Saksalaiset joululeivonnaiset - Lebkuchen

Jos Suomessa väännetään jouluksi piparkakkuja, niin saksalaiset torit ovat joulun aikaan pullollaan mitä herkullisimman näköisiä mausteleipäsiä, jotka oikeastaan ovat miltei kuin piparkakkuja maultaan, mutta eroavat pipareista siinä, että ne ovat sisältä ihanan, jopa hiukan tahmean pehmeitä.

Näitä kakkusia leipoivat munkit Franconiassa, Saksassa jo 1200-luvulla, mutta taito levisi vasta seuraavalla vuosisadalla. Nykypäivän lebkuchenin edeltäjiä olivat egyptiläisten, kreikkalaisten ja roomalaisten hunajakakut. He uskoivat, että hunaja, heidän ainoa makeutusaineensa tuolloin, oli lahja jumalilta ja sillä oli parantavia ominaisuuksia. Hunajakakkuja käytettin myös talismaaneina pahoja henkiä vastaan tai taisteluissa.

Vaikka lebkucheneita saa nykyään joka puolella Saksaa, keisari Frederik III teki sen aikoinaan tunnetuksi etenkin Nürnbergissä, jossa hän vuoden 1487 aikana jakoi noin 4000:lle lapselle omalla kuvallaan varustetun lebkuchenin.

Sanan lebkuchen etymologiaa ei tarkkaan tiedetä. Kuchen tarkoittaa kakkua, mutta sana leib saattaa liittyä sanoihin libum (latinaa ja tarkoittaa litteää leipää), tai saksalaisiin sanoihin Laib (limppu, leipä), Leib (vartalo, keho) tai Leben (elämä).

Sadussa "Hannu ja Kerttu" pahan noidan talo oli tehty lebkuchenista.

Näitä lebkucheneita voi helposti tehdä itsekin ja ne ovat mukavia tuliaisia joulunalusvierailuille.


Lebkuchen (n. 30 kpl)

250 g vehnäjauhoja
85 g jauhettuja manteleita
2 tl inkivääriä
1 tl kanelia
1tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
hyppysellinen kutakin näitä: neilikka, raastettu muskottipähkinä, mustapippuria myllystä
2 dl kirkasta hunajaa
85 g voita
1 sitruunan raastattu kuori (keltainen osa)
(voit myös painella kokonaisia kuorittuja manteleita leipien pintaan ennen paistamista)

Kevyeen sokeriglasyyriin:
100 g tomusokeria
1 vatkattu munanvalkuainen
1-2 rkl vettä

Voit myös sivellä lebkuchenit sulatetulla, tummalla suklaalla.

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita. Laita voi ja hunaja pannuun. Kuumenna pannu matalalla lämmöllä (ei saa kuumentua muuta kuin niin, että voi sulaa) levyllä niin, että voi sulaa ja sekoittuu hunajan kanssa. Kaada hunaja-voiseos kuivien aineiden joukkoon ja vaivaa taikina sileäksi. Peitä ja anna taikinan jäähtyä.

Laita uuni 180C. Muovaa taikinasta pötkylä ja jaa se 30 osaan, jotka muovailet palloiksi. Lado pallot leivinpaperilla vuoratulle pellille ja litistä niiitä hieman. Tarkista, että taikinakiekoilla on tilaa nousta.

Paista uunissa n. 15 minuuttia ja anna leipien sitten jäähtyä. Sekoita sillä aikaa sokeriglasyyri. Levitä kuorrutus jäähtyneittten lebkucheneitten päälle. Jätä sen jälkeen kuorrutetut leipäset kuivumaan kunnes kuorrutus ei enää ole tahmeaa.

Säilyvät ilmatiiviissä purkissa noin viikon, elleivät sitä ennen tule syötyä.

Mietteitä kuntosalilta

Ei ole ensimmäinen kerta kun minulle tulee salilla mieleen BMI, eli body mass index, jota käytetään yleisesti lihavuuden/laihuuden mittarina. Joskus aikoinani jo mietin, että mitä se oikeastaan kertoo esimerkiksi lääketutkimuksissa henkilön terveydentilasta.

Vielä enemmän tieto vääristyy kun ajattelee sitä, että indeksirajat ovat molemmilla sukupuolilla samat, ks. laskuri täällä. Miehillä on luonnostaan enemmän lihasta kuin naisilla, eikä se huomioi henkilön ikää, sillä vanhemmilla lihaksen osuus painosta vähenee ja ihminenkin saattaa lyhentyä esim. selkärangan painuessa kasaan. Eikä se todellakaan huomioi niitä, jotka urheilemalla ovat kasvattaneet lihaksiaan. Myös eri roduilla rasva tyypillisesti jakautuu eri tavalla. BMI ei myöskään kerro, miten paljon rasvaa kehossa on, ja miten se on jakautunut. Niin, BMI ei oikeastaan kerro juuri mitään.

On olemassa keinoja mitata kehon rasvapitoisuus luotettavasti. Niitä ovat esimerkiksi MRI (magneettikuvaus), CT (tietokonetomografia, "viipalekuvaus") ja DEXA. Viimeksimainitulla mitataan luun tiheyttä (esim. osteoporoosissa). Nämä kaikki ovat erittäin kalliita mittauksia. Leptiinihormonin pitoisuuksien mittaaminen verikokeella voi myös kertoa kehon rasvapitoisuudesta, mutta tästä mittauksesta ei moni lääkäri ole todennäköisesti koskaan kuullutkaan.

Miksi sitten BMI:tä pitäisi vahtia? Kysykääpä tätä joltakin lääkärinkoulutuksen saaneelta, ja vastauksena on todennäköisimmin, että se on käytäntö. Helppo sellainen.

