Hyvä meikinpohjustusvoide helposti kiiltelevälle iholle

Clarinsilla on hyvä meikinalusvoide, Instant Smooth Perfecting Touch, jota olen käyttänyt monta purkkia. Nyt tein Bootsille tilausta ja klikkasin vahingossa ostoskoriin sen sijasta Instant Poreless Matifying Primerin, joka ei sitten osoittautunutkaan vallan huonoksi.

Vaikka nyt onkin muodissa hieman kiiltelevä iho, vaatii se kuitenkin ihan jo lähtökohtaisesti täydellisen tasaisen hipiän, millä en ainakaan minä voi kerskua. Siksi en halua ihoni näyttävän hikisen kiiltelevältä, ja lisään vain maltillisesti hehkua poskipäilleni.

Jos hakee kestävää ja kauniina pysyvää meikkiä, tässä on suositeltava pohjustustuote! Kyllä se myös häivyttää ihohuokosia, lupauksensa mukaan.

Voiteen koostumus muuttuu jännän puuterimaiseksi, kun sen levitttää iholle. Kesäaikaan se kaiketi menee sellaisenaan, mutta näin talviaikaan levitän sen alle hoitonestettä, mkä tässä tapauksessa on ollut Whamisan Original. Ilman sitä iho voi tuntua kiristelevältä. Voidetta en muuten koskaan levitä meikin alle, sillä tässä(kin) iässä meikki alkaa kiillellä alle puolen tunnin, jos sen teen. Tarvitaan jotakin rasvattomampaa kosteutusta.

Voisin käyttää tätä aina, kun tarvitaan meikkiä, joka pysyy puuteroimatta joka välissä, sillä se tuntuu hyvin toimivalta. Niin, ja tätä voi myös taputella puuterin sijasta kasvoille, jos meikkiä pitää korjailla, on armeliaampaa kuin jauhoisen puuterin lisääminen.

Onko joku muukin kokeillut?

Bloody Mary -tomaattikeitto

Kun edelleen koleat kelit jatkuvat, laitetaanpa tänne lämmittävän tomaattikeiton ohje. Tomaatti saattaa olla hiukan pistävän makuista joskus, mutta tällä ohjeella keitosta tulee varsin samettista. Jos vielä hiukan maustaa, sitä voisi jopa kutsua Bloody Mary -keitoksi. Bloody Mary on muuten suosikkidrinksuni 💕 ja se saa olla hiukan mausteista.

Bloody Mary -tomaattikeitto

2 rkl oliiviöljyä
1 punasipuli silputtuna
1 valkosipulinkynsi silputtuna
150 g porkkanaa kuorittuna ja pilkottuna
250 g kuorittua ja pilkottua juuriselleriä
2 laakerinlehteä
2 rkl tomaattipyrettä (Mutti)
2 tölkkiä säilöttyjä tomaatteja (à 400 g, Mutti)
250 g paseerattua tomaattia (Mutti)
1 rkl sokeria
1 rkl punaviinietikkaa (valkoinenkin käy hätätilassa)
1-2 kasvisliemikuutiota
n. 1/2 litraa vettä
2 dl kermamaitoa
mustapippuria, suolaa
(savupaprikaa ja cayennepippuria/tabascoa, soijakastiketta)

Kuullota sipulit oliiviöljyssä kattilan pohjalla. Lisää tomaatti, vesi, porkkana, liemikuutiot ja juuriselleri ja laakerinlehdet ja anna poreilla kannen alla kunnes juurekset ovat kypsiä.

Ongi laakerinlehdet pois keitosta ja soseuta se sauvasekoittimella sileäksi. Mausta.

Lisää kermamaito ja kuumenna, älä enää kiehuta. Tarkista maku ja tarjoa. Jos keitosta tuntuu tulevan liian terävän makuista, lisää hiukan soijakastiketta, se pyöristää maun mukavasti!

Huom. Annos on aika iso, ja siitä voi osan pakastaa ennen kermamaidon lisäämistä.

Taideiltapäiväteetä Merrion-hotellissa

Sunnuntaina iltapäiväteen paikaksi valikoitui perinteikäs ja upea The Merrion, joka lienee paikkakunnan hienoimpia hotelleja. Paikka on tässä aika lähellä Upper Merrion -kadulla, ja se koostuu neljän talon muodostamasta blokista, jotka rakennutti Charles Monck, ensimmäinen Monckin varakreivi. Näistä yrjönaikaisista kauniista taloista yhden, numero 24:n omistaa puoliksi irlantilainen liikemies ja filantrooppi Lochlann Quinn, ja yhdessä rakennuksista toimii omana yrityksenään Dublinin ainoa kahden Michelin-tähden ravintola Patrick Guilbaud.

Hotellissa on aika mittava taidekokoelma, ja iltapäiväteen idea pyöriikin sen ympärillä. Kiva juttu oli myös teen ohella asiakkaille jaettava taidekatalogi, joka esittelee taideteostan tekijät ja tietysti myös teokset. Kauniisti kuvitetun kirjasen saa mukaansa.

Kuten huomaatte, perinteinen Battenberg-kakku on saanut inspiraationa allaolevasta maalauksesta, joka löytyy hotellin käytävältä. 

