Aktiiviainevetoista kosmetiikkaa - mutta toimiiko se?

Olen aiemminkin kirjoittantu tästä aiheesta, mutta palataanpa nyt siihen taas uudelleen hiukan toisesta näkökantista.

Jokainen lienee kuullut muutama vuosi sitten ihonhoitotuotteisiin putkahtaneesta uudesta suosikkitehoaineesta, niasiiniamidusta.

Näitä ns. ainesosavetoisia ihonhoitotuotteita putkahtelee aina silloin tällöin markkinoille, ja sitten siinä vedossa jokainen brändi haluaa osansa potista, ja suoltaa markkinoille juuri tätä muotiainetta sisältäviä tuotteita.

Mutta vaikuttavasto nämä kaikki ihossa pintaa syvemmälle? Mahdollisesti voivat, mutta sisältääkö tämä riskejä?

Luin jostakin, että luksuskosmetiikan nettimyymälän Net-a-Porterin mukaan tehoaineilla tehtyjen hakujen määrä nousi 700% vuosien 2020 ja 2022 välillä. Milloin haettiin tietoa ihoa kirkastavasta C-vitamiinista, milloin niasiinista, millaoin retinolista, milloin kemiallisista hapoista tai ihoa kosteuttavasta hyaluronihaposta (viimeksimainittu on muuten pitkäketjuinen sokerimolekyyli, eikä happo). Vuonna 2022 USA:ssa tehdyn kyselyn mukaan esimerkiksi  61% millenniaaleista ja 48% X-sukupolvesta etsi netistä tietoa tietyista ainesosista valitessaan kosmetiikkatuotteita (katso taulukko täältä).

Tällaisia hakuja tehdessä on syytä muistaa, että useimmissa tällaisissa tutkimuksissa on rahoittajana kyseinen kosmetiikkafirma, ja tutkimuksessa varsin pieni joukko osallistujia ja kruununa kaiken päällä varsin kyseenalaiset mittarit.

Sinänsä sen tutkiminen, että imeytyvätkö tällaiset aktiiviaineet todella ihoon vai ei, voi olla hyväkin juttu, ja poikia paljon lisäkysymyksiä ja jopa uutta tietoa esimerkiksi lääkealalle, jossa voi syntyä uusia tapoja annostella esimerkiksi kipulääkkeitä tai vitamiineja.

Ihohan on kehomme suurin elin, noin 2 neliömetriä pinta-alaltaan ja jopa 3,6 kg. Se on suunniteltu suojaamaan kehoa ja pitämään ylimääräiset aineet kehon ulkopuolella. Suurin osa biomolekyyleistä ei varmaankaan edes penetroidu ihon läpi. Ihon tehtävä on ollakin este. Suurin osa esimerkiksi kosteusvoiteissa olevista ainesosista (kuten silikonit, öljyt ja vahat) ovat liian suurimolekyylisiä imeytyäkseen ihon äpi, ja niinpä ne jäävät ihon pinnalle pehmentämään sitä.

Jotta molekyyli pääsisi ihon läpi, sillä on oltava ihon kaltaisia ominaisuuksia. Sen on oltava lipofiilinen (rasvaliukoinen), sen pH:n on oltava lievästi hapan (4,6-5,5) ja sen molekyylipainon on oltava alle 500 daltonia.

Molekyylejä pystytään kuitenkin nykyään myös pilkkomaan nanopartikkeleiksi tai vesiliukoinen yhdiste pystytään kapseloimaan lipofiilisellä. Ihoon on mahdollista tehdä reikiä mikroneulauksella, tai/ja sitten parantaa sen läpäisykykyä esimerkiksi glykolihapolla. Mutta sitten: näolläkin "hienoilla" tavoilla voi myydä tuotetta, eikä se välttämättä sittenkaan vaikuta kuin todella pinnallisesti.

Ja vaikka toimisikin, siinäkin on riskejä. Jos jokin aina pääsee dermikseen saakka, eli verinahkaan, se imeytyy myös systeemiseen verenkiertoon, eikä kosmetiikan ole tarkoitus tehdä niin.

Jostakin luin, että retinolit* saattavat tehdä niin, eli ne imeytyvät melanosyyttien, eli epidermiksen alimman kerroksen läpi. Melanosyytit juuri suojaavat haitalliselta UV-säteilyltä, ja kun retinoli haittaa niiden kasvua, ihminen altistuu auringonvalolle.

Säilöntäaineena käytetyt parabeenit ovat ilmeisesti toinen ryhmä aineita, jotka saattavat päästä ihon läpi ja häiritä hormonituotantoa. Tästä syystä etenkin raskaana olevien pitäisi olla varovainen näitten kanssa - ihan vaan varmuuden vuoksi.

Vaikka jotkut ihonhoidon aktiiviaineet voivatkin selkeästä vaikuttaa positiivisesti ihon kuntoon, on kuitenkin vielä paljon epäselvää niiden ihon läpäisykyvystä ja mahdollisista systeemisistä vaikutuksista. Tällä hetkellä on Ruotsissa menossa tutkimus keskittyen topikaalisiin vitamiineihin, ja alustavia tuloksia voidaan odotella ehkä tämän vuoden lopussa.

Mielenkiintoista, mutta hankalaa! Sen tiedän, että iho päästää huonosti lävitseen yhtään mitään. No, me kaikki lienemme tietystikin kuulleet nikotiinilaastareista, fentanyylilaastareista kivun hoitoon, ja onpa joitakin hormonilaastareitakin olemassa. Mutta silti tieto vaikutusmekanismeista on niukkaa ja kliinisten tutkimusten suuunnittelukin erittäin hankalaa, ellei ole hajuakaan siitä mikä edes olisi se olettamus, jolle se tutkimus perustuisi.

Mutta ehkäpä tässä tullaan viisaammaksi vuosi vuodelta - jotakin kautta.

Lopuksi vastaan itse tuohon kysymykseen otsikossa: En todellakaan tiedä, toimiiko. Voi olla, että toimii hyvin, tai sitten ei. Mutta ne rasvat, vahat ja silikonit kyllä siloittavat ja pehmentävät - ja ihan imeytymättä sen syvemmälle. Vaikka puhuttaisin retinolista, jota on tutkittukin jonkin verran, sen toimintakin taitaa olla aika riippuvainen siitä, mitä muita apuaineita ko. tuotteessa on.

*Retinolin imeytytvyys ilmeisimmin riippuu siitä, mihin se on sekoitettu. Jossain tutkimuksissa havaittiin, että oleiinihappoon sekoitettuna imeytyvyys parani.

Elämää kuoleman jälkeen & Garnier Skinactive

Yleensä meikkaan aika kevyesti nykyään kun ulos ovesta lähden. Ihon ikääntyessä on parempi suosia jotakin voidetta, joka tasoittaa ihoa, eikä kovin peittävää edes nykyään tarvitse olla, sillä ihoni on aika hyvässä kunnossa.

