2 x luomuputsari normaalille/kuivalle iholle

Tarkastellaanpa tänään ensin hiukan oudompaa brändiä - eli Maria Åkerberg Olive Cleansing -voide on nyt testattu.

Halusin löytää ihoa kuivattamattoman, voidemaisen putsarin, ja vaikka tätä tituleerataankin puhdistusmaidoksi kuivalle, herkälle ja varttuneelle (??!) iholle, tämä ei ole mikään maitomainen putsari ollenkaan vaan paksua voidetta. Siinä mielessä jopa ilahduin.

Voiteessa on runsaasti E-vitamiinipitoista, kylmäpuristettua oliiviöljyä, joka ei paksuutensa vuoksi imeydy helposti ihoon. Miellyttävä käyttää sinänsä, ja tuoksuu ärhäkän yrttiselle oliiviöljylle. Voiteessa tuoksuu myös petitgrain-öljy, jolla sanotaan olevan antiseptisiä ja ihoa tasapainottavia vaikutuksia.

INCI:ssä on tosin myös mm. glyseriiniä ja jojobaöljyä - mutta niin, se on kuitenkin nimenomaan oliiviöljyputsari.

Sitten tähän toiseen putsariin, joka on Urtekram Rise & Shine Gentle Cleansing Milk, eli myös puhdistusmaito, mutta tuohon edelliseen verrattuna tämä on todella juoksevaa ja läpikuultavan maitomaista.

Haksahdin tähän ihan tuon sen sisältämän appelsiiniöljyn takia. Mikäs onkaan sen mukavampi tuoksu ainakaan aamuisin! Tosin aamuisin ei ole meikkiä poistettavana kasvoilta.

INCI:ssä riittää myös yhtäläisyyksiä tuohon oliiviputsariin, vaikkakin tämä on tosiaan "pidemmässä liemessä". Siinä on mm. glyseriiniä, jojobaöljyä, kookosöljyä, sheavoita, aaloeta ja manteliöljyä, mutta näin ohut koostumus ei tunnu ollenkaan rasvaiselta.

Mutta mitä muuta yhteistä näiltä löytyy? No se, että nämä kumpikaan eivät ole kovin tehokkaita meikin poistamisessa! Ja minun päivämeikkini on sentään yleensä todella kevyt.

Vähän ihmettelin, miten ne ovat minulle päätyneetkään? Putsarit tosin ovat usein hiukan "sika säkissä" -ostoksia. Ehkä pitää yrittää käyttää molemmat pois aamupesuilla, vaikka siinä suhteessa olen jo jokin aika sitten siirtynyt pelkkään kasvojen vesipesuun.

Onko jollain lukijalla näistä ihan päinvastainen käsitys meikinpoistajana? Kuulisin mielelläni.

Mukavaa viikonloppua!

Silmänympärysvoiteen metsästystä

Olen etsinyt hyvää silmänympärysvoidetta. Se saisi mielellään olla hiukan rasvainenkin, ainakin yöksi, mutta tietystikin siinä saisi myös olla hyvin paljon kosteuttaviakin ominaisuuksia.

Nyt on kokeilussa Lierac Dioptiride Wrinkle Correction Filling Cream. Voiteessa on mm. glyseriiniä, peptidejä, peltokorte-, muratti- ja poimulehtiuutetta. Yhden peptidityypin sanotaan suojaavat ihoa siniseltä valolta, jota tulee esimerkiksi digilaitteiden ruuduilta.

Poimulehteä on kansanlääkinnässä käytetty parantamaan ihon nirhaumia. Sillä sanotaan myös olevan turvotusta poistavia ja ihoa hoitavia ominaisuuksia. Muratista saatavan uutteen sanotaan myös hoitavan ihoa, ja peltokortteessa taas on runsaasti piihappoa, jonka sanotaan vilkastavan ihon aineenvaihduntaa. Saponiinit ja antioksidantit taas auttavat ihokudosta uusiutumaan. Peltokorte myös supistaa ihohuokosia.

Voide vaikuttaa iholla siltä, kuin siinä olisi valoa heijastavia hiukkasia, mutta INCI:ssä en näitä näe. INCIt saattavat tosin silloin tällöin vaihdella.

Muuten voide ei erityisesti ole mikään hirveän paksu ja rasvainen, ja imeytyy hyvin ihoon, joten kelpaa kyllä erinomaisesti meikinkin alle - ehkä tämä ei kuitenkaan ole niinkään yöksi käytettävä, ainakaan kuivempi-ihoiselle. Iho siloittuu silikonien ansiosta, mutta mitään "kittiä" tämä voide ei ole.

NARS - ja vähän muuta

Olen tullut siihen tulokseen, että mitä vanhemmaksi (iho) tulee, sen ohuempi pitäisi meikkipohjan olla. Ennen käytin aina paksuja ja peittäviä meikkivoiteita, mutta toisaalta - ihoni ei kaipaa niinkään peittämistä, koska se on nykyään hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Nuorena se oli rasvoittuva ja pukkasi epäpuhtauksia, mutta ei niinkään enää, joten saan kaiketi olla tyytyväinen.

