torstai 30. tammikuuta 2014

Madekeitto

Madekeitto kuuluu ehdottomasti alkuvuoden sesonkiherkkuihin. Made kutee tammi-helmikuussa, joten silloin sitä on runsaasti tarjolla. Erään uskomuksen mukaan mateen liha ei maistu hyvältä kesällä, mutta sille luulolle ei ole mitään perusteita. Tosiasia on kuitenkin se, että mateita saa harvoin pyydettyä kesän aikana, eikä oikein vielä syksylläkään.

Made ei ole kaloista kauneimpia ja niin sen nylkeminen kuin sen ruotoisuus arveluttavat monia. Kalatiskeiltä mateita voi tosin ostaa valmiiksi nyljettynä ja ruodot poistettuna. Pyydä tällöin maksa, mäti ja muut perkeusjätteet mukaan, sillä niistä valmistuu keiton pohjaliemi. Jos taas päätät itse nylkeä sen, tarvitset ohjeet ja hyvät ruotopihdit.

Madekeiton valmistus voi kuulostaa työläältä, mutta tulos on sen arvoinen!
Madekeitto (4:lle hengelle)

n. 600 g madefileitä + mateen maksa
1/2 purjon valkea osa hienonnettuna
2 sipulia hienonnettuna
500 g kiinteää perunaa kuutioituna
voita
merisuolaa
madelientä
tuoretta tilliä
loraus kuivaa valkoviiniä (voi jättää poiskin)
kuohukermaa

Keitä ensin madeliemi:
mateiden perkuujätteet
kylmää vettä
2-3 laakerinlehteä
muutama maustepippuria kokonaisena
pari lohkottua sipulia
tillinoksia
pala purjoa halkaistuna

Laita kattilaan liemen ainekset ja anna liemen poreilla miedolla lämmöllä kuorien koko ajan pinnalle muodostuvaa vaahtoa pois. Anna poreilla jonkin aikaa ja siivilöi liemi.

Laita puhtaaseen kattilaan pohjalle voita ja kuullota siinä sipulisilppu ja tasakokoisiksi pilkotut perunat (perunat kannattaa leikata noin sokerinpalan kokoisiksi). Lisää hiukan suolaa. Kun sipulit ovat kypsiä, lisää madelientä ja hiukan valkoviiniä. Anna keiton poreilla kunnes perunat alkavat olla kypsiä.

Lisää pilkotut kalafileet ja mateen maksat. Madepalat todennäköisesti hajoavat keittoon, mikä ei haittaa. Lisää kermaa, tarkista suola ja kuumenna, mutta älä enää anna kiehua. Lisää nokare voita ja tuore, hienonnettu tilli.

Tarjoa.

Jos satuit saamaan mätimateen, ota mätipussi talteen ja lypsä mäti pusseista kulhoon. Sekoita haarukalla, poista kalvot ja suonet. Laita mäti pakkaseen vuorokaudeksi, jonka jälkeen se on sulatuksen jälkeen valmista käytettäväksi, kunhan lisäät hiukan suolaa ja valkopippuria. Maistuu hyvältä smetanan ja sipulisilpun kanssa vaikka blinien seurana tai ruisleivän päällä.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Hätähousun maskara ja lilliputin poskipuna

Löytyipäs hyvä ripsiväri. Chanelin Inimitable Extrême. Yleensä ripsiin pakkaa jäämään jonkinlaisia kakkaroita harjattavaksi, tai ne liiskaantuvat yhteen, mutta tällä sai kunnon jälkeä nopsasti, eikä tarvinnut kampailla.


Mitä lupaa: Volyymia, kaartuvuutta ja pituutta. Ultramustaa kiiltävää väriä.

Tuntuu kyllä täyttävän lupauksensa, joskin kaartuvuudesta minun ripsieni suhteen voidaan olla monta mieltä. Ripsentaivuttajaa pitäisi käyttää hiukan useammin.

Mutta mikä mielenkiintoisinta, tämä ripsiväri on suunniteltu osin japanilaisten toimesta ja seuraa Kanebon 38° jälkiä siinä, että se pysyy ripsissä kuin tauti, mutta ei kestä lämmintä vettä, joten sen poistamiseen tarvitaan vain huuhtelu lämpöisellä vedellä! Näistä lateksipohjaisista ripsareista tykkään!

Harjassa itsessään ei ole mitään todella erikoista; se on tuollainen pulleamallinen harja, jolla ainakin minä usein saan tuhruista jälkeä aikaan, mutta sitäpä ei sattunutkaan tämän ripsarin kanssa.






