Vihdoin täällä taas!

Ensinnäkin anteeksipyynnöt pitkästä blogitauosta. Toivuskelun lisäksi hajotin koneeni kovalevyn loppusuoralla sairaalassa ja vitkuttelin sen korjaamisen kanssa. Koko koneen muisti meni siinä rytäkässä ja myös salasanat. Kaikki piti etsiä ja asentaa uusiksi korjauksen jälkeen, ja vaikka Applen vehkeet aika helppoja siinä suhteessa ovatkin (PuuCee-koneisiin verrattuina), niin hommaa sitä oli siinäkin, enkä huonovointisuuden vuoksi voinut kaikkea tehdä yhdellä kertaa.

Olin ennen kantasolusiirtoa ostanut uuden puhelimenkin, ja näiden yhteensovittelu plus vielä puhelimen appsien asennushommassa kului siinäkin aikaa. Samaan aikaan olin hankkinut vielä Oura-sormuksen, ja sen ominaisuuksiin tutustuminen ja sen sovittaminen puhelimen kanssa vei aikaa sekin. Nyt kuitenkin asennushommat lienevät kaikki tehty. Paitsi Irlannin pankin appsin osalta. Sitä en vielä vaihtanut vanhasta puhelimesta uuteen (se toimii vain puhelimella), kun pelkään, että appsin siirto uudelle vehkeelle vaatii pankilta jonkin postissa lähettettävän salasanan/PIN-koodin, jonka saaminen vie ikuisuuden (Suomen postin tuntien sellainen ei ehkä koskaan edes saapuisi perille), ja sitä odottaessa en saisi rahaa siirrettyä sieltä Suomen tilille. BOI:n (Bank of Ireland) pankkikorttikin menee vanhaksi ensi kuussa, enkä pääse noutamaan vielä uutta. Pitäisin sitä suoranaisena ihmeenä, jos se postissa tänne tulisi.

Olen ollut myös aika arka päivittämään mitään voinnistani, koska edelleen olen hiukan huolissani tästä yhdestä blogia lukevasta juorukellosta, joka on huolestuttanut turhaan vanhaa äitiäni kertomalla sairaudestani. Ihan turhaan, koska ei minulla ole mitään hätää, eikä vanhaa ihmistä tarvitse tuolla lailla turhasta vauhkoonnuttaa. Toivon, että hän ei tee sitä enää, ja nyt jatkan kertoilemalla hiukan kuulumisia.

Sain sairaalasssa matalasoluvaiheessa pahan ruokatorven tulehduksen. Hoidon alussa annettava solunsalpaaja, melfalaani, tuhoaa luuytimen, josta seuraa se, ettei verisoluja synny. Melfalaanin jälkeen saadut kantasolut alkavat korjata luuydintä pikkuhiljaa, mutta melfalaania seuraava matalasoluvaihe kestää noin pari viikkoa. Minulla solutasot alkoivat nousta ennätysajassa, ja ne tietenkin alkoivat korjata solujen puutteessa ensiksi rikki menneitä alueita kuten limakalvoja, ja minun tapauksessani sitä ruokatorvea, mikä oli suurin ongelma. Monella menevät suun limakalvot rikki ensimmäisenä, muta minulla se ei ollut mikään ongelma, vaan se pahuksen ruokatorvi. Suolistossa oli samaten jotakin häikkää, koska maha turpoili pahasti, ja suoliston perforaatiotakin epäiltiin, joten se kuvattiin, mutta siellä oli kaikki OK. Syömisestähän ei tietty liki kolmeen viikkoon tullut juuri mitään, joten sain ravinnon suoraan suoneen.

Makuaisti oli mennyt jo ennen siirtoa pahasti, joten ruokahalua ei ollut sitten tippaakaan, eli tämä oikeiastaai eiliseen saakka jatkunut päivittäinen pahoinvointi on oikeastaan itseaiheutettua, sillä olen elänyt liki pelkästään lisäravinnejuomilla, joita saa apteekista. Eilen söin ekaa kertaa kunnolla, eli aamiaisen, jossa oli munakokkelia ja kylmäsavulohta sinappikastikkeella. Kylmäsavulohi ei kuulu AVA, eli alentuneen vastustuskyvyn ruokavalioon, mutta käytin sen paistinpannulla, joten se oli kypsää. Sen maku ja rakenne tietty siinä kärsi, mutta minkäs teet! Mies tekee kylmäsavulohelle jumalaisen sinappikastikkeen, joten se hiukan paransi mieltä ja annoksen makua.

