Hyvää Uutta Vuotta 2022!

 Olkoon se parempi kuin mennyt vuosi!

Hämmästyttävän hyvä kynsilakka

Lykon joulukalenterista tuli varsin nudensävyinen kynsilakka. En yleensä mitenkään innostu creme-lakoista, koska ne menevät kynsillä samean näköisiksi alta aikayksikön (ja varsinkin, jos rasvailee käsiään), eikä niiden kestävyyskään ole yleensä mitään huippuluokkaa.

Tämän lakan kanssa homma oli täysin toinen. Nyt väri on ollut kahdella kerroksella peittävä ja kestänyt jo viikon, plus säilyttänyt kiiltonsa. Olen lievästi sanottuna hämmästynyt.

Kyseessä on ilmeisestikin Lykon oma merkki nimeltään London Grace. Sävy on nimeltään Blossom ja sitä näkyy saavan Lykolta, useat muut sävyt näyttävät olevan (tilapäisesti) loppuunmyytyjä. Alla hiukan todenmukaisemmat ja enemmän päivänvalossa otetut kuvat sävystä. Pigmenttiä riittää.

Lykon sivuilla näitten kynsilakkojen kuvaus lienee konekäännetty, sillä siinä on jopa humoristisia piirteitä. Vai mitä sanotte esimerkiksi tästä: "London Grace on kymmenen ilmainen kynsilakka.....". Tarkoittaa ilmeisimmin 10-free nail varnish. Tällainen lakka ei yleisimmin sisällä tolueenia, formaldehydia, parabeeneja, ksyleeniä, (synteettistä) kamferia, hartseja, styreenejä, ftalaatteja, diputyylia ja bentsofenoni-1:stä. Täällä avataan asiaa lisää.

Käännöksistä vielä, minulle ei ihan selvinnyt, mitä tämä tarkoitti muutaman lakan kuvauksessa: "London Grace -tuotteet ovat, kuten aina, vegaanisia, 10-vapaita ja julmia ilman pysyvää tulosta." Ahaa! Selvisihän sekin sitten! Eli tarkoittaa, että tuote on eläintestaamaton (cruelty-free) ja se on pitkäkestoinen kynsillä. En kyllä ymmärrä, miten siinä automaattikäännöksessä on päästy tuollaiseen tulokseen... Ja onhan siellä muitakin pikku fiboja käännöksissä, kaikkea en jaksa listata tähän.

Aion tilata tuolta ainakin päällyslakan ja jotakin muutakin. Nyt kun alan päästä tämän Blossomin kautta sinuiksi noiden creme-lakkojenkin kanssa!

Oikein ihanaa joulunaikaa kaikille lukijoilleni!

Kuvassa taustalla Aurajoki ja joulupukin pikku apulaisena eli virallisena Joulukoirana Kuwaitintulianen, aavikkokoissu Sere (Sere eli vuosina 1995-2012, oli aivan ihana pieni ja arka hörökorvaneiti), jonka tassuttelua parketilla olen vieläkin aika-ajoin kuulevinani 💔.

Löytö kosmetiikkakalenterista

Minulla on tänä vuonna Lykon Skinderella-kalenteri ja Douglasin eBaysta bongattu viimevuotinen kosmetiikkakalenteri. Olen pitänyt kovasti noista Douglasin kalentereista, ja ihan vinkkinä, että edellisvuotisia saa eBaysta (eBay.de) noin 30-40 euron hintaan, eivätkä postikulut Saksasta ole yleensä pahat.

Lykon kalenteri tuli varsin tukevassa laatikossa, jolle on varmaan käyttöä jälkeenpäin säilytyslaatikkona. Se, mistä en niin hirveästi pidä on se, että tuotteet ovat siellä mustissa keinokuitupussukoissa. Tykkään vanhanaikaisista luukuilla varustetuista kalentereista, kuten tuo Douglasin kalenteri on. Tosin Lykon kalenterissa on sen verran täysikokoisia tuotteita, joten koko virityksen koko voisi olla luukkumallissa ongelma.

Piti siis puhua tänään Lykon kalenterista tulleesta täysikokoisesta eCooking-merkkisestä päivävoiteesta. Voide tuli raskaassa lasipurkissa (kannattaa varoa pudottelemasta kylppärin laatoitukselle, voipi olla, että laatat halkeavat tämän painosta) ja on päivävoiteeksi todella tuhtia, eli lähinnä kuivaihoisille sopinee erinomaisesti. 

Minä en niin tuhtia voi käyttää päivisin meikin alla, sillä naama kiiltelisi alta aikayksikön, eikä mikään meikki pysyisi sen päällä, olkoonkin, että se imeytyy todella hyvin. Käytän siis yöksi seerumin päällä, ja siinä se toimii enemmän kuin hyvin.

Voide sisältää ihan listan kärkipäässä muun muassa sheavoita ja aprikoosinsiemenöljyä, glyseriiniä, vehnäuutetta (antioksidantti), hyadisiinia (toimii kuulemma hyaluronihapon tavoin), trylageenia (peptidikombinaatio, joka vaikuttaa ihon kollageenin tuotantoon ja suojaamiseen) ja auringonkukansiemenöljyä. Öljyt ja rasvat todella tuntuvat ja tekevät voiteesta paksun ja ihoa tehokkaasti pehmentävän (en pidä sanasta "kosteuttava" öljyjen ja rasvojen ollessa kysymyksessä, sillä eiväthän ne  kosteuta per se).

Voide tuntuu kyllä todella hyvältä, olen yllättynyt! En tiedä, mitä mahtaa maksaa vapailla markkinoilla. Pikainen tutkailu osoittaa, että noin 34-40 euron välille asettuu hinta, eli ei ihan mikään "markettihintainen" tuote.

Vahva suositus, ainakin, jos sinulla on kuivemmansorttinen iho. Minulla on helposti öljyyntyvä sekaiho, ja se pelittää yöllä hyvin siinäkin. Tähän tutustuttuani olisi kiva nähdä, mite tuhti se yövoide mahtaakaan olla!!? 

Mukavaa joulun odotusta, minulla on kaikki vielä alkukantimissa, siivooja tulee tänään ja jospa sen jälkeen saisin lahjatkin paketteihin. 

Skin Treat

Jälleen yksi silmänympärysvoide on tullut elinkaarensa loppuun kosmetiikkavalikoimissani, ja se on Skin Treat -merkkinen. Tämä Skin Treat Bakuchiol + Peptide Eye Cream, eli nimensä mukaisesti muotiraaka-aine bakuchiolia ja peptidejä sisältävä aika kevyenoloinen silmänympärysvoide on pakattu tuubiin, ja hyvä onkin, sillä tällainen löysähkö massa ei purkissa pysyisi.

Tilasin tämän hiukan sokkona Kicksistä, enkä siis testaillut sitä ollenkaan etukäteen. Huomio kiinnittyi suhteellisen edulliseen hintaan ja ennestään minulle tuntemattomaan merkkiin. Jos olisin testannut sen etukäteen, tuskin olisin ostanut, koska olisin arvellut sen turhan kevyeksi, sillä olen tuhdimpien silmänympärysvoiteitten käyttäjä.

