Näytetään tekstit, joissa on tunniste verenpaine. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste verenpaine. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Terveydenhuollon toimimattomuudesta

Joka kerta kun olen tarvinnut julkisia terveydenhuollon palveluita, on osoittautunut tarpeelliseksi itse tarkistaa kaikki moneen otteeseen. Viime keväänä kirjoitin saamistani vääristä lääkkeistä, jotka aiheuttivat vaikeita sivuoireita joiden korjaaminen vei aikaa. Onkologi lupasi paneutua asiaani heinäkuisen leikkauksen jälkeen, mutta eipä ole mitään kuulunut. Soitan siis keskussairaalaan kun olen taas Suomessa.



Edellisessä työpaikassani minulla todettiin korkea verenpaine. Silloinen esimieheni hoki aina, että minulla on liikaa töitä, mutta ei pystynyt asian suhteen tekemään mitään. Päinvastoin yt-neuvottelujen aikaan minunkin alaisistani vähennettiin, kuulematta minua. Vastustin asiaa, ja nyt samaan ryhmään onkin palkattu uusi ihminen, joten ihan älyttömiä nuo irtisanomiset koska tulos oli siis plus miinus nolla. Osastolle annetaan joku pääluku, joka pitäisi vähentää, mutta työt eivät vähene.

Nyt minusta on alkanut tuntua siltä, etten tarvitse enää verenpainelääkitystä. Kävin lainaamassa tk:sta verenpainemittarin ja ihmettelen sitäkin ajanhukkaa, mikä sen antamiseen vastaanottohoitajalta meni. Olin soittanut ja sopinut asiasta etukäteen ja oletin mittarin vaan olevan noudettavissa. No ei se ollut. Piti jonottaa miltei tunti ja sitten allekirjoittaa sopimus, jossa määriteltiin 100 euron sakko siinä tapauksessa että jättää mittarin palauttamatta sovittuna päivänä.

Sinänsä ei siinä ollut mitään kummallista, muutakuin se, että uuden mittarin saa todellakin paljon halvemmalla.

Kävin palauttamassa mittarin maanantaina, jolloin mittauksen yksi ehto täyttyi. Piti siis viikonloppuna mitata paineensa joko lauantaina tai sunnuntaina. Mittasin siis molempina. Mutta miksi ihmeessä vastaanottohoitaja ei voinut jättää sopimusasiakirjaa siihen tiskille torstaina kun mittarin sain? Jonottamisen lisäksi taas meni aikaa siihen, että ko. henkilö raahautui varastohuoneeseen hakemaan sopimusmapin ja etsimään sieltä sopimuksen. Minä olen tottunut laittamaan tulevan työn paperit työpöydälläni lokerikkoon, jossa ne ovat helposti saatavissa, ei niitä mihinkään arkistoon viedä, jos asia on kesken. Tähänkin operaatioon saatiin taas kulumaan paljon aikaa.

Puhutaan terveydenhuollon resurssipulasta, mutta ei yhtään ajatella kuinka paljon se aiheuttaa työtuntien menetystä toisessa päässä, eli asiakkaan näkökulma jää huomioimatta. Minä kritisoin etenkin sitä keväistä insidenttiä niitten väärien lääkkeiden takia. Ei kaikilla ole tietämystä tai resursseja tarkistaa lääkearsenaalinsa yhteensopivuutta. Minulla onneksi oli tietämys, mutta juuri sen ainoan kerran luotin erikoistuvaan lääkäriin.

Toinen juttu on sitten tämä diabetesjupakka. Minulle eivät vaan hiilihydraatit sovi, ja jos niitä joudun syömään, joudun ottamaan metformiinia niiden kanssa. Verensokeriarvoni eivät koskaan ole riittäneet diabeteksen diagnosointiin mutta nyt olen huomannut, että lääke määrittelee minulle diabeteksen! Todella nurinkurista! Tk-lääkäri huusi minulle puhelimessa, että enkö minä muka tajua, että sairastan diabetestä?! Diabetestä on isäni suvussa, ja oli myös isävainaallani, joten juttu on turhankin tuttu. Minulla veriarvot (mukaanluettuna ns. pitkä sokeri, sokerihemoglobiini) ovat ihan OK, jos vältän turhia hiilareita. Maksan itse metformiinini, eikä se paljoa maksa, mutta tämä tk-lääkäri halusi, että tulen vastanotolle niin hän voi esitellä minulle paikan diabetesryhmät ja kertoa diabeteksen hoidosta ja että saisin lääkkeelle erityiskorvattavuuden. Johan nyt! Kun kerroin keskussairaalassa tästä lääkityksestäni, niin papereissa lukee nyt, että XX-vuotias diabeetikko. Vaikka selitin asian!

