Minua kymmenisen vuotta vanhempi, vaimostaan eronnut miespuolinen ystavani kerran mainitsi, etta elamassa on parhainta toisista, laheisista ihmisista huolehtiminen.
Varmaan joillekin onkin. Han pitaa huolta sisarustensa lapsista, koska omia ei ole.
Mina taas toivoisin, etta joskus olisi aika, jolloin laheisista EI tarvitsisi huolehtia. Taman syovankin kanssa suurin murhe on laheisten ihmisten tuska. Moni myos todellakin kaantaa selkansa kuullessaan tilastani.
Toisaalta myos tarvitsen jonkun vetamaan minut pois taalta eristaytyneisyydesta. Haluan palan normaalia elamaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!