Iltajuttuja

Ystavatar soitti teatteriin, mutta en oikein talla varoitusajalla paase. Enka halua viela jattaa koiraa yksin tanne uuteen asuntoon.

Olen aika intsina tasta uudesta projektista! Hieno juttu, ja paasen siina toteuttamaan itseani! Innoituksen lahdekin loytyy aika lahelta.

Tuo TYKSissa kayntikin oli taas askel eteenpain. Kaikista pahinta on varmaan vain epatietoisuus. Taytyy vain ottaa paiva kerrallaan. Se seuraava leikkauskin on kuulemma helpompi. Tama parin viikon takainen olikin yllattavan mutkikas kun eilen siita kuulin, tosin eivat he varmaan minua todellakaan turhaan pitaneet siella lastenkirran leikkurissa koko tyopaivaa. Kummallisen akkia olen kylla toipunut, viimeksi siihen meni enemman aikaa.

Sattui muuten hauska juttu muutama paiva sitten. Olen autossa yleensa kuunnellut erasta tiettya radiokanavaa, ja eraan juontajan sukunimi tuntui todella tutulta. Laitoin sitten hanelle sahkopostia, ja toden totta, han on vanhan ystavani tytar. Kas kummaa, aitinsa viela asuu Turussa. Eipa voisi paremmin sattua... Emme ole nahneetkaan varmaan 25 vuoteen. Voi hyvanen aika.

Moppejakos tassa  - taallakin alkaa riittaa mopattavaa, siis koirankarvaa.