Charlotte Tilbury

Minun varastoistani voi löytyä vaikka vaaleanpunainen elefantti. Nyt löysin yhtäkkiä Charlotte Tilburyn Hollywood Flawless Filter Superstar Youth Glow'n. Niin, minähän tein keväällä tilauksen Charlotte Tilburylle EU-nettikauppaan. Tilaus sisälsi suurimmaksi osaksi matkakokoja, sillä halusin kokeilla tuotteita ennen täysikokoisen hankkimista. Aiemmin olen vain hypistellyt näitä tuotteita Arnottsilla (paikallinen "Stocka", joka kuuluu Selfridges-ketjuun) Dublinissa.

Tämä primer ei mitenkään ensiyrittämällä tuntunut vakuuttavalta. Se myydään pullossa, jossa on vaahtomuovipäinen (ns. doe foot -applikaattori) levitin ja se muistuttaakin sikäli enemmän peitevoidetta. Tuollaisella levittimellä sen sai vain pieniksi pisteiksi kasvoille, ja siitä se pitää levittää vaikka meikkisienellä.

Sävy 3 Fair valikoitui netin swatchien avulla. Aika tummaa se olikin, jopa minulle, vaikka kasvoillani ei olekaan päivetystä. Se myös kumma kyllä peitti hiukan ja paransi ihon sävyä. Kasvoilla tummuus näytti olevan ihan OK. Ihmettelin kyllä sävytettyä meikinpohjustustuotetta.

Olin ensin hiukan järkyttynyt sen tuomasta "rasvaisesta" kiillosta, joka vain korosti esimerkiksi huokosia. Ajattelin, että tässä on nyt kyllä ihan liikaa helmiäistä. Joku voisi sanoa, että tämä on heleyttävä tuote, mutta se, mitä ennen kutsuttiin helmiäiseksi, on tosiaankin nyt "heleyttävä". Puhun mieluummin helmiäisestä.

Kun siihen laittoi meikkivoidetta kerroksen ja tupsutti irtopuuteria päälle, koko homma pakeni juonteisiin.

Uusi yritys: Laitoin sitä vain poskipäille ja leualle. Kevyt kerros meikkivoidetta ja irtopuuteria päälle ja johan alkoi pelittää! Nyt se häivytti huokosia hyvin. Kävin vielä ulkovalossa peilailemassa naamatauluani. Hmmm, aika hyvä.

Mutta oikeasti. Jaksaisinko laittaa joka päivä kasvoilleni kahta meikinpohjustustuotetta eri kohtiin? Ei se ainakaan saisi olla jokapäiväinen juttu. 

Käytän tämän nyt loppuun, mutta uutta en tule ostamaan. Joku sileäihoinen tosin voisi tästä tykätäkin.

Miten valmistaa oma parfyymi?

Baselissa asuessani osallistuin suomalaisen kaverini kanssa sikäläiseen museoiden yöhön. Tällöin kaikki Baselin lukuisat museot (ja niitä tosiaan riittää) ovat muistaakseni koko yön auki - tai ainakin todella myöhään yöhön avoinna ja sisäänpääsy on ilmainen.

Spielzeug Welten Museumissa (joka on muuten aivan ihana ja iso lelumuseo) oli parfyymiworkshop. Tottakai siihen piti osallistua. Saattaa siitä olla jopa täälläkin postaus.

Photo by Austin Ramsey on Unsplash

Saimmehan me aikaiseksi hienoja parfyymeita. Minun tuotokseni oli tosin hiukan partavesimäinen, mutta hauskaahan se oli sen suunnittelu.

Hajuvesiä on loppujen lopuksi helppo luoda, kunhan ymmärtää tuoksuainesten oikean suhteen ja sen, mitkä tuoksut sopivat yhteen. Tarvitaan vain 100% eteerisiä öljyjä, alkoholia ja vettä.

Pohjatuoksun määrä on n. 20% ja siihen sopivat mm. seetri, sypressi, patsuli, inkivääri, santelipuu ja vanilja tai tonkapapu.

Ydintuoksua tarvitaan n. 50% ja niitä ovat esimerkiksi mustapippuri, fenkoli, kardemumma, kamomilla, laakerinlehti, pelargoni, siankärsämö, muskotti ja kataja.

Pintatuoksua tarvitaan n. 30% ja sitä voidaan saada mm. bergamotista, basilikasta, greipistä, laventelista, sitruunasta, limestä, mintusta, nerolista, rosmariinista, vetiveristä ja appelsiinista.

Helppotekoiseen omaan tuoksuun tarvitset:

2 rkl neutraalia pohjaöljyä (esim. rypäleensiemen-, jojoba-, auringonkukka- aprikoosinkivi-, argan-, ruusunsiemen- rypäleensiemen- tai manteliöljy)

6 rkl 50% alkoholia

2,5 rkl tislattua vettä (apteekista), jotkut tosin käyttävät myös pullovettä, mutta epäpuhtaudet (kuten kupari, lyijy ja muut mineraalit) vedessä voivat vaikuttaa lopputuotteen laatuun

30 tippaa 100% eteeristä öljyä (9 pintatuoksuun, 15 ydintuoksuun ja 6 pohjatuoksuun)

- pieni suppilo

- 6 tummaa lasipulloa, joissa on tiivis korkki lopullista säilytystä varten

(- kahvinsuodatinpaperia)

- isompi ilmatiivis pullo ainesten sekoittamista varten

Mittaa valitsemasi pohjaöljy sekoittamista varten olevaan pulloon. Lisää pohja-, keski- ja pintatuoksun ainekset tässä järjestyksessä.

Sulje korkki tiiviisti ja laita pullo pimeään paikkaan "tekeytymään" kahdeksi vuorokaudeksi. Tuoksu voimistuu, jos sen antaa seisoa kauemman, vaikka kuusi viikkoa.

Kun olet tyytyväinen tuoksun voimakkuuteen, lisää sekaan vesi ja ravista pulloa ainakin yksi minuutti.

Suodata, jos liuos näyttää samealta, ja pullota kuuteen pikkupulloon, jotka suljet tiiviisti.

Tässä inspiraatiota sekoituksiin:

Raikas tuoksu: greippi, inkivääri ja vetiveri

Romanttinen tuoksu: ruusu, lime ja vetiveri

Sensuelli tuoksu: appelsiini, ylang-ylang ja santelipuu

Kesäinen tuoksu: laventeli, kamomilla, kardemumma, seetri ja pelargonia

Virkistävä tuoksu: piparminttu, rosmariini, sitruuna, salvia ja kataja

Puumainen tuoksu: kuusi, kataja, seetri, vetiveri ja bergamotti

Mausteinen tuoksu: laventeli, mausteneilikka, muskotti, vanilja ja ylang-ylang

Jos yksi käyttämistäsi tuoksuaineksista "kävelee yli" muitten tuoksuainesten, aloita lisäämällä muut aineet ensin ja sitten voimakkain tuoksu tippa kerrallaan, kunnes olet tyytyväinen sekoitukseen

Markkinoilla on myös spraypulloja, joihin voit jakaa lopputuotteen.

Näin hommaa kokeilleena voin sanoa, ettei kannata yrittää sotkea (ainakaan ensikertalaisena) tuoksuusi liikaa eri eteerisiä öljyjä, luultavasti tulos ei ole kovin viehättävä. Eräs rönsyilevä tyyppi teki niin, eikä tulos ollut ihan maailman parhaimpia 😞. Tulipa nyt kokeiltua kuitenkin.

Eteerisiä öljyjä löytyy esim. joistain apteekeista, luontaistuotekaupoista ja Pienestä Tuoksukaupasta (nettimyymälä). Viimeksimainitusta ja esim. Pakkaustukusta saa myös sopivia pulloja.

Eteerisiä öljyjä käytettäessä on muistettava, että joillekin ne aiheuttavat allergisia reaktioita.

