maanantai 26. syyskuuta 2022

Innostuksen ja kummastuksen aiheita

Että ihminen voikin sitten innostua pienistä asioista ja hämmästyä niistä suuremmista. Aloitetaan siitä pienemmästä, eli omenapuusta.


Olen pitkän aikaa (lue: monta vuotta) suunnitellut omenapuun taimen ostamista. Yleensä mielessä on ollut ns. perheomenapuu, mutta en ole saanut sitä hankittua. Nyt piti melkein hyppiä tasakäpälää, kun löytyi näinkin erikoinen lajike, jonka hedelmät ovat kauttaaltaan punaisia.
Kuvat: puutarha.com
Lajikkeen nimi on Baya Marisa, ja se näyttää myyvän niin nopsaan, että vasta pitkän hakemisen jälkeen löysin sen eräästä nettikaupasta. Samalla nettisaitilla siitä kerrotaan seuraavaa:

"Saksalainen huippulajike Baijerista. Jalostajanoikeuksin suojattu syyslajike. Kookkaat hedelmät kokopunaisen peitevärin omaavat. Malto lähes täyspunainen, erikoinen. Mehukas ja makea (sokeripitoisuus korkea). Erittäin hyvä ja tasainen kauppalaatu. Sato alkaa varhain ja on runsas jo nuorella puulla. Lisäksi jokavuotinen. Kovan luokan tulevaisuuden kauppalajike, jonka hedelmä tullaan hinnoittelemaan Suomenkin markkinoilla korkeaan arvoon (näin on käynyt muuallakin, esim. Saksassa, Hollannissa ja UK:ssa).
Puu terve ja vahvakasvuinen. Ruvenkestävyys erinomainen ja talvenkestävyys oikein hyvä.
Omena-allergikoillekin sopiva. Meillä lajike on selvinnyt vaurioitta -34,5C, joten ääreislämpötilankesto on myös erittäin hyvä. Siis oikea SUPERlajike." (puutarha.com)

Kuulostaa hyvältä! Taimi tuli eilen postissa ja iskettiin samantien maahan. Yritettiin myös suojata se ahneilta pupuilta, lihavia sellaisia kun hiippailee tontilla jatkuvasti.

*****
Sitten se omituinen juttu. Pysytään edelleen Saksanmaalla. 

Viime viikolla soitteli eräs headhunter. Siinä ei ole mitään kummallista, noita kun soittelee jatkuvasti. Yleensä nämä soitot eivät johda yhtään mihinkään. 

Eräs Keski-Eurooppalainen farmafirma haki asiantuntija-pomoa. Ilmaisin mitään ajattelematta kiinnostukseni, sillä viime vuodet olen tehnyt vain pelkkiä asiantuntijahommia, ja nyt voisi taas ruveta esimieheksikin. Ajattelin kuitenkin, että tuskinpa tämä kuitenkaan yhtään mihinkään johtaa.

Toisaalta työhaastattelut ovat kyllä kivoja! Niissä voi peilata hiukan omia ajatuksiaan ja tulevaisuudensuunnitelmiaan ja omaa itseään, mitä ei aina "normaalisti" ehdi juurikaan funtsia.

Photo by Brooke Lark on Unsplash

Ajattelin, ettei se mihinkään johda, kuten nuo yleensä eivät johdakaan. Hämmästyin kun meiliin tuli Teams-kokouskutsu torstaille.

Olin muuten kuumeessa, koska olin torstaina saanut toisen annoksen Twinrix-rokotetta, ihan näin sivuhuomautuksena todettakoon. En siis ollut ihan oma itseni, liki 39 asteen kuumeessa.

Hyväksyin kutsun ja ihmettelin, mitä asiaa heillä olisi kolmen ja puolen tunnin ajan, ihan iltamyöhään saakka, mutta olin hyvilläni, ettei keskustelu haitannut päivätyötäni.

Haastattelu oli kiva, sain jutella kuuden eri ihmisen kanssa. Sen jälkeen menin sänkyyn parantelemaan oloani. Puhelin soi lukuisia kertoja ja katsoin vain, että oli ulkomaalainen numero. En vastannut, koska viimeaikoina on tullut mitä merkillisempiä puhelinsoittoja, mm. muka UK:n veroviranomaisilta (aivan varmasti, hehheh, minulla ei ole ollut ko. instanssin kanssa mitään tekemistä vuoden 2008 jälkeen). Laitoin puhelimen äänettömälle.

Perjantaiaamuna oli meiliboksissani uusi kokouskutsu iltapäivälle ja hyväksyin sen hiukan ihmetellen, että äkkiäpä sieltä otettiin yhteyttä. 

