Kaupungilla

Macaroneja, viiniä ja shoppailua.

Menojalkaa vipattaa ja mantelipikkuleivät maistuvat

Postaukset ovat viime aikoina menneet hiukan reissuilun ja kokkaamisen puolelle, mutta voin vakuuttaa, että älykkäämpääkin on luvassa.

Tässä kuitenkin vielä mantelikeksien ohje:

purkillinen mantelivoita
1 dl vaniljalla maustettua proteiinijauhetta
50 g pehmeää voita
2 rkl psylliumia
1 1/2 - 2 dl sokeria vastaava määrä makeutusainetta
mantelijauhetta niin, että seoksesta tulee paksua puuroa
2 tl leivinjauhetta

Sekoita aineet luettelon järjestyksessä, ja pidä puolen tunnin tauko enne mantelijauheen lisäämistä. Tällöin seos sakeutuu ja uuni ehtii lämmetä 185°C.

Tee pellille kokkareita, jotka voi hiukan litistää (leviävät paistaessa). Paista uunin keskitasossa kullanruskeiksi (varo palamista, manteli kärähtää helposti). Tulee muuten rapeita keksejä (ja rasvaisia, mutta mikäs sen parempaa...).

Laitoin omiini myös hiukan karvasmanteliöljyä ja mantelilastuja, ja pikkuleivistä tuli hätäisesti tehtynä hiukan muodottomia. Kuten tämä kuvan näyte:

Kivoja muotoja voi tulla ihan vahingossa. Pikkuleipien teko voi olla ihan kuin uudenvuodentinan valantaa :)

Sain eilen kuulla joutuvani käsileikkaukseen 8.10. Vaikka vannoin Portugalista palattuani, että en todellakaan matkusta pitkään aikaan, niin nyt on alkanut menojalkaa taas vipattaa. Lokakuun alussa olen joka tapauksessa Lontoossa, mutta jotain pitäisi keksiä ennen sitä... Leikkauksen jälkeen oikeassa kädessä on kipsi kuusi viikkoa, joten kotosalla joutuu olemaan sen ajan. Huh.

Matcha-tee

Olen kovasti tykästynyt matcha-teehen. Se kun on niin kovin antioksidanttipitoista ja terveellistä.

Kupillinen matchaa (saisi olla vispattu paremmin ja vaahtoisemmaksi). Päällä bambusta tehty mittakauha, keskellä purkki Forsmanin matchaa ja vasemmalla bambuinen matchavispilä, jolla jauhe sekoitetaan kuumaan veteen.

Kaikki tee tehdään Camellia Sinensis -kasvista, joka on ikivihreä pensas valkoisine kukkineen. Suurin osa käyttämästämme teestä on fermentoitua (oksidoitua) tummaa teetä, mutta vihreälläkin teellä alkaa olla jalansijansa länsimaisessa teekulttuurissa. Valkoinen tee taas on fermentoimatonta teetä, joka on tehty nuorista lehdistä, ja on oikeastaan eräs vihreän teen muoto.

Matcha-tee on oma lukunsa. Teenlehdet poimitaan, höyrytetään välittömästi, kuivataan ja jauhetaan hienojakoiseksi pulveriksi. Pulveri käytetään juomaan sellaisenaan, eikä sitä hauduteta ja siivilöidä, kuten vihreään teehen tarkoitettuja lehtiä.

Matcha-teessä säilyvät valmistusmenetelmän takia vihreän teen antioksidantit paremmin kuin teessä yleensä. Tällä teellä sanotaankin olevan paljon hyviä ominaisuuksia, kuten sen oletettu metaboliaa buustaava ominaisuus.

Vaikka kahvin juonnilla on omat hyvät ja huonot puolensa, monet ovat vaihtaneet kahvin vihreään teehen, koska vihreä tee piristää kahvin lailla, koska se sisältää myös kofeiinia. Teessä on kuitenkin rauhoittavaa ainetta, teaniinia, joka tasoittaa energisoivaa vaikutusta.