Hankin tähän tarkoitukseen UV-suojan (SPF 50+) sisältävän Garnierin Skinactive Vitamin C Glow Boosting Fluid -voiteen. Voidetta on näemmä sekä ihon sävyisenä ja värittömänä.

Tämä on siis ohut, kevyesti pigmentoitu, korkean aurinkosuojakertoimen sisältävä voide, joka tasoittaa ihon sävyä ja sisältää mm. kosteuttavaa glyseriiniä, ihoa hoitavia peptidejä ja C-vitamiinia, joka toimii antioksidanttina ja kirkastaa ihoa.

Itse en tarvitse iholle tämän kanssa kuin hiukan peitevoidetta silmien alle ja nenänpielien punoitukseen.

Tämä on mukavan ohut voide, joka imeytyy ihoon hyvin, ja kun nettiarvioita lukee, monet tuntuvat myös käyttävän tätä meikin alla.

Voide näyttää iholla ensialkuun aika tummalta, mutta sulautuu levitettäessä sitten kuitenkin ihoon antaen sille hiukan väriä.

Olen tätä nyt käyttänyt arkena, joten eilen, kun ulos lähtiessäni päätinkin laittaa kasvoilleni Erborianin CC-voidetta (postaus siitä on täällä), näytinkin yhtäkkiä omiin silmiini ihan hirvittävän kalpealta. Tämä Garnierin voide antaa terveemmän hehkun iholle.

*****

Vähän kaksimielinen otsikko. Siinäpä pohtimista, että onko kuolleella elämään kuoleman jälkeen. Sitten toinen juttu on, että, onko sillä jälkeenjääneellä läheisimmällä enää elämää läheisimpänsä kuoleman jälkeen.

Kylläkyllä, saan kriisiapua, joten en itse tässä mentaalisesti halvaantuneesa tilassani olisi edes älynnyt hakea. Sattuipa nyt tk-lääkäri soittamaan tuosta edellisessa postauksessa mainitusta kolesteroliarvosta. En ollut aikonut puhua henkilökohtaisesta tilanteestani mitään, mutta sitten puhkesin itkuun ja... Kerroin. Unettomuus on aika hankalaa pidemmän päälle.

Tässä kuvassa muuten oli haudan kukat siirretty viistosti takana olevan toisen haudan päälle. En koskenut niihin, ettei kukaan lähiomainen (----> lapsensa) olisi vetänyt koko palkokasvipeltoa nenuunsa. mutta viestittelin silti miehen vanhimmalle tyttärelle:

MIKSI on edelleen hautajaisten jälkeiset kukat siirretty viistosti takavasemmalle haudalle?

Vihreät osuudet ovat minun kirjoittamiani

Jos oman omaisenin haudalle tuotaisiin muitten hautojen kukkavihot, niin vähintään hämmästelisin, ellen jopa kimpaantuisi.

Ei kai tällainen ole "normaali käytäntö" missään? Jos nuo kukat on siirretty pois hautakiven tieltä niin olisihan tuossa haudalla ollut tilaa läjätä ne muuallekin kuin jonkun toisen ihmisen haudalle.

Menen varmaan huomenna taas käymään siellä ja yritän tsekata, toimiiko lyhtyyn tuomani led-kynttilän hämäräkytkin. Se on Airamin led-kynttilä, jossa on kaksi säätöä, mutta ei mitään ohjetta siitä, kumpi niistä on hämäräkytkin.

*****

Laitoin toissapäivänä jotakin ylijäämätavaraani paikalliseen Roskalava-ryhmään poisjaettavaksi. Siinä oli mm. minulle tarpeettomia hanoja, varapatjoja sun muuta. Kahta patjaa hakemaan tuli joku intialaisperhe liki puoliltöin. Siinä oli rappukäytävässä sellainen pajatus, että nolostuneena arvelin koko taloyhtiön asukkaiden heräävän siihen.

Tämä perhe oli juuri muuttanut Turkuun, ja tarvitsee mm. talvivaatteita. Miesystäväni vaatteet lienee jo viety johonkin Punaiset Ristin Konttiin, enkä itse ole vaimon kanssa samaa kokoa, joten olen nyt kuulutellut ylijäämävaatteita kavereiltani. 

Tämä intialaisvaimo on täällä opiekelemassa (ovat sellaisia alle kolmikymppisiä) ja koska minä olen aikoinani vetänyt paikallisessa maahanmuuttajanaisten yhdistyksessä (Daisy Ladies) vetänyt vapaaehtoisten suomen kielen opettajien ryhmää, suosittelin tälle vaimolle sitä. Siellä on kaikenlaista aktiviteettia ja mahdollisuus tienatakin hiukan, sillä siellä päivittäin käyvät naiset pyörittävät lounaskahvilaa ja tarjoavat mm, ompelupalveluita.

Ajattelin itsekin taas aloittaa vapaaehtosityön siellä ja otinkin heti yhteyttä toiminnanjohtaja Hissuun (Hulya Kytö).

Siellä on aina tarvetta ylimääräiselle käsiparille. Saa taas kokea sen, että Turun torilla perässä juoksee kaavut heiluen noin puolitusinaa somalinaista huutaen, että "opettaja, opettaja!!".

Arvokastakin se työ on. Meillä oli kerran "työn alla" vanha arabimummu, joka oli asunut Suomessa oli 20 vuotta, mutta ei osannut edes lukea. Opettajaryhmämme eräs ammattiopettaja otti hänet yksityisopetukseensa pa puolen vuoden intensiivisen opetuksen jälkeen mummu osasi jo aakkoset ja oli oppinut hiukan suomeakin.

Se oli meille koko porukalle ihan huikea juttu!

Oli siinä opetustyössä kyllä hiukan ongelmiakin. Oppilaat olivat joskus todella lyhytjänteisiä ja pyrkivät karkailemaan rukousaikoina luokkasalin ulkopuolelle "rukoilemaan". Kun menin opetusvuorollani katsomaan, niin siellä sitä juoruiltiin keittiön pöydän ääressä. Komensin takaisin luokkaan tehtäviä tekemään.

Ongelmasta palaveerattiin opettajein ryhmän kanssa ja lopputulema oli, että meitä lähti delegaatio tapaamaan paikallista imaamia.

Imaami oli hyvinkin liberaali mies, ja sanoi, että tottahan toki suomen kielen osaaminen oli todella tärkeä juttu, samaten kuin osallistuminen yhdistyksen tarjoamiin aktiviteetteihin. Saimme siitä mustaa valkoisella ja imaamin lupa skipata rukoushetket ja keskittyä olennaiseen tehtiin selväksi myös oppilaille.

Se oli hieno "erävoitto".

