Voihan vihveli! (kestopigmentoinnista ja auringosta)

Kävin eilen vahvistuttamassa nuo kestopigmentoinnin rajat huulissa. Kulmat tarvitsivat vain hiukan korjaamista, niissä tosin oli jo neljä vuotta sitten tehdyn kestopigmentoinnin jäljeltä hiukan väriä ennestään.

Au naturel loman jälkeen.

Kosmetologini päivitteli hiukan sitä, kuinka olin päästänyt itseni paahtumaan auringossa. Omasta mielestäni olin istuskellut pääasiassa varjossa ja käyttänyt korkeaa suojakerrointa.

Noh, siis tiedänhän minä, ettei noita pigmentointeja saa paahtaa, mutta olisi sitten varmaan pitänyt laittaa laastari tai paksu kerros sinkkipastaa huulille? Kulmakarvat eivät olleet niin kärsineet.

Minulla oli mukana suurisuojakertoimista BB-voidetta ja meikkaamattomana kulkemista varten Sisleyn aurinkopuikko, spf 30. Vaan eipä se näemmä riittänyt. Kesäksi sitten vaan sinkkipastaa, ilmeisesti?

Olen kuitenkin loppujenlopuksi tykännyt muuten tuosta aurinkosuojapuikosta, joka on vedenkestävä, hiukan sävytetty ja herkälle iholle tarkoitettu. Ei vaan tosin ole ihan halvimmasta päästä, mutta kätevä. Öljyttömänä se myös pysyy hyvin sekaiholla, siinä kun monet muut voiteet karkaavat ihohuokosiin ja juonteisiin, tai sitten vaan katoavat naamasta jonnekin. Luulin ensin, että se ei pysy hyvin, mutta vika taisi ollakin siinä, että suojakerroin 20 ei ollutkaan riittävä, vaan esim. nenä suorastaan kärähti, kuten aiemmin mainitsin.

Seuraavan kerran sitten varmaan pitää olla suojakerroin 50 tjsp. Mietin sitäkin, miten nyt rusketuinkin näin hyvin...johtuuko porkkanapitoisesta dieetistä vai siitä, että olen syönyt hyvin paljon vihreitä lehtivihanneksia ja astaksantiinipitoisia kalaöljykapseleita. Hmm.

Älkää siis polttako itseänne karrelle, vaikkei teillä olisikaan pigmentointeja! Minullakin iho kuivui niin, että kosmetologikin sitä hiukan kauhisteli, joten maanantaina on vuorossa kasvohoito (ja kampaaja, tukkakin tuntuu hiukan paahtuneen).