Lihavuutta pidetään riskinä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja diabetekseen ja aikaiseen kuolemaan, mutta toisaalta taas nykyisin on havaittu ylipainoisten selviävän paremmin monista kroonisista sairauksista, joita taas alipainoiset tai edes normaalipainoiset eivät kestä. Selviäminen sydänkohtauksesta ja munuaisten toimintahäiriöista on myös selkeästi parempi ylipainoisilla kuin muilla. Yllättävää?

Ehkä ihon alla oleva rasva toimii energiavarastona sairauden yllättäessä, ja toisaalta taas laihuus voi olla merkki tai seurausta jostakin (piilevästä) sairaudesta.

Sen me toki tiedämme, että viskeraalinen (maha-)rasva voi ennakoida metabolista oireyhtymää ja sitä kautta diabetesta, kun taas periferaalisesti jakautunut rasva on harmitonta. Sitä ei tarkkaan tiedetä, miksi rasva sinne kertyy, mutta se tiedetään että evoluutiossa kylmässä ilmastossa selvisivät parhaiten ne, joilla oli tanakka keskivartalo.

Näitä vaan funtsin tänään kun katselin salilla erikokoisia- ja mallisia ihmisiä.

Olen tainnut mainita, että salilla on Herbinan tuotteet, ja oi, eilen pesin itseni tämän uuden kaura-suklaasarjan suihkugeelillä. Olipa ihana tuoksu!

Kaupungilla

Tänään oli taas yksi niitä päiviä, jolloin väsymys oli niin suuri, että jäin aamulla vetelehtimään petiin kunnes sitten tulikin kiire.

Kävin klubilla pikaisella visiitillä (oli kyllä hiukan noloa lähteä kesken piirikuvernöörin esitelmän) ja kipitin korkokengilläni sieltä suoraan erään kauneuskeskuksen iltamiin. Siellä oli mm. esittelyssä uusi hyaluronihappifilleri, ja yksi onnekas sai arvalla demonstraatiotyönä ryppyjen täytön.

Ensin laitetaan puudutusvoidetta, ja 15 minuutin kuluttua juonteen pohjalle itse filleri.

Tuo hyaluronitäyttö kuulemma pysyy hyvänä n. 8-12 kk, ja se elvyttää ihon kimmoisuutta lisäämällä omaa hyaluronihapon tuotantoa, joten seuraavan kerran sitä ei tarvitse laittaa yhtä paljoa (?!!).

Tilaisuudessa oli myös miespuolinen kampaamopäällikkö kertomassa tulevasta hiusmuodista. Tämän jälkeen hänen puheillaan sai käydä, jos halusi suosituksia uuteen hiusmalliin. Minua edellä ollut naisihminen sai kuulla pitkästä niskatukastaan, ja siitä, että jakaus on väärällä puolella. Kun istuin tuoliin hänen jälkeensä, niin sain sapiskaa ihan samoista asioista. Kaiketi oikeakätinen vain heittää ja pyyhkäisee otsiksensa oikealle päin miettimättä asiaa sen kummemmin, joten silloin kun minulla on jakaus, niin se on ollut aina vasemmalla.

Hius kuulemma kasvaa aina oikealta vasemmallepäin, ja sitäpaitsi minun päässäni olevia hiuspyörteitä (vai mitä ne nyt ovat?) ei ole hyödynnetty. Väri oli kuulemma hyvä, eikä hän sitä aikoisikaan muuttaa, mutta malli. Hän ehdotti hiukan lyhyempää ja pyöreämpää linjaa takaa, sellaista, joka hiukan pitenisi eteen. Otsis saisi rauhassa kasvaa pois.

Tällä kertaa täytyy sanoa, että olen itsekin joskus ajatellut jotakin sellaista! Sen saisi silti vielä kiinni. OK, leikkausaika varattiin ja ensi tiistraina on malli ihan toisennäköinen. Onneksi minun hiukseni kasvavat kohisten, joten ei haittaa vaikken mallissa viihtyisikään.

Tämä kampaaja oli Moroccanoilin mainosmies, joten minulle laitettiin lähtiessäni näytepullo sitä mukaan. Hän vielä itse tarkisti, että se oli paksutukkaisille tarkoitettua mallia (en tiennytkään, että Moroccanoilia saa eri hiustyypeille). Nyt jos hiukan kelaatte tätä blogia taaksepäin, niin eräässä Livboxissa oli pullo tätä öljyä, enkä oikein tykännyt siitä. Vika saattaa olla siinä, ETTEN käyttänyt sen kanssa lämmintä fööniä, kommentoi kampaaja. Siinä ehkä todellakin syy, sillä en pahemmin jaksa föönailla, koska se on ikuisuusprojekti näin paksulla tukalla.

Moroccanoil-hiusnaamio oli siellä kampaamolistan tarjouksessa ja maksaa 22 euroa. Hitsamandeera kun olisin tuonut sitä Gdanskista, sillä siellä oli Rossmannin hyllyllä koko sarja ja varmaan edullisemmin saatavilla kuin Suomessa!

Kun kipitin sieltä takaisin ostosteni ja lahjojeni kanssa, sattui Forumissa silmiin (turkulaiset HUOM!) Marja Kurjen ystävänmyynti. Huivit ovat valitettava heikkouteni ripsivärien ja käsilaukkujen lisäksi. Kävin katsomassa ja siellä olisi ollut yksi miellyttävän sinisävyinen huivi, mutta pysyin lujana enkä ostanut. Myynti on avoinna huomenna klo 19 ja mielestäni siellä oli aika monipuolisesti tavaraa aina kahvimukeista isoihin villashaaleihin.

Paljon miesten tavaroitakin, huiveja, käsineitä, solmioita, asiapaperisalkkuja jne.

Clinique Lash Power Lengthening Mascara

Ja sitten taas ripsariarviota. Testattavana Cliniquen ripsiä pidentävä ripsari väri 1, eli Onyx (musta). Tämän ripsivärin pitäisi pysyä hyvin ripsissä ja pidentää niitä. Hoiti mielestäni hommansa hyvin, josta ovat samaa mieltä monet Makeupalleyn arvioijat. Kuvat puhuvat puolestaan.