Jos tätä nyt sattuisi lukemaan joku Turun seudulla asuva, jolla olisi antaa miesten vaatteita (koko M, kengät 42,5-43) tai naisten vaatteita (koko 38 ja kenkä 38,5-39), niin blogin oikeassa kolumnissa on yhteydenottolomake. Asun Turun keskustan jokirannassa. Saattaa olla, että he pystyvät noutamaan lahjoitukset kauempaakin.

Miltä lootuksen kukat tuoksuvat?

Kirjoittelin tänne taannoin käynnistä Kölnin kasvitieteellisessä puutarhassa heinäkuulla. Siellä oli myös lootuksia. Pinkkejä sellaisia.

Alkoi kiinnostaa, että mitä ne tuoksuvat. Luin sittemmin, että eri väriset lootuksenkukat tuoksuvat hiukan erilaisilta.

Koska kyseessä on vesikasvi, en oikein voinut kahlata tuonne lampeenkaan niitä tuoksuttelemaan.

Lootuksen tuoksua kuvaillaan yleisesti poikkeuksellisen rikkaaksi, hunajaiseksi ja intensiivisen kukkainseksi. Sen tuoksu on maanläheinen ja kermaisen makea, mutta mausteisen voimakkaalla vihreällä vivahteella, kypsän hedelmän ja kumariinin kaltaisilla pohjanuoteilla sekä sitkeällä, hieman mausteisella, syvän maanläheisellä vivahteella loppuvaiheessa.

Pinkin lootus-kukan (Nelumbo nucifera) tuoksu sisältää monimutkaisen sekoituksen makeita, hedelmäisiä, puumaisia, vihreitä ja kukkaisia vivahteita, ja jotkut kuvailevat sitä maanläheiseksi, kermaiseksi, hunajaiseksi aromiksi, jossa on mausteisia ja vesimäisiä pohjavivahteita. Tarkka tuoksu voi vaihdella  uuttomenetelmän mukaan, mutta yleensä se on rikas, voimakas tuoksu, jota kuvataan myös pehmeäksi, ilmavaksi ja meditatiiviseksi, mikä tekee siitä suositun parfyymien ja aromaterapian alalla.

Pyhä lootus (Nelumbo nucifera) on viehättävä, kokonaan syötävä vesikasvi, joka kuuluu lootuskukkien heimoon (Nelumbonaceae) ja sitä esiintyy trooppisessa ja subtrooppisessa Aasiassa. Lootus kukoistaa mutaisissa vesissä, ja se on pyhä sekä hindulaisuudessa että buddhalaisuudessa. Muinaisessa Egyptissä sitä käytettiin symboloimaan uudelleensyntymistä. Pyhä lootus muistuttaa ulkonäöltään lummetta (Nymphaeaceae-heimo), mutta on niihin vain kaukaista sukua.

Kuvassa viipale lootuksenjuurta menossa kiinalaiseen hotpot-pataan kiehumaan. Lootuksen juuressa on paljon kuitua, ja se on hyvä C-- ja B6 -vitamiinien, sekä kaliumin, fosforin ja kuparin lähde.

Mielelläni tuoksuttelisin tätä ihan luonnossa, mutta taitaa olla mahdotonta. Ellei nyt sitten matkusta jonnekin, jossa näitä ihan luonnossa kasvaa. Tosin niillä leveysasteilla saattaa joutua varomaan esimerkiksi krokotiileja, jos jonnekin aikoo kahlailemaan mennä

Löysin tosin varastoistani pienen pullon The Body Shopin Fijian Water Lotus -tuoksua. Täysikokoinen pullo on muuten huomattavasti kauniimpi kuin tämä, ainakin kun Fragrantican sivuja katsoo.

Tämä The Body Shopin tuoksu lanseerattiin vuonna 2014, ja mainoksissa sitä tituleerattiin ”Seikkailun tuoksuksi”. Tuoksussa tulee esiin lootuksen tyypillinen tuoksu höystettynä sitrushedelmillä, meren tuoksuilla ja kukilla. Lootuksen mainostetaan olevan peräisin käsin poimituista kukista. Ilmeisesti tätä ja saman sarjan muita tuotteita - on edelleen jossain päin maailmaa myynnissä.

Tuoksu avautuu piristävillä mandariinin ja litsiluumun päänuoteilla, jotka muuttuvat herkän tuoksuiseksi kukkakimppuksi, jossa on Etelä-Tyynellämerellä poimittua fidžiläistä vesilootusta ja Damaskonruusua, ennen kuin se muuttuu kevyeksi mutta eloisaksi merelliseksi tuoksuksi. Virkistävä, raikastava ja rauhoittava tuoksu.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

Tässä kyllä tuntuu aika voimakkaana aluksi tuo litsi, joten en ihan ymmärrä, että se on tässä kuvassa merkitty pohjatuoksuksi.

Tässä tuoksussa on jotakin orientaalista - lieneekö se sitten juuri tuo lootus?

Joissain arvioissa puhutaan tästä vesituoksuna, mitä se ei mielestäni ole, vaan todellakin menee tuolle orientaaliselle puolelle.

Vaikka voihan tietenkin tuoksu muuttua vuosien myötä, ja tämäkin minun pulloni on jo vanha.

*****

Oletko sinä koskaan tuoksutellut lootuksen kukkaa?

Kukkakaali-valkopapukeitto (vegaaninen)

Nonnih, sitten bye bye roskaruoka. Laitoin  tänään kasvissosekeittoa, jota riittää seuraavaksi pariksikin päiväksi. Yleensähän tällainen vain paranee lämmitettäessä.

En ole papujen ja herneitten ystävä ollenkaan, mutta tässä nuo purkkipavut menivät soseeksi, niin kyllä ne siinä sitten menevät alas myös.

Kukkakaali-valkopapusosekeitto

n. 200 g pakastettua kukkakaalta (puolet tuosta Coopin pussista) tai vastaava määrä tuoretta

1-2 sipulia

valkosipulia maun mukaan (laitoin itse Saksasta tuomaani nestemäistä)

purkki Cannellinipapuja suolaliemessä

pari kasvisliemikuutiota

purkki soijakermaa

(suolaa, timjamia/kynteliä/kirveliä/oreganoa tai yrttejä makusi mukaan, valkopippuria maun mukaan)

oliiviöljyä

Silppua sipuli ja kuullota silppu oliiviöljyssä (älä ruskista!). Lisää n. 1/2 litraa vettä ja kukkakaalipalat. Keitä pehmeiksi.

Lisää pavut liemineen ja liemikuutiot. Soseuta ja mausta. Lisää soijakerma viimeiseksi, kuumenna, tarkista maku ja tarjoa.

Entisajan kauneutta ja muodikkuutta

Antiikin Kreikassa ihmiset pitivät viehättävinä naisia, joilla oli yhteenkasvaneet kulmakarvat. Naiset, joilla ei ollut luonnostaan yhtenäisiä kulmakarvoja, liimasivat yhteen vuohen karvoja puuhartsilla ja värjäsivät ne mustiksi kulmakarvojen keskelle.

