maanantai 26. elokuuta 2019

The Old Spot

Jos joskus Dublinissa liikutte, kannattaa käydä gastropubissa nimeltä The Old Spot. Tripadvisorissakin sitä kovin kehutaan (konsultoin aina Tripadvisoria, kun jossakin reissaan), ja Michelinkin on muistanut suosituksissaan (Michelinin lisäksi ovat myös Zagat ja Fodor hyviä ravintolasuositusten oppaita).

Kävin siellä lauantaina illastelemassa ja sunnuntaina Sunday Roastilla - tai siis roastia sen piti olla.... Sunday Roast on ilmiselvää Brittiperintöä, eli siis sunnuntain paistia, joka yleensä tarjotaan paistetujen perunoiden, kasvisten (palsternakka, porkkana, parsakaali, ruusukaali etc.) kera. Mukana voi olla myös Yorkshire pudding, joka on mielestäni hiukan reunoiltaan rapean, paksun pannukakun tapaista. Tykkään niistä. Netistä löytyy ohjeita, ja jos joku UK:ssa reissaa ja haluaa niitä kotiin tuoda, Sainsburylla on hyvä einesversio pakasteena, sen kun laittaa ruumalaukkuun on se valmis uuniin kun kotiin pääsee.





Tässä annoksessa oli paistettua Texelin karitsaa, oliivi-perunagratiinia, salsa verdeä ja merilevätuhkalla (!!!!) päällystettyä porkkanaa ja paistettua sipulia. Paritettuna espanjalaisen punaviinin kanssa (Hacienda Lopez de Haro, Rioja Reserva, Rioja, Spain 2013). 

Jälkkärinä oli jogurttipannacottaa mansikoilla ja se huuhdottiin alas makealla jälkkäriviinillä (Lapeyre, Jurançon, France). Niin, ja olihan siinä juustotarjotinkin välissä, erilaisia juustoja ja kompressoitua omenaa ja chutneyta sekä hapanjuuritaikinaan tehtyjä keksejä.

Sunnuntain roast sitten kuivui kasaan kuitenkin seafood platteriksi, kun ei enää maha vetänyt enempää. Hyvää se oli sekin.



Tässä vaiheessa tuli jo heti ovella, kun nokkani näytin, hihkaisu "Hi, Amy!". Joo, irlantilaiset ovat todella ystävällisiä, ja tämä on käsittääkseni perheomisteinen pub. Onhan se tietty imartelevaakin, että toivotellaan tervetulleeksi nimeltä puhutellen. Tätä ei todellakaan olisi voinut edes odottaa Sveitsissä.

En ole todellakaan mikään osteri-intoilija, mutta menihän tuo yksi nyt hiukan vastahankaisesti. En ymmärrä, miksi noita vetelän koostumuksen ja merensuolaisen maun omaavia, elävänä syötäviä otuksia pidetään niin suuressa arvossa.

Lautasella oli myös tonnikalaa tartar kastikkeineen ja kalakakku plus rucolaa ja pikkelöityä kurkkua. Jälkkärinä oli iso praliinilla täytetty tuulihattu suklaakastikkeella. Herkullista. Nyt en kyllä muista tämän satsin viinejä, join mitä talon porukka suositteli, ja kyllä maistui taas.

2 kommenttia:

  1. Onpa kivan oloinen paikka! Mahtavaa, että moikkaavat nimeltä. Pitäisi varmaan päästä joskus taas Dubliniin, jotta pääsisi tuonnekin käymään. Viime visiitiltä parhaat raflamuistot ovat The Pig's Earista, tykkäsin kovin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä tsekata sekin paikka, kiitos vinkistä!

      Irlantilaiset ovat kyllä ystävällistä porukkaa.

      Poista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!