"Carpe diem" on sanonta, jonka kaikki ovat kuulleet jossain vaiheessa elamaansa. Sanonta on peraisin eraasta Horatiuksen latinankielisesta runosta, ja se on jaanyt elamaan omaa elamaansa.
Hetkeen tarttuminen ja sen hyodyntaminen - nain vapaasti suomennettuna - ei ole niin helppoa, kuin sen pitaisi olla. Ainakin mina olen aina elanyt niin hektista elamaa, etta siita on tullut suorastaan mahdottomuus. Enka taida olla ainoa, jolle se kasityskin on taysin absurdi. Tassakin mielessa on sairausloma pysayttanyt miettimaan.
Carpe diem kuvaa aika hyvin yksinkertaisuudessaan mindfullnesin paaperiaatetta. Eletaan tassa hetkessa, ilman ajatuksia mennneesta tai tulevasta. Tama sopii hyvin yhdistettavaksi esimerkiksi joogan kanssa. Ajatellaan vain sita, milta tuntuu silla hetkella.
Vaikea asia, varsinkin naisille, joilla miehia paksumpi aivokurkiainen (molemmat aivopuoliskot yhdistava silta) mahdollistaa suoranaisen laajakaistan, jota pitkin monenlaista tietoa siirtyy yhtaaikaa. Miehilla on vahemman tata ongelmaa, ja siksipa he yleensa paremmin pystyvatkin keskittymaan vain yhteen asiaan.
Hetkessa elaminen, mindfullness, on hyva stressin lievittaja ja rentouttaja - sitten kun opit tekniikan, etka paasta ajatuksia karkailemaan. Tata edesauttaa myos rauhallinen ja hiljainen ymparisto.
Eika sen tarvitse olla joogaan yhdistettyna, tai paikallaan olevana suoritettua keskittymista. Voithan aloittaa sen vaikka siita, etta keskityt tekemaan jonkin (pienen) asian paastamatta toimituksen ulkopuolisia ajatuksia paahasi. Keraa vaikka sienia metsassa, ja aisti milta ymparisto tuoksuu, milta sienet tuntuvat ja tuoksuvat kasissa jne.
Vahitellen voi skaalaa laajentaa suurempiin meditointikokemuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!