Suurin osa teen hyödyistä saadaan sen sisältämistä epigallokatekiineista. Ne kuuluvat katekiinien ryhmään, ja niitten hyötyvaikutuksia on tutkittu varsin laajasti. Epigallokatekiineista (EGCG) on todettu saatavan hyötyä esimerkiksi syövän, HIV:n, sydän- ja verisuonitautien, endometrioosin jne. hoidossa (ks. linkit).

Japanissa on todettu, että jo viiden kupillisen juominen vihreää teetä (huom. japanilainen teekuppi on pienempi kuin länsimainen, ks. kuvan kuppi, joka vetää 1,2 dl) toimii sydän- ja verisuonisairauksissa paremmin kuin statiinit. Sama viiden kupin sääntö pätee myös dementian etenemisen estoon.

Koska kiehuva vesi tuhoaa teen sisältämiä hyviä aineita, älä koskaan käytä teehen muuta kuin noin 80°C vettä.

Torstaitapäivää

Mistä johtuu, että juuri niinä päivinä kun kuvittelee hoitaneensa kaikki rästissä olevat hommat mallikkaasti, tulee mieleen päivän päätteeksi liuta niitä asioita, jotka olisi pitänyt MYÖS hoitaa?

Noh, muistin sentään, että huomenna on viimeinen päivä katsastaa autoni. Yleensä olen vaihtanut auton uuteen jo ennen ekaa katsastusta (siis käyttöönottokatsastuksesta lukien siinä ekassa), mutta nyt kun en vietä aikaani ratissa joka ikinen päivä, niin en ole sitä vaivautunut tekemään. Miltei uusihan tuokin on.

Vajaan vartin homma, 63 euroa. Ihan hyvälle tuntipalkalle tuossa kaiketi pääsee, kaupungin laitamilla kun ei hallin vuokrakaan liene ihan niitä suurimpia.

Olen tässä jo vuoden suunnitellut auton vahaamista, ja viime viikolla pääsin jo niin pitkälle, että sain auton pesetettyä (Grouponin tarjouskupongilla tuossa miltei naapurissa, liettualainen kaveri puunasi ja kiillotti sen hyvin), mutta arvatkaas vaan, olenko ollut sen jälkeen noin 10 kertaa ostamassa autovahaa, mutta tänään katsastuksen jälkeen sain sitten senkin hankittua.

Onneksi Prismassa oli Autoglymin vahaa. Nuorimman siskon mies ei suostunut autojaan muulla vahaamaan, joten minutkin on aivopesty ajattelemaan, että se on autovahojen Rolls Royce.

AutoGlymin tuotteita oli Prismassa onneksi pitkä rivi. Myös autoshampoota hoitoaineella (?!!!)

Kun sitten kotiin palattuani katsoin ostamaani vahapulloa (siinä oli nätti punainen kiillotusliina mukana), ilmeni, että juuri tämä vaha on esikäsittelyvaha varsinaiselle kovakiiltovahalle.

Noh, toinen vajaan 15 euron meno, onneksi Grouponin kupongissa on vielä toinen pesu jäljellä, sillä autopaikkani yllä oleva lehmus on jo ehtinyt tahmastaa auton.

Nyt pitäisi sitten ruveta miettimään, mistä saan pääartikkelin toimittamalleni julkaisulle. Lehden pitää ilmestyä ensi kuun loppuun mennessä.

Huoh. Olin aamulla hieronnassa, ja nyt kun veri kiertää selässä kunnolla, on todella raukaiseva olo.

Juotko kevytlimppareita?

Laihdutatko tuntien samalla suurta kaipausta makean perään? Korvaatko tämän makeannälän light-juomilla? Jos näin on, niin lue tämä juttu linkkeineen tarkkaan.

Aspartaamista on tiedetty jo kahdeksankymmentäluvulla, että se nostaa veren insuliinipitoisuutta miltei samalla tavalla kuin sokeri. Jos aspartaamipitoisen ruoan tai juoman kanssa sattuu nauttimaan jotain helposti kylkiin varastoituvaa, niin insuliini nappaa sen haltuunsa välittömästi.

