Liikuntapäiväkirja - 24 viikkoa takana

Sen kun keksisi, miksi se aerobinenkin joskus sujuu kuin rasvattu ja joskus ei sitten millään. Ennen koitosta otettava urheilujuoma tosin auttaa, mutta on siinä jotakin muutakin. Mystillistä.

Viime maanantaina menin salille aloittamaan viikon sen kirotun kuntopyörän kanssa. Kas, se meni kyllä niin kevyesti kuin vaan olla ja voi. Olisin varmaan pyöräillyt samalla vastuksella toisenkin mokoman, mutta oli muuta menoa salireissun jälkeen, joten aika ei riittänyt. Tällä kertaa oli kyllä paljon uutta lukemista pyöräillessä, joten ehkä se sikälikin rullasi hyvin.

Olen muuten huomannut, että useimmat käyttävät kuntopyörää ihan minimivastuksella, tai ainakin pienellä vastuksella, mutta minä laitan vastusta aikalailla kunnolla, niin, että reisissä tuntuu. Juoksumatossakin pitäisi käyttää vähintään kakkosen kaltevuutta että saisi ns. normaalin kävelykelin, ihan kuin ulkona kävelisi. Ainahan maasto muuttuu hiukan tai on vähintään ainakin tuulta.

Tiistaina kiersin kaikki laitteet normaalisarjoin ja keskiviikkon harjoitin yläkroppaa ja käsivarsia. Torstai jäi kaiken muun tohinan takia väliin liikunnoista, mutta perjantaina menin ilolla ennen aamuseitsemää pilatestunnille ja sitä ennen poljin parikymmentä minuuttia pyörällä. Nyt viikonloppuna on vuorossa joulusiivousjumppaa :)

Toinen viikon aerobinen jäi väliin, mutta ehkä se tulee korvattua viikonlopun touhuissa. Perjantaina sitten päivä huipentui pikkujoulujuhlaan salilla.

Erinomainen joulupöytä, tuli hiukan ylensyötyä ja ahmittua etenkin pöydän päässä isossa lasipurkissa tarjolla olleita marinoituja valkosipulinkynsiä. Sopivat hyvin salaatteihin, etenkin rosolliin.

Ohjelma oli aika hauska. Ensin tuli tutustuttua hyvän ryhdin salaisuuksiin (hehheh, kuka muistaa Annen ja Eevan), sitten meitä viihdyttivät salin tiistaisen 55+ -ryhmän ladyt, jotka toivat lavalle liikunnan saralta tunnettuja henkilöitä, kuten "Jane Fondan", "Kike Elomaan" ja "Anne Sällylän".  Taisi siellä "Aira Samulinkin" piipahtaa. 14-vuotias Jenni oli laulamassa, ja tekikin sen todella hämmästyttävän hyvin, vaikka musiikki tulikin koneelta. Lopuksi oli ongintaa, ihan kuten lastenjuhlissa, ja hauskaa oli!

Siinäpä se ilta meni, ja takanani istuvat rouvat alkoivat jo olla melkoisessa "etukenossa" ja kovin äänekkäitä.Kyllähän siellä glögiä ja viiniä tarjottiin, mutta nämä rouvat olivat varmaan jo aloittaneet aikaisin…. Olin itse autolla, joten vissyvesi maistui.

Yksi näistä äänekkäistä rouvista alkoi olla jo aikamoisessa tuiskeessa, ei löytänyt paikkaansa (vaikkei se sali mikään suuri ollut) eikä kavareitaan ja kuljeskeli ympäriinsä. Hassun näköinen pitkä, pienipäinen ja terävänenäinen tyyppi, joka muistutti elävästi jotakin lintua nenä pitkällä kulkiessaan.

Minun hauskuuteni loppui siihen, kun hän ensin tapitti minun edessäni silmät selällään (siihen saakka olin luullut, että koko homma on vain outoa pelleilyä) ja hänen seuralaisensa kutsuivat häntä minun takaani. Rouva roiskautti lattialle kunnon oksennuksen juuri kun oli ohittanut minut.

Se niistä pikkujouluista, melkein tuli oksennut minultakin ja lähdin kotiin. Onneksi hän ei ryöpsäyttänyt oksennustaan minun päälleni, se osui vain hiukan harhaan ja onneksi lattialle. Hyi olkoon.

Tässä teille Nalle Puhin jumppavideo sunnuntain kunniaksi. Vetreyttää tämäkin kummasti.