Hyvä, että tilasin tämän, sillä näennäisestä keveydestään huolimatta se kosteutti aika hyvin, varsinkin, kun sitä hieman kerrosti.

Tämän voiteen sisältämä bakuchiol on noussut viime vuosina suosioon lempeämpänä vaihtoehtona retinolille. Bakuchiolin ja tehokkaiden peptidien lisäksi voide sisältää mm. kosteuttavaa betaiinia (kaurasta), glyseriiniä, kollageenia (sekin toimii kosteuttajana!), hyaluronihappoa ja ihoa pehmentäviä öljyjä, kuten avokado- , camelina- ja rypsiöljyä. Erinomaisena antioksidanttina tämä voide sisältää kaktusviikunauutetta. Varsin pätevä ainesosalista siis! Säilöntäaineena siinä on muuten fermentoitunutta retiisinjuuriuutetta, mielenkiintoista... 💪.

En olisi ihan testerin perusteella tätä voidetta valinnut, mutta nyt ajattelen, että hyvä, että tuli ostettua sokkona. Ei tämä todellakaan mikään huono ole! Paksumpaa se olis ehkä saanut olla, mutta se on toisaalta pikkujuttu, jos/kun se kerran näinkin toimii. Konsistenssi on vain oma päähänpinttymäni.

Kuten mainitsin, en ollut aiemmin koko merkistä kuullut yhtään mitään. Mielenkiintoinen ruotsalainen brändi se kuitenkin näkyy olevan, valmistavat 100% vegaanista kosmetiikkaa luonnon antimia hyväksikäyttäen. Ehkäpä kuulemme lisää tästä tuotemerkistä vielä tulevaisuudessa tämänkin blogin kautta.

Viimeinen kvartaali

Vitsailen aina töissä, että meidän sidosryhmillemme tulee vuoden loppu ja joulu aina yhtä yllätyksenä, vaikka joulu on joka vuosi samalla paikalla, ja me kaikki tiedämme, mihin vuosi loppuu, eli joulukuuhun. Tarkoitan tällä sitä, että firmoissa eletään kvartaalitaloudessa, joka huonosti istuu tutkimuksen puolelle, mutta silti meillä on sama "paperihässäkkä" vuoden lopussa kuin muillakin yksiköillä.

Olen onneksi siitä rallista nyt säästynyt, kun olen kesälomalla. Ihan jouten ei tässä nyt ole kuitenkaan oltu.

Kuva: Unsplash

Pari viikkoa sitten sain jumboannoksen syklofosfamidia i.v.. Syklofosfamidi on sytostaatti eli solunsalpaaja, jota tällä kertaa käytettiin herättelemään elimistöstäni kantasoluja. Edellisellä kantasolujen keruukerralla käytettiin siihen hommaan vain filgrastiimia (kasvutekijä) pistoksina noin viikon verran ennen keruuta, mutta koska keruun saalis oli aika huono päätettiin nyt yrittää toisella tavalla, eli isommalla annoksella filgrastiimia ja tuolla syklofosfamidilla.

Sain syklofosfamidia kerran kesällä 800 mg, ja nyt annos oli 4k. Kummastakaan en tullut huonovointiseksi (sain tosin molemmilla kerroilla antiemeettiä), itse asiassa se kesäinen i.v. annos ei tuottanut mitään tuntemuksia. Tämä isompi tuotti sellaisen "semikrapulaisen" olon koko viikonlopuksi, eli vähän kuin olisi päätä kivistänyt ja oksettanut, mutta ei oikein sitten kuitenkaan 😒. Tiedätte kai tunteen? Muistoja villistä nuoruudesta...

Filgrastiimi sen sijaan tuottaa näköjään joka kerta helvetillisen päänsäryn. Joillekin se tuottaa koko luuston kipuja, koska tuottaakseen kantasoluja koko luuydin "pullistelee" Minulla on ilmeisimmin kalloluussa luuydintä (sehän häviää normaalisti aikuisiässä), koska tuo päänsärky ilmenee. Muuten se ei tuntunut muissa luissa mitenkään. Ihmettelen.

Joka tapauksessa keräys tehtiin maanantaina ja saalis oli hyvä, ja niin veriarvoista ennen operaatiota voi arvellakin. Istuin noin viitisen tuntia pläräämässä läppäriäni erottelukoneessa letkutettuna ja voilá, saalis oli noin kahteen siirtoon, eli nyt minulla on varastossa kolmen siirron solut. Ei huono!

Keruun jälkeen veriarvot tosin romahtivat niin, että sain yhden pari pussia punasoluja ja pari pussia verihiutaleita. Kiitos niiden luovuttajille! Olo ei tosin Hb:n ja trombosyyttien mataluudesta huolimatta ollut juurikaan tavallista kummempi, mutta pitihän niitä arvoja korjata ennen kuin päästivät sairaalasta kotiin. Taidan olla aika kovapäinen, sillä moni muu kai olisi ollut ihan raato noin kahdeksankympin hemoglobiinilla.

Kantasolujen palautus oli jo sovittu heti joulun jälkeen, mutta se siirtyy nyt, sillä minulla ilmeni pieni iho-ongelma. Mitään infektioita tai rikkinäistä ihoa kun ei saisi olla, sillä se on riski suuremmalle tulehdukselle, sillä palautusprosessin alussa annettava suuriannoksinen melfalaani ajaa immuniteetin ihan nollille.

Uudesta ajankohdasta ei ole tietoa vielä joten homma ja hoito jatkuu entiseen malliin uuteen aikaan saakka. 

Maanantaina jaoin huoneen toisen, muutamaa vuotta nuoremman, mutta eri sairautta potevan naisen kanssa. Kierrolla ei ollutkaan meidän "normaali" hematologimme, vaan vieraileva tähti alakerran polilta. Tämän tyypin vastaanotolla kävinkin jo kesällä. 

Luin netistä päivän uutisia ja kuuntelin hajamielisesti syrjäkorvalla, mitä tämä kovaääninen heppu selitti tälle aralle naiselle hänen sairaudestaan. Lopputulema oli se, että ko. nainen oli kierron jälkeen täysin paniikissa ja itkeskelevä ja oli ymmärtänyt, että hän kuolee nyt tähän. 

Sairaus on tietty parantumaton, mutta ei ko. lääkäri olisi saanut sitä ihan tuohon tylyyn tyyliin selittää. Ei tämän huonekaverin sairaus ollut sellainen, joka ihan heti hengen veisi, joskin kroonisesta sairaudesta oli kyse, eikä ennustekaan mikään huono yleensä tällä sairaudella ole. Hoitojen kanssa on todennäköisesti ihan hyvää elämää vielä paljon jäljellä. Moni syöpä on nykyään tällainen, eikä syöpä todellakaan aina tarkoita kuolemantuomiota "hetipaikalla".

