sunnuntai 24. lokakuuta 2021

Kauneudenhoitoa ja ruoanlaittoa

Tällä viikolla on taukoviikko sykleissä, mutta deksametasonilta en silti voinut välttyä torstaina ja perjantaina. Kylläpä se valvottaa, ja aiheuttaa iho-ongelmia.

Hermostuin muuten siihen aiemmin mainitsemaani poskien nukkaan, ja huomasin, että se itse asiassa oli niin pitkää, että sen sai ihan nyhtämällä sormin pois. Aikamoinen villatuppo poskien syrjistä irtosikin. Nukkaa ei niinkään ollut kasvojen keskiosassa.


Vähän huono kuva, mutta haaleaa ja hentoa nukkaahan tuo on, tosin yllättävän pitkää, noin jopa sentin ja ylikin pahimmillaan. Sitä sai aika vaivattomasti tosiaan sormin nyhdettyä pois, joitain tuppoja joutuu vielä varmaan vahaamalla poistamaan, mutta hyvä näinkin.


Tästä näkee hiukan noita karvoja. Yllä kuulakärkikynän kärki, josta voi hiukan saada käsitystä mittasuhteista. Yllättävän pitkiä ne karvat olivat.

Tarpeetonta mainitakaan, että jo valmiiksi kortisonista punoittava iho hiukan ärtyi tästä nyhtötoimenpiteestä. Laitoin siihen ensin apteekin Xyliderm + D-vitamiinia ja sen imeydyttyä vanhaa kunnon Minidermiä, jossa on glyseriiniä 20% ja rasvaa 24%. Se on todella kosteuttavaa ja hoitavaa, perusvoiteista ihan parasta. Aamulla iho näytti ihan hyvältä, olosuhteet huomioon ottaen (kortisoni).

Xyliderm + D-vitamiini on muuten ohut geeli, joka sisältää ksylitolia (sitoo kosteutta), glyseriiniä ja tietty D3-vitamiinia. Geeli on todellinen kuivan, kutisevan ja ärtyneen ihon pelastaja.


Tämän kauneudenhoidollisen jutun lisäksi minulla kävi eilen kotikampaaja, ja pitkät kutrini lähtivät kertaheitolla. Tukkamallista tuli hiukan turhankin lyhyt, mutta olkoon. Hiukset ovat kasvava luonnonvara! Olisin toivonut niiden jäävän sentään ponnaripituuteen, mutta ei... Vaatii vähän totuttelua tämäkin. Aion hiukan itse vaalennella sitä, kunhan ehdin. Siis raitoja laitan ja sen jälkeen sen tavallisen punaisen hiusnaamion, joten eiköhän kampaus siitä hiukan piristy. Nyt tummempi juurikasvu hallitsee koko päätä. Maanantaina on Bank Holiday, joten aamun labrareissun jälkeen on loppupäivä aikaa tuftata hiusten kanssa.

*****

Asiasta seitsemänteen: Kuka on maistanut Vöneriä? Jostakin bongasin arvion, että tämä seitanista valmistettu kebablastujen korvike maistuu joidenkin suussa jopa paremmalta kuin aidot, lihasta tehdyt kebablastut.

Pitihän sitä kokeilla. Laitoin paketillisen niitä peruna-kasvissuikaleitten kanssa uunivuokaan, maustettu ja suolattu kerma päälle, hiukan Koskenlaskijaa sekaan ja haudutin uunissa. Totta. Hyvin maustettuja lastuja, joita olisi voinut luulla lihaksi! Ostanpa toistekin! Tosin lyhyempi kypsennys varmaan takaisi mureamman rakenteen (tosin sitä ei pitkä uunihaudutuskaan mitenkään pilannut), mutta seuraavan kerran ehkä tarjoan pannulla paistettuna pakkauksen ohjeen mukaan, lisukkeena ehkä pilahviriisia (tai jotakin muuta maustettua riisiä tai kermaperunoita) ja salaattia.

Tänään muuten oli illalliseksi Toast Skagenia. Laiton puolet Hellmansin majoneesia, puolet ranskankermaa ja tujauksen cayennepippuria ja runsaan ruokalusikallisen chilimajoneesia katkarapujen sekaan.


Herraseuran mukaan oli todella herkullinen leipä (tehty muuten saaristolaisleipäpohjalle), mutta minua vaivaa edelleen osittainen makuaistin menetys, joka kohdistuu eniten suolaisiin ruokiin. Makeat maistan hiukan paremmin. Täten nautinto jäin hiukan vajaaksi.

Muuten oli kyllä ihan mukava illallisidea. Mukavaa viikonvaihdetta vaan kaikille!

sunnuntai 17. lokakuuta 2021

Viikonloppu ja mietteitä

Kunnostauduin tänään leipomalla jo kauan suunnittelemani feta-pinaattipiirakan. Todella hyvä oli ohje, joka löytyy täältä. Toiseksi juustoksi pilkoin kylläkin suositellun parmigiano reggianon sijaan puolet Turunmaata ja puolet jotakin nuorehkoa goudaa. Todella hyvää tuli! Salaatin kanssa siitä sai maistuvan illallisen.


Isa-K-D -hoitosykli loppui ja ensi viikko on vapaata. Sitä seuraavalla viikolla piti aloittaa seuraava sykli, mutta suunnitelmissa onkin sarja filigrastiimi-injektioita alkaen 28.10. Toisinsanoen pistelen itseeni kantasoluja mobilosoivaa kasvutekijää, ja injektioiden tuotosten, eli kantasolujen keruu on suunniteltu tapahtuvaksi 1.11. Päästään siis asiassa eteenpäin!

Torstaina minusta otettiin tätä silmälläpitäen ihan hervoton määrä labrakokeita. Paikalla oli huoneessani kaksi labrahoitajaa ja räpläsin toisella kädellä läppäriäni, enkä seurannut toimenpiteitä, ennen kuin havahduin siihen, että eihän siinä mitään paria putkiloa verta otettukaan vaan kokonaista seitsemäntoista (17 !!!) tuubillista. Siinä sitten olikin kaikki mahdolliset kokeet aina HIVistä ja syfiliksestä lähtien! Näin tarkkaa on kaikenmaailman bakteeri- ja virustautien seulonta ennen kantasolujen mobilisaatiota ja keruuta.

Huomasin muuten, että nämä hoidot ovat vaikuttaneet kynsiini. Katsokaas vaan, kaikissa kynsissä on vaaleampi vyöhyke.



Merkillistä. Tosin eipä se mitään haittaa, ja kynnet tuntuvat aika vahvoilta, eli ei tuossa mitään murtumalinja tapaista näy.

Olen muuten saanut hoidettua verille riekaleina olleet kynsinauhani todella hyvin terveiksi. Harmi, ettei niistä pahimmillaan ole kuvia. Joka tapauksessa siis olen viikkoja hieronut kynsinauhoihin Aqualan L:ää (apteekin perusvoide), ja kun kynsinauhat olivat pahimmillaan, jouduin laittamaan sormenpäihin laastarit, sillä niin kipeät ne olivat ja riekaleen mokomat tarttuivat esimerkiksi vaatteiden kuituihin ja aina iho repesi lisää. Todella tuskallista.

Kynsinauhaöljyt katson ihan turhuudeksi, sillä iho kaipaa oikeasti myös kosteutta, ja esimerkiksi glyseriini pehmittää ja kosteuttaa todella hyvin. Aqualan L:ssä on juuri sitä, ja tarpeksi rasvaa.

Pitkällinen oli urakka hoitaa kynsinauhat terveiksi jälleen, ja aion tätä tilaa ylläpitää hyvin hieromalla samaa voidetta päivittäin kynsien syrjiin ja koko käsiin, tietysti.

*****

Palataanpa taas muuhun terveyteen. CRP, eli kansanomaisemmin "tulehdusarvo" on jo viikkoja huidellut kolmea- neljääkymmentä ja välillä ylikin. Hoidot on annettu riskillä, koska kuumeiluakin on ollut. Varsinkin kummallisesti torstaisin kuume on noussut jopa yli 38°C. 

Olen epäillut tätä leukaa syylliseksi, sillä se on edelleen turvoksissa, mutta toisaalta hammaslääkäri kävi sitä kyllä tökkimässä (suuta siis sisältä), ja ilmoitti, että hyvin on parantunut. 

Syy korkeaan CRP-arvoon siis ei ole selvinnyt. PICC-katetrikin otettiin perjantaina pois, ja sen "häntä" meni labraan viljelyihin. Josko siis tulehduksen syy siitä selviäisi? Pitkällinen riesa se tämäkin...

PICC-katetri vasemman olkavarren sisäpuolella.  Oli 55 cm pitkä, ja ulottui kainalon yli isoon laskimoon.  Päiväys kertoo katetrin pesupäivän.

Nyt tuosta katetrista on jäljellä vain reikä 😓. Koska minulla on hankalan ahtaat suonet, saan solisluun alaisen subklaviaalikatetrin solujen keruuseen. Joskus olisin suurinpiirtein pyörtynyt sellaisen laiton ajatuksestakin, mutta kaipa se menee, kuten meni tämä toinenkin katetri, paikallispuudutuksessa leikkurin käytävällä.


Kummasti kaikkeen alkaa tottua.

keskiviikko 13. lokakuuta 2021

Punoittava iho (kasvot)

Tämä lienee aika tavallinen vaiva suuria steroidiannoksia saaneille. Kortisoni aiheuttaa muutakin ikävää, kuten kuukasvoisuutta, ihon ohenemista ja jopa aknea. Niin, ja kortisoni aiheuttaa myös hentoa, vaaleaa karvoitusta, minulla lähinnä poskien syrjiin, mutta siitä pääsee eroon varsin helposti. Tässä "kivoja" lähikuvia:



Karvojen poistoon suosittelen vehjettä, joka nyppii ne irti juurineen ennemmin kuin mitään höylän tapaista. Tosin eivät ne karvat siellä lähellä korvia paljoa haittaakaan, ellei ole yhtä tarkka naamastaan kuin minä 😆.

Joka tapauksessa iho punoittaa ja se häiritsee. KICKSissä oli alennusmyynti ja ostin kokeeksi It Cosmeticsin Bye Bye Redness Neutralizing Correcting Creamin, joka on sävytetty. Tilasin ensin sävyn Transforming Neutral Beige, ja kun kuvittelin sen olevan piirun verran liian tumma (sävyä Porcelain ei ollut enää saatavissa),  ja sitten lähetin miehen ostamaan sävyn Transforming Light Beige.