Texasin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan 475:stä 10 vuotta seuratusta light-limpparinjuojasta 70% kehitti paksumman vyötärön verrattuna niihin, jotka eivät näitä kevytjuomia käyttäneet. Jos koehenkilö käytti pari light-limpparia päivässä, vyötärön seudun paksuneminen oli vielä hurjempaa.

Vyötärölihavuudella on sitten omat haittansa lisääntyneen metabolisen oireyhtymän, diabeteksen ja sydän- ja verisuonisairauksien ilmaantumisen yhteydessä. Nämä numerot ovat korutonta kertomaa.

Mitä tästä taas opimme muutakuin sen, että "vesi vanhin voitehista".

Persikkamunkit

Löysinpä omituisia hedelmiä tänään torilta. Kyltissä puhuttiin persikkamunkeista. Ne todella näyttävätkin persikan ja rinkilämunkin risteytyksiltä. Kuinka monelle tämä hedelmä on tuttu

Kolme persikkamunkkia.

Aprikooseja

Nyt saa espanjalaisia aprikooseja edullisesti kaupoista. Ovat hyvännäköisiä ja -makuisia (sikäli mikäli raakana poimittu ja keinotekoisesti kypsytetty nyt on maukasta).

Hedelmä halkeaa helposti ja kiven saa poistettua vaivattomasti sormin. Tee salaattipohja, johon sekoitat grillatun kanan suikaleita ja murustat päälle Aurajuustoa. Salaattiin saa väriä ja makua viipaloimalla aprikoosinpuolikkaat ohuiksi suikaleiksi.

PS. Huomaa, kynsien lakkaus on pysynyt ihan hyvänä korjaamatta.

Higgsin hiukkanen

Yksi elämäni mieleenpainuvimmista kokemuksista oli vierailu CERNissä MBA-ryhmäni kanssa. Jos joku lukijoistani sattuu liikkumaan Genevessäpäin, siellä kannattaa ehdottomasti käydä (siellä on mm. näyttely joka päivä, myös lapsia kiinnostavaa juttua).

Kuulimme siellä mm. Higgsin hiukkasesta (Higgs boson), jonka olemassaolo perustuu fyysikko Peter Higgsin malliteoriaan (sattumoisin Higgs on erään lontoolaisen proffatuttuni hyvä ystävä, tämä kävi ilmi vasta kun tulin Cernistä). Tässä lisää suomeksi.

Cernissä ollaan nyt otettu askel lähemmäksi sen löytämistä, ainakin viimeaikaisten uutisten mukaan.

Ja miten sitten Higgsin hiukkasen löytyminen vaikuttaisi meidän jokapäiväiseen elämäämme? Moni varmaan ajattelee, ettei mitenkään, mutta asia on täysin päinvastainen. Lyhyesti sanottuna Higgsin hiukkasen löytyminen tarkoittaisi sitä, että materia ei ole sidottu aikaan ja paikkaan.

Voit vain kuvitella, miten tämä tieto mullistaisi maailman, jossa nyt elämme. Jään seuraamaan kiinnostuneena, mitä Cernissä tulee lähivuosien aikana tapahtumaan. Löytyykö hiukkanen, vai ei?

Vielä kuvia Etelä-Kiinan mereltä ja Hanoista...

Nämä ovat unohtuneet laittaa tänne...

Oma parveke laivalla. Henkilökuntaa 20, asiakkaita 8. Hyvä palvelu, vaikka yhteistä kieltä ei aina löytynytkään.

Katunäkymä Hanoin vanhasta kaupungista. 

Eka synttärikakku.

Hevisti suklaata!

Litsikausi menossa. Hyvää kahvin kanssa.

Mereltä.

Mustekaloja oli joka yö narraamassa epälukuinen sakki (minä mukaanluettuna).  Aussipariskunta arveli saaliin olevan täysikuulla syvissä vesissä, koska hait saalistavat pinnalla kun on valoisaa. Me siis emme saaneet saalista (epäilen kyllä että pienen seurueemme pulina myös karkoitti saaliit hyvin), mutta onneksi kalastajat läheisistä kelluvista kalastajakylistä tulivat joka aamu veneillään kauppaamaan tuoretta kalaa pöytään.