Sitten toinen tuote, joka löytyi piileksimässä erään käsilaukkuni uumenissa. Bourjois'in pikkuruinen poskipuna on kätevän pienessä pakkauksessa ja hyvää tavaraa. Vaikka se on voidemaista, ei se kiiltele iholla ikävästi eikä rasvoita sitä (minulla on sekaiho). Lisäksi pakkaus on järkevän kokoinen, ei vie turhaa tilaa reissunaisen laukussa. Ja tulee varmaan käytettyä melko hyvin loppuun (nyt en ykskaks muista, olenko kenties koskaan käyttänyt poskipuniani ihan loppuun saakka, yhtä Guerlainin Terracottaa lukuunottamatta, mutta se onkin hiukan eri asia). Eikä tee suurta lovea lompakkoonkaan.

Kahden euron kolikko mukana kuvassa koon vertailemiseksi.

tiistai 28. tammikuuta 2014

RIP

Ei ole kauaa kun kerroin ihan välttämättömästä asiasta, eli Lumenen Vanamo - huultenrajauskynästä. Jutun voi lukea linkistä.


Tiedustelin asiaa Lumenelta ja kuulemma koostumus "saattaa olla muuttunut". Kämmenselällä se tuntui aika heppoiselta kun kokeilin, joten en ostanut. Palaan asiaan, ja henkilökohtaisesti kehoitan teitä Vanamon käyttäjiä hankkimaan niitä vanhoja niin kauan kuin niitä kaupoissa riittää.


maanantai 27. tammikuuta 2014

Niitänäitä

Olen jo yli viikon  - vaiko peräti kaksi - tuntenut itseni todella väsyneeksi. Siis  T O D E L L A  uuvahtaneeksi. En tiedä, johtuuko siitä, että olen ollut pari kuukautta ilman syöpälääkettäni (hermostuin lopulta niihin sivuoireisiin, mitä se aiheutti) ja nyt olen kohta kaksi viikkoa saanut uutta lääkettä. Jos tämän kanssa tulee ongelmia, niin sitten ei ole enää vaihtoehtoja.

Vaikka nukkuisin reilusti yli kellonympäryksen, tämä väsymys ei tunnu miksikään muuttuvan. Tänäänkin olin liki kuukahtaa salilla sen #%&$:n kuntopyörän päällä, eli todellakin poljin sitä puolitokkurassa. Sepä olisikin ollut hienoa jos olisin todellakin nukahtanut ja polkenut siinä sitten suurinpiirtein maailman tappiin saakka. Siinä nimenomaisessa pyörässä on nimittäin satula oikeastaan kuin aika mukava selkänojallinen tuoli.

Mutta asiaan: piti puhua helposti käytettävistä kynsilakanpoistoaineista. Kerran kokeiltuani tätä Maybellinen kätevää lakanpoistopurkkia, on hankala löytää sille vertaista. Kävipä kuitenkin niin, että tilasin jotakin pientä nelly.com'ista ja samalla hoksasin siellä myytävän vastaavankaltaista tuotetta, lisäsin sen ikäänkuin paketin täytteeksi mukaan.



Nailtwist tuntuu kyllä aika heppoiselle esitykselle Maybellinen rinnalla. Materiaali purkin sisällä on huokoisempaa ja heppoisempaa, lakanpoistoainetta ei tunnut olevan paljoa, joten ihmettelen, jos tämä purkki riittää juuri mihinkään.

Sisällä oleva vaahtomuovi on Maybellinen purkissa tymäkämpää, joten siihen saa kynnet pyyhkäistuä helpommin, kun taas tässä Nailtwistin vastaavassa menee kauemman aikaa koko operaatioon. En tykkää. Eipä sillä kyllä hintaa paljoa ollut, mutta silti, senkin olisin voinut käyttää ihan johonkin muuhun.

Älkäätten haksahtako tuohon Nailtwistiin.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Vintagea!

Minulla on tulossa yhdet isommat ja fiinimmmät juhlat parin kuukauden päästä ja niihin ajattelin pukeutua vintagekamoihin. Oikeastaan vain kengät ja korut puuttuvat. Kenkinä arvelen mustien patenttinahka-avokkaiden menettelevän, mutta ne korvikset. Olen kehittänyt jonkinlaisen pakkomielteen viuhkan mallisiin roikkuviin korviksiin, mutta pitäisikö mietttiä muitakin vaihtoehtoja? Vintagea vai jotakin modernia? Mitä mieltä olette?

Zandra Rhodesin legendaarinen kaulakorumekko.
Tuo mekko on muuten todella tyrmäävän näköinen yllä, kuvasta ei todellakaan saaa täyttä käsitystä!

Mekon kanssa tietty parhaiten sopisi jompikumpi näistä Lulu Guinnessin iltalaukuista, mutta en taida yhtä iltaa varten laittaa viittäsataa euroa yhteen laukkuun sentään. Vaikka se olisikin sijoitus.



Omasta takaa löytyy kyllä viuhkan muotoinen, musta, helmin kauttaaltaan kirjailtu iltalaukku. Joskin hiukan vaatimattomamman näköinen, mutta mekkohan itsessään on taideteos, joten ehkä tuollainen pelkistetympi versio voikin olla parempi.