Ei mikään ihme, että KELAn korvaamat lääkekulut ovat todella isolla rahalla! Sama juttu noitten statiinien suhteen, siitäkin olen blogannut aiemmin. Turha siitä on lääketehtaita syyttää, enemmänkin osoittelisin sormella ahneita lääkäreitä, jotka eivät osaa suodattaa saamaansa lääkeinformaatiota. Yliopistoissa voisi järjestää kunnon farmakologian kursseja, jotta ei koko koulutushomma kaatuisi lääketehtaiden vastuulle.

Olen siis ns. karppauksen kannattaja. Nyt varsinkin kun olen täällä Puolassa, jossa ei juurikaan ylipainoisia ihmisiä näy, ja kaupoissakin on rehellistä kunnon ruokaa myytävänä, en yhtään ihmettele. Hampurilaispaikkoja en ole huomannut yhtäkään ainoaa. Eikä muutenkaan pikaruokaa, siis sellaista ihan roskaruoaksi luokiteltavaa. Paitsi pizzerioita ja kebab-paikkoja, mutta nämäkin tarjoavat paljon kasviksia sisältäviä vaihtoehtoja. Niin, ja kasvisravintoloita täällä näkyy olevan paljon!



Punajuuriako nämä ovat?

Muutama kuva kauppahallin kyljessä olevalta torilta. Hallista saa myös marinoimatonta lihaa, mikä on hyvä juttu. Mereneläviäkin riittää. Tarjolla oleva ruoka tuntuu huomattavasti laadultaan paremmalta kuin Suomessa.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa...

Näin tapasi aina fakiiri Kronblom sanoa minun lapsuudessani. Kuinka moni muistaa hänet?

Fakiiri Kronblom ei tullut toimeen ilman suolapurkkiaan.
Vaikka liiallista suolan käyttöä pidetäänkin terveyden kannalta vaarallisena, täytyy kuitenkin muistaa, että suola on ihmisen elimistölle tärkeä raaka-aine. Suolan, eli natriumkloridin ainesosia tarvitaan mm. hermoimpulssien kuljetukseen, ruoansulatukseen, kehon nestetasapainon säätelyyn ja entsyymitoimintoihin.

Suolaa saa myös automaattisesti joistain ruoka-aineista, kuten esimerkiksi merenelävistä, pähkinöistä, kananmunista, selleristä, ananaksesta, maidosta ja kukkakaalesta.

Liiallisen suolan saannin tiedetään johtavan elimistön nesteretentioon, joka nostaa verenpainetta. Mutta onko tässä suhteessa erilaisilla suoloilla merkittävää eroa? Markkinoilla on esim. Pan-suolaa, jossa on puolet vähemmän nestettä keräävää natriumia. 52 natriumkloridiprosentin lisäksi siinä on muita kivennäisaineita, joista ainakin magnesiumin ja kaliumin uskotaan alentavan verenpainetta.

Jäin miettimään sitä, miten suositeltavia raffinoimattomat suolat ovat Pan-suolaan verrattuna. Itse kun olen siirtynyt käyttämään yksinomaan puhdistamatonta merisuolaa, Himalajan vuorisuolaa, tms. Nämä puhdistamattomat suolat sisältävät myös magnesiumia ja kalsiumia sekä erilaisia hivenaineita. Makukin on parempi.

Väitetään, että luonnonsuolaa imeytyy elimistöön vain tarvittava määrä. Raffinoitu suola taas on pieninäkin annoksina rasittavampaa keholle, sillä se on miltei puhdasta natriumkloridia ilman muita elimistölle hyödyllisiä aineita.

Tässä valossa voisi ajatella, että luonnonsuolan koostumus on keholle optimaalisempaa, ja ettei sama määrä luonnonsuolaa verrattuna puhdistettuun pöytäsuolaan kohottaisi niin paljoa verenpainetta. Voiko olla myös niin, että suolanhimon takana olisikin tarve saada magnesiumia, kaliumia tai muita hivenaineita?

Itse asiassa, vaikka puhutaan suolan käytön vähentämisestä, se tarkoittaa itse asiassa natriumin saannin vähentämistä. Kun äkkipäätään vilkaisee Fineliin, huomaa, että natriumia on piilossa vähän joka puolella.

Hups, syökö joku niin terveellistä merilevää päivittäin ja täydentää sitä vielä spirulinakapseleilla? Käytätkö einesruokia tai ateriankorvikkeita? Leivotko sakariinilla makeutettuja leivonnaisia? Lista ei sinällään pidä sisällään mitään ylläreitä, mutta kun sen lukemia on hetken aikaa tuijottanut, pistää miettimään, onko ihan pakko laittaa sitä suolaa niin paljon? Ainahan sitä voi lisätä, mutta sen pois ottaminen on hankalampaa.