Harjakset olivat toisella puolella vartta pidemmät kuin toisella, mistä henkilökohtaisesti pidän. Helppo levittää.

Minun tuubissani oli cm-asteikko, jolla ilmeisestikin pitäisi mitata ripsien pitenemistä?

Vaikka iPhone ei oikein osannutkaan päättää käyttääkö salamaa vai ei, kuvista saa kuitenkin aika hyvän käsityksen. Ripsiä ei ole taivutettu eikä pohjustettu. Hyvältä näyttää ja luokittelisin tämän aika toimivaksi ripsiväriksi! Kaunista jälkeä tulee vaikkei ripsiä harjailisikaan välillä.

Muistojen koti

Tänään Turussa avattiin vanhaan 1600-luvulla rakennettuun köydenpunojan taloon maahanmuuttajaeläkeläisten (Daisy-eläkeläiset) uusi tapaamispaikka, Muistojen koti. Olin kutsuvieraana.

Olenkin joskus pohtinut sitä, miten nuo maahanmuuttajavanhukset, jotka eivät useinkaan osaa lukea tai kirjoittaa (edes omalla kielellään), pärjäävät Suomessa. Niin, eikä tämä tietty ole ongelma ainoastaan Suomessa. Tämä koti on nyt pilottihanke, joka toivottavasti tulee olemaan esikuva toiminnalle myös muualla.

Vanha ovi johtaa kadulle.

Ovella tarjoiltiin "hedelmäcoctail" Aalto-maljakon mallisista muovipikareista.

Vanhan talon charmia.

Daisylan toiminnanjohtaja Hulya "Hissu" Kytö takanaan Turun kaupunginhallituksen PJ Minna Arve.

Tarjoilu oli Daisylan malliin herkullista! Tässä viininlehti-dolmia ja valkoisella juustolla täytettyjä kääryleitä. Olisin voinut noita syödä hiukan enemmänkin….

Täytekakkua ja erilaisia pieniä leivoksia.

…ja teetä isosta samovaarista.

Denova Pro

Tässä puolalaisen kosmetiikan, ja etenkin Ziajan hurmiossa täytyy esitellä teille saman valmistajan ammattilaissarja nimeltään Denova Pro. Tätä en ole kaupoissa Puolassa nähnyt, joten ilmeisimmin sitä todellakin saa vain hoitoloista sielläkin. Nämä tuotteet ovat Face Helsingiltä, joka tuo tätä ja mm. Ziajaa Suomeen. Myyntipisteet löytyvät myös samoilta sivuilta.

Vasemmalta: Couperosaihon yövoide, Soothing Serum ja Matifying Day Cream (tämä rasvaiselle ja sekaiholle).

Silloin kun rupesin näitä käyttämään, oli naamani sen keväisen väärän lääkityksen jälkitilassa, eli voisin yksinkertaisesti kuvailla sitä sanoin punaiseksilehahtanut perunapelto. Finnejä ja ärtynyt iho ylipäätään. Ne finnit olivat siis oikeasti kuin teini-ikäisellä, ja niiden hoitaminen pois veikin aikaa.

Ihan ensimmäiseksi hämmästyin tuosta päivävoiteesta. Minulla on sen verran rasvainen iho, etten ajatellut, että se imeytyisi noin hyvin, mutta niinpä se teki ja ihon pinta pysyy mattana pitkään. Katsoin INCI-listaa ja yllättävästi sen tehoaine on maitoproteiini. Yleensä en laita meikkivoiteen alle muutakuin jotakin ihohuokosia tasoittavaa (ja silikonipitoista), mutta nyt olen käyttänyt tätä päivävoidetta alla, ja tuntuu siltä, että sillä pysyy kiilto pitkään poissa.

Kokeilin sitten tuota yövoidetta  - ja kyllä se ihoa rauhoittikin, tai ainakaan naama ei punoittanut niin pahasti. Seerumi sopii käytettäväksi molempien voiteitten alla, mutta itse asiassa seerumi sinällään riitti minulle kesällä yövoiteeksi. Kosteuttaa hyvin. Nyt kun on talvikelit ja kasvojen iho tuntuu kuivalta, olen ottanut jokaöiseen käyttöön tuon yövoiteenkin. Kesällä siis käytin vain satunnaisesti. Seerumia laitan nyt kuuriluontoisesti yövoiteen alle.

Summa summarum: Päivävoide on jo saanut pysyvän paikan treenikassissani ja samaten yövoide ja seerumi jäävät käyttöön edelleen. Käyn säännöllisesti kasvohoidossa, ja yleensä kasvoissa on ollut joka kerta aika runsaasti poistettavia miliumeja, joiden takia olen tullut aina hoidosta naama neulanreikiä täynnä. Nyt syksyä kohti miliumit ovat olleet häviämään päin, ja kun viimeksi kävin kasvohoidossa niin niitä ei ollut yhtään. Ilmeisestikin siis kosteutus on ollut hyvä ja ihon pinta päästää oman luonnollisen rasvansa ulos panttaamatta sitä miliumeiksi?

Unettava päivä

Tänään on ollut kyllä niin unettava päivä, ettei ole tosikaan. En tietenkään muistanut vaihdattaa talvirenkaita, mutta salille sain kuitenkin raahauduttua. Miten voikin väsyttää näin, kuukahdan kyllä kohta petiin.

Kun tulin kotiin, niin olkkarista se viimeinenkin lamppu poksahti ja siellä oli miltei täyspimeys. Oletteko koskaan kiivenneet korkealle keittiöjakkaralle miltei pilkkopimeässä huoneessa ja vaihtanut lampun? Minä jouduin sen tekemään, ja se sujui yllättävänkin helposti. Jakkaran portaat itse asiassa nousee vakaammin kun ei katsele ympärillee, ja siellä päällä myös seisoo vakaammin kun on aikalailla pimeää. Yllättävää. Tuli nyt sitten sekin havaittua.