Sitten ne korvikset. Tässä jotakin mahdollisia, jotka ehkä kävisivät yhdistelmään.





Huono kuva tuo alin, mutta ne korvikset ovat Laurel Burchin mallistoa ja vintagea, emaliviuhkat. Hiukan vaikea saada Euroopasta, mutta Burchin koruja on jonkinverran netissä myynnissä. Kalliita, mutta eivät ihan hirvittävän hintaisia.


Viikonloppu on loppu :D

Siivotessa ja kaappeja järjestellessä sitä vasta huomaa, kuinka paljon käyttämätöntä vaatetta on kertynyt vuosien varrella. Onneksi joulun aikaan meni kaupaksi aika paljon, ja olen itse tyytyväinen kun saan ne pois viemästä tilaa. Joitakin ne ovat onnellistuttaneet kovasti ja siitäkin iloitsen.

Korut ovat hankalia järjestää samaan paikkaan, joten keksin hankkia niille tällaisen:


Se saa roikkua tangolla vaatteitten lomassa. Mitään aitoja korujani en siihen laita, mutta pukukorut kyllä, niitäkin on aika paljon, vaikka meillä ilmenikin yksijalkaisen naisen lisäksi asuvan myös yksikorvainen ihminen, sillä parittomia korviksia on paaaaljon. Tulisipa taas se kasarimuoti, että tukka on toispuoleinen ja korvis on vain yhdessä korvassa…

Toinen ilahduttava asia (makkaroiden lisäksi) on se, että olen oppinut käyttämään piilolinssejä kiskomatta ajatuksissani koko ajan rillejä nokalleni. Todella hyvä, että lukulasitkin voi korvata piilareilla, varsinkin kaupassa käydessä on rasittavaa kaivella koko ajan rillejä laukuata, ja jos taas niitä pitää koko ajan pään päällä, ne yksinkertaisesti saattavat ykskaks tippua ja kadota. Been there…

Olen aiemmin ostanut linssejä milloin mistäkin nettikaupasta tai optikolta ja pari sävytettyjä kuukausilinssejä maksaa hiukan yli 60 euroa yleensä. Monissa nettikaupoissa vaan ei ole "neljänneskokoja", vaan koot pluslinsseissä menevät 0.50-asteikolla. Minä kun tarvitsen molempiin silmiin neljänneskoon. Nyt oli kuitenkin tässä verkkokaupassa valikoima aika hyvä ja tilasinkin sieltä useammat, kun oli alennusmyynti. Värittömiä päivälinssejä minulla pitäisi olla loodallinen jossakin...

Niin että joskin ylimääräistä rahaa on tullutkin noista vaatteiata (vaikkei niistä koskaan omiaan saa takaisin kuitenkaan), niin on sitä mennytkin. Laitoin alusasuvarastoni uusiksi ja Sokoksen Emotioneissa oli vielä -15% alennetuista hinnoista, joten…

…eikä se tottapuhuen jäänyt ihan tähänkään, mutta perästä kuuluu...
Siivotessa myös sain huomata, että rakas koiruli elää edelleenkin täällä  - eikä vain muistoina, vaan kaikkialla olevan koirankarvan muodossa. Ei hauttaa kyllä minua, mutta ensi kesänä olohuoneen matot pitää pesettää, joten osa karvoista lähtee siinä. Edellisen kerran kun ne pestiin äitini omakotitalon asvaltoidulla pihalla painepesurin avulla (matot ovat todella isoja), tontilla lenteli isoja valkoisia villakoiria vielä kauan pesun jälkeen.

Sitten iski sisustusinnostus. Päätin uusia hiukan jotakin…ja keittiön lattiaan tulee korkkilaattaa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Viikonlopun fiiliksiin sopii hyvin Essien väri "Big Spender", joka tosin on mielestäni hiukan lilahtavampi kuin iPhonen kamera antaa ymmärtää.


Jotenkin tästä kaikesta tohotuksesta tulee aika väsynyt olo. Perjantaina oli kaiken huippu kun salilta tultuani alkoivat luomet lepsottaa ja ennen kello viittä iltapäivällä. Kuudelta olinkin jo petissä ja nukuin aika makeasti ja liki keskeytyksittä aina lauantaiaamuun saakka.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Käsintehtyä brittimakkaraa

Olen Lontoossa oppinut syömään karkealla lihalla täytettyjä makkaroita, ja nykyisin suomalaiset makkarat tuntuvat suorastaan ällöttäviltä jauhovanukkailta vailla mitään lihan makua. Niinpä olen jo kuukausia ostanut makkarani eteläafrikkalaiselta kaverilta (Craig Beckley), joka asuu Suomessa pk-seudulla, ja toimittaa makkaroita kuukausittain ja joskus Turussa asuvan, Helsingissä töissä olevan kaverinsa mukana Turkuun, jos joltakin varastot sattuvat loppumaan. Pk-seudulla hän tietty kauppaa myös näitä makkaroita.