Itse asiassa alla vasemmanpuoleinen on Transforming Light Beige, oikeanpuolimmainen taas Neutral Beige, joka tosiaan on vaaleampi! Light Beige sulautuu omaan ihooni ehkä paremmin, joskin nyt kun nuo tuossa näen, pitää ehkä testailla uudelleen.


Nämä kuvattuina kämmenselällä. Vasemmanpuolimmainen on siis Light Beige ja oikealla Neutral Beige. Ne säilyttävät oksidoitumatta sävynsä iholla hyvin.

Nämä muuten ovat ihanan ohuesti levityviä ja peittävät kyllä hyvin punaisuutta, ja kerrostaminen on mahdollista ilman, että voide kakkuuntuu mihinkään juonteisiin. Hyvinkin positiivinen yllätys siis!

Voide sisältää hoitavia aineita, kuten peptidejä, kolloidaalista kauraa, hydrolysoitua kollageenia, avokadoa ja aaloeta.

Pakkaus vaan ei ole paras mahdollinen näinkin juoksevalle voiteelle. Tosin voisihan olla, että tuubista se turahtelisi ulos liiankin suurina määrinä.




Joka tapauksessa suosituksen arvoinen voide, joka ei vaadi välttämättä edes mitään meikkivoidetta tms. sen lisäksi.

lauantai 9. lokakuuta 2021

Huonekaveri helvetistä - ja muuta pöhinää

Olin taas pari päivää TYKS:issä.  Hammaslääkäri tsekkasi leuan tilanteen, ja totesi, että hyvin on parantunut, mutta sosemaista ruokavaliota pitäisi kestää vielä kuusi viikkoa. Arrrgh! Ainakin sairaalassa ne ruoat näyttävät lehmänläjiltä, eikä maku ole hääppöinen, varsinkaan, kun ei edes tiedä, mitä siihen lautaselle on muussattu. 

Onhan se leuka vielä turvoksissa, mutta suu avautuu aika hyvin ja koko haava pakkaa unohtua yleensä. Tosin onhan siinä suun sisäpuolella sellaisia pitkiä lankoja (sanon niitä kalastajalangan pätkiksi, vaikka tuskin ne ovat mitään kalastajalangan paksuutta, mutta suussa ne tosin tuntuvat aika vahvoilta langoilta), jotka hampaiden yli päästyään kutittelevat kielen syrjää koko matkalta. Hyvin ikävä tunne ja pyrinkin tunkemaan ne langat kielellä takaisin posken ja hammasrivistön väliin. Yöks! Niiden pitäisi periaatteessa sulaa, mutta siltä se ei tunnu vielä. Joskus niitä irtoilee suuta huuhtoessa, mutta en ala niitä tieten tahtoen repiä, ettei koko oikean puolen leuan pituuden täyttävä haava aukea. Sehän jo repsahti sieltä viisurin reiän päältä. Hammaslääkäri olisi lyhentänyt näitä "naruja", mutta hänellä ei ollut välineistöä mukana.

Niin, sitten postauksen aiheeseen. Pääsääntöisesti kahden hengen huoneissa minulla on ollut hyvin kohteliaita ja hiljaisia huonetovereita, joiden kanssa on mennyt hyvin. Nyt huonekaveriksi osui nainen, joka oli häiritsevän kovaääninen, soitteli koko ajan puhelimen kaiuttimen kautta puheluita jne. Yritin tehdä töitä torstaina ja kun en edes melulta suojaavien kuulokkeiden kautta kuullut erään Teamsin kautta hoidetun koulutuksen puhetta,  joten jouduin jopa pyytämään huonetoverilta hiukan pienempää volyymia. Tulos ei ollut oikein hyvä, hänen äänensä pysyi näköjään luontaisesti varsin häiritsevällä tasolla. Ja se puhelimen kaiutin oli tietystikin suurimmalla mahdollisella säädöllä, että kuuluu oikein kunnolla! Minulla on yleensä kahdet kuulokkeet mukana, Applen nappikuulokkeet ja Bang & Olufsenin jykevämmät ja ulkopuolista ääntä blokkaavat työkuulokkeet joita harvemmin tarvitsen. Nyt eivät korvanapit riittäneet, eivätkä oikein ne toisetkaan.

Tämä nainen oli innokas puhumaan, ja samat asiatkin toistuivat pitkin päivää. Labrakokeiden printatut tulokset piti soitella ilmeisesti koko perhe- ja kaveripiirille jne. Päivä oli myös täynnä ihmettelyitä siitä, miksi ei lapsuudenystävä vastaa hänen puheluihinsa, vaikka hän on yrittänyt tänään(kin) soittaa jo kuusi kertaa (!!!). Tätä en suoraansanoen ihmettele... 

Huoneen jääkaappi oli täytetty eväillä, siellä oli mm. nakkeja, kolme voipakettia ja kaikenlaisia ruokakääröjä. Minun vissypulloni mahtuivat vasta, kun sairaanhoitaja kävi järjestämässä kaapin uudelleen. Itse en uskaltanut valitusten pelossa koskea toisen eväisiin.

Yöllä hänen piti pitää useampi ruokatauko kuorsauksiensa lomassa. Ja aina herättyään hän herätti myös minut kysymällä kovalla äänellään, että olenko valveilla vai nukunko. Aamuyöstä en enää halunnut edes reagoida siihen. Eikä olisi tarvinnut reagoida muutenkaan. Omat nukkumiseni menivät siis tästä herättelystä ja lukuisten ruokataukojen aiheuttamasta rapistelusta ja melusta aikalailla pilalle. Aamulla sitten oli valitusta, kun hän ei ollut saanut ollenkaan nukuttua. Kuorsauksesta päätellen tosin untakin oli, mutta toki ne "pakolliset" ruokatunnit häiritsivät varmaan unta, mutta ne kuuluivat kuulemma hänen vuorokausirytmiinsä.

Toivottavasti emme osu samaan huoneeseen uudelleen. Hän oli muuten palttiarallaa minun ikäluokkaani, eli vuoden vanhempi kuin minä.

Muuten Isa-K-D - hoito on kuulemma purrut erinomaisesti!!! Todella hyvä uutinen. Kantasolujen keruuta suunnitellaan marraskuu alkuun, ja palautus alkuvuodesta. Ihanaa, kun jotakin aikatauluja on tiedossa! 

Sain IgG-tiputuksen tähän alentuneen IgG:n tilanteeseen, joten immuniteettiä pyritään korjaamaan normaalille tasolle. Tosin sitä on hankala mitata, koska määritys verestä mittaa niin toimimattoman (kasvainten erittämän viallisen) IgG:n kuin sen "todellisen". M-komponentti on hävinnyt tykkänään. Onpa helpotus!

Ainoa haitta lääkityksestä on paha makuaistin menetys. Joskus tosin voi olla onnellinenkin lääkkeistä, ja kaikista elämän varrella maksetuista veroista, kun tästäkin meni vain toimitusmaksu (oli siis kahden viikon annos EPOa, klikkaamalla saat suuremmaksi, jos teksti ei näy kunnolla):


Jännityksellä odotan PET-kuvausta. Siinä selvinnee selän kasvainten tilanne. Kipulääkitystä on hiukan purettu, joten jotakin on varmaan tapahtunut.

keskiviikko 29. syyskuuta 2021

Viikon varrelta

Viime viikolla oli taas pientä kuumeilua - aivan sama kuin tälläkin viikolla. En osaa sanoa, johtuiko/johtuuko tästä leuasta. Antibioottikuurikin loppui viikonloppuna. Hmm.

Torstaina oli normaali isatuksimabipäivä. Tietenkin lämpö pinkaisi aina 38 C silloin, mistä olin yllättynyt ja harmissani. Riskillä mentiin kuitenkin ja karfiltsomibi olikin sen viikon tauolla.


Hemoglobiini sahaa merkillisesti, mutta jopa yli sadan oleva lukema saavutettiin viikonvaihteessa. Maanantaina pistin silti EPOa (Aranesp), eli siis punasoluja tuottavaa ainetta. Munuaiseni alkavat olla sentään mallillaan, kreatiini on laskenut hyvin, mutta tuo hemoglobiini tuottaa päänvaivaa, vaikka onkin todettava, että ainahan se on ollut hiukan alakanttiin, joten ei kai sille tarvitsisi näin paljoa huomiota antaa. Ei alhainen arvo oikeastaan tunnu missään.

Jalkojen paha turvottelu on yllättävää kyllä aikalailla laskenut viime viikonlopun aikana! Sitä on tässä ihmetelty miehen kanssa kuorossa! Kotitohvelitkin jo mahtuvat jalkoihin, lenkkareita en ole vielä kokeillut, mutta ehkä torstaina, kun taas menen tiputuksille. Trallallaa! Tuntuu hyvältä! Jospa vaihdankin painesukat silkkisukkahousuihin!

Mies muuten löysi sängtystä mysteeripillerin. Se näyttäisi muuten Furesikselta (nesteenpoistolääke), mutta vaikka se samanlainen nuppineulanpään kokoinen pilleri onkin, siinä on ristikkäinen jakoura, mitä 40 mg:n Furesiksessa ei ole (tässä siis vain yksi jakoura).


Hyvin mystillistä, sillä tunnen kyllä käyttämäni lääkkeet, vaikka tuohon leukainsidenttiin menikin jos jonkinmoista pilleriä. Ja mitä tuo pienenpieni pilleri sängyssä tekisi? Lähinnä sängyssä voisi olla tarvittavana aamuisin otettava kipulääke, joka on kaksivärinen ja kapselimuotoinen.

Outoa.

lauantai 25. syyskuuta 2021

Payot

Hulahtipa taas pitkä aika viimeisestä postauksesta, mutta jatketaanpa hiukan kosmetiikalla. Kuten lukijat tietävät, olen silmänympärysvoiteiden suurkuluttaja, ja nyt löysin taas uuden sävytetyn sy-voiteen, joka saa silmät näyttämän levänneiltä.