Minulle on napsahtanut nakki kuulua rotaryklubini piirikonferenssin puolisoidelle järjestettävän ohjelman huvitoimikuntaan, ja täytyy sanoa, että noin isolle sakille on aika vaikea keksiä mitään. Itse aktiviteetti on vielä työn alla, mutta olen nyt jokatapauksessa pyydellyt jo kuljetuksiin bussifirmoilta tarjouksia. Tylsää hommaa, mutta jonkun on se tehtävä. Toivottavasti saisimme kasaan hauskan ohjelman, sillä ilmeisimmin siellä pitää olla mukana emäntänä, vaikkei tähän puolisokatraaseen kuuluisikaan.

Olen hiukan myös tässä vaatteitten lajittelun lomassa miettinyt jotakin tuunailuja, kuten esimerkiksi tämän mekon leveään kaula-aukkoon voisi väliaikaisesti laittaa jonkinlaisen boaviritelmän. Nauhan pitäisi olla aika kapeaa, mutta nyt olen onnistunut parilla eurolla hankkimaan tällaista (kuva alempana).

Toisaalta ei tuo nauha kyllä kovin leveätäkään ole. Kokeilen harsia sen kiinni. Poishan sen joutuu joka kerta pestessä ottamaan.

Nyt kömmin nukkumaan ja jatkan huomenna mielenkiintoisemmalla aiheella. Jos kaamosväsymys vaivaa, niin heivatkaa ylimääräinen sokeri ja hiilihydraatit pois ravinnosta, minä tunnustan, että muutaman karkin syönti on mitä ilmeisin osasyy tähän väsymykseen.

Onko joku kuullut Denova Prosta? Se on nimittäin huomisen postauksen aihe.

Paraneeko masennus botoxilla?

Törmäsin netissä mielenkiintoiseen juttuun. Olen aiemminkin lukenut psykologisesta teesistä, joka kiteytyy vanhan laulun sanoihin: "When you are smiling, the whole world smiles with you." Uskon tämän, ihan niinkuin tiedän muunkin kehonkielen kertovan paljon ihmisen tunnetilasta.

Vasta hiljakkoin on opittu ajattelemaan, että sama saattaa toimia myös päinvästoin. Tekeekö kulmien rypistely meidät ärtyneiksi tai masentuneiksi?

Viimeisten tutkimusten mukaan kyllä. Samaten esimerkiksi leveä tekohymy, sellainen, jota sanotaan "Duchennen hymyksi", joka aktivoi myös silmänympäryslihakset, todistetusti aiheuttaa positiivisen palautteen aivoihin ja parantaa mielialaa.

Duchennen hymy on sosiaalinen hymy, joka myös rentouttaa elimistöä, mikä näkyy mm. sydämen sykkeen alenemisena. Minusta oli aika yllättävää lukea, että todellakin tekohymy voi tämän tehdä  - vaikka hymyilijästä ei itsestään hyvältä tuntuisikaan. Ilme todistetusti vaikuttaa mielialaan, eli tässä tapauksessa olo paranee lyhytaikaisenkin hymyn jälkeen. Päinvastainen reaktion tapahtuu kun esimerkiksi rypistelee kulmiaan.

"Liike luo tunteita" -teoriaa on testattu myös tieteellisesti nauruterapian saaman suosion myötä. Barcelonassa toimivan "Laughter Research Networkin" jäsen Ramon Mora-Ripoll on raportoinut yhdeksästä tieteellisestä tutkimuksesta, joissa havaitut naurun aiheuttaman terveyshyödyt ovat merkittäviä.

Esimerkiksi erään tutkimuksen kahdeksan viikottaisen nauruterapiasession jälkeen havaittiin 55%:n alenema kivun tuntemisessa, 12%:n funktionaalisen toimivuuden lisääntyminen, 50% depressio-oireiden häviäminen ja 42% aleneminen ahdistuneisuudessa validien mittarien mukaan. Tutkimuksessa oli 107 kroonista kipupotilasta, jotka säilyttivät nämä saavutukset 12 kuukauden seurannassa.

Nauraminen itsessään rentouttaa lihaksia, parantaa hapenottokykyä ja verenkiertoa, vähentää stressihormoneita, parantaa immuunipuolustusta ja nostaa kipukynnystä.

Miten sitten botox liittyy tähän kuvioon? Vaikkakin se kasvoihin ruiskutettuna lamaa lihaksia ja liiallisesti käytettynä lopettaa ilmehtimisen kokonaan, sitä voi käyttää järkevästikin estämään esimerkiksi juuri kulmien rypistelyä, "sibeliusryppyä" oikaisemalla. Tutkijat nimittäin tekivät sen johtopäätelmän, että kulmien rypistely ja muut negatiiviset ilmeet eivät välttämättä ole seurausta masentuneisuudesta, vaan olennainen osa sitä.

Toisaalta botoxilla aikaansaatu väheneminen negatiivisissa kasvojenilmeissä näkyy myös positiivisempana vuorovaikutuksena muiden ihmisten kanssa. Ehkä myös katse peiliin ja itsensä näkeminen paremmalla tuulella olevana kohottaa mielialaa.

Täytyy kuitenkin muistaa, että depressio on vakava sairaus, jolle ei ole yhtä ainoaa hyvää hoitotapaa, mutta mielestäni tämä tuo kuitenkin uuden näkökannan asioihin, jotka voivat vaikuttaa toipumiseen.

Ihminen on myös sosiaalinen olento ja mielialakin on yleensä tarttuvaa. Hymyile ympärilläsi oleville ihmisille, ja jaa tällä tavalla hyvää oloa muillekin.

