Mineraaleista

Vitamiineista kylla veuhkotetaan kaikkialla, mutta entapa sitten mineraalit, joita keho ei pysty itse tuottamaan. Saadaanko niita tarpeeksi ruoasta?

On tosiasia, etta nykyisen tehomaanviljelyksen aikana maaperasta on tullut ravinnekoyhempaa. Artikkelissa, joka julkaistiin British Food Journalissa (Historical changes in the mineral content of fruits and vegetables: a cause for concern? British Food Journal. 99:207, 1997) vuonna 1997 vertailtiin 40:n ruoka-aineen ravinnepitoisuutta 60-luvulla ja 90-luvun loppupuolella. Naista ruoka-aineista useimmat olivat selvasti ravinnekoyhempia 90-luvulla.

Tallaisia tutkimuksia on useita, ja tulos nayttaa samansuuntaiselta.

On olemassa muitakin syita siihen, miksi mineraaleista voi tulla vajausta. Jos esimerkiksi syot mineraalirikasta ruokaa yhdessa viljan kuitujen kanssa, mineraalien imeytyminen voi vaikeutua fytiinien takia.

Mineraalivajausta voi tulla myos muiden elamantapasyiden takia. Naita voivat olla alkoholinkaytto, tupakointi, liika limonadien juominen, munuaisongelmat, gastrointestinaaliongelmat, kuten Crohnin tauti, ripuli ja stressi.

Myos laakityksella voi olla merkitysta. Jotkut antibiootit, betasalpaajat ja kilpirauhaslaakkeet voivat estaa kalsiumin imeytymista ja antasidit ja tetrasykliini estavat raudan ja magnesiumin imeytymisen. Diureettien pitkaaikainen kaytto puolestaan aiheuttaa natriumin, kaliumin ja magnesiumin vajausta.

Mineraalien napsiminen purkista ei ole myoskaan ihan yksinkertainen ratkaisu. Kun otetaan suun kautta epaorgaanisia mineraaleja, niiden taytyy kulkea ruoansulatuskanavan lapi, missa ne muuttuvat orgaanisiksi imeytyakseen suoliston lapi. Tata prosessia kutsutaan kelaatioksi. Ellei tama prosessi toimi tehokkaasti, mineraalit jaavat hyodyntamatta. Jotkut ruoissa olevat aineet, kuten oksalaatti pinaatissa ja fytiinit esimerkiksi pahkinoissa, siemenissa ja viljassa alentavat tai jopa estavat kelaatioprosessin.

Mineraalien liikasaanti voi haitata joidenkin mimeraalien imeytymista ja metaboliaa. Esimerkiksi jos ravinnossa on runsaasti sinkkia, se alentaa raudan ja kuparin imeytymista. Kalsiumin liikasaanti taas estaa raudan ja sinkin imeytymista.

Tasapaino on siis tarkea.

Mutta takaisin noihin paljonpuhuttuihin vitamiineihin. Harva meista ajattelee, etta vitamiinien imeytymisessa myos mineraalit ovat tarkeassa roolissa. Mineraalit auttavat vitamiinien imeytymisessa ja hyodyntamisessa, seka toimivat katalyytteina monissa kemiallisissa prosesseissa. Esimerkiksi B-12 -vitamiinin ydin on kobolttia. Ilman kobolttia ei kehomme pysty konvertoimaan ravintoa energiaksi.

Ihmiselle tarpeelliset mineraalit jaetaan makromineraaleihin, joiden tarve on suuremmissa maarissa, tyypillisesti yli 5 g paivassa, ja mikrohiveniin, joiden tarve on jotain mikrogramman ja milligramman valilta paivassa.

Tassa makromineraalit:

Kalsium: Tarpeellinen luustolle, hampaille, veren hyytymiselle, hermosignaalin valittymiselle ja lihasten supistumiselle. Sita saadaan maitotuotteista, sardiineista, tolkkilohesta, vihreista lehtivihanneksista ja tofusta. Puutos aiheuttaa riisitautia lapsilla ja osteomalasiaa/osteoporoosia aikuisilla.

Kloridi: Toimii kaliumin ja natriumin kanssa kontrolloiden verenkiertoa kudoksissa. Tasapainottaa kehon happamuutta ja edesauttaa suolahapon muodostumista mahalaukussa. Tasapainottaa natriumin maaraa kehossa ja tukee munuaisten toimintaa. Sita saadaan sellerista, merilevasta, poytasuolasta, oliiveista ja tomaateista. Puutos on harvinaista, mutta joskus ankara mahatauti voi sellaista aiheuttaa.

