Pössybaari Maastrichtissa

Menimme Maastrichtiin tiistaina hiukan ajoissa, ja valitsemamme indonesialainen ravintola ei ihan vielä ollut auennut. Vastapäätä oli erikoisen näköinen pieni baari nimeltä Mary Jane.

Nimi oli baarille aika erikoinen. Kuten olivat myös tämän baarin ikkunat. Punaisine valoineen olisi melkein luullut bordellin ikkunoiksi.

Ystäväni marssi edeltä viinilasin kiilto silmissään ja minä tajusin jo katua ylittäessämme, mikä se oli. Hajusta ei ollut epäilystä.

Pössybaari. Sisällä baaritiskillä oli porukkaa polttamassa savukkeitaan, eikä edes ollut epäselvää, mistä baarin nimi, Mary Jane tuli (-> marijuana).

Tässä vaiheessa pitää muistaa, että näitä "kahviloita" kutsutaan nimellä coffeeshop, eikä niissä nykyään enää myydä mitään muuta kuin noita jos jonkinlaisia jointteja. Kun taas käytetään termiä brown café (tai coffeehouse), on kyse ns. tavallisesta kahvilasta, josta saa ruokaa, kahvia ja alkoholijuomia normaalisti. 

Näissä kannabis-coffeeshopeissa ei saa myydä alkoholia, joskin jotkut niistä myyvät softdrinkkejä ja snackejä. Tämä alkoholinmyyntikielto on tullut jossain vaiheessa minun Amsterdamin-aikojeni jälkeen, tosin en silloinkaan mikään asiakas näissä ollut.

Neitokainen tiskin takana kyseli passejamme, ja ennen kuin ehdin hinata ystäväni hihasta pois sieltä, hän kertoi meidän vain haluavan pari lasia viiniä. No eihän se onnistunut ja poistuimme.

Nämä kannabiskahvilat ovat lisensoituja, ja kannabiksen myyminen henkilökohtaiseen käyttöön on sallittu, kuten myös 5 g:n kantaminen mukanaan. Laillista se ei ole vieläkään, mutta viranomaiset katsovat sitä läpi silmiensä.

Vuonna 2012 tuli voimaan laki, joka antaa paikkakunnille erikseen vallan määrätä, saavatko turistit tulla asiakkaaksi. Maastrichtissa esimerkiksi "paikalliset" asukkaat 150 km:n säteellä saavat olla asiakkaita, ja tämä koskee myös Belgian ja Hollannin puolella asuvia. Eli minä olisin voinut tuolta ostaa sen 5 g:n "pössyn", kaverini ei. Tosin ei minullakaan ollut asuinpaikkatodistusta mukanani.

Esimerkiksi Amsterdamissa ei rajoitusta ole, mutta käytännöt ovat kirjavat sen ulkopuolella.

Alankomaiden lainsäädäntö erottelee kovat ja pehmeät huumeet. Kovat ovat edelleen ankarasti kiellettyjä, mutta pehmeiden käyttöä katsotaan läpi silmien, kunhan niitä ei kaupustele tai osta kadulta. Näihin huumeisiin kuuluvat esim. kannabis, hashis, "taikatryffelit" (psilosybiiniä tai psilosiinia sisältävät "tryffelit", mm. Amsterdamin Singelin kelluvillä kukkamarkkinoilla on yksi tällainen liike*), unilääkkeet ja sedatiivit. Lue lisää aiheesta täältä ja täältä.

Hiukan asian vierestä...mutta psykedeelejä (kuten noitten mainitsemieni sienten - siis taikasienten eli magic mushrooms sisältämien aineiden) tutkitaan par'aikaa ainakin lääkeresistentin masennuksen hoidossa ihan virallisesti (linkki), ja kannabista voi lääkäri määrätä Suomessakin esimerkiksi syöpähoitojen aiheuttamaan pahoinvointiin.

Eipä tämä ollut mitenkään kosmetiikka-aiheeseen liittyvät postaus, mutta mitäpä sitä ei taas tekisi, ettei tarvitsisi työstää erästä organisaatiosuunnitelmaa perjantaiksi 😂💪💩. Imuroiminenkin jopa kiinnostaisi enemmän tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen.

*) Ihan vaan selvennyksenä, "magic mushrooms" -sienet kiellettiin maassa vuonna 2007, ks. ylempänä oleva linkki selittäen näitä sallittuja "tryffeleitä".