Uusimmassa Lääkärilehdessä oli todella mielenkiintoinen artikkeli prof. Pertti Mustajoelta. Hän pohtii siinä lihavuuden syitä ja sitä, että useimmat ajattelevat hoikkien tehneen tietoisia valintoja syömisen ja liikkumisen suhteen, ja lihavien yksinkertaisesti vaan olevan laiskoja, eivätkä saa itseään "niskasta kiinni", mitä sitten ihmetellään. Asia ei ole niin, sillä lihavuudella on myös neurobiologinen tausta.
Aivokuvantamisessa on todistettu, että ylipainoisilla on heikompi kyky vastustaa mielitekojaan. Kyse ei ole tahdonvoimasta, vaan herkullisten ruokien kuvia katsellessa ylipainoisilla aivojen palkitsemista ja motivaatiota säätelevät alueet ovat aktiivisempia kuin hoikilla, ja vastaavasti ruokahalun tahdonalaista kontrollia säätelevien aivojen osien toiminnallisuus on heikentynyt. Tämä ominaisuus näyttäisi olevan perinnöllinen. Taipumus syödä liikaa selittyy siis geneettisillä seikoilla, ja esimerkiksi lapset, jotka ovat kyseisiä geenejä perineet, he eivät reagoi kylläisyydentunteeseen samoin kuin hoikat.
Yllättävää kyllä myös aiemmat ruokailutottumukset muokkaavat ruokahalun säätelyn biokemiaa. On osoitettu, että aivoissa ruokahaluun vaikuttavien opioidireseptorien ilmentyminen on heikentynyt sairaalloisesti lihavilla, mutta esimerkiksi laihdutusleikkauksen jälkeen se voi palautua normaaliksi. Arvellaankin siis, että krooninen ylensyöminen ajan mittaan vähentää potilaiden opioidireseptoreita, joka aiheuttaa noidankehän; lihava joutuu syömään entistä enemmän kylläisyydentunteen saavuttamiseksi.
On myös muita, käyttäytymiseen liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisen kykyyn vastustaa liiallisia kaloreita. Henkilöillä, joilla on ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö), esiintyy lihavuutta 70% enemmän kuin muilla. Impulsiivisuuden lisäksi myös neuroottisuus ja vihamielisyys liittyvät lihavuuteen.
Energian liikasaannin syyt siis ovat aivokuorta syvemmällä, joten suhtautumista lihavuuteen on muutettava ja ymmärrettävä, että lihavia on tarkasteltava lähinnä yhteiskunnallisen kehityksen uhreina, eikä vain saamattomina ihmisinä, jotka eivät pysty hillitsemään itseään syömisen suhteen.
Asiaa!
Tämä on kyllä mielenkiintoista. Miten helposti sitä ittiään syyttää just laiskaksi ja paskaksi yms. sen takia, ettei kykene hallitteen omia mielihalujaan. Eipä oo ikinä tullu mieleen, ettei se välttämättä oo mun vika...
VastaaPoistaNiin totta. Ja vaikka joskus lihaavuuden takana onkin riippuvuus syömisestä niin antaako sekään aihetta tuomitsemiseen? Aika monella meistä on joku riippuvuus, jonkinasteisena. Kaikki vaan eivät näy päällepäin!
VastaaPoistaHyviä kommentteja. Lääketehtaita syytetään ihmisten ongelmien medikalisaatiosta, mutta se on totta, että me tiedämme ihmiskehosta todella vähän, ja joskus pienen asian korjaaminen voi tehdä ison eron ihmisen hyvinvointiin. Ei sillä, ettäkö lääkkeitä olisi pakko syödä joka "aiheeseen", mutta kuitenkin.
VastaaPoistaOlen itse tehnyt pitkän uran keskushermostotutkimuksessa ja huomannut tosin niinkin päin, että esimerkiksi aivoista saattaa puuttua isokin osa, mutta ihminen toimii kuitenkin normaalisti (mikä sitten normaaliksi luetaankin...). Hassua, mutta näin on.