Ettäs olikin hyvä makkarakimara!
Nyt tilasin possu-omenamakkaraa, eteläafrikkalaista boereworsia ja italialaista "makeaa makkaraa" (joka on siis maustettu valkosipulilla, fenkolilla ja oreganolla, mutta ei ole makeaa sokerimaisella tavalla), kilon kutakin. Nämä ovat siis tuoremakkaroita, jotka pitää kypsentää. Hänellä on eteläafrikkalaista kuivattua lihaa (biltong) ja makkaroita myös listallaan. Facebookissa on nyt menossa äänestys siitä, mitä sorttia hän seuraavaksi ottaisi valmistuslistalleen (äänestys päättyy kuun lopussa).

Jos jotakuta lukijaa kiinnostaa tilata häneltä makkaroita, hänellä on makkaroiden myymiseksi oma FB-sivusto, johon voi vapaasti liittyä ja jonka kautta voi makkaraa tilata. HUOM: Älä säikähdä, vaikka ryhmä on suljettu, pyydä rohkeasti mukaan, koska Craigille makkaroiden myynti on kuitenkin bisnestä! Vaikka nyt et sattuisi asumaan pääkaupungin, etkä Turun seudulla, voit järjestää niin suuren kimppatilauksen, että hän toimittaisi muuallekin. Facebook-sivu löytyy täältä.

Makkarat saa gluteenittomina, ja muitakin modifikaatioita hän on yleensä valmis tekemään. Suosittelen hänen makkaroitaan todella lämpimästi ja nyt olen todella ihastunut tuohon italialaiseen.

perjantai 24. tammikuuta 2014

Liikuntapäiväkirja - 27 viikkoa takana

Noniin, lähtihän se "kone" käyntiin kun viime viikon viritteli, eli maanantaina satsi aerobista irvistellen, tiistaina punttisaliohjelma läpi ja keskiviikkona aerobista sillä typerällä pyörällä. Torstai jäi väliin, mutta tänään kovilla painoilla koko punttariohjelma läpi ja hiukan kyykkyjä Fit-lehden ohjeitten mukaan.

Huomaa kyllä, että kuukaudessa liki käyttämättömien lihasten kunto hiukan rapistuu, mutta ilahduttava asia on, että se myös palaa nopeasti  - minä tiedän sen nyt kokemuksesta!

Tekee muuten kutaa takareisissä ja takamuksessa…huh.


Tämä liike on muuten aika hyvä toteuttaa kotonakin, ja hiukan pienemmänkin pallon kanssa se sujuu. Jos yhdellä jalalla tehtävä kyykky sattuu polviin, kannattaa kokeilla niin, että toinen jalka on askeleen edempänä kuin toinen (suorassa seistessä), ja tehdä kyykky molemmin jaloin. Alkaa äkkiä tulla kiinteyttä takareisiin kun vaan sinnikkäästi jaksaa lisätä kyykkykertoja.

Tätä voi kokeila kaverin kanssa ensin omat jalat vain pienessä haara-asennossa, sitten leveämmässä. Käy hiukan eri lihaksiin! Ellei kaveria ole, seinä tai ovenpieli toimittaa hyvin tuen virkaa. Palloa voi käyttää tässäkin apuna, tosin ilmankin sujuu hyvin.

Reisissä ja pakaroissa on suuria lihaksia, joiden käyttö takaa sen, että rasvaa palaa, jos niin haluaa.


Tässä vielä yksi kyykkäystyyli. Kannattaa muuten muistaa lämmittää lihakset vaikka hyppelyllä ennen kyykistelyä, ja sitten venytellä lihakset hyvin sen jälkeen, sillä kipeät perskannikan lihakset eivät tunnu kovinkaan kivalta ;) Ainakaan istuessa.

torstai 23. tammikuuta 2014

Hyviä ja terveellisiä ja erittäin epäterveellisiä popcorneja

Perunalastuista tai nachoista en ole koskaan pitänyt, mutta popcornit kyllä menevät alas, ja hyvä näin, sillä niissä on paljon antioksidantteja ja flavonoideja, joista olen kirjoitellut ennemminkin. Sinänsä hämmästyin kun kuulin siitä, sillä antioksidantit liitetään yleensä värikkäisiin marjoihin ja kasviksiin.

Koska esimerkiksi marjoissa on paljon vettä ja popcorneissa vain n. 4%, joten niitä tarvitsee syösä volyymillisesti vähemmän kuin marjoja saadakseen saman antioksidanttimäärän. Popcorneissa antioksidantit ovat suurimmaksi osaksi kuoressa, joten jos suuhun niitä jää, ei kannata syljeskellä pois. Täällä tutkimustietoa englanniksi.

Vaikka näin onkin antioksidanttien kanssa, ja vaikka popcornissa on kuituakin, ei niillä tietenkään kannata ruveta korvaamaan kasviksia ravinnossa. Ei, vaikka popcorn-maissi todennäköisesti onkin niitä vähiten käsiteltyjä ruoka-aineita  - ellei se ole geenimuunneltua. Tai silloin kun ET käytä mikropopcorneja.

