Uudenvuodenyön raketit ja koiranomistajan tuskaa (+ muuta)

Tulin äsken kaupasta, josta piti ostaa Suomiherkkuja mukaan Saksaan. Lähden huomenna ja joudun lentämään Helsinki-Vantaalta Riian kautta Düsseldorfiin. Harmittava takaisku, kun SAS peruutti lennon ja uudelleenreititti minut Helsingistä Tukholmaan ja sieltä Osloon, josta Düsseldorfiin. Gardemoenin tylsällä kentällä olisi ollut yli kuusi tuntia odottelua, joten ei kiitos.

Peruutin ne liput ja varasin uudet Air Balticilta, joka kyllä lentää Turusta Riikaan, mutta se kone lähtee jo kukonlaulun aikaan ja oli täynnä huomenna ja ylihuomenna. Tämä SAS:n muutos tuli hiukan viime tipassa.

Joten siis bussilla Turusta H-V:lle (jota sydämestäni inhoan) ja siitä sitten Riian kautta Düsseliin, josta junalla kotiin (reissun suurin jännitysmomentti on tietenkin tämä vähemmän ihana Deutsche Bahn, joka ei ikinä kulje ajassaan ja jonka junien peruutukset ovat enemmän normi kuin poikkeus).

Mutta piti puhua uuden vuoden rakettien räiskimisestä koiranomistajan ominaisuudessa. Rakas hörökorvani Sere on ollut poissa elämästäni jo yli kymmenen vuotta, mutta silti tämä rakettien räiskintä ahdistaa edelleen.

Molemmat ylläolevat kuvat: J.B. koirulini yhteishuoltaja.

Koissun kanssa elettiin pitkä pätkä elämästä yhdessä, taisi olla 17 vuotta. Sere pelkäsi kuollakseen noita raketteja, ja yritinkin aina viedä neidin ulos myöhäisiltapäivällä että selviäisimme aamuyöhön saakka.

Yritin laittaa radion päälle, neidin korviin pumpulitupot jne., mutta silti makkarissa sänkyni alla kaivettiin kauhuissaan poteroa - en ole edes uskaltanut katsoa, missä kunnossa parketti sängyn alla on.

Ongelma oli lähinnä se, että niitä raketteja paukuteltiin ennen sallittua aikaa, ja myös sen jälkeen. Eli noin viiden aikaan käynti ulkona oli silkkaa toiveajattelua, sillä aina posahti jossakin ja koira oli niin kauhuissaan, ettei suostunut tulemaan edes ulos rakennuksesta.

Sama aamuyöllä.

Sitten meni monta viikkoa siinä painajaisessa, kun koiruli ei edes uskaltanut tulla kävelylle.

Nyt kun tulin kaupasta, niin ajattelin, että ehkä nykyään on joitain uusiakin sääntöjä tälle posauttelulle. Toivottavasti niitä myös noudatetaan, koska pitäisi myös ajatella, mitä huolta ja tuskaa sääntöjen noudattamatta jättäminen tuo paukkuaroille eläimille (siis muillekin kuin koirat!) ja niiden omistajille.

Rakettien ampumisen aikaikkuna on kuitenkin uutena vuotena niin monta tuntia, että luulisi asian hoituvan ohjeiden mukaisessa ajassa.

Aavikkokoira Sere Kuwaitista Turussa Aurajoen rannassa piknikillä, joita hän rakasti.

Miettikääpä sitä.