Sean Scully: Red and Black Stripes.

Clotted creamia, vadelmahilloa ja lemon curdia.

Nämä olivat vasta alkuruoat... Toinen kierros koostui kolmesta pastry chefin valitsemasta leivoksesta. Itse leivoslista oli aika huikea ja jokainen leivos oli jonkin taulun inspiroima.

Taulujen kuvat olivat myös pöydällä tullessani. Minulle osuivat Green Apple Macaroon, Rosewater & Orange Mousse on a White Chocolate Feuilletine ja Chocolate Trinity. Tässä taulut kuvina.

Tässä vielä kaksi noista tauluista "livenä", kolmannen unohdin siinä teen päälle kierrellessäni ja taiteesta nauttiessani kuvata.

John Doherty: The Old Fox, Mount Charles, Co. Donegal 1997

Pauline Bewick: Path Mo'Orea.

Teevalikoima oli myös varsin vaikuttava. Jos halusi, sai jokaisen kupillisen erilaista teetä tai yrttihauduketta. Täällä myös teet laitettiin irtoteestä, ei sii smitään pussiteetä ollut tarjolla!

Eikä tässä ollut edes koko teevalikoima. Maistelin monta teetä, joita ei tällä listalla edes ole.

Koko lysti oli shampanjalasillisen kanssa (HENRIOT BRUT NV) 67,50 EUR ja ilman shampanjaa 55 EUR. Kaupan päälle tuli taide-elämyksiä. Ekan lasin shampanjaa sai siis alennuksella, toinen maksoikin sitten muistaakseni n. 23 EUR.

Nautiskelin siinä sen verran vielä pianonsoitosta ja taiteesta, että tilasin pannun veriappelsiinilla maustettua rooibosta ja pari kylmää teepohjaista drinksua ennen kotiinlähtöä.

Ruoka oli hyvää, ja sitä jäi vielä kotiinvietäväksikin, nätisti pakattuna.

Edullinen kosmetiikkamerkki

Suomeenkin voisi tulla enemmän edullisia kosmetiikkamerkkejä. Nythän kärkisijaa pitelevät Essence, Catrice ja Flormar, varmaan sijaa olisi useammallekin. Manhattanista olen kirjoitellut ennenkin täällä.

Ostin Saksasta pari peitevoidetta muutamalla eurolla. Tässä hiukan arviota niistä.

Kuvissa on kaksi sävyä Manhattan Powder Mat Camouflage -peitevoidetta. Sävyt ovat vaaleammasta tummampaan 090 Very Fair ja 200 Light, molemmat kuvattuina vaaleankalpean ranteeni sisäpuolella. Ostin kaksi sävyä, koska kasvoille usein tarvitaan jopa samaan meikkiinkin kahta eri sävyistä peitevoidetta.

Kuten nimi sanookin, voiteet tuottavat samettimaisen matan pinnan, mistä plussaa. Molemmat uppoavat hyvin ihoon, ja levittyvät hyvin, joskaan kuvassa en ole niitä häivyttänyt samalla tavalla, kuin ne kasvoilla häyvyttäisin. Pigmentti on loistava.

Ulkomailla käydessä kannattaa siis pitää silmät auki tämän merkin varalta! Näitä löytää ainakin Müllerin kemppareista Saksasta, hyvin mahdollisesti myös monesta muusta paikasta.

Iltapäiväteellä Dún Laoghairessa

Dún Laoghaire, eli Dunleary, on kiva pikkukaupunki Dublinista etelään päin. Hiukan kuin paikallinen "Naantali". Siellä on satama, ja isohko venesatama, ja upeita vanhoja asuinrakennuksia, paljon pieniä kauppoja, pubeja ja baareja. Kaupunki on osa Dublinia.

Täällä sunnuntain iltapäiväteepaikaksi valikoitui perinteikäs hotelli Royal Marine. Hotelli on ihan keskustassa kauppakeskuksen takana ja bussireittien varrella, pienen kävelymatkan päässä Dart-junan asemalta. Varmaan ihan varteenotettava majapaikka Dublinin-kävijöille. Ei netistä katsoen ole kovin hintava, ja siinä on sellaista vanhan maailman tuntua. Paikka on rauhallinen, vaikka se ihan pääkadulla sijaitseekin.

Iltapäivätee oli kohtuullisen hintainen: ilman proseccoa alta 24 euroa. Tarjolla oli isohko pannullinen teetä, kolmiomaisia kylmäsavulohileipiä, sormileipiä (kurkkua toisissa, paahtopaistia ja piparjuurimajoneesia sekä silputtuja herneenversoja toisissa. Iso ja kuohkea teeleipä ja makeita leivonnaisia, joista yksi oli muffinssi muhkealla kuorrutteella. Tarjottimen ylätasolla oli red velvet cake, sitruunatarteletti tuoreilla marjoilla ja suklainen suolakaramellileivos. Teeleivän kera oli clotted creamia ja mustaviinimarjahilloa.

Prosecco oli kylmää, kuten kuuluu ollakin, ja paikka näköjään suosittu, joten oli hyvä, että varasin!