Kuva: Wikimedia Commons/Holek

Tämä Kiinassa kultaisena lootuksena tunnettu kauneustrendi syntyi 1200-luvulla. Halutuimman morsiamen odotettiin omistavan 7,5 cm:n pituiset jalat. Tytöt sitoivat jo hyvin nuoresta iästä lähtien jalkansa muuttaakseen niiden luonnollisen muodon ja kasvattaakseen varpaansa alaspäin, jotta ne näyttäisivät hyviltä lootuskengissä.

Ylläolevat kuvakaappaukset: Wikipedia

Koko historian ajan ruokakulttuuri on aina ollut trendikäs. Niinkin vähän aikaa sitten, kuin 1900-luvun alussa kaikkien tuntema dieettitrendi oli heisimato-dieetti. Se koostui heisimatojen  nielemisestä pillereinä. Logiikka tämän takana oli, että heisimadot kasvaisivat suolistossa ja imisivät  siellä ruokaa, mikä aiheuttaisi painonlaskua. Kun henkilö oli saavuttanut tavoitteensa, hän otti loishäätö pillerin heisimatojen poistamiseksi.

Käytäntö oli kuitenkin vaarallinen, sillä heisimato saattoi kasvaa jopa 9 metrin pituiseksi ja aiheuttaa sivuvaikutuksia, kuten epilepsiaa ja dementiaa.

Muodikkaan hoikka nainen 1900-luvun alusta

Yksi viktoriaanisen aikakauden äärimmäisimmistä kauneuskäytännöistä oli tuberkuloosilook. Naiset tavoittelivat tämän taudin aikaansaamaa ulkonäköä, johon kuuluivat kalpea iho, punaiset huulet ja hoikka vyötärö. Tämä synnytti villityksen, jossa naiset sairastuivat tarkoituksella tuberkuloosiin, punoittivat huuliaan ja vaalensivat ihoaan.

Toinen kyseisen aikakauden ongelma koski tiukkoja korsetteja. Ne loivat muodikkaan tiimalasin muotoisen vartalon puristamalla vyötäröä valaanluitten tai teräksen avulla, mutta ne johtivat usein terveysongelmiin, kuten pyörtyilyyn, hengitysvaikeuksiin, huonoon ruoansulatukseen ja pitkäaikaisessa käytössä rintakehän epämuodostumiin ja selän lihasten heikkenemiseen. 

Viktosiaanisen ajan kalpeutta

Italian renessanssiaikana naiset ruiskuttivat belladonna-kasvista saatavaa myrkkyä silmiinsä saadakseen ssilmiensä pupillat suuremenaan. Tätä pidettiin kauneuden kriteerinä, vaikka liian suuren määrän ruiskuttaminen silmiin oli vaarallista, sillä se saattoi aiheuttaa lopulta sokeuden. Sillä oli kuitenkin myös sivuvaikutuksia, kuten näön hämärtyminen ja sydämen sykkeen kohoaminen.

Muinaiset egyptiläiset ovat tunnettuja rohkeasta silmämeikistään. Tuolloin nestemäistä silmänrajauskynää, sellaisena kuin me sen nykyään tunnemme, ei ollut olemassa. Sen sijaan he valmistivat sekoituksen vihreästä kuparimalmista, lyijysulfidista ja lyijypohjaisesta kajalista luodakseen voimakkaan meikin. Emme voi kieltää, että tuloksena oli vaikuttavan näköinen silmämeikki, mutta kaikki käytetyt ainesosat olivat erittäin vaarallisia terveydelle. Varsinkin käytettyinä silmien lähellä.

Kaljuuntuminen on aina ollut huolenaihe ihmisille, etenkin miehille. Aiemmin käytetyt hoitomenetelmät ovat kuitenkin olleet epäilemättä äärimmäisiä. Kaljuuntumisen torjumiseksi antiikin kreikkalaiset loivat tahnan, joka koostui kuminaa, kyyhkysen ulosteesta, piparjuuresta ja nokkosesta. Huono uutinen oli, vaan se, että suosiostaan huolimatta tämä omituinen seos ei toiminut. Kyyhkysen ulosteessa oli todennäköisesti myös taudinaiheuttajia, loisia , viruksia ja bakteereja, jotka tarttuvat jopa hengityksen välityksellä.

Hymykuoppia pidettiin joskus kauniina (ja monet pitävät vieläkin), ja ihmiset olivat vakuuttuneita siitä, että he voisivat tehdä niitä tavalla tai toisella. Vuonna 1936, Isabella Gilbert keksi lopullisen hymykuoppakoneen, joka koostui kasvoihin sopivasta jousesta, jossa oli kaksi kartiomaista nipukkaa, jotka painettiin poskia vasten, mikä vei hymykuoppatrendin aivan uudelle tasolle. Paitsi, ettei se tuottanut ihan pysyviä hymykuoppia.

© Bad Inventions: Dimple Maker / Wikimedia Commons

Korkean älykkyyden symbolina pidettyinä naiset suosivat kuningatar Elisabet I:n hallituskaudella korkeaa hiusrajaa ja lähes olemattomia kulmakarvoja. He käyttivät pähkinäöljyä ja ammoniakkiin ja etikkaan kastettuja siteitä ylimääräisten karvojen poistamiseen tämän ilmeen saavuttamiseksi. Toinen vaihtoehto oli kivulias karvojen nyppiminen. Tiedä sitten, paljonko tuo amoniakki-etikkaseos aiheutti kivuliaita polttamia ja ihottumaa.

Kuningatar Elisabet I hallitsi Englantia 1500-luvun jälkipuoliskolla, ja hän oli merkittävä trendien luoja. Tietenkään mikään hänen luomistaan trendeistä ei nykypäivän mittapuilla ole kovin houkutteleva tai terveellinen. Ensinnäkin hänen hampaansa näyttivät melko kuluneilta ja pilaantuneilta, koska hän rakasti makeisia.

Ruokosokeri oli tuolloin uutuus Euroopassa. Se tuotiin Pohjois-Afrikasta ja oli erittäin kallis tuote. Tummat hampaat olivat siis statuksen merkki, ja jotkut naiset mustasivat hampaansa vain antaakseen vaikutelman, että he kuuluivat yläluokkaan. Hyhhyh.

Tämän kuningattaren hallituskaudella ruskettunut iho oli merkki siitä, että kuului työväenluokkaan. Siksi elokuvista tuttua supervalkoistameikkiä käytettiin keinona erottaa rikkaat aatelisista. Kuningatar Elisabet I käytti valkoista meikkiä kuitenkin toisesta syystä: hän oli sairastanut isorokon, joka oli jättänyt syviä arpia hänen kasvoilleen.

