Ihminen on fysiologiansa orja

Kaikkea sitä pitääkin miettiä. Halusin vaan selvennellä tätä ihmisen fysiologista (tai oikeastaan tämä meni vähän neurotransmitteripuolelle) taustaa, koska mitäänhän ei tapahdy ilman tiettyjä neurokemiallisia prosesseja. Tämä liittyy siis tähän aiempaan postaukseen. 

Rakastuminen laukaisee voimakkaan neurokemiallisen ketjureaktion, joka jolloin aivoihin aivoihin dopamiinia, noradrenaliinia ja kortisolia aiheuttaen euforiaa, sydämentykytystä ja pakkoajatuksia. Tätä voimakasta ja usein riippuvuutta aiheuttavaa alkuvaihetta ohjaa serotoniinin lasku, jota seuraa ajan myötä sitoutumishormonien, kuten oksitosiinin, lisääntyminen.

Image by JUrban from Pixabay

Mistä se kaikki alkaa?

Rakastuminen alkaa usein ihastuksesta ja voimakkaasta vetovoimasta toiseen. Tätä aivojen dopamiinin ja noradrenaliinin nousu ajaa eteenpäin, aiheuttaen euforiaa, sydämentykytystä ja keskittymistä henkilöön. Tämä alkuvaihe, usein tiedostamaton, sisältää limbisen järjestelmän (aivojen syvissä osissa oleva aivorunkoa ympäröivä rakenne, jota kutsutaan myös tunneaivoiksi), joka aktivoi palkitsemiskeskuksia, jotka motivoivat olemaan kumppanin kanssa.

Tottakai siihen kaikkeen antaa sykäyksen se toisen persoonan vetovoima, ne ominaisuudet, joita hänessä arvostat. 

Vetovoima (himo/ihastuminen) on vaihe, joka sisältää sukupuolihormonien ohjaamista (estrogeeni/testosteroni) ja aivokemikaalien (dopamiini, adrenaliini) vaikutusta. Tällöin tyypillisesti esiintyy voimakasta halua, jännitystä ja joskus ahdistusta.

Biologinen "huuma" tulee siitä, kun aivojen palkitsemisjärjestelmä (ventraalinen tegmentaalialue, keskiaivoissa sijaitseva aivojen alue, joka toimii keskeisesti aivojen palkitsemis- ja mielihyväalueena – tämä on myös aivojen dopaminergisten hermoratojen alkupiste) aktivoituu, samoin kuin samalla aktivoituu riippuvuutta aiheuttava, euforinen huuma, jolloin kumppani vaikuttaa täydelliseltä.

Mitä sen jälkeen tapahtuu?

Rakkaushormonit ovat aivojen ja kehon kemiallisia viestinviejä. Ne ovat pääasiassa oksitosiinia ja vasopressiinia, jotka edistävät kiintymyksen, siteen ja luottamuksen tunnetta. Fyysisen kosketuksen, läheisyyden ja sosiaalisen kanssakäymisen kautta vapautuvat hormonit edistävät pitkäaikaisia ​​ihmissuhteita ja turvallisuuden tunnetta. Varhaisessa intohimossa ne toimivat usein dopamiinin ja adrenaliinin rinnalla.

Mielenkiintoista sinänsä, attä rakastuminen vapauttaa dopamiinia, kemikaalia, joka saa palkitsemisjärjestelmän käyntiin, kuten aiemmin todettiin. Dopamiini aktivoi palkitsemisjärjestelmän, mikä auttaa tekemään rakkaudesta miellyttävän kokemuksen, joka muistuttaa hyvin paljon kokaiinin tai alkoholin käyttöön liittyvää onnellisuuden tunnetta.

Tästä eksyinkin lukemaan tutkimuksia siitä, voiko alkoholin käytöllä korvata lähimmän ihmissuhteen. Henkilökohtaista kokemusta on tällaisesta hamassa menneisyydessäni (se ihminen ei siis ole vaikuttanut elämässäni enää pitkiin aikoihin, ihan vaan selvennyksenä asiaan).

Alkoholi stimuloi aivojen palkitsemisjärjestelmää  (mesolimbistä dopamiinirataa, joka kuljettaa dopamiinia ventraaliselta tegmenttialueelta accumbens-tumakkeeseen, jolla on tärkeä osa esimerkiksi riippuvuuksien synnyssä, mutta myös mielihyvän kokemisessa). Tämä aiheuttaa dopamiinin, hyvän olon välittäjäaineen aallon erityisesti juuri nucleus accumbensissa. 

