Eutanasiasta vielä

TV:stä tuli tänään hyvä dokumentti sveitsiläisestä Dignitas-klinikasta, joka avustaa armokuolemassa, koska Sveitsissä on laissa porsaanreikä, jonka mukaan se ei ole rikos (toisen alan klinikan nimi on osuvasti Exit). Periaatteessa kuka tahansa voi avustaa armokuolemassa, kunhan teko on pyyteetön, eli avustaja ei hyödy tai tavoittele mitään hyötyä itselleen.

Sveitsin lisäksi vain Belgia, Luxemburg ja Hollanti sallivat armokuoleman. Jokin aika tuli toinen, hollantilainen dokumentti aiheesta. Siinä, kuten tämänpäiväisessäkin dokumentissa kuvattiin prosessia hyvinkin järkevästi.

Näissä kaikissa maissa on lääkärin seuranta ennen valittua kuolinpäivää. Sveitsissä seuranta-ajan kanssa ollaan joustavia varsinkin niissä tilanteissa, joissa potilas alkaa olla huonossa kunnossa. Muissa maissa seuranta-aika on yleensä 1/2 vuotta, jossa ajassa varmistetaan se, että potilas on todellakin sairas ja kärsii tilanteestaan siinä määrässä, että on katsonut armokuoleman paremmaksi vaihtoehdoksi.

Minä en sitten mitenkään ymmärrä, miksi muissa maissa suhtaudutaan eutanasiaan niin nihkeästi. Sitä tuntuvat vastustavan äänekkäimmin ne, joilla ei ole minkäänlaista henkilökohtaista kokemusta siitä, mitä tuntuu elää kuolemaa odottaen, epämukavasti ja kärsien jatkuvista kivuista.

Tämänpäiväisessä dokumentissa kerrottiin erään ranskalaispariskunnan nuoren pojan tarina. Pojalla oli liikuntavamma, joka paheni ja paheni ja hän oli pyytänyt vanhempiaan järjestämään hänelle armokuoleman siinä vaiheessa kun liikkuminen ei enää olisi sujunut. Vanhemmat kieltäytyivät. Poika tappoi itse itsensä lääkkeillä ja alkoholilla, ja oli kärsinyt kuollessaan (tukehtunut omaan oksennukseensa). Tähänkö asti pitää mennä? Eikö olisi ollut kuitenkin parempi tehdä se kivuttomasti ja läheisten läsnäollessa ja siunauksella, niin surullista kuin se omaisille olisikin?

Minusta tarina oli aika karmaiseva.

Nykyään on kuitenkin mahdollisuus hoitotahdon ilmaisuun kirjallisesti jo henkilön eläessä, ja se on sentään inhimillinen askel parempaan. Luin Dignitas-klinikan sivuja ja löysin sieltä todella hyvän mallin. Jokainen voi lukea tuon läpi ja miettiä, mitä itse haluaisi oman elämänsä ollessa päättymässä.

Kuten joku dokkarissa totesi: "Ei abortin laillistaminenkaan synnyttänyt (ehkäisymenetelmien poisjättöä ja) ryntäystä tekemään aborttia, joten tuskin eutanasian laillistaminenkaan aiheuttaa mitään suurempia ryntäyksiä kuolemaan."