Kokous alkoi, ja läsnä oli kaksi henkilöä, toinen HR:stä ja toinen tämä hiring manager. Molemmilla leveä hymy kasvoillaan, kun he esittelivät, mitä firma voisi tarjota. Kaikkien haastattelijoiden yhteinen mielipide oli, että minut pitäisi palkata (!!!!!!) kaikkien hakijoiden joukosta.

Jo palkkatarjous sai leukani loksahtamaan polviin saakka. Headhunter oli sanonut, että minä en lähde mihinkään alle 100k vuosittaista palkkaa (ulkomailla palkka ilmoitetaan yleensä vuositasolla. - tästä summasta ei siis ollut mitään puhetta headhunterin kanssa, ainakaan muistaakseni). Rekrytoiva firma oli sitten laittanut siihen sitten vielä lisää, että tarjous menisi varmasti läpi. Siitä jäisi jo himpan verran vajaa 6k per kk käteen verojen jälkeen. Verot ovat kuitenkin aika korkeat Saksassa.

Lisäksi apua muuttamiseen (relocation package, eli muutto maksetaan, jopa perheelle, jos sellainen sattuisi olemaan), terveydenhuolto (tämäkään ei ole itsestään selvä juttu), kielikurssi (satuin mainitsemaan, että olen opiskellut saksaa 7 v, mutta että se on aika ruosteessa - itse asiassa eihän sitä noissa töissä tarvitse, mutta "onhan sitä mukavaa jutella naapurien kanssa", kuten he tuumasivat), vuosibonus 15-25%, vuosilomaa paljon enemmän kuin minulla on nyt, + kaikki osavaltion yleiset vapaapäivät, tietty myös puhelin ja netti, henkilökohtainen veroneuvoja, apua auton hankinnassa/liisauksessa, kaikki muuttoon liittyvä paperirevohka ja ajokortin muuttaminen saksalaiseksi. Niin ja ensimmäisten kuuden kuukauden vuokra menee myös firman piikkiin.

Olin kyllä tipahtaa tuolilta eilen.

Luulin tänään saavani tarjouksen. Ulkomailla siis saadaan ensin virallinen tarjous, joka hyväksytään, ja sitten vasta tehdään sopimus.

Meiliin tupsahtikin tänään heidän puolestaan jo allekirjoitettu sopimus 👍.

Olen edelleen äimän käkenä, kaikki kävi niin äkkiä. Huomenna on uusi kokous, jossa saan kysellä sopimuksesta ja muista systeemeistä.

Niin, että kaikenlaista sitä voikin sattua!!!! Olen puntaroinut otanko homman vastaan, mutta toisaalta eipä siinä mitään menetäkään, kyllähän sieltä pois pääsee, ellei viihdy.

Ainakaan ei yhtään houkuta muuttaa Irlantiin takaisin, ja maksaa vähintään pari tonnia edes jonkunlaisesta luukusta, ja ne asunnot siis ovat varsin rähjäisiä. Kolmella tonnilla kuussa voisi jo irrota ihan siedettävä yksiö. Maksoin tuosta edellisestä kopperosta pari tonnia, ja se olikin todellinen löytö, suhteellisen uudessa rakennuksessa ja hyvällä alueella.

Helpompi Frankfurtista on käydä Suomessa kuin Dublinista.

Irlanti on kiva maa käydä, ystävällisiä ihmisiä, mutta asuminen siellä on kyllä ihan "persiasta".

Kiitos kun jaksoit lukea, piti avautua nyt jonnekin.Vieläkin tuntuu kuin olisin nähnyt unta, mutta kontrahti on kyllä tuossa edessäni.

Homma alkaisi alkuvuodesta 2023, koska minulla on 3 kk:n irtisanomisaika. 

Ehkäpä otan homman kuitenkin vastaan, vaikka olisihan mulla ihan hyväpalkkainen vakipaikka tuolla Irkuissakin.

8 kommenttia:

  1. Upeaa, onneksi olkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onhan se taas muutos, mutta vierivä kivi ei sammaloidu.

      Poista
  2. Wow, mahtavaa! Odotan innolla kertomuksia elämästä Saksassa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kertomuksia varmasti tulee, ihan kuten tuli Sveitsistäkin. Irkuista varmaan vähemmän?

      Poista
  3. Onnittelut sekä omenapuusta että uudesta työpaikasta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Luulin, että olet jättänyt tämän blogin kokonaan, kun ei mitään ole kuulunut! Kiva kun olet täällä taas!

      Poista
  4. Onneksi olkoon! Onko Frankfurt mieluisa kaupunki, ilmeisesti? Tuosta omenasta olen myös lukenut. Olisi kiva päästä maistamaan. Kovin makeista en niin välitä, hapokkaista ja aromikkaista kyllä. Hyvää syksynjatkoa! Eeva E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Työpaikka ei ole Frankfurtissa, vaan Frankfurtissa on suurin läheinen lentokenttä.

      Poista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!