Tämä dopamiinin alkuryöppy aiheuttaa euforiaa, mielihyvää ja rentoutumista, mikä vahvistaa halua juoda enemmän. Krooninen käyttö johtaa kuitenkin yleisesti alhaisempiin dopamiinitasoihin ja reseptorien vähenemiseen, mikä aiheuttaa usein riippuvuutta ja vieroitusoireita. Lisäksi jatkuva alkoholin käyttö voi vaurioittaa aivojen palkitsemisjärjestelmää pysyvästi vaikeuttaen tai jopa estäen mielihyvän kokemisen muista asioista. Tässäpä se nyt sitten tulikin, tämän haman menneisyyteni tuttavuuden ongelma. 

Mutta palataanpa taas aiheeseen, eli parisuhteeseen.

Jos puhutaan kiintymyssuhteesta, niin ajan myötä nämä kemialliset purkaukset voivat muuttua syvemmäksi siteeksi, jota usein helpottaa oksitosiini, jota voisi kutsua läheisyyshormoniksi.

Mitä tulee suhteen kehitykseen liittyviin tekijöihin, rakkaushan kasvaa usein parhaiten jaettujen kokemusten, haavoittuvuuden ja sen hyväksynnän sekä henkilökohtaisen (molemminpuolisen) emotionaalisen yhteyden ja sen tarpeen myötä.

Tämä kaikki vaatii toisen huomiointia, tietynlaista tunneälyä ja tietenkin myös sitoutumista sekä toimivaa kommunikaatiota (vuorovaikutusta).

(lyhentelin tätä nyt aika reilusti, että jaksaisitte sen lukea – paljon mielenkiintoista jäi pois)

Alkoholittomat vs. alkoholipitoiset tuoksut

Tiesitkö, että hajuvedet sisältävät keskimäärin 70–90 prosenttia alkoholia koostumuksesta riippuen? Sitä käytetään tuoksun eri vivahteiden levittämiseen ja vahvistamiseen, ja se haihtuu nopeasti vapauttaen tuoksumolekyylejä, jotka parantavat hajuelämystä. Se luo myös kevyen, suihkutettavan koostumuksen ja toimii luonnollisena säilöntäaineena, joka pidentää säilyvyyttä ja estää bakteerien kasvua.

 Vuosikymmenten ajan se on ollut luksustuoksujen näkymätön selkäranka, joka vastaa tuoksuaineiden diffuusiosta iholla. Mutta kosmetiikan trendien siirtyessä kohti puhtaampaa ja ihotietoisempaa lähestymistapaa alkoholia aletaan yhä enemmän tarkastella sen potentiaalisen kuivattavan tai ärsyttävän vaikutuksen vuoksi, mikä on johtanut siirtymiseen kohti hellävaraisempia, alkoholittomia vaihtoehtoja.

Alkoholi ei ole vain pohja, vaan se on aktiivinen osa sitä, miten tuoksu herää eloon. Se toimii haihtuvana kantajana, joka nostaa aromaattiset molekyylit ja levittää ne ilmaan, jolloin hajuvesi voi heijastua ja hengittää ihon läpi.

Photo by William Bout on Unsplash

Aromipsykologian näkökulmasta kantaja-aineen leviäminen muokkaa myös sitä, miten tunnemme tuoksun emotionaalisesti, sillä alkoholipohjaiset tuoksut luovat usein tunnelmallisemman kokemuksen;. Ne tunkeutuvat henkilökohtaiseen tilaasi ja ympärilläsi oleviin tiloihin vaikuttaen paitsi omaan mielialaasi, myös siihen, miten muut reagoivat sinuun. Samaan aikaan alkoholi voi olla herkistävää tai kuivattavaa joillekin ihmisille, minkä vuoksi monet hakevat nyt muita vaihtoehtoja.

Alkoholin tarkoitus? 

Alkoholin tarkoitus on toimia tuoksuöljyjen diffuusorina, auttaen tuoksua leviämään iholle ja kestämään pidempään. Alkoholi auttaa tuoksua haihtumaan nopeasti, luoden alkutuoksun ja antaen tuoksun kehittyä.