Tuolloin käytetty meikki on nykyään kielletty, koska se valmistettiin lyijypohjaisesta aineesta, joka voi aiheuttaa neurologisia oireita ja muita terveysongelmia. 

1800-luvun Euroopassa termillä ”muodin uhri” oli kirjaimellinen merkitys. Tietyn sävyinen vihreä väri, jota kutsuttiin Pariisin vihreäksi tai Scheelen vihreäksi, tuli erittäin suosituksi kankaiden, nauhojen, tekokukkien, hattujen, tapettien ja muiden ihmisten päivittäin käyttämien esineiden värjäyksessä. Tämä väriaine oli kuitenkin valmistettu erittäin myrkyllisestä aineesta, arseenista. Ennen vuosisadan loppua useat maat kielsivät sen käytön muodissa ja muussa valmistuksessa. Nykyään sitä käytetäänkin tuholaistorjunta-aineena.

Kuva: Wikimedia Commons

Sido ja kiristä tuntuivat olleen kaksi perusedellytystä, jotta naiset menneisyydessä olisivat tunteneet olonsa kauniiksi ja elegantiksi hameita käyttäessään. Ehkä juuri siksi hobble-hame oli muotitrendi vuosina 1908–1914. Nämä hameet näyttivät alaosastaan tavallaan putkimaisilta ja pakottivat naiset ottamaan hyvin lyhyitä askelia voidakseen kävellä. Ehkä juuri siitä niiden nimi on peräisin (hobble ---> nilkuttaa, liikkua vaivalloisesti).

Ranskalainen suunnittelija Paul Poiret väitti luoneensa tämän omituisen muotitrendin. Hän väitti jopa olevansa se, joka teki siitä suositun Yhdysvalloissa. Esimerkiksi New Yorkissa ja Los Angelesissa jopa raitiovaunut mukautettiin niin, että naiset pystyivät nousemaan niihin yllään nämä ”nilkutusmekot”. Miesväki vitsaili, että tässä on hame, jolla on nopeusrajoitus.

© Uncredited. - Postcard, c. 1911 / Wikimedia Commons

No eiväthän nämä hameet kauas heitä nykyään niin suosituista mermaid/fishtail -mallisista häämekoista, joilla on takuulla ihan yhtä hankala kävellä.

"Ihmiskokeita" ja terveellisempää ruoanlaittoa

Jotenkin elämä tuntuu kyllä nyt niin kaaoottiselta, ja muuttokin on vielä "vaiheissa". Osa tavaroista varastossa ja täältä pitäisi tarpeetonta tavaraa viedä pois. Kaksi vanhaa kuvaputki-TV:tä ja muuta elektroniikkasälää, vanhoja vaatteita Punaisen Ristin Konttiin, pari isoa ylimääräistä patjaa ja niin edelleen. 

Mutta pikkuhiljaa.

Olen elänyt pari kuukautta suurinpiirtein eineksillä ja roskaruoalla. Kävin verikokeissa ja tulos näkyy: kohonnut kolesteroliarvo. Minulla ei ole IKINÄ ollut korkes kolesteroli, vaan joskus on jopa sanottu, että lukemat ovat milteipä liian alhaiset. 

Joten edessä on kurinpalautus syömisten suhteen. Tk-lääkäri soitti tänäään ja ehdotti kolesterolia alentavaa statiinilääkitystä. Ehdotin, että jospa rukkaan ruokavaliotani entiseen suuntaan (syön normaalistikin paljon kasviksia), ja otetaan labrat uusiksi jonkin ajan kuluttua. Se sopi.

Tankkasin sitten tänään hiukan ruokavalio-oppeja netistä. 

Kyllähän täydellinen pihvi voi joskus olla vastustamaton, mutta  grillaus, paistaminen ja paahtaminen sisältävät piileviä haittoja. Suurin niistä on glykaation lopputuotteiden muodostuminen. AGE-yhdisteet (advanced glycation end products) ovat yhdisteitä, jotka liittyvät mm. nopeampaan ikääntymiseen.

Toisekseen ruoan valmistuksessa suositellaan käyttämään vesipohjaisia menetelmiä, kuten höyrytystä, keittämistä ja hauduttamista helpoksi tavaksi säilyttää ravintoaineet ja rajoittaa AGE-yhdisteiden muodostumista.

Nämä AGE-yhdisteet olivatkin mielenkiintoisia. Miten AGE-yhdisteet muodostuvat?

AGE-yhdisteet muodostuvat ruoanlaiton aikana, kun sokerit reagoivat proteiinien tai rasvojen kanssa korkeissa lämpötiloissa prosessissa, jota kutsutaan Maillard-reaktioksi. Sama reaktio antaa ruskistetulle ruoalle sen maun ja värin.

Kuivakuumennusmenetelmät, kuten paistaminen, grillaus, paahtaminen ja leivonta, tuottavat suuria määriä AGE-yhdisteitä, koska niissä käytetään korkeita lämpötiloja ja vähän vettä, mikä kiihdyttää voimakkaasti ruskistumista ja glykaatiota. Glykaatio on prosessi jossa sokerimolekyylit kiinnittyvät proteiineihin tai rasvoihin ilman entsyymejä, mikä usein muuttaa niiden rakennetta ja toimintaa.

Miksi AGE-yhdisteitä pidetään haitallisina?

AGE-yhdisteet eivät vain ole hiljaa kehossa, vaan ne sitoutuvat kudoksiin ja muuttavat niiden toimintaa. Yksi selvä esimerkki on kollageeni: kun AGE-yhdisteet sitoutuvat siihen, iho, nivelet ja verisuonet jäykistyvät. Ne ovat myös vuorovaikutuksessa reseptorin kanssa, jota kutsutaan osuvasti RAGE:ksi (reseptori glykaation lopputuotteille, receptor for advanced glycation end products), joka laukaisee tulehdusreaktion ja oksidatiivisen stressin. Ajan myötä tämä jatkuva stressi heikentää mitokondrioita, solujen energiaa tuottavia osia, ja nopeuttaa ikääntymisen oireita, kuten väsymystä, hitaampaa palautumista ja heikentynyttä vastustuskykyä.

AGE-yhdisteet voivat myös nopeuttaa kroonisten sairauksien etenemistä. Diabeteksessa ne pahentavat insuliiniresistenssiä häiritsemällä glukoosin siirtymistä soluihin, ja ne voivat vahingoittaa insuliinia tuottavia haiman beetasoluja. Sydän- ja verisuonitaudeissa AGE-yhdisteet muodostavat ristisidoksia verisuonten seinämien kollageeniin, mikä tekee valtimoista jäykkiä ja alttiita plakin kertymiselle niihin. Aivoissa AGE-yhdisteet lisäävät oksidatiivista stressiä ja ovat vuorovaikutuksessa proteiinien kanssa luoden tulehdusympäristön, joka edistää esimerkiksi Alzheimerin tautia.