Nyt kun käsi on ollut paketissa, olen ollut "eineskuurilla", mutta silloin kun teen itse säännöllisesti ruokaa, huomaan, että suolansietokyky alenee äkkiä. Leikkeleet ja juustot maistuvat ällöttävän suolaisilta. Juuri juustojen suhteen inhoan tilannetta eniten, sillä pidän periaatteessa juustoista, mutta joitakin suolaisimpia ei vaan tee mieli syödä sen suolaisuuden takia.

Mutta tottumus on tottumus. Kerran olin Ruotsissa työmatkalla ja kokouksen välillä tarjottiin lounaaksi aivan sairaan suolaista lohilasagnea. Valitettavasti se oli annosteltu lautasille ja kohteliaisuudesta oli ainakin osa syötävä. Voin miltei pahoin. Ja kaksi miespuolista ruotsalaista työkaveriani pyysivät suolasirotinta ja ripsuttelivat suolaa ronskisti omille annoksilleen. Mahtoiko se kaikki suola olla siinä minun palasessani? Huh.

Jahka käsi tästä paranee, niin heitän sakariinit mäkeen ja leivon jollakin muulla. Plus käytän raffinoimatointa suolaa  - ja sitäkin kohtuudella. Omissa kokkauksissani.


tiistai 9. lokakuuta 2012

Arginiini

Arginiini on aminohappo, jonka luokittelusta ollaan monta mieltä. Mielipiteet sen tarpeellisuudesta ihmiselle vaihtelevat välttämättömästä ei-välttämättömään, ja kaikkea siltä väliltä. Se kuitenkin tiedetään, että esimerkiksi vammat, haavat, palovammat kirurgisten operaatioiden paraneminen ja elimistön paha yleinen tulehdus eli sepsis vaativat arginiinia parantuakseen.

Elimistö tuottaa itsessään arginiinia, mutta prosessi on hidas. Arginiinia saa kaikesta valkuaisperäisestä ravinnosta, mutta eniten sitä sisältävät sipulit, sienet, pähkinät, gelatiini, siemenet, vehnänalkiot, kala, maitotuotteet ja liha. Joidenkin väitteiden mukaan eläinperäisessä ruoassa olevan arginiinin hyödyntäminen kehossa on huonoa, joten sitä pitäisi saada lisäravinteena.

Koska arginiinilla on vaikutuksia suoraan elimistön typpoksidin tuotantoon. Typpioksidi taas vaikuttaa suoraan verisuoniiin. Tästä syystä monet verenpainetautia sairastavat/sydänongelmaiset käyttävät arginiinia lisäravinteena.

Arginiinia käytetään myös alentamaan korkeaa kolesterolia (luultavasti tässä tapauksessa vaikutus perustuu tulehduksen estoon, eli kolesteroli ei muodostaisi niin helposti plakkeja verisuoniin), mutta tälle teorialle ei ole vedenpitävästi tukevaa tutkimusta.

Koska arginiini vaikuttaa verisuonten kautta mm. suorituskykyyn, sitä käytetäänkin esim. urheilijoilla tähän tarkoitukseen. Sitä käytetään väsymyksen hoidossa, aineenvaihdunnan vilkastamisessa (arginiini vaikuttaa ureakiertoon poistamalla kehosta aivoille haitallista ammoniakkia), masennuksen ja ahdostuksen ja erektiohäiriöiden hoitoon (johimbiinin kanssa).

Arginiiniä vastustuskyvyn parantamiseen ja esim. herpeksen hoitoon lysiinin  kanssa.

Monia funktioita siis. Minullakin on korkea verenpaine, joten ostin ihan huvikseni arginiinia katsoakseni, miten käy. Yksi hassu asia, minkä liitän suoraan arginiinin käyttöön on se, että öisin unimaailma on todella villiintynyttä. Ei kuitenkaan pahalla tavalla. Tänäkin aamuna suorastaan otti päähän kun puhelin soi ja herätti minut kesken kivan unen :(.

Kokeilkaas tekin ja kommentoikaa, kuinka kävi!


maanantai 12. maaliskuuta 2012

One of these nights...

Tassa taas yo, jolloin en saa unta. Nivelia kivistaa, ja kipulaakemaksimi on jo otettu, joten keitanpa kunnon kaffeet ja teen jotakin jarkevampaa kuin sangyssa makaaminen.

Kahvi naisen tiella pitaa! Pikku kupponen aamulla, ja paiva on pelastettu!
Kipulaakkeet sitten pahensivat narastysta, johon on laakityksena omepratsolia, ja jostakin juuri luin, etta omepratsoli nimenomaan saattaa nostaa verenpainetta (tassa mielessa kannattaa pitaa mielessa, etta ylipainoisilla ihmisilla on kasittaakseni varsin helposti narastysta jo fysiikkansa vuoksi, ja ylipainoon aika usein myos liittyy kohonnut verenpaine). Johon sitten on laakityksensa siihenkin.

