Mitkä asiat meikissä vanhentavat ulkonäköä?

On helppo langeta mukaviin kauneusrutiineihin ja käyttää samoja kosmetiikkatuotteita ja levitystekniikoita vuodesta toiseen. Mutta kasvosi 40- tai 50-vuotiaana eivät ole samat kuin vielä muutama vuosi sitten, joten se, mikä toimi ennen, ei välttämättä korosta parhaita piirteitäsi.

Useimmat meistä oppivat meikkaamaan parikymppisinä, ja siinä iässä yleensä halutaan näyttää vanhemmalta. Jos sanot 18-vuotiaalle, että hän näyttää 25-vuotiaalta, hän ottaa sen kohteliaisuutena. Mutta jos sanot 58-vuotiaalle, että hän näyttää 65-vuotiaalta, hän on kauhuissaan. Emme halua näyttää hyvältä ikäiseksemme, haluamme näyttää hyvältä iästä riippumatta, joten on tärkeää sopeutua ja ottaa ilo irti siitä, mitä on. 

Luin taannoin netistä muutaman yli kuusikymppisen meikkitaiteilijan haastattelut. He kertoivat, miten he auttavat muita naisia päästämään irti siitä, mikä ei enää toimi, ja kokeilemaan uusia lähestymistapoja pysyäkseen hehkeän näköisinä. He huomauttivat yleisimmistä virheistä ja tarjosivat älykkäitä tekniikoita niiden välttämiseksi. Tein hiukan muistiinpanoja...

Näiden naisten mielestä meikillä voi tehdä paljonkin, eikä todellakaan aina tarvita täyteain eita tai botoxia.

Näihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota:

1. Meikkivoide

Ellet ole aiemmin käyttänyt pohjustusvoidetta, nyt on hyvä aika aloittaa. Yleinen ongelma meikkivoiteen kanssa on, että se katoaa parissa tunnissa, kun sitä levitetään vanhemmalle, janoisemmalle iholle. Luomivärit voivat rypistyä ryppyisillä silmäluomilla, ja huulipuna voi levitä suun ympärillä oleviin juonteisiin. Ratkaisu kaikkiin näihin turhautumiseen on käyttää pohjustusvoidetta, jotta meikki pysyy paikoillaan.

On myös tärkeää arvioida värejä ja sävyjä uudelleen aika ajoin. Valitsemasi sävyn tulisi sopia kaulaasi, ei kasvoihisi. Testaa sävyä leuassasi ja vertaa sitä. Jos tunnet olosi aluksi haalistuneeksi, älä turvaudu tummempaan meikkivoiteeseen, vaan kokeile sen sijaan aurinkopuuteria.

Jos olet tottunut käyttämään puuteria, kannattaa kokeilla meikkivoitessa uutta koostumusta. Hehkuvamman ilmeen voi saada yhdistämällä kosteusvoiteen, pohjustusvoiteen ja meikkivoiteen (tämä oli minulle uusi asia, käsitin, että sekoittamalla noita kaikkia onnistuu - en tosin ole itse koskaan kokeillut, enkä myöskään törmännyt tuotteeseen, jossa olisi nuo kaikki kolme samassa). Meikkivoiteita vaikka niillä oli aiemmin huono maine, että ne tekevät ihon naamiomaiseksi. Nykyään on olemassa meikkivoiteita, jotka parantavat ihon rakennetta ja ulkonäköä.

2. Kulmakarvat

Iän myötä karvat voivat ohentua ja harventua, mikä voi vaikuttaa ulkonäköön – ja sillä on suuri vaikutus kokonaisilmeeseen. Kulmakarvat tasapainottavat koko kasvoja ja korostavat silmänympärysihoa, joten ne ovat tärkeitä. Käyttämäsi väri vaikuttaa merkittävästi, hän lisäsi ja varoitti käyttämästä samaa vanhaa kulmakynää, jota olet aina käyttänyt. Kulmakarvojen korostaminen vastaamaan alkuperäistä hiusväriä voi näyttää hieman raskaalta. Jos hiuksesi ovat muuttuneet ruskeista harmaiksi tai vaaleiksi, pehmeä taupe-väri voi näyttää hyvältä.

On myös hyvä kiinnittää huomiota siihen, mitä kullekin kulmakarvalle tapahtuu. Ne eivät yleensä vanhene tasaisesti. Suositeltavaa on käyttää kulmakarvapomadaa tai ripsiväriä ja mutta kannattaa tarkkailla samalla, tarvitaanko sitä sitä enemmän yhteen kulmakarvaan kuin toiseen. Kulmakarvan kärjen tulisi olla myös suora, ei alaspäin valuva, sillä voi saada silmät näyttämään kaarevammilta.