Kyseessä on Payotin Regard Glow -tuotelinjan puikkomainen voide, jossa on kaikki kohdallaan kuivia silmänalusia ajatellen. Siinä on antioksidantteja, kuten orgaanista gojimarjaa, granaattiomenaa ja acaita. Aineksista ja pigmenteistä 99% on orgaanista alkuperää.



Sävyjä oli ainakin Yliopiston Aptekissa vain yksi, mutta se näyttää sulautuvan ihan loistavasti ihoon (kuva on ranteen sisäpuolelta, josta olen aika kalpea). Olin aika hämmästtynyt tuosta sävyn adaptoitumisesta ihon sävyyn. Kasvoiltani olen tummempi kuin tuo ranteen sisäpuoli, mutta silmien alla se toimii oikein hyvin sielläkin.

Puikkomainen voide on myös kätevä levityksen kannalta. Suosittelen!

sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Loppuviikon kuviot

Menin sovitusti torstaiaamuna sairaalaan, mutta kuinkas ollakaan ISA-K-D jouduttiin jättämään siltä päivää sikseen, sillä kuume pongahti salakavalasti 38.1 C. Seurauksena oli sitten taas veriviljely. Kauhistus, jos saisin esimerkiksi sepsiksen!

Antibioottikuurihan siitä tuli. Meropeneemia ensialkuun i.v. x3 vrk ja moninaiset sienilääkkeet (FVend, vorikonatsoli, joka on näköjään lähinnä esofageaaliseen sieni-infektioon, ja sen estoon). Muitakin lääkkeitä menee sieni-infektioiden ja virustautien estoon, sllä nämä muut lääkkeet altistavat niille. Monimutkainen on tämä lääkelistani, ja alkaa pikkuhiljaa valjeta, miten hankala hoidettava tämä leukaleikkauksen jäkitilakin voi olla.

Olisin siis selvinnyt i.v.-infuusioista perjantaina kotiin, mutta kun nyt homma venyi, deksametasoni, isatuksimabi ja karfiltsomibin eka infuusio menivät sitten perjantaina, jolloin kuume oli kuin ihmeen kaupalla laskenut (eikä veriviljelystä löytynyt mitään hälyttävää). Toinen deksa- ja sitten karfiltsomibiannos tippui  lauantain puolella, ja puoliltapäivin olinkin vapaa lähtemään kotiin.

Aamulla kävi vielä päivystävä hmmaslääkäri, jota olikin odoteltu. OmaKantaan oli ilmestynyt muistiinpano, joka oli kirjoitettu aiemmin väärälle lehdelle, eikä siksi ollut näkyvissä. Siinä sanottiin luun vilkkuvan näkösällä siitä kohdasta, mistä oikea alaleuan viisuri oli vaivalla saatu otettua pois. Säikähdin sitä, koska eihän se ole normaalia, että leikkauskohdasta luu pilkottaa, ja se on sitä suurempi infektioriski.

Odotin siis tarkastusta, ja päivystävä rauhottelikin, että vaikka haava on revennyt, se on kuitenkin alkanut arpeutua hyvin. Hyvin tarkkaa hygieniaa tulee kuitenkin noudattaa, antibakteerista klorheksidiiniliuosta tulee purskutella neljästi päivässä ja sosemainen ruoka jatkuu vielä kuukauden (plääh viimeiselle). Seuranta jatkuu, koska tämä infektioriski on silti olemassa ja se on korkea, koska olen alentuneen immuniteetin potilas.

Syksy näyttää saapuneen ja palelen sisälläkin. Onneksi voin työtuolissani kietoutua Tempuran kashmirtorkkupeittoon, joka hiukan parantaa tilannetta. Elokuu tuntuu kokonaan hävineen maailmankartalta (!!!!) ja töissä tuppaan päiväämään kaikki nyt elokuulle, vaikka syyskuun loppupuoltahan tässä jo mennään.

Alunperinhan se kantasolujeni keruu piti olla suuunniteltu 4.10., mutta tuo relapsi sotki kaiken. Nyt kai se siirtyy vuoden loppupuolelle. Kunpa aikatauluista tietäisikin jotakin.

maanantai 13. syyskuuta 2021

Päivitystä tilanteeseen

Täällä edelleen. Leuka alkaa olla paljonkin parempi, pelkään vaan, että olen häirinnyr purennan asettumista syömällä välillä kovempaa ruokaa, kun on ollut tarpeen (vaikka sosemainen ruoka on ollut tilattuna, on tarjottimella kuitenkin ollut Reissumies-viipaleita, jotka eivät ihan ole siitä pehmeimmästä päästä leipiä).


Alunperin minun piti päästä kotiin jo lauantaina. Koko viikko oli kuitenkin kuumehtimista, joten hoitava lääkäri kai oletti minun olevan kuumeessa koko viikonlopun, kun oli kirjannut kotiuttamisen vasta alkuviikoksi. 

Kuumeilusta huolimatta Isa-K-D  (katso täältä muistin virkistämiseksi lääkkeet) -hoito aloitettiin isolla riskillä uudelleen. Sain nyt toiset annokset ja tiputushan tapahtuu sairaalassa ja se ottaa kaksi pävää (ensimmäisenä Isa ja D, niiden jälkeen sitten K, seuraavana päivänä. vain D ja K). Edelleenkään ei mitään sivuvaikutuksia ilmennyt, mikä on hyvä. 

Siis vaikka huomenna maanantaina pääsen kotiin, täällä on oltava taas torstaista perjantaihin, eli ne tiputuspäivät. Paluu osastolle tapahtuu käytännössä kuitenkin jo keskiviikkona illalla, jotta olisin täällä aamulabroilla ja EKG:ssä torstaiaamuna, sillä näitten lääkkeiden kanssa seuranta on tärkeää. Varsinkin sydämen toiminnan seuranta karfiltsomibin kanssa.

Ai niin, oli hiukan uusiakin löydöksiä. Keuhkot on tsekattu thorax-TT:n kanssa ja sieltä löytyi lyyttisiä muutoksia 8,9 nikamassa, sekä th8 kylkilussa, vaan ei mitään keuhkoissa - onneksi! Toivottavasti se bisfosfonaattilääkitys luita vahvistamaan voitaisiin pian jo aloittaa, kun luustohakuinenhan tämä tauti on.  Bisfosfonaattien aloitus vaatii aina hampaiden ja leuan terveyttä, sillä muuten on uhkana leukaluun kuolio, joten odoteltava on tämän leuan paranemista vielä tovi.

Minulla on muuten nyt syvä laskimoportti, niin ei tarvitse kanyyleja tökkiä muuta kuin verinäytteiden ottoa varten. Kortisoni ja loputtomat kanyylin pistelyt kämmenselkään tuottivatkin sitten jo sen, sen, että suonet menivät piiloon ja minulla on erittäin silkoiset kädet nyt. 

Se uusi "kestokanyyli", eli laskimoportti laitettiin siis perjantaina kyynärvarren sisäpuolelle. Ilmeisesti tuota sanotaan midline-portiksi ja sen kanyyli vie aina 55 cm kainalon ohi laskimoon. Tämä kanyyli saa nyt olla auki viikkoja. Kanyyli on yksiluumeninen, joten siitä voi valitettavasti tiputtaa vain yhtä ainetta kerrallaan (onneksi yksiluumeninen, sillä paksumman laitto olisi saattanut olla yhtä tuskaa).

Sellaista tänne tällä kertaa. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

lauantai 11. syyskuuta 2021

It Cosmetics Confidence In An Eye Cream

Vanha silmämympärysoiteeni jäi täysinpalvelleena pois käytöstä, ja hankin uuden. Vanhaa voi vain kehua, ja siitä voi lukea lisää täältä.

Halusin kokeilla vaihteksi It Cosmetics Confidence In An Eye Cream, koska kyseisen linjan tuotteisiin olen muutenkin tykästynyt.


Voide on samanlaista, paksuhkoa kuten Glamglow'n voide, mutta erona on se, että tämä imeytyy paremmin kuin Glamglow, joka jää ihon pinnalle kosteana kerroksena. Jotenkin pidän siitä kosteasta kerroksesta. Ikäänkuin iho sitä enää taritisis, ja It Cosmeticsin voidekaan ei kuivu kuin superohuena kerroksena ihan rutikuivaksi. 

Firma esittelee tuotteen kliinisistä tutkimuksesta saatua tulosta nettisivuillaan seuraavasti:

Clinically tested results!
  • 100% showed increase in hydration by average of 91%*
  • 100% showed improved skin barrier repair*
  • 86% said skin appeared refreshed and rejuvenated*
  • 77% saw improved under-eye firmness*

*Results observed in a clinical study.

N, eli osallistujamäärä, ikäjakauma jne. on kätevästi jätetty kertomatta, joten en kommentoi mitään muuta kuin, että jos N olisi esimerkiksi 100 henkilöä (kuten voisin hyvin kuvitella), ei tuloksella ole mitään voimaa, muuta kuin ehkä suuntaa antavalle päätöksenteolle, jos sillekään. Tästä syystä käytetään kai sanamuotoa "kliinisesti tutkittu/testattu", eikä kliinisesti todistettu.

Voide sisältää runsaasti mm. glyseriiniä (listan kärkipäässä), sheavoita, kookosöljyä ja skvalaania. Täällä on kammattu ainesosat tarkemmin läpi ja selitetty niiden funtioita.

Vahva suositus tälle! Voide on nyt alennuksessa esim. KICKS:issä (ei ole maksettu mainos), joten jos uuden sy-voiteen hankinta on ajankohtainen, ja tästä kiinnostuit, kannattaa kurkata KICKS:in nettisivuille.

tiistai 7. syyskuuta 2021

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Niinhän se alkoi uusi viikko ja täällä kaikki päivät ovat samanlaisia. No, viikonloppuina tapahtuu vähemmän. TEHY:n ylityökielto alkoi viime viikon puolella kuulemma, ja se näkyy myös osastolla vajaamiehityksenä ja kaikenlaisena sähläyksenä. Aamuläkkeet saa moneen otteeseen pyytämällä vasta ennen puoltapäivää, vaikka siinä satsissa olisi esimerkiksi kilpirauhaslääke, joka nimenomaan pitäisi ottaa ajoissa aamulla ja ennen kuin syö mitään.