Yritin siinä sitten "suomentaa" lääkärien kapulakieltä ja lohduttaa kämppistä. Hän ei ymmärtänyt esimerkiksi, miten voi olla mahdollista, että lääkkeistä "jotkut arvot menevät ylös ja jotkut alas". Selitin, miten lääkkeet saattavat vaikuttaa labra-arvoihin. Noinniinkuin yleisellä tasolla siis (mainitsin, etten tiennyt hänen saamistaan hoidosta mitään, ja että hänen tulisi ehdottomasti jutella meidän "normaalin" lääkärimme kanssa). Siinä keskustelussa menikin tunti poikineen, tosin enhän minä sen tipan kanssa mihinkään olisi voinut karatakaan. Ehkä hän hiukan rauhoittui. Sanoin, että hoitava lääkärimme varmaan puhuisi mielellään myös naisen pojan kanssa (ainoa lähiomainen), joka myös oli huolissaan, koska äitinsä ei osannut selittää tilannettaan, kun ei itsekään sitä ymmärtänyt, ja oli ymmärtänyt jotkut asiat kierrolla ihan väärin (koska ne esitettiin hyvin tökstöks-tapaan, mikä on hyvin tyypillistä tälle polin lääkärille).

Kun minulta poistettiin CVK-kanyyli, mainitsin myös hoitajille, että meillä oli/on huoneessa pieni "tilanne" päällä kierron jälkeen. He kertoivatkin vakkarilääkärimme palaavan torstaina ja toivottavasti siis huonekaverini on nyt sitten saanut selkokielisemmän selityksen sairaudestaan ja hoidoistaan. 

Suututti kyllä tuollainen töksäyttely, vaikka tiedän, että jotkut eivät osaa sorvata sanomaansa kuulijan vastaanottokyvyn mukaan. Lääkäreiltä jos keneltä voisi odottaa pientä diplomaattisuutta, vaikka vakavasta asiasta onkin kyse. Tai juuri sen takia, että on vakavasta asiasta kyse. Pitäisi myös varmistaa, että viesti menee perille, ja jos potilas panikoi (kuten nyt), ja on ihan poissa raiteiltaan, voisi ottaa jonkun lähiomaisen mukaan keskusteluun heti alkuunsa.

Sain kuitenkin huonekaverini hiukan rauhoittumaan, mutta itkuinen ja hyvin huolestunut ja poissa tolaltaan hän oli lähtööni saakka, ja varmaan vielä sen jälkeenkin. Toivottavasti hoitajat huomioivat asian.

*****

Olen muuten repsahtanut juomaan taas kahvia! Silloin tällöin iltapäivällä, viikonloppuisin aamiaisella - ja sitten salainen paheeni - kylmä latte! En olisi ikinä uskonut, mutta tämä kauramaitolatte maistuu ihan taivaalliselta! Eikä ole maksettu mainos! Kokeilkaas!

Mukavaa alkavaa viikonloppua!

PS: FB-ryhmässämme oli varsin ikävä ilmoitus, että sairaalassa kerran huonekaverinani ollut nainen oli kuollut juuri ennen itsenäisyyspäivää. Hän oli tavatessamme viime kuussa varsin hyväkuntoisen oloinen, mutta kertoi jo silloin, että häneltä oli löytynyt plasmasytoomapesäkkeitä ympäri kroppaa. Eikä kroppa sitten vaan kestänyt hoitoja. Hyvin, hyvin surullista 😢. Näköjään tässä törmää monenlaisiin kohtaloihin.

Kuulumisia

 En ole kirjoitellut tänne paljoakaan kuulumisia viime aikoina, ja syynä on ollut eräs sukulainen, joka on joko tahallaan, tai silkkaa tyhmyyttään väärinymmärtänyt monia asioita. 

Äitini ei tiedä tästä sairaudestani mitään, sillä turhapa sitä on on vanhaa ihmistä huolestuttaa tällä asialla - eikä asiassa ole edes mitään huolestumista. En ole kuoleman kielissä, enkä ole ollut edes huonossa kunnossa, sillä olen tehnyt töitä koko ajan, enkä tosiaankaan ole ollut edes millään sairauslomalla. Silti tämä henkilö on ollut todella tahditon ja ajattelematon, ja esim. soitellut äidilleni ja huolestuttanut hänet aivan tarpeettomasti lukemalla joitakin osia blogistani ja kehoittamalla äitini soittamaan minulle "koska olen sairaalassa". No olin sairaalassa käymässä, ja äitini soitti minulle kauhuissaan, kun olin jo kotona ja ottamassa osaa erääseen koulutukseen. Vastasin tietysti, vaikka olimme sopineet, ettei hän soita minulle työpäivieni aikana, koska luulin, että jotakin on tapahtunut, kun hän soittaa noin merkilliseen aikaan.

Kimpaannuin koko jutusta. Tämä henkilö, joka katsoi asiakseen levitellä asioitani, pysyköön jatkossa poissa blogistani, älköönkä sekaantuko yksityisasioihini. Luulisi aikuisesta ihmisestä löytyvän sen verran älyä ja tilannetajua, että hän tajuaisi, että kerron kyllä äidilleni asiasta, jos se on tarpeen. Nyt sille ei ole tarvetta, koska en ole kuoleman kielissä, enkä edes huonossa kunnossa. Menköön tämä nyt hänen ajattelemattomaan päähänsä. Eli rautalangasta, että ko. henkilö varmasti nyt ymmärtäisi: Lopeta minun asioitteni raportointi äidilleni, osaan kyllä itse kertoa, jos on tarpeen (eikä se ole mitenkään hänen asiansa raportoida minun asioita äidilleni). Tuo hipoo jo ilkeyttä hätäännyttää vanha ihminen. Eikä ole mitenkään tarpeen äidin kautta lähetellä minulle viestiä, että ottaisin yhteyttä, jos tarvitsen apua jossakin asiassa. Hirveää itsetehostuksen tarvetta tämäkin sinulta, en todellakaan tarvitse SINUN apuasi (enkä juuri kenenkään muunkaan), ja miksi juoksisin SINULTA apua pyytämäänkään, emmehän ole olleet tekemisissä vuosikymmeniin tai oikeastaan koko aikuisiän aikana. Toivottavasti tämä nyt tulee täysin ymmärretyksi. 

*****

Täällä asiat etenevät hyvään malliin. Havahduin siihen, että on jo joulukuu pitkällä ja pitäisi miettiä paluuta Irlantiin. Tai ainakin saattaa se mietinnän asteelle, sillä eihän meillä edes ole toimisto auki vielä, vaan sinne pääsee vain erikoisluvalla. Joten mitä minä vielä siellä tekisinkään, ainakaan vielä alkuvuodesta. Muuten voin sanoa, että minulla alkoi kesäloma, sillä jo syksymmällä hoksasin, että koko vuoden lomat ovat pitämättä, ja nyt ne sitten irlantilaisittain on pakko pitää ennen vuodenvaihdetta, sillä muuten menetän ne päivät.

Sairaus on hyvällä mallilla, ja olen nyt ollut lomalla sairaalastakin, koska lääketiputuksia ei ole, veriarvot ovat loistavat, mutta menen huomenna takaisin sinne, koska maanantaina kerätään vielä hiukan lisää kantasoluja. Ensimmäisellä kerralla saatiin pettymyksekseni nippanappa yhtä siirtoa varten. Tosin hematologi sanoi, että siitäkin saa olla onnellinen, sillä joiltain asiakkailta ei saada kuin "vettä pussiin", eli ei ollenkaan mitään. Tavoite olisi saada soluja niin moneen siirtoon kuin mahdollista, sillä tämä on krooninen sairaus, joka todennäköisesti uusii, ja sitten olisi siirtosolut jo valmiina labrassa nestemäisen typpeen säilöttynä.