Korkeat AGE-pitoisuudet ruokavaliossa voivat myös häiritä suoliston toimintaa. Ne heikentävät suoliston suojabarriääriä, mikä johtaa ‘vuotavaan suolistoon’, jossa haitalliset bakteeritoksiinit pääsevät verenkiertoon.

Lisäksi AGE-yhdisteet voivat häiritä suolistobakteerien tasapainoa vähentämällä hyödyllisiä mikrobeja, jotka auttavat tuottamaan suojaavia lyhytketjuisia rasvahappoja, ja samalla mahdollistavat vähemmän hyödyllisten, tulehdukseen ja suolistovaurioihin liittyvien bakteerikantojen lisääntymisen. Nämä muutokset laukaisevat kroonisen lievän tulehduksen, joka vähitellen heikentää kehon luonnollista puolustuskykyä ja nopeuttaa ikääntymisprosesseja.

Kuulostaa hurjalta. Olenhan minä näistä ennenkin lukenut (opiskelin joskus sivupuhteinani ravintoneuvojaksi Lontoossa), mutta en ilmeisestikään niin ajatuksella kuin nyt.

Kuinka vesipohjaiset ruoanlaittomenetelmät pitävät AGE-pitoisuudet alhaisina?

Ruuanlaitto voi tuhota ravintoaineita hajottamalla ne lämmön vaikutuksesta, mutta vesipohjaisissa menetelmissä käytetään alhaisempia lämpötiloja – liian alhaisia Maillard-reaktion tapahtumiseen. Tämä auttaa paitsi rajoittamaan ravintoaineiden menetystä myös estämään haitallisten yhdisteiden, kuten AGE-yhdisteiden, muodostumista. Höyrytys auttaa säilyttämään C-vitamiinin, B-vitamiinit ja syöpää torjuvat yhdisteet, kuten glukosinolaatit, jotka ovat kaikki lämpöherkkiä. Nämä glukosinolaatit ovat myös mielenkiintoisia ja niitä tutkitaan mm. syövän hoidossa, mutta suuriona annoksina ne voivat olla myrkyllisiä. Tuosta linkistä voi lukea lisää niistä.

Kuivakuumennuksen korvaaminen vesipohjaisilla menetelmillä voi vähentää verenkierrossa olevien AGE-yhdisteiden määrää jopa 50%. Esimerkiksi pannulla paistetuissa munissa on noin 10 kertaa enemmän AGE-yhdisteitä kuin keitetyissä munissa, paistetuissa vihanneksissa jopa 2,4 kertaa enemmän kuin keitetyissä vihanneksissa, grillatussa kananrinnassa neljä tai viisi kertaa enemmän kuin uppomunassa ja ranskalaisissa perunoissa jopa 90 kertaa enemmän kuin keitetyissä perunoissa. Hurjalta kuulostaa tämäkin.

Pitääkö - vai ylipäätään voiko - AGE-yhdisteitä kokonaan välttää?

Yleisesti hyväksyttyä turvallista AGE-pitoisuutta ravinnossa en mistään löytänyt, eikä sellaista ilmeisesti edes ole määritelty. Riski riippuu myös siitä, kuinka paljon niitä ruoastaan saa, ja kuinka tehokkaasti keho poistaa niitä. Vain osa ravinnosta saatavista AGE-yhdisteistä imeytyy, ja terveillä ihmisillä noin kolmasosa imeytyneestä määrästä erittyy munuaisten kautta, mutta munuaisten vajaatoiminnassa puhdistuma voi heikentyä. Koska imeytyminen, erittyminen, ruoanlaittomenetelmät ja ruoan kokonaiskoostumus, mukaan lukien sen vesi-, rasva-, proteiini-, sokeri-, kuitu- ja antioksidanttipitoisuus, vaihtelevat suuresti, on varmaan aika hankalaa määritellä yhtä ainoaa saantirajaa, joka ennustaisi haittoja.

Varmaankin järkevintä olisi rajoittaa AGE-yhdisteiden saantia ihan kuten suolan natriumia tai lisättyä sokeria. Siirtyminen AGE-yhdisteiden muodostumista vähentäviinruoanlaittotottumuksiin on yhdistetty tulehdus- ja endoteelistressin merkkiaineiden paranemiseen, luin jostakin.

Järkevä ruokavalio

Eniten AGE-yhdisteitä sisältävät proteiinipitoiset ja rasvaiset eläinperäiset elintarvikkeet, jotka on kypsennetty korkeassa lämpötilassa, kuten grillattu pihvi, paistettu kana, pekoni tai sulatejuusto. Leivonnaiset, joissa yhdistyvät sokeri, rasva ja proteiini, ovat toinen merkittävä lähde, koska sokeri edistää glykaatiota sekä ruoanlaiton aikana että kehossa syömisen jälkeen. Katselen tässä kauhuissani pöydällä edessäni lepäävää muffinssia, jonka olin aikonut syödä iltateen kera.

Kasvit tuottavat yleensä vähemmän AGE-yhdisteitä, koska ne sisältävät luonnostaan vähemmän rasvaa ja proteiinia, jotka ovat glykaation pääasiallisia rakennusaineita, ja enemmän vettä, kuitua ja antioksidantteja. Mutta yhtä tärkeää on ravinteiden synergia: kasvit sisältävät polyfenoleja, vitamiineja ja mineraaleja, jotka eivät toimi yksinään, vaan yhdessä. C-vitamiini regeneroi E-vitamiinia ja auttaa stabiloimaan solukalvoja. Marjoista tai vihreästä teestä peräisin olevat polyfenolit poistavat vapaita radikaaleja, jotka muuten nopeuttaisivat glykaatiota, kun taas rosmariinin ja kurkuman kaltaiset yrtit voivat estää AGE-yhdisteiden muodostumisen kemiallisella tasolla.

Valitse vähärasvaisia lihapaloja ja rajoita lisättyjen sokerien, kuten glaseerausaineiden, käyttöä, koska sokerit ja rasvat kuumalla, kuivalla pinnalla nopeuttavat Maillard-reaktioita. Valmista ateriat kokonaisista elintarvikkeista ja lisää rosmariinia, timjamia, oreganoa, kurkumaa, inkivääriä, valkosipulia, sipulia ja mustapippuria, sillä niiden ravintoaineet, antioksidantit ja polyfenolit auttavat neutraloimaan reaktiivisia välituotteita, ja niiden luonnollinen kosteus estää ruskistumisen.

AGE-yhdisteiden muodostumista voi myös vähentää lisäämällä happamuutta, kosteutta ja lyhentämällä kypsennysaikaa. Ruokia voi marinoida 30–60 minuuttia sitruuna- tai limemehussa, etikassa, jogurtissa, viinissä tai tomaatissa, jotta pinnan pH laskee ja Maillard-reaktio hidastuu. 