3. Rajauskynä

Voit edelleen käyttää rajauskynää vanhampanakin. Eikä sen saiai olla musta. Silmät menettävät ikääntyessä muotoaan ja näyttävät pienemmiltä, joten rajauskynää tarvitaan ehdottomasti. Sen ei pitäisi kuitenkaan näyttää liian terävältä. Mustan sijaan valitse hiilenharmaa tai syvän laivastonsininen. Vaalea iho saattaa sopia hyvin yhteen hillityn ruskean tai pehmeän oliivinvihreän kanssa. Tummat ihonsävyt näyttävät upeilta laivastonsinisten tai syvän luumun sävyjen kanssa.

Levitä rajauskynä yläripsien tyveen, mutta lopeta juuri ennen kuin saavutat silmäkulman. Tämä auttaa avaamaan silmiä ja estää silmää näyttämästä alaspäin valuneelta.

4. Peitevoide

Jos olet tähän asti käyttänyt peitevoidetta ensin ennen meikkivoidetta, on aika vaihtaa käytäntöä ja levittää sitä meikkivoiteen tai sävytetyn kosteusvoiteen päälle. Ennen peitevoiteet olivat yleensä paksuja ja raskaita, mutta nykyään ne ovat kevyempiä. Siksi ei kannata syrjäyttää niitä meikkivoiteen levittämisen yhteydessä, joten tämän vuoksi ne levitetään vasta meikkivoiteen jälkeen.

Jos silmänaluset ovat kuivat, voi käyttää päiväsilmänympärysvoidetta, jossa on valoa heijastavia pigmenttejä. Sen jälkeen peitevoide ja lopuksi meikkivoide.

5. Poskipuna

Poskipunasta voi olla hyötyä nyt, kun ihosi sävy muuttuu. Poskipuna on välttämätön vanhemmille kasvoille palauttamaan terveen hehkun, joka valaisee koko kasvot.

Jos levität punaa liian korkealle poskipäille, kiinnität katsojan huomiota silmien alle ja jopa leukoihin. Poskipuna kannattaakin levittää suoraan poskipäälle, ei yhtään korkeammalle.

Ehkä voisi olla hyvä aika heittää pois vanha puuterimainen poskipuna ja vaihtaa johonkin kosteampaan. Parhaimpana voisi pitää voidemaisesta puuterista koostuvaa poskipunaa, jotta poskipunan voi helposti asettaa voiteen tavoin, mutta sitten liikuttaa sitä siveltimellä kuin puuteria.

Vsihtoehtona poskipunan levittämiselle suoraan poskipäälle, voi pitää sitä, että luo pisaranmuotoisen muodon punalla, mutta kulmassa poskien pyöreän osan ja hiusrajan ohuimman kohdan kanssa, juuri silmien tasolla. Tämän saavuttamiseksi ehdotettiin aloittamista silmän keskeltä ja tunnustelemista alaspäin, kunnes poskipään alaosa tuntuu. Aloita poskipunan levittäminen siitä ja sitten siveltimellä häivytä ja levitä väriä kohti hiusrajaa.

Poskipuna onkin mielenkiintoinen juttu. Itse ilmeisesti käytän sitä aivan liian vähän. Kerran minut meikkasi kosmetologini, joka tupsutteli sitä niin paljon, että mielestäni se näytti jo ihan naurettavalta, kun auton peilistä itseäni katsoin. Mutta joo, voi olla, etten itse laita sitä tarpeeksi. Tottumiskysymys tämäkin, ilmeisesti.

Kauneus on iätöntä

Lopuksi, kannattaa olla armollinen itselleen. Ikääntyminen koskee meitä jokaista. Kaikki vanhenevat, mutta ikä ei ole este upeudelle. Eikä se tarkoita, ettemme voisi käyttää kauniita tuotteita ulkonäkömme parantamiseksi. Rakasta kasvojasi, koska niissä on kaikki hyvän, hyvin eletyn elämän tunnusmerkit.

Yksi yllättävä asia, mitä tarvitaan hiusten ja kynsien terveeseen kasvuun

Kun on kyse terveiden hiusten ja kynsien kasvattamisesta, olet luultavasti jo nähnyt kaikki maailman mainokset ravintolisistä, jotka sisältävät tiettyjä hyödyllisiä ravintoaineita, kuten A-, E- ja D-vitamiineja sekä rautaa, rasvoja, hiilihydraatteja ja proteiinia. Olet luultavasti kuullut myös biotiinista, B-vitamiinityypistä, joka voi auttaa.

Ravintolisiä ei ylipäätään voi suoraan mainostaa mihinkään ongelmaan (eikä ainakaan sairauteen, ellei asia ole todistettu), joten sanamuoto menee, että "tämä tuote x ylläpitää X:n normaalia toimintaa". Mainoslause ei siis sano oikeastaan yhtään mitään (ja tämä minua nyppii).

Mutta on olemassa toinenkin avain, ja luultavasti se on helpompi ja halvempi tapa – se on riittävä syöminen. Se on myös varmempi tapa kuin lisäravinteet.