Tällä kertaa olen pistellyt itseeni viikon verran päivittäin suorastaan hevoskuurin filgrastiimia, kasvutekijää, joka herättelee kantasolut. Lisäksi sain viikko sitten todella suuren annoksen syklofosfamidi-sytostaattia, jonka pitäisi myös herätellä kantasoluja. Kumma kyllä en voinut pahoin siitäkään annoksesta (kesällä ehdin saada yhden paljon pienemmän annoksen, eikä sekään tuntunut missään), paitsi että tiputusta seuraavana viikonloppuna oli hiukan krapulaiselta vaikuttava olo.

Filgrastiimi saa joillain luuston hirveän kipeäksi, koska se saa luuytimen pullistelemaan, eikä siihen auta mikään kipulääke juurikaan. Minulla ainoa oire on päänsärky, joka johtuu varmaan siitä, että kallossani on luuydintä. Yleensä luuydin häviää kallosta aikuisiässä, mutta minulle sitä on näköjään jäänyt ja sen pullistelu aiheuttaa päänsärkyä. Eipä siinä mitään sen kummempia. 

Sain yllättäen ajan kantasolujen palautukseen heti joulunpyhien jälkeen, eli 27.12. Oikein hyvä, että saadaan se asia pois päiväjärjestyksestä! Sen jälkeen pitää vaan saada kaikki rokotukset kuntoon, sillä siinä rytäkässä menevät kaikki lapsenakin saadut rokotukset nollille.

Toisinsanoen siis tämän sairauden suhteen nyt ei ole niin kauheasti uutisia tällä kertaa...  Jaa niin! Tuosta biologisesta lääkityksestä minulla on mennyt makuaisti aika hyvin. Sitten taas toisaalta hajuaisti, mikä minulla on aina ollut huono, on herkistynyt todella paljon. Eilen mies nassutti lakupötköä varsin kaukana minusta, mutta kykenin jopa haistamaan, mitä hän syö! Ihmeellistä. Luulisi, että maku ja haju ovat kytköksissä, mutta näköjään ei...

*****

Kohta olisi joulukin. Tilasin osan jouluruokia Feelia-kaupasta, josta olen tilannut aiemminkin ruokaa. Ei ole maksettu mainos, mutta heidän ruokansa ovat puolivalmisteita, joilla on hyvä säilyvyys, koska ne on pakattu vakuumiin. Otin joulun laatikot ja jotakin muuta, kuten rosolliaineksia ja marinoituja kasviksia. Ruoat ovat ihan hyviä, varsinkin, kun lisää itse hiukan mausteita (ja kermaa) valmistaessa. Ainoastaan heidän pinaattikeittonsa on ollut iso pettymys ja suorastaan kamalaa. Muut keitot ovat hyviä, ja ne on miltei kaikki meillä kokeiltu syksyn mittaan.

Joululahjatkin on kaikki ostettu verkkokaupoista. Meillä on ollut tavan mukaan töissä superkiire, kuten aina syksyisin, joten on ihan kätevää, että kaikki saa hankittua ellei nyt ihan ovelle kannettuna niin ainakin noutopisteeseen, joita meillä on kaksi tässä ihan naapurustossa.

Muuten joulu kai taas vietetään MsTeams-jouluna, koska kaksi "bonuslapsistani" on yleislääkäreitä, ja heille (kuten meille muillekin) lähikontaktien välttäminen koronan takia on tärkeää. Menihän se viime joulukin Teamsin kautta, eikä siinä mitään. Jos ei koronaa olisi, olisi koko lapsi- ja lapsenlapsikatras täällä syömässä jouluaattona, joten näin on vähemmän vaivaa ja tiskaamista (joo, onhan täällä kyllä tietenkin tiskikone, mutta hienoimpia posliineja, kristallilaseja ja hopeisia aterimia ei voi sinne laittaa).

Mukavaa viikonvaihdetta vaan kaikille! Nyt kun sain tuon postauksen alussa olevan asian puserrettua itsestäni ulos, niin voin varmaan päivittää tänne useammin asioitani, uskoen, että kukaan ei pahoita enää äitini mieltä. Täytyyhän tuon asian mennä tyhmemmänkin päähän.

Laiskottelijan ihonhoitoa

Tuli mieleen eräästä kommentista tuohon mansikkakuorintanaamiopostaukseeni, että en ole minäkään aina kovin motivoitunut hoitamaan ihoani. Tosin nyt tuo kortisoni on tehnyt tilanteen niin hankalaksi, että hiukan on pitänyt asiaan paneutua.

Kaikista työläintä on käyttää eri tuotteita kasvoille, kun toivoisi tulevansa toimeen vain yhdellä. Toistaiseksi kuitenkin tarvitsen jotakin kuivattamatonta, jolla puhdistaa meikinrippeet, ja sitten jotakin kosteuttavaa sen jälkeen. Mitä vanhemmaksi tulen, sen seerumimaisempia ja vesipitoisia tuotteita käytän, tosin niiden päälle joudun laittamaan jotakin voidemaisempaakin, haihtumisen estämiseksi. Nyt keksin tällaisen suihkutettavan ja hyvin kosteuttavan tuotteen.

Jowae on ollut tähän saakka ainakin minulle tuiki tuntematon merkki. Nyt ostin pari tuotetta kokeiltavaksi ja toinen on tämä suihkepullollinen kosteuttavaa "vettä".

Vettä se ei itse asiassa ole, vaan voisi sanoa, että se on öljy vedessä - emulsio. Hyvin ohutta, mutta silti hyvin kosteuttavaa, ja mikä parasta, sitä voi kerrostaa tarpeen mukaan.

Jowae Hydrating Water Mist on hienojakoinen, suihkemuodossa oleva kosteuttaja, joka sisältää mm. glyseriiniä, kosteuttavia sokereita antioksidanttista lumifenolia (tästä ei paljoa löytynyt tietoa, mutta se on jonkinlainen mehikasvista - INCIn mukaan kattomehitähti - saatava antioksidantti) ja japanilaisesta kirsikankukasta tehtyä vettä (uutetta), joka ilmeisimmin tekee suihkeeseen varsin vahvan (kirsikankukkien)  tuoksunkin. Minusta tämä on varsin kiva kukkaistuoksu, joka tosin kaikkien luonnollisten tuoksujen tavoin häipyy nopeasti. Suihke on 90%:sti luonnollisista aineista tehty.

Tämä hienojakoinen suihke on todella riittoisaa! Olen käyttänyt nyt samaa pullollista jo pari kuukautta, suihkutellen sitä kasvoille myös kesken työpäivän. Hyvin tuntuu toimivan myös aamuin illoin suihkauteltuna. Tällöin kerrostelen sitä antaen aina edellisen kerroksen imeytyä. Iho tuntuu hyvin kosteutetulta tämän jälkeen.

Jowae on ranskalais-korealainen kosmetiikkasarja, jonka tuotteet on kehitetty etenkin herkälle iholle. Ranskalaiset tosin tässäkin suhteessa pitävät tuoksuista kosmetiikassa, eivätkä ole niin herkkiä niiden suhteen kuin suomalaiset.