Kun suihkutat tuoksua ja annat sen vaikuttaa iholla minuutin ajan, alkoholi haihtuu paljastaen tuoksun aidoimmassa muodossaan. Tässä mielessä alkoholi ei ole itse tuoksu, vaan se on tarkoitettu korostamaan tuoksun syvyyttä ja parantamaan sitä, miten hajuvesi koetaan.

Katse historiaan?

Vastoin yleistä uskomusta alkoholittomat tuoksut ovat aina olleet tärkeä osa hajuvesien valmistusta. Se on ainoa ja ainoa tapa, jolla hajuvesien valmistus sai alkunsa, erityisesti itäisessä maailmassa. Esimerkiksi monilla arabimarkkinoilla tämä konsepti ei ole uusi. Historiallisesti vesi oli niukkaa aavikkoalueilla, joten tuoksurituaalit kehittyivät eri tavalla. Voimakkaita attaria ja rikkaita puupohjaisia ​​öljyjä levitettiin pieninä pisaroina pulssipisteisiin, ei vain ylellisyytenä, vaan osana päivittäistä ihonhoitoa.

Vasta länsimaisten hajusteiden kaupallistumisen myötä alkoholipitoisista koostumuksista tuli maailmanlaajuinen normi, jota arvostettiin niiden iholle leviämisen, skaalautuvuuden ja helppokäyttöisyyden vuoksi.

Muutos trendeissä

Nykyinen muutos on sekä kuluttajavetoinen että parfyymikkojen kehityskulku. Kasvava tietoisuus ihon herkkyydestä, hyvinvoinnista ja ainesosien läpinäkyvyydestä lisää kiinnostusta, mutta samalla se avaa myös uusia muotoja ja tapoja kokea tuoksu. Alkoholittomat pohjat houkuttelevat intiimimpään, ihoa lähellä olevaan suhteeseen tuoksun kanssa. Pikemminkin kuin korvaavana, se nähdään parfymöörin paletin laajentumisena.

Äkillinen kiinnostus alkoholittomia tuoksuja kohtaan johtuu myös kuluttajien kysynnästä luonnollisuutta ja puhdasta kauneutta kohtaan, ja se edustaa samalla teknologista kehitystä hajuvesien alalla. Ihmiset haluavat puhtaampia ja hellävaraisempia vaihtoehtoja, ja näemme yhä enemmän uusia teknologioita, jotka tekevät alkoholittomista koostumuksista kannattavampia.

Alkoholittomien koostumusten edut?

Alkoholittomat tuoksut ovat yleensä hellävaraisia ​​iholle, mikä tekee niistä erityisen houkuttelevia herkille käyttäjille. Lisäksi niille on ominaista läpinäkyvyys. Kuluttajien tietoisuuden lisääntyessä tuotteidensa sisällöstä alkoholittomat koostumukset sopivat yhteen tämän laajemman muutoksen kanssa kohti tietoista, ainesosavetoista kosmetiikkaa.

Öljy- tai balsamimuotoiset tuoksut voivat usein tuntua ravitsevammilta tai kosteuttavammilta, ja ne tuntuvat miellyttävältä iholla sen sijaan, että haihtuisivat siitä. Tuloksena on pehmeämpi ja intiimimpi tuoksukokemus, sellainen, joka pysyy lähellä ja tuntuu henkilökohtaiselta eikä liian voimakkaalta.

Alkoholittomien tuoksuöljyjen alkuperällä on ratkaiseva rooli niiden vuorovaikutuksessa ihon kanssa. Kun käytetään korkealaatuisia öljyjä ja hyvin koostumuksia, alkoholittomat tuoksut voivat olla parempi vaihtoehto herkälle iholle. Jos hajuveden alkuperä ja koostumus ovat kuitenkin epäselviä, alkoholipohjainen sekoitus voi olla turvallisempi valinta, koska näitä testataan yleensä laajemmin turvallisuuden, ärsytyksen ja allergeenipotentiaalin varalta.

Vaikuttaako alkoholin poistaminen kestävyyteen ja säilyvyyteen?

Alkoholittomat tuoksut saattoivat aikoinaan olla epäedullisessa asemassa kestävyyden suhteen, mutta tämä käsitys on muuttumassa. Koostumuksen ja teknologian kehittyessä monet niistä tarjoavat nyt hyvän kestävyyden ja pysyvät iholla vakaampina ja tasaisempina.