Ajattelin kokeilla NARSin Pure Radiant Tinted Moisturizer - voidetta, jossa on auringonsuojakerroin (Spf30, PA+++ *), C-vitamiinia ja kosteuttavia polysakkarideja (meren mikro-organismifermenttien kautta).

Sävyksi valikoitui Temptalian avustuksella L2 Alaska. Lämpimän sävyinen, vaalea. Voide on öljytön ja kerrostettavissa hyvin. Peittävyyskin oli yllättävän hyvää tasoa. Sanoisin, että ihan hyvä näin arkikäyttöön,  ja kuvittelisin sen olevan sopivan kevyt kesäksi.

*****

Lensin sunnuntaina Suomeen, ja onneksi sainkin lentolippuni vaihdettua sunnuntaiksi, sillä eilen maanantaina olivat junat, bussit sun muut lakossa. Itse asiassa luin lehdestä, että Münchenin kenttäkin oli suljettu jo sunnuntaina maahenkilöstön lakkoilujen vuoksi.

GRRR, näitä lakkoja on nyt Saksassa riittänytkin. Kaiken kukkuraksi maassa ovat ainakin junat jatkuvasti myöhässä.

Varasin omasta mielestäni "näppäränä naisena" lipun Pariisista lähteneeseen Thalysiin (TGV) välille Aachen Düsseldorf. Juna oli tietenkin myöhässä Pariisissa sattuneen "incidentin" takia, mutta kumma kyllä ehdin ihan hyvin ja ehdin jopa Düsseldorfin kentällä käydä business-longessa syömässä ja lorvehtimassa.

Lennolla viereen sattui joku saksalainen molekyylibiologi, jonka kanssa riitti alan juttua. Kovin oli puhelias mies ja matka meni rattoisasti. Otti kuitenkin aika lailla päähän palata tänne talven keskelle, Aachenissa kun alkaa olla jo kesä.

Oletteko muuten ikinä huomanneet, että mustelmat pahenevat lennon aikana? Minulla on jostakin syystä asuntoni kivilattia ollut viimeisen siivoojan käynnin jälkeen todella liukas, ja äkkiliikkeisenä ihmisenä liukastuin keittiössä perjantai-iltana kopauttaen leukani pöydänkulmaan. Tätä ei tietty olisi tapahtunut, ellen olisi hiippaillut liukkaissa villasukissa ja yrittänyt liukastuessani tarrata ruokapöydän syrjästä kiinni, mikä oli virheliike. 

Eipä se ollut kuin pieni kopsahdus, pieni mustelma, mutta lennon jälkeen sunnuntaina oli puoli leukaa pikimustana. Hiukan sai käyttää maalarin kykyjään, että sai sitä edes hiukan peittoon, pakko kun oli naamaansa näyttää päivän kokouksissa ruudun kautta.

Olen muuten aiemminkin huomannut tämän mustelmien tummumisen lennon aikana. Kerran olin lähdössä Roomasta tutkijakokouksesta, ja hyvästelin kentällä tutkijoitani, kun eräs ranskalainen tutkijalääkärini halusi myös toivottaa hyvää matkaa. Luulin hänen ensin vaan kättelevän, mutta hän nykäisikin minut lähemmäksi poskipusuille. 

Pitkä mies, ja minä en ensin huomannut aikeita, joten hänen leukansa kopsahti keskelle kulmakarvaani. Eikä siinä mitään, mutta lennolla huomasin, että sen kulmakarvan alla olevaan silmään oli kehittynyt maailman mahtavin, poskipäälle saakka valunut musta silmä.

Seuraavana päivänä piti mennä toimistolle, ja siellä riitti leukailua asian takia, sillä eihän niin mustaa "luumua" millään saanut peitettyä. Onneksi silmä ei kuitenkaan ollut muurautunut mitenkään umpeen, se vaan oli niin mustanpuhuva.

* PA+++:sta voit lukea lisää täältä.

Vaihtoehtoinen aamiainen

Kaikki tuntevan englantilaisen aamiaisen, mutta onko joku joskus laittanut kreikkalaista aamiaista? Tässä esimerkki siitä, sitä voi vaikka kokeilla sunnuntaiksi. Tuohon vielä tuore sämpylä tai muu leipä (pita?) lisäksi, niin vatsa tulee varmasti täyteen. Itse en syö juurikaan leipää, joten sellaista ei ole kuvassa.

Tarvitaan:

- viininlehtikääryleitä

- (marinoitua) fetaa

- papuja tomaattikastikkeessa

- (marinoituja) mustia oliiveja

- pienilehtistä salaattia (lautasella on vuonankaalta ja jotakin muuta pikkulehtistä salaattia) + salaatinkastike (tummaa balsamicoa ja oliiviöljyä + suolaa ja mustapippuria)

Sitten vaan herkuttelemaan!

Paljon kehuttu

Ne, jotka ovat seuranneet tuoksujen maailmaa, eivät ole varmaankaan välttyneet tältä. Iltapäivälehden mukaan se trendaa Tiktokissa  ja mm. Keyword Loven Jonna on siitä kirjoittanut.

