Useamman kuin yhden kerran on käynyt mielessä, että työpaikat ovat hiukan samanlaisia dynamiikaltaan kuin perheet. Jos yksikin jäsen ei pysy ruodussaan, tai jos varsinkin tiimin vetäjä, eli "vanhempi" ei ole paikalla vaadittavalla tavalla, ei homma toimi.
Minulla on ollut kaikenlaisia esimiehiä, "kaveriesimiehistä" niihin, jotka ovat olleet todella etäisiä, ja joiden raportoivana on joskus ollut jopa tuuliajolla oleva tunne. Jollekin vähemmän omatoimiselle ja nuoremmalle ja kokemattomammalle se olisi voinut olla aika ankeaa.
Ainakin asiantuntijaorganisaatioissa on itsenäistä työskentelyä ja itseohjautuvuutta kannustettava ja kunnioitettava. Olen nähnyt sellaisissa oloissa niitäkin esimiehiä, jotka ovat koko ajan vahtimassa alaisiaan ja sekaantumassa jokaiseen pikkuasiaan. Minusta se hidastaa ja haittaa työtä. Niinhän sen pitäisi sujua lastenkin kanssa; annat vastuuta ja oletat, että työ suoritetaan, kuten on sovittu. Yleensä jokainen pyrkii olemaan luottamuksen arvoinen ja se olkoon olettamus.
Luottamuksen arvoinen tulee olla itse johtajankin. Onpa nähty tosin niitäkin, jotka avoimesti vääristelevät totuutta ja pyytävätpä vielä alaistaankin puhumaan palturia puolestaan. En tykkää, eikä kai siitä tykkäisi kukaan muukaan.
Yhteiset säännöt on tehtävä kaikille tietyksi ja kaikkien on niitä noudatettava, ellei toimenkuva toisin salli/määrää. Näinhän se on jokaisessa kodissakin. Työpaikoilla minä en vaan ymmärrä sitä, miksi esimerkiksi työlainsäädännöstä yleensä koulutetaan vain esimiehiä, kun se kuitenkin on asia, joka koskee ihan kaikkia. Ei työntekijä yleensä sellaisia asioita opi esimerkiksi yliopistossa, ellei nyt satu opiskelemaan itse aihetta. Harvoin esimies pitää kuitenkaan luentoa alaisilleen työlainsäädännöstä, vaan asia saattaa tulla alaisen eteen silloin, kun on tapahtunut jokin rikkomus, jonka vakavuutta hän ei itse välttämättä ymmärrä. Esimerkiksi myöhästely saattaa olla jopa irtisanomisen aihe, mutta sitäkään harva tietää.
Parhaat esimieheni ovat olleet hyvin avoimia, myös kaikesta firmaa koskevasta. Minun mielestäni tämä on lujittanut yhteishenkeä ja tehnyt sen olon, että olemme koko porukka luottamuksen arvoisia ja pidämme suumme kiinni, jos on tarpeen ja tietäessämme tilanteen panostamme siihen täysillä. Minkään isojen, työnantajayritystä koskevien asioiden kanssa ei kannata hipsutella porukan selän takana, koska yleensä ihmiset näkevät, jos jotakin on tekeillä ja koska ei tietoa ole, mielikuvitus saa vallan ja kollektiivisesti se kärjistyy mitä hurjimpiin oletuksiin, jolloin työnteko jää kakkoseksi. Tämäkin on nähty muutamaan otteeseen. Vastaavasti näin voi käydä myös perheessä.
Klikkiytyminen voi aiheuttaa myös haittaa työilmapiirille (samoin kuin kotona). Pahinta on, jos esimies lietsoo asiaa kyselemällä toisilta henkilön A selän takana, että mitä mieltä olet henkilö A:sta. Jokainen voi arvata, mitä tällaisesta seuraa... Tätä kuitenkin tavallaan käytetään myös esimiesten niin yleisessä ns. 360° arvioinnissa, jonka kohteena minäkin olen joutunut olemaan. Lähinnä huvittavaa, varsinkin se, että anonyymit kommentit eivät ole aina olleet niinkään rakentavia, ja sitäpaitsi niistä on hyvinkin voinut arvata, kuka kommentoija on. Pitäisi opetella antamaan palaute ihan kasvokkain, oli se mitä hyvänsä. Hyvää palautetta on tietty järjestää aina jotakin hupiakin, vaikka se nyt vain olisi yhteinen lounas normaalikuvioiden ulkopuolella työpäivänä.
Se, mitä tuosta mainitsemastani sarjasta vielä voi oppia, on johdonmukaisuus ja sen myöntäminen, jos on väärässä. Niin vaikeaa kun jälkimmäinen joillekin saattaa ollakin. Kukaan meistä ei ole täydellinen.
Jos tuo sarja edelleen tulee TV:stä niin katsokaapa sitä näiden kommenttieni valossa. Youtubesta noita jaksoja ainakin löytyy.