Magnesium: Tarkea lihaksille ja tarvitaan myos luuston, proteiinien ja rasvahappojen muodostamiseen, uusien solujen syntyyn, B-vitamiinien aktivoimiseen, veren hyytymiseen ja adenosiinitrifosfaatin (ATP) muodostumiseen. Tarvitaan myos insuliinin erittamiseen ja toimimiseen. Sita saadaan pahkinoista, viljasta, tummanvihreista lehtivihanneksista, kalasta ja lihasta. Puutosta tavataan usein diureetteja kayttavilla henkiloilla. Myos ulostuslaakkeiden kaytto saattaa aiheuttaa puutosta, kuten myos alkoholismi, pahat palovammat, diabetes ja sydansairaudet saattavat olla puutoksen syyna.Puutoksen tunnistaa lihasheikkoudesta, artyneisyydesta ja ruokahalun katoamisesta.

Fosfori: On osa RNA:ta ja DNA:ta ja sita tarvitaan jokaisen solun normaaliin toimintaan, hampaitten ja luuston muodostumiseen ja metabolisiin toimintoihin, kuten munuaisten toiminta, solujen kasvu ja lihasten supistuminen. Sita saadaan jogurtista, linsseista, naudanlihasta, linnunlihasta ja viljasta. Puutos ei ole yleista, mutta antasidit haittaavat forforin imeytymista.

Kalium: Auttaa tasapainottamaan kehon nesteita, kehon happamuutta, verenpainetta ja neuromuskulaarista toimintaa. Kaliumilla on myos tarkea rooli sydamen sahkoimpulssien valityksessa. Sita saa hedelmista, appelsiinimehusta, pavuista, kasviksista, maidosta ja perunasta. Puutos ilmenee jalkakramppeina, huonovointisuutena, yleisena heikotuksena, uneliaisuutena ja sekavuutena.

Natrium: Tasapainottaa kehon nesteita ja on tarpeellinen mahalaukun suolahapon valmistuksessa. Sita saa poytasuolasta ja monista kasviksista. Puutostilat ovat harvinaisia.

Rikki: Tarvitaan proteiinien rakennusaineeksi (etenkin hiusten, lihasten, ihon ja sappihappojen), luuston, hampaiden ja kollageenin ainesosa. Rikki on myos insuliinin ainesosa, ja sen valityksella tasapainottaa verensokeria. Sita saa lihasta ja lintujen lihasta, kalasta, kananmunista, pavuista, maitotaloustuotteista, sipuleista ja valkosipulista. Rikin puute aiheuttaa artriittia, tulehduksia, migreenikohtauksia, aknea, kuivaa ihoa ja luusto- ja lihasongelmia.


Mikrohivenet:

Kromi: Auttaa glukoosin metaboliassa ja tasaa verensokeria. Sita saadaan naudanlihasta, kalasta, kalkkunasta ruskeasta riisista, maissista, vihreista pavuista ja sienista. Puute voi vaikuttaa aikuisian diabeteksen syntyyn.

Koboltti: Esiintyy B-12 - vitamiinin (kobalamiini) ytimessa ja on tarpeellinen kilpirauhashormonin valmistuksessa. Kobolttia tarvitaan myos hemoglobiinin muodostumiseen. Sita saadaan simpukoista, ostereista, kalasta, vihreista lehtivihanneksista, maksasta, maidosta, pahkinoista ja punaisesta lihasta. Koboltin puute voi aiheuttaa peruuttamattomia muutoksia aivoissa ja keskushermostossa. Liian vahainen saanti aiheuttaa uupumista, masennusta ja huonomuistisuutta.

Kupari: Tarvitaan raudan imeytymiseen ja hyvaksikayttoon. Kupari myos auttaa ATP:n solujen energian muodostumiseen ja sita tarvitaan myos joidenkin hormonien ja kollageenin muodostukseen. Tyrosinaasientsyymi, jolla on tarkea rooli ihon pigmentaatiossa, tarvitsee kuparia toimiakseeen. Kuparia saa ostereista, pahkinoista, kuivatuista hedelmista, viljoista, lihasta, perunasta ja kasviksista.

