Pohdintoja kosmetiikan tehoavuudesta

Tällä viikolla on Sokoksien kosmetiikaosastoilla tapahtumia, ja tähän mennessä olen osallistunut kahteen, toisen aiheena oli Clinique ja toisen Lancôme. Jälkimmäisestä voitin arvonnassa lahjakortin meikkaukseen Lancômen tuotteilla.

Kosmetiikkamarkkinointi on aikalailla mielikuvien kanssa pelaamista. Nytkin näissä tilaisuuksissa saatiin tietoa uusista tuotteista, mutta se tieto en mennyt kovinkaan syvälle tuotteiden sisältöön, mikä olisi minua kiinnostanut eniten. Enkä halunnut häiriköidä kyselemällä kaiken aikaa.

Nyt kun kirjoitin edellistä postausta ihonpuhdistusaineesta (Nuxe), tuli vaan mieleen, että eipä ihoa puhdistettaessa noista aineista juurikaan mikään hyaluronihappo tai glyseriini ehdi ihoon imeytyä. Se vaatisi aineen pitämistä puolisen tuntia iholla, ja putsaria ei kukaan muhita ihon pinnalla niin kauaa. Eli itse katsoisin tärkeimmäksi valita putsarin, jossa on hellävaraisia tensideitä ja öljyjä liuottamaan iholta lika ja meikki. Voiteissa ja seerumeissa sitten saa kernaasti ollakin enemmän ihoa kosteuttavia ainesosia.

Kasvovesi on taas oma juttunsa. Jos putsari on saippuapitoinen (tai emäksinen), voi olla paikallaankin palauttaa ihon oma happamuus kasvoveden avulla (paitsi että iho on ihan mestari itsessäänkin säätelemään omaa happamuuttaan). Kasvovedessäkin voi toki olla ihoa kosteuttavia tai kuorivia ainesosia, kuten juuri hyaluronihappoa tai glyseriiniä. Jos taas kasvovedessä (sama koskee seerumeita ja hoitovesiä) on tietynlaisen happaman ympäristön vaatimia aineita, kuten ihoa kuorivaa salisyylihappoa tai hyvin epästabiilia C-vitamiinia, täytyy myös odottaa tietty aika ennenkuin laittaa näiden päälle esimerkiksi voidetta, joka saattaa sotkea niiden vaikutuksen.

Oma juttunsa on vielä se, millä pitoisuudella mikäkin aine toimii, ja mihin sen saa sekoittaa, että se toimisi.

Monimutkaista, eikö totta? Tällaisia mietin tänään.