Hiukset ja kynnet ja niiden huono kunto ovat ensimmäisiä merkkejä huonosta ravitsemuksesta ja/tai ravintoainepuutteista, koska hius- ja kynsisolut uusiutuvat nopeasti.

Kuinka terveellinen ruokavalio edistää kynsien ja hiusten kasvua?

Samalla tavalla kuin keho tarvitsee kaloreita ja ravintoaineita aivojen ja elinten toimintaan sekä liikkumiseen, se tarvitsee kaloreita myös kynsien ja hiusten kasvuun. Liian vähän ruokaa (jatkuvat laihdutuskuurit) tarkoittaa sitä, ettei kasvua ole paljoa (tai ollenkaan).

Jos syöt liian vähän, kehollasi ei ole tarpeeksi energiaa käytettäväksi kaikkiin prosesseihinsa, mukaan lukien hiusten ja kynsien solujen kasvu. Liian vähäinen syöminen saattaa myös johtaa yksittäisten ravintoaineitten puutoksiin, joka voi sekin haitata hiusten ja kynsien kasvua.

Loppujen lopuksi muut kehon osat ovat luonnollisesti etusijalla, kun kehosi toimii rajoitetuilla kaloreilla.

Keho priorisoi elintärkeitä elimiä lähettämällä ravinteita ensin niihin varmistaakseen yleisen toimintakyvyn. Väärä tai köyhä ravitsemus voi aiheuttaa jopa hiusten ja kynsien irtoamista, haurautta ja lopulta jopa niiden menetyksen, ellei niistä ei pidetä asianmukaista huolta ravitsemuksen kautta.

Samasta näkökulmasta on tarpeen tarkastella, mistä kynnet ja hiukset koostuvat yhdistetasolla. Sekä hiukset että kynnet koostuvat keratiinista, joka on kehon tuottama proteiini. Keratiinin syntyminen vaatii energiaa kaloreiden ja muiden ravintoaineiden muodossa proteiinisynteesin tukemiseksi.

Miltä ”riittävä ruoka” näyttää käytännössä?

Tavoitteena olevan kalorimäärän rajaaminen ei ole yksiselitteistä, koska energian tarve vaihtelee henkilöstä toiseen ja perustuu tekijöihin, kuten ikään, sukupuoleen ja aktiivisuustasoon.

Edes tyypillinen ”2 000 kaloria päivässä” ei pidä paikkaansa kaikille, vaan avain on kuunnella kehoa.

Nälän ja kylläisyyden tunteita kannatta seurata ja nauttia monipuolisesti ruoista kaikista ruokaryhmistä. 

Hiusten ja kynsien kasvun tapauksessa jotkut ravintoaineet ovat suoremmin hyödyllisiä kuin toiset.

Rauta (löytyy punaisesta lihasta, merenelävistä, siipikarjasta, pavuista ja pinaatista)

Sinkki (löytyy punaisesta lihasta, siipikarjasta ja maitotuotteista)

Biotiini eli B7-vitamiini (löytyy munista – erityisesti keltuaisista – sekä lohesta, bataateista, sienistä, maapähkinöistä ja avokadoista)

Kollageeni (löytyy luuliemestä ja gelatiinista) - vaikuttaa lähinnä ihoon, josta hiukset ja kynnet kasvavat

Terveelliset rasvat (kuten lohi, tonnikala, avokadot, saksanpähkinät, pellavansiemenet, oliiviöljy ja avokadoöljy)

Rasvaliukoiset A-, E-, D- ja K-vitamiinit (löytyy usein lihasta ja/tai vihreistä vihanneksista). Ne tarvitsevat rasvaa imeytyäkseen. D-vitamiinia voi saada myös auringossa oleskelusta, mutta siinä on omat riskinsä.

Monet näistä ruoista ovat proteiinin lähteitä, sillä hiukset ja kynnet koostuvat keratiinista, joka on siis rakenneproteiini.

Muita mainitsemiaan proteiinin lähteitä ovat palkokasvit, kreikkalainen jogurtti ja omega-3-rasvahapot.

Vaikka tietyt ravintoaineet tarjoavat tiettyjä hyötyjä keholle, on tärkeää selventää tämä kohta: Terveellinen syöminen ei tarkoita pelkästään "terveellisten ruokien" syömistä tai muiden rajoittamista. Se tarkoittaa todella riittävän määrän syömistä (mikä on enemmän kuin ruokavaliokulttuuri monasti haluaisi meidän uskovan) ja kaikkien ruokaryhmien syömistä (eli ei vain proteiinien ja kasvisten). On monia ihmisiä, jotka rajoittavat syömisiään tai haluavat "syödä puhtaasti". Tälllainenh ortoreksia ei ole välttämättä hyväksi.

