Blogi terveydestä, terveellisestä ruoasta, kosmetiikasta, luontaistuotteista ja yleensä maailmanmenosta aikuisen naisen silmin nähtynä. Kaksi kierrosta syövän sairastelua värittää elämääni ja kolmas jäi pysyväksi riesaksi. Arkielämän psykologiaa ja johtajuuttakin saatetaan blogissa sivuta. Taustaltani olen pitkän linjan lääketutkimusammattilainen, ja ruodin postauksissa mm. kosmetiikan ja luontaistuotteiden ainesosia ja tehoa omien käyttökokemusten ohella.
torstai 3. heinäkuuta 2025
Feste Zons
Jotenkin siitä eilisestä liki +40C:n kuumuudesta sitten selvittiin. Illalla tulikin sitten kaatosade ja ukkosmyrsky. Itse Zons oli kiva pikkupaikkakunta. Sitä usein verrataan muurien ympäröimään Rothenburg ob der Tauberiin, joka on pittoreski sekin. Olen joskus hamassa menneisyydessä käynyt siellä auton kanssa.
Samalla paatilla mentiin kuin viime viikolla. Yllättävää (tai sitten ei) oli se, että viime viikon visiittikohde on Zonsin lailla osa Dormagenia, ja eilen Monheimissa oli evakuoitu liki koko kaupungin alueelta oli löytynyt (taas vaihteeksi) toisen maailmansodan aikaisia pommeja.
Zonsissa oli kaikki kuitenkin hyvin.
Kylmä aamuinen latte macchiato italialaiskahvilassa Kölnin tuomiokirkon aukiolla päärautatieasmen vieressä.
Yksi iso jokiristeilijä, ei kuitenkaan ollut meidän paattimme.
Köln ja Hohenzollernbrücke aamutuimiin.
Zonsissa rantauduttiin pellon vieressä olevalla hiekkarannalla sijainneeseen laituriin. Siinä oli hieman miettimistä mihin suuntaan pellon poikki taivallettuaan lähtisi. Pikkukaupunki oli kuitenkin oikeastaan heti pellon takana.
Rheintor-portti ja arkkipiispa Friederich von Saarwedenin patsas.
Pfefferbüchse
Kivannäköinen pikkukaupunkihan se oli.
Kaupungin pienoismalli. Hiukan oli hankalaa ottaa summanmutikassa kuvaa, kun aurinko porotti niin, ettei edes kunnolla nähnyt, mitä kuvaa.
Iltapäivällä taivaalle alkoi kerääntyä pilviä ja kotimatka menikin sitten laivan sisätiloissa koska ulkona ukkosti ja satoi kaatamalla.
Takaisin Kölnissä.
Ja ah nämä Saksan junat! olisi pitänyt olla takaisin Aachenissa jo yhdeksän kieppeissä illalla, mutta juna jätti Düreniin ja korvaavaa bussia sai odotella, joten olin kotona vasta liki puoliltaöin.
Bussin pyssäreitä ei mitenkään ilmoitettu, joten sain sitten arvailla, missä oltiin. Onneksi edessä istuva mieshenkilö kertoi jäävänsä bussista Aachenin Rothe Erdessä, joka on minuakin lähin pysäkki, joten siinä pimeydessä pääsin ulos bussista oikeaan aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!