Notinosta saa pienempiäkin pulloja kokeiluun. Onneksi.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

Periaatteessa tässä on kaikki tuoksuissa rakastamani ainekset, kuten vanilja ja puuterisuus.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

Hypetyksestä huolimatta olen hiukan pettynyt tähän tuoksuun. Ei se huono ole, vaan varsin miellyttävä, mutta häipyy iholta aika nopeasti.

Rakastan tällaisia puuterisia tuoksuja. Kaikki nämä tuoksuelementit lupaavat hyvää - mutta haluan jotakin vahvempaa, eli tästä ei ehkä mitenkään tule suosikki.

2 x edullinen kosteuttava peitevoide

Teen usein meikkini käyttämällä meikkivoiteen sijasta vain hyvää ja kosteuttavaa pohjustusta ja peittelen silmänaluset, nenän- ja suunpielten punoituksen hyvällä peitevoiteella. Hiukan ripsiväriä, kulmien huolittelu ja huulten rajaus, poskipunaa, ja se on siinä.

Silmänalusilla ja suupielissä tarvitaan peitevoide, joka kosteuttaa, eikä kasaudu juonteisiin. Tutkaillaanpa tässä kahta edullista ehdokasta.

E.l.f. Hydrating Camo Concealer on saanut netistä lukemissani arvioissa paljon kehuja. Samaten oikealla puolella oleva Catrice True Skin High Cover Concealer, joka on vedenkestävä. Molemmissa on ihoa kosteuttavia ainesosia. Molemmilla on hyvä peittävyys.

Molemmat on pakattu putkiloihin, ja molemmissa on samanlainen levitin, e.l.f.:in tuotteessa se on tosin paljon isompi kuin Catricen voiteessa.

E.l.f. on sävyltään kellertävämpi (Light Beige), mutta käy silti omalle iholleni. Catrice on sävyä 005 Warm Macadamia, ja sitä kaupassa epäilin ensin turhan tummaksi, mutta itse asiassa se on aika täydellinen, parempi kuin tuo e.l.f.:in sävy. Ylläolevassa kuvassa e.l.f. ylempänä ja Catrice alempana.

e.l.f. vasemmalla, Catrice oikealla. Hapettumista en paljoa huomannut.

Vaikka olisi käyttänyt mitä meikinpohjustusmenetelmää alla, näistä peitevoiteista Catrice vei aina voiton. Molemmat toimivat hyvin, mutta e.l.f. valitettavasti kyllä korosti ihon epätasaisuuksia (huokoset) ja hiukan pakeni juonteisiinkin, mikä oli ehkä se pahin juttu. Olin aina yhdistänyt tämän jotenkin siihen, että talkkia sisältävä peitevoide tekee tätä, mutta näistä vain Catricessa on talkkia, e.l.f.:issä ei, eli se ei näköjään pidä paikkaansa välttämättä.

Catrice pysyi kasvoilla varsin kauniisti koko päivän, mitä nyt nenän niistämisen jälkeen joutui nenänpieliä korjailemaan.

E.l.f. toimii varmaan paremmin tasaisella ja nuoremmalla iholla.

Rare Beauty

Rare Beauty on Selena Gomezin kosmetiikkamerkki, joka sai nimensä hänen kolmannen studioalbuminsa (Rare, 2020) mukaan.

UK:ssa ilmestyvän Glamour-lehden artikkelissa hän paljastaa motivaattorinsa brändinsä perustamiseen (vapaa käännös):

"Tämän tuotemerkin luominen oli tapa käydä avoimia keskusteluja kauneudesta ja mielenterveydestä, ja se voi muuttaa alaa murtamalla yhdessä epärealistisia kauneusstandardeja".

Aika harvinaista, että kosmetiikalla ajatellaan voitavan vaikuttaa tällaisiin asioihin, luulisi ihan päin vastoin. 

Yritys on julkaissut nettisivuillaan Rare Impact -osiossa mielenterveysasiaa, ja näköjään he panostavat vapaaehtoiseen mielenterveystyöhön, mikä ei ole tietenkään huono rahanmenon kohde. 

Siinä missä firmat panostavat nykyään ympäristöraportteihin, tällä firmalla sivuilta löytyy Social Impact Report (sosiaalisen vaikutuksen raportti). Markkinoinnin alan ihmiset eivät todellakaan lakkaa yllättämästä minua tällä saralla...😆. Mutta asiaan...

Luuhasin Sephorassa kuluttamassa aikaani, ja löysin sieltä omasta mielestäni kivan highlighter-sävyn Rare Beautyn hyllystä. Rare Beauty Positive Light Silky Touch on highlighterin koko nimi. Silkkisen tuntuista se onkin ja levittyy hyvin iholle.

En oikein osaa tällaisia normaalisti käyttää, mutta nyt ajattelin, että opettelen, kun kerran toimistolle pitää hiukan siistiä naamaansa ja siis meikkaan enemmän kuin noina koronan alkuvuosina.

Kuva ei anna täyttä käsitystä sävystä, sillä se on mielestäni enemmän malvaan taittuva kuin mitä kuvasta näkyy. Tai ainakin sitä se on sähkövalossa. Kuva on otettu ikkunalaudalla luonnonvalossa. Sävyn nimi on Mesmerize.

