Sokerikoukku ja syömisistä yleensä

Eilen jäi kirjoittaminen sikseen kun kulhollinen mustikkasoppaa levisi pitkin keittiötä. Ei kyllä yhtään naurattanut.

Tällä sopalla ja pakastekuivatuilla, sokeroimattomilla marjoilla piti lääkitä makeanhimoa, mutta tämä homma siis rajoittui Punnitse & Säästä -kaupasta ostettuihin kalliisiin pakastekuivattuihin marjoihin. Taidan tilata paremminkin iHerbistä. Tässä nyt yksi merkki, mutta sanoilla "freeze dried" löytyy muutakin.

Ärsyttävää olla tällainen sokerihiiri, mutta tämä kaikki repesi siitä kun lauantaina kaupassa käydessäni "sallin" itselleni pienen pussillisen irtokarkkeja. Aivan niin, sen jälkeen olisin syönyt vaikka keittiön kaapinovet, jos ne olisivat sattuneet olemaan sokerilla makeutettuja.

Menee aina noin pari viikkoa ennenkuin himosta pääsee taas täydellisesti irti. Tämä vaatii totaalikieltäytymisen makeasta.

Ihan sama juttu on vehnäpullan kanssa. Syöt palan hyvää pitkoa, ja hups  - koko pitko katoaa samaan kitaan. Ja voi niitä tuskia kaupassa pulla- ja leipähyllyn luona!

Kuten olen aiemmin maininnut, tykkään laittaa smoothieita, joihin jäisten marjojen lisäksi laitetaan mahdollisimman värikäs ruukkusalaatti. Yleensä laitan mukaan myös esimerkiksi munanvalkuaisproteiinia (jauheena) tai heraproteiinia ja avokadoa/lesitiiniä, ja vaniljasteviaaa. Sitten eräs ystäväni ihmetteli suureen ääneen, että mitä se ruukkusalaatti siellä tehosekoittimessa oikein tekee?

No sen smoothien varjolla tulee syötyä enemmän rehuja ihan vaivihkaa. Avokado ja lesitiini taas tuovat kuohkeutta smoothielle (ja hyvää rasvaa).

Voisihan sitä ihan hyvin elää heraproteiinijuomillakin. Minulta se kyllä onnistuisi. Erään toisen ystäväni mukaan se tulee halvemmaksikin kuin maitorahka. Mutta maitorahka on hapanmaitovalmiste ja käsittääkseni sisältää suolistolle hyviä bakteereja. Siksi syön sitäkin.

Vaihtoehtoherkku on soijajogurtti, johin sekoitetaan mustikoita, raejuustoa ja joka maustetaan juuri tällä vaniljastevialla. On muuten todella hyvää!

*****

Kävin tässä välissä paikkakunnan IESAFin porukan illallisilla, joka tälllä kertaa oli japanilainen. Erittäin hyvää ruokaa, ja paikan nimi on Karu. Muutama kuva alla.

Vasemmalta oikealle: Tempurarapuja, lohisashimia ja minun misokeittoni.

Vieresä istuneen Clairen teriyakiribsit ja misokeitto.

Minun voikalani kevätsipuli-limekastikkeella ja wakamesalaatilla.

Jälkkäriksi vihreällä teellä maustettua suklaata ja valkosuklaata.

Palatessani kotiin oli joku vatipää parkkeerannut Hiacensa MINUN parkkiruutuuni! Onneksi nykyään saa auton omistajan/haltijan aika pienellä vaivalla selville, joten soitin hänelle ja vaadin häntä siirtämään autonsa hetipaikalla. Näin kävikin, mutta sitten hänen tässä taloyhtiössä asuva poikansa tuli paikalle, ja sain korottaa ääntäni oikein kunnolla. Hänen mielestään ei asiassa ollut mitään haittaa, isänsä kun oli vain käymässä siellä ja olisi muutenkin siirtänyt pian autonsa pois (huom. tätä kirjoittaessa se sama auto tönöttää talon julkisivun edessä ja minun kiukunpuuskastani on jo kulunut pari tuntia). Idiootit!