Mikropoppareissa on montakin ongelmaa. Ensinnäkin pussi ei kestä kuumaa, ellei siihen lisää kemikaaleja, kuten PFC (perfluorokemikaalit), jotka saattavat aiheuttaa lapsettomuutta ja syöpiä. Pussin rasvankestoa taas parannellaan kemikaaleilla, jotka saattavat aiheuttaa kilpirauhasen toiminnan häiriöitä tai ADHD:ta. Koska pussien tuotanto on usein ulkoistettu, itse popparit pakkaava firma saattaa olla täysin tietämätön pussien sisältämistä aineista.

Jos ostat VOIN MAKUISIA mikropoppareita, huomaa, että ne ovat vain voin makuisia, eikä sisällä todennäköisesti ole rasvan ja suolan lisäksi muuta kuin voin aromina yleisesti käytetty diasetyyli, joka tehtailla aiheuttaa työntekijöille joskus jopa keuhkovaurioita sille altistuttaessa. Jotkut tehtaat ovat tämän takia vaihtaneet diasetyylin muihin voiaromeihin, jotka myöskin liitetään terveyshaittoihin. Huomatkaa, että tämä sama diasetyyliongelma pätee myös muihin voin makuisiin elintarvikkeisiin! Viimeksi kaupassa käydessäni näin mm. voin makuista oliiviöljyä! Jo on aikoihin eletty…

Sitten vielä mikropoppareiden rasva; se on useinkin transrasvaa, joka säilyy hyvin, mutta todennäköisesti aiheuttaa pitkällä aikavälillä ongelmia sydämellesi ja lisääntymiskyvyllesi.

Geenimuunneltuja ruokia ei ole ehditty juurikaan tutkia pidempiä aikoja, mutta on viitteitä siitä, että ne aiheuttavat haittoja ruoansulatukselle, ruoka-aineallergioita ja jopa kasvaimia.

Fit-lehdessä oli muutama hyvä popcorn-ohje, jotka lainaan tähän:



Proteiinipopparit

Kuumenna kookos- tai jotakin muuta öljyä kattilassa ja lisää popcornit. Kansi päälle ja anna paukkua, mutta varo polttamasta niitä.

Kun poppparit ovat valmiita, ripottele päälle vniljan- tai suklaanmakuista proteiinijauhetta ja chiansiemeniä.


Lakupopparit

Kuumenna kookos- tai jotakin muuta öljyä kattilassa ja lisää popcornit. Kansi päälle ja anna paukkua, mutta varo polttamasta niitä.

Ripottele lakritsinjuurijauhetta (luontaistuotekaupoista) perään ja ravistele. Ei suositella niille, jolla on korkea verenpaine lakritsin sisältämän, verenpainetta nostavan glykyrritsiinin takia.


Suklaiset popparit

Kuumenna kookos- tai jotakin muuta öljyä kattilassa ja lisää popcornit. Kansi päälle ja anna paukkua, mutta varo polttamasta niitä.

Sekoita teelusikallinen kanelia, saman verran cayennepippuria ja saman verran tummaa kaakaojauhetta. Siivilöi poppareiden päälle.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Erikoinen kosmetiikkatuote - tarvitaanko tätä?

Siivotessa löytää kaikenlaista merkillistä, mitä ei ole pitkään aikaan muistanut omistavansakaan. Nyt sattui silmiin tällainen voide, josta voin hyvällä omallatunnolla väittää, että kenelläkään teistä lukijoista ei ole tätä käytössä. Eikä kampaajallannekaan! Herää kyllä kysymys siitä, mihin MINÄ olet katsonut tätä tarvitsevani…eipä sitä ole paljoa käytetty, tuubi tuntuu täydeltä. Ehkä niitä on entisen työnantajani kaupassa ollut parillakymmenellä sentillä kipale, ja tarve heräsi heti ne nähtyäni.

Cutrinin ihonsuojavoide hiuksia värjätessä.
Kyseessä on siis Cutrinin voide, jota käytetään ihon suojaamiseksi hiusten värjäyksen yhteydessä. Olen kyllä sitä mieltä, että kampaajat ainakin voisivat tällaista käyttää, sillä viimeksikin sai hangata hiusrajaa sillä väri ulottui siitä sentin verran kasvoille.

Ei nyt mikään tavallista perusvoidetta kummempi, peseytyy poiskin vesitilkalla, ja imeytyy ihoon. 

Käyttöohje.

Parabeeneja tästä ei ainakaan puutu. Tuoksun täytyy olla todella vieno, sillä en oikeastaan sellaista  tunnista. Enemmänkin parafiinin hajun.