Sähkövalossa se ei myöskään tuntunut niin kiiltelevän helmiäiseltä, kuin mitä se on luonnonvalossa. Mutta ehkä tämä onkin tarkoitettu iltakäyttöön?

Päiväkäytössä se saa kasvot näyttämään ihan muovimaisilta, eikä onnistu, vaikka kuinka vähäsen sitä yrittäisi tupsauttaa poskiluille.

Olen hiukan pettynyt.

Toinen harmittava asia tulee myös liiasta helmiäisestä, eli se korostaa onnistuneesti jokaikistä huokosta ja juonnetta.

Nähtäväksi jää, mitä tämän kanssa teen. Vaikka en vielä ihan olekaan valmis luovuttamaan. Ehkä keksin sille jotakin käyttöä.

Sivellin kuvissa on muuten Ecotoolsin Rose Gold -kokoelmasta, jos joku jäi ihmettelemään sitä.

Kolmen euron "antiikkilöytö"

Kävin Rossmannilla hakemassa rooibosteetä, jota kulutan teollisia määriä, ja silmät sattuivat tällaiseen suorastaan muinaisjäänteen fiiliksen omaavaan ripsariin. 

En edes tiennyt, että näitä enää valmistetaan. Joskus aikoinaanhan tämä oli suuri hitti, tosin en koskaan ostanut yhtäkään. Vuosien saatossa eräs jonkin mainoskuvauksen rekvisiittana ollut tuubillinen päätyi minun käyttööni, mutta siitä en muista sen enempää.

Tämä putkilo kavereineen ei edes ollut missään alelaarissa ja hinta oli tosiaan sen kolmisen euroa. Olisin kuvitellut hinnan korkeammaksikin, mutta ei. Pienellä netin selaamisella selviää, että useimmista paikoista tämä Great Lash -ripsari irtoaa alta neljällä eurolla. Niitä myös tosiaan myydään edelleen, eli tämä ei ollut mitään jäännös- tai erikoiserää.

Olen nyt käyttänyt sitä muutamana päivänä, enkä voi kuin sanoa, että ymmärrän suosion. Ripsiväri kerrostuu hyvin, ei paakkuunnuta ripsiä, eikä edes karise tai suttaudu luomille päivän mittaan. Poistaminenkin on helppoa.

Kun kerran tätä maskaraa on myyty jo vuodesta 1971, ja se on edelleen kaupoissa, täytyyhän sen olla hyvä!

Pisara kevättä sisustuksessa

Keväältä alkaa näyttää pikkuhiljaa joka puolella, ja lämpötilatkin alkavat huidella +15 C:ssa. Löysin kaupungilta Woolworthin, ja sieltä muutamia kivoja juttuja.

Oranssinen ja pinkki kori ikkunalaudalla piristävät muuten niin väreiltään pelkistettyä asuntoani. Kevätkukat niihin löytyivät ruokaostosreissulta Aldiin. Kuusi pikkuruukkua erilaisia mini-sipulikukkia oli noin 3,60 euroa, muistaakseni.

Ihania nuo mininarsissit! Sinisten helmililjojen kukat eivät ole ihan vielä täysin auenneet, mutta hyasintit tuoksuvat jo ihanasti.

Hyasintti on tyypillinen pääsiäiskukka muualla Euroopassa, mutta Suomessa se perinteisesti liittyy jouluun. Tiesitkö muuten, että hyasintti on sitä tuoksuvampi, mitä tummempi sen kukka on?

Samaisesta Woolworthista löytyi hauskanmallisia servettejä, tuollaisia piparkakkureunuksisia. Kadutti hiukan, etten ostanut pääsiäisaiheisia, mutta näillä mennään. Vaaleanpunainen ei oikein ole lempivärejäni, mutta nuo kukat ovat kivan näköisiä. Saahan näillä hiukan väriä kattaukseen.

Joskus tällaiset pikkuasiatkin voivat ilahduttaa, varsinkin nuo kukat ikkunalaudalla (enkä ole vielä saanut noita orkideojakaan tapettua!). 

Mukavaa sunnuntai-iltaa.

Yöllistä möykkää

Täällä on ollut ihmeellisen paljon porukkaa vanhan kaupungin kaduilla koko alkuyön, aikamoisen metakan kanssa. Ihmettelen, koska normaalisti on paljon hiljaisempaa.

Sakki laulaa tiettyä biisiä.

Se on muuten suositun saksalaisen, Suomessakin näytetyn TV-sarjan Deutschland (Deutschland+ eri vuosilukuja kuvaten eri ajankohtia - tai siis vuosia) tunnari. Tarttuva tunnari sikäli, mutta olisivat nyt tuolla kadulla hiljaa. En saa nukuttua.

Kaivelin tunnarin tähän iloksenne, ja toivon, että tuo humalainen (?) laulanta kadulla loppuu. Varmaan tuttu biisi teillekin? Sarjastahan on tullut usea kausi TV:ssä Suomessakin ja viimeisin taitaa löytyä Ylen Areenasta edelleen.