Mies toi valkoisen vaihtoyöpaidan ja unohdin tietty eilen illalla sen vaihtaa. Silkkinen yöpaita on käytännöllinenkin; sen avulla asennon säätäminen esimerkiksi sängyssä sujuu paremmin kun liu'uttelee.

Potilas ei tosin tästä poikkeamasta heitä henkeään, mutta huonoa lääkehoidon toteutusta se on joka tapauksessa.

Kuumeilu jatkuu, eli eilen lämpö nousu jo 37,8 C, mikä on harmillista. CRP oli eilen 43, joten leuassa on jokin tulehdustila. Tämä merkitsee myös sitä, että kaikki muu viivästyy.

Vettä pitäisi kitata neljä litraa per päivä, joten urakkaa siinäkin. Samaten sen jälkeisessä vessassa ravaamisessa! Varsinkin kun listalla on nesteenpoistolääke.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Eipä se ollutkaan niin yksinkertainen juttu

Tein perjantaina kotiinlähtöä. Homma ei sitten ollutkaan niin yksinkertainen juttu, koska meropeneemi (antibioootti, tai oikeastaan pitäisi sanoa mikrobilääke)  menee intravenöösisti kolme kertaa vuorokaudessa, eivätkä hoitajat sitä juokse kotona laittamassa. 

Hoitava hematologi päivystää viikonlopun ja ehdotti, että jos profylaksiaa tarvitaan vielä maanantaina (olettettavasti tarvitaan, sillä suusta leviävä infektio on aina iso riski), katsotaan jokin kerran vuorokaudessa annosteltava valmiste ja kotisairaanhoito käy sen tiputtamassa. Suonensisäisesti sen nyt kuitenkin pitäiisi mennä, sillä teho on silloin suurin. Tyydyin pitkin hampain jäämään osastolle.

Ruokahan täällä ei ole hääppöistä, ja vielä huonosti maustettua.

Perjantaiaamu koitti mittauksineen. Kuumetta 38,1 C !!!! Piti oikein mitata viisi kertaa, ennen kuin uskoin. Päivystäjä tuli katsomaan ja laittoi vielä toisen, suun kautta otettavan mikrobilääkkeen menemään.

CRP 27, eli jossakin on tulehdus. 

Tämä on kyllä harmillista, sillä kaikki infektiot ovat isoja riskejä. Veriviljelyssä ei tosin toistaiseksi ole näkynyt muutoksia. Olokin on ihan OK, poislukien nuo leuan turvotukset.

En tiedä, mitä tämä lämpöily asiaan tule vaikuttamaan, mutta ensi viikolla ajattelimme riskillä jatkaa hoitoja. Kuten taisin mainita, riskit ovat korkeat.

perjantai 3. syyskuuta 2021

Korjattu leukaluu

Se sitten meni totaalisesti poikki! Nimittäin alaleukaluuni oikealta. Oli varsin ikävä tunne, kun luiden päät hiersivät yhteen ja koko leuka ehti muuttaa asentoaan ja purenta oli tänä aamuna jotakin aivan muuta kuin normaalisti.

Menin torstaiaamulla TYKSin Dentaliin leikattavaksi, ja alkuiltapäivästä heräilinkin entistä ehommalla leualla varustettuna. Sinne laitettiin pari levyä tukemaan luiden päiden luutumista ja leuan asentoja purentakin oli katsottu liki ennallen. Turvotuksen takia en osaa sanoa, miten se palautuu. Turvotus kuulemma tulee olemaan pahimmillaan vasta perjantain tienoilla. Kas, ja nythän onkin perjantai, menen jo sekaisin päivistä. 

En huomannut kysyä, että menikö alahuulta hermottava trigeminuksen haara, mandibulaarihermo poikki, vai mitä sille tapahtui, sillä toinen puoli alahuulta on edelleen leuan alaosaan saakka varsin tunnoton. Mutta ehkä se selviää, eikä se paljoa haittaa tahtia. Enemmän haittaavia ovat suun sisällä olevien ommelten "hapsut", jotka oikealla kutittelevat kielen syrjää. Niitä ei saisi kuitenkaan kielellä kosketella.

Nyt pitää sitten olla sosemaisella ruoalla 😖. Tänään oli ruoaksi kasvissosekeittoa,  vispipuuroa ja vielä kiisseliä. Iltapalaksi mannapuuroa mustikkasopalla, että siinä se meni, mutta jo 6-8 viikkoa kun moista settiä syö, mahtaa hiukan kyllästyttää! Ai niin, kurkkusiiivutkin tarjottiin soseutettuina.

Näillä kuitenkin mennään ja pääasia, että leuka on korjattu, vaikka paranemisessa isoja riskejä onkin.

EDIT: Leikannut erikoishammasläääri kävi ja kysyin tuosta hermosta. Koska tunto ei ole kokonaan poissa, hän arveli, että se kyllä palaa ennalleen vuoden sisällä. Kai hermo vaan venyi. Jos tuntoa ei olisi ollenkaan, se ei varmaan myöskään palautuisi.

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Kaikkea sitä voikin sattua

Muistatte varmaan, että kävin hammassairaalassa poistattamassa viisaudenhampaani kolmisen viikkoa sitten.  Oikea alaviisaudenhammas oli visaisempi poistettava, ja vaati toista tuntia leikkaamista, uudelleenpuudutusta yms., että se saatiin vihdoin pois sieltä.

Työpisteeni hematologian osaston päiväsalissa huonetta odotellessa.

Mitä tapahtuikaan eilen? Söin lounasta, ja avasin suuni laittaakseni ruokaa suuhuni, ja kuului naksahdus. Oikean puolen alaleuka kipeytyi ja saman puolen alahuulen oikea osa muuttui tunnottomaksi leukaan saakka, mitä ihmettelin. Ei se niin ihan täysin tunnoton ole, mutta miltei. Leuka myös turposi oikelta puolelta.

Tänään kävin siis taas hammassairaalassa jälkitarkastuksessa, ja ilmeni, että koko leukaluu on mennyt poikki! Olen ollut koko päivän silkan epäuskon vallassa, miten voi käydä näin, enkä edes ehtinyt purra mitään!

Leuka siis leikataan heti huomenna ja se on ärhäkän kipeä, enkä saa edes suutani auki kunnolla. Paraneminen kestää ainakin kuusi viikkoa, jolloin ovat muut hoidot tauolla, mikä on harmi, kun saatiin juuri tämä uusi systeemi käyntiin mukavasti eilen. 

Eilen siis tiputettiin isatuksimabi ja karfiltsomibi - molemmat uusia lääkkeitä minulle. Isatuksimabi on ns. monoklonaalinen vasta-aine, joka on proteiini, joka on kehitetty tunnistamaan kohdeaine ja kiinnittymään siihen. Kohdeaine on tässä tapauksessa CD38, joka on aine, jota on multippelin myelooman syöpäsoluissa. Näihin soluihin kiinnittymällä valmiste auttaa elimistön luonnollista puolustusjärjestelmää, eli immuunijärjestelmää tunnistamaan ja tuhoamaan näitä soluja.

Karfiltsomibi on samaa lääkeperhettä kuin bortetsomibi, jota jo hyvällä menestyksellä olen saanut. Valitettavasti vaan uuden kasvainmassan myötä tullut relapsi vaati lääkityksen vaihtamista.

Karfiltsomibi siis on proteasomin estäjä, joka pilkkoo solun sisällä proteiineja, joita ei enää tarvita. Syöpäsoluilla on normaalia suurempi tarve tuottaa ja hajottaa proteiineja, koska ne monistuvat nopeasti. Kun karfiltsomibi estää proteasomia hajottamasta syöpäsolujen proteiineja, proteiinit kertyvät soluihin ja solut kuolevat ja syövän eteneminen hidastuu.

Tänään piti saada toinen karfilsomibitiputus, mutta tuon leikkaussuunnitelman takia se peruutettiin. Tärkeintä on nyt hoitaa tuo leuka kuntoon, mikä taas aiheuttaa ainakin kuuden viikon viiveen hoitoihin.

Karfiltsomibin kuitenkin arvellaan auttavan yhdistelmänä tuon isatuksimabin ja kortisonin kanssa (deksametasoni). Pahojen solujen poistamiseen kehosta sain lisäksi rasburikaasia, joka on munuaisten suojaksi tuumorikuormituksen varalta veritaudin nopean kasvainmassan hajoamisen varalta. Aamulla hiukan samaan tarkoitukseen tuli allopurinolia (joka suojaa lähinnä uraattihapon kertymiseltä niveliin, mikä voi aiheuttaa kihtiä). Molemmat valmistet ovat entsyymejä.

Tällaista siis tällä kertaa, ja huomenna leikeltäväksi. Laittavat varmaan jonkin levytystsydeemin tuohon leukaluuhun, ja mahdan olla aika kipeä ja naama turvoksissa tomenpiteen jälkeen, mutta se jää  sitten nähtäväksi siis huomenna.

sunnuntai 29. elokuuta 2021

Paistetut kantarellit

Mies löysi niin mahtavan nurmiherkkusienen eilen tontilta, että tuli inspiraatio kirjoitella paistetuista kantarelleista, joita taannoin laitoin vanhan kaavan mukaan, toisinsanoen siis vanhalla ja tutulla ja myös niin yksinkertaisella ohjeella.  

Löydettyä herkkusientä voi muuten ihastella Instagramissani, eli täällä. Noita puutarhasta löydettyjä herkkusieniä en laita pataan, sillä kuulin, että ne kovin keräävät raskasmetalleja, vaikka tästä ohi menevä tie ei mikään vilkas olekaan.


Paistetut kantarellit (muutkin sellaisenaan käytettävät sienet kelpaavat)


kantarelleja puhdistettuna ja paloiteltuina sopiviksi paloiksi, jos ovat liian suuria

sipulia

(pieni valkosipulinkynsi hienonnettuna)

voita

sitruunan mehua

tuoretta timjamia (tillikin hyvä) ja silputtua persiljaa

suolaa, jauhettua valkopippuria (pidän valkopippurista tässä enemmän kuin mustapippurista, mutta sekin on makuasia, eli molempiahan voi toki käyttää)


Pilko sipuli tai hienonna se (on makuasia, kuinka karkeaa sipuli saa olla) ja kuullota se voissa pannulla. Lisää sienet ja paista miedolla lämmöllä, kunnes ne ovat sopivan kypsiä.