Fluori: Vaikuttaa luuston vahvuuteen ja saattaa ehkaista hampaiden reikiintymista. Sita saadaan kalasta, teesta, erilaisista vihanneksista, ja sita monissa paikoissa lisataan juomaveteen. Puutoksia ei tunneta.

Jodi: Valttamaton kilpirauhasen toiminnalle. Sita saadaan jodisoidusta suolasta, valkosipulista, merenelavista, parsasta ja sienista. Puutos voi vaikuttaa kognitiivisiin funktioihin.

Rauta: On valttamaton osa hemoglobiinia. Heme, parhaiten imeytyvaa raudan muotoa saadaan ostereista, kalasta, lihasta ja linnunlihasta. Muuten rautaa saa myos kuivatuista hedelmista, melassista ja vihreista lehtivihanneksista. Puutos aiheuttaa anemiaa. Toisinaan raudanpuutos paljastaa vakavamman sairauden, kuten mahahaavan tai suolistosyovan.

Mangaani: Tarvitaan terveeseen luustoon, ihoon ja nivelten muodostumiseen ja glukoosinsietoon. Se myos auttaa tarkean antioksidanttientsyymin, SOD:in (superoksididismutaasi) toimintaa. Sita saadaan pahkinoista, vehnanalkioista, vehnanleseista, vihreista lehtivihanneksista, juurikkaiden naateista teesta ja ananaksesta. Puutoksista mainittakoon, etta osteoporoottisilla henkiloilla veren mangaanipitoisuudet ovat usein alhaiset.

Molybdeeni: Tarpeen moneen entsyymiriippuvaiseen prosessiin, mm. raudan metaboloitumiseen. Sita saa pavuista, vihreista lehtivihanneksista ja viljanjyvista. Kova vesijohtovesi voi myos olla sen lahde. Puutteita ei tunneta.

Seleeni: Toimii paaasiassa antioksidanttina ja toimii synergistisesti E-vitamiinin kanssa suojellen vapaiden radikaalien aiheuttamalta tuholta. Sita saa parapahkinoista, valkosipulista, oluthiivasta, parsakaalesta, maitotuotteista, ruskeasta riisista, lihasta, viljasta ja merenelavista. Puute aiheuttaa sydantautiriskin ja reumaa. AIDSia sairastavilla on seleeninpuutosta.

Sinkki: Sinkkia tarvitsee yli 300 entsyymia parantamaan haavoja, pitamaan ylla suvunjatkamiskykya, lasten kasvuun, proteiinien syntetisoimiseen, solujen tuottamiseen, naon yllapitamiseen, immuniteettiin ja suojaksi vapailta radikaaleilta. Sita saadaan merenelavista, ostereista, lihasta, munista, pavuista, tofusta ja vehnanalkioista. Puutos voi aiheuttaa unihairioita ja kaytosongelmia, hilsetta, haavojen hidasta paranemista, ripulia, kasvun hidastumista, hiuskatoa, hyperaktiivisuutta, maku- ja hajuaistin puutosta, seksuaalisen halun vahenemista, premenstruaalisyndroomaa (PMS), alentunutta hedelmallisyytta ja valkoisia laikkia kynsissa.


Erittain vahaisina maarina tarvittavat mineraalit:

Boori: Tarvitaan terveeseen luustoon, keskushermoston toimintaan ja tulehdusta vastaan. Lisaa kalsiumin, magnesiumin ja fosforin imeytymista. Sita saa rusinoista, kuivatuista luumuista, vihanneksista ja pahkinoista. Boorin puute voi aiheuttaa osteoartriittia.

Germanium: Jotkin muodot voivat edesauttaa solun hapettumista. Saattaa lisata vastustuskykya. Sita saa parsakaalesta, sellerinvarsista, siitakesienista ja raparperista. Puutteita ei tiedeta.

Silikoni: Tarvitaan normaaliin luuston kasvuun ja kudosten paranemiseen. Sita saa alfalfasta, kokojyvatuotteista, juureksista ja oluesta. Silikonin puute voi nakya liuskoittuvina ja katkeilevina kynsina.

Vanadium: Tarvitaan mahdollisesti normaaliin luuston kasvuun. Se saattaa laskea verensokeria ja parantaa insuliiniherkkyytta aikuisian diabetesta sairastavilla. Sita saa merenelavista, viljoista, sienista, persiljasta, maissista, soijasta ja gelatiinista.