Kuka lukijoista on tätä käyttänyt, tai edes nähnyt myytävänä jossakin? Minä en tämän ostoksen jälkeen ole tuohon voiteeseen missään törmännyt.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Perunarieska

Nyt kun (ainakin Brittien) mediassa on ollut paljon juttua ruokahävikistä, tässä yksi hyvä keino hävittää herkullisella tavalla ruokailusta ylijäänyt perunamuusi. Nämä rieskat muuten sitten ovat todella herkullisia, joten sen voi sanoa, ettei muusista takuulla jää jälkeäkään! Tekeminen on niin helppoa, ettei se paljoa helpommaksi enää muutu. Aineksetkin saavat olla hiukan sinnepäin.

Kuva: YLE.

Perunarieskat

2 1/2 dl perunamuusia
1 muna
2 1/2 dl (ohra)jauhoja
suolaa (jos muusissa oli suolaa, niin ole varovainen tämän kanssa)
(jotkut laittavat hiukan leivinjauhetta, mutta minusta rieska leivotaan aina ilman, munakin nostattaa jonkin verran)

Ainekset sekoitetaan ja siitä leivotaan litteitä kakkaroita, jotka paistetaan 250 C n. 10-15 minuuttia. Saavat hiukan ruskistua, kuten kuvassa.

Ja nyt tietysti alkoi tehdä mieli näitä rieskoja, sillä niin hyviä ne ovat etenkin lämpiminä voin kanssa….


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Miten löytää edullisimmat lentoliput?

Netistä niitä ei aina löydy, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Matkatoimistoilla voi olla omia tarjouslippujaan, joten toimistoilta kannattaa myös kysellä suoraan.



SmarterLifeStyles.com antaa myös muutamia neuvoja edullisinta hintaa tavoitteleville. Aina ei saa halvinta lippua, vaikka liput buukkaisi todella aikaisin. Varaamalla liput keskimäärin 21 päivää ennen lentoa saatat saada ne edullisimpaan hintaan. Pitkänmatkanlennot kannattaa varata n. 11-12 viikkoa ennen matkaa.

Vältä varaamasta lippuja viikonloppuisin, jolloin nimenomaan tehdään paljon nettivarauksia. Tiistai on paras päivä varauksille, sillä se on vähiten ruuhkainen ja useimmat lentoyhtiöt päivittävät varausssysteeminsä klo 19 GMT, eli yhdeksältä illalla Suomen aikaa.

Matkusta mieluiten tiistaisin tai keskiviikkoisin, sillä ne ovat hiljaisimpia päiviä myös lentokentillä. Yleensä liput näille viikonpäiville ovat myös edullisimpia. Perjantai ja sunnuntai taas ovat ruuhkaisimmat päivät, joille hankitut liput maksavat enemmän.

Jos olet vieraillut saman lentoyhtiön sivuilla 30 päivän sisällä, ja käyt siellä uudelleen, saatat huomata, että hinnat ovat nousseet. Jotkut lentoyhtiöt todellakin vahtivat käyntejäsi ja nostavat hintoja kun käyt uudelleen sivuilla, joten poista evästeet (cookie) vierailusi jälkeen ja hinnat voivat näyttää ihan toisilta.

Kannattaa vertailla hintoja ja käyttää matkalippujen hakukoneita ennemmin kuin yksittäisiä lentoyhtiöitten sivuja (esim. trivago, venere poptravel jne.). Hakukoneet eivät ehkä huomioi kaikkia halpislentofirmoja, joten näiden sivuilta kannattaa tarkastaa myös hinnat, ja muistaa poistaa evästeet ennenkuin sivuilla käy uudelleen.


lauantai 18. tammikuuta 2014

Liikuntapäiväkirja - 26 viikkoa takana

Vähän on heikolta näyttänyt tämä liikunta viimeaikoina, ellei siihen lue mukaan suursiivousta ja shoppailemassa ravaamista. Molemmat kun ovat aika raskaita harrastuksia :)


Salilla kävin jo kerran (olipa suuri saavutus). Steppi kakkonen on sitten siinä, että siivoamisen ja tavaroiden järjestelyn jälkeen saa etsiä jokaikistä tarvitsemaansa asiaa. Ärsyttävää, mutta voipa ainakin sanoa, että jotakin on tehty.

Ensi viikolla sitten normaalisti salille. Olivat tosin taas muokanneet ohjelmaa niin, että perjantaaiaamuinen seitsemältä alkava pilatestunti oli vaihdettu bodybalanceen. Mutta haitanneeko tuo mitään jos torstaina yrittää käydä keskipäivän pilatestunnilla?

perjantai 17. tammikuuta 2014

Hyvä sairaalaemännän limppu

Yritin tässä järjestellä reseptejäni (jälleen kerran, niin….) ja tällä kertaa silmiin sattui ihan ikivanha ohje, jolla olen joskus aikoinaan hurmannut kaikki läheiseni. Hirveän proosallinen nimi tällä ohjeella on kun otsikkoa katsot, mutta huomatkaapa, että jo joskus aikoinaan on ymmärretty proteiinin merkitys ihmisten toipumisessa, joten ohje ei ole pelkkää hiilihydraattia!