Avokado-suklaatryffelit

Vau! Maistoin tänään niin hyviä jälkkäritryffeleitä, että on ihan pakko heittää ohje tännekin! Näistä aineksista ei kuunaan voisi kuvitella tulevaan niin hyviä tryffeleitä kuin niistä tulee! Eivät vaan säily kauaa  - ei tosin senkään puolesta, että ne tulee syötyä todella pian. Siksi ne onkin paras tarjota vaikkapa jälkiruokana tai vaan kahvipöydässä.

Avokado-suklaatryffelit (n. 20 kpl)

1 iso ja kypsä avokado
145 g tummaa suklaata
2 rkl muscovadosokeria tai jotakin muuta raffinoimatonta ruskeaa sokeria
1/2 tl vaniljauutetta
hyppysellinen suolaa
2 1/2 rkl tummaa kaakaojauhoa, joista osa (1 rkl) koristeluun

Sulata suklaa vesihauteessa. Muussaa tällävälin avokadon hedelmäliha tasaiseksi soseeksi. Kun suklaa on sulanut, lisää muut aineet (kaakaojauhoista siis 1 1/2 rkl) ja sekoita seos tasaiseksi. Vatkaamalla saat kuohkeampia tryffeleitä.

Anna seoksen hiukan jähmettyä (muutama kymmenen minuuttia) jääkaapissa, jotta se olisi helpompi muovata. Käytä apuna lusikkaa ja muotoile massasta n. 20 pientä ja pyöreää tryffeliä, jotka kierittelet jäljellejääneissä kaakaojauhoissa.

Säilytä jääkaapissa tiiviisti suljetussa astiassa.

Liikuntapäiväkirja - 23 viikkoa takana & muuta höpinää

Auts että olikin ihanaa nukkua omassa sängyssä unelmankevyen silkkifyllinkipeiton alla ja silkkilakanoissa! Vaikka eivät minunkaan joustinpatjani niin täydellisiä ole, niin kuitenkin tuo Gdanskin sänky ja varsinkin se peitto olivat molemmat aika kamalat.

Niin, viikon liikunnat jäivät kävelemiseksi päivittäin, mutta tämä päivä on ollut todella rivakkaa ja hikistä siivoamista. Olen lajitellut vaatteita pistettäväksi myyntiin ja vietäväksi Punaisen Ristin kirpparille. Aika hyviäkin vaatteita menee sinne, toivottavasti ne onnellistuttavat joitakin ostajia.

Se oikeastaan liikunnoista, rivakka siivoaminen jatkuu huomenna, joten hikiliikuntaa nyt sentään kahtena päivänä :)  Ensi viikolla on otettava härkää sarvesta ja mentävä salille joka ikinen päivä. Maanantaina heti aerobista 1h, vähintään. Tämä siksikin, että ranteet ovat edelleen kipeät, eikä niitä ehkä kannata heti punteilla härnätä.

No, venyttelin kuitenkin hiukan netin ääressä tällaista vehjettä, joka on kohtuullisen toimiva kotijumppailuun ja kulkee reissussakin pienessä tilassa mukana. Se on vaan pidemmän päälle hiukan tylsä.

Rotaryklubini puuhaa jäsenvierailua Intiaan parin paikallisen klubin vieraaksi. Samalla reissulla tulisi käytyä myös poliokonferenssissa, jonne tulee väkeä ympäri maailmaa (tämä olisi se best part!!!). Olen miettinyt lähtöä mukaan, mutta reissu on sikäli hankalaan aikaan helmikuun lopulla, ja minulla on nyt kaikenlaisia asioita kesken, joten irroittautuminen pariksi viikoksi ei suju varmaankaan kovin helposti.

Voi jos kohdemaa olisi edes joku muu… Intiaa on sen verran kierretty niin työn kuin privaattimatkailunkin vuoksi. Nuorena se tuntui niin eksoottiselta, mutta sitten työmatkoilla se väenpaljous ja tungos joka paikassa alkoi jo nyppiä. Vaikka olisihan se nyt eksoottista asua intialaisessa kodissa, tai siis kahdessakin, sen matkan aikana.

Mutta noh, pitää miettiä, vaikka se toki pitääkin päättää melko pian. Lentolippujen hinta ei ole mikään ihan pyörryttävä, näköjään hiukan yli 700 euroa.

Mutta nyt silkkinen peti kutsuu ja hommat jatkukoon huomenna.

Uusi suosikki

Lento oli tänään rutkasti myöhässä, mutta onneksi oli omaa viihdettä mukana, eli katselin Telkku.comin taltiointeja kentän Coffee Cornerissa, jossa netti toimii hyvin eikä tarjoiluissakaan ole moittimista. Onneksi tuli otettua nappikuulokkeet mukaan. Samalla siinä tuli syötyä sämppäri ja "omelette" (kuvassa) runsaan kahvimäärän kera, koska väsytti niin vietävästi.

Ihana "omeletti", jonka sisällä oli kermavaahtoa ja hiukan hilloa! 

Turun päässä tietty ei sitten enää mikään julkinen vimpain kulkenut kakkosterminaalin kautta, joten koko joukko ravasi kamoineen ykkösterminaalille (aikamoinen matka, ainakin jos on kaksi painavaa laukkua mukana). Kohta sinne tulikin dösä. Suosittelen tästä riskistä huolimatta menemään sinne keltsikalla, sillä oman auton säilöminen parkkipaikalla, jossa ei ole edes vartiointia, maksaa maltaita.

Olen tässä hoidellut jotakin kiireisempiä asioita, käynyt kaupassa ja käynyt läpi kynnykselle kasaantuneen postipinon. Taitaa tulla aikainen nukkumaanmeno tänään.

