Tanaan(kin) on ollut kuuma paiva. Viimeyona ulkoilutin koiran puolenyon jalkeen, ja talon graniittiportailla istui linnunpoikasia ja sammakoita, ilmeisestikin vilvoittelemassa. Viereisessa puistossa luikki meita karkuun citykettu, jolla kumma kylla oli hanta niinkuin ranka, ihan karvaton lukuunottamatta hannan paassa olevaa tupsua. Mika lienee karvat vienyt.
Tassa jokirannassa, vaikka kaupungin keskustassa asun, on ennenkin nahty merkillisia metsanelaimia. Rusakot ovat ihan arkipaivaa kettujen kanssa, mutta mahtoiko se olla viime kesana, kun jokea pitkin iloisesti uiskenteli hirvi ohitse. Vierasvenesatamassa koira pyrahti yhtena kesana hillerin peraan, ja olisin luullut kylla nahneeni vaarin, elleivat sataman baarissa istuskelleet porukat olisi todistaneet asiaa.
Tanaan myos saivat Monacon ruhtinas Albert ja ruhtinatar Charlene kirkollisen siunauksen avioliitolleen. Komeat olivat haat, peittosivat Brittien parin kuukauden takaiset kuninkaalliset haat monin verroin. Eika vahiten siksi, etta haapari vaikutti niin liikuttuneelta ja onnelliselta. Kuten aiemmin mainitsin Brittien haatapahtuma oli jotenkin omituisen kylmakiskoinen tunnelmaltaan.
Paiva meni sitten miltei pidellessa siestaa, mutta illemmalla alkoi tehda mieli jotain suolaista hiukopalaa, ja tein sitten jauhelihapyita kauppahallista ostetusta 50/50 sikanautajauhelihasta. Ohje menee suurinpiirtein nain:
Jauhelihapyyt
n. 500 g sikanautaa
1 pieni kesakurpitsa raastettuna hienoksi
2 isoa sipulia raastettuna (helpompaa kuin pilkkominen tallaiselle kasiongelmaiselle, nyt kaytin punasipulia)
15 g juustoraastetta
valkopippuria, maustepippuria ja merisuolaa
Sekoita ainekset ja muotoile pyiksi. Paista uunipellilla n. 200 C kunnes kypsia. Ota talteen pyista irronnut liemi kastiketta varten. Huomaa, etta ainekset ovat hiukan "sinnepain", mitat eivat ole kovin tarkkoja, eika niiden tarvitsekaan olla!
Soin juuri kaksi ja olivatpas hyvia! Huomenna niiden seuraksi valmistuu bataatti-sellerisosetta.
Samalla uuninlammituksella valmistui pellillinen pellavaleipaa, kaapista kun soin viimeisen aamiaiseksi.
Blogi terveydestä, terveellisestä ruoasta, kosmetiikasta, luontaistuotteista ja yleensä maailmanmenosta aikuisen naisen silmin nähtynä. Kaksi kierrosta syövän sairastelua värittää elämääni ja kolmas jäi pysyväksi riesaksi. Arkielämän psykologiaa ja johtajuuttakin saatetaan blogissa sivuta. Taustaltani olen pitkän linjan lääketutkimusammattilainen, ja ruodin postauksissa mm. kosmetiikan ja luontaistuotteiden ainesosia ja tehoa omien käyttökokemusten ohella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!