Jowaeta saa monista apteekeista, mm. Yliopiston apteekista.

Matkakaipuuta - The Ritz

Ai että, jos olosuhteet sallisivat, lähtisin nyt Lontooseen jouluostoksille. Varaisin ihan ensitöikseni iltapäiväteen Ritzistä - se yleensä pitää varata kuukausia etukäteen. Tosin korona-aika saattaa olla muuttanut tätäkin tilannetta. Ritzissä on aina todella ihanat joulusomisteet, ja mahtava joulukuusi. 

Ritzin jouluvalmisteluista ja muusta elämästä kulissien takana tuli taannoin TV:stä kaksiosainen ohjelmasarja nimeltään Ritz hotel London, kurkistus huippuhotelliin. Ohjelman jaksot ovat ilmaiseksi nähtävissä vielä jonkin aikaa MTV Palvelussa. Kannattaa katsoa (linkki edellä).

Viimeinen kuva on hissistä, jos ihmettelette 😁. Hyvin kaunis paikka koko hotelli, ja varsinkin tämä ravintolakerros etenkin joulukoristeissaan. 

Meillä on muuten kauniisti sidottu Michelin-kokki John Williamsin (hän on oikein MBE) kirja, jonka julkkareista on myös TV-sarjassa.

Onhan Lontoo tietty kiva muutenkin. Shoppailu- ja huvittelumahdollisuudet ovat siellä omaa luokkaansa.  Jos haluat illalla vaikka teatteriin, niin aina löytyy jotakin mielenkiintoista.

Muutenkin sikäläistä elämää on kiva katsella. Tai näin joulun alla katsella vaikka katujen jouluvalaistuksia.

Minulle jotkut kaupatkin, kuten Whole Foods Kensington High Streetillä on jo elämys, vaikka se ei Teksasissa Austinissa olevaa ketjun lippulaivaliikettä mitenkään päihitäkään. Myös lukuisat farmers' marketit ja (kirppu)torit siellä sun täällä, Covent Garden ja nähtävyydet ovat ihania, vaikka niitä vaan kävelylenkillään katselisi.

Lontoo on minulla yksi niitä maailman It-paikkoja, ja niin sopivan tuttu vuosien varrelta.

Korealainen kulttituote - kuin hilloa purkissa

Tämä kuorintanaamio on jo jonkin aikaa vilahdellut niin ulkomaististen julkkiksien kosmetiikkamieltymyksistä kertovissa lehtijutuissa, kuin kotimaisissa kosmetiikka-artikkeleissa. Eikä suotta. Skinfoodin Black Sugar - perussarjan tuotteet variaatioineen ovat olleet markkinoilla jo harvinaisen kauan, mikä on erikoista nopeatempoiseen tuotteitten vaihtumisella ja tuotesarjojen jatkuvalla uudistumisella kyllästetyillä korealaisilla kosmetiikkamarkkinoilla.

Black Sugar - parustuotesarjaan kuuluu muitakin tuotteita (mm. seerumi, puhdistusöljy  - sarjasta on myös mm. Honey Sugar Food - versio) kuin kuorintanaamio, mutta tästä mansikkaversioista, eli Skinfood Strawberry Sugar Foodista en ole nähnyt kuin tämän naamion myytävänä. 

Kun purkin avaa, sieltä tulvahtaa mitä autenttisin mansikan tuoksu! Sokerin lisäksi kuorivina rakeina on mansikan siemeniä. Ne tuntuvat aika karkeilta, joten jos iho on kovin herkkä, en suosittele kovin kovakouraista hieromista niillä. Samaten naamion levitystä välittömään silmien ja suun ympäristöön, joissa iho on ohuempaa, on vältettävä.

Naamio levitetään kasvoille ensin ohjeiden mukaan puhdistetulle iholle 5-10 minuutiksi. Koska tuote sisältää ihoa kemiallisesti kuorivaa salisyylihappoa, arvelisin, että tässä ajassa se ei ehdi kovinkaan ihoon imeytyä vaikuttamaan, joten (omalla riskillä, jos iho on erityisen, eli kovin, kovin herkkä) pitäisin sitä iholla 20-30 minuuttia, minkä olen itse tehnytkin. Sen jälkeen käytetään hyväksi ihoa mekaanisesti kuorivia aineita, eli sen sisältämiä mansikan siemeniä ja sokerikiteitä, jonka jälkeen naamio pestään pois huoneenlämpöisellä vedellä jatkaen sen jälkeen normaalilla ihonhoitorutiinilla.

Naamio on kuin purkillinen mansikkasosetta, tai kuin mansikkaista marjapuuroa.

Vaikka en yleensä välitä korealaisen kosmetiikan monasti jopa lapsellisuuteen menevästä  elämyksellisyydestä, tässä mansikan tuoksu ei voi mennä harhaan. Veikkaan, että jopa kosmetiikan tuoksuja kammoavatkin pitävät siitä, koska tässä ei mennä mitenkään hajuvesimäisyyteen tuoksun ollessa niin elävän mansikkainen.

Lehtijututkin pitävät siinä mielessä hyvin paikkansa, että naamion jälkeen iho tuntuu silkinpehmeältä ja sen jälkeen käytettävät tuotteet imeytyvät ihoon mukavasti jäämättä ihon pinnalle killumaan.

Vaikka tämä ei olekaan maksettu mainos, täytyy mainita, että jos kiinnostuit hankkimaan sen jo suhteellisen edullisen hinnankin takia (n. 14,62 EUR postikuluineen), tämä myyjä eBayssa toimittaa tuotteen Latviasta, joten tulleja tai muuta paperisotaa tilaamisesta ei seuraa, vaan toimitus tuli rekisteröitynä suhteellisen nopeasti ilman moisia riesoja. Vaikka eBayn sivulla sanotaan, että toimitus on vain United States, Europe, Canada, Brazil, niin paketti tuli Suomeen ilman sen kummempia tarkempia Suomea koskevia toimitukseen liittyviä etukäteistiedusteluja myyjältä (haluan aina varmistella...). Niin, olemmehan me Euroopassa toki, senpuoleen! 😀

Burrataa, babypinaattia ja paahdettuja kirsikkatomaatteja

Burrata on ollut "muotijuusto" jo pitkään. Tätä mainetta on siivittänyt sen varsin hankala saatavuus, sillä burrata on syötävä tuoreena, joten sitä eivät monet kaupat varastoi. 

Burrata on mozzarellan serkku, ja se on valmistettu puhvelinmaitomozzarellasta, joka venytetään pussimaiseksi ja täytetään mozzarellan valmistuksesta jäävän ylijäämämozzarellan paloilla, heralla ja kermalla (lue lisää täältä). Herkullinen täyte valuu halkaistessa juustopussin sisältä. Kuumennusta tämä juusto ei kestä, vaan se on parasta huoneenlämpöisenä.