Siitä huolimatta ne eivät välttämättä toimi paremmin, vaan eri tavalla. Öljy- ja balsamipohjat voivat kestää iholla pidempään, koska ne haihtuvat hitaammin. Koostumuksessa tähän pyritään rakentamalla vahvempia pohjarakenteita, käyttämällä fiksaattoreita ja tasapainottamalla tuoksut huolellisesti ilman alkoholeja.

Lopuksi, koska alkoholi ei haihdu nopeasti, tuoksumolekyylit eivät nouse ja leviä ilmaan yhtä voimakkaasti, joten tuoksu pysyy lähempänä ihoa.

Öljyt vs. balsamit vs. vesi

Öljyt ja balsamit käyttäytyvät iholla samalla tavalla. Ne ovat täyteläisiä ja pehmentäviä, sulavat ihoon ja leviävät lähelle luoden intiimimmän tuoksun. Vesipohjaiset koostumukset sitä vastoin imeytyvät nopeasti, mutta hiki ja kehon kemia häiritsevät niitä helpommin, mikä usein johtaa heikompaan tuoksupilveen ja vähemmän diffuusiin, lyhyempään kestoon. Vesipohjaiset hajuvedet eivät ole paras tapa tehdä hajuvesiä, koska ne kantavat tuoksuaineita vähemmän, levittyvyys on pienempi ja niissä on hieman kostea jälkiaromi, joka tulee tuoksuun.

Mitä sitten tapahtuu, kun alkoholi poistetaan? Tässä on kaksi yleisimmin käytettyä vaihtoehtoa.

Öljypohjaiset: Näissä koostumuksissa käytetään kasviperäisiä kantajaöljyjä – kuten jojobaa, mantelia tai kookosta – tuoksun asteittaiseen vapauttamiseen. Ne jättävät pehmeämmän tuoksujäljen ja samalla ravitsevat ihoa.

Vesipohjaiset: Näitä vesipohjaisia ​​koostumuksia kutsutaan usein tuoksuvesiksi. Koostumus on kevyt, lähes huomaamaton eikä jätä jäämiä iholle. Viimeaikaiset edistysaskeleet hajuvedessä ovat laajentaneet tämän alkoholivaihtoehdon mahdollisuuksia. Teknologiat, kuten mikrokapselointi – jossa tuoksumolekyylit suljetaan pieniin pisaroihin – parantavat sekä leviämistä että pysyvyyttä, nostaen suorituskykyä tinkimättä koostumuksesta tai mukavuudesta.

Alkoholi vai alkoholiton: Kumpi on parempi?

Ajatuksena ei ole korvata toinen toistaan. Markkinat selvästi laajenevat hyvinvoinnin, kulttuuristen mieltymysten ja ihoystävällisten koostumusten kysynnän vetämänä. Alkoholipohjaiset hajuvedet jatkavat johtoasemaansa kun taas alkoholittomat muodot raivaavat tilaa intiimimmille, henkilökohtaisemmille tuoksukokemuksille ilman ihoärsytystä.

Mietteitä

Takana mielenkiintoinen viikko.

Minulla oli miesvieras. Ei siis mitään sen kummempia, vaikka emme todellakaan ekaa kertaa samassa sängyssä nukkuneet (olisi minulla tosin ollut vierashuonekin). Tosin tässä kyllä olisi potentiaalia kehittyä hyvinkin kiihkeäksi rakkaussuhteeksi, mutta joku asia hidastaa hommaa. En tiedä, mikä.

Hän on älyllisesti erittäin haastava, mikä todellakin sopii minulle erinomaisesti. Tyhmiä ihmisiä en jaksa kauaa katsella. Tai kuunnella. Eikä sellaisten kanssa löydy mitään yhteistä.

No, se vierailu ei mennyt ihan yksiin omien toiveitteni kanssa, mutta katsotaan, mitä tapahtuu. Vai tapahtuuko yhtään mitään millään saralla. Hirveästi kyllä ikävöin, kun ollaan erossa, mikä on todella hämmästyttävä juttu. Aivan uusi asia minulle. Ymmärsin, että tunne on molemminpuolinen.

Toinen juttu, mikä hämmästyttää on se, että ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin olevani yksin. Siis viime syksynä ja vielä pahemmin nyt. Yksin oleminen ei ole ollut ongelma edes lapsuudessani, mutta nyt olen senkin kokenut. Eikä se ole hyvä tunne. Ei ainakaan pidemmän päälle.