On muitakin tapoja pitää kynnet ja hiukset terveinä

Vaikka ruoka on elintärkeää hiusten ja kynsien suojaamiseksi, se ei ole ainoa asia.

Hyvän verenkierron varmistaminen on yksi juttu, sillä veri toimittaa happea ja ravinteita päänahkaan ja kynsialustoille. Kymmenen minuutin reipas kävely, jalkojen nostaminen ylös, ja hieronta sekä lämmin kylpy esimerkiksi auttavat kaikki tehostamaan verenkiertoa.

Myös stressi saa kehon tuottamaan enemmän kortisolia (stressihormoni), mikä voi laittaa hiustupet lepovaiheeseen, joka johtaa hiusten ohenemiseen. Liika kortisoli voi myös johtaa ohuisiin ja hauraisiin kynsiin.

Stressin hallintaan kuuluu, että saat riittävästi syvää unta. Se tukee proteiinisynteesiä, mikä on välttämätöntä keratiinin tuotannolle ja siten hiusten ja kynsien kasvulle.

Älä myöskään unohda pysyä nesteytettynä. Yleensä se tarkoittaa noin 1,5 litran (tai enemmän) veden juomista painokiloa kohden päivittäin. Pyri juomaan ainakin 1,5 l per päivä. Kehon pitäminen liikkeessä ja sen huuhtelu sisäisesti puhtaalla, raikkaalla vedellä on helppo ja tehokas tapa tukea kehosi terveyttä ja prosesseja. Kuona-aineet poistuvat ja se tukee myös kynsien ja hiusten solujen uusiutumisprosessia.

Lindt (ja muuta)

Kävin sitten varmaankin viimeistä kertaa Lindtin tehtaanmyymälässä (no ainakin täällä ja tällä erää - ehkä). Meni yli 70 euroa, mutta oli sentään vitosen alennuskuponki. Takaisin tullessa huomasin, että vielä olisi yksi sellainen, mutta kun niitä ei (ilmeisesti) saa käyttää samaan ostokseen.

Saattaa olla, että keskiviikkona joutuu käymään siellä uudelleen, kun nyt siellä ei ollutkaan niitä kirsikkasuklaatankoja, joita olisin välttämättä himoinnut.

Irtolaareista ostan aina näitä: hopeanvärinen on tummempaa suklaata /Fondente), jossa 20% pähkinätahnaa, kultaisessa paperissa on taas 26% pähkinätahnaa (Classico) ja uutuutena oli vihreään paperiin kääritty Pistacchio, jossa siis pistaasitahnaan sekoitettua maitosuklaata. Massa on hiukan kuin Fazerin Mignon-munissa.

Lindor Shortbread oli yksi uutuuksista. Maitosuklaata, johon oli upotettu voisia shortbread-keksin muruja. Oli hyvää sekin.

Lindor pistaasi- ja mantelivoisuklaapalloja, hyviä nekin.

Tiramisua maitosuklaassa ja Nocciolatte, jossa maitosuklaaseen on upotettu kokonainen paahdettu hasselpähkinä.

Vasemmalla mansikkakreemiä maitosuklaakuoressa ja oikealla sama, mutta vadelmakreemillä.

Tässä vasemmalta: Lindor Shortbread, Lindor Milk & White Truffle, Lindor Stracciatella, Lindor Caramel jua Lindor Fudge.

Siinäpä on taas sitten syömistä hetkeksi aikaa. Nuo ekassa kuvassa olevat suklaalla kuorrutetut hedelmät ovat herkullisia, olisi voinut ostaa jopa kaksi loodaa. Samaten suklaamuffinssit menevät aina kahvin kanssa.

Kävin tullessani Rossmannilla, kun piti ostaa putkenaukaisijaa ja pyykinpesuainetta. Löysin tällaisia, ja aina kun mainostetaan, että 80% vähemmän muovia, niin mielellänihän noihin pennoseni pistin.

Nämä ovat tuollaisia pehmeitä läpysköjä, jotka sisältävät pesuaineen. Aina 4,5 kg:lle pyykkiä laitetaan koneeseen yksi tuollainen arkki, ja käsipyykkiä varten arkki puolitetaan jakoviivaa pitkin. Näyttäisivät varsin käteviltä, eikä paketti paina paljoa. Nämä siis ovat 100% biohajoavia. Hinta oli n. 3,50 euroa per pakkaus.

Tästä tulikin mieleeni, että jokin aika sitten joku jakoi tällaisen mainoslinkin jossain Fb-ryhmässä ja oli tilannut sieltä mm. juuri noita Dr. Beckmann-merkkisiä siivousaineita. Firma on siis saksalainen, nimeltään Amazina ja kuulemma toimitus oli nopea ja hinnat saksalaisittain edulliset. Siellä on myös elintarvikkeita ja esim. kosmetiikkaa.

En ole ko. firmaa kokeillut, mutta saatanpa hyvinkin testata, kunhan Suomeen pääsen.