Yllätyksekseni huomasin tarjouslehdestä, että Lidliin oli tullut erä burrataa juuri tänään torstaina, ja pitihän sitä herkkua saada. Tarjosin sen babypinaatin, uunissa oliiviöljyssä paahdettujen, yrteillä maustettujen kirsikkatomaatinpuolikkaitten, balsamicon, oliiviöljyn, tuoreen basilikan ja rouhitun mustapippurin kanssa. Koko komeus oli ryyditetty hippusella suolaa. Tähän sopisivat myös paahdetut pähkinät tai pinjansiemenet, mutta innoissani unohdin ne tyystin, vaikka niitä olisikin kaapista löytynyt.

Tätä kermaista herkkua kannattaa yrittää vielä pelastaa itselleen Lidlistä huomenna perjantaina - ellei se ole loppuunmyyty. Esitteen mukaanhan sitä tuli myymälöihin vain erä. Minun ostamieni purkkien päiväys oli 2.12., joten ihan päivässä ei näitä tarvitse välttämättä syödä, jos sitten sattuisi näitä vielä perjantaina tai sen jälkeen saamaan käsiinsä.

Nyt sitä taas saa!

Kuten olen aiemmin täällä kirjoitellut, mielestäni maailman parhaimman sävyinen huultenrajauskynä on löytynyt Lumenelta, ja sen sävy on nimeltään Vanamo. Käytin sitä vuosia, kunnes se vuosia sitten pettymyksekseni lopetettiin. Vastaavanlaisen etsimiseen on myös kulunut vuosia, mutta yhtä täydellistä en ole koskaan vielä löytänyt.

Nyt kuitenkin huomasin, että Vanamo (joka on numero 3) on tullut takaisin Lumenen valikoimiin, vieläpä samanlaisen puukynän muodossa kuin aiemmin! Kylläpä ilahduin!

Hitti ja muutamia huteja.

Vanamo on Lumenen valikoimissa numero 3 ja näköjään valikoimasta löytyy sille sopiva huulipunakin. Sitä en ole kokeillut, sillä Cliniquen High Impact Lipstic Honey Blush (sävy numero 16) on se luottopunani nudesävyisten joukosta. Sopii myös tämän huultenrajauskynän sävyn kanssa. 

Lähinnä noista muista löydöistä on sävyltään samankaltainen Bourjoisin numero 01 Nude Wave. Tosin se on tummempi ja punertavampi. Itse kynä on pehmeämpi, joten se kuluu kovaa tahtia. Essencellä on myös ollut hyvin saman sävyinen, en tosin näe numeroa tai nimeä kynän kyljestä, ja sitten on Maybellinen Colorstay, olisiko tämä numeroltaan 680, Blush. Puukynä sekin. Alla näytteitä sävyistä.

Kuvattuna ranteen sisäpuolelta, vasemmalta oikealle: Maybelline, Essence, Bourjois ja Lumene. Kuva tietysti aina hiukan vääristää sävyt, mutta ehkä tästä saa jonkin käsityksen noitten sävyjen suhteesta.

Kaikki nämä ovat hyviä kyniä ja käytössä, mutta edelleen tuo Lumenen sävy on lähimpänä luonnollista huulten väriä, joten sillä ainoastaan saa aikaan meikkaamattoman näköisen ja todella luonnollisen tuloksen.  Kuvassa se näyttää varsin rusehtavalta, mitä se ei todellakaan ole, vaan enemmäkin juuri luonnollisten huulten punertavaa se on.

Itse suurennan huulia hiukan levittämällä väriä aavistuksenomaisesti huulikaaren ukopuolelta rajaamalla, ja arkioloissa kun värittää myös hiukan huulten keskiosaa, ei muuta huulimeikkiä kaipaakaan. Kynän jälki myös pysyy hyvin, ja vielä paremmin, jos ensimmäisen kerroksen piirrostaan puuteroi, ja rajaa ja värittää uudelleen samalla tavalla puuterikerroksen päälle.

Guerlain La Petite Robe Noire Pink Bangle

Parfyymi-klikkaus on kauppa, josta tekee löytöjä. Ostin sieltä bonustyttärelleni ja hänen aikuisille tyttärilleen hajuvesiä, ja silmät osuivat myös tähän Guerlainin huulipunaan, jota edelleen myydään noin neljäntoista euron hintaan (14,20 EUR, tarkalleen ottaen, sävy on numero 64 Pink Bangle). Ei ole maksettu mainos.

Huulipuna on varsin notkean voidemainen ja jättää kiiltävän pinnan. Sopii minulle hyvin, koska mattamaisempiin huulipuniin vaaditaan kosteutetummat ja rohtumattomat huulet, ja minulla valitettavasti on aina jonkinasteista rohtumaa, vaikka huulia kuinka kosteuttaisi ja rasvaisi. Punan voidemaisuus myös vaikuttaa pysyvyyteen, joten tätäkin punaa täytyy lisäillä päivän mittaan, ja se valitettavasti tarraa myös laseihin ja kahvikuppeihin.

Mutta ei se haittaa, väri on kaunis, kuten on hylsykin, ja onhan se Guerlain! Yksi lempimerkeistäni, mikä varmaan on käynyt selväksi tässä blogissa.

Samasta kaupasta oli "pakko" hankkia myös uusi hajuvesi vaikka "vanhojakin" on yli kuusikymmentä pulloa. Täältä voi vapaasti vakoilla Fragrantican profiiliani ja hajustekokoelmaani, jos kiinnostaa.

Tästä ostoksesta lisää myöhemmin.

Viikot vierivät

Sain muutaman kyselyn kuulumisistani. Kiitos huolenpidosta, ilahduttaa. Onkin ollut muutama viikko radiohiljaisuutta. Tämä lähinnä sen takia, että mieleni on ollut hiukan matalalla erään minut tuntevan henkilön vuoksi. Hän on lukenut blogiani ja levitellyt asioitani ikävällä tavalla tahoille, joille ne eivät olleet tarkoitettu, aiheuttaen tällä tavalla pahaa mieltä ja tarpeetonta huolta. Varsin ikäviä tällaiset ihmiset, joilla ei ole mitään tahdikkuutta tai tilannetajua.

Blogi on toki julkinen, mutta ei se oikeuta kuitenkaan asiaankuulumattomia tahallaan sotkemaan asioita, joista heillä ei ole edes täyttä käsitystä.

Mutta se siitä, eli kuulumisiin. Tämä tuhannen leukaluu on ehkä aiheuttanut suurinta harmia, ja eilen olinkin TYKSin Dentaliassa, jossa se kuvattiin usealla eri tavalla. Kuulen maanantaina, onko siellä jotakin vikaa. Päällisin puolin kaikki oli eilen kuitenkin kunnossa, eli voi olla, että kuvittelen.

Kuuluuhan tänne toki muutakin. Viime viikko oli aika raskas, sillä olin kantasolujen keruussa TYKSissä. Itse keruun piti tapahtua maanantaina 1.11., mutta kurjuus alkoi edeltävänä torstaina, jolloin aloitin pistelemään itseeni filgrastiimia, joka on solujen kasvutekijälääke. Ei itse pistelyssä mitään, mutta aine aiheutti minulle infernaalisen päänsäryn, jota jatkui viikon. 