Toka synttärikakku. Ei ihan niin hevi kuin edellinen.

Toka ruusupuska. Harmi kun ei noita ruusuja voinut ottaa lähtiessä mukaan.

Hiukopalaa privaattiparvekkeella.

Kauniita maisemia.

Kaikki syötävää! Kurkunpalaan istutettuja sipulinvarsia ja kukat tehty chilipalosta ja porkkanasta!

Uppopaistettuja wontoneita.

Piti oikein piirtää paperille simpukan kuva, että sai tilattua, kukaan ei puhunut mitään tuntemaani kieltä, eikä ruokalistaakaan ollut kuvattu tai käännetty. Olisin ottanut jotain possunlihasta tehtyä (yleensä nämä ruoat ovat kaukoidässä hyviä), mutta pelkäsin, että jos piirrän porsaan niin lautasellani saattaa olla tuolla niin himoittuja possunkorvia. Nämä simpukat ovat lemppareitani, juuri sopivasti sitruunaruoholla maustettuja.

Illanviettoa Hanoissa.

Hanoin vanhan kaupungin keskellä oleva Hoan Kiem - järvi.

Konstit on monet

Tapahtuipa eräänä päivänä siten, että vesi kielellä olin aikonut paistella jämälihapullia ja pakasteesta otettuja parsankukintoja valkosipulivoissa. Parsakaali on näet täten valmistettuna erikoisen hyvää.

Pannu oli jo kuumenemassa, kun vasta hoksasin, ettei pakasteessa ollutkaan pussillista parsakaalta, kuten olin luullut.

Vaan hätä keinot keksii: Saksien kanssa ulos, ja keräämään takapihalta nokkosia (niitä kun on aina tarjolla). Silppusin lehden valkosipulivoihin ja paistelin niitä siinä. Keskelle pari munaa ja lopuksi ne edellisenä päivänä tähteeksi jääneet lihapullat. Mausteeksi se ei tarvinnut kuin merisuolaa, vaikka mustapippuri ja ripaus raastettua muskottipähkinääkin olisi varmaan makuun hyvin sopinut.

Jälkiruokana kelpasi soijalatte enemmän kuin hyvin, parin steviasuklaapalan kanssa (Balance on merkki, myy S-ryhmä Suomessa).

Spydäri

Koirumukillinen soijalattea.

Kuvia Turun vuotuisilta keskiaikamarkkinoilta

Eutanasiasta vielä

TV:stä tuli tänään hyvä dokumentti sveitsiläisestä Dignitas-klinikasta, joka avustaa armokuolemassa, koska Sveitsissä on laissa porsaanreikä, jonka mukaan se ei ole rikos (toisen alan klinikan nimi on osuvasti Exit). Periaatteessa kuka tahansa voi avustaa armokuolemassa, kunhan teko on pyyteetön, eli avustaja ei hyödy tai tavoittele mitään hyötyä itselleen.

Sveitsin lisäksi vain Belgia, Luxemburg ja Hollanti sallivat armokuoleman. Jokin aika tuli toinen, hollantilainen dokumentti aiheesta. Siinä, kuten tämänpäiväisessäkin dokumentissa kuvattiin prosessia hyvinkin järkevästi.

Näissä kaikissa maissa on lääkärin seuranta ennen valittua kuolinpäivää. Sveitsissä seuranta-ajan kanssa ollaan joustavia varsinkin niissä tilanteissa, joissa potilas alkaa olla huonossa kunnossa. Muissa maissa seuranta-aika on yleensä 1/2 vuotta, jossa ajassa varmistetaan se, että potilas on todellakin sairas ja kärsii tilanteestaan siinä määrässä, että on katsonut armokuoleman paremmaksi vaihtoehdoksi.