(Tunnustus: Ostin minä Rossmannilta kaksi ripsiväriäkin, mutta niistä lisää myöhemmin)

Amerikkalaissotilaitten hautausmaa Margratenissa (WWII)

Haahuilin perjantaina Alankomaiden Limburgissa ja kävin myös tällä toisen maailmansodan aikaisella amerikkalaisella hautausmaalla, joka sijaitsee Margratenissa, lähellä Maastrichtia. Sinne pääsee esim.  Limburgerlinen bussilla numero 350 sekä Aachenista, että Maastrichtista. Bussit kulkevat n. 13-30 minuutin välein, ja välille kannattaa ostaa flex-ticket (Day Ticket, Daagkaart), jolla pääsee takaisinkin lähtöpaikkaansa ja voi vielä pysähdellä matkan varrella. Se on halvempi ja perjantaina se oli Vaals-Maastricht -välille 8,35 euroa (Deutschlandticket kattaa välin Aachen-Vaals). 

Pysäkki on American Cemetery/De Amerikaanse Begraafplaats. Muista painaa pysähdysnappia ajoissa, sillä bussi ei automaattisesti pysähdy joka pyssärillä. Jos ajat ohi (kokemusta on!!!), siltä seuraavalta pysäkiltä on aikamoinen kävelymatka. Bussissa ei kelpaa käteinen, ainoastaan kortilla voi maksaa.

Tämä hautausmaa ansaitsee oman postauksensa. Sinne on haudattu 8291 toisen maailmansodan aikana noissa maisemissa kaatunutta amerikkalaissotilasta. Alun perin haudattuja ruumiita oli yli 10 000 ja siellä oli myös muita kuin amerikkalaisia.

Wikipedia kertoo seuraavaa (vapaa käännös, suorat lainaukset kursiivilla):

Alankomaiden amerikkalainen hautausmaa ja muistomerkki (hollanniksi Amerikaanse Begraafplaats Margraten) on toisen maailmansodan aikainen sotilashautausmaa, joka sijaitsee Margratenin kylässä, 10 kilometriä Maastrichtista itään, Alankomaiden eteläisimmässä osassa, Limburgissa. Vuonna 1960 vihityllä hautausmaalla, joka on Alankomaiden ainoa amerikkalainen hautausmaa kattaa 26,5 hehtaaria maata ja sitä hallinnoi American Battle Monuments Commission (ABMC).

Hautausmaa on siis pieni pala USA:ta Alankomaissa.

Hautausmaa perustettiin marraskuussa 1944 everstiluutnantti Joseph Shomonin johdolla 611. hautarekisterikomppaniasta, kun Yhdysvaltain yhdeksäs armeija tunkeutui Ranskasta ja Belgiasta Alankomaihin. Sodan lähestyessä loppuaan oli odotettavissa, että siellä olisi hautapaikka ensiksi yli 20 000:lle konfliktin viimeisten kuukausien kuolleelle, mukaan lukien vihollisen kuolleet. Loppujen lopuksi siitä tuli hautausmaa noille 8291:lle, kun muita pysyviä hautausmaita avattiin, ruumiita palautettiin Amerikkaan amerikkalaisten perheiden toiveista kotimaahan, ja vihollisen kuolleet siirrettiin kotimaahansa. Alussa päätettiin, että hautausmaalle kerättäisiin sodassa kaatuneet 600 kilometrin säteellä Margratenista, ja tavoitteena oli, että yksikään amerikkalainen ei jäisi haudattavaksi vieraalle maalle.

Yhteistyössä Margratenin kylän johdon kanssa hautausmaa sijoitettiin parhaalle maatalousmaalle, josta maanviljelijät saisivat lopulta korvauksen. Hautausmaan pinta-ala olisi lopulta 65 hehtaaria historiallisella entisellä roomalaisella maantiellä, joka oli kuljettanut Euroopan kasvua ja sotaliikehdintää varhaiskeskiajalta lähtien. 2000-luvulla tie on enimmäkseen maaseudun valtatie Maastrichtin (Alankomaat) ja Aachenin (Saksa) välillä.

Hautausmaan ensimmäinen maavalli rikottiin pääosin afroamerikkalaisen 960. Quartermaster Corpsin työvoimalla historiallisen kylmän ja märän talven alussa. Työntekijät loivat hakuilla ja lapioilla tavanomaiset haudat, jokainen oli kuusi jalkaa syvä, kuusi jalkaa pitkä ja 2½ jalkaa leveä. Käsittelyn jälkeen ruumis oli tarkoitus kääriä patjansuojukseen tunnuslevy suussaan. 300 ensimmäistä vainajaa haudattiin kiitospäivän 1944 aikana. Talven edetessä prosessia vaikeuttivat jäätyneet ruumiit, hautojen jatkuva tulviminen ennen kuin ne saatiin täytettyä ja kuljetusten ja koneiden kyvyttömyys pysyä lietteisellä maalla, aluehan oli entistä peltoa.