Lisää mausteet (siis sitruunamehu, suola ja pippuri), tarkista maku ja lisää vasta sen jälkeen yrtit. Tarjoa lämpimänä. 

Sopii hyvin leivänkin päälle! Tai sitten ruoan lisukkeeksi. useimmiten tarjoan alkuruokana salaatinlehden päällä (lautasella).

perjantai 27. elokuuta 2021

Tirkistelyä

Ottaen huomioon TV:stä tulevien sisustus- sun muitten vastaavien ohjelmien määrän, olen tullut siihen päätelmään, että jokaisessa meissä asuu pieni tirkistelijä jonka tekee mieli kurkistaa muide ihmisten huusholleihin vertaillen niihin sitten sitä, mitä omassa kodissa on. Vai vertaillaanko? Enkä se kuitenkin pysyy vinkkien hakemisena?

Suomessa tuntuu standardilta se, että kaapeissa on esimerkiksi kunnon astiastot. Mielellään Arabiaa, Villeroy & Bochia tai jotakin nimekästä. Myös kattilat ja ruokailuvälineet ovat laadukkaita ja samaa sarjaa. Ei mitään kokoelmia yksittäisiä, hylättyjä ja parittomia kappaleita.

Ulkomailla tähän ei niin kiinnitetä näköjään huomiota. Sama liinavaatteiden kanssa. Irlannissa kävin muutamassa asunnossa, ja tuntuu, että siellä ei niin ollut väliä, vaikka kaikki astiat olivatkin eri paria. Jopa meille vieraille katettiin eriparikupit teetä varten.



Tässä  entisen vuokraemäntäni astiavarasto. Tuntuuko olevan tarpeeksi yli nelikymppiselle, sporttiselle sinkkunaiselle? Saat kuvat klikkaamalla suuremmiksi.

Lisäksi hän omistaa kolme risaista kattilaa, joista pienin on teflonkasari, josta on pinnoite kulunut pois, vokki- ja paistinpannun. niin ja pressopannun kahville.

Eli ei kovin kaksinen keittiövälineistö. Haarukat, veitset sun muut olivat myös kehnoja ja eri paria, epäkäytännöllisia eivätkä mitään "merkkikamaa", ainakaan minun silmiini.

Kaikki on hiukan kulunutta ja vanhaa. Olen aiemmin laittanut tänne kuvia asunnosta. Tässä asunnossa ei ole mitään IKEAa nähty, vaikka sellainen myymäläkin Dublinista löytyy. Tosin se sijaitsee toisella puolella kaupunkia, ja tämä asunto taas "Embassy Belt'illä" Dublin D04:ssa, joka saa ihmiset huokailemaan kateudesta kauneutensa, puistomaisuutensa ja turvallisuutensa takia. Onhan se Dublinin kalleinta ja arvostetuinta aluetta Liffeyn eteläpuolella meren rannalla.


Ulkoapäin asumus on  kyllä kiva. Kuva ulko-ovelta ulospäin.

Mitä mieltä sinä olet noista keittiötarvikkeista ja asunnosta?

keskiviikko 25. elokuuta 2021

Myeloomapotilaan ravitsemuksesta

Multippeli Myelooma luetaan monissa maissa krooniseksi sairaudeksi, eikä syöväksi. Siinä rajallahan se tavallaan onkin. 

Olen mielestäni saanut aika kokonaisvaltaista hoitoa, mutta eilen tuli juttua hematologin kanssa syömisistäni, sillä hemoglobiinin kanssa ollaan kiikun kaakun ja taitaapa se johtua juuri siitä, mitä suuhuni pistän.

Kuten olet(te) varman ymmärtäneet, jos saisin tällä hetkellä valita, eläisin pelkällä sushilla 😛. Eipä mikään järkevä ajatus, mutta toukokuuhan meni juuri noin, eli Deliveroo toi sushia joka päivä Dublinissa.


Lasku pelkästä sushista koko kuukaudelta taisi olle yli 700 euroa, jos oikein muistan. Joo, ei naurata sekään näin jälkikäteen. Hyvää se kyllä oli!

Nyt sitten ovat elimistön rautavarastot tyhjät ja jouduin tilauttamaan EPOa apteekkiin. Yhden piikin jo sain, toinen tulee syyskuulla.

Mies toi nyt pyynnöstäni maksalaatikkoa. Edullista ja hyvää, ja kaikella liharuoallakin hemoglobiinini nousi kuin huomaamattaan aina 97:ään. Se jo tuntuu olossakin.

Ensi viikolla aion pyytää ravitsemusterapeutin audienssia, sellaisen luulisi järjestyvän.

Maksa- ja liharuoat nostavat hemoglobiinin nopeasti, mutta menevätkö ne oikeasti syvemmälle kehon rautavarastoihin, onkin sitten jo toinen juttu.

Hematologi jo pohti, että mikä vaikutus nykyajan kasvisruokabuumilla on tulevaisuuden terveyteen tässä  suhteessa. Toki joissakin kasviksisakin on rautaa, mutta kaiken lihan muuttaminen kasviksista tehdyiksi "lihakkeiksi" voi myös sisältää ongelmia pidemmällä aikavälillä. Nyt monet ainakin tuntuvat suosivan noita lihan korvikkeita, eikä siinä mitään pahaa ole. Ne ovat vaan aika prosessoitua ruokaa kuitenkin.

Kuinka moni oikeastaan miettii näitä asioita? Vielä vähemmän kai ihan "tavalliselle" potilaalle laaditaan ruokailuohjeita. 

Joskus katson yksittäisten ruoka-aineiden ravintoainepitoisuuksia Finelistä. Nyt varsinkin näitä rautajuttuja. Siellä on paljon myös valmisteiruokidenkin avintoainetaulukoita, joten eineksiäkin käyttävä saa hyvin tietoa syömisistään.

Onko joku muukin pohtinut tätä ravitsemuasiaa sairastamisensa aikana?

Blogiani lukevalle henkilölle, joka levittelee minusta juttuja

Kerron avoimesti blogissani itsestäni ja elämästäni, jospa näistä jutuista olisi muillekin tukea ja apua. Nyt kuitenkin eilen kuulin, että on eräs henkilö, jonka kanssa en ole missään tekemisissä, ja joka levittelee minusta juttuja, jotka kyllä perustuvat blogiin, mutta ovat vajavaisia taustatiedoiltaan. Sotkemalla asioita hän on nyt jo syvästi haavoittanut sekä minua, että erästä toista henkilöä lähipiirissäni.

Blogia saa toki lukea, mutta pyytäisin häntä pitämään omat (väärät) johtopäätöksensä itsellään.

Kysyisinkin vaan, että onko hänellä nyt hyvä mieli saatuaan väärin perustein syvästi haavoitettua ainakin kahta ihmistä, joista minä olen toinen.

Pyydän häntä nyt lopettamaan, eikä minusta tarvitse selkäni takana "uutisoida" kenellekään ulkopuoliselle vajavaisin tiedoin, koska hänellä ei ole kokonaiskuvaa asiasta, eikä mitään taustatietoa siitä, mitä elämääni kuuluu ja mitä on tapahtunut. Blogia saa toki lukea. Tiedotuspuolen pidätän itselläni.

Kiitos.

Kukkia ei ole tarkoitettu tekstissä viitatulle henkilölle :)

tiistai 24. elokuuta 2021

Oleilua ja vielä huonompia uutisia

Postaus jäi toissayönä kesken ja jotenkin osa siitä hävisi. Olen siis edelleen sairaalassa ja kivut ovat edelleen hurjat, ja niin ovat tropitkin. Tarkoitus olisi kotiutua huomenna, jos jostakin saadaan sairaalasänky mukaan. En vieläkään pääse makuuasentoon ja se 45° noja tarvitaan nukkumiseen. Jos päätä laittaa alemmaksi, alkaa hurja alaraajasärky.

Salainen ase osastolla jaksamiseen: Purkki suolaa! Hematologian osastolla on paljon huonovointisia kantasolusiirtopotilaita, joten ruoka on ymmärrettävistä syistä todella mietoa. Seuraavalla keikalla harkitsen joitain mausteita mukaan otettavaksi. 


Mitäpä tässä muutakaan. Olen kai hiukan "laitostunut" tänne sairaalaan omaan yksityishuoneeseeni, jonne tuodaan ruoat, limsat, lääkkeet ja muu tarpeellinen viimeisen puolentoista viikon aikana.

Hoitojen läpi siis ilmestyi tuo uusi kasvain, joka nyt kiusaa jo lannerankojen nikamavälejä (potilaspapereiden mukaan kiertyen ylös epiduraalikanavaa myöten L-3 saakka, ja aiheuttaen kivuliasta säteilyä jalkoihin. Oheisesta kuvasta voi päätellä). Noita oireita ei kuitenkaan ole muuta kuin säteilevät kivut, joita on vaikea tainnuttaa siellä jaloissa, ennemmin ovat L-5 -nikamavälille tyypillisiä tässä tapauksessa.

Koska hoitojen (VCD, eli Velcade-bortetsomibi, Dexametasoni-kortisoni ja Cyclofosfamidi-sytostaatti) läpi ilmestyi uusi kasvain, eli ei voida enää tuolla lääkekombolla jatkaa, vaan kyseessä on relapsi. Aika paha vaan, että se tuli näin pian. 

Toisinsanoen sairastan aika vaikeahoitoista myeloomaa, jolloin hoitokeinotkin vähenevät. Nyt mietitään uutta kolmen komboa, johon nyt ainakin kuuluisi kortisoni, mutta bortetsomibin tilalle harkitaan esimerkiksi karfiltsomibia tai iksatsomibia. Kolmas lääke on vielä avoin ja hematologin mukaan voidaan harkita neljättäkin. Maailmalla tämä on kuulemma jo tapana (joskin tämä hommeli jäi nyt minulle aika epäselväksi).

Ellei näistä mikään auta, täällä kuulemma nostetaan sitten kädet pystyyn.