Silti otan säännöllisesti sen pahoinvointilääkkeen, koska pelkään sen pahoinvoinnin alkamista. Paino on pudonnut hiukan toistakymmentä kiloa, mutta se ei tee vielä minusta luurankoa 😂.

Nyt oli suunnitteilla kaikenlaisia kuvantamisia ja minulla on lähete fysiatrialle, koska liikkuminen on saatava paremmaksi. Minulla ei luuytimessä ollut alun alkaenkaan mutatoituneita soluja, joten taudin tilanne pitää tsekata kuvantamisilla, koska tämä on luustohakuinen muoto myeloomasta. Mutta kaikkihan on nyt peruttu ainakin seuraavalta kahdelta viikolta, mikä hidastaa myös töihin paluuta. Olen vielä sairausvapaalla. 

Työkavereilta tuli muuten ihana tervehdys: iso ja kaunis tekonahkainen, kantokahvoilla varustettu laatikollinen kylpyläkosmetiikkaa ja suklaata parane pian -toivotusten kera! Ihanat työkaverit!

Lääkitystä on onneksi vähennetty. Olin hiukan huolissani tästä viime syyskuusta saakka jatkuneesta stydien opioidien syömisestä (mm. ketamiini, metadoni), ja nyt onneksi tuo ketamiini tiputettiin pois kokonaan. Alkusyksystähän olin niin kipeä noitten lantion murtumien takia, että silloin se oli tarpeen, mutta nyt tilanne on hiukan korjaantunut.

Ihmeen hyvin mun pääni on kestänyt noita huumeita (huumeiksihan nuo ovat luokiteltavissa). Moni muu olisi jo oikosenaan ja taju pois noista annoksista, mutta minä pystyin hyvin tekemään töitä ja nyt ei tullut edes mitään vieroitusoireita, vaikka se ketamiini poistettiin kertaheitolla lääkelistalta.

Mielenkiintoinen kokemus muuten oli, kun sitä mun mahaani kuvattiin sen perforaatioepäilyn takia, röntgenissä tuikattiin (ennen kuin ehdin sanoa mitään) se sama ketamiiniannos, jonka illtaisin otin suun kautta, suoraan suoneen, ja siitä tulikin melkoisen kummallinen "trippi"! Huhhahhei, en osaa edes sanoin kuvailla, mutta se ei ollut kiva, eikä onneksi myöskään painajaismainen (ketamiinihan on vanhanaikainen anestesia-aine, josta jotkut saavat ihan hurjia painajaisia). Se oli kokemus, jonka muistan lopun ikääni, oli se niin omituinen juttu. Niin, jos nyt joku ihmettelee, miksi sitä ketamiinia piti laittaa ennen kuvantamista. Syy oli se, etten vieläkään ihan kivutta pääse makaamaan suoraksi, ja se laite vaati sitä asentoa, joten tarvitsin kivunlievitystä. Olin kyllä itse ajatellut oksikodonia, mutta ehtivät laittaa sen ketamiinin (niin, ketamiinilla on sama biologinen hyötyosuus, otti sen injektioaineen suun kautta tai suoneen, siitä harvinainen lääke - minullekin se ilta-annos 80 mg oli aina annosteltuna kahteen ruiskuun ja otin ne sitten omaan tahtiini iltaisin sekoitettuna sekamehutiivisteeseen, koska ketamiini maistuu aika pahalta).

Mutta siis elossa olen, ja ihan hyvin voin, olosuhteet huomioonottaen. Pettynyt siitä, etten nyt vielä pääse sinne fysioterapiaan tuon hoitajien lakon takia, mutta toivon mukaan asiat etenevät pian ja toivon mukaan se lakko loppuisi pian, että päästään eteenpäin!

Yhä edelleen joudun tosin kököttelemään tyksistyneenä täällä kotona, koska siirto vei kaikki vauvanakin saadut rokotukset nollille, joten immuniteetti on aikalailla nollilla myös. Se on hiukan tylsää. Olisi kiva päästä edes ruokakauppaan, kun sielläkään en ole käynyt heinäkuun alun jälkeen. Tai siis ne ole käynyt missään muualla kuin TYKSissä (ja peruukkikaupassa) heinäkuun alun jälkeen. 

Siinäpä nyt varmaan tärkeimmät kuulumiset! Yritän nyt päivittää tätä blogia hiukan ahkerammin, tuohan sekin hiukan vaihtelua tähän päivärytmiin!

Nyt jatkan Merilinjan (The Onedin Line) katsomista Youtubesta. Kuka muistaa tämän vanhan BBC.n TV-sarjan? Se on Youtubessa kokonaisuudessaan, tässä linkki, jos kiinnostaa.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!