Kevät 1945 toi helpotusta hauitausmaaponnisteluihin, mutta haudattavien määrä lisääntyi dramaattisesti. Kun kuolleiden määrä kasvoi läheisen Ardennien taistelun ja muiden konfliktien myötä, Yhdysvaltain armeijan oli välttämätöntä pyytää Margratenin asukkaiden apua. Kylän halukkuus yhteistyöhön käynnisti Alankomaiden eteläisen Limburgin maakunnan ja amerikkalaisen hautausmaan välisen täysimittaisen suhteen, joka säilyi aktiivisena 2000-luvulle asti. Hautausmaa avattiin juhlallisesti Memorial Day 1946 -tapahtumana, joka herätti kansainvälistä huomiota ja johon osallistui kaksikymmentä kuorma-autoa täynnä kukkia kuudestakymmenestä ympäröivästä kylästä. 1949 hautausmaan viimeisessä kehitysvaiheessa suuri osa haudoista tyhjennettiin, ja ruumiit siirrettiin pois kotimaahan tai toisille hautausmaille. Jäljellejäävä hautausmaa suunniteltiin uudelleen, ja näin voitiin luoda Amerikan taistelumuistomerkkikomission (American Battle Monuments Commission) mukainen nykyaikainen Alankomaiden amerikkalainen hautausmaa. Hautausmaan avasi virallisesti Alankomaiden kuningatar Juliana vuonna 1960.

Lähes kaikki yhdysvaltalainen sodassa kuollut keskitettiin hautausmaalle lukuun ottamatta joitakin hautauksia Zoetermeeriin (lentäjä John E. McCormick), Loosdrechtiin (Jasper Vandenbergh, joka kaatui taistelussa 16. joulukuuta 1944 St. Vithissä - alun perin haudattiin Henri-Chappelleen, mutta siirrettiin Loosdrechtin hautausmaalle hänen vanhempiensa pyynnöstä, jotka molemmat olivat kotoisin kyseisestä kaupungista) ja Opijneniin (kahdeksan miehistön jäsentä Opijnenin yllä 30. heinäkuuta 1943 alasammutun B-17 Man-O-War -lentokoneen miehistöön kuuluvaa).

Yli 3 000 saksalaista, jotka oli haudattu amerikkalaisen hautausmaan viereiselle pellolle, haudattiin uudelleen Ysselsteynin saksalaiselle sotahautausmaalle.

Hautausmaan sisäänkäynnillä on kunniakenttä, jossa on taivasta heijastava allas. Siellä on vierailurakennus ja museo, jossa on kolme kaiverrettua operaatiokarttaa, jotka kuvaavat amerikkalaisten joukkojen liikkeitä alueella toisen maailmansodan aikana. Kappelin tornin juurella, heijastavaa allasta vastapäätä, on Joseph Kiselewskin tekemä patsas, joka esittää menetettyä poikaansa surevaa äitiä. 

Kunniakentän molemmin puolin olevilla seinillä on kadonneiden taulut, joihin on merkitty 1722 kadonneen amerikkalaisen sotilaan nimet. Nimen viereen sijoitetut ruusukkeet osoittavat, että henkilö on sittemmin tunnistettu. Ks. postauksen ensimmäinen filminpätkä.

Toisen maailmansodan päättymisen poikkeuksellisissa vaatimuksissa Etelä-Limburgissa sijaitsevan Margratenin yhteisön ja Alankomaiden amerikkalaisen hautausmaan rakentamiseen, purkamiseen ja jälleenrakentamiseen osallistuneen amerikkalaisen sotilasyhteisön välinen suhde on johtanut siihen, että ympäröivä yhteisö on kiinnittänyt poikkeuksellista huomiota hautausmaalle haudattuihin. Vuonna 1945 eräs kylän virkamies ehdotti, että perheet ja yksityishenkilöt ottaisivat käyttöön jokaisen haudan ja muistomerkin nimen, ja jokainen nimi on otettu käyttöön 2000-luvulla. Monet Alankomaiden ja Belgian kansalaisten tekemät adoptiot ovat periytyneet sukupolvelta toiselle, ja vuonna 2021 oli jonotuslista niistä, jotka halusivat ottaa vanhentuneet adoptiot vastaan. Adoptio-ohjelmaa, joka on olemassa eri muodoissa useimmilla Euroopan amerikkalaisilla hautausmailla, hallinnoi The Foundation for Adopting Graves American Cemetery Margraten.

Hautausmaalla järjestetään joka vuosi Alankomaiden muistopäivänä muistotilaisuuksia. 

Hautausmaan portti.

Hautausmaan tienviitta toisella puolella tietä.

