Päivä alkoi - kuten intialaisessa ashramissa (olen joskus ollut) - sisätiloissa keskittymisellä, johon kuului tietynlaisia kumarruksia ja "mielen tyhjentämistä". Valitettavasti satuin vilkaisemaan maton kuvioita ja löysin niistä Egyptin pyramidit ja Niilin laakson. Se siitä keskittymisestä!
Kävin siis tänään viettämässä yli puoli päivää TYKSin isotooppiyksikössä, jossa tehtiin kokovartalon gammakuvaus luustometastaasien poissulkemiseksi (tai niiden löytämiseksi). Päivä alkoi kuvauksella yllämainitunlaisessa vehkeessä, ja sitten laitettiin radioaktiivista ainetta suoneen ja sain odotella kolme tuntia, että sen menisi luustoon ja sitten tunnin kuvat taas. Nyt olen todella säteilevä (siis kirjaimellisesti!) vielä huomennakin ja pitää pitää parin metrin "hajurako" vähintäänkin lapsiin ja raskaana oleviin naisiin.
Yleensä kuvantamisessa pitää maata hiljaa ja suljenkin silmäni sen ajaksi. Luustokartoituksessa (siis tämä gammakuvaus) jalat teipataan yhteen, että saadaan yhtenäistä kuvaa, eivätkä jalkaterän asennot muuta lantion asentoa kuvissa.
Kun sitten olkavarsien kohdille laitettiin laipiot, jotka pusersivat kropan vierellä suorina olevia käsivarsia vartalon viereen, tuli ihan sellainen olo kuin olisi ollut ruumisarkussa (kun ruumiit laitetaan sairaalassa, jalat sidotaan, joskin myös leuka sidotaan normaaliasentoon ja kiinni, ettei jäykistyisi auki - tosin sitä ei tässä tehty - onneksi :)). Siinä sitten puolen tunnin aikana mielikuvitus laukkasi oikein urakalla. Pidin silmäni kiinni, sillä tiesin kameran tulevan miltei nenään kiinni ja se on epämiellyttävän lähellä. Toisella kierroksella kamera otti lannerangasta kuvaa pyörien ympärilläni, eli ei niin paha.
Kun isäni kuoli, halusin tuntea, että hän todellakin on kuollut ja koskettelin hänen kasvojaan, kun hän makasi arkussa. Ihan kuin en olisi kuollutta ihmistä ennen koskettanut, mutta sehän olikin oma isäni tässä tapauksessa. Samalla kosketin arkun tyynyä, joka oli ilmeisesti paperisilpulla täytetty. Käytännöllistähän se on, tietty, mutta hiukan sama fiilis tuli tästä tuon koneen pritsille asetetusta tyynystä paperisine päällysteineen.
Siinä maatessa sitä ehtii miettiä! Toinen mielikuva koski Münchenin lähellä sijaitsevan Dachaun keskitysleirin uuneja ja niitä paareja joilla kaasutetut uhrit sinne laitettiin palamaan! Olen joskus käynyt siellä ja olihan se aika hurja näky, mutta varsin alkeellista touhua verrattuna myöhempiin natsien tappokoneistoihin massiivisine uuneineen.
*****
Noh, kuten sanottu, mun mielikuvitukseni on ihan rajaton. Joskus toivonkin, että sitä voisi jollakin muullakin tavalla hyödyntää kun aiheuttamalla itselleen mitään paniikinomaisia kuvitelmia, mutta tällaista se nyt on. Ainakin minun päänupissani.
*****
Halusin vaan vielä kiinnittää huomion erääseen tärkeään seikkaan. Kuinka moni teistä lukijoistani kuuluu paikalliseen syöpäyhdistykseen? Jos et(te) kuulu, niin kannattaa liittyä. Täällä Lounais-Suomessa maksu on 20 Euroa ja jos satut sairastumaan syöpään, saat esimerkiksi pientä rahallista tukea ja ylipäätään vaikka et sairastuisikaan, ihan hyviä alennuksia yksityisiltä lääkäriasemilta.
Olen itse syöpäyhdistyksen tukihenkilö ja tukihenkilön palvelut toki saa, vaikka ei olikaan jäsen, mutta suosittelen silti liittymään, sillä koskaan ei tiedä, milloin se iskee omalle kohdalle. Minäkin olen saanut tämän "lottovoiton" jo kolmasti, ja syöväthän yleistyvät. Hoito rokottaa kuitenkin kukkaroa, vaikka Suomessa hoito olisikin "ilmaista". Puhun kokemuksesta.
Kuulostaa ihan mielisairaala-meiningiltä.Sidotaan kiinni ja läpätään myrkkyjä kehoon,hmm.Ei kukaan sentään ollut pilkkaamassa sua,oi voi:/
VastaaPoistaOliko sulla muuten jotain musiikkia?Ei oo ihme ,että mielikuvitus laukkaa!!
