Mietteitä kuntosalilta

Ei ole ensimmäinen kerta kun minulle tulee salilla mieleen BMI, eli body mass index, jota käytetään yleisesti lihavuuden/laihuuden mittarina. Joskus aikoinani jo mietin, että mitä se oikeastaan kertoo esimerkiksi lääketutkimuksissa henkilön terveydentilasta.

Vielä enemmän tieto vääristyy kun ajattelee sitä, että indeksirajat ovat molemmilla sukupuolilla samat, ks. laskuri täällä. Miehillä on luonnostaan enemmän lihasta kuin naisilla, eikä se huomioi henkilön ikää, sillä vanhemmilla lihaksen osuus painosta vähenee ja ihminenkin saattaa lyhentyä esim. selkärangan painuessa kasaan. Eikä se todellakaan huomioi niitä, jotka urheilemalla ovat kasvattaneet lihaksiaan. Myös eri roduilla rasva tyypillisesti jakautuu eri tavalla. BMI ei myöskään kerro, miten paljon rasvaa kehossa on, ja miten se on jakautunut. Niin, BMI ei oikeastaan kerro juuri mitään.

On olemassa keinoja mitata kehon rasvapitoisuus luotettavasti. Niitä ovat esimerkiksi MRI (magneettikuvaus), CT (tietokonetomografia, "viipalekuvaus") ja DEXA. Viimeksimainitulla mitataan luun tiheyttä (esim. osteoporoosissa). Nämä kaikki ovat erittäin kalliita mittauksia. Leptiinihormonin pitoisuuksien mittaaminen verikokeella voi myös kertoa kehon rasvapitoisuudesta, mutta tästä mittauksesta ei moni lääkäri ole todennäköisesti koskaan kuullutkaan.

Miksi sitten BMI:tä pitäisi vahtia? Kysykääpä tätä joltakin lääkärinkoulutuksen saaneelta, ja vastauksena on todennäköisimmin, että se on käytäntö. Helppo sellainen.

Lihavuutta pidetään riskinä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja diabetekseen ja aikaiseen kuolemaan, mutta toisaalta taas nykyisin on havaittu ylipainoisten selviävän paremmin monista kroonisista sairauksista, joita taas alipainoiset tai edes normaalipainoiset eivät kestä. Selviäminen sydänkohtauksesta ja munuaisten toimintahäiriöista on myös selkeästi parempi ylipainoisilla kuin muilla. Yllättävää?

Ehkä ihon alla oleva rasva toimii energiavarastona sairauden yllättäessä, ja toisaalta taas laihuus voi olla merkki tai seurausta jostakin (piilevästä) sairaudesta.

Sen me toki tiedämme, että viskeraalinen (maha-)rasva voi ennakoida metabolista oireyhtymää ja sitä kautta diabetesta, kun taas periferaalisesti jakautunut rasva on harmitonta. Sitä ei tarkkaan tiedetä, miksi rasva sinne kertyy, mutta se tiedetään että evoluutiossa kylmässä ilmastossa selvisivät parhaiten ne, joilla oli tanakka keskivartalo.

Näitä vaan funtsin tänään kun katselin salilla erikokoisia- ja mallisia ihmisiä.

Olen tainnut mainita, että salilla on Herbinan tuotteet, ja oi, eilen pesin itseni tämän uuden kaura-suklaasarjan suihkugeelillä. Olipa ihana tuoksu!