Tässä muuten kiva joululahjavinkki! Varsinkin, jos pulloihin taiteilee itse etiketit.

Innostuksen ja kummastuksen aiheita

Että ihminen voikin sitten innostua pienistä asioista ja hämmästyä niistä suuremmista. Aloitetaan siitä pienemmästä, eli omenapuusta.

Olen pitkän aikaa (lue: monta vuotta) suunnitellut omenapuun taimen ostamista. Yleensä mielessä on ollut ns. perheomenapuu, mutta en ole saanut sitä hankittua. Nyt piti melkein hyppiä tasakäpälää, kun löytyi näinkin erikoinen lajike, jonka hedelmät ovat kauttaaltaan punaisia.

Kuvat: puutarha.com

Lajikkeen nimi on Baya Marisa, ja se näyttää myyvän niin nopsaan, että vasta pitkän hakemisen jälkeen löysin sen eräästä nettikaupasta. Samalla nettisaitilla siitä kerrotaan seuraavaa:

"Saksalainen huippulajike Baijerista. Jalostajanoikeuksin suojattu syyslajike. Kookkaat hedelmät kokopunaisen peitevärin omaavat. Malto lähes täyspunainen, erikoinen. Mehukas ja makea (sokeripitoisuus korkea). Erittäin hyvä ja tasainen kauppalaatu. Sato alkaa varhain ja on runsas jo nuorella puulla. Lisäksi jokavuotinen. Kovan luokan tulevaisuuden kauppalajike, jonka hedelmä tullaan hinnoittelemaan Suomenkin markkinoilla korkeaan arvoon (näin on käynyt muuallakin, esim. Saksassa, Hollannissa ja UK:ssa).
Puu terve ja vahvakasvuinen. Ruvenkestävyys erinomainen ja talvenkestävyys oikein hyvä.
Omena-allergikoillekin sopiva. Meillä lajike on selvinnyt vaurioitta -34,5C, joten ääreislämpötilankesto on myös erittäin hyvä. Siis oikea SUPERlajike." (puutarha.com)

Kuulostaa hyvältä! Taimi tuli eilen postissa ja iskettiin samantien maahan. Yritettiin myös suojata se ahneilta pupuilta, lihavia sellaisia kun hiippailee tontilla jatkuvasti.

*****

Sitten se omituinen juttu. Pysytään edelleen Saksanmaalla. 

Viime viikolla soitteli eräs headhunter. Siinä ei ole mitään kummallista, noita kun soittelee jatkuvasti. Yleensä nämä soitot eivät johda yhtään mihinkään. 

Eräs Keski-Eurooppalainen farmafirma haki asiantuntija-pomoa. Ilmaisin mitään ajattelematta kiinnostukseni, sillä viime vuodet olen tehnyt vain pelkkiä asiantuntijahommia, ja nyt voisi taas ruveta esimieheksikin. Ajattelin kuitenkin, että tuskinpa tämä kuitenkaan yhtään mihinkään johtaa.

Toisaalta työhaastattelut ovat kyllä kivoja! Niissä voi peilata hiukan omia ajatuksiaan ja tulevaisuudensuunnitelmiaan ja omaa itseään, mitä ei aina "normaalisti" ehdi juurikaan funtsia.

Photo by Brooke Lark on Unsplash

Ajattelin, ettei se mihinkään johda, kuten nuo yleensä eivät johdakaan. Hämmästyin kun meiliin tuli Teams-kokouskutsu torstaille.

Olin muuten kuumeessa, koska olin torstaina saanut toisen annoksen Twinrix-rokotetta, ihan näin sivuhuomautuksena todettakoon. En siis ollut ihan oma itseni, liki 39 asteen kuumeessa.

Hyväksyin kutsun ja ihmettelin, mitä asiaa heillä olisi kolmen ja puolen tunnin ajan, ihan iltamyöhään saakka, mutta olin hyvilläni, ettei keskustelu haitannut päivätyötäni.

Haastattelu oli kiva, sain jutella kuuden eri ihmisen kanssa. Sen jälkeen menin sänkyyn parantelemaan oloani. Puhelin soi lukuisia kertoja ja katsoin vain, että oli ulkomaalainen numero. En vastannut, koska viimeaikoina on tullut mitä merkillisempiä puhelinsoittoja, mm. muka UK:n veroviranomaisilta (aivan varmasti, hehheh, minulla ei ole ollut ko. instanssin kanssa mitään tekemistä vuoden 2008 jälkeen). Laitoin puhelimen äänettömälle.

Perjantaiaamuna oli meiliboksissani uusi kokouskutsu iltapäivälle ja hyväksyin sen hiukan ihmetellen, että äkkiäpä sieltä otettiin yhteyttä. 

Kokous alkoi, ja läsnä oli kaksi henkilöä, toinen HR:stä ja toinen tämä hiring manager. Molemmilla leveä hymy kasvoillaan, kun he esittelivät, mitä firma voisi tarjota. Kaikkien haastattelijoiden yhteinen mielipide oli, että minut pitäisi palkata (!!!!!!) kaikkien hakijoiden joukosta.

Jo palkkatarjous sai leukani loksahtamaan polviin saakka. Headhunter oli sanonut, että minä en lähde mihinkään alle 100k vuosittaista palkkaa (ulkomailla palkka ilmoitetaan yleensä vuositasolla. - tästä summasta ei siis ollut mitään puhetta headhunterin kanssa, ainakaan muistaakseni). Rekrytoiva firma oli sitten laittanut siihen sitten reilusti vielä lisää, että tarjous menisi varmasti läpi. Siitä jäisi jo mukavasti per kk käteen verojen jälkeen. Verot ovat kuitenkin aika korkeat Saksassa. Vuosibonuskin on ad 25%, eli ei huono.

Lisäksi apua muuttamiseen (relocation package, eli muutto maksetaan, jopa perheelle, jos sellainen sattuisi olemaan), terveydenhuolto (tämäkään ei ole itsestään selvä juttu), kielikurssi (satuin mainitsemaan, että olen opiskellut saksaa 7 v, mutta että se on aika ruosteessa - itse asiassa eihän sitä noissa töissä tarvitse, mutta "onhan sitä mukavaa jutella naapurien kanssa", kuten he tuumasivat), vuosibonus 15-25%, vuosilomaa paljon enemmän kuin minulla on nyt, + kaikki osavaltion yleiset vapaapäivät, tietty myös puhelin ja netti, henkilökohtainen veroneuvoja, apua auton hankinnassa/liisauksessa, kaikki muuttoon liittyvä paperirevohka ja ajokortin muuttaminen saksalaiseksi. Niin ja ensimmäisten kuuden kuukauden vuokra menee myös firman piikkiin.

Olin kyllä tipahtaa tuolilta eilen.

Luulin tänään saavani tarjouksen. Ulkomailla siis saadaan ensin virallinen tarjous, joka hyväksytään, ja sitten vasta tehdään sopimus.

Meiliin tupsahtikin tänään heidän puolestaan jo allekirjoitettu sopimus 👍.

Olen edelleen äimän käkenä, kaikki kävi niin äkkiä. Huomenna on uusi kokous, jossa saan kysellä sopimuksesta ja muista systeemeistä.

Niin, että kaikenlaista sitä voikin sattua!!!! Olen puntaroinut otanko homman vastaan, mutta toisaalta eipä siinä mitään menetäkään, kyllähän sieltä pois pääsee, ellei viihdy.

Ainakaan ei yhtään houkuta muuttaa Irlantiin takaisin, ja maksaa vähintään pari tonnia edes jonkunlaisesta luukusta, ja ne asunnot siis ovat varsin rähjäisiä. Kolmella tonnilla kuussa voisi jo irrota ihan siedettävä yksiö. Maksoin tuosta edellisestä kopperosta pari tonnia, ja se olikin todellinen löytö, suhteellisen uudessa rakennuksessa ja hyvällä alueella.

Helpompi Frankfurtista on käydä Suomessa kuin Dublinista.

