Kun jalka kipsattiin, oli hiusten pesu aika hankalaa, koska silloin olisi pitänyt seisoa yhdellä jalalla ja käyttää molempia käsiä, mikä ei minun kaltaiseltani ihmiseltä, jolla on huono tasapainoaisti, oikein onnistunut.
Normaalisti pesen hiukseni kerran viikossa. Nyt päätin venyttää pesuväliä, ja käyttää vain Redkenin no1 -kuivashampoota tarvittaessa. Se nimittäin tekee hiukset silkoisen puhtaiksi, ihan kuten vesipesu.
Sain venytettyä vesipesun välin kolmeen viikkoon, käyttäen tällä välillä vain kerran kuivashampoota. Tällöinkin tuntui, että tarvitsin sitä lähinnä ihovoiteista hiukan rasvoittuneeseen otsikseeni, en niinkään muualle. Tottapuhuen tuntui, että ilman vesipesua olisi voinut mennä pidempäänkin ilman, että hiukset olisivat mitenkään tuoksahtaneet pesemättömälle tms.
Päänahka voi hyvin, paitsi, että se kutisee taas vesipesun ja hoitoaineen jäljiltä.
Halusin hiukan löytää lisää tietoja siitä, kuinka usein iho sietää vesipesua, ja miten ilman vettä tulee toimeen siinä suhteessa. Törmäsin netissä New Republicin juttuun, jossa historioitsija kokeili itse Englannin Tudorien ajan hygieniatoimenpiteitä kolmen kuukauden ajan. Toisinsanoen hän ei pessyt itseään koko tuon ajanjakson aikana. Tulos oli yllättävä.
1500-luvulla tautien katsottiin iskevän ihmiseen sierainten ja suun kautta. Toissijainen tartuntamuoto oli ihohuokosten kautta, jonka takia kylpyjä ei suositeltu, vaan iho tuli pitää hyvin peitettynä.
Varsinkin puhtaan alusvaatteet olivat sen vuoksi tärkeitä ja ne piti olla helposti puhtaana pidettävää materiaalia, ei mielellään silkkiä, nahkaa tai villaa, vaan pellavaa, joka kestää kovaotteisenkin pyykkäämisen.
Pellava imee tehokkaasti iholta turhan rasvan lian ja hien, ja alusvaatteet tulikin vaihtaa ahkerasti puhtaisiin.
Pellavaa käytettiin myös ihon hankaamiseen puhtaaksi kuiviltaan. Etenkin hikoilun jälkeen keho tuli hieroa voimakkaasti karkealla pellavalla niin, että iho punoitti. Tällöin sen katsottiin olevan puhdas.
Koko artikkelin voi lukea sinisestä linkistä tuolta ylempää. Kirjoittaja itse on nainen, joka on kokeillut Tudorien aikaista puhtauden ylläpitoa kahdesti, ensimmäisellä kerralla yli kolme kuukautta, eikä kukaan huomannut hänen tuoksahtelevan pesemättömältä. Hänen mukaansa tosin luonnonkuituiset vaatteet pellavaisten alusvaatteiden yllä helpottivat asiaa.
Kirjoittaja vaihtoi alusvaatteensa päivittäin ja hankasi iltaisin ihonsa puhtaaksi pellavaisella hankausliinalla. Kylvyssä tai suihkussa hän ei käynyt koko tänä aikana.
Kommenttina pesemättömyydestä hän kertoi ihonsa voineen hyvin, ja itse asiassa paremminkin kuin normaalien pesurutiinien ollessa käytössä.
Kirjoittaja kokeili myös samaa yllään Tudorien aikainen päällysasu ja tehden sen aikaisia töitä ja vaihtaen alusvaatteensa harvemmin. Siltikään tulos ei saanut häntä haisemaan epämiellyttävästi.
Hänen ystävänsä ja kollegansa kokeili hommaa toisinpäin;eli pesi itsensä joka päivä, mutta ei vaihtanut alusvaatteitaan. Tulos olii han päinvastainen, vaikka hän käytti monia hygieniatuotteita. Hän näytti likaiselta ja haisi myös sen mukaisesti.
Aika mielenkiintoista, vai mitä?
En kyllä osais olla pesemättä mutta liika peseminen ei tee hyvää
VastaaPoistaItselläni on niin herkkä iho ja useita iho-ongelmia ja sen vuoksi, välttelen suihkussa käymistä turhan takia. Hius- ja päänahkaongelmien vuoksi olen lisäksi alkanut tarkoituksella pidentää hiusten pesun väliä huomattavasti. Ja sitten, kun pitää pesulla käydä niin joutuu käyttämään paljon hoitoaineita ja kosteusvoiteita paikkaamaan veden kuivattavaa vaikutusta. Eli kyllä tuossa vanhassa pesemättömyydessä varmasti jotain perääkin on. Mutta nykyään, kun suurin osa vaatteista tehdä synteettisistä aineista, niin täysi pesemättömyys on aika mahdotonta.
VastaaPoistaNiin, tämä on vähän kaksipiippuinen asia. Huomasin kuitenkin myös, että mitä enemmän esimerkiksi hiuksiin (sama pätee kaiketi myös ihoon) läträä hoitoaineita sun muuta, sitä nopeammin ne likaantuvat.
PoistaTuo kolmen viikon pesuväli toteutui vain siis siitä syystä, että en käyttänyt hiuksiin mitään mömmöjä sinä aikana.