En ole pitkään aikaan arponut täällä mitään. Koska mieltäni on askarruttanut eräs ongelma jo melkein vuoden verran, haluaisin myös kysyä mielipiteitänne siitä, koska se vaivaa minua kovin. Kaikkien kommentoijien kesken arvon muutaman kasvonaamion paketin. Nämä eivät välttämättä ole samoja kuin kuvassa olevat.
Älä laita yhteystietojasi vastaukseesi, mutta laita joku tunniste, vaikka nimimerkki. Muut osallistumisohjeet ovat tämän postauksen lopussa.
Siis minulla on seuraavanlainen ongelma, joka koskee kahta hyvää, miespuolista ystävääni. Toinen on teini-iän rakkaus, jota en ole nähnyt kuin viimeksi 18-vuotiaana. Olemme edelleen hyviä ystäviä ja soittelemme silloin tällöin pitkiä puheluita. Hän on onnellisesti naimisissa.
Toinen on eräs professori, jonka kanssa oli lyhyt juttu joskus kauan, kauan sitten. Reissasimme jonkin verran yhdessä, mutta ei siitä sen kummempaa tullut koskaan. Hänellä on pitkäaikainen naisystävä. Soitellaan usein toistemme kuulumisia.
Nyt nämä molemmat miehet ovat jo liki vuoden puhuneet, että haluaisivat tutustuttaa minut näihin puolisoihinsa. Tavallaan olen imarreltukin siitä, että meidän ystävyyttämme arvostetaan niin paljon, mutta tavallaan olen myös vaivaantunut. Miksi?
Sitten vielä tämän toisen vaimo on kuulemma mustasukkainen. Sanoinkin jo, että "älä nyt mene täräyttämään vaimollesi tällaista ehdotusta ihan noin vaan, kuulostele ainakin ekaksi, miten hän mahdollisesti asiaan suhtautuisi".
Teenko minä nyt tästä itselleni ongelman, vai mitä? Kuitenkin ajatus tuntuu kummalliselta.
Eikä minulla ole mitään tarvetta tavata kumpaakaan naista.
Haluaisin kuulla ajatuksianne. Sanonko suoraan, ettei sellaista tapaamista tule tapahtumaan, vai suostunko, koska he niin molemmat sitä toivovat? Kesä tulossa ja molemmat pariskunnat pörräävät Turussa jossain vaiheessa.
Molemmat miehet ovat todella rakkaita ystäviä minulle, enkä todellakaan haluaisi kumpaakaan loukata pienimmässäkään määrässä.
Arvonta suoritetaan tämän kuukauden viimeinen päivä, kuun vaihtuessa huhtikuuksi. Toki kommentoida saa senkin jälkeen, mutta haluan paketin postiin huhtikuun alussa.
Kiitän jo etukäteen ajatuksistanne!
PS: Kävin eilen torilla ja ajattelin, että onpas sekin, kun järjestää ihan itse itselleen ja toisille hupia ja hämmennystä sekoilemalla kielen kanssa.
Kävelin ohi pienen kojun, jossa kaksi nuorta miestä möi rahkamunkkeja. Pyörsin takaisin ja ajattelin että ostanpa sittenkin muutaman syötäväksi teen kanssa.
Toinen nuorimies pakkasi tilaustani pussiin ja kaivelin maksukorttiani käsilaukusta samalla kysyen, että "Kann ich mit Karte bezahlen?". Saksassahan ei välttis aina kortti käynyt joka paikassa.
Ööh, huomasin heti virheeni, ja kysyin saman suomeksi ja selitin, mistä lapsukseni johtuu, eli siitä, että vielä viime vuonna asuin Saksassa.
Tämä maksua vastaanottava kaveri tokaisi, että kyllä hän olisi saksaksikin voinut vastata, koska hänen äitinsä on saksalainen. Sitten hän viittasi niitä munkkeja pakkaavaan kaveriinsa ja sanoi, että "ja toi on itävältalainen".
Poistuin paikalta hihitellen ja muutama mummu jonossa takanani loi hiukan ihmetteleviä katseita.
Pikkujuttu, mutta minua se nauratti kovin!
EDITEDITEDIT: Unohdin sanoa, että voittaja ilmoitetaan seuraavana päivänä (aprillipäivä 1.4.) tämän saman postauksen kommenteissa! Voittajan tulee ilmoittautua viikon sisällä joko oikeassa kolumnissa olevan s-postin kautta tai yhteydenottolomakkeella.
Itse en suostuisi tapaamaan heitä. En haluaisi olla itselleni kiusallisessa tilanteessa ehdoin tahdoin. Olen ollut vastaavassa tilanteessa pari kertaa. Ei enää, ne riittivät.
VastaaPoistaMinäkin olisin taipuvainen sanomaan jyrkästi EI, mutta sitten en tiedä, miten nämä miespuoliset siitä loukkaantuisivat. Se tässä huolettaa, kun en haluaisi pahoittaa kummankaan mieltä.