Irlanti on kiva maa käydä, ystävällisiä ihmisiä, mutta asuminen siellä on kyllä ihan "persiasta".

Kiitos kun jaksoit lukea, piti avautua nyt jonnekin.Vieläkin tuntuu kuin olisin nähnyt unta, mutta kontrahti on kyllä tuossa edessäni.

Homma alkaisi alkuvuodesta 2023, koska minulla on 3 kk:n irtisanomisaika. 

Ehkäpä otan homman kuitenkin vastaan, vaikka olisihan mulla ihan hyväpalkkainen vakipaikka tuolla Irkuissakin.

Maailman mattaavin irtopuuteri?

Olen pitänyt Ben Nyen puutereista kovin, ja Wayne Gosskin on niitä Youtubessa kehunut. Nyt oli hakusessa joku äärettömän hienojakoinen ja läpikuultava. Tutkin nettiä ja lopulta hankin Ben Nye MediaPro HD - puuterin, ja hämmästyin. 

Tämä puuteri on puhdasta silicaa ja sen sanotaan siloittavan hyvin ja taittavan valoa. Se on läpikuultavaa ja soveltuu jokaiselle ihon sävylle. Puuteri on myös höyhenenkevyt, eikä muuta alla olevan meikin sävyä. Se sopii myös huulipunan mattaamiseen ja kiinnittämiseen.

Levitys sujuu joko vipalla tai siveltimellä.

Käyttäessäni puuteria ensimmäisen kerran totesin, että vaikka minulla on herkästi kiiltelevä ja öljyyntyvä iho, tämä tosiaan mattasi! Ja hyvin, ehkä liiankin hyvin. Iho näytti kyllä sileältä, mutta ehkä aavistuksen verran liian kuivalta. 

Se vaatisi siis rasvaisemman pohjan ja pohjustuksen sille. Ehkä myös annostelun varovaisemmalla kädellä ja vain niille herkimmin kiilteleville kohdille kasvoilla.

Meikkipohjan alla siis sai olla rasvaisempi voide, ja meikkipohjakin saisi olla rasvaisempi. It Cosmeticsin rasvaisempi CC-voide toimi ihan OK, mutta itse tuosta CC-voiteesta en sinällään pidä, sillä se kasaantui edelleen juonteisiin ja näytti hirveältä. Puuterista huolimatta. Joillakin tämä kombo saattaa toimia paremmin, vaan ei minulla.

Ratkaisu: Kosteampi primer ja kosteuttava meikkivoide. Käytin nyt Giorgio Armanin Luminous Silk -meikkivoidetta (aiempi postaus siitä täällä) ja sen alle merkin omaa primeriä (postaus täällä). Molemmat - varsinkin primer - ovat aika "kosteita".

Toimi jo paljon paremmin, ja oikeinkin hyvin, kun puuteroi vain tosiaankin ne nopeiten kiiltelemaan alkavat osat kasvoista.

Pieneltä näyttävä purkki maksaa n. 50 eur (sitä löytyy mm. täältä, mainoslinkki, ei kaupallista yhteistyötä ja tuote siis ostettu ihan omalla rahalla).

Puuteri on vegaaninen, eläinkokeeton, tuoksuton, ja purkista riittää yllättäen 100-350 käyttökertaan, vaikka purkki kovin pieneltä näyttääkin (puuteria siinä on 9 g). Kesällä hikoillessa tämä varmaan on todellakin luottotuote.

Kommunikaatiosta

Pakko kirjoittaa tästäkin asiasta, siihen kun meillä törmää miltei joka päivä. Naurulla siitä on selvitty, mutta kyllä se on niin huvittavaa, miten erilaisia ihmiset voivat olla kommunikaatiotaidoiltaan ja -tyyliltään. Otetaan siis esimerkiksi eräs täällä asuva insinööri ja minä.

Herralla asia liihottelee jossain yläilmoissa, kunnes löytyy sopivan tuuhealatvainen  (mielellään sellainen leveälatvuksinen vanha tammi) puu, mihin se voi pikkuhiljaa laskeutua polveillen sieltä alaspäin ja käyden niin monella oksalla kuin mahdollista. Vaaditaan liuta tarkentavia kysymyksiä, tyyliin "koskeeko asia ruuhkaista liikennettä/kadonneita hansikkaita/känsää jalkapohjassa/omenapuun istuttamista vai ehkä jotakin jonkun toisen ihmisen kertomaa?". Pikkuhiljaa näiden kysymysten avulla juttu tarkentuu lähemmäksi puun runkoa ja lopulta edelleen monien kysymysten säestämänä aletaan päästä puun tyveen, eli itse asiaan.

Tässä vaiheessa omat käämini ovat yleensä jo hiukan alkaneet savuta.

Minun kommunikointitapani taas alkaa sieltä puun tyvestä, etenee siitä ylöspäin, ehkä poikkeaa joillekin oksille ja kun ne oksat haaroittuvat latvukseksi, tuleekin yhtäkkiä todella monta pohdinnan aihetta, joista osa ei liity mitenkään alkuperäiseen asiaan. Huomaahan tämän tästä blogistakin.

Luulisi, että homma on toisinpäin, mutta ei.

Viikonloppuaamuisin tulee yleensä höpötettyä sängyssä niitä näitä. Kuten tänäänkin. Juttu alkoi tukkoisesta nenästä, jatkuen tilhiin ja mustarastaita syöviin ranskalaisiin päätyen monen mutkan kautta parsanjuurakoiden kasvuun puutarhan nurkassa ja virtahepoihin. Tässä vaiheessa herrashenkilö pakeni paikalta. Tosin siivooja rymisteli alakerrassa sisään ulko-ovesta, joten oli hyväkin (teko)syy häippäistä.

Jäin makaamaan sänkyyn ja mietin, että hetkinen, mites tähän kaikkeen päädyttiinkään?

Photo by Headway on Unsplash

Kyky kommunikoida vaikuttaa niin moneen asiaan niin yksityiselämässä kuin töissä. Tavoite on tietysti välttää väärinymmärryksiä ja niistä johtuvia virhetulkintoja, ja myös varmistaa, että viesti on mennyt perille sellaisena kuin se on tarkoitettu.

Nokakkain jutellessa on helpompi selvitä jutun rönsyilystä tai epätarkkuuksista, koska siinä tilanteessa on vastapuolen helpompi esittää tarkentavia kysymyksiä.

Näin ei kovin usein ole nykyisten viestintävälineiden kanssa, kuten esimerkiksi sähköpostin. Harva alkaa kysellä lähettäjältä, että tarkoititko nyt sitä vai tätä, jos asiassa on hienosäätöä.

Myös viestin vastaanottajan oma tausta, kokemukset, persoona, mieliala, kulttuuri, jne. vaikuttavat viestin tulkintaan. Esimerkki:

Suomalaiset:

Moi,

Huomasin, että mainitsemaasi dokumenttia ei ole elektronisessa arkistossa. Laitatko sen sinne pikimmiten.

Terveisin,

Amy

(tätä muuten pidettäisiin todella tylynä joissain maissa/kulttuureissa)

Jossain muualla:

Dear Thomas (tai vaikka Sehr geehrte Frau Dr. Professor Schröer),

I hope this email finds you well and that you had a relaxing break.

I'm writing to you because I cannot find the document you mentioned before your holiday. Maybe I missed it as I did not find the right folder [in SharePoint]?

May I kindly ask you to check your files and upload it to this folder (LINK) at your earliest convenience. Alternatively, please could you send me either the document or the folder link, if it is already uploaded somewhere.

Should you have any questions, please let me know.

Many thanks and my apologies for the inconvenience/extra trouble!

I wish you a very pleasant rest of the day,

Amy

Tässä nyt hiukan kärjistettyjä ääripään esimerkkejä. Kumpi vaikuttaa ystävällisemmältä meililtä?