Silti vielä muutama sananen käsivoiteesta, joka onkin jo vilahdellut aiemmissa kuvissa. Kyseessä on Ziajan vuohenmaitokäsivoide, ja nyt muutaman päivän sitä käyttäneenä täytyy sanoa, että se pingahtaa suosikkieni joukkoon, ehkä jopa ihan ykköseksi! Kävin ostamassa sitä Rossmannilta koko hyllyn tyhjäksi, ja liitän yhden tuubillisen jouluarvonnan palkintopakettiin. Tätä todellakin kannattaa kahmia ostoskoriin muutamakin puteli, sillä hinta oli taas kerran ihan olematon. Ziajan tehtaathan sijaitsevat Gdanskissa.

Ziajan vuohenmaitokäsivoide. Tekee kyllä käsistä niin pehmeät ja silkoiset, että!

Ilta ennen kotimatkaa

Pesin hiukan pyykkiä, näissä asunnoissa on yleensä pyykkikone. Mukavampi pakata laukkuun puhtaat vaatteet likapyykin asemesta.

Kävin suorittamassa loput ostokset, lähinnä Ziajaa, jonka tuotteet ovat todella edullisia ja hyviä. Samalla reissulla ostin vielä aamiaiseksi kaksi leivosta (todella dekadenttia, mutta kun näitä paakarinputiikkeja (piekarna) on sitten joka kulmassa.

Leivokset hiukan pääsivät kärsimään kun niitä retuutettiin pussissa ympäri kaupunkia.

Näistä ei kyllä osasta tiedä mitä ne ovat, mutta nuo tummimmat pullot olivat shampoohyllyssä ja nuo putelit, joissa on sarvipään kuva, ovat Ziajan vuohenmaitosarjaa. Pumppupullot luultavimmin vartalovoidetta. Litteä valkoinen, jossa on myös vuohen kuva, on muuten todella hyvää käsivoidetta! Oranssisessa putelissa olevaa jalkavoidetta en ole vielä kokeillut, mutta jos on yhtään samaa luokkaa kuin muut sarjan tuotteet, se on luultavasti todella hyvä!  Vihreä tuubi vasemmalla on oliivikäsivoide ja vihreä pullo oikealla on micellar wateria, johon tykästyin viime reissulla. Minulla on käytössä jasmiinisellaista. Sitten tietty tuota ihanaa kaakaovartalovoidetta piti ostaa ylimääräinen purkki.

Ostosreissun lopuksi menin vielä Tekstyliaan syömään hiukan pidemmän kaavan mukaan. Alkuruoka tosin oli jo niin suuri, että se olisi pelkästäänkin riittänyt.

Grillattua kananmaksaa hedelmillä, jotka nyt olivat sesongin mukaan omenaa. Rapeaa grillattua leipää siinä sivussa, ja siitä oli todella vaikea pitää näppinsä erossa. Söin toisen. 

Herkkuni vasikanlihapullat tillikastikkeessa muusilla. Kesällä annos oli parempi, j´koska se tarjottiin pikkelöidyn, tillillä maustetun ja smetanassa uivan salaatin kera. Namnam, vieläkin sitä ajattelen. Vaan ei ollut huono tämäkään, tykkään tuosta tillistä tässä yhdistelmässä.

Piti sitten vääntää alas vielä jälkkärikin, eli jätskiä, kuivattuja hedelmiä, manteleita ja pähkinöitä kermavaahdolla ja suklaakastikkeella.

Olen muuten ihan unohtanut mainita, että Tekstyliassa saa todella hyviä kotitekoisia limonadeja. Kannattaa kokeilla! Illallinen muuten oli vajaa 15 euroa per lätty.

Takaseinällä pyöriviä muotijuttuja.

Marjagraavattu lohi

Edellisestä tulikin mieleen hyvä resepti, joka on desktopillani, joten laitanpa sen tänne. Marjagraavattua lohta, olkaapa hyvät!

Marjagraavattu lohi

1 kg fileoitua lohta
2,5 rkl merisuolaa
1 tl sokeria
15 rouhittua valkopippuria
1,5 dl murskattua pihlajanmarjaa tai puolukkaa mehuineen (onnistuu myös vaikkapa vadelmista, olenpa maistanut kuusenkerkistäkin tehtyä versiota, mutta siihen tarvitaan hiukan sitruunamehua ja hienonnettua sitruunan kuoren keltaista osaa)
tilliä

Sekoita suola, pippuri ja sokeri. Laita mausteseosta ja tilliä alumiinifoliolle ja kalafilee sille nahkapuoli alaspäin. Laita mausteseosta ja tilliä kalan päälle,a levitä lopuksi marjaseos. Kääri kala foloiin ja laita paketti tasapohjaiseen astiaan ja päälle kevyt paino. Anna maustua vuorokauden. Poista kalan maustuttua marjaseos ja mausteet fileen päältä ja tarjoa ohuina viipaleina.

Siikaa voi graavata vastaavasti tyrnisoseen kera.


Lähde: Maa- ja Kotitalousnaisten Keskuksen julkaisu marjoista ja marjaruoista.

Salaatti-idea

Salaatti hotelli Artuksen ravintolassa.

Edelleen siis täällä Puolassa olen. Kävin syömässä herkullisen mereneläväsalaatin eilen, ja se oli ihan normaalisti sekoitettu öljyyn ja viinietikkaan, mutta sen lisäksi tarjoiltiin pieni kulhollinen muussattuja vadelmia, joka muuten antoi hyvin potkua salaatille. Kokeilkaas kotona!

Millä estää flunssan saamista?

Olen aiemminkin kirjoitellut aiheesta, mutta rodalen sivustolla oli muutama uusiksin vinkki. Nyt on tutkittu, että ilmankosteuden ollessa alhainen virukset leviävät parhaiten, eli esimerkiksi makuuhuoneissa kannattaisi käyttää ilmankostuttajaa. Koska lämmin ilma pitää kosteutta paremmin, flunssavirukset ovat taipuvaisia leviämään silloin, kun ilmasto on kylmä ja kuiva.

Harrasta liikuntaa jonkin verran joka päivä, se tukee immuunipuolustusta. Liikunnasta on eniten hyötyä syksyllä jatalvella.