Lääke saa kansanomaisesti sanoen luuytimen pullistelemaan ja tuottamaan kantasoluja, ja periaatteessa kallossa ei pitäisi pikkulapsiajan jälkeen luuydintä olla, mutta ilmeisimmin jäänteitä siitä oli ja tämä ehkä tuotti säryn. Tosin pääsin siinä ehkä helpolla, sillä monille tuo lääke tuottaa samanlaisia kipuja suuriin luihin, kuten jalkojen luihin. Minulla taas ei särkenyt kuin pää, ja siinäkin oli ihan tarpeeksi.

Menin sunnuntaina sairaalaan ja kuinkas ollakaan, veriarvot näyttivät aika onnettomilta maanantaina, joten keruu päätettiin siirtää tiistaihin. Sain lisää toista kasvutekijää filgrastiimin lisäksi ja tiistaina aloitettiin keräys. Maanantaina oli kaulaan laitettu i.v.-portti (paksu kanyyli), ja olin tiistaina siis kiinni koneessa, joka suodatti vertani koko päivän keräten kantasoluja talteen. 

Saalis oli heikko tiistailta, joten jatkoimme vielä keskiviikkona. Yöt menivät alkuviikosta valvomiseksi hankalan, paksun ja painavan kanyylin takia, ja tiistai-keskiviikkoyön "nukuin" (lue: istuin räpläämässä läppäriäni) solujenkeräyshuoneessa, sillä osastolla ei ollut tilaa.

Kaiken kaikkiaan soluja saatiin juuri ja juuri talteen kahta siirtokertaa varten. Pettymys. Tosin hematologi sanoi, etten saisi olla pettynyt, koska joiltakin ei keräys onnistu ollenkaan. Jos muuten asia kiinnostaa, Yle Areenassa on pieni tanskalainen kertomus nuoresta kantasolusiirtopotilaasta, jonka MS-tautiin kantasolusiirto oli viimeinen mahdollisuus. Dokumentin nimi on "Danielin viimeinen mahdollisuus", ja se on katsottavissa täällä. Ohjelma on ihan mielenkiintoinen, realistinen, ja on hyvä tietää/muistaa, että kantasolusiirtoa käytetään hoitona muihinkin sairauksiin kuin myeloomaan.

Noniin, siinä meni siis viime viikko, kolme päivää saikulla, ja sitten torstaina ja perjantaina uuden syklin mukaiset tiputukset näitä nyt meneviä immuno-onkologisia (biologisia) lääkkeitä. Siinä ei tosin kauaa nykyään nokka tuhise, kun käyn osastolla päiväiseltään. Isatuksimabi vaatii parin tunnin tiputusajan, eikä sitä tule joka viikko, kun taas karfiltsomibi tiputetaan nopeampaan tahtiin  - lisäksi tietty tulee suoneen se pakollinen deksametasoni-kortisoni ja tarpeen mukaan ehkä muuta, kuten immuniteettia buustaavaa lääkitystä tai kaliumia, jonka veriarvot ovat olleet viime aikoina matalalla. Tosin niin on ollut immuniteettikin, koska lääkitys ei erota myelooman tuottamia "feikkiproteiineja" oikeista, immuniteettia puolustavista proteiineista, joten kaikki saattavat saada kyytiä ja siten IgG-kokonaisarvo saattaa olla veressä matala.

Niin, kantasolujen keruu laski hemoglobiinia ja sain pussillisen punasoluja viime keskiviikkona ennen kuin lähdin kotiin. Vaikka tietty solut oli tilattu vastaamaan veriryhmääni yms., niin vaan kävi, että saamani lääkitys tunnisti ne (joskin heikosti) vieraiksi soluiksi, ja tuli hiukan hylkimisreaktion tapaista oireilua, jonka takia tiputusta hidastettiin tuntuvasti. Menihän siinäkin pussillisessa sitten aikaa, ja toista varattua pussillista ei edes ehditty antaa sinä päivänä.

Onnekseni en ole saanut noista biologisista lääkkeistä mitään ongelmallisia oireita, ellei kortisonilääkityksen "ihanuuksia" oteta huomioon (tosin kortisonia ei varsinaisesti lasketakaan "biologiseksi lääkkeeksi"). Viimeksimainituista olenkin jo kertonut.

Siinäpä nämä viikot ovat kuluneet vikkelään! Töissäkin on ollut suhteellisen vilkasta, ja loppuvuosi häämöttää. Tajusin, etten ole pitänyt lomiani koko vuonna ollenkaan, ja niiden pitämisen kanssa tulee kiire, koska vain viisi päivää saa siirtää ensi vuoden puolelle.

Huomenna taas TYKSiin ja teen siellä töitä aamupäivän (ennen karfi-lääkitystä pitää odottaa verikokeiden tulokset), sitten kotiin ja perjantaina pelkkä karfitiputus, elleivät torstaiset verikokeet mitenkään estä.

Näillä mennään, tosin hoidoista oli perin viikon tauko juuri ennen kantasolujen keruuta. Oli ihan mukavaa, kun ei tarvinnut käydä kuin kerran labrassa tänä aikana.

Tässä siis hiukan kuulumisia. Tämän jälkeen luulen, että saatte taas kosmetiikkapostauksia, sillä olen taistellut pintakuivan ihon kanssa ja kokeillut vähän yhtä sun toista siihen(kin).

Kauneudenhoitoa ja ruoanlaittoa

Tällä viikolla on taukoviikko sykleissä, mutta deksametasonilta en silti voinut välttyä torstaina ja perjantaina. Kylläpä se valvottaa, ja aiheuttaa iho-ongelmia.

Hermostuin muuten siihen aiemmin mainitsemaani poskien nukkaan, ja huomasin, että se itse asiassa oli niin pitkää, että sen sai ihan nyhtämällä sormin pois. Aikamoinen villatuppo poskien syrjistä irtosikin. Nukkaa ei niinkään ollut kasvojen keskiosassa.

Vähän huono kuva, mutta haaleaa ja hentoa nukkaahan tuo on, tosin yllättävän pitkää, noin jopa sentin ja ylikin pahimmillaan. Sitä sai aika vaivattomasti tosiaan sormin nyhdettyä pois, joitain tuppoja joutuu vielä varmaan vahaamalla poistamaan, mutta hyvä näinkin.

Tästä näkee hiukan noita karvoja. Yllä kuulakärkikynän kärki, josta voi hiukan saada käsitystä mittasuhteista. Yllättävän pitkiä ne karvat olivat.

Tarpeetonta mainitakaan, että jo valmiiksi kortisonista punoittava iho hiukan ärtyi tästä nyhtötoimenpiteestä. Laitoin siihen ensin apteekin Xyliderm + D-vitamiinia ja sen imeydyttyä vanhaa kunnon Minidermiä, jossa on glyseriiniä 20% ja rasvaa 24%. Se on todella kosteuttavaa ja hoitavaa, perusvoiteista ihan parasta. Aamulla iho näytti ihan hyvältä, olosuhteet huomioon ottaen (kortisoni).

Xyliderm + D-vitamiini on muuten ohut geeli, joka sisältää ksylitolia (sitoo kosteutta), glyseriiniä ja tietty D3-vitamiinia. Geeli on todellinen kuivan, kutisevan ja ärtyneen ihon pelastaja.