Nykypäivänä saa minun kokemukseni (ja niitä on paljon!) mukaan saa sairaalassa väsyttää sen proteiinihippusen lusikalla jahdaten lautasen reunalle, ennenkuin sen saa kiinni (tämä oli isävainaani vitsi kun hän puhui Aunuksen sotarintaman hernekeitosta, jossa oli herneitä harvakseltaan). Puhumattakaan muusta ruoasta kuin keitoista…

Jokatapauksessa tätä ohjetta kannattaa kokeilla! Annos on todella suuri (nyt en äkkiseltään muista, kuinka monta limppua tuosta tulee, mutta se riippunee myös vuoan koosta, jos ne pitkulaisessa vuoassa paistelee). Kuitenkin uskon, että itsekukin on selvittänyt alakoulun matikan kunnialla, ja osaa laskea tuosta ohjeesta pienemmät määrät.

Herkullista liepuskaa! Kuva on vipattu Leivontafoorumista, jossa sopii kaikkien leivontaintoisten viettää vaikka tämän viikonlopun illat, niin paljon on tietoa ja ohjeita!

Hyvä sairaalaemännän limppu

6 kananmunaa
1 pkt fariinisokeria
1 1/2 l vettä
1 1/2 rkl suolaa
3 palaa hiivaa
1 kg 250 g vehnäjauhoja
1 kg 250 g ruisjauhoja

Tee taikina normaalisti ja anna nousta 8 tuntia. Leivo limpuiksi, jotka mielellään paistetaan voidellussa (leivinpaperilla vuoratussa, toim. huom.) pitkulaisessa vuoassa.

Paista uunissa n. 50 min.

********************************
Koska ohje on näin suurpiirteinen ja sairaalaemäntä ilmeisimmin on ajatellut, että jokaisella on kotona puillalämmitettävä leivinuuni (sellaisessa minäkin olen näitä leipiä leiponut aikoinaan toisessa ikiomassa kodissani), niin laitanpa tähän vielä hiukan osviittaa.

Kun olet saanut pötkylät vuokiin, jauhota pintaa hiukan ja laita leivät nousemaan vähintään tunniksi leivinliinalla peitettynä vedottomaan ja lämpimään paikkaan. Tarpeeksi pitkä nostatus on tärkeä, muuten limput repeilevät ikävän näköisiksi. Makuun tämä tosin ei juurikaan vaikuta, joten ei riskiä….

Paistoajat ja lämpö riippuvat paljon uunista, mutta olen käyttänyt n. 180-200 C lämpöä. Leipää (ja varsinkin sen pohjaa, mutta pätee vuokaleipiinkin) rystysillä koputtelemalla selviää kypsyys. Kypsä leipä "kumisee".

Jokatapauksessa suosittelen lämpimästi tätä vanhaa, vanhaa ohjetta, ja olen iloinen, että olen sen säästänyt! Nykyään kun sairaaloissa ei ole emäntiä, jotka leivätkin itse valmistaisivat!

torstai 16. tammikuuta 2014

Huono näkö ja meikkaaminen

Niin, onhan niitä suurentavia peilejä olemassa, mutta silti ensimmäiset lukulasit saatuani havahduin siihen kammottavaan tosiasiaan, ettei tästä näkö enää ainakaan todennäköisesti parmmaksi tule. Samalla mieleen putkahti muisto eräästä entisestä "naapurin tädistä", joka oli hieno rouva ja kulki aina niin huoliteltuna turkispuuhkissaan. Valitettavasti vaan näkö alkoi mennä iän myötä ja kyseinen rouvashenkilö oli viimeisinä elinvuosinaan laittanut esimerkiksi poskipunasta pallomaisen ja tarkkarajaisen laikun poskilleen muistuttaen lähinnä sirkusklovnia. Mutta siis  - hän oli hienostorouva ja muuten pukeutui aina viimeisiin päiviinsä saakka hattuihin ja pitsihansikkaisiin mennessään ulos kauppaan ja asioille. Meistä kukaan ei kehdannut sanoa noista palloista hänen poskillaan, vaikka ehkä olisi kauniisti voinut sen tehdä, en tiedä.

Minä en ole kovinkaan noiden suurentavien meikkipeilien ystävä  - tai en vaan osaa niitä käyttää, joten olin ilostunut kun Finnair myi juurikin huononäköisten meikkaamiseen tarkoitettuja laseja, joiden (tai pitäisikö puhua yksikössä: lasia ja jonka) vahvuus on +3.00. Tottakai ostin, vaikka ne olivatkin silloin minulle vielä hiukan liian voimakkaat.

Lasien kotelo on suhteellisen kapea ja littana, sellainen, joka sujahtaa helposti käsilaukkuun tai meikkipussiin. Pintakin on helppo puhdistaa, jos sitä esimerkiksi pussissa huulipuna pääsee sotkemaan.