Katso, mitä syöt. D-vitamiinin hyötyvaikutuksista infektioiden estäjänä ei liene kenellekään enää epäselvyyttä. On arvioitu, että noin yksi miljardi maapallon ihmisistä potee D-vitamiinin vajausta.

Kannattaa myös syödä fytonutrienttipainotteisesti, eli kasviksia. kasvisperäiset fytonutrientit myös estävät nykyisen käsityksen mukaan syöpiä ja sydän- ja verisuonitauteja. Hedelmät kuten papaija ja ananas sisältävät myös proteolyyttisiä entsyymejä, jotka auttavat kehoa pääsemään eroon sen eliminoimista tulehdustekijöistä. Kasvikset ja hedelmät tulisi syödä raakoina.

Kokkaa ateriasi tulehdusta estävien ja antimikrobiaalisten mausteiden kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi valkosipuli ja kurkuma. Kurkuma esimerkiksi on todella tehokas antimikrobiaaline mauste, jota käytetään paljon intialaisessa keittiössä. maultaan se on mieto ja sopii lisättäväksi moniin ruokiin.

Vältä koskettelemasta kasvojasi käsilläsi. Helppo neuvo, jolla estät virusten pääsempsitä elimistöösi. Rodalen sivuilla neuvotaan käyttämään saippuaa ja pesemään käsiä usein, ja vielä käyttämään sanitoivia aineita ("käsidesiä"), mutta minä en henkilökohtaisesti usko sen kannattavan.

Pidä aina käsillä tea tree (teepuu)-öljyä sisältävä pullo, josta voit nuuhkaista ollessasi esimerkiksi ihmisjoukoissa. Jaa-a, tuntuu tämäkin hiukan liioittelulta, vaikka tuollaisia linkin in-vitro -tuloksia olisikin saatu. Mutta jos se jotakin viruskammoista lohduttaa, niin kaikin mokomin. Täytyy vain muistaa, että moni saattaa myös sille olla allerginen, eli kokeile varovasti!

Aivastele aina poispäin toisista ihmisistä ja peitä suusi nenäliinalla. Vielä varmempi tapa on aivastaa omaan paidanhihaansa, silloin kädetkin pysyvät puhtaina, etkä levittele tautia.

Käytä Manuka-hunajaa, joka toimii antimikrobiaalisesti paljon paremmin kuin muut hunajalajit. Mitä vähemmän hunaja on prosessoitua, sen parempi sen vaikutus.

Juo paljon vettä, sillä se huuhtoo kehostasi tulehdusten aiheuttajia. Hakusanalla "flunssa" löydät lisää aiheesta tässä blogissa.

Nalle Puhkin sen jo tiesi.

Selkäkipuista tiistaita

Täytyy sanoa, että tässä asunnossa on kyllä todella huono sänky. Kävelin eilen ihan kantapääni ruvelle ja sitten otin tuhdin kipulääkityksen ennen nukkumaanmenoa, koska alaselkää särki niin, ettei missään asennossa ollut hyvä maata.

Niin, tämä on tullut kyllä kokeiltua ennenkin… Kipu on aina varoitus jostakin, ja kun ei kipua enää tunne, niin silloin nukkuu vaikka kuinka huonossa asennossa, joten tänään tuntuu kuin olisi jäänyt maantiejyrän alle. Laitoin aamiaiseksi pussikaurapuuroa ja kahvia ja yritin sen jälkeen hiukan venytellä - huonolla menestyksellä. Ehkäpä lähden taas kävelylle ja yritän sitten uudestaan.

Täällä joka paikasta saa makkarakeittoa nimeltä zurek. Tällä parin euron sopalla nälkä lähtee, ainakin jos keitto on tarjottu limpun sisältä. Yksi hyvä paikka syödä soppa on Mojito-niminen ravintola Pitkällä Torilla.

Sopassa on makkaraa ja keitetty kananmuna. Limppu oli ihanan rapea.

Nyt vasta hoksasin, mistä keiton pohja on tehty. Hapanleivästä. Ei muuten ollenkaan hassumpaa! Joka ravintolalla on hiukan erilainen ohje, mutta perusmaku on hiukan hapan.

Muuten kyllä täytyy sanoa, että vaikka täälläkin saattaa löytää esimerkiksi kebab-paikan, hampurilaispaikkoja ja "grillejä" ei juurikaan ole, mutta leipurinkojuja sitten sitäkin useammin. Niin ja kahviloita.

Minä vieläkin ihmettelen tätä hintatasoa!

Terveydenhuollon toimimattomuudesta

Joka kerta kun olen tarvinnut julkisia terveydenhuollon palveluita, on osoittautunut tarpeelliseksi itse tarkistaa kaikki moneen otteeseen. Viime keväänä kirjoitin saamistani vääristä lääkkeistä, jotka aiheuttivat vaikeita sivuoireita joiden korjaaminen vei aikaa. Onkologi lupasi paneutua asiaani heinäkuisen leikkauksen jälkeen, mutta eipä ole mitään kuulunut. Soitan siis keskussairaalaan kun olen taas Suomessa.

Edellisessä työpaikassani minulla todettiin korkea verenpaine. Silloinen esimieheni hoki aina, että minulla on liikaa töitä, mutta ei pystynyt asian suhteen tekemään mitään. Päinvastoin yt-neuvottelujen aikaan minunkin alaisistani vähennettiin, kuulematta minua. Vastustin asiaa, ja nyt samaan ryhmään onkin palkattu uusi ihminen, joten ihan älyttömiä nuo irtisanomiset koska tulos oli siis plus miinus nolla. Osastolle annetaan joku pääluku, joka pitäisi vähentää, mutta työt eivät vähene.

