Hyvä sairaalaemännän limppu

Yritin tässä järjestellä reseptejäni (jälleen kerran, niin….) ja tällä kertaa silmiin sattui ihan ikivanha ohje, jolla olen joskus aikoinaan hurmannut kaikki läheiseni. Hirveän proosallinen nimi tällä ohjeella on kun otsikkoa katsot, mutta huomatkaapa, että jo joskus aikoinaan on ymmärretty proteiinin merkitys ihmisten toipumisessa, joten ohje ei ole pelkkää hiilihydraattia!

Nykypäivänä saa minun kokemukseni (ja niitä on paljon!) mukaan saa sairaalassa väsyttää sen proteiinihippusen lusikalla jahdaten lautasen reunalle, ennenkuin sen saa kiinni (tämä oli isävainaani vitsi kun hän puhui Aunuksen sotarintaman hernekeitosta, jossa oli herneitä harvakseltaan). Puhumattakaan muusta ruoasta kuin keitoista…

Jokatapauksessa tätä ohjetta kannattaa kokeilla! Annos on todella suuri (nyt en äkkiseltään muista, kuinka monta limppua tuosta tulee, mutta se riippunee myös vuoan koosta, jos ne pitkulaisessa vuoassa paistelee). Kuitenkin uskon, että itsekukin on selvittänyt alakoulun matikan kunnialla, ja osaa laskea tuosta ohjeesta pienemmät määrät.

Herkullista liepuskaa! Kuva on vipattu Leivontafoorumista, jossa sopii kaikkien leivontaintoisten viettää vaikka tämän viikonlopun illat, niin paljon on tietoa ja ohjeita!

Hyvä sairaalaemännän limppu

6 kananmunaa
1 pkt fariinisokeria
1 1/2 l vettä
1 1/2 rkl suolaa
3 palaa hiivaa
1 kg 250 g vehnäjauhoja
1 kg 250 g ruisjauhoja

Tee taikina normaalisti ja anna nousta 8 tuntia. Leivo limpuiksi, jotka mielellään paistetaan voidellussa (leivinpaperilla vuoratussa, toim. huom.) pitkulaisessa vuoassa.

Paista uunissa n. 50 min.

********************************
Koska ohje on näin suurpiirteinen ja sairaalaemäntä ilmeisimmin on ajatellut, että jokaisella on kotona puillalämmitettävä leivinuuni (sellaisessa minäkin olen näitä leipiä leiponut aikoinaan toisessa ikiomassa kodissani), niin laitanpa tähän vielä hiukan osviittaa.

Kun olet saanut pötkylät vuokiin, jauhota pintaa hiukan ja laita leivät nousemaan vähintään tunniksi leivinliinalla peitettynä vedottomaan ja lämpimään paikkaan. Tarpeeksi pitkä nostatus on tärkeä, muuten limput repeilevät ikävän näköisiksi. Makuun tämä tosin ei juurikaan vaikuta, joten ei riskiä….

Paistoajat ja lämpö riippuvat paljon uunista, mutta olen käyttänyt n. 180-200 C lämpöä. Leipää (ja varsinkin sen pohjaa, mutta pätee vuokaleipiinkin) rystysillä koputtelemalla selviää kypsyys. Kypsä leipä "kumisee".

Jokatapauksessa suosittelen lämpimästi tätä vanhaa, vanhaa ohjetta, ja olen iloinen, että olen sen säästänyt! Nykyään kun sairaaloissa ei ole emäntiä, jotka leivätkin itse valmistaisivat!