Kaksi kasvosuihketta

Minä en ole oikein ikinä ymmärtänyt kasvovesien tarkoitusta, mutta nyt olen havainnut, että kuiva iho tarvitsee jotakin vesipohjaista kosteuttajaa jopa seeruminkin alle.

Käytän mielelläni suihkemuotoisia tuotteita, koska joskus vuosia sitten huomasin, että kaikki "vanu", oli se bulkkina, palloina tai lappuina myytävää, ei ole luonnonkuitua. Sitä suuremmalla syyllä jätän sellaisten käytön välistä, joskaan puuvillantuotantokaan ei nykyään ole aina niin eettistä.

Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa Laveran Hydro Sensation -kasvosuihketta. Tässä suihkeessa on mm. glyseriiniä, hyaluronihappoa, leväuutetta ja antioksidanttisia rypäle- ja kurkku-uutteita.

Tuoksu on hiukan outo, ihan kuin joku olisi yrittänyt hajustaa pahantuoksuisesta pesuaineesta nenälle sopivampaa.

Minulla tätä saa suihkutella iholle massiviset määrät, jopa meikin päälle, ja ihoa kiristelee silti pahasti. Suihketta tosin suositellaankin paremmin normaalille, sekaiholle ja rasvaiselle iholle, ja minun nahkani ei taida enää olla mitään näistä.

Andalou Naturalsin Clementine + C Illuminating Toner on ollut jo kauan suosikkejani ja kyllä sitä on kulunutkin vuosien varrella. Palaan siihen aina uudelleen. Tässä on muuten aivan ihana klementiinin tuoksu, ihan kuin joisi aamuisin lasillisen vastapuristettua sitrusmehua kun tätä suihkuttelee kasvoilleen.

INCI:ssä on mm. glyseriiniä, aaloeta, pantenolia, C- ja E-vitamiinia, antioksidanttisia hedelmä- ja teeuutteita ja omenan kantasolu-uutetta, jonka ainakin väitetään toimivan antioksidanttisesti. Pitäisi tutustua tähän(kin) asiaan hiukan paremmin - siis että onko asiasta mitään kunnon tutkimusta.

Tätä suihketta saa ainakin iHerbistä ja sitäkin suositellaan normaalille ja sekaiholle, mutta minulla se toimii paremmin kuin tuo Lavera.

*****

Vatsatauti alkaa taittua täällä! Kuumeessa olen edelleen, mutta kaksi ja puoli päivää petissä alkaa tuntua jo pitkäpiimäiseltä.

Parasetamolilla saa tämän kuumeenkin alas, mutta eihän niitäkään voi syödä kuin leipää kovin montaa päivää.

Taidan yrittää juoda mukillisen teetä nyt ja syödä sen kanssa yhden minimuffinin, josko sillä saisi verensokeria vähän nousemaan (jos ne pysyvät sisällä ilman ongenkoukkuja). 

Kunhan kuume tuosta laskee, sitä voisi ehkä vaikka "lenkkeillä" tuohon lähimarkettiin ostamaan jotakin sokeripitoista juomaa. En usko oikein pystyväni vielä syömään mitään kunnollista ruokaa.

Mukavaa viikonloppua!

Fresh (ja vähemmän "fresh" käyttäjä tänään)

Fresh on brändi, jonka naamioita on etenkin ylistetty. Olen aiemmin käyttänyt merkin ruusunaamiota, mutta pienellä haulla siitä ei löydy postausta, joten sen kirjoittaminen on näemmä unohtunut.

Luin ylistäviä arvioita netistä tästä Fresh Black Tea Instant Perfection -naamiosta, ja kun kävin täkäläisessä Sephorassa, ostin matkakokoisen purkin testiin.

Naamio on nimensä mukaan pikakaunistaja, ja se sekä viilentää että kosteuttaa. Siinä on mm. glyseriiniä, riisifermenttifiltraattia (sake), teenlehtiuutetta (kombucha, fermentoitua teetä siis), betaiinia, hiivauutetta, hyaluronihappoa, kauranjyvä- ja karhunvatukanlehti- ja litsinsiemenuutetta, ruusu- (Rosa damascena) ja rypäleensiemenöljyä. Naamio on varsin voidemaista, mutta ei kovin rasvaisen oloista.

Viilentävästä vaikutuksesta pitää huolen mentoksipropanedioli.

Hyvältä tuo tuntuu, ja sopii juurikin pikakaunistajanaamioksi. Viilentävä vaikutus on huomattava, ja siksipä sen suosittelekaan käyttämään sitä kuumeisena, kuten minä tein tänäaamuna. Tuntui kuin olisi haudannut naamansa jääkasaan ja se jopa sattui. Kihelmöivä tunne on käyttöohjeen mukaan "normaalia" ja osoittaa sen toimivan, mutta kun tämä ei ollut kihelmöintiä. Aiemmalla käyttökerralla ei ollut mitään kummallisempia tuntemuksia.

*****

Olen siis jo kolmatta päivää vatsataudissa, mikä on uskomatonta, sillä sairastelen tällaisia todella harvoin. edellinen kerta oli ollessani n. 19-vuotias, ja sairastuin yhtäkkiä silloisen tulevan anoppini luona, siitä sen niin elävästi muistankin.