Eli se olisi sitten siinä.

keskiviikko 18. elokuuta 2021

Sairaalassa edelleen/uudelleen

Ei oikein menyt hyvin viime viikonlopun kotiinpaluu TYKS:istä. Lääkitys siis ruuvattiin uusiksi ja pääsin lähtemään vasta lauantaina koska metadoni aloitettiin silloin 


Tässä tuntee itsensä ihan narkomaaniksi... Ajelin siis taas Kela-taksilla lauantaina toiveikkaana kotiin ja nyt oli päällä metadonia 10 mg x 3 vuorokaudessa, 100 mg pregabaliinia x 2 (annosta ei haluttu nostaa, koska se kumuloituu) ja tarvittaessa oksikodonia 10 mg ad 6 tbl / vrk. Aikamoinen satsi, koska oksikodoni on voimakkaampaa kuin morfiini ja asteikossa metadoni asettuu vielä senkin yläpuolelle. Kipupolin vieraileva erikoislääkäri todella osasi asiansa, vaan tämäkään kombo ei ihan tässä tilanteessa ainakaan kotioloissa toiminut...

Kuvittelin ihan pärjääväni kotona, mutta toisin kävi. Tuolissa istuminen ja lyhyiden matkojen köpöttely jaloin kyllä sattuu, mutta onnistuu. Mutta makuulle meno ja sieltä ylösnousu! 

Olipa illalla show! Sänkyyn keikahdus ei todellakaan onnistunut ihan tuosta vaan. Alaselkä on turvoksissa (sädehoitokin turvottaa ensialkuun kudoksia) ja kun viimein pääsin sängyn laidalle istumaan, piti siitä jotenkin hyvn varovasti laskea puolikyljelleen ja makuuasentoon pikkuhiljaa miehen avustuksella. Voin sanoa, että koko kallistushommaan meni toista tuntia! Toimenpide piti tehdä niin milli kerrallaan, huudon (ja kiroilun) säestyksellä, ja hallitusti (yhtäkkiset liikkeet saivat vaan aikaan säteilevää hermokipua ja kramppaavat lihakset, sillä kipu säteili koko ajan nilkkoihin ja pohkeiden ulko-osiin).

Pääsin sitten jotakuinkin jonkinlaiseen asentoon puoliselälleni ja nukuin siinä samassa asennossa koko yöni ihan rauhallisesti.

Vaan samassa asennossa nukkuminen kostautui aamulla, ja samaa liikerataa ylösnousu otti sitten miehen avustuksella pari tuntia, kun kasattiin yläselän ja toisen olan alle tyynyillä korotusta, kunnes pääsin siitä ylös. Todella tuskallista, mutta onneksi oli sunnuntaiaamu, ja pötköttelimme molemmat siinä sängyllä aina välillä katsoen TV:tä. Ei ollut onneksi kiire, vaikka aikamoinen aika siihen sitten menikin, olisikohan todellakin ollut jopa kaksi ja puoli tuntia!

Se kävi siinä sitten selväksi, etten kotona pärjäisi, joten soitin hematologian osastolle ja palasin sinne sitten iltamyöhällä takaisin "oman huoneeseeni" numero 8. Täällä olen edelleen ja kovissa kivuissa, pystyn nukkumaan vaan pätkittäin ja tuolissa yöni. Onneksi on yksityishuone.


Sädehoito jatkui maanantaista lukien ja loppuu onneksi jo torstaina. Valitettavasti hoito annetaan makuuasennossa, joten arvannette taas ongelman pitkälleen menossa ja sieltä pyörätuoliin nousemisessa. Itse pyörätuolissa istuminen on OK, kipu on VAS-asteikolla 4-5 (visuaalis-analoginen kipumittari on simppelimmillään vain paperille piirretty tai kuvitteellinen 10 cm:n viiva, jonka asteikossa linjan vasen raja vastaa "ei kipua", oikea - "pahinta kipua, jota voit kuvitella".


Tässä se on nyt sitten mennyt alkuviikko kärvistellessä. Jalat ovat turvonneet kuin limput ja ei puhettakaan, että saisin mitään kenkiä koipiini, mutta eipä niitä Kela-taksissa tarvitakaan, koska he kärräävät minut osastolta kotikeittöön ja takaisin tarvittaessa (tosin siis olen nyt ollut yhtä soittoa sairaalassa).


Lääkitystäkin pykättiin eilen vielä metadoniakin voimakkaammaksi, eli aloitettiin ketamiini, joka on anestesia-aine. Hieman hirvitti tämän voimakkuus, mutta eipä se paljoa eilen tuntunut, kun sain illalla ensimmäisen annoksen. Kumma kyllä. Metadoni ja oksikodoni (siis ne opioidit) sekä pregabaliini (kipukynnystä nostava lääke) jäivät siihen mukaan, eli aikamoisissa pöllyissä olen! Tosin ei tästä tule mitään hauskaa oloa.


Tarvittaessa saan myös suoraan suoneen oksikodonia, ja se on ollut tarpeellinen sädehoidon yhteydessä kun minut asetetaan siihen pritsille. Kamalan raihnaiseksi sitä on mennyt muutamassa viikossa!!!


Eipä tässä ole oikein sitten mitään muuta tapahtunutkaan. Sairaalassa siis nyt ainakin huomiseen torstaiaamuun, nuo sädehoidot kun ovat aamuisin. Hoidoista sen jälkeen en osaa sanoa, mutta kivun hoidon suhteen asiat ovat varsin heikoilla kantimilla.

maanantai 16. elokuuta 2021

Ihoa hoitava misellivesi

Kirjoitellaanpa kuitenkin jostakin muusta tänään kuin myeloomasta. CeraVe on merkki, josta on paljonkin hypetetty viime vuosina, nyt kun se on siis Suomeenkin saapunut. Satuin ostamaan apteekista sarjan miselliveden, jonka totesinkin oikein hyväksi.


Tämä misellivesi siis sisältää hoitavia aineita, kuten keramideja ja niasiiniamidia, joka on ollut yksi viime vuosien hypetetyimmistä ihonhoitoaineista.

Niasiinilla on osuutta elimistön aineenvaihduntaan. Se myös aktivoi pintaverenkiertoa, ja tässä tapauksessa se saattaa aiheuttaa ihon punoitusta (ns. flush-oire, ihoärsytys), varsinkin, jos aine on kosmetiikassa nikotiinihappona. Niasiiniamidimuodossa se on hellävaraisempaa. Niasiini on tehokas antioksidantti ja se tasoittaa ja kirkastaa ihon sävyä, joten sitä käytetään myös vaalentamaan ihon pigmenttimutoksia. Niasiini on myös hyödyksi seka-ja rasvaisuuteen taipuvaisella iholla, sillä se tasapainottaa liallista talintuotantoa.


Tässä tuotteessa niasiini on amidimuodossa, ja se sisältää erilaisten keramidien ja niasiinin lisäksi runsaasti myös ihoa kosteuttavaa glyseriiniä. Tämäkin on hyväksi iholle, sillä misellivettähän ei tarvitse ihon puhdistuksen jälkeen huuhdella kasvoilta. 

Niin, hyvä misellivesi ja toimittaa siis hyvin myös puhdistushommansa.

lauantai 14. elokuuta 2021

Kolmen päivän sairaalakeikka ja ikävä käänne sairaudessa

Tuli sitten tehtyä kolmen pivän sairaalakeikkakin. Tosin en ole vielä kotiutunut, joten katsotaan, venyykö pidemmäksikin...


Taisin käydä edellisen kerran magneettikuvassa 9 heinäkuuta. Kuvassa näkyi selässä alkavaa hiusmurtumaa ja ödeemaa (kudosturvotusta), ei sen kummempia, mutta nyt tilanne on radikaalisti pahentunut. 

Toissa aamuna loikoilin liki kivutta aamulla sängyssä ja mies lähti siitä töihin jättäen minut aamuvalmisteluihini. Hyvin oli negatiivinen yllätys, etten siitä sitten päässytkään ollenkaan ylös ja loppujen lopuksi makasin pitkin pituuttani lattialla kyvyttömänä liikkumaan yhtään mihinkään.

Soitin miehelle, että tulee töistä avaamaan oven, ja soitan sitten ambulanssin. Näin tehtiin ja ampparin porukka sai mut nostettua makkarin viereisen kylppärin WC-istuimelle, jonka viereiseen bideeseen olin asettanut aamua varten vaatteeni ja lääkkeet. Huh, olipa sekin urakka.

Sain pukeuduttua (mekko yöpaidan päälle jne.) ja ampparikuskit hakivat tuolin, jolla minut kuljetettiin alakertaan. Sattui niin hemmetisti, lääkkeistä huolimatta. 

Ambulanssilla alhaalla kadun varressa selvisi, että minun olisi pitänyt matkustaa sairaalaan paareilla selälläni, mikä ei kivun takia onnistunut. Päädyttiin siis tilaamaan Kela-taksi, jossa oli pyörätuoli. Tämä olikin alkuperäinen suunnitelma. Ampparikuskit eivät veloittaneet käynnistään, koska eivät olleet tehneet mitään hoitotoimenpiteitä (no verenpaine, lämpö ja happisaturaation kyllä otettiin, taisi olla jotakin muutakin vielä).

Päädyin siis Kela-taksilla ja pyörätuolilla TYKSin T-sairaalaan hematologiselle osastolle. Kätevä oli kyyti, en tajunnutkaan, että sellaistakin palvelua on tarjolla!

Sairaalassa tehtiin päivystyksenä uusi MRI , josta selvisi, että selässä on murtumia ja uutta kasvainmassaa on ilmestynyt yhtäkkiä, eikä edes missään vähäisessä määrässä. Hyvin harmittava juttu.

Ei siis ihme tämä kipu. Nyt se myös otettiin hematologialla vakavasti ja tällä hetkellä olen metadonilääkityksellä. Aivan, metadoni, jota myös huumevieroituksessa käytetään, ja joka on todella voimakas opioidi. Olo on sen mukainen, eli puoliksi toisissa maailmoissa. Töitä olen sentään tehnnyt jonkin verran, koska tästä ei ole nuppi ihan sekaisin mennyt.

Kipua toivottavasti poistava ja toivottavasti myös kasvainta pienentävä sädehoito aloitettiin eilen. Siitä edellisestä sädehoidosta noihin vanhoihin kasvaimiinhan ei ollut mitään apua, mutta toivotaan, että tämä auttaisi. 

Alaselkä on todella kipeä ja se kipu säteilee molempiin koipiin. Pääsen kyllä kävelemään hiukan, mutta heikkoa se on. 