Nyt minusta on alkanut tuntua siltä, etten tarvitse enää verenpainelääkitystä. Kävin lainaamassa tk:sta verenpainemittarin ja ihmettelen sitäkin ajanhukkaa, mikä sen antamiseen vastaanottohoitajalta meni. Olin soittanut ja sopinut asiasta etukäteen ja oletin mittarin vaan olevan noudettavissa. No ei se ollut. Piti jonottaa miltei tunti ja sitten allekirjoittaa sopimus, jossa määriteltiin 100 euron sakko siinä tapauksessa että jättää mittarin palauttamatta sovittuna päivänä.

Sinänsä ei siinä ollut mitään kummallista, muutakuin se, että uuden mittarin saa todellakin paljon halvemmalla.

Kävin palauttamassa mittarin maanantaina, jolloin mittauksen yksi ehto täyttyi. Piti siis viikonloppuna mitata paineensa joko lauantaina tai sunnuntaina. Mittasin siis molempina. Mutta miksi ihmeessä vastaanottohoitaja ei voinut jättää sopimusasiakirjaa siihen tiskille torstaina kun mittarin sain? Jonottamisen lisäksi taas meni aikaa siihen, että ko. henkilö raahautui varastohuoneeseen hakemaan sopimusmapin ja etsimään sieltä sopimuksen. Minä olen tottunut laittamaan tulevan työn paperit työpöydälläni lokerikkoon, jossa ne ovat helposti saatavissa, ei niitä mihinkään arkistoon viedä, jos asia on kesken. Tähänkin operaatioon saatiin taas kulumaan paljon aikaa.

Puhutaan terveydenhuollon resurssipulasta, mutta ei yhtään ajatella kuinka paljon se aiheuttaa työtuntien menetystä toisessa päässä, eli asiakkaan näkökulma jää huomioimatta. Minä kritisoin etenkin sitä keväistä insidenttiä niitten väärien lääkkeiden takia. Ei kaikilla ole tietämystä tai resursseja tarkistaa lääkearsenaalinsa yhteensopivuutta. Minulla onneksi oli tietämys, mutta juuri sen ainoan kerran luotin erikoistuvaan lääkäriin.

Toinen juttu on sitten tämä diabetesjupakka. Minulle eivät vaan hiilihydraatit sovi, ja jos niitä joudun syömään, joudun ottamaan metformiinia niiden kanssa. Verensokeriarvoni eivät koskaan ole riittäneet diabeteksen diagnosointiin mutta nyt olen huomannut, että lääke määrittelee minulle diabeteksen! Todella nurinkurista! Tk-lääkäri huusi minulle puhelimessa, että enkö minä muka tajua, että sairastan diabetestä?! Diabetestä on isäni suvussa, ja oli myös isävainaallani, joten juttu on turhankin tuttu. Minulla veriarvot (mukaanluettuna ns. pitkä sokeri, sokerihemoglobiini) ovat ihan OK, jos vältän turhia hiilareita. Maksan itse metformiinini, eikä se paljoa maksa, mutta tämä tk-lääkäri halusi, että tulen vastanotolle niin hän voi esitellä minulle paikan diabetesryhmät ja kertoa diabeteksen hoidosta ja että saisin lääkkeelle erityiskorvattavuuden. Johan nyt! Kun kerroin keskussairaalassa tästä lääkityksestäni, niin papereissa lukee nyt, että XX-vuotias diabeetikko. Vaikka selitin asian!

Ei mikään ihme, että KELAn korvaamat lääkekulut ovat todella isolla rahalla! Sama juttu noitten statiinien suhteen, siitäkin olen blogannut aiemmin. Turha siitä on lääketehtaita syyttää, enemmänkin osoittelisin sormella ahneita lääkäreitä, jotka eivät osaa suodattaa saamaansa lääkeinformaatiota. Yliopistoissa voisi järjestää kunnon farmakologian kursseja, jotta ei koko koulutushomma kaatuisi lääketehtaiden vastuulle.

Olen siis ns. karppauksen kannattaja. Nyt varsinkin kun olen täällä Puolassa, jossa ei juurikaan ylipainoisia ihmisiä näy, ja kaupoissakin on rehellistä kunnon ruokaa myytävänä, en yhtään ihmettele. Hampurilaispaikkoja en ole huomannut yhtäkään ainoaa. Eikä muutenkaan pikaruokaa, siis sellaista ihan roskaruoaksi luokiteltavaa. Paitsi pizzerioita ja kebab-paikkoja, mutta nämäkin tarjoavat paljon kasviksia sisältäviä vaihtoehtoja. Niin, ja kasvisravintoloita täällä näkyy olevan paljon!

Punajuuriako nämä ovat?

Muutama kuva kauppahallin kyljessä olevalta torilta. Hallista saa myös marinoimatonta lihaa, mikä on hyvä juttu. Mereneläviäkin riittää. Tarjolla oleva ruoka tuntuu huomattavasti laadultaan paremmalta kuin Suomessa.

Gdansk

Oi miten hauskoja teekuppeja! Pohjalle oli muotoiltu joku eläin!

Minä en koskaan ajatellut pitäväni Puolasta. En tykkää Varsovasta, enkä paljon muistakaan paikoista. Tänne Gdanskiin tullessa istui vieressäni hyvää suomen kieltä puhuva puolalaismies, joka kommentoi tähän, että kaupunki on tosiaankin erikoinen jopa puolalaisille sikäli, että se on aina ollut vapaakaupunki. Tämä oli hiukan uusi juttu minullekin. Lisää aiheesta täällä.

Tämä kaupunkihan pommitettiin toisessa maailmansodassa ihan maan tasalle telakkansa takia. Saman kohtalon koki Varsova, mutta molemmat ovat rakennettu pieteetillä vanhaan malliin. Parempi esimerkki tästä on tosin Gdansk, sillä Varsovaa leimaavat neukkuaikojen rakennukset hiukan liikaakin. Kuka maailmassa voi sanoa Varsovan "Stalinin hammasta" kauniiksi?

Maiseman tunnistaa kyllä paikan päällä nykyasussaan.