Vain yksi linssi…..

….jota voi siirrellä kätevästi puolelta toiselle.

Varsin kätsyt lasit ja hyvä ostos, sanoisin!


keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Kuka valitsee meikkivoiteesi, sinä, vai myyjä?

Tämä olikin aika mielenkiintoinen juttu. Ostin toissaviikolla kaksi meikkipohjaa, jotka kokeiltiin ja valittiin myyjän toimesta. Olin ihan tyytyväinen peilistä näkyvään tulokseen, mutta kun vertailin niitä ja aiemmin käyttämääni, ihan itse valitsemaani sävyä, yllätyin hiukan. Katsotaanpa, miltä ne näyttivät.

Tässä vasemmalla ensin oma vanha voiteeni, sitten kaksi eri merkkistä, eri myyjien valitsemaa sävyä käsivarren sisäpinnalla. Sävyt on valittu kokeilemalla kasvojen iholle kirkkaassa keinovalossa. Tämä kuva on otettu keinovalossa.
Sama setti kuvattuna päivänvalossa puoliltapäivin.

Hiukan huono kuva (suurennettu), eli sama setti hiukan levitettynä päivänvalossa.

Sama setti keinovalossa.

Hiukan imeytyneenä ihoon, ei kuitenkaan ihan kunnolla vielä.

Tadaa  - ja paljastus.
Ensimmäinen vasemmalla on Calvin Kleinin Infinite Matte Oil-free Foundation, sävy 211 Natural (sori tuhriintuneen näköinejn pullo, tätä on käytetty ahkerasti). Keskellä MACin Pro Longwear Spf 10 Foundation, sävy NW25. Oikealla Ritualsin Pure Minerals Matt Finish Foundation, sävy 2.

Se kyllä ihmetytti, että MACin voide oli näistä ehdottomasti poikkeavan tumma, mutta silti se näytti naamallani aika kalvakalta.

Mitäpä mieltä olette tästä tarkastelusta? Yllättikö?

tiistai 14. tammikuuta 2014

Huulten täyteaineet

Kuten kerroin, olin ennen joulua erään kauneuskeskuksen pikkujoulubileissä ja siellä laitettiin yhdelle "onnekkaalle" arpajaisissa voittaneelle osallistujalle hyaluronifilleriä naamaan. Tässä tapauksessa se laitettiin nasolabiaalijuonteita tasoittamaan, mutta ilmeisestikin sen olisi saanut myös huuliin.

Jossain vaiheessa ajattelin itsekin kokeilla huulten täyttöä, mutta onneksi en siihen ryhtynyt. Nyt noita "ankkahuulia" näkee usein ja minusta ne ovat todella kamalan näköisiä. Jos täyteaineen laittaa kunnolla ja arvioi, milloin (minkä ikäisenä) se olisi paras laittaa, tulos mahtaa olla huomaamattomampi. Siis parempi, minun mielestäni. Ei kaikilla tarvitse olla hassun näköisiä akuankkahuulia.

Jos kovin nuorena lähtee täyttelemään huuliaan, niin minun kysymykseni on, miltä ne mahtavat näyttää vanhana? Tästä ei kai ole paljoa tietoa. Joidenkin lähteiden mukaan hyaluronihappofillerit buustaavat kollageenin tuotantoa, mutta silti...


Eivät näytä nämäkään kovin luonnollisilta, vai mitä?

Tässä tuo alempi on kohtuullisen onnistunut!

Lisää ankkamallia.

Klassinen esimerkki Suomesta vasemmalla.

Åsa Vesterlund, joka TV:ssä hinkui yhä vaan enemmän ja enemmän täytettä huuliinsa. Onneksi plastiikkakirurgi-aviomiehellä on sentään järki päässä. Kuva: Expressen.

Niille, jotka haluavat kokeilla jotakin muuta kuin injektioita, on tarjolla jos jonkinlaista voidetta ja pumppua.

Dermafreshin setti, jonka keulakuvana on Pamela Anderson, joka väittää, ettei ole koskaan ottanut injektoituja huulitäytteitä. Voiteisiin en kyllä usko pätkän vertaa.

Huulipumppu, jonka pitäisi pullistaa huulet heti. Tuli vaan mieleen, että mahtaako tehdä mustelman, jos on kovin mustelmaherkkä? Tämän myös mainitaan saattavan auttaa huulten pullistamisessa pysyvästi. Hmm, mahdollisesti siis, mitään ei luvata, joten todennäköisesti mahdollisuus on aika pieni  - näin järjellä ajatellen.

Kombo ja takuu mukana. Mahtaako kuitenkaan pelittää.

Minun silmiini todellakin on alkanut pistää pahasti tämä kumihuulibuumi. Eiväthän ne edes ole kauniit.

Mitä mieltä te muut olette?