Tulipas taas pitkä juttu, mutta kun asiat kirjoittaa, niin tieto pysyy paremmin omassakin päänupissani. Saa tämä roskaruoka-ihmiskoe nyt loppua. Laitan huomenna jotakin kasviskeittoa. Ja toivottavasti niitä statiineja ei tarvita jatkossakaan.

Ehkä minä nyt vielä syön tuon muffinssin iltateen kanssa kuitenkin.

*****

Olen käynyt nyt päivittäin hautausmaalla. Kyllä se jotenkin pahasti kirpaisi, kun hauta oli peitetty. Mutta enhän minä sinne kuoppaankaan voi kömpiä juttelemaan sydänkävylleni.

Ihan hulluja ajatuksia. Tätä tämä valvominen ja unettomuus teettää.

Vein haudalle lyhdyn, jonka lasissa on sydän ja teksti "Aina Sydämessäni". Lyhtyyn laitoin led-kynttilän, jonka hämäräkytkin toivottavasti toimii. Ellei toimi, vaihdan sitten vaan paristot, kun ne loppuvat ja säädän kytkimen uudelleen. 

Voiko aurinkosuojan sisältävällä meikillä korvata aurinkovoiteen?

Kylläpä taas olen hautonut tätä postausaihiota koko kesän, mutta nyt parempi julkaista se nyt, ettei se jää ensi kesään. 

Kyllähän jokainen tietää, että pitäisi käyttää aurinkovoidetta varsinkin kesäisin ennen ulkoilua helottavan auringon alla. Mutta riittääkö jokapäiväiseen käyttöön esimerkiksi sävyttävä kosteusvoide tai meikkivoide, joka sisältää aurinkosuojan?

Yleinen suositus on käyttää aurinkovoidetta, jonka suojakerroin on vähintään 30, ja joka on mielellään vedenkestävä ja laajakirjoinen, eli suojaa sekä ultravioletti A- että B-säteiltä. Ja sitä tulisi käyttää joka päivä, ympäri vuoden.

Useat kosteusvoiteet (sekä meikkivoiteet, puuterit ja muut kosmetiikkatuotteet) sisältävät suojakertoimen SPF 30 tai enemmän, mutta tutkimuksia siitä, miten nämä tuotteet mitataan peittävyyden ja suojan suhteen, ei oikeastaan ole tehty (PLOS, 2019, linkki tutkimukseen). Tosin tuollaisten meikkien ja muitten kosmetiikkatuotteiden käyttö mielee parempi idea, kuin kulkea ulkona suojaamatta ihoaan auringolta. Kuitenkin saavuttaakseen täyden SPF 30-suojan, noita tuotteita pitäisi levittää paksu kerros ja lisätä niitä päivän mittaan, mikä ei yleensä ole kovinkaan realistista käytännössä.

Yleisenä ohjenuoranahan on  levittää noin pari ruokalusikallista (shotitlasillinen) aurinkovoidetta kasvojen ja ihon paljaille kohdille (huomaa, tässä puhutaan paljaista kohdista, ei koko vartalosta), että saataisiin aikaan toivottu suoja. Mitä tulee kasvojen meikkiin, tuossa mittakaavassa meikkivoide jää useimmiten vähäisemmäksi.

Siksi on epätodennäköistä, että joku käyttäisi tarpeeksi aurinkosuojan sisältävää meikkiä saavuttaakseen tarvittavan UV-suojan.

Aurinkovoidetta myös pitäisi levittää uudelleen kahden tunnin välein, varsinkin jos ollaan ulkona tai hikoillaan ja tämä koskee tietystikin myös aurinkovoidetta sisältäviä meikkivoiteita.

Tuotteiden aurinkosuojatyypit voivat myös vaihdella

Kosteusvoiteissa ja muissa tuotteissa oleva SPF ei välttämättä ole laajakirjoinen tai vedenkestävä. Aurinkovoiteiden aurinkosuojakerrointa ja UVA- sekä UVB-suojausta säännellään tiukemmin kuin meikkien tai kosteusvoiteiden, koska jälkimmäiset eivät ole ensisijaisia suojautumiskeinoja.

Se, tarjoaako tuote riittävän aurinkosuojan, riippuu tuotetyypistä ja siitä, levittääkö käyttäjä sitä riittävästi, hän sanoi. Ihmiset yleensä levittävät aurinkovoidetta laajemmin kasvoille ja kaulalle, mutta kosteusvoiteita tai meikkiä he useimmiten levittävät vain alueille, joilla he katsovat sen olevan tarpeen, eli vain kasvoille (ja kukapa sitä kaulaansa, niskaansa ja korvanlehtiään meikkivoiteella peittäisikään). Näitä voiteita myös käytetään vähemmän.

Jäin miettimään näitä juttuja...

Aurinkosuojapitoisen meikin kerrostelu päivän mittaan paakkuunnuttaa meikin ihan varmasti. Vaikka se hikoilun mukana olisikin osin sulanut pois naamalta.

Suihkemuotoisia auringonsuojatuotteita kyllä löytyy, mutta usein ne ovat vartalolle tarkoitettuja ja enemmän tai vähemmän öljypitoisia. Sellaisethan sotkevat meikin kasvoilla alta aikayksikön (ellei hikoilu ole sitä jo tehnyt).

Puuterimainenkin meikki kokkaroituu, eikä varsinkaan kesällä näytä kasvoilla hyvältä muutenkaan, koska usein tulos on jo lähtökohtaisesti enemmän tai vähemmän jauhoinen kirkkaassa auringonpaisteessa.

Selasin hiukan nettiä, ja löysin erään La Roche Posay Anthelios Anti-Shine Mistin, joka kuvauksen mukaan tekee ihosta matan ja sopii rasvoittuvalle ja epäpuhtaallekin iholle, sekä sisältää korkean suojan (SPF 50).

Kuvakaappaus: verkkoapteekki.fi

Joku voisi nyt kehittää aurinkosuojan sisältävän meikinkiinnityssuihkeen, sitä minäkin heti ostaisin.

EDIT: Onhan näitä kun tarkemmin katsoin:

Kate Somerville (kosteuttava, SPF 50)

Coola (kevyt, matta, SPF 30)

E.L.F. (rasvaiselle iholle hyvä, mattaava, tuoksuton, SPF 45) - sininen pullo, blokkaa digilaitteista tulevan sinisen valon, kelta-valkoinen pullo on se varsinainen aurinkosuojan sisältävä

Supergoop (mattaava, SPF 50)

Milani (kestävä, tuoksuton, voi käyttää myös primerinä, SPF 30) - Prime Protect -versio

Varmaan löytyy muitakin, mutta näitä kaikkia saa luullakseni ainakin jotakin kautta Suomesta tai Suomeen toimitettuna.

Mediakriittisyyttä!