Toissapäivänä ei sädehoidon aloituksen CT-kuva ollut onnistua sitten millään. Olisi pitänyt keikauttaa itsensä selälleen, mikä ei sitten kivun takia onnistunut mitenkään. Kovan huudon ja kiroilun (minä!!) säestämänä neljä hoitajaa yritti auttaa hyvään asentoon, mitä ei yrityksistä huolimatta löytynyt. Yönkin nukuin nojatuolissa istualtaan. Yhtä tuskien taivalta, en olisi voinut kuvitella koskaan tällaista kipua.

Eilen se CT-skannaus sitten onnistui raskaan kipulääkityksen (oxakodoni + fentanyyli + metadoni) avulla ja iltapäivällä oli ensimmäinen sädetys saman kombon voimalla. Hyvä, kun saatiin se nyt alkuun. 

Sairaalassa olen edelleen, koska metadoniannosta pitäisi nostaa, mutta valvotusti, jos se alkaa aiheuttaa vaikka sekavuutta tai vie itsessään jalat alta. 

Sain aamulla 5 mg, mutta se ei oikein auta mihinkään enää nyt (kello on yli 12), ja pahimmassa tapauksessa lihakset alkavat krampata, mikä on myös tuskallista.

Kortisoni on alkanut mennä joka päivä (dexametason 20 mg). Sekin taistelee syöpäsoluja vastaan, mutta aiheuttaa myös ikävää turvotusta, ja vaikuttaa moneen muuhinkin asiaan, kuten yöuniin (valvottaa). Siitä tulee myös psyykkistä ylivirittenyisyyttä, jotkuthan saavat jopa manian kaltaisia oireita. Itselläni sellaiset ovat pysyneet poissa.

Sädehoidon aikana muut syöpälääkkeet - paitsi tuo kortisoni - ovat tauolla. Koko homma on uudelleen arvioitavana, enkä tiedä vielä, mitä tuleman pitää. Sädehoitoa tulee vielä neljä annosta, ja sitten katsotaan, miten ja missä muodossa hoidot jatkuvat. Todella tylsää, kun hyvin suunniteltu ohjelma meni nyt ihan sekaisin, enkä tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Hematologit kuulemma kokoustavat asian tiimoilta alkuviikosta.

Noh, nyt katsellaan täällä, miten nuo kipulääkkeet vaikuttavat, ja jos tehoavat, menen kotiin ja toivottavasti myös pärjään siellä maanantaihin saakka, jolloin sädehoito jatkuu.

perjantai 13. elokuuta 2021

Kirsikka-mantelipiiras

Instagramissa jo esittelin kirsikka-mantelipiirakkaa, ja tässä nyt sen ohje. Se upposi vaniljajäätelön kanssa kuin kuumille kiville, ja loppui vajaassa parissa päivässä kahden hengen syömänä.



Pohja:

150 g voita

150 g mantelimassaa

1/2 dl sokeria

3 1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl kylmää vettä

1/2 dl leivinjauhetta

Hiero voi ja sokeri vaahdoksi. Hierrä sekaan mantelimassa. Lisää nopeasti sekoittaen vehnäjauhot, joihin on lisätty leivinjauhe. Lisää vesi ja painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja paista 175 C noin 15 minuuttia.

Huom: laitoin puoli annosta ohueksi taikinapohjaksi ja sekin pelitti hyvin, ellei paksummasta piirakkapohjasta pidä.


Täyte:

n. 1 1 1/2 litraa perattuja, kivettömiä (happamia) kirsikoita

2 rkl perunajauhoja, jotka pyörittelet kirsikoihin mehua sitomaan ehkä tarvitset mehukkaisiin enemmänkin.

2 dl kermaa

100 g mantelimassaa

2 munaa

vaniljasokeria

Paloittele mantelimassa pieniksi paloiksi tai muruiksi, ja lisää se kerman kanssa kattilaan. Anna kuplia sekoitellen kunnes mantelimassa on sulanut seokseen. Lisää kermaa haihtuneen tilalle niin, että seosta on ainakin kaksi desilitraa ja anna seoksen jäähtyä haaleaksi. 

Mausta vaniljasokerilla ja lisää sokeria tarpeen mukaan (yleensä ei tarvitse, koska mantelimassa on jo itsessään makeaa. Vatkaa sekaan munat ja kaada seos piirakan päälle. Lisää piirakan päälle myös kirsikat.

Paista 175 C uunissa vielä n. 20 minuuttia ta tarjoa haaleana vaniljajäätelön kanssa, tai mikseipä ilmankin.

perjantai 6. elokuuta 2021

Trinny London & muuta asiaa

Kaikkihan tietävät, keitä Trinny Woodall ja aisaparinsa Susannah Constantine ovat? Stailausbisneksen lisäksi Trinnyllä on oma Trinny London - meikkimerkkinsä. 

Ei voida puhua mistään kalliista merkistä, mutta sitäkin käytännönläheisemmästä. Tuotteet ovat monikäyttöisiä ja purkit voi pinota yhteen. Samasta purkista saa niin huulipunan kuin poskille väriä.

Sorruin ostamaan ihon epätasaisuuksia häivyttävän voiteen (Miracle Blur). Firman EU-sivuilta tilaaminen kävi näppärästi, lisämaksuja ei tullut ja tuote tuli kotiovelle muutaman valikoidun näytteen ja kevyen meikkipussin kera.





Harmittavan tummia kuvia tuli, mutta hopeansävyisestä objektista on hankalaa saada edes kirkkaalla valolla tuon parempaa.

Kuten tällaiset tuotteet yleensä, se häivyttää ihon pieniä virheitä, isoja huokosia ja ryppyjä. Itse voide on tietenkin silikonipitoista, väritöntä iholla ja varsin notkeaa. Se on oivallinen pohja meikille ja meikkivoiteen jälkeen iho näyttää entistä siloisemmalta. Tykkään. Meikki liukuu ohuen kerroksen päälle kuin unelma.

*****
Yritän tässä toisella silmällä vahtia iltapäivälehtien lähetystä Kaivopuiston lentonäytöksestä. Kaikenlaiset lentävät ropposet ovat lähellä sydäntäni, lapsena kun tuli seurattua yökaudet ilmasotakoulun koneitten lentelyä lapsuudenkotini ilmatilassa. 

Jäin ihmettelemään, että onko ne koneet oikeasti rahdattu jotenkin Kaivopuistoon? Ymmärrän kyllä, että sieltä niitä ei nosteta ilmaan, mutta kuitenkin.

*****
Pikaiset myeloomakuulumiset: kantasolujen keruupäivä näkyy olevan päätetty, huomasin sen Oma Kannassa ja päivä on 4.10. Edellisenä päivänä siis sairaalaan. Viikkoa aikaisemmin saan käsittääkseni kasvutekijäpiikkejä, jotka varmistavat hyvän kantasolusaaliin. Jotkut sanovat kasvutekijän aiheuttavan kovat luustokivut, koska "luuydin alkaa pullistella". En osaa sanoa, miten totuudenmukaista tuo on. Pitää ottaa siitä selvää. Joka tapauksessa keruuta varten asennetaan subklaviaalikatetri solisluun alle, ja veri suodatetaan kantasoluja keräten, eli noin 4-5 tuntia pitäisi olla ihan paikallaan. Mitenköhän selkävaivaiselle mahtaa epämukavassa sairaalasängyssä onnistua? Silloin tulen saamaan myös stydimmät sytostaatit, joten hiukset lähtevät (ehkäpä siis tässä voin vielä mennä hyvin mielin kampaajalle ja maksaa sen toista sataa lystistä).

Keskiviikkona poistettiin kaikki viisaudenhampaani, ja olivat kyllä tiukassa, sillä toimitus kesti parisen tuntia. Viimeinen alhaalla oikealla oli kaikista hankalin, ja sitä jouduttiin puuduttelemaankin useaan otteeseen. Nyt varsinkin se poski on kuin pallo ja kova kuin mikä. Suukaan ei avaudu kunnolla.

Muuten hoidoissa on ollut taukoviikko. Selkää on särkenyt kahta pahemmin, koska viisurinpoistoreissussa joutui makoilemaan tuntitolkulla.

Tänään piti käydä labroilla, mutta en päässyt edes sinne saakka. Sairaanhoitaja soitti aamulla ensi viikon ohjelmasta (alkaa uusi sykli), ja kerroin tilanteesta. Sitten soittaa erikoistuva lääkäri...

Minulla oli ajatuksena saada kipukynnystä nostava lääkitys näiden opioidien lisäksi. Aiemmin minulla on ollut lääkemääräykset gabapentiinia (josta menee muisti) ja duloksetiinia (en hakenut apteekista), mutta en ymmärrä miksi tämä erikoistuva halusi pihdata reseptiä, vaikka sitä olen viikon jo anellut. Olisi pitänyt mennä päivystykseen tutkittavaksi (no juurihan selästä otettiin MRI...). Hän vaan jankkasi ensi viikon ohjelmaa ja painotti, kuinka tärkeää on tulla tiistaina vastaanotolle. Tokaisin, että tuskin tämä ilman toimenpiteitä tästä paranee ja koska hän vaan jankkasi ensi viikon ohjelmaa, lopputulema oli, että juttelin sitten erikoistuneen lääkärin kanssa, joka ymmärsi tilanteen, ja resepti tuli heti.

Mitä himputtia minä siellä pävystyksessä tekisin, viimeksikin makoilin siellä päivän piuhoissa ja olin tullut sinne lääkityksen aloittamista varten, mihin havahduttiin vasta illalla, kun asiaa ihmettelin. Hukkaan heitettyä aikaa, koska tilanne ei edes ollut sellainen, että olisi pitänyt päivä maata telemetrialaitteisiin kytkettynä, vaan a ja o oli aloittaa se lääkitys. Tulipa siinä sitten turhia kokeitakin tehtyä, kuten se luuydinpunktio (hematologikin asiaa ihmetteli), mistä olen harmissani, sillä sen tekijä oli infektiotauteihin erikoistuva tumpula. Se sattui.