Minä en sitten mitenkään ymmärrä, miksi muissa maissa suhtaudutaan eutanasiaan niin nihkeästi. Sitä tuntuvat vastustavan äänekkäimmin ne, joilla ei ole minkäänlaista henkilökohtaista kokemusta siitä, mitä tuntuu elää kuolemaa odottaen, epämukavasti ja kärsien jatkuvista kivuista.

Tämänpäiväisessä dokumentissa kerrottiin erään ranskalaispariskunnan nuoren pojan tarina. Pojalla oli liikuntavamma, joka paheni ja paheni ja hän oli pyytänyt vanhempiaan järjestämään hänelle armokuoleman siinä vaiheessa kun liikkuminen ei enää olisi sujunut. Vanhemmat kieltäytyivät. Poika tappoi itse itsensä lääkkeillä ja alkoholilla, ja oli kärsinyt kuollessaan (tukehtunut omaan oksennukseensa). Tähänkö asti pitää mennä? Eikö olisi ollut kuitenkin parempi tehdä se kivuttomasti ja läheisten läsnäollessa ja siunauksella, niin surullista kuin se omaisille olisikin?

Minusta tarina oli aika karmaiseva.

Nykyään on kuitenkin mahdollisuus hoitotahdon ilmaisuun kirjallisesti jo henkilön eläessä, ja se on sentään inhimillinen askel parempaan. Luin Dignitas-klinikan sivuja ja löysin sieltä todella hyvän mallin. Jokainen voi lukea tuon läpi ja miettiä, mitä itse haluaisi oman elämänsä ollessa päättymässä.

Kuten joku dokkarissa totesi: "Ei abortin laillistaminenkaan synnyttänyt (ehkäisymenetelmien poisjättöä ja) ryntäystä tekemään aborttia, joten tuskin eutanasian laillistaminenkaan aiheuttaa mitään suurempia ryntäyksiä kuolemaan."

Hyvä kynsilakka

Tässä vaiheessa taas asiaa kynsistä. Yleensä minulla ei suuremmin mikään lakka kestä (väri hiipuu ensin kynsien kärjistä), mutta nytpä löysin poikkeuksen.

Missha Crystal Nail Polish.

Lakka on tuossa yllä kuvassa. Paksua lakkaa, jota riittää vain yksi kerros (tästä plussaa!). Kuten kuvasta näkyy, kynsien reunat ovat hiukan tuhriintuneet, mikä johtuu lakkapullon isosta harjasta (pieni miinus!), mutta kynsinauhoihin tarttunut lakka yleensä poistuu itsekseen aika pian.

Harvinaisen hyvä kynsilakka hintaansa nähden (muutaman taalan, eBaysta)!

Manteli-kirsikkapikkuleivät

Nämä voisivat näyttää vaikka  - lihapullilta! Hajamielinen leipuri oli  laittanut kuivatut kirsikkansa niin hyvään piiloon, ettei niitä löydetty koristamaan pikkuleipiä.

Manteli-kirsikkapikkuleivät

n. 24 kuivattua kirsikkaa (kandeerattukin käy, ellei ole huolta hiilareista)
2 dl mantelijauhetta
1,5 dl erythritolia
1/2-1 tl karvasmanteliöljyä
vaniljaesanssia tai vaniljasteviaa
2 munanvalkuaista
rippunen suolaa

Laita uuni kuumenemaan 180 C. Sekoita kuivat aineet. Vatkaa munanvalkuaiset suolahippusen kanssa kovaksi vaahdoksi. Kääntele muut aineet vaahdon sekaan.

Muotoile massasta lusikkaa apuna käyttäen n. 24 pikkuleipää, joiden keskelle laitat kuivatun mustan kirsikan.

Paista uunissa n. 13-14 min.

(ja mullahan nämä unohtuivat sitten uuniin vielä kaiken kukkuraksi)

Voiko olla totta!?

Törmäsin tällaiseen. En oikein tiedä, mitä tastäkin sanoisi. Lapsilta riistetään normaali lapsuus, ja tehdään heistä tuollaisia nukkeja vain vanhempien kunnianhimon takia. Huomatkaa tuota katsoessanne nuo energiajauheputket, joita lapsukaiset vetelevät mennen tullen.