 |
| http://www.sweetsharings.com/2013/04 |
Vaikka tilastojen mukaan tämäntyyppinen kasvain on miehillä yleisempää kuin naisilla, näistä e-tapaamistani suomalaisista vain yksi on mies.
Tapasin yhden näistä naisista tänään livenä ja lounastimme. Hän on noin kolmikymppinen ja ollut kolme vuotta jo sairauslomalla kasvaimen takia. Tuntuu kyllä kauhistuttavalta. Siis olla työkyvytön noin pitkään, ja hänelläkin oli leikkaus periaatteessa onnistunut, mutta kivut jäivät ja syö nyt vahvoja lääkkeitä ja liikkuu kyynärsauvojen varassa. Kasvain oli samassa paikassa kuin minulla.
Alkaa tuntua todella rankalta tämä sairastelukerta! Biopsiasta ei vieläkään ole kuulunut mitään, ja tänään kuulin, että "biopsia on helppo homma, ja sen jälkeen voi olla selkä muutaman päivän todella kipeä". Siis pieni homma verrattuna itse leikkaukseen, jolloin vähintään viikko sairaalassa (jo tämä ottaa minulla lujille pelkästään ajatuksen tasolla), ja sitten paaritaksilla ajelua, kun ei pysty istumaan. Siis "pääsen" paaritaksilla kotiin, kun on leikattu Helsingissä. Uh. Millä ihmeellä minä siellä viikon, tai ehkä enemmänkin, pystyn olemaan???
Sen jälkeen ei sitten pahemmin kävellä, istuta tms. pitkään aikaan. Kivun hoitokaan ei ole Suomessa ihan niin hyvää, kun se voisi olla. Tämän toki tiesinkin ennestään. Lääkärit tuntuvat pelkäävän kuollakseen "turhia lääkkeenvonkaajia", eivätkä pääsääntöisesti suostu edes kuuntelemaan, jos joku yrittää kertoa kivuistaan.
Niin oli aluksi käynyt tällekin tapaamalleni naiselle. Ennenkuin hänen selkäänsä tutkittiin (kasvainta ei aluksi havaittu, vaikka se painoi hermoja), selkäkipuasia vaan painettiin villaisella. Onneksi hän osasi vaatia tutkimuksia ja lopulta kasvain havaittiin.
Olipa aika järkytys kuulla tämä kaikki häneltä tänään. Toisaalta on hyvä varustautua itse tulevaan.
Olen tässä jouten ollessani (tai mikä nyt sitten onkaan "joutenoloa", olen mm. autellut erästä ystävääni työnhaussa omien kontaktieni kautta) funtsinut, että oliko sittenkään hyvä asia laittaa kuntosali katkolle, mutta kun tänään keskustelin tämän kohtalotoverini kanssa, niin hän osuvasti huomautti, että tässä suhteessa on oltava varovainen, sillä jos hauraaseen, kasvaimen täyttämään nikamaan tulee murtuma, voi seurauksena olla halvaus. Näinhän se on, ja ajatus saa minut vielä säikymmäksi.
Pistää kyllä taas kerran miettimään elämän epäoikeudenmukaisuutta, luulisi että kaksi vakavampaa sairastelua elämän aikana on jo ihan tarpeeksi yhdelle ihmiselle 😓
Enpä osaa sanoa kuin huh. Kunpa pääsisit pian näytteenottoon ja leikkaukseen ja toipumaan. Sinä jos joku selviät vielä tästäkin. T. Eeva E, monta kertaa aiemminkin kommentoinut mutta allekirjoituksen aina unohtava hötöpää
VastaaPoistaNoilla kahdella aiemmalla kerralla työnteko on pelastanut paljon, mutta tällä kerta synkimmältä asialta vaikuttaa pitkä ja kivulias sairausloma. Ekalla syöpäkierroksellahan saikku katkaistiin jo kahden viikon jälkeen, ja kävin hoidoissa työnteon lomassa. Toisella kerralla olin saikulla tosin aika paljon pidempään.
PoistaHuh! Toivon, että kaikki menee sulla hyvin!
VastaaPoistaKiitos, täytyy vaan toivoa, että sitä toipuu vikkelämmin kuin tämä "kipukaverini".
PoistaVoi, että miten on mahdollista, että odotus biopsiaan vaan jatkuu ja jatkuu :( Kyllä sulla on kestämistä. Ei voi kuin toivoa parasta ja hyvää mieltä kaiken keskellä, vaikka varmasti koville ottaakin.
VastaaPoistaEn minäkään ymmärrä, miten tämä voi olla mahdollista ja ihmettelen, mistä kaukaa sitä poranterää oikein ollaan hakemassa? Luulisi, että on yhteiskunnankin etu saada asia pois päiväjärjestyksestä, niin että olen takaisin työelämässä, enkä sairausvapaalla. Tässähän sitä rahaa palaa ja minä turhaudun.
PoistaToisekseen kuvittelin, että jo ennen elokuun loppua leikkauskin olisi tehty, sillä ortopedin mukaan lähete meni sinne jo heinäkuun alkupuolella KIIREELLISENÄ. Kuka vastaa siitä, jos se tällä välillä leviää muihin kudoksiin, mikä on teoriassa mahdollista?
Only In America,hyvä,että löytyi kipukavereita.Noi tarinat on aika karuja useimmiten:(
VastaaPoistaTää on kyllä uskomatonta,että ihan ketä vaan ihmistä tuolla tapaa kohdellaan .Mä tavallaan mielenterveyspotilaana odotankin jo huonoa kohtelua,mutta näköjään kuka vaan saa huonoa hoitoa!
VastaaPoista