Tyopaikan paradigmoja

Tyontekijat on palkattu tekemaan tyonsa, siis hoitamaan hanelle kuuluvia hommia. Mutta miksi tyontekijan pitaisi olla - jopa asiantuntijaorganisaatioissa - myotailija ja valttaa konfliktin aiheuttavia mielipiteita? Naita ei useinkaan siedeta, vaan ihmista, joka ilmaisee oman, vastakkaisen nakemyksensa, pidetaan usein "hankalina". Ja kuka haluaisi "hankalan" tyontekijan? Tai "hankalan" pomon?

On olemassa kulunut sanonta siita, etta hyva johtaja palkkaa vain itseaan fiksumpia alaisia. Mitenkohan vaan mahtaa olla todellisuuden laita? Ainakin kokemattomille esimiehille on kokenut alainen, varsinkin sellainen, joka puhuu suunsa puhtaaksi, uhka. Kuten se on myos monasti tyokavereille. Sellainen ihminen on  P E L O T T A V A !

Joskin sellainen ihminen saattaa tehda tyonsa paljon paremmin ja vahemmalla valvonnalla kuin muut. Saattaapa tuoda jopa paljonkin uusia ideoita ja tyotapoja tyoyhteisoon.

Tietystikin kaikki uusi ja erilainen on jo sinallaan pelottavaa. Ellet tee toitasi samalla tavalla kuin muut (vaikka lopputulos olisi sama, eika sen enempaa aikaa kuluisi), todennakoisesti joku alkaa huomautella ajan myota.

Luovuudesta puhutaan, sita ihannoidaan, mutta tosiasiassa luovaa ihmista usein syrjitaan tyoyhteisossa. Monasti luovat ihmiset pitavat ajatuksiaan itsestaan selvina, eivatka osaa myyda ajatuksiaan muille. Tama vaatii siis johtajalta todella hyvaa silmaa asialle. Ja kuuntelutaitoa.

Naita ihmisia on harvassa. Se taito on kuitenkin tarpeellinen, jos aiotaan hyodyntaa tyontekijan panos hyvin. Ja osata laittaa jokainen tyontekija sopivalle paikalle.