Pari ateriaa ravintolassa

Herkullisia ruokakuvia katselee aina, joten tässä sellaisia. Olin viime lauantaina erään ystäväni kanssa illallisella Stefan's Steakhousessa, ja ystäväni tilasi paikan hampurilaisen ja jälkkäriksi kramelli-persikkapiirakkaa (minäkin maistoin sitä ja se oli todella herkullista), minulla taas oli ruokana ulkofilepihvi konjakki-pippurikastikkeella ja sieni-pekonimuhennoksella ja jälkiruoaksi rocky road -annos. Molemmat ruoat maistuivat! Kalifornialainen Pinot Noir toimi molemmilla kyytipoikana. Todella pehmeän makuinen viini.

Ennen kastiketta ja lisuketta, lautasella salaattia ja paahdettu valkosipuli, nam!

Lisuke ja kastike piti siis valita (ja maksaa) erikseen (ihan kuin yleensä Italiassa…), ja ne tuotiin myös eri astioissa.

Hupsis! Sorbetti pääsi kierähtämään pois piirakan päältä.

Rocky road olikin sit ten kasattu vaihteeksi tällä tavoin.

Tänään kävin erään toisen ystäväni kanssa lounaalla Fransmannissa. Ystäväni söi lämpimän broileribriossin ja jälkkäriksi lämpimän suklaakakun vadelmakastikkeella, salmiakkivaahdolla ja vadelma-mansikkasorbetilla. Briossi oli kuulemma "perusmättöä", mutta jälkkärin sorbetti hyvää. Maistoin hänen jälkkäriään, ja salmiakkivaahto oli aika miedon makuista. Tuli vaan mieleen, että olikohan siinä yritetty ympätä liikaa makuja yhteen annokseen?

Minä söin gratinoitua kuhaa, jossa oli lisukkeina pinaattia ja neulapapuja kantarellikastikkeen ja perunamuusin ohella. Muusia oli ihan liikaa, kalanpala ihan liian pieni annoksen hintaan nähden (24 euroa), kasviksia ihan liian vähän ja yhtäkään kantarellinpalaa en annoksesta saanut bongattua. Hyvää se oli kuitenkin. Jälkkäriksi meni vielä belgialainen vohveli kermavaahdon ja marjojen kanssa, eikä siinä ollut mitään valittamista.

Suklaakakkuannokseen oli taiteiltu hieno nuottiavain.

Kuhan oli paremman makuista kuin ulkonäkö antaisi ymmärtää.

Vaikka Belgiassa saakin todennäköisesti suuremman vohvelin  eteensä sellaisen tilatessaan, oli tämä kuitenkin aikalailla sopivan kokoinen jälkiruoaksi.