Tämän kauneudenhoidollisen jutun lisäksi minulla kävi eilen kotikampaaja, ja pitkät kutrini lähtivät kertaheitolla. Tukkamallista tuli hiukan turhankin lyhyt, mutta olkoon. Hiukset ovat kasvava luonnonvara! Olisin toivonut niiden jäävän sentään ponnaripituuteen, mutta ei... Vaatii vähän totuttelua tämäkin. Aion hiukan itse vaalennella sitä, kunhan ehdin. Siis raitoja laitan ja sen jälkeen sen tavallisen punaisen hiusnaamion, joten eiköhän kampaus siitä hiukan piristy. Nyt tummempi juurikasvu hallitsee koko päätä. Maanantaina on Bank Holiday, joten aamun labrareissun jälkeen on loppupäivä aikaa tuftata hiusten kanssa.

*****

Asiasta seitsemänteen: Kuka on maistanut Vöneriä? Jostakin bongasin arvion, että tämä seitanista valmistettu kebablastujen korvike maistuu joidenkin suussa jopa paremmalta kuin aidot, lihasta tehdyt kebablastut.

Pitihän sitä kokeilla. Laitoin paketillisen niitä peruna-kasvissuikaleitten kanssa uunivuokaan, maustettu ja suolattu kerma päälle, hiukan Koskenlaskijaa sekaan ja haudutin uunissa. Totta. Hyvin maustettuja lastuja, joita olisi voinut luulla lihaksi! Ostanpa toistekin! Tosin lyhyempi kypsennys varmaan takaisi mureamman rakenteen (tosin sitä ei pitkä uunihaudutuskaan mitenkään pilannut), mutta seuraavan kerran ehkä tarjoan pannulla paistettuna pakkauksen ohjeen mukaan, lisukkeena ehkä pilahviriisia (tai jotakin muuta maustettua riisiä tai kermaperunoita) ja salaattia.

Tänään muuten oli illalliseksi Toast Skagenia. Laiton puolet Hellmansin majoneesia, puolet ranskankermaa ja tujauksen cayennepippuria ja runsaan ruokalusikallisen chilimajoneesia katkarapujen sekaan.

Herraseuran mukaan oli todella herkullinen leipä (tehty muuten saaristolaisleipäpohjalle), mutta minua vaivaa edelleen osittainen makuaistin menetys, joka kohdistuu eniten suolaisiin ruokiin. Makeat maistan hiukan paremmin. Täten nautinto jäin hiukan vajaaksi.

Muuten oli kyllä ihan mukava illallisidea. Mukavaa viikonvaihdetta vaan kaikille!

Viikonloppu ja mietteitä

Kunnostauduin tänään leipomalla jo kauan suunnittelemani feta-pinaattipiirakan. Todella hyvä oli ohje, joka löytyy täältä. Toiseksi juustoksi pilkoin kylläkin suositellun parmigiano reggianon sijaan puolet Turunmaata ja puolet jotakin nuorehkoa goudaa. Todella hyvää tuli! Salaatin kanssa siitä sai maistuvan illallisen.

Isa-K-D -hoitosykli loppui ja ensi viikko on vapaata. Sitä seuraavalla viikolla piti aloittaa seuraava sykli, mutta suunnitelmissa onkin sarja filigrastiimi-injektioita alkaen 28.10. Toisinsanoen pistelen itseeni kantasoluja mobilosoivaa kasvutekijää, ja injektioiden tuotosten, eli kantasolujen keruu on suunniteltu tapahtuvaksi 1.11. Päästään siis asiassa eteenpäin!

Torstaina minusta otettiin tätä silmälläpitäen ihan hervoton määrä labrakokeita. Paikalla oli huoneessani kaksi labrahoitajaa ja räpläsin toisella kädellä läppäriäni, enkä seurannut toimenpiteitä, ennen kuin havahduin siihen, että eihän siinä mitään paria putkiloa verta otettukaan vaan kokonaista seitsemäntoista (17 !!!) tuubillista. Siinä sitten olikin kaikki mahdolliset kokeet aina HIVistä ja syfiliksestä lähtien! Näin tarkkaa on kaikenmaailman bakteeri- ja virustautien seulonta ennen kantasolujen mobilisaatiota ja keruuta.

Huomasin muuten, että nämä hoidot ovat vaikuttaneet kynsiini. Katsokaas vaan, kaikissa kynsissä on vaaleampi vyöhyke.

Merkillistä. Tosin eipä se mitään haittaa, ja kynnet tuntuvat aika vahvoilta, eli ei tuossa mitään murtumalinja tapaista näy.

Olen muuten saanut hoidettua verille riekaleina olleet kynsinauhani todella hyvin terveiksi. Harmi, ettei niistä pahimmillaan ole kuvia. Joka tapauksessa siis olen viikkoja hieronut kynsinauhoihin Aqualan L:ää (apteekin perusvoide), ja kun kynsinauhat olivat pahimmillaan, jouduin laittamaan sormenpäihin laastarit, sillä niin kipeät ne olivat ja riekaleen mokomat tarttuivat esimerkiksi vaatteiden kuituihin ja aina iho repesi lisää. Todella tuskallista.

Kynsinauhaöljyt katson ihan turhuudeksi, sillä iho kaipaa oikeasti myös kosteutta, ja esimerkiksi glyseriini pehmittää ja kosteuttaa todella hyvin. Aqualan L:ssä on juuri sitä, ja tarpeksi rasvaa.

Pitkällinen oli urakka hoitaa kynsinauhat terveiksi jälleen, ja aion tätä tilaa ylläpitää hyvin hieromalla samaa voidetta päivittäin kynsien syrjiin ja koko käsiin, tietysti.

*****

Palataanpa taas muuhun terveyteen. CRP, eli kansanomaisemmin "tulehdusarvo" on jo viikkoja huidellut kolmea- neljääkymmentä ja välillä ylikin. Hoidot on annettu riskillä, koska kuumeiluakin on ollut. Varsinkin kummallisesti torstaisin kuume on noussut jopa yli 38°C. 

Olen epäillut tätä leukaa syylliseksi, sillä se on edelleen turvoksissa, mutta toisaalta hammaslääkäri kävi sitä kyllä tökkimässä (suuta siis sisältä), ja ilmoitti, että hyvin on parantunut. 

Syy korkeaan CRP-arvoon siis ei ole selvinnyt. PICC-katetrikin otettiin perjantaina pois, ja sen "häntä" meni labraan viljelyihin. Josko siis tulehduksen syy siitä selviäisi? Pitkällinen riesa se tämäkin...

PICC-katetri vasemman olkavarren sisäpuolella.  Oli 55 cm pitkä, ja ulottui kainalon yli isoon laskimoon.  Päiväys kertoo katetrin pesupäivän.

Nyt tuosta katetrista on jäljellä vain reikä 😓. Koska minulla on hankalan ahtaat suonet, saan solisluun alaisen subklaviaalikatetrin solujen keruuseen. Joskus olisin suurinpiirtein pyörtynyt sellaisen laiton ajatuksestakin, mutta kaipa se menee, kuten meni tämä toinenkin katetri, paikallispuudutuksessa leikkurin käytävällä.

Kummasti kaikkeen alkaa tottua.