Siirryn nyt katselemaan tuota lentonäytöstä ja toivottelen mukavaa iltaa itsekullekin!

torstai 29. heinäkuuta 2021

Myeloomakuulumisia

Eipä sitä juuri kukaan tiedä etukäteen, että mahdollisesti sairastuu vakavasti joskus elämässään. En osannut minäkään aavistaa, että näin tulee tapahtumaan, ja pahin on vielä edessä.

Hoidot ovat edelleet ja lääkkeiden määrä vain lisääntyy, eikä vähiten pahenneen alaselkäkivun takia. Kasvaimet painavat hermoja ja onpa siellä hiusmurtumakin. Bisfosfonaatti, eli luustoa vahvistava lääkitys on suunnitteliia, mutta sitä ennen pitää ensi viikolla käydä poistattamassa kaikki puoliksi puhjenneet viisaudenhampaani, sillä ellei sitä hoida kuntoon, voi uhata leukaluun kuolio. Nyt ajatellen olen ihan turhaan lykännyt noiden viisaudenhampaiden poistoa monen monituista vuotta, mutta vaikka ne eivät mahdu puhkeamaan leukoihin, ei niistä tosin ole mitään vaivaakaan ollut.


Sain pari viikkoa sitten ensimmäisen solumyrkyn, eli sytostaatin, syklofosfamidia. Siitä ei vielä pitäisi hiusten täysin lähteä, mutta tällä viikolla on pientä "sulkasatoa" ollut havaittavissa. Hiuksia on joka puolella ja varmaankin siivooja kiroilee, kun imuri on kohta tukossa niistä. 

Hiukset ovat myös kasvaneet, ja pitäisi käydä kampaajallakin, mutta pistäkö siihen lystiin toista sataa euroa, kun ne sitten aikanaan (en tiedä vielä millä aikataululla) saadessani melfalaani-sytostaattia lähtevät kokonaan?

Bortetsomibi-injektioiden vaste myelooman kevytketjuihin (kevytketju on M-komponentin osa ja niitä on tyyppiä: kappa-kevytketju tai lambda-kevytketju - minulla kappa-tyyppiä. Myeloomasolut erittävät enemmän jompaa kumpaa kevytketjua, ja silloin kyseisen kevytketjun määrä nousee ja niiden suhde muuttuu poikkeavaksi). on ollut hyvä. Ne ovat laskeneet noin kahdesta tuhannesta jonnekin sataan kolmeenkymmenen, mikä on hyvä. M-komponentti (eli paraproteiini, pahanlaatuisten myeloomasolujen tuottama viallinen valkuaisaine) huitelee samoissa kuin aluksi, mutta sitä ei ole mitattu vielä syklofosfamidin jälkeen. Ehkä asia selviää tällä viikolla.

Mitä tulee noihin lääkityksiin, bortetsomibi annetaan kahdesti viikossa ihon alle vatsanahkaan. Kun sen lisäksi käytössä on jokapäiväinen verenohennuslääkepiikki samaan paikkaan (nämä syöpälääkkeet saattavat aiheuttaa laskimotukoksia, joten halusin kunnon estolääkityksen, vaikka tämä tapa kallis onkin), on tuloksena todella kirjava ja mustelmilla oleva vatsanahka. Eilen jo jouduin hakemalla hakemaan sen hepariinin pistopaikkaa. Mutta toisaalta, enhän olekaan menossa bikineissä ranstulle, joten ulkonäköseikat sikseen.

Sairaalan kanssa tässä on todellakin "naimisissa", ja siellä joutuu juoksemaan tiuhaan tahtiin. Koska saan päättää pitkälle omat työaikani, se ei ole paljoa töitä haitannut, mutta kipeän selän kanssa tämä tramppaaminen on aika hankalaa. Huomennakin olisi sydämen ultraääni klo 8.30. keuhkofunktiot klo 9.45 ja hematologian poliklinikka (lääkäri + injektio) klo 13. Eli siinä se menee päivä.

Alaselässä on turvotusta, lieneekö deksametasonista (kortisoni) johtuvaa, koska siitä turpoaa muukin kroppa aika pahasti. Tämä on lisännyt kipua niin, että tuntuu, että välillä ihan mustenee silmissä ja jalat eivät kanna. Opiaattilääkityksellä mennään, koska munuaiset eivät kestä tulehduskipulääkkeitä. Opiaattien kanssa ei voi mennä auton rattiin, joten se haittaa elämää, ja kivun kanssa saa koko ajan pelätä, että pyörtyy siihen paikkaan ja teloo itsensä.

Viime perjantaina lääkäri määräsi pitkävaikutteisen opiaatin, jota voi ottaa vain kaksi kertaa päivässä, aiemmin käyttämäni saman vaikuttavan aineen kolmen tabletin sijaan. Ihmettelen vieläkin, että mikä järki siinä on, koska se pitkävaikutteinen on 5 mg (eli sitä saa ottaa 10 mg/vrk), kun taas kolmasti otettava on myös 5 mg, eli sitä saa ottaa vuorokaudessa 15 mg. Jälkimmäinen toimii tietystikin paremmin. Jotakin tähän kyllä tarvittaisiin muuta(kin), sillä eivät nuokaan kipua saa pois kunnolla.

Itse asiassa kunhan tuon kivun saisi pois, minulla olisi aika OK olo. Kortisoni tosin aiheuttaa omat ongelmansa, kuten välillä koko kropan tärinän, unettomuutta, levotonta oloa ja tietenkin nämä turvotukset. 

Hematologin arvoi hoidon kestosta on n. 5 kk. Tiedä sitten, miten se pitää paikkaansa, ja riippuuhan sekin niin monesta tekijästä. Yllätyksiä saattaa tulla matkan varrelle, sehän on jo nytkin nähty.

Sairaustaminen muuttaa aina elämää hirveästi. Olen aina ollut perusterve (mitä nyt kaksi rintasyöpää taustalla), joten sopeutuminen tähän raihnaisuuteen on kyllä kiven takana edelleen. Mies on tukenut hyvin, mutta jotenkin, kun inhoan itseäni tällaisena "vajavaisena", on taipumus ajatella, ettei kukaan muukaan siedä sairasta ihmistä. Tällaisesta ajattelusta tietty pitäisi päästä pois ja keskittyä siihen, että tilanne on nyt tämä, mutta suurella todennäköisyydellä se on hoitojen jälkeen parempi. Kunpa sen vaan saisi pidettyä mielessään.

lauantai 24. heinäkuuta 2021

Kuivalle iholle

Vaikka tuntuukin, että esimerkiksi kasvot hikoilevat helteillä, eikä niille siis tarvitse laittaa yöksikään mitään paksumpaa voidetta, on kuitenkin sellaisia ruumiinosia, joiden iho yksinkertaisesti vain kuivuu, oli vuodenaika mikä hyvänsä. Koivet, esimerkiksi. Tai käsivarret. En milloinkaan mene nukkumaan, ellen voitele niitä. En halua rypistyviä polvia tai käsivarsia.

Joskus kuvittelin, että rasva on se, jota tarvitaan, ja monasti puhutaan "kosteuttavista" voiteista, kun tarkoitetaan rasvapitoisia tuotteita. Se ei ole näin, sekin on minulla viime vuosina valjennut. Kuiva iho tarvitsee humektantteja, eli vesipitoisia ja sitä sitovia aineita.


Viime viikolla tarttui apteekista käteen todella paljon hypetetyn CeraVen kosteusvoide - tai itse asiassa kosteusmaito (Moisturising Lotion), joka on tarkoitettu kuivalle ja erittäin kuivalle iholle. Tämä on ihan kiva käsilaukkukoko mukana kuljetettavaksi. Hämmästyin kuitenkin sen erittäin kevyttä koostumusta.

Enpä hämmästele enää. Emulsio toimii erittäin hyvin, ja todellakin kosteuttaa! Kokeiltuani kävin hakemassa apteekista myös ison pumppupullon yläkerran kylppäriin. Aivan loistavaa kosteutusta ja se on myös hajusteeton ja sopii herkälle iholle.

Emulsio sisältää kolmea keramidia ja runsaasti ihoa kosteuttavaa glyseriiniä (tässä muuten kiva pieni artikkeli humektanteista, mukaanlukien glyseriini) ja jonkin verran hyaluronaattia.

Ihan loppukaneettina: Muistan joskus kärsineeni hilseilevästä ihosta teininä ja levitin siihen sitten tuskissani jopa vaseliinia "kosteuttamaan", mutta eihän siitä mihinkään ollut. Iho vaan meni rikki... Nyt onnekseni tiedän paremmin, millä asia pitäisi hoitaa!

PS: Samalla periaatteella mielsetäni kynsinauhaöljyt ovat pääsääntöisesti ihan skeidaa, sillä ei niitä kynsinauhoja saa korjattua ilman kosteutusta pelkän rasvan voimalla. Jokainen voi kokeilla itse.

PS: Tämä ei edes maksa paljoa, joten käyttäisin vaikka seerumin asemesta kasvoille.

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!

keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

The Ordinary Amino Acids + B5

Nyt kesäkuumillä ei tarvita kovinkaan rasvaisia voiteita, ja ainakin minulla saavat seerumit riittää - jopa yöksi.

Korkkasin pari viikkoa sitten Dublinin varastoistani löytyneen The Ordinary Amino Acids + B5:n ja se tuntuu liki vesimäisen kirkkaasta koostumuksestaan huolimatta kosteuttavan hyvin.



Seerumi sisältää siis aminohappoja ja niiden johdannaisia, joita sen painosta on 17%, mikä jäljittelee ihon omia, kosteuttavia aminohappoja, jotka löytyvät ihon omasta suojavaipasta. B5-vitamiinia - tai oikeastaan se esiastetta dexpantenolia (D-pantenoli) löytyy tästä seerumista 5% painosta, ja tämä aine rauhoittaa, kosteuttaa ja auttaa ihoa korjautumaan ulkoisista rasitteista.

Seerumin koostumus ei ole rasvainen, eikä siinä rasvaa olekaan. Hyvin herkällä iholla käyttö saattaa hiukan kirvellä (tätä ei tapahtunut minulla), mutta silloin seerumia voi sekoittaa vaikka pieneen tilkkaan jotakin perusvoidetta, jolloin koostumus laimenee.

Suositellaan käytettäväksi aamuin ja illoin ja rasvattomana kosteuttajana tämä sopiikin hvyin meikin alle, jopa näin lämpimillä keleillä.