Globaaleissa hommissa olen oppinut, että viestiin pitää kohteliaisuudesta lisätä hiukan "liirumlaarumia", kuten myös puhekieleen.

Vielä esimerkki. Ajat autoa ja vieressä istuu toinen henkilö. Seisahdat punaisiin valoihin, etkä heti huomaa, kun valot vaihtuvat.

Vieressä istuva henkilö: 

No, paina nyt #€!&%ssä sitä kaasua jo, vihreä valo vaihtui jo ajat sitten!

tai

(Huomasitko, että) vihreä valo vaihtui (jo)?

Miten reagoit?

1. Näyttämällä keskisormea sille, joka lausui ekan kommentin.

2. Sivuutat kommentin ja painat sitä kaasua.

3. Kiität ja painat kaasua.

On niin helppo vastata kiukkuisesti epäystävälliseen kommenttiin, mutta parantaako se tilannetta?

Olen joskus kirjoittanut entiselle työpaikalleni neuvottelukäsikirjan (palana MBA-tutkintoani), joten jouduin miettimään näitäkin asioita. Halusin sisällyttää siihen hiukan pehmeämpiäkin juttuja kuin vain sen, että miten vastapuoli taivutellaan omiin tavoitteisiin. Tosin niinhän se ei ikinä käy, vaan neuvottelu on eräänlaista kaupankäyntiä, jonka osa-alueita ovat myös nuo ylempänä mainitut jutut. Tähtäimessä on  molempia osapuolia tyydyttävä win-win - ratkaisu tilanteeseen. Vastapuolen tuntemus on todella iso etu niin neuvottelupöydässä kuin kotona.

Vääriä/hätäisiä tulkintoja pitäisi välttää hinnalla millä hyvänsä (ellei tahallaan sellaista halua). Siksi tarkentavat kysymykset ovat aina paikallaan.

Tunnistitko itsesi näistä esimerkeistä? Vai olisiko sinulla muita esimerkkejä, koska tämä postaus ei todellakaan ole kaikenkattava.

Miltä ruusut tuoksuvat?

Kaikki ovat varmaan kuulleet puhuttavan "mummonruususta" tuoksujen yhteydessä. Minä taas väitän, ettei sellaista varmaan edes ole, koska erilaiset ruusut tuoksuvat niin erilaisilta.

Erilaiset tuoksut ovat pitkälti sidoksissa ruusun väriin. Yllättävää kyllä, ruusut tuoksuvat myös nuppuvaiheessa erilaiselta kuin silloin, kun kukat ovat avautuneet. Ruusun tuoksu voi myös vaihdella vuorokauden tai vuodenajan mukaan, sekä vaikka sen mukaan, onko ruusu pensaassa vai leikkokukkana.

Ruusun tuoksut voidaan jakaa sammaleisiin, teemäisiin, hedelmäisiin ja mausteisiin. "Traditionaalinen" mummonruusutuoksu lienee peräisin Rosa damascenasta, mutta eri ruusulajikkeissa on muitakin elementtejä, kuten vadelmaa, banaania, aprikoosia, myskiä, anista, persikkaa, sitruunaa, myrrhaa, anista, glögiä ja laakerinlehteä. 

Etenkin valkoiset ruusut tuoksuvat teenlehdiltä. Siis samalta kuin avattu irtoteepaketti tuoksuu.Punaiset ja pinkit ruusut tuoksuvat eniten traditionaaliselta, siis siltä "mummonruusulta". Vaaleat, kellertävät (kermanväriset) ruusut tuoksuvat koristekrassilta, orvokilta ja sitruunalta. Kirkkaankeltaiset ja oranssit ruusut taas tuoksuvat lähinnä orvokilta, erilaisilta hedelmiltä, koristekrassilta ja mausteneilikalta.

N. 20% ruusuista ei tuoksu millekään. Myös nykyinen ruusujen korjaaminen liian aikaisin ja pitkät kuljetusmatkat mm. Afrikasta vaikuttavat ruusujen tuoksuun. Ruusujen jalostaminen on myös tuottanut heikommin tuoksuvia lajikkeita.

Ruusun tuoksu häipyy helposti. Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että mitä tummempi ruusu ja mitä paksummat, samettiset terälehdet, sen voimakkaampi ja kestävämpi tuoksu.

Nykyään hajuvesiin käytettävä ruusun tuoksu on yleensä synteettistä. Tämä siksi, että ruusuöljy on äärettömän kallista. 1 g ruusuöljyä tarvitsee 10 tonnia ruusun terälehtiä.

Aidossa ruusuöljyssä on kuitenkin oma, hieno arominsa, ja se näköjään säilyykin todella kauan. Minulla on kaapissa Romaniasta tuotua ruusuöljyä, eikä se ole mennyt vuosikymmenissäkään miksikään, kunhan sen säilyttää pimeässä ja viileässä.

Ruusuvettä käytetään myös ruoissa tuoksujen, lääkinnän ja kosmetiikan lisäksi (lue lisää täältä).

Ruusuja viljellään esimerkiksi Bulgariassa (josta nuo ensimmäisen kuvan tuoksut ovat), Romaniassa, Hollannissa, Turkissa, Keniassa ja Ecuadorissa. Viimeksimainittu on maailman suurin ruusujen tuottajamaa.

Jos näissä maissa sattuu reissaamaan, suosittelen käyntiä ruusuviljelyksillä, sillä se on elämys.

Ruusujen kuvat omasta puutarhasta.

Ole Henriksen

Ole Henriksen syntyi ja kasvoi Tanskassa. Köyhän lapsuutensa jälkeen hän lähti Indonesiaan, jossa hänelle puhkesi kystinen akne. Hänen akneaan hoiti Lagita-niminen kosmetologi Jakartassa.

Aknea hoidettiin erilaisilla kasviperäisillä aineilla, mikä sytytti hänen kiinnostuksensa kosmetiikkaan. Hän muutti Lontooseen ja alkoi opiskella kosmetiikan kemiaa. Henriksen käyttää myös keittiötään kokeillakseen erilaisia kosmetiikan raaka-aineita.

Opiskeltuaan hän muutti USA:han ja avasi ensimmäisen spa'nsa Los Angelesiin. Vähitellen spa alkoi kiinnostaa julkkiksia ja yritys kukoisti.

Kolmen vuosikymmenen jälkeen yritys päätyi mutkien kautta LVMH:lle. Henriksen jäi yrityksen luovaksi johtajaksi yrityskaupan jälkeen.

Henriksen asuu nykyään Kaliforniassa ja Tanskassa aviomiehensä kanssa. Hänen tuotteitaan myydään 12 eri maassa.

Koska bakuchiol on nyt niin muodikas raaka-aine, hankin minäkin bakuchiolia sisältävän yövoiteen. Ole Henriksen TRANSFORM PLUS Goodnight Glow Bakuchiol Sleeping Crèmen.

Bakuchiolin lisäksi se sisältää mm. glyseriiniä, maito- ja glykolihappoa, lakritsinjuurta, pantenolia, erilaisia kasviuutteita ja sheavoita. Erikseen mainostetaan vielä sen sisältävän alppitähden kantasoluja. Ne eivät tietenkään korvaa ihmisen kantasoluja, mutta niiden sanotaan tukevan ihon uusiutumista.

Itse voide on aika tuhtia, ja vaalean lilaa väriltään. Se on hyvin miellyttävää käyttää ja se imeytyy ihoon hyvin ja tekee sen pehmeäksi.

Ainoa negatiivinen puoli on korkeahko hinta.

EDIT: Olen miettinyt pääni puhki sitä, miltä tämä voide tuoksuu. Nyt keksin sen! Sehän on juustokakun tai rahkapiirakan täytteen tuoksuista!

It Cosmetics Bye Bye Pores -seerumi

Toimivat seerumit ovat aina löytöjä, varsinkin jos ne kosteuttavat ja sen lisäksi vielä vaikuttavat huokosia häivyttävästi. Jo suurentuneita huokosia ei valitettavasti saa mitenkään pysyvästi pienemmiksi, mutta niille voi aina tehdä jotakin esimerkiksi kosteuttamalla ja kuorimalla ihoa.