Hautausmaan aukioloajat (7/25) ovat joka päivä klo 9-17. Paikan tarkka sijainti löytyy täältä.

Hautausmaan portilla on jo hyvissä ajoin ennen klo 17 univormupukuinen henkilö hätistelemässä pois sisäänpyrkijät, sillä täällä vierailulle pitää ottaa aikaa, eikä vierailu ihan puolessa tunnissa suju. Kyseinen henkilö sulki portin täsmällisesti.

Dolce & Gabbana Light Blue

Tässä omia tavaroitani sekoitellessani meni jo jossain vaiheessa ihan sekaisin, mitä ilmaisnäytteitä on viime aikoina postilaatikkoon putkahtanut. Tämä tosin tuli eilen, joten kirjoitellaanpas nyt tästä tuoksusta.

Dolce & Gabbanan Light Blue on jo "vanha" kukkais-hedelmäinen tuoksu (tosin näytepakkauksessa sanotaan "puumais-hedelmäiseksi"), lanseerattu jo vuonna 2001.Tuoksunuotteina siinä on ensin sisilialaista sitruunaa, vihreää omenaa, setriä ja kissankelloa, keskituoksuna on bambua, jasmiinia ja valkoista ruusua, ja pohjatuoksuna on setriä, valkoista myskiä ja ambraa.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

Minä en ole tätä ikinä aiemmin tuoksutellut. Syy siihen on yksinkertaisesti sen tylsä nimi: en ole jaksanut pahemmin kiinnostua.

Onhan tämä kuitenkin ihanan raikas kesätuoksu, kepeä ja sitruksinen, nyt kun sitä kokeilin. Vahinko vaan, ettei tuoksu pysy kauaa iholla aika mutta niinhän se on usein kaikkien sitrustuoksujen kanssa. Ne haihtuvat nopeasti.

Eli mitään kovin väkevää tuoksupilveä tällä ei saa aikaiseksi, ja siitä varmaan hajuallergikot kiittävät. Sen verran laimea on kuitenkin tämä Eau de Toilette, että en itse rahojani siihen laittaisi.

Tuoksusta on myös olemassa lukuisia flankkereita.

Kahden päivän "turreilua" Nordrhein-Westphaliassa

Viime viikolla Kähärin muuttofirma haki muuttotavaroitani, ja paljonhan niitä oli taas kertynytkin, vaikka tänne muuttaessani vannoin , että "mitään en osta". Tosin niissä tavaroissa oli kaksi isoa ja paksua untuvatäkkiä, joita en halunnut jättää tänne.

Sai sitten muuttoauton kuljettaja nejänkympin parkkisakotkin kun parkkeerasi tähän rakennuksen eteen. Miten osuikaan Ordnungsamtin kuivakka naisihminen paikalle, vaikka koko toimituksessa ei mennyt kauaa aikaa, ja hänellä oli hätävilkut autossa päällä. Mihin muuallekaan tässä lähimaastossa parkkeeraisi? En ymmärrä.

*****

Niinpä sitten ajattelin viettää vähän aikaa turistina täällä, sillä lopullinen lähtö on viikon päästä.

Olin eilen seitsemältä aamulla hammaslääkärillä tämän murtuneen hampaan jälkitarkastuksessa, ja hyvä siitä näytti tulleen. Hammaslääkärini oli joku irakilaissyntyinen Abdullah, joka oli opiskellut Emiraattien Ajmanissa. Eksoottista.

Hyppäsin sitten sieltä päin bussiin ja ajelin Monschauhun aamukahville. Olikin hauska olla siellä noin aamuauringossa, sillä se sai koko piparkakkutalokaupungin näyttämään enstistäkin satumaisemmalta. Katsokaa vaikka itse!

Nyt vasta huomasin, että vanhan evankelisen kirkon tuuliviirinä on joutsen.

Vanha linna mäen päällä on nykyään nuorisohostelli.

Kaupunki on kuuluisa sinapistaan... (kuvassa vanha sinappimylly)

...ja silkkiteollisuudestaan (kuvan muistomerkki on silkkiteollisuudelle omistettu)

On tämä kaupunki yksi Saksan ja NRW:n helmiä! Hauska on tänne bussilla tulla Aachenista, kun tie menee osittain. Belgian puolelle ja vanhat liikennemerkit muistuttavat tullien sijainneista. Monschauhun ja reittiin liittyy olennaisesti myös Vennbahn, josta aiemmin kirjoittelin täällä.

Otin kiertoajelun sellaisella minijunalla, ja kävimme myös tuolla linnalla, mutta kuski jo varoitteli, että jos siellä jää kyydistä pois niin hän ei voi taata, että seuraavalla vuorolla mahtuu mukaan, joten jätin kuvaamisen sikseen, koska junan ikkunoiden läpi olisi tullut varsin epäselvää kuvamateriaalia.