Mutta tosiaan, katsotaan, mitä tapahtuu, ja voi tosin olla, ettei tapahdu mitään. Onhan tuosta elämänkumppanini kuolemastakin vasta suhteellisen vähän aikaa.

Kävin hautausmaallakin eilen. Jopa kahteen otteeseen. Aina se kirpaisee. En voinut kuvitellakaan koko asiaa vuosi sitten. Minulla on rautainen tahto, mutta silläkään ei pidetä ihmisiä hengissä. Mietin vieläkin, että olisinko voinut tehdä jotakin toisin ja vaikuttaa asiaan. Olisinko voinut aikaistaa paluutani Suomeen, mikä oli aika mahdoton ajatus, koska irtisanomisajat ovat Saksassa pitkiä ja viime toukokuussa oli vielä se leikkaus, jonka halusin hoitaa Saksassa, koska Suomessa olisi ollut kyseiseen operaatioon pitkät jonot.

Ei mikään parisuhde ole ongelmaton, eikä se sitä aina ollut meilläkään. Minä olin lähdössä siitä useaan otteeseen, mutta silti se piti. Piti lujasti. Vaikka olimme niin eritahtisia. Tässä vähän valaistusta asiaan, vaikka meillä se lähinnä hannasi toisista syistä. Hänkin tiedosti todella hyvin, missä oli vika, ja asiasta keskusteltiin useaan otteeseen ihan avoimesti.

Silti se menetys on ollut ihan valtava.

Kummasti kyllä elämä kantaa. Olin niin rikki viime syksynä, etten olisi voinut edes kuvitella elämääni eteenpäin nyt keväällä. 

Syksystä kun selvisin, niin seuraelämä on ollut varsin vilkasta. Tämä varmaan johtuu siitä, että olen "kulkenut silmät auki". Hyvä näin.

*****

Onko rakkaus itsekäs tunne?

Tämä voi olla varsin monitahoinen kysymys. Rakkauteen liittyy sekä omaa hyvinvointia edistäviä (itsekkäitä), että toista huomioivia (epäitsekkäitä) piirteitä.

Rakkauden itsekkyys (omat tarpeet):

• Hyvän olon tarve: Rakkaus on tunne, joka saa meidät tuntemaan itsemme hyväksi, turvalliseksi ja merkitykselliseksi
• Omat tarpeet: Joskus rakkauden taustalla voi olla tarve täyttää omia alitajuisia tarpeita tai riippuvuutta, mikä voi tuntua raastavalta, eikä niinkään aidolta rakkaudelta.
• Itserakkaus: Aito rakkaus alkaa usein itsensä rakastamisesta. Nyt voi myös kysyä, että pystyykö koskaan rakastamaan toista, ellei hyväksy ja rakasta itseään.

Rakkauden epäitsekkyys (toisen huomioiminen)

• Välittäminen: Rakkaus on tunne, joka saa välittämään toisesta ihmisestä hyväksyen tämän heikkoudet ja tekemällä jotain toisen eteen.
• Pyyteetön rakkaus: Kun rakkaus ylittää itsekkyyden, se muuttuu syväksi, epäitsekkääksi yhteydeksi, jolla kunnioitetaan toista.
• Terve rakkaus: Rakkaus ei ole itsekäs, vaan on terveessä määrin epäitsekäs.

Rakkaus valintana:

• Rakkaus on ensisijaisesti valinta, tekoja ja sitoutumista, ei vain tunne.

• Rakkaus on myös hormonien ohjaama tunne, kun taas rakastaminen on päätös toimia toisen parhaaksi.

Yhteenvetona voin todeta, että rakkaus sisältää itsekkyyttä (tarve tulla rakastetuksi), mutta sen kypsässä muodossa korostuu epäitsekkyys ja halu tuottaa toiselle onnea.

Paljonko on paljon, kun puhutaan suihkussa irronneista hiuksista?

Siivosin kylppäriäni ja totesin, että viemärin sihdissä on taas tukku hiuksia. Toistaiseksi en ole vielä huomannut merkittävää eroa hiusteni määrässä ennen suihkua ja sen jälkeen. Mutta silti aina mietin, onko suihkussa menettämieni hiusten määrä tyypillistä vai merkki ongelmasta.

