Viikonloppu

Viime viikonloppu sattui olemaan vähän tapahtumarikkaampi - ainakin minulle, joka olen kököttänyt pandemian alusta lähtien pääsääntöisesti kotona.

Perjantaina oli Vanessan, 5 vee, synttärit. Olin jo hyvissä ajoin ostanut hänelle meikkipussukan, jossa oli kaksi kimaltavaa "kynsilakkaa" ja kolme huulikiiltoa + vedellä kiinnitettäviä tatskoja (kuvakaappaukset Kidzone). Hieno neiti on aina hieno neiti vaikka olisi vain 5 vee.

Soitin sitten miehelle, että toisi töistä tullessaan käärepaperia ja kortin. Minulla oli vielä töitä, kun hän tuli ja lätkäisi sen kortin läppärilleni ja sanoi, että "kirjoita sä". Työnsin kortin takaisin hänelle ja sanoin, että teen vielä töitä, älä häiritse. Saat myös paketoida lahjan.

Hän sai sitten kortin kirjoitettua ja minä laitoin nimeni alle. Katselin syrjäsilmällä paketoimista pöydän toisella puolella.

- sulla on se paperi väärinpäin

- [hölmistyneenä] eikös se näin päin tule? Vai käännänkö mä sen näin päin? [alkaa "käskystä" kääntää paperin suuntaa eikä paperia toisinpäin, siis ylösalaisin, kuten tarkoitin]

- no ei, jos sä ostan kuviollisen paperin, se kuviopuoli tulee tietenkin ulospäin, muutenhan siinä olisi voinut käyttää vaikka mitä valkoista puotipaperia

- [hämmentyneenä] ai jaa.... [paperi käännettiin viimeinkin ylösalaisin, eli kuviopuoli paketin päälle päin]

Jatkoin laskelmiani seuraten tapahtumia pöydän toiselta puolelta syrjäsilmällä. Paketista ei tullut kovin siistin näköistä ja herra alkoi teipata paketin päitä isoilla paloilla maalarinteippiä.

- siellä kaapissa on kirkastakin teippiä

- no mutta eikös tämä oo ihan hyvä?

- no on se nyt vähän ruma

- no kun tämän teipin saa avattua niin helposti

- [antakaamunkaikkikestää]

Luovutin. Kuka 5-vuotias miettii miten saa helpoimmin avattua lahjapaketin repimättä sitä? Kysyn vaan. Ei ainakaan tämä elohopeaneiti, joka on erittäin vilkkaan luonteensa perinyt Bangladeshistä adoptoidulta äidiltään (joka siis on miehen toinen adoptiotytär).

*****

Lauantai-illaksi olin varannut jo elokuulla kahden henget pöydän Kakolanmäelle (siis se entinen vankila-alue, vankilahan siirtyi jo aikapäivät sitten Turun Saramäkeen) perustetusta uudesta ravintolasta nimeltä Kakolan Ruusu. Elokuussa siksi, että sinne oli todella pitkä jono. Eikä ihme, sillä ravintola on ensimmäisen Michelin-tähtensä saaneen turkulaisen Kaskiksen keittiömestarin Erik Mansikan toinen ravintola.

Siellä on tietty à la carte -lista, ja sitten Isot ja Pienet Pidot, eli pöytään kannetaan mitä sattuu, tietty ruoka-aine -allergiat huomioiden. Otettiin Isot Pidot minun piikkiini, ja yksi isompi viinipaketti (meillä herra ei ole koskaan juonut mitään alkoholipitoista, eikä aikonut siis nytkään aloittaa).

Ruoka oli niin taivaallista, että ekojen ruokalajien saapumisen jälkeen unohdin koko kännykän olemassaolon.

Isot Pidot

Bageri Å:n tuoretta leipää + paahdettua voita ja yrttidippiä

Naudanliha-tataki, paahdettu heinäemulsio, sipulia ja yrttejä

Itsetehtyä piimäjuustoa ja savustettua kurpitsaa (siinä oli myös ohuita kesäkurpitsasuikaleita)

Perunarieskoja, majoja ja päälle raastettua vuohenjuustoa (lämmin)

Grillattua kukkakaalta ja miso-cashewpähkinäkastiketta (lämmin)

Vihersalaatteja Lindrothin puutarhasta, hunajajogurttidressing ja kurkkua

Kesäperunaa ja kevätsipulikastiketta (lämmin)

**

Ras el Hanout -karitsaa, kikhernepyree ja suolasitruunakastike

Ahvenanmaan kirjolohta, hollandaisekastiketta, katkarapuja ja kirjolohenmätiä

**

Mustikkaa, maitojäätelöä ja tuorejuustoa (tuorejuusto oli suklaista ja koko komeuden päällä oli hienosti napsahtavia, ohuenohuita valkosuklaalastuja)

No ei ainakaan nälkä jäänyt! Muistinkohan edes kaikki? Tuo tataki oli aivan ihanaa, seuraavaksi rankkaisin nuo savustetut kurpitsat.

Kalan päällä oli raastettua piparjuurta, mutta ei se, kuin mikään muukaan kävellyt minkään maun yli, eli voi sanoa, että koko hommassa oli "makujen sinfoniaa". Kalan kanssa tarjottava hollandaise oli muuten kylmää ja astian pohjalta olivat ne katkaravut.

Mitä tuosta nyt enää voisi sanoa? Olen ihan sanaton. En ihmettele, vaikka tällekin ravintolalle räpsähtäisi Michelin-tähti aikanaan. Maut olivat ihan omaa luokkaansa.

Erittäin vahva suositus (eikä ollut maksettu mainos).

PS: Surullisenkuuluisa funikulaarikin suvaitsi toimia, vaikka olikin taas vaihteeksi ollut aamulla rikki.