Hahhaaaaa! Kiitos nauruista!!! Piristi mua suunnattomasti!
PoistaNo ei sentään pakkopaitaa!
MRI:ssä, eli magneetissa on melu senmoinen, että on aina kuulottimet ja haluttu kanava, sillä siitä kuuluu kova raksutus. CT ja gammakuvaus ovat ihan hiljaisia :D
Tai siis melkein hiljaisia... Ei siis mitään haittaa, muuta kuin se makuuaika, jolloin alkaa joitain paikkoja kolottaa.
PoistaKaikki kanssakäyminen olisi hyväksi.
PoistaEmmää kest,hyvä ,jos sua piristi:)
PoistaMin on nyt myönnettävä, et mul on menny ihan ohi nämä sinun kurjat uutiset *halaa* Voi itku. Olen ihan sanaton ja vaikka ei tunnetakkaan, niin tuli itku kuin luin aiempia postauksiasi. Tsemppiä Sinulle *halaa vielä uudelleen*
VastaaPoistaKiitos, aika kurja olo on minullakin.
PoistaOlen seurannut blogiasi pitkään ja mahdollinen syöpädiagnoosisi tuntuu todella kurjalta. Tsemppiä hirmuisesti sinulle! Miksi ei jo ennen Sveitiin lähtöäsi selvinnyt, että rangassa on mahdollisesti syöpää? Eikö sitä silloin tutkittukin?
VastaaPoistaKiitos. Tutkittiin toki, ja päätettiin vain seurailla. Lähdin ensin Sveitsiin vain neljän kuukauden keikalle, jota sitten pidennettiin pikkuhiljaa, ja koko ajan ajattelin, että jatketaan seurantaa sitten Suomessa, kuten tehtiin, Yllätys oli, että se suurin noista kolmesta kasvaimesta olikin sitten kaksinkertaistunut.
PoistaVoisihan sitä tietty jossitella, että jos biopsia olisi otettu silloin ennen lähtöäni, leikkaus voisi olla paljon helpompi ja pienempi, mutta sitä vaihtoehtoa ei minulla esitetty, vaikka jo silloin tiedettiin, että kasvamaan päin ovat ne klumput.
Mun suurin pelko on kuolemanpelko. Pelkään ihan hirveästi myös, että joudun elävältä ruumisarkkuun ja siten elävältä poltettavaksi. Olen sanonut lapsilleni, että varmistakaa kunnolla, että olen ihan oikeasti kuollut ennen kuin mut pistetään arkkuun, etten vaan ole ns. valekuollut;) Mä olen lapsesta saakka pelännyt juuri sitä arkkuun joutumista, minkä vuoksi esim. magneettikuvaus on painajaista. Olen pari kertaa joutunut siihen, ja oli aivan hirveä paniikki koko session ajan. Täytyy varmaan pyytää nukutus, jos vielä joskus on pakko mennä magneettiin.
VastaaPoistaVoimia sinulle Dzinni edelleenkin ja hienoa, että jaksat asioista kuitenkin kirjoitella meille:)
Kiitos.
PoistaMulla vähän sama juttu. En pystyisi esim. katsomaan tätä elokuvaa: https://www.episodi.fi/elokuvat/haudattu/
Kuolemanpelko on paniikkikohtaus pahimmillaan, en toivo kenellekään
PoistaJotenkin mäkin olen kokenut tulleeni niin läheiseksi sun kaa,siis mulla ei itsellä paljon kavereita ja jotkut bloggaajat vaan käyvät tärkeämmäksi.Olen ihaillut sun asiantuntemusta ja kosmopoliittimaista olemusta ja luin jo aikaisemminkin sun syövästä siis jälkijunassa luin jossain vaiheessa vanhemmista postauksista.Ja siis onhän tämä kamala uutinen,että 3 s kerta syöpää ja siis olen kuullut,että jos tarpeeksi kauan elää niin syöpä tulee.Että moni voi kuolla vanhana johonkin toiseen vaivaan vaikka syöpä olisikin.
PoistaVaikka kuolema ei tässä hyvä aihe ollenkaan höpistä.Se meitä kaikkia toki odottaa ja jotkut jopa kiirehtivät sitä itse.Kuoleman pelko on pahempi kuin kuolema.
Mutta älä silti kuole vielä, oot mulle tärkeä ,vaikka se hölmöltä kuulostaakin.Oon paljon koneella ja en ole töissä.Oot tullut tärkeäksi mulle.Oikeastaan sun lisäksi vaan toinen bloggaaja tullut näin tärkeäksi.
Ja se kuolema tulee toki jokaiselle ja kirjoita toki muustakin, rakastan sun blogias ja tekstejäs:) Anteeks avautuminen.
Samaa sanoisin kuin Taina, blogin kautta tunnyt tutulta ja läheiseltä ja toivon sulle kaikkea hyvää!
VastaaPoista