lauantai 26. lokakuuta 2024

Eilen Bonnissa

Eilen illalla sain päähäni lähteä käymään Bonnissa. Tässä muutama kuva Saksan entisestä pääkaupungista.


Paikkakunnan ehdoton superjulkkis on Ludwig van Beethoven, joka sattui syntymään täällä.


Herran vaaleanpunainen synnyinkoti on nykyään museona.

Ja kun Saksassa ollaan, sielläkin oli kirkkoja. Kuvassa Bonn Minster.

Tämä kuva tosin on ihan toisen kirkon sisältä, ei edellämainitusta Minsteristä.


Vaikka kaupunki pommitettiinkin toisen maailmansodan aikana maan tasalle, jotakin vanhaa siellä sentää on - tai ainakin vanhan näköistä.



Bonnin alkuperäinen Sterntor rakennettiin noin vuonna 1244 Sternstraßen päähän, ja se oli osa keskiaikaista kaupungin linnoitusta.

Keisari Vilhelm II:n väliintulosta huolimatta portti, joka oli viimeinen jäljellä oleva portti entisistä kaupungin linnoituksista, purettiin vuonna 1898 liikenteen sujuvuuden parantamiseksi. (Koordinaatit: ♁50° 44′ 8.8″ N, 7° 5′ 54.1″ E - vanha sijainti) Vain kaksi vuotta myöhemmin - vuonna 1900 - Bottlerplatzin tai Vivatsgassen pohjoispuolelle pystytettiin muutaman metrin päähän samanniminen korvaava rakennelma. Se koostuu vain osittain entisen Sterntorin jäännöksistä, vanhan kaupunginmuurin jäännöksestä ja sen ainoasta säilyneestä puolipyöreästä tornista. Pieni kulmatorni ja sitä ympäröivät linnoitukset luokittelevat sen historistiseksi. Se on suojeltu rakennus.

Ulkokaareen on kiinnitetty kaksi muotokuvaa, ristiinnaulittu Kristus Marian ja Johanneksen kanssa ja ”Jumalanäiti seitsemän murheen kanssa” vuodelta 1650. (Lähde Wikipedia).


Tätä katsellessa minäkin muutuin 5-vuotiaaksi.

Oli ihan kiva iltaretki, mitä nyt junayhteys hiukan tökki paluumatkalla. RRX vei vain Eschweileriin saakka Kölnistä. Siellä oli toisen junan odottelua hiukan aikaa, mutta kotiin pääsin, ja ihan asiallisessa aikataulussa.

En sitten millään tajua, että täällä on edelleen + 20 C, ja ihmiset kulkevat shortseissa ja hihattomissa topeissa. Minulla oli paksu villatakki ja hikeä pukkasi.

Vanha postitalo.

Noh, kuvasin vain kauneinta osaa Bonnista. Muutenhan se ei mikään nätti paikka ole. Ellei mennä Rein-joen rantaan, minne en ehtinyt.

4 kommenttia:

  1. Kiitos näistä kuvista ja postauksesta. Olen itse käynyt useita kertoja Berlinissä ja kerran Frankfurtissa, jonne ei tarvitse uudelleen lähteä. Berliini taas on yksi lempikaupunkejani. Mutta kiinnostaisi kyllä joskus reissata Saksassa enemmänkin. Tässähän on se ongelma, ettei riitä rahat ja loma-ajat siihen kaikkeen mitä haluaisi tehdä, vaikka ihan kiitettävästi lomaa onkin. Tarkemmin ajateltuna, mulla ei varmaan olisi aikaa käydä töissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä työ on niin iso haittatekijä!

      OT, tai ei (ja olen tämänkin täällä aiemmin kertonut): mulla on niin tuhat juttua Berliinistä. Psyk. projekteja johtaessai siellä tuli varsinkin hypättyä, ja kaksi parasta tutkimuskeskusta (=psykiatrivastaanottoa) oli entisen DDR:n puolella. Molemmat vo:t olivat yksityistaloissa. Toinen erittäin hieno ja toinen rähjäinen, varsin DDR:mäinen. Siinä "hienossa" puhuttiin hyvää englantia, toisessa ei. Molemmissa olivat vaimot psykiatrimiestensä vastaanottoapulaisina. Lentoni oli myöhässä, joten päätin Tegeliltä sitten mennä suoraan sinne "hienompaan" paikkaan, koska olivat rekrynneet paljon ja siinä mielessä sponsorin "luupin" alla. Taksikuski sattuikin olemaan englannintaitoinen ja lörpötteli koko matkan, kysyen lopuksi, miksi siihen kaupunginosan oikein olen menossa. Hän sitten kertoili, että DDR:n aikoina KAIKKI vakoojat AINA asuivat juuri tällä alueella. Alue oli varsin rähjäinen, mutta juuri tämä englannintaitoinen tutkijapariskunta (toisin kuin se toinen lähellä asuva) asui poliisiaseman vieressä, viehättävässä, valkoiseksi rapatussa isossa talossa, jossa oli iso puutarha marmoripatsaineen, suihkulähteineen ja talvipuutarhoineen. Jälkimmäisen talon rouva aina kattoi meille lounaan sinne talvipuutarhaan. NO, se taksi tipautti minut sitten siihen ja kuski avasi vielä ikkunan ennen kuin lähti pois, ja kuiskasi, että "NIIN. NE SILLOISET VAKOOJAT EDELLEEN ASUVAT TÄÄLLÄ". Öh. Paikallinen CRA:ni Manuela oli hetken hiljaa, kun kerroin tämän, ja sitten totesi, etta tässä valossa ei ole ollenkaan kumma, että nämä osaavat kieliä ja asuvat niin hienossa talossa.

      Poista
  2. Meillä täällä saleissa on huomattu (vape ja) parfyymien käyttö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä olen väsynyt, mutta nyt ei oikein ymmärtänyt kommenttia? Saleissa vai saleissa?

      Poista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!