Makeutusaineet

Kirjoittelin aiemmin joistakin makeutusaineista, ja tässä hiukan lisää poimittuna Rodalen sivustolta. Viime aikoinahan on paljon puhuttu glukoosi-fruktoosisiirapin ja raffinoidun sokerin huonoista terveysvaikutuksista, ja ennen diabeetikoillekikn niin suositeltu hedelmäsokeri (eli fruktoosi) tosiaankin voi olla haitallista monellakin tavalla. Sen on esimerkiksi arveltu ruokkivan syöpäsoluja (tälle ei tosin ole vankkoja tieteellisiä todisteita, soluthan ottavat ravintonsa mistä hyvänsä). 

Tämän lisäksi se voi lisätä näläntunnetta ja olla täten yksi syyllinen liikalihavuuteen. Lisäksi hedelmäsokerin liika saanti nostaa veren rasva-arvoja, rasvoittaa maksaa ja edistää insuliiniresistenssin muodostumista. Hedelmäsokerin pilkkomiseen elimistössä tarvitaan maksan apua. Valitettavasti samalla se saa maksan muodostamaan elimistöön vaarallisia rasva-aineita, jotka edesauttavat sydän- ja verisuonitaudin syntyä.

Tavallisesta sokerista puolet on fruktoosia.

Turhien mehujen ja virvoitusjuomien juominen ei siis ole kovin terveellistä, ei vaikka makeutteena olisi käytetty jotakin keinotekoista. Uusimmat tutkimukset aspartaamista ovat paljastaneet, että se reagoi joidenkin elintarvikevärien kanssa tuottaen aivoille myrkyllistä ainetta. Lisäksi yksi aspartaamin hajoamistuote on formaldehydi. Varmaan sana on negatiivisessa mielessä kaikille tuttu.

Marketteihin on ilmestynyt myös uusia, luonnonmukaisemmilta vaikuttavia makeuttajia, kuten agavesiirappi. Vaikuttaisi ihan viattomalta, vai mitä? Kuitenkin agavesiirapissa on 70-80% fruktoosia, mikä on jopa korkeampi määrä kuin maissista tehdyssä glukoosi-fruktoosisiirapissa. Kannattaa siis jättää tämäkin kaupan hyllyyn.

Agave.

Sokerialkoholit, kuten ksylitoli, sorbitoli ja erytritoli tuntuisivat paljon terveellisemmiltä ja luonnonmukaisemmilta vaihtoehdoilta. Kaikki ne myös suojaavat hampaita reikiintymiseltä. Käyttö suurina määrinä tosin aiheuttaa gastrointestinaalisia oireita, jotka voivat olla todella epämiellyttäviä. Lisäksi on muistattava, että etenkin ksylitoli on pieninäkin määrinä koirille erittäin vaarallista.

Hunaja sisältää paljon fruktoosia, mutta siinä on myös todella paljon antioksidantteja, jotka suojaavat syövältä ja lievittävät allergioita. Hunajaa kannattaa myös käyttää ulkoisesti (diabeetikoilla ei saisi käyttää suurille ihoalueille); palohaavoihin ja luonnon antibioottina nirhaumiin ja haavoihin.

Tumma siirappi on korkeasta kaloripitoisuudestaan huolimatta yksi varteenotettava makeutin  - pieninä määrinä. Vaikka se onkin lähtöisin samasta sokeriruo'osta tai sokerijuurikkaasta kuin sokeri, se on kuitenkin puhdistamattomana ravinnerikkaampaa. Koska se sisältää esimerkiksi rautaa, kaliumia ja kalsiumia, sitä jopa köäytetään terveystuotteena joissain maissa.

Liika mitä hyvänsä, jopa vettä, ei ole terveellistä.

Tagatoosia ja munanvalkuaisproteiinijauhoja

En taas tänään yhtään huomannut ajankulua, ja tuumailin iltamyöhällä että voisi oikeastaan tehdä pannullisen karppimuffinsseja, nyt kun olin hankkinut uutta makeutusainetta, tagatoosia iHerbistä.

Tagatoosista sanotaan, että se:

- on noin 92% sokerin makeudesta
- ei nosta verensokeria tai nostaa sitä hyvin hitaasti (riippuen kai määrästä)
- ruskistuu ja karamellisoituu sokerin tavalla
- toimii prebioottina hyville bakteereille
- luonnollista ainetta, jota löytyy maitotuotteista, hedelmistä ja kasviksista
- sisältää imeytymättömiä hiilihydraatteja, joten tagatoosilla on laksatiivisia ominaisuuksia

Tagatoosi tuntuikin tavalliselta hienolta sokerilta sormiin. Siis siltä hienommalta, mitä oli taloussokerin ohella joskus aikoinaan. Lapsuudenkodissa sitä hienompaa sokeria oli aina kahvipöydässä hienomman palasokerin (Pulmuko se nyt sen nimi oli, sinisessä paketissa) ohella.

Yllättävänkin hyvänmakuinen uusi tuttavuus makeutusaineitten joukossa.

Toinen juttu, jota kokeilin tässä muffinssitaikinassa, oli munanvalkuaisproteiini. Tein tuttuun tapaan taikinan hapanneeseen kermatilkkaan, munaan, voirahtuseen ja mantelijauhoihin, kohotusaineena ruokasooda. Mantelijauhot olisivat loppuneet kesken, ellen olisi keksinyt laittaa hiukan psylliumia (no, sitä laitan teelusikan-pari yleensä muutenkin) ja sitten saostin lopun taikinan vaniljanmakuisilla munanvalkuaisproteiinijauhoilla.

Tuli yllättävän kuohkeita muffinsseja. Mausteeksi laitoin tällä kertaa jauhettua kardemummaa, mutta tarkemmin kun ajattelin, tämä olisi ehkä tullut vielä parempi, jos olisin lisännyt taikinaan jäisiä mustikoita.

Seuraavalla kerralla sitten!

LISÄYS: Olipas kyllä ihan sikahyviä muffinsseja! Niissä oli jopa sellainen pieni sokerin tahmeus, eikä mitään sivumakua, joten minua olisi voinut fuulata ihan hyvin väittämällä niitä sokerista tehdyiksi muffareiksi. Annostelin tagatoosia melko lailla saman verran kuin olisin laittanut sokeria. Pitääpä tilata ko. ainetta lisää iHerbistä.