Muut olivat silloin käyneet läpi taudin, ja koska viimeisestä oli jo kaksi viikkoa, kuvittelin säästyneeni, mutta ei.

Meillä on työpaikalla ollut sairastelua, ja olenkin ihmetellyt, että missään aiemmassa työpaikassani ei ole näin paljoa ollut sairauspoissaoloja juuri vatsataudin tai "flunssan" takia. Vertaan siis myös koronaa edeltävään aikaan.

Maanantaina olin toimistolla ja meillä oli koko päivän UAT (user acceptance testing) -ryhmiä erään uuden systeemin takia. Epäilen tämän pöpön tulleen sieltä, koska meillä oli assari-Kimin herkkukaapista tuotuja snacksejä kokoushuoneen pöydällä, ja aamulla toimiston keittiössä oli pari isoa kulhollista kaikenlaista "pikkunannaa". Minäkin otin kahvini kanssa muutaman. 

Kuulin sitten jälkeenpäin, että ne olivat varmaankin peräisin karnevaalista, missä kulkueet nakkelivat niitä yleisölle. Olivathan ne kaikki karkit ja suklaat yksittäispakattuja, mutta herää epäilys, ovatko ne kerätty kadulta? Varsin mahdollista. En olisi ottanut, jos olisin tiennyt.

Samaten niitä Kimin varastoista haettuja herkkuja hypistelivät kaikki.

Tartunta sopisi tällaiseen kuvioon, koska tiistaina illemmalla söin parsakaaligratiinia ja siitä se alkoi, ei pysynyt sisällä mikään sen jälkeen. Eikä pysy edelleenkään.

Frau Köttgen kävi tiistaina siivoamassa, enkä tiedä, mahtoiko hän kaiken kukkuraksi vahata tämän kivilattian, ainakin se on tuhannen liukas, kun yrittää rynnätä huushollin toisella puolella olevaan vessaan nopeasti 😒.

Kuume on huidellut 39 C:ssa, ja tiedän, että perussairauden takia pitäisi mennä sairaalaan aina kun se menee yli 38 C, mutta oikeasti, hyvä kun tässä pysyy jotenkin tolpillaan.

Tilasin apteekista kotiinkuljetuksella parasetamolia, ja sillä lämpö pysyy jotenkin kurissa, mutta päänsärky on tolkuton.

Toivottavasti menee ohi pian. Pysyn petissä siis edelleen, ja kaikki talouden kolme huopaa ja yksi täkki kasattuna palelun takia päälleni. Silti palelen.

Jos kiinnostuit tuosta naamiosta (tai siitä ruusuversiosta), niitä myy Suomeen mm. Cult Beauty, Ruotsin Sephora, Feelunique ja Saksan Amazonistakin löytyy.

Naamion ainesosat ovat 95% luonnollista alkuperää.

Niitänäitä

Postilaatikkooni tupsahtivat tilaamani kirjeäänestyspaperit. Nyt kun vaan tietäisi, ketä äänestää... Netistä löytyvistä vaalikoneista ei oikein löydy mieleistä ehdokasta. Huomasin listoilla myös omituisia "puolueita", tai mitä ovatkaan. Myös vähän "erikoisempia" ehdokkaita.

Monilla ehdokkailla näyttää olevan ohjelmassaan jokin luonnonsuojeluteema, eikä se varmaan sinällään huono olekaan. Tosin painottaisin mielelläni joitain muita(kin) juttuja. Etsintä siis jatkuu, ja sitten tarvitsen vielä postimerkin tuohon kuoreen.

Postimerkistä tulikin mieleen posti, tai oikeammin kuriiripalveluiden toiminta täällä. Jos tilaat paketin, sitä ei välttämättä tuoda ovelle, vaikkahan odottaisit koko päivän kotona sitä. Nyt on muutaman kerran käynyt niin, että paketti on viety milloin minnekin lähellä olevaan liikkeeseen tai kerran jopa lähellä olevaan laihdutusklinikkaan. Kyllähän ne sitten sieltä ovat löytyneet, mutta eiväthän ne mitään pakettipisteitä ole!

Tuo klinikka  on aika iso, ja kävin kyselemässä pakettiani väärältä tiskiltä sieltä. Vastaus oli jopa kiukkuinen. Onneksi tajusin, että toisella puolella porraskäytävää oli toinen tiski, ja siellähän se oli. 

Täällä on jo kevät suhteellisen pitkällä, vaikka viime viikolla hiukan tupruttikin lunta ja räntää. Se kuitenkin suli pian pois. Kampuksen nurmikentillä ovat päivänkakkarantapaiset kukkineet jo monta viikkoa ja tuossa puistossa on krookuksia. odotan kauppoihin tuoretta parsaa ja karhunlaukkaa...

Paikallisten herkkukauppojen, suklaapuotien ja kahviloiden näyteikkunat vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Heti kun karnevaalit olivat ohi, alkaa näköjään pääsiäisen odotus.

Miten paljon näillä liikkeillä on oikein rekvisiittaa varastoissaan? Ei kai tuo kaikki ikkunoihin laitettu ole syötävääkään? Sitä ihmettelen.

Kauniita nuo ikkunat ovat kyllä katsella.

