Trussardi My Name (ja lisää puuterisista tuoksuista)

Jatketaanpa tällä puuteristen tuoksujen linjalla. Tutkiskelin asiaa hiukan lisää. Olisi mukavaa päästä tuoksuttelemaan iiriksen juurta, joka aitona on yksi kalleimmista parfyymien raaka-aineista.

Jossain sanottiin tuoksua myös mokkanahkaa muistuttavaksi, ja sitä se varmaan onkin. Samaa muistuttavat orvokki ja heliotrooppi. En muista koskaan tuoksutelleeni heliotrooppia, mahtaako sellaista Suomesta löytyäkään?

Halusin tietää, miksi puutereihin alettiin lisätä tuoksuja, ja vastaus olikin sitten varsin yksinkertainen. Marie Antoinetten aikana naisten kampaukset olivat jopa puolen metrin korkuisia, ja koska niiden teko vei tunteja aikaa ja vaati kaikenlaista irtolisäkettä, kuten hevosen jouhia, tyynyjä, irtonutturoita ja jopa (rauta)lankaa. Jokainen suortuva oli rasvattu ja puuteroitu ja koska kampaus oli niin suuritöinen, sitä pidettiin viikon. Viikon aikana haju alkoi tietysti olla aikamoinen ja kampaus alkoi houkutella hyönteisiä ja jopa jyrsijöitä, joten puuterin hajustaminen keksittiin pitämään näitä epätoivottuja vieraita loitolla. Ehkä se hiukan pitikin.

Puutereita toki käytettiin kasvoilla ennen tätäkin, mutta vasta peruukkien puuterointi kasvojen lisäksi räjäytti hajustetun puuterin käytön (lue täältä lisää).

Mutta asiaan. Kyselin kerran jossain keskustelupalstalla mikä olisi oikein puuterinen tuoksu. Monet suosittelivat Trussardin My Namea.

Uteliaana ihmisenä se piti heti hankkia, ja kylläpä se onkin puuterinen! Tosin siitä puuttuu se kuuluisa iiriksen juuri (orris).

Tästä tosiaan löytyykin varsin vahvana heliotrooppi ja orvokki. Sydäntuoksussa on myös myskiä, joka sekin yhdistetään puuteriseen ominaistuoksuun. Muut tuoksun tekijät ovatkin sitten heikompia, myöskin syreeni ja vanilja, jotka yleensä dominoivat tuoksua kuin tuoksua. Kallaa (arum lily) ei myöskään paljoa erota, vaikka se on siellä, kun oikein osaa hakea.

Kaikenkaikkiaan tämä on mielestäni mielenkiintoinen ja sametinpehmeä tuoksu, joka jää viipyilemään iholle pitkäksi aikaa.