Onko hiustenlähtö suihkussa yleistä, ja miksi? Ja kuinka paljon hiustenlähtöä on liikaa? Voisiko suihkussa käymisen harvempi tiheys olla hiustenlähdön hidastamisen salaisuus? Vai mikä...?

Luonnollinen kasvusykli on merkittävä tekijä hiusten irtoamisen kannalta. Kirjoittelin tästä asiasta aiemmin täällä. 

Monet hiussuortuvat jäävät kiinni johonkin kehomme irrotettua ne

Vaikka joinakin päivinä saattaa vaikuttaa siltä, ​​ettei hiuksia irtoa lainkaan ja toisina niitä irtoaa paljon, hiustenlähtö on yleensä tasaista päivästä toiseen. Menetämme luonnollisesti 50–100 hiusta päivässä osana normaalia kasvukiertoa.

Useimmilla ihmisillä irtoaa yksittäisiä hiuksia päivän aikana, eikä sitä edes huomaa. Suurin osa irtoavista hiuksista ei kuitenkaan irtoa välittömästi. Tämä johtuu siitä, että monet näistä hiuksista pysyvät "loukussa" tai takertuneina muihin hiuksiin, mikä pitää ne edelleen päässämme.

Takertuneet hiukset irtoavat yleensä suihkussa

Jumiutuneet hiuskarvat irtoavat lopulta, mutta niiden irrottaminen vaatii yleensä hieman työtä. Monille meistä tämä työ tapahtuu hiustenpesun yhteydessä. Suihku on ensisijainen hiustenlähtöpaikka mekaanisen toiminnan vuoksi. Päänahan hierominen shampoota pestessä ja veden paino auttavat irrottamaan jo kasvamisen lopettaneita ja irtoavia hiuksia.

Hiustupon näkeminen viemärisihdissä voi aiheuttaa huolta, mutta useimmissa tapauksissa se on täysin normaalia. Syy siihen, miksi monet meistä näkevät tämän hiuskasan suihkussa aina hiukset pestyään, on se, että nämä jumiin jääneet hiukset tulevat ulos kaikki kerralla eivätkä vähitellen päivän mittaan.

Pitäisikö suihkussa irtoavien hiusten määrää vahtia?

Voi olla houkuttelevaa tarkkailla sitä määrää varmistaaksesi, että hiustenlähtösi on normaalin rajoissa tai ettei se pahene. Se ei kuitenkaan ole hyvä ajatus. Tämä voi johtaa tarpeettomaan ahdistukseen.

Jos huomaat lattialla suuremman hiuskasan yhden suihkun jälkeen, yleisin syy siihen saattaa olla niinkin yksinkertainen kuin hiukan pidempi pesuväli. 

Lyhytaikainenkaan hiustenlähdön lisääntyminen ei yleensä viittaa ongelmaan. Väliaikaista hiustenlähdön lisääntymistä voi esiintyä sairauden, synnytyksen, vakavan stressin tai uuden hiusrutiinin aloittamisen jälkeen. Tämän tyyppisen hiustenlähdön pitäisi vakiintua kahden tai kolmen kuukauden kuluessa.

Jos haluaa seurata hiustenlähtöään, voi olla parempi seurailla poninhännän halkaisijaa tai jakauksen näkyvyyttä seuraavan kuuden kuukauden ajan. Pienempi halkaisija tai leveämpi jakaus kuuden kuukauden kuluttua voi viitata siihen, että menetät jatkuvasti enemmän hiuksia kuin tyypilliset 50–100 hiussuortuvaa päivässä, hän sanoi. Jos näin tapahtuu, voi olla aika hakeutua asiantuntijan puheille.

Entäs sitten, jos näissä tapahtuu muutoksia?

Jos huomaat odottamatta menettäväsi enemmän hiuksia, voi olla hyödyllistä selvittää, miksi näin.

Joillakin ihmisillä hiustenlähtö on normaali osa ikääntymisprosessia. Naisilla kiihtynyt hiustenlähtö voi alkaa 40-vuotiaana. Miehillä hiustenlähtö voi alkaa 20–30-vuotiaana, ja jopa 50 prosentilla miehistä on ohuemmat hiukset 50-vuotiaana. Jos kuulut tähän ikäryhmään, hiustenlähtösi on todennäköisesti