Monschauhun pääsee Aachenin bussiasemalta busseilla 66 ja SB66, jotka lähtevät Aachenin bussiaseman toiselta riviltä Peterstraßselta katsottuna. Niitä mene todella tiuhaan.

*****

Tänään päätin lähteä Kölniin ja halusin käydä katsomassa, miltä Köln näyttää yläilmoista. Rein-joen ylimenee Seilbahn-köysirata, ja se olikin jännittävä pikkuruisine, neljän istuttavine koppeineen, jotka heiluivat tuulessa.

Lähtöpaikka on Zoo/Flora (jossa nimensä mukaan on vieressä eläintarha ja kasvitieteellinen puutarha). Päärautatieasemalta sinne pääsee U-bahnilla numero 18 (suunta Slabystraße/Mülheim/Thielenbruch). Samalla numero 18:lla pääsee toiseen suunhaan Brühliin ja Bonniin. Brühlissähän on se Augustusburgin linna, jota kävin jokin aika sitten ihailemassa.

Kiikkerä oli juuri ja juuri neljänistuttava vaunu, mutta onneksi ei tuullut niin paljoa kuin edellispäivänä.

Rheinparkin yli kun mentiin niin alhaalla puistossa puksutteli pieni juna, jolla oli ainakin yksi asema Claudius Thermen kylpylän luona.

Kapoiset olivat raiteet, mutta risteys oli merkitty asiaankuuluvasti.

Claudius Thermen sisäänkäynnin vieressä oli terveysvesilähde paperimukiautomaatteineen ja minäkin maistoin, kun oli niin kuuma päivä. Oli aika eksootisen makuista vettä, lievä hiilihappo myös siinä maistui.

Takaisinpäin tullessa olinkin yksin koko kopissa. Toisella puolella näkyi yksi Kölnin satamista. Jos pääsen ajoissa ylös sunnuntaina, niin menen uudelleen ensi sunnuntaina Kölniin ja hyppään mukaan kello kahdelta iltapäivällä alkavalle kolmen tunnin satamakierrokselle. Risteily, jota Feste Zonsin reissulla mukana ollut saksalaisnainen kovin suositteli.

Nämä proomut ovat sitten nimpal kivoja! Jos rupeisikin "isona" Reininjokilaivuriksi! Voisin ihan kuvitella vaikka asuvani tuollaisessa ja maisema vaihtuisi koko ajan.

Menin sitten tuomiokirkon ja päärautatieaseman välissä olevalle aukiolle italialaiseen suosikkikahvilaani juomaan tuumauskaffeet. Kylmää espressoa valkosuklaakaakaolla ja jäillä. Oli hyvää.

Mutta mitäs sitä nyt vielä kotiinkaan lähtee! Hyppäsin kiertoajelubussiin, joka lähti aukiolta ja se olikin ihan mielenkiintoinen 24 euron sijoitus. Kesti pari tuntia tämä lysti.

Vähän tuli hintsusti otettua kuvia, mutta tässä muutama.

Vanha kaupunginportti.

Tämä olikin mielenkiintoinen: kuuluisan italialaisen arkkitehdin Renzo Pianon suunnittelema Weldstadthaus, joka nykyään on Peek & Cloppenburgin vaatekauppa. Renzo Piano on suunnitellut myös mm. Berliinin tyylikkään Potsdamer Platzin, joka ennen oli suoranaista jättömaata. 

Toisekseen en ole kovinkaan kiinnostunut vaatekaupoista, mutta esim. juuri joka Berliininreissullani ravaan ensitöikseni paikalliseen Peek & Cloppenburgin liikkeeseen, koska sieltä löytää vaikka mitä.

Kuvissa vähän lisää köysirataa eri näkövinkkelistä ja vilaus kasvitieteellisiin puutarhoihin (Flora Köln Palais im Park). Sielläkin tietty olisi voinut käydä, mutta alkoi olla jo ilta.

Nälkäisenä palasin sitten tuomiokirkon kupeeseen, ja nälkäisenähän sitä tekee kaikkea tyhmää, kuten tilaa liki 17 euron Mövenpick-jätskiannoksen illalliseksi. Saihan sillä verensokerit nousuun.

Paikka oli Cafe Reichard, jossa oli alakerrassa ehkä kummallisimmat vessat, mitä olen ikinä nähnyt.

Vähän ihmettelin, kun vessakoppien ovet olivat läpinäkyvää lasia. Mutta sitten se selvisi: kun menit tisälle ja lukitsit oven, se muuttui maidonvalkoiseksi. Tässä vasemmanpuoleisen vessakopin ovi on auki, oikeanpuolimmaisen kiinni (mutta ei lukossa, kun ei ketään ole sisällä)

Myös käsienpesualtaat olivat erikoiset. Vesi juoksi tuon lasisen läpyskän päältä putouksena.

On se hyvä, että aina riittää jotakin uutta ihmeteltävää tässä maailmassa 😆.