Seurailen kaikenmaailman keskustelupalstoja, ja pari viikkoa sitten joku antoi jossakin keskustelussa lääkeneuvontaa. Ihan pieleen meni, ja sen verran oli pakko sekaantua, että korjasin, ettei homma noin mene. Kyseinen henkilö kävi verbaalisesti minun kimppuuni ja kertoi kyllä tietävänsä nämä jutut, koska on "alan ihminen".

Selitin sitten yksinkertaisen esimerkin valossa, miksi hänen neuvonsa ei voinut pitää paikkaansa. Minusta oli jopa edesvastuutonta väittää mitään sellaista, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa.

Kävi ilmi, että kyseinen henkilö myy jotakin hyvinvointivalmennuksia netissä, ja on koulutukseltaan tyyliin merkantti (kaupallinen kouluasteen tutkinto). Tähän oli listattu sitten jotakin hänen käymiään kursseja, jotka ainakaan minulle sanoneet yhtään mitään.

Ei siinä mitään, ihailtavaa yrittäjyyttä sinänsä. Hänellä oli sivuilla joitain kirjoituksia, jossa oli kaikenlaisia väitteitä, joille ei ollut mainittu mitään tieteellistä lähdettä (enkä minäkään niitä löytänyt), vaikka hänen mukaansa "näistä asioista on NIIIIN paljon tutkimuksia". Mistähän huuhaa-mediasta hän lienee niitä sitten lukenut, en tiedä. Tutkimuksia saattaa tosin olla melkein aiheesta kuin aiheesta, mutta joistain esim. nonkliinisistä hiiritutkimuksista on vielä ihan mahdoton päätellä, miten sama asia toimii ihmisillä. Toinen juttu kliinisissäkin (ihmisillä tehdyissä) tutkimuksissa on N-määrä (osanottajajoukko), mittarit ja tulosten analysointi (sekä kuka tutkimusta sponssaa, sekä tutkimusprotokollan hyvä suunnittelu). Kosmetiikkatuotteissa esimerkiksi kymmenen hengen N-määrä, parin viikon tutkimusaika ja itsearvio kertovat heti, että sillä tutkimuksella ei paljoa mitään tee.

Mitä tulee kaikkinaiseen huuhaa-tiedon levittämiseen esimerkiksi lääkkeistä, pidän sitä todella vaarallisena. Keran joku tällaisen hyvinvointikurssin nettimyyjä oli väittänyt netissä, että kaksi (lääke)tuotetta voi korvata toisensa päittäin, koska ne nämä molekyylit sitoutuvat samaan reseptoriin ihmiskehossa.

Näitä ei todellakaan voi käyttäää päittäin! Vaikka ne sitoutuisivatkin samaan reseptoriin, lopputulema saattaa olla/on ihan eri. Hyvänä esimerkkinä ovat opiaatit ja naloksoni. Molemmat sitoutuvat samaan reseptoriin, kyllä, mutta toimivat ihan päinvastaisesti. Näin yksinkertaistettuna naloksoni kumoaa opiaattien vaikutusta ja sitä käytetäänkin esimerkiksi opiaattien yliannostustapauksissa.

Palatakseni vielä näihin netissä myytäviin "hyvinvointivalmennuksiin". Olen hiukan huolestuneena seurannut netissä olevaa ilmoittelua, jossa myydään kursseja, jotka käytyäsi opit, miten voit itse tehdä passiivista tuloa tuottavan digituote-kurssin melkein asiasta kuin asiasta. Ja tienaat sitten sillä omaisuuksia, näin luvataan.

Tiedän, että näillä kursseilla opetetaan, kuinka helposti voi tehdä kurssin rungon tekoälyllä, ja tehdä siihen vaikka millä kielellä puhuvan ihmismäisen avatarin sen kurssin pitäjäksi. Sitten vaan odottelet, että ihmiset ostavat sitä kurssia ja rahaa kilisee lompakkoosi.

Vaan kun se ei niin mene. Usein näiden helppoa tuloa lupailevien "opettajien" oma homma muistuttaa pitkälle laitonta pyrymidihuijausta, jossa lopulta sinne pyramidin alimalle portaallle jäävät menettävät rahansa ja jäävät nuolemaan näppejään. Tällaisiin kurssiin rahansa tuhlanneet moittivat netissä, että ensin piti alkaa myydä näitten kurssin pitäjien kurssia, että sai edes jotaenskin katettua kurssimaksunsa, ja kurssin sisältöön pettyneille he eivät palauttaneet kurssimaksuja takaisin.

Ei tästä sen enempää, mutta jos aikoo hyödyntää omaa osaamistaan ja laittaa tällaisen kurssin pystyyn vaikkapa karjanhoidosta, on paras osata se aihe läpikotaisin. Tekoäly on erehtyväinen, ja sen tekemät virheet on osattava korjata, eikä vain kritiikittömästi kopioida kaikki kurssimateriaali sieltä. ja sitten, jos puhutaan ihmisen (tai minkään elollisen) terveydestä, ei todellakaan maallikko voi antaa esimerkiksi lääkeneuvontaa. 

Tekoälyllä on omat hyötynsä, ja viime aikoina olen pelehtinyt itse paljon sen kanssa. Esimerkiksi kokeilin videoiden tekoa ja pyysin tekoälyä tekemään minulle videon Reinin risteilystä. No sepä teki ja siitä tuli niin hieno, että se olisi voinut olla jonkin matkatoimiston mainosfilmi.

Valitettavasti vaan tunnistan "sattuneesta syystä" Reinin rannat aika hyvin, ja niin myös Lontoon läpi virtaavan Thamesin ja Pariisin läpi virtaavan Seinen ja vieläkin paremmin Rooman halki virtaavan Tiber-joen ja sen rannat. Tekoäly oli nimittän napannut näistä kaikista kuvia siihen filkkaan.

Spottasin ne kuvat heti ja editoin ne pois, ja tulosta olisi ollut kiva esitellä täälläkin, mutta en halunnut maksaa sen tallentamisesta, joten sinne se jäi, eikä sitä voi jakaa tallentematta (eli ostamatta sitä).

Niin, että tekoälyn ja näitten kaikenmaailman nettikurssien kanssa saa olla aika tarkkana. Varsinkin, jos kurssittaja sivuillaan esittää terveyttä koskevia väitteitä, niin olisi syytä aina merkitä lähde selkeästi. Ellei lähdettä ole merkitty, olisin kyllä todella skeptinen koko väitteen suhteen (ja koko kurssittajan ammattitaidon, sen myötä myös).

Olkaa siis mediakriittisiä, kun tällaisiin kursseihin netissä törmäätte!

(ja tällä en siis väitä, että kaikki netissä pyörivät kurssit olisivat täyttä "tuubaa", mutta viime aikoina olen valitettavasti törmännyt aika moneenkin, jotka ilmiselvästi sitä ovat)