Tässä keittelen kalakeittoa salilta tultuani ja funtsin, että onko maahanmuuttajilla yleensä näin paljon paperisotaa, kun he tulevat Suomeen. Jos, niin täytyy nostaa hattua, että vajavaisella kielitaidollakin tästä selviää.
En ole aiemmin muutellut kuin EU:n sisällä, ja nyt kun tulen ETA-maasta, tuntuu kaikki niin hankalalta. Viime viikolla vasta irtosi päätös Suomen sosiaaliturvasta. Kauan sitäkin sai odottaa. Kaksi kuukautta.
Paljon on myös ollut joka sortin papereita täytettävänä. Kuten kotimaan määritys -lomake, jossa piti selittää ummet ja lammet asumisjärjestelyistä Sveitsissä (ns. vierastyöläisten asuntohotelli), siitä, minkä maan kokee omaksi asuinmaakseen (no kaiketi Suomen, sillä siellähän minulla on ollut muille oma asunto tyhjillään koko ajan ja postit tulevat Suomen osoitteeseen), ja että miten usein on muualla asumisen aikana käynyt Suomessa (no en kai ole laskenut!).
Hieman turhauttavaa. Minusta sen jo pitäisi todistaa paljon, että oma asuntoni Turussa on ollut tyhjillään koko ajan odottamassa paluutani, ja osoite on ollut siellä koko ajan. Hohhoijaa.
Kasvispohjainen kalakeittoni valmistui. Ihanaa saada haluamaansa terveellistä kalaruokaa, eikä niitä iänikuisia sveitsiläisiä, raskaita ja mauttomia liharuokia. Työpaikkaruokalassa Baselissa ei ollut vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana yhtenäkään päivänä kalaruokaa, kasvisruoasta puhumattakaan. Viime vuoden loppuneljänneksellä taisi olla kerran kalapuikkoja riisin ja pinaattimuhennoksen kera, mutta nekin olivat loppuneet jo kello 11:n jälkeen.
Aloitin taas päivittäisen kuntosalin huhtikuun alussa. Kroppa on päässyt villiintymään ja kunto rapistumaan Sveitsin vuosina, sen huomaa selkeästi. Mutta nyt on taas toinen tahti. Teetätin uuden lihaskunto-ohjelman ja nyt on joka toinen päivä se ohjelma ja joka toinen päivä ergometriä hiki päässä.
Listauduin myös uuteen konsulttitoimistoon ja vanhastakin irtoaa jotakin töitä, mutta kaipaisin toimistolle ihmisten pariin. Nyt en ymmärrä, miten ennen Sveitsiin muuttoa jaksoin tehdä töitä kotona. Tylsää se ainakin on.
Kaiken tylsyyden kukkuraksi huomasin autoani vandalisoidun. Varmaankin tapahtunut viime viikolla miehen firman pihassa. Oman huushollini pihassa Aurajoen rannassa sellaista saattaa tapahtua, mutta olen ollut miehen luona rauhallisella omakotitaloalueella, enkä usko, että tässä kukaan tulisi raatelemaan kenenkään auton takaluukkua. Että ottaa päähän! Tuolle autolle on tehty niin monta kertaa ulkoista ilkivaltaa (juurikin tuolla Aurajoen rannassa), että siinä on varmaan mennyt jo kohta koko kori uusiksi. Nyt vielä tämä.
Että sellaista tänään. Toivottavasti siellä ruudun takana on ollut parempi päivä.
Mukavaa iltaa!
Kuulostaa kyllä haastavalta muuttaa takas Suomeen. :O
VastaaPoista