Bresaolasalaatti - ja yleensäkin ravinnosta

Olen ollut jo pitkään varsin kasvisvoittoisella ruokavaliolla enkä firman lounasravintolassa ole tähän mennessä syönyt mitään salaattia kummempaa. Tosin salaattibuffet on siellä aika hyvä.

Lihaa syön aika vähän, mikä sitten näkyy hemoglobiiniarvossa, tosin en osaa sanoa, miten sen hemoglobiinin kanssa on kasvissyöjillä yleensäkin (en tosin ole mitenkään tiukasti kasvissyöjä). Alhainen hemoglobiini on ollut ongelmani aina, eikä se selity ruokavaliolla. Eikä ollenkaan täysin tällä sairaudella.

Ei tässäkään salaatissa paljoa lihaa ollut mutta bresaola on aika maukasta. Suomessa sitä saa varmaan parhaiten ainakin useimmiten Lidlistä.

Tässä salaattiannoksessa oli vuonankaalta, jotakin muuta pikkulehtistä salaattia semi-aurinkokuivattuja tomaatteja, kirsikkatomaatteja ja marinoituja mustia oliiveja. Kastikkeena on tummaa balsamicoa, oliiviöljyä, tellicherrypippuria ja -öh - runsaasti valkosipulisilppua. Oliiviöljyn sijasta joku pähkinäöljy (vaikka saksanpähkinä-) sopisi paremmin.

Mikä siinä muuten on, että jotkut eivät voi sietää sipulien makua? Olen ollut taipuvainen pitämään sitä nirsoiluna (=tottumiskysymys, viittaan tällä entiseen opiskelukaveriini, jolla jopa todettiin aiemmin allergia), mutta niin, mitä se on?

Tämä entinen opiskelukaverini on nykyään varmaan yksi maailman suurimpia valkosipulisyöppöjä 😂.

Opiskelin muuten joskus Lontoon aikoina sivupuhteinani ravintoterapeutiksi. Paljon on vettä virrannut Aurajoessa sen jälkeen, ja olen varsin hämmästynyt siitä, miten ne asiat ovat unohtuneet. Enkä tosiaan ole koskaan niitä hommia edes tehnyt.

Puoli kiloa kasviksia päivässä ei varmaan nykyään edes riitä. Minä kulutan vähintään kaksi kuvan rminiluumutomaattiasiaa, à 250 g per päivä. Siihen hiukan raejuustoa ja jogurtti-yrttikastike. Ja sitä valkosipulia nykyään.

Hyvältä maistuu.

Shoppailua Zalandolla ja visiitti paikalliseen Sephoraan

Tulin tänne Saksaan vain yhden villakangastakin kanssa, ja huomasin, että itse asiassa joku sadetakintapainen voisi olla paikallaan. Viime viikollakin taivaalta tippui räntää, ja vaikka se (tai vesi) ei tulekaan alas vaakasuoraan, kuten Irlannissa, takki tuppaa kuitenkin hiukan kastumaan.

Kuvakaappaus Tommy Hilfiger

Ostin Tommy Hilfigerin skottiruudullisen sadetakin merkin omilta Saksan-sivuilta. Tämä takki oli kyllä niin älyttömän isoa kokoa, että jouduin palauttamaan sen. Paikalliseni lähikioskin, DHL:n Paketshopin vanha ukko aina näköjään ilahtuu, kun juoksen siellä pakettieni kanssa - mies on kova lörpöttelemään. 

Zalandon Saksan sivuilla sama takki oli muutamaa kymppiä halvemmalla, joten otin sieltä pienemmän koon, ja tämä XS/S on myös aika väljä, mutta saa nyt kelvata. 

Satuinkin omistamaan takkiin sopivan Barbourin villa-kashmirhuivin. Vihreä ei ole ihan yksi yhteen takin vihreän kanssa, mutta menettelee.

Tapani mukaan tsekkasin tilatessani myös kosmetiikkatarjonnan. Tilaukseen lähti pieni seerumi. Sen saatuani katsoin pakkausta tarkemmin: Wishful Thirst Trap Juice. Brändi on Huda Kattanin, joka on kaiketi Suomessa enemmän tunnettu luomiväripalateistaan.

Kappas vaan, tilatessani huomasin vaan, että merkki on outo, ja hain nimenomaan peptidiseerumia. Tässä seerumissa on peptidien lisäksi hyaluronihappoa, tarhasalkoruusua ja aloe veraa. Tykkään.

Tarhasalkoruusu on varsin mielenkiintoinen ainesosa. Kyseisen kasvin osia on perinnelääkinnässä käytetty mm. vatsahaavan ja yleensä haavojen hoitoon. Mitään tieteellistä perustetta tälle en löytänyt, mutta kasvia on myös perinteisesti käytetty ihon pehmentäjänä (ns. "emollientti"*), ja siinä se toimiikin hyvin.

Nyt alkoi kiinnostaa, miksi joissain ihonhoitotuotteissa käytetään (ihan virallisestikin) vatsahaavan hoitoon käytettyjä aineita. Pitääpä kaivella asiaa lisää, sillä esimerkkejä löytyy ihan "oikeistakin" lääkemolekyyleistä. Palaan asiaan postauksen muodossa, kunhan selvitän aihetta hiukan.

