Kehon happamuudesta (tai emäksisyydestä)

Tämä asia on ollut minulle hiukan mysteeri, joten olen pyrkinyt lukemaan aiheesta kaiken mahdollisen kirjallisuuden ja tullut siihen tulokseen, että happamuusasteella on väliä.

Törmäsin samaan happamuusasiaan, kun luin syövistä. Minullahan on itsellä ollut syöpä x 2, joten asia kiinnosti jo siksikin.

Syöpäsolujen sanotaan kukoistavan happamassa ympäristössä. Ravinnon merkitys on suuri. Erityisesti eläinperäiset proteiinit (liha, juusto) ja raffinoidut viljat lisäävät elimistön happokuormaa. Stressi, alkoholi, fyysinen rasitus ja tupakointi vielä pahentavat tilannetta. Kasvikset tuottaisivat elimistöön alkaalisuutta, mutta kuka meistä voi sanoa syövänsä kasviksia sen 400-500 g per päivä? Ei se minullakaan onnistu ihan joka päivä.

Allaolevasta listasta voitte äkkiä silmämääräisesti katsoa, miten oman päivittäisen ruokavalionne kanssa on. Mitä suufrempi positiivinen luku, sen parempi.

Tässä linkki tiedostoon, jonka lopussa on taulukko happamuutta/emäksisyyttä lisäävistä ruoka-aineista. Mielenkiintoista luettavaa.

   *****

  

Hmm. Tätä kun katsoo tarkemmin, niin se, että syön paljon kasviskeittoja, ei varmaan yksinään ole tarpeeksi.

Emäksisyys on keholle tärkeää siksi, että se tulee immuunipuolustusta ja esimerkiksi syöpäsolut viihtyvät nimenomaan happamassa ympäristössä. Emäksinen keho on myös hapekkaampi keho, eli emäksinen kudos voi imeyttää itseensä happea jopa 20-kertaisesti, mikä on ainakin liikkujalle hyvä tietää. Happirikas kudos tarkoittaa myös sitä, etteivät anaerobiset bakteerit, sienet virukset ja muut mikrobit viihdy siinä.

Hapan keho siis suosii sairauksia. Happamassa ympäristössä veren punasolut eivät pysty hylkimään toisiaan, vaan tarraavat toisiinsa. Tällöin niiden kyky kantaa mukanaan happea huononee entisestään, ja jos magnesiumista on puutosta, solu ei saa sidottua happea. Soluun saattaa joutua esimerkiksi raskasmetalleja, jotka aiheuttavat veren koaguloitumista, josta seurauksena on veritulppaa.

Monet urheilijat ottavat annoksen leivinsoodaa ennen urheilusuoritustaan, mikä edesauttaa veren hapensitomiskykyä. Ainoa haitta, mitä siitä voi seurata  - varsinkin, jos on käytetty korkeaa annosta  - on ripuli kesken suorituksen.

Ruokasooda ei tosin korvaa alkalisoivia kasviksia, mutta siitä voi olla hyvä apu. Sitä pitäisi sekoittaa puoli teelusikallista veteen ja juoda sellainen annos aina parin tunnin väliajoin.

Ei varmaankaan maailman paras juoma, mutta mitäpä sitä ei tekisi terveytensä eteen. Kuinka moni lukijoista taulukkoa vilkaistuaan tuntisi olevansa leivinsoodan tarpeessa?