Nyt taytyy kylla myontaa, etta loppuillasta loysin vajaan levyn Pandan tummaa suklaata ja vedin sen naamaani (silla lienee osansa tassa olotilassa, osa johtuu laakkeista, samaten kuin unettomuus: jalleen on menossa saatamista silla saralla). Eika se edes maistunut hyvalle; on liian makeaa minun makuuni. Tulipa nyt ahmittua.

Narastys on kummallinen juttu. Tassa lisaa asiasta, jos kiinnostaa. Joskus minullakin se on parantunut, kun syon suolahappokapselin. Joskus taas siihen ei auta vaikka tekisi mita. Magnesiamaito on ehka kuitenkin se paras ja vahiten rankka hoito. Valitettavasti vaan tuollaista pulloa ei voi kuljettaa kasilaukussa jo siitakin syysta, etta se ison kokonsa lisaksi on myos sailytettava viileassa.

Piima ja jaakylma vesi helpottavat mahalaukun poltetta myos aika hyvin.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Kuppi kuumaa kahvia ja mietteita sen lomassa

Onkologin kanssa on sitten neuvoteltu tanaan hanen konsultoituaan muitten erikoisalojen spesialisteja, tuloksena se, etta nama mun aiemmat laakkeet laitetaan remonttiin. Pitkallinen homma siis.

Mutta se siita talla eraa.

Iltapaivan piristykseksi!
Olen ollut jotenkin todella vasynyt tasta TYKSissa "asustelusta" (huominenkin paiva menee siella), mutta sitten muistin, etta onhan taalla kahvinkeitin, ja olin jopa ostanut vierasvaraksi Pauligin vaniljakahvia. Tahan viela lisayksena, etten ole ikina omistanut ihan itse kahvinkeitinta, espressokeittimia kyllakin, ja nailla saa myos hyvaa cappuccinoa.

Opin oikeastaan vasta yli kolmikymppisena juomaan kahvia. Varsinkin viimeisen tyovuoteni aikana sen juonti nousi ihan suunnattomiin mittapuihin, vahan ihmettelin sita itsekin. Nyt tiedan syyn. Tuo pahaksi mennyt kilpirauhasen vajaatoiminta. Ennen puoltapaivaa yleensa join jo kymmenkunta mukillista, ja kahvi varmaan oli se ainoa asia, joka minut piti kaynnissa. Sitten toisaalta noiden selkakipujen jne. takia ei saanut nukuttua kunnolla, joten soppa oli valmis.

Vielakin ihmettelen, etten tajunnut sita itse, vaikka kroppa koko ajan huusikin kofeiinia. Joskus pitkan tyopaivan jalkeen suorastaan hoipuin forman pihan poikki parkkipaikalle. Silti nukkuminen oli mita oli, varmaan osaksi kiitos kofeiininkin. Onneksi tyoterveyslaakari sitten lopulta sai kiinni asiasta, vaikkakin sitten tuon tyroksiinin saatamiseen menikin yli vuosi. Mutta todellakin ennen sita miltei (tai kaytannossakin) usein todellakin nukuin seisaallani tajuamatta ymparistosta yhtaan mitaan.

Keitin "synnillisen" pannullisen (tyoterveyslaakari on kehoittanut lopettamaan kahvinjuonnin tuon korkean verenpaineen vuoksi) ja nautin tassa kupillista kerman kera. Ehka tama piristaa kroppaani ja mieltani, ja lisaksi viela hieroin koipeni ja kasivarteni laakerinlehden eteerisella oljylla hajustetulla mantelioljylla. Talvipakkasilla kun iho tuntuu kuivuvan todella pahasti.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Lakritsipallot

Korkea verenpaineeni ei salli tallaisia herkkuja (niin, lakritsin sisaltamaa glykyrritsiinia, mutta tassapa ei sita ole kaytetty), mutta tassa ohje kuitenkin, siis tassa ei ole verenpaineelle ongelmallista lakritsia, vaikka se lakulta maistuukin. Aineet saa iHerbista.


Lakritsipallot

Pikainen karppiherkku
kymmenen annosta
1 kuppi tahinia
4 rkl mustia seesaminsiemeniä jauhettuna
ripaus suolaa
4 tl carobjauhetta
n. 2 1/2 tl anista (siis anisöljyä tai -aromia)
steviaa maun mukaan
(vaniljaa)

************
mustia seesaminsiemeniä kuorruttamista varten varten
Sekoita aineet ja muovaile niistä pieniä palloja, jotka pyörittelet seesaminsiemenissä (ja laitat pieniin makeisvuokiin). Säilytä jääkaapissa (jos ne nimittäin säilyvät, eivätkä tule heti syödyiksi...). Suolan lisääminen tekee näistä salmiakkimaisia.