Talsin yhtenä päivänä kaupungin toiselle puolelle Sephoraan, ja sieltähän löytyi vaikka mitä. Kuva GloWish by Huda Kattan -tuotehyllystä. 

Tuotteisiin voi tutustua esimerkiksi merkin omilla sivuilla. Joitain tuotteita saa Suomeen myös esimerkiksi Ruotsin Sephorasta, Feeluniqesta ja Cult Beautyn sivuilta.

* Vapaa käännös emollientille nhs.uk:n sivuilta:

Pehmittimet ovat kosteuttavia hoitoaineita, joita käytetään suoraan iholle rauhoittamaan ja kosteuttamaan ihoa. Ne peittävät ihoa suojakalvolla, joka sitoo kosteutta.

Muutama värillinen/sävyttävä huulirasva

Kirjoittelin täällä taannoin Elizabeth Ardenin Eight Hour -sarjan sävyttävästä huulirasvasta, ja siinä samalla innostuin aiheesta lisää, varsinkin kun nuo muutama päivä sitten arvioidut Catricen huulipunat olivatkin "kuivemman" oloisia kuin kuvittelin. Kyllä nuokin huulipunat tulevat käytettyä, mutta en innosta hihku.

Katsotaanpa nyt sitten, millaisia sävyllisiä huulirasvoja löysin. Valikoima olikin muuten paljon laajempi, kuin kuvittelinkaan.

Koska tuo EA:n huulirasva on aika puhtan punainen, oli ensiksi haussa hiukan pinkihtävämpi versio. Tämä huulirasva on La Rosée -merkkinen ja ranskalaista 100% luonnonkosmetiikkaa. Tällaiseksi se on harvinaista kyllä ainakin minun nokkaani tuoksuton (ranskalainen apteekkikosmetiikka aika usein on hajustettua). 

Sävy on tuollainen hiukan rusehtava pinkki (Framboise eli vadelma on sävyn nimi - siis vadelmanpunainen on sävykin, tietty). Pigmenttisyys on todella hyvä.

Puikko sisältää mm. sheavoita, risiini- ja auringonkukkaöljyä sekä E-vitamiinia ja karnaubavahaa. Erityistä: Täyttöpakkaus, eli siihen voi ostaa täytteen ostamatta uutta hylsyä.

Seuraavana onkin kaikille ihan tuttu merkki, Labello, eli Labello Caring Beauty Pink. Voide sisältää manteli-, auringonkukka ja risiiniöljyjä, sheavoita, mehiläisvahaa ja E-vitamiinia. Tuoksu on hiukan hedelmäis-kukkainen lisätyn aromin takia. Sävy on hiukan kylmempi pinkki ja voide levittyy kauniisti huulille jättäen satiinisen kiillon. Pigmentit kuultavat läpi.

Muita sävyvaihtoehtoja ovat Red, Violet ja Nude.

Kneipp-merkkinen huulivoide on ehdottomasti tämän joukon tummin ja puhtaamman punainen. Koostumus on myös vahamaisin ja se jättää huulille miltei mattapinnan. 

Ainesosiltaan tämä on joukon mielenkiintoisin... Siinä on mm. rypsi- ja avokadoöljyä, mango- ja sheavoita, japaninlakkapuun vahaa (Rhus verniciflua), kandelilla-, auringonkukansiemen- ja karnaubavahaa ja retiisiuutetta. Appelsiininkuori-, inkivääri ja anisöljy tekevät siihen lievän mausteisen tuoksun. Väri pysyy huulilla näistä neljästä parhaiten ja pigmenttiäkin on aika lailla.

Sävyjä on kolme: Rosé, Red ja rusehtava Deep Nude.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä tässä listauksessa on Clinique Moisture Surge Pop, sävy 05 Black Honey. Tämä sävy huulipunana on ollut jo kauan Cliniquen hypetetyin, ja muistan joskus kauan sitten hankkineeni sen jostain ulkomailta. Varmaan siitä on täällä jossakin postauskin, en vaan nyt löytänyt sitä tähän hätään.

Sävyn Black Honey kehutaan sopivan ihan kaikille, mutta minä en siitä aikoinaan niin kovin innostunut. Nyt kuitenkin se sama sävy on tämän puikon sydämessä, mutta paljoa väriä siitä ei tule, kuten kuvasta näkyy.

Puikon ainesosista löytyy kosteuttavaa aloe veraa, E-vitamiinia, kookosöljyä ja sheavoita. Puikko on tuoksuton.

Voide levittyy huulille hyvin ja jättää jälkeensä huulikiiltomaisen pinnan. Sävyjä on saatavilla kuusi.

Näistä kaikista ehkä Clinique ja Labello tuntuvat huulia hoitavimmilta, tai ainakin huulille jäävä kiilto saa ajattelemaan niin.

Luetellut ainesosalistat eivät ole täysin kattavia. 

Käytätkö sinä sävyttäviä huulirasvoja? Tai ylipäätään huulirasvoja, ja jos niin mikä on suosikkisi?