Poistasano heille kiltisti suoraan, että koet tilanteen epämukavaksi. Kyllä he ymmärtävät. Tai sitten eivät. Varsinkin, kun toisen vaimon mustasukkaisuus on tiedossa, niin jättäisin väliin. Helpottaakseni kaikkien elämää.
PoistaEn suostuisi tapaamaan.
VastaaPoistaHei, en tapaisi heitä. Kuten itsekin kerrot, sinulla ei ole tarvetta tavata heitä. Ja kun tiedät että toinen puolisoista on mustasukkainen niin tuo on jo hankala lähtökohta.
VastaaPoistaEiköhän miespuoliset ystäväsi ymmärrä jos et näitä naisia tapaa ja toivottavasti ystävyytenne säilyy. t. Eliisa
Ymmärrän oikein hyvin, että sinulle riittää ystävyys näiden miesten kanssa, enkä itsekään olisi kovin innostunut tapaamisesta, mutta
VastaaPoistatavallaan ymmärrän myös heidän ajatuksensa tuoda ystävyys avoimesti puolisoiden nähtäväksi. Ovatko molemmat puolisot tietoisia sinusta? Varoisin kuitenkin erityisesti tätä mustasukkaista naista, koska on aina mahdollista että tapaaminen voisi jopa pahentaa tätä epävarmuudesta kumpuavaa tunnetta. Olen ollut aina miesvaltaisella alalla töissä eli ikävä kyllä negatiivista kokemusta on siunaantunut... Heli
Tämä oli hyvä pointti, kysynpä tosiaan seuraavan kerran, kun soitellaan, että ovatko kumppanit tietoisia minusta. Kiitos.
PoistaMä olen itse ollut aina se mustasukkainen kumppani ja ihan syystä. Naispuolisten ystävien kanssa saunotaan alasti, juonitaan minun selän takana, sanotaan pokkana että kyllä niiden luona voi olla yötä ilman minua ja huh huh...olen itse näitä tavannut ja ollut ihan kavereita mutta siinä on aina se ulkopuolinen olo että sinua ei hyväksytä sisäpiiriin.
VastaaPoistaÄlä siis tapaa. Mullakaan ei ole saanut olla miespuolisia ystäviä että niistä on aina epäilty jotain ja syytelty. Etenkin jos toisen puoliso on mustasukkainen niin ei sitä kannata pahentaa. Vähän ikävä tilanne ja toivottavasti ystävyytenne säilyy <3
Uskon, että mun piireissäni on aika tiukat sosiaaliset normit. Ihmettelisin suuresti, jos joku tunnustaisi käyvänsä esim. sekasaunassa alasti tai jotakin muuta vastaavaa.
PoistaTämä on tosiaan ikävä tilanne, ja asia vaivaa minua todella paljon. Pakko siihen on kuitenkin jossain vaiheessa ottaa kantaa, sillä kuten sanoin, molemmat pariskunnat tulevat viettämään aikaa Turussa tulevana kesänä.
Mulla on ollut menneisyydessä yksi ainoa parisuhde, jossa mustasukkaisuus oli todella huipussaan. Tyyppi oli paljon nuorempi kuin minä. Suhde oli muuten kiva, mutta hemmetti, mikä sota syttyi heti, jos vaikka kaupan kassajonossa vaihdoin pari sanaa jonkun miespuolisen kanssa. Tosi iso red flag ja se suhde loppui aika lyhyeen minun aloitteestani.
Onpa muuten hyvä, kun tässä tulee esiin eri näkökantteja, kun ei itse tässä asiassa näköjään näe nokkaansa pidemmälle.
VastaaPoistaMinun lähipiirissäni on halailun ja poskipusujen käyttö hyvin yleistä, sukupuolesta riippumatta. Joskushan tällaisenkin käyttäytymisen voi nähdä mustasukkaisin silmin epäilyttävänä.
Moikka, olen taas aivan toista mieltä, eli ihan voit tavata naiset, molemmat. Itse kun en ole mustasukkaista tyyppiä niin siksi tämä mielipiteeni. Omalla miehelläni on useita naisystäviä ollut aina työelämien kautta ja muutenkin mutten ole koskaan kieltänyt heitä ja itsekin olen heitä tavannut.
VastaaPoista-Aikku-
Minunmieheni oli varmaan omasta mielestään onnellisesti naimisissa. Hänen perässään juoksivat naiset kotiini asti, enkä pitänyt siitä. En heitä kutsunut tai halunnut nähdä. Itse en haluaisi tavata entisten sussujen vaimoja. Muuten mieheni ei sitten ollut lainkaan naimisissa eikä kelvannut kenellekään muullekaan.
VastaaPoistaMoikka, minä en tapaisi heitä, jos se ei tunnu hyvältä. Tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi tulen, niin sitä vähemmän haluan tehdä mitään vain siksi, että se on velvollisuus tai joku muu (edes ystäväni) niin toivoo. Jos taas asia olisi niin, että itsekin haluaisit heidät tavata, niin sitten totta kai. :)
VastaaPoista