Ajattelin hiukan jatkaa juttua näistä rasvoista, ja valottaa sitä, mikä on hyödyllistä iholle ja mikä ei. Täällä tuli esiin huoli siitä, että mineraaliöljyt tukkisivat ihohuokoset. Ihan varmasti, jos laitat naamaasi esim. moottorien voiteluun tarkoitettavaa öljyä 😁.
Vitsit sikseen. Kosmetiikassa käytetyllä mineraaliöljyllä ei ole alkuperästään huolimatta juurikaan mitään tekemistä alkuperäisen ja puhdistamattoman mineraaliöljyn kanssa. Se on myös puhdistettuna yksi parhaimmista ihon pehmentäjistä ja lääketieteellisissä lehdissä on paljon tutkimustietoa sen hyödyllisyydestä ja turvallisuudesta ihon hoidossa. Jos arvelet, että ihohuokosesi tukkeutuvat paksusta vaseliinista, valitse ohuempi ja seerumimaisempi tuote, vaikkapa Bio-Oil, joka on sekin mineraaliöljypohjainen, ja kovin kehuttu (en ole kokeillut, nappasinpa vaan sen nyt esimerkiksi).
Mitä tulee huokosten tukkeutumiseen, ihon omakin rasvaneritys saattaa tehdä sitä. Kauneus ja Terveys -lehdessä sattui sopivasti olemaan tästä hyvä artikkeli, luepa linkistä! Aika usein kosmetiikan käyttäjä levittää iholleen myös edellämainittujen mineraaliöljyjen sekoituksia tai vahoja (kuten jojobaöljy, joka on kuitenkin oikeastaan vaha), sheavoita, parafiinia (joka on mineraaliöljyperäinen vaha), mehiläis-, karnauba- tai candelillavahaa. Nämä vahat ovat luonnollisia, puoliksi luonnollisia tai synteettisiä alkoholin, estereiden ja rasvahappojen yhdistelmiä, joita käytetään lähinnä paksuntamaan rasvalipidiseoksia ja tuottamaan iholle tällä tavoin lipidien kanssa pehmentävä suojakerros.
Kaikki rasvat, eli siis nuo mainitsemani lipidit (mineraali- ja kasviöljyt, eläinperäinen rasva mukaanlukien ihon itse erittämä, vahat ja synteettiset esterit) tekevät kalvon ihon pinnalle ja toimivat voiteiden aktiiviaineina pehmentäen ihoa (en halua käyttää sanaa kosteuttaa tässä, koska rasvoissahan itsessään ei ole kosteutta, vaan - niin, ne ovat rasvoja ja rasvathan ovat aina vedettömiä lähtökohtaisesti!).
Mitä tulee ihohuokosten tukkeutumiseen (tai liikaan rasvaan ihon pinnalla), ongelma koskee lähinnä rasvaista ongelmaihoa, jonka pinnalla kalvon suojassa voi alkaa muhia epäsuotuisia (bakteeri)kasvustoja. Samaahan todetaan tuossa aiemman linkin K&T:n artikkelissa.
Otsikon sanoma on siinä, että harvoin selviää vain yhdellä naamarasvalla ympäri vuoden. Siinä missä minäkin menen kesäisin hedelmähappoja sisältävällä seerumilla, huomaan, ettei sama homma käykään talvella, koska ympäristöolosuhteet ovat toiset. Toisaalta taas pintakuivuus aiheuttaa rasvaisellekin iholle epäpuhtauksia ja tukkeutuneita huokosia.
Mitä ajatuksia postaus herätti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!