Tämän toivossa hankin It Cosmeticsin Bye Bye Pores -seerumin. Katsotaanpa, miten se vaikuttaa ihoon.

Tämä kirkas ja suhteellisen juokseva seerumi sisältää mm. 10% glykolihappoa, glyseriiniä, ihoa rauhoittavaksi sanottua aaloeta ja hyaluronihappoa - tässä järjestyksessä.

Glykolihappo kosteuttaa, kuten glyseriini ja hyaluronihappo, kuorivan vaikutuksensa ohella. Sen myös sanotaan tukevan kollageenin tuotantoa iholla, hidastavan ikääntymstä ja lisäävän hyaluronihapon tuotantoa iholla.

Glykolihappo on pienin AHA-molekyyleistä, joten sillä on kyky imeytyä syvälle ihoon. 

Vaikka glykolihappo vaikuttaakin suotuisasti akneihoon, se on kuitenkin hyvin siedetty ja sopii myös kuivalle iholle. Glykolihappo myös pehmittää ihon kuivia ja karheita kohtia, vaikuttaa arpiin, melasmaan,  yleensäkin hyperpigmentaatioon ja auttaa normalisoimaan seborrooista ihoa.

Kosmetiikassa toimiva määrä glykolihappoa vaihtelee 8 ja 30 % välillä. 30% on jo harvinaisen korkea määrä, joten herkällä iholla kannattaa pitäytyä esimerkiksi 10%.ssa, joka on tämänkin seerumin glykolihappovahvuus.

Yleensä suositellaan glykolihappopitoisten seerumien (tuotteiden) käyttämistä yöaikaan, ehkä vain viitenä yönä viikosta, ellei iho siedä enempää. Seerumin päälle on hyvä laittaa kosteusvoidetta. Iho saattaa tuntua käytön alussa karheammalta, mutta se vain kertoo siitä, että aine toimii. Jos se ärsyttää ihoa, harvenna käyttökertoja tai siirry miedompaan liuokseen totuttaen ihon vähitellen vahvempaan.

Glykolihappo myös tukee muita ihonhoitotuotteita ja saa ne imeytymään paremmin.

Ne mielenkiintoisimmat kosmetiikkajoulukalenterit 2022

Kiirehdin itse hankkimaan joulukalenterini jo hyvissä ajoin välttääkseni suosikkini loppumisen kaupoissa.

Omaksi kalenterikseni valikoitui pitkän tuumaamisen jälkeen Shiseidon joulukalenteri, jonka ostin Notinosta hintaan 164,34 eur. Kalenteri sisältää suurimmaksi osaksi ihonhoitotuotteita. Allaoleva kuva kaapattu Notinon nettisivuilta.

Kalenteri on toistaiseksi loppuunmyyty, mutta sitä ilmeisesti tulee lisää. Sama koskee Nuxen joulukalenteria, joka näyttäisi jo olevan loppuunmyyty monesta paikasta.

Meikeistä pitäville on tarjolla NYXin joulukalenteri, Lookfantasticista saanee sen edullisimmin, eli 33,45 eur.

Makeup Revolutionilla on myös meikkikalenteri hintaan 52,36 eur (Notino). Monesta muusta paikasta tämä näyttää olevan loppuunmyyty, eikä ihme. Notinossa kerrotaan tämän olevan viime vuodelta 2021, mutta ilmeisimmin tämä on kuitenkin tämän vuoden "malli".

Essencellä ja sisarbrändi Catricella on myös mielenkiintoisia ja edullisia kalentereita. Tässä Cocopandan hinnat.

Essence 30,90 eur

Essencellä on näköjään toinenkin, vielä edullisempi kalenteri. Tässä sisältö:

Edullisempi Essencen kalenteri on vain 24,50 eur.

Catrice 50,40 eur

Parfumdreams myy L.O.V-merkin meikkikalenteria alehintaan 104,95. Brändi on suomalaisille tuntemattomampi. Tutustuin näihin tuotteisiin asuessani Sveitsissä, ja hyviksi ne totesin, joten meikkiharrastajalle tämä on todella hyvä vaihtoehto.

Ritualsilla on kolme erilaista kalenterivaihtoehtoa, joiden hinnat vaihtelevat välillä 76,50-164,50 eur. Katsasta nämä Ritualsin omilta nettisivuilta, josta myös kuvakaappaus tuosta edullisimmasta vaihtoehdosta. Kalenterit ovat hauskasti 3D (kolmiulotteisia).

Ihopalvelu Shop myy Guinot-joulukalenteria ihonhoidosta kiinnostuneilla. Hinta on 130 eur.

Esimerkiksi CDON välittää Maybellinen adventtikalentereita hintaan 115-130 eur.

Mm. Kicks myy Kiehl'sin joulukalenteria hintaan 116 eur.

Sokoksilta löytyvät mm. Essien kalenteri (79,90 eur), Cliniquen kalenteri (98 eur), OPIn kalenteri (49,90 eur), Nivean kalenteri (49,90 eur), Whamisan kalenteri (159 eur) ja l'Occitanen kalenteri (64 eur).

Ylläolevassa kuvassa l'Orealin kalenteri. Brändillä on ainakin aiemmin ollut myös premium-kalenteri, mutta nyt en sitä löytänyt mistään, muuten olisinkin hankkinut sen.

Lisäksi joulukalentereita löytyy mm. Ecotoolsilta, Real Tecniquesilta, Kicksistä, Skincitystä, Lykolta (minulla oli Lykon kalenteri viime vuonna ja tykkäsin, hiukan erilainen valikoima tuotteita), Lookfantasticilta, Body Shopilta ja monilta muilta brändeiltä.

Nämä ylläolevat poiminnat sisältävät kaikki 24 tuotetta, ja ovat alle 200 euroa hinnaltaan. Kalentereita toki löytyy muitakin. Kehoittaisin ainakin tsekkaamaan Saksan eBaysta (ebay.de) Douglasin kalenterit, jotka yleensä ovat sisältäneet kivoja tuotteita ja hinta on ollut noin neljänkympin luokkaa. Postit Saksasta ovat edulliset, eikä lähetystä tietty joudu tullaamaan kun se tulee EU:n sisältä.

Yllämainittuja kalentereita saattavan myydä muutkin (verkko)kaupat kuin mainitut. Hinnat ovat noin-hintoja tai kyseisen kaupan (alennus)hintoja. Kuvakaappaukset mainittujen kauppojan nettisivuilta.

Loistava halpispeitevoide (x2), jo(i)ta saa marketeista

Katselen usein Wayne Gossin meikkivideoita Youtubesta. Allaolevassa videossa hän kokeilee halpispeitevoidetta, joka onkin ihan loistava! Peittää todella hyvin, vaikka Goss sanookin sitä puolipeittäväksi. 

Hinta Prismassa oli alle kuusi euroa. Peitevoiteitten suurkuluttajana halusin tietty kokeilla tätä, kun se ei tuon enempää maksanutkaan.

Kyseessä siis on Makeup Revolutionin Conceal & Define -peitevoide. Ostin sävyn C1. Eikä se pettänytkään, vaan pelitti hyvin. Ei jäänyt myöskään kiiltelemään iholle! Itse asiassa se ei olisi tarvinnut puuteriakaan ylleen.

Ostin sitten samalla rysäyksellä saman merkin silmien alle tarkoitetun Eye Bright -peitevoiteen (Makeup Revolution Eyebright Illuminating Undereye Concealer). Sävyksi valikoitui Light. Alle kympin maksoi.

Hmmm. Olin aluksi hieman ihmeissäni, kun putkilosta tuli öljymäistä ja pigmenttiköyhää liuosta, mutta öljy olikin siinä jäänyt jotenkin putkilon pintaan, ja pigmenttistä, ohutta voidetta alkoi tulla kunhan vaan ruuvia toisessa päässä tuubia käänsi tarpeeksi kauan.

