Maratonpuhuja

Toinen kamppis lahti sairaalasta, ja hanen tilalleen tuli todellinen papupata. Taman toisen "alkuperaisen" kanssa yritimme ottaa nokkaunia, ja tama maratonpuhuja kulki vuoron peraan meidan petiemme paatyjen valia ja puhua pajatti  - vetaen valilla pitkaan henkea, ja juttu sen kun jatkui.

Todella raivostuttava. Me toiset olimme silmat kiinni peteillamme, emmeka kommentoineet mitaan. Pajatus jatkuu edelleen  - puhuu itsekseen tuossa sermin takana. Toinen "kuulija" paatyi poistumaan paikalta, mina koitan ignoreerata. Mokomakin hopottaja! Minakin olen puhelias, mutta liika on liikaa!

Taidan olla terveempi kun kaikki arsyttaa. Pistin paivateen jalkeen hiukan pitkakseni, ja fysoterapeutti oli juuri kaynyt antamassa jumppaohjeet ja katsomassa hyvan asennon sangyssa useamman tyynyn varassa. Ja silloin tulee iltavuoron sairaanhoitaja kiskomaan tyynya kylkeni alta (olin juuri saanut sen hyvin painamaan haavaa), "kun se on noin pahan nakoisesti". Tokaisin, etta se oli juuri niin hyvin siihen aseteltu. Hemmettiako sita tulla kiskomaan, kai osaan sen oikein laittaa itse!

Tanaan arsyttaa kaikki. Lounaalla oli hernekeittoa, johon en koskisi pitkalla tikullakaan. Sairaala-apulainen haki sen marmattaen pois, ja kommentoi, etta kun "meilla todella harvoin tata saa". Tokaisin, etta senkun han sitten syo sen, en ole koskenut koko soppaan.