Hei, tämähän on myös oikein hyvä hintaisekseen! Ohutta ja kosteuttavaa. Sävykin osui nappiin, vaikka ensin arvelin, ettei.

Tässä vasemmalla se "tavallinen" peitevoide, ja oikealla silmänaluspeitevoide. Hiukan on sävyeroja. Peitevoide on valikoiman vaalein. Silmänalusille tarkoitettu taas kolmanneksi vaalein, vaaleampia kun ei ruokakaupassani sattunut olemaan. 

Halpakin siis voi olla hyvää ja toimivaa! Ilmeisesti näitä molempia hypetetään myös netissä kovin, eikä ihme.

Victor & Rolf + Flowerbomb

Kun tämän parin ensimmäinen tuoksu lanseerattiin, ei varmaankaan juuri kenelläkään ollut hajuakaan, keitä olivat Viktor ja Rolf. Tai ei ainakaan minulla ollut, mutta minä nyt olenkin aika pönttö näissä muotiasioissa.

Kuva: Independent.ie 

Tämän parin - joka siis ei ole pari romanttisessa mielessä - muodostavat Arnhem Academy of Arts and Designistä valmistuneet hollantilaismiehet, Viktor Horsting ja Rolf Snoeren. Heidän avantgarde-muotitalonsa perustettiin 1993, ja se muodostaa nykyään osan OTB Groupia, jonka muita muotiyrityksiä ovat mm. Diesel, Jil Sander, Marni ja Maison Margiela.

Herrat ovat suunnitelleet (tai siis suunnittelevat) modernistisen rajoja rikkovia haute-couture - ja valmisvaatemallistoja, asusteita, parfyymeja ja silmälaseja. Heidän näytöksensä ovat varsinaisia spektaakkeleita ja tunnettuja  teatraalisuudestaan ja dramatiikastaan.

Flowerbomb-tuoksu lanseerattiin vuonna 2005, ja se sai seurakseen myös vaatemalliston (täältä näet tarinan ja kuvat). Pullossa on käsikranaatin muoto, viitaten tuoksun nimeen. Minä en tiennyt tosiaankaan tarinasta enkä näistä suunnitelijoista mitään ostaessani pullon.

Tuoksu on jännä: se on orientaalinen tuoksu olematta kuitenkaan mitenkään itämaisen raskas. Pintatuoksussa on ihanaa teenlehteä, bergmottia ja osmanthusta. Tuoksu syvenee kepeän kukkaiseksi. Ydintuoksusta löytyy Sambac-jasmiinia, onnenruusua (Rosa centifolia), katleijaorkideaa, appelsiininkukkaa ja freesiaa.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

Pohjatuoksussa vasta tulee selkeä orientaalisuus esiin patsulin, myskin ja vaniljan voimalla, tosin tämäkään yhdistelmä ei ole liian päällekäyvä vaan pehmeän puuterimainen.

Nykyään tuoksusta on markkinoilla lukuisia eri versioita.

Tällaista olen etsinyt...

Omistin NYXin Wonder Pencilin (virallisesti siis NYX Professional Wonder Pencil). Nyt uutta ei näytä saavan yhtään mistään, kaupataan vain jotakin "vastaavaa" kynää, jossa on kaksi päätä, toinen matta ja toinen helmiäinen.

Vaan kun minä haluan sen vanhan ja hyväksi todetun! Onko se lopetettu tykkänään ja korvattu tuolla toisella?!!

Mitä tällä kynällä sitten voi tehdä? No vaikka rajata silmät ripsilinjaa myöten ja kirkastaa tällä tavalla katseen, peittää pieniä virheitä ihossa, rajata huulet ulkoreunoilta, sekä korostaa amorinkaarta. Huuliin ei tarvita erillistä värillistä rajausta, vaan tämä pitää kyllä punan aisoissa, jolloin se ei karkaile.

Tämä toimii myös aivan loistavasti silmäpusseille ja ns. vajonneille silmille, jotka ovat kuin kuopassa. Kynällä vaan korostetaan silmäpussien alla olevaa vajonnutta osaa, tai kuopassa olevien silmien poskiluun viereistä vajonnutta osaa. Siis niitä syvimmällä olevia paikkoja. Näin nuo juonteet ikäänkuin kohotetaan muun ihon tasolle. Pätee myös muihin juonteisiin ja niihin tosiaan tarvitaan tällainen terävä kärki, ja väri sitten vaan häivytellään sopivasti vaikka pienellä siveltimellä.

Kas kummaa, sitten löysin ihan vaan kotimarketista ihan vastaavanlaisen kynän hiukan yli kolmella eurolla.

Benecos Natural Kajal ja väri on White. Mutta eihän se ole ollenkaan valkoinen, vaan ihonvärinen! 😍

Ostin heti kolme, ettei ihan kovin nopeasti lopu kovassa käytössä. Hyvä, että löytyi. Vahva suositus.

Voiko hiusten kasvua nopeuttaa?

Irlannissa oli (tai on) Blackrockin Bootsissa, jossa kävin vähintään kerran viikossa, kokonainen hyllynpätkä omistettu eri hiusravinteille. Siis ravintolisille. Niiden pakkauksia joskus tutkiskelin.

Nyt kun itsellä on hiustenkasvatusprojekti meneillään, pohdin myös sitä, miten voisi hiusten kasvuun vaikuttaa.

Hiukset kasvavat noin sentin-puolitoista kuukaudessa. Ihmisillä on keskimäärin 100 000 hiusta, joista päivittäin irtoaa noin 20-150 kappaletta. Näiden tilalle kasvaa kyllä uusia, mutta karvatuppien, joista hius kasvaa, määrä ei lisäänny, koska se määräytyy sikiövaiheessa 22. raskausviikkoon mennessä.

Hiusten määrään vaikuttaa niiden väri: vaaleahiuksisilla on noin 150 000 hiusta, ja toisella ääripäällä, eli punahiuksisilla noin 75 000. Musta- ja ruskeahiuksisten määrä on tästä väliltä.

Hius on kuollutta ainetta, joka koostuu suurimmaksi osaksi keratiinista. Lisäksi niissä on vettä, pigmenttejä, mineraaleja ja rasvoja. Kuolleessa aineessa ei ole verenkiertoa, joka niihin toisi ravinteita, vaan ravinteet pitäisi saada sieltä päänahan verenkierrosta karvatuppien kautta.

Photo by lajuanna whittington on Unsplash

Nyt päästäänkin sitten itse aiheeseen. Nyt siis aion kirjoittaa kotikonsteista, en hiusten kasvua tukevista lääkkeistä.

Hiusten kasvua voi tuskin nopeuttaa, mutta kasvua voi tukea monin keinoin. Nämä keinot kohdistuvat lähinnä päänahkaan, ja siihen, mitä ravinteita sinne saadaan verenkierron mukana.

Hiusten kasvu tosin voidaan saada näyttämään nopeammalta, jos hiuksensa pitää ulkoisin keinoin niin hyvässä kunnossa, etteivät ne rispaannu ja kulu latvoista lyhentäen pituutta.

Karvatuppien ravinteiden saantiin voi vaikuttaa elvyttämällä päänahan verenkiertoa esimerkiksi hieromalla tai vaikka lämmöllä, joka laajentaa verisuonia. Tähän ilmiöön muuten perustuu myös se, että joillain syöpäklinikoilla käytetään ns. jäähuppuja aina kun annostellaan solunsalpaajia. Näin päänahan verisuonet supistuvat, eikä solunsalpaaja pääse niin helpolla aiheuttamaan karvatupille shokkia ja edesauttamaan hiusten putoamista.

Kasvaakseen hiukset tarvitsevat monia aineita joita mielellään pitäisi saada monipuolisesta ruokavaliosta. Muistan tosin, kun teini-iässä ruokailut olivat mitä olivat, söin monivitamiinitabletteja, joissa oli myös rautaa. Kampaaja veti sormiaan läpi hiusteni ja totesi yhtäkkiä, että "sä syöt varmaan jotakin vitamiineja, kun tukka on näin terve ja paksu". Aivan.

Mitä ravinteita hiukset sitten tarvitsevat? Koska hius on suurimmaksi osaksi keratiinia, joka muodostuu suurimmaksi osaksi aminohapoista, kuten kysteiinistä ja metioniinista, niiden saanti olisi hyvä turvata. koska nämä ovat aminohappoja, niitä saa proteiinipitoisesta ruoasta. Nämä molemmat ovat muuten rikkipitoisia aminohappoja, ja siitä johtuu hiuksia polttaessa ilmaantuva "rikinkatku" (kansanomaisesti "tulikiven" katku). Jokainen on varmaan joskus kokeillut hiuksen polttamista kynttilän liekissä? Minä ainakin tunnustan kokeilleeni. Aikuisiällä sitten selvisi sen pahan hajunkin alkuperä.

Kysteiinipitoisia ruokia ovat mm. kana, kalkkuna, kananmunpat, auringonkukansiemenet, palkokasvit ja juusto. Metioniinia taas saadaan myös eläinperäisistä lähteistä (liha), joistain juustoista, kalasta ja äyriäisistä sekä pähkinöistä ja siemenistä.

Metioniinin ja kysteiinin lisäksi hiusten muodostumiseen tarvitaan muitakin aminohappoja, ja aminohappoja on yhteensä 18.

Hiuksissa on myös mineraaleja, kuten mm. kalsiumia, sinkkiä, magnesiumia, rautaa, kuparia ja lyijyä (!!!).  Hius tarvitsee  myös kasvaakseen happea, vitamiineja ja rasvoja. Varsinkin tyydyttymättömiä rasvahappoja (omega) täytyy saada ravinnosta, sillä ne saattavat parantaa hiusten rakennetta estämällä hiusten kuivumista. 

Muista ainakin nämä:

- proteiinit ovat välttämättömiä hiusten rakenteelle

- A-vitamiinilla on osuutensa ihon talin tuotantoon, jota ilman päänahka ei voi hyvin, vaan saattaa kutista ja hilseillä

- seleenin ja varsinkin sinkin puutos voi aiheuttaa hiustenlähtöä ja kuivaa, hilseilevää päänahkaa

- kupari vahvistaa hiusta ja edesauttaa sen pigmentin säilymistä hiuksissa

- E-vitamiini suojaa hiusta vaurioilta, myös auringon aiheuttamilta (silti hiuksiin laitettavia aurinkosuoja-aineita kannattaa käyttää)

- biotiinin (B7-vitamiini) puute todennäköisesti aiheuttaa katkeilevia hiuksia ja hiustenlähtöä

Ruokien ravintoainepitoisuuksia voi tarkistella Finelistä.

Unohtui vielä sanoa, että psyykkinen stressi ja kuormitus, geenit ja hormonaaliset seikat voivat huonon ravitsemuksen lisäksi myös osaltaan aiheuttaa liiallista hiustenlähtöä. Hiukset myös rispaantuvat helpommin, jos nukkuessa ei ole liukasta tyynyliinaa, joka ei hierrä ja rispaannuta hiuksia. Itse käytän silkkisatiinisia tyynynpäällisiä, joita ainakin eräs kosmetiikan verkkokauppa myy edullisesti.

Ziaja

Olen aika vähän täällä kirjoitellut mistään vartalonhoitotuotteista, joten tuli tänään suihkussa käydessäni mieleen, että voisinhan hiukan postailla tällaisesta markettikosmetiikastakin.

Nykyään tilaan ruoat kotiin, ja useimmiten käytän Prismaa. Mm. Prisma myy Ziajaa, joten erään tilauksen mukana tuli brändin vartalokuorinta ja kosteusvoide. Tilasin nämä, kun odottelin ystäväni laivalta tuomia Ritualsin vastaavia. Ystävä kun toi reissultaan Tukholmasta myös koronan, niin tuliaisten saaminen hiukan venähti.

Nämä ostamani tuotteet kuuluvat ananas-sarjaan, jossa näköjään on muitakin tuotteita aina hiustuotteista seerumiin. Näissä kokeilemissani on vieno ananaksen tuoksu ja ne ovat vegaanisia. Molemmat sisältävät nimensä mukaisesti ananasuutetta.

Vasemmalla on Pineapple Skin Care Body Mousse Anti Cellulite Effective Firming, jossa on 90% luonnollisia aineita. Kosteuttavien aineiden lisäksi siinä on mm. kofeiinia.

Itse tuote ei ole kovinkaan moussemaista, itse asiassa se ei mitenkään tunnu vaahtomaiselta, vaan on aika tuhtia voidetta, joka yllättävää kyllä uppoaa ihoon hyvin ja sitä arvostan. Eipähän se sitten tuhri vaatteita kun sitä suihkun jälkeen iholleen hieroo ja pukeutuu sen jälkeen.

Oikealla on Sorbet Body Scrub, joka tosiaan on kellervää ja kirkasta "sorbettia", tosin ei mitenkään jäistä sellaista 😎. Tässäkin on kosteuttavia aineita sekä kofeiinia, ja erittäin hienot rakeet, jotka on tehty saksanpähkinän kuorijauheesta. Se kuorii siis todella hellävaraisesti ihoa. Aineksista 95% on luonnollista alkuperää. Kuvassa muuten tuubissa näyttää olevan tahra, mutta en tiedä, mistä se on tuohon kuvaan tullut koska huuhtelin molemmat tuubit suihkusta lähtiessäni, tietäessäni kuvaavani ne. Eikä kumpikaan tuubi ollut edes likainen. Outo juttu.

Tämä on oikein kiva duo, joka ei ole hinnallakaan pilattu. Hauskana yksityiskohtana pidän sarjan jokaisen tuotteen pakkaukseen painettua ananasta, joita ei kahta samanlaista löydy.

Värjätäänpä silmäripset ja kulmakarvat

Kosmetologini värjää automaattisesti ripset ja kulmat aina kasvohoitojen yhteydessä. Nyt kun en ole siellä käynyt pitkään aikaan, on homma hoidettava itse.

Olen aiemmin käyttänyt kotivärjäykseen Refectocilsin aineita, mutta sitä ei näköjään löydy mistään (marketista) enää. Joku sanoi, että sitä myyvät vain erikoisliikkeet tai alan asiantuntijat (kosmetologiset hoitolat). En tiedä, onko näin.

Löysin jostakin kätköistäni puolalaisen Delian ruskean värin. En oikein pidä siitä, koska se väri ei kauaa ripsissä ja kulmissa kestä. Tosin periaatteessa kulmiini ei mikrobladingin takia edes väriä tarvitsisi laittaa, mutta itseäni häiritsevät kulmien hiukan vaaleammat karvat. Tosin varmaan huomaan sen vain itse, kukapa muukaan naamani juurikaan parinkymmenen sentin etäisyydeltä tai lähempää katselee.

Ruokatilauksen mukana tuli sitten tilaamani Dependin värjäyssetti. Ainoa lajiaan, joka Prismasta Delian lisäksi löytyi.

Höh, tapani mukaan teen ensin ja luen sitten vasta ohjeet.

Pakkaus oli paremmin varustettu kuin käyttämäni muuta ripsien ja kulmien värjäyssetit. Se sisältää ihon suojaamiseen käytettävää voidetta, silmien alle suojaksi laitettavat laput, kaksi harjaa, kaksi vanupuikkoa ja värin sekä kehiteaineen (eikös sitä näin kutsuta?). Kaksi harjaa? Tässä vaiheessa olisi pitänyt kellojen soida, mutta ei, ja niinpä vaan kokeilin käyttää sitä "vanhaan malliin" sekoittamalla pienessä kupissa värin ja kehitteen ja levitin sitten seoksen puhtaisiin ripsiin ja kulmiin.

Juuri niin ei olisi saanut tehdä. Tulos ei ollut ihan parhaasta päästä, se myönnettäköön. Opiskelin siis ohjeen läpi ennen seuraavaa yritystä.

Ensin siis pitää levittää kehitegeeli karvoihin, odottaa kaksi minuuttia, ja sitten pyyhkiä se pois. Sitten odotetaan viisi minuuttia, jonka aikana ripsien ja kulmien ulkopuolinen iho suojataan.

Sen jälkeen levitetään toisella harjalla väri. Sitten vaan odotetaan minuutti, ja pyyhitään se pois kostealla vanulapulla [annoin sen värin kyllä vaikuttaa hiukan kauemmin...].

Voilà! Se oli siinä, ja onnistuikin paaaaljon paremmin kuin sillä ekalla yrittämällä kun kaikki meni väärin.

Väri pysyykin karvoissa huomattavasti paremmin kuin se Delian väri. Refectocilsiin en osaa verrata, koska sen käytöstä on jo paljon aikaa.

Helppo juustoinen punajuurivuoka

Meillä mies hoitaa yleensä lauantaisin kokkauksen, ja silloin on luvassa jotakin "hienompaa" illalliselle. Sitten homma siirtyy minun vastuulleni. Kotona töitä tekevänä elän UTC-aikaa, jolloin päivät venyvät pitkiksi ja ruoan pitää olla helposti valmistuvaa, mielellään työn ohessa tehtävää, joka ei kuitenkaan kuluta työaikaa.

Yksi tällainen ruoka on punajuurivuoka, johon käytän joko valmiina kaupasta vakuumissa saatavia keitettyjä punajuuria, tai keitän ja kuorin punajuuret aamulla. 

Punajuuret saa kuorittua kätevästi, kun ensin keität ne kypsiksi kokonaisina, ts. et poista niistä naatteja ja juuren kärkiä. Siis ihan sellaisenaan ja tietenkin pestyinä. 

Kun ne ovat kypsiä, laita ne jäähtymään, ja kun ne ovat jäähtyneet saat kuoret liu'uttamalla irti. Tässä käytän itse kertakäyttöisiä lateksikäsineitä, vaikkakaan keitetty punajuuri ei värjää niin pahasti kuin raaka, ja värin saa aika helposti käsistä pois. 

Lateksikäsineitä saa esimerkiksi apteekeista, mutta saatuasi ne käsiisi muista huuhtaista niiden pinta, sillä siinä on monasti talkkia tms. estämässä käsineitä tarttumasta toisiinsa pakkauksessa.

Punajuurivuoka (sinihome)juustolla

n. 4:lle, laske pienemmät annokset vaikka puolittamalla/jakamalla ohjeen määrät

1 kg punajuuria (1 pss) - keitetään kypsiksi

2 kiinteää omenaa (esim. Granny Smith)

tummaa balsamicoa (tämän on oltava sellaista paksua ja kauan kypsynyttä - vaihtoehtoisesti voit käyttää vaikka hunajaa)

timjamia

jauhettua valkopippuria

ripaus cayennepippuria

1 1/2 - 2 pakettia Aurajuustoa (onnistuu myös vuohenjuustolla tms., eikä tarvitse siis olla edes Aurajuustoa, nyt tällä kertaa käytin Saint Aguria)

Laita uuni lämpiämään 200 C. Pilko kuoritut punajuuret haluamallasi tavalla vuokaan (lohkoina, siivuina tai miten haluat). Lisää omenat kuorittuina ja pilkottuina haluamallasi tavalla.

Valuta sekaan balsamico ja lisää mausteet. Maistele välillä!

Kun maku on kohdillaan, lisää juusto muruina ja sekoita. Laita uuniin ja laatikko on valmista kun omenat ovat kypsiä ja juusto sulanut. Tarkista vielä maku ja lisää mausteita (ja ehkä suolaa) tarvittaessa.

Joskus ripsautan vielä päälle parmesaani- tai Grana Padano -juustoraastetta.

Tarjoa!

Lämmitettynä seuraavana päivänä maku vain paranee.

Laitan yleensä muuten ripauksen cayennepippuria joka ruokaan, jossa on sinihomejuustoa. Se korostaa juuston makua hienosti ja tässä myös luo särmää makeille punajuurilla. Jos käytät jotakin muuta juustoa, cayennen voi jättää pois.

*****

Punajuuri on terveellistä, ja siinä on paljon folaattia (B9-vitamiini, foolihappo), jota suomalaiset saavat yleensä liian vähän. Lisäksi punajuuressa on A-, C-, muita B- ja E-vitamiineja sekä lukuisia kivennäisaineita, kuten kalium, natrium, magnesium, kupari, rauta ja sinkki. Punajuuressa on myös runsaasti antioksidantteja, sen voi päätellä jo väristä.

Lisää punajuuren moninaisista terveysvaikutuksista voit lukea täältä.

Talvilook (muotia talveksi)

Näin kylmien ilmojen alkaessa (tai alettua) ajattelin ostaa uuden talvitakin. Kashmiria. Ennestään minulla on konjakinvärinen ja musta takki (+ todella vähän pidetty mustavalkoinen kalanruotokuvioinen), ja noiden huivien soisi sopivan niidenkin kanssa.

Takin siia päätin jo ostaa ja se on tämä vaalea beige, tai taupe, joksi sitä kutsutaan myyjän nettisivuilla (Gobi Cashmere). Periaatteessa välttelen tällaisia vaimennettuja sävyjä, mutta toinen vaihtoehto olisi ollut luonnonvalkoinen, ja se on liian arka väri. 

Miten tämä taupe sitten sopii hiusten väriin, onki eri juttu. Tosin tämän sairauden jälkeen tukka kasvaa ihan eri värisenä 😠 (pikimusta), enkä osaa sanoa, jääkö se sellaiseksi (toivottavasti ei). Sytojen jälkeen monilla hiusten väri vaihtuu ja suoratukkaisilla se uusi hius saattaa olla jopa käkkärää.

Ajattelin ostaa samasta paikasta myös mekon, ja viihdyn klassisessa mustassa, joskin kesäksi on vähän iloisempiakin värejä ja kuvioita. Nyt mietin näiden kahden välillä.

Pitäisikö ottaa pidempihihainen, vai hihaton? Käytän kuitenkin siinä jotakin jakkua yllä.

Sitten ne huivit, ajattelin hankkia kaksi, joista toinen tulee näillä ostoksilla kaupan päälle. Se on varmaankin joko tuo tummempi ruudullinen tai vaalempi, pystyraidallinen vaaleanruskea (taupe).

Tuossa ylemmässä on myös takin värisiä ruutuja, joskaan se ei tuosta kuvasta tule niin helposti esille.

Sitten se yksivärinen huivi, olin ajatellut tätä.

Vierastan hiukan pastellisävyjä, mutta ei tuohon taupeen takkiin kovin kirkastakaan voi yhdistää. Musta ja valkoinen kashmirhuivi minulla jo on ennestään.

Mikään näistä huiveista ei kuitenkaan sovi sen konjakinvärisen takkini kanssa, mutta mustan kylläkin. Konjakinväristä takkia käytän vähiten, ja oikeastaan vain silloin, kun tarvitsen oikein pitkän takin, eikä noin polvipituista.

Harkitsin tuon vaaleansinisen sijaan myös suklaanruskeaa, mutta se ei sitten olisi oikein hyvä mustan takin kanssa.

Help! Jos joku tietää muita kashmirvaatekauppoja, niin saa vinkata! Vilkaisisin jostakin muualtakin ennen kuin teen tuon tilauksen. Tosin tuo takki kyllä näyttää just sen malliselta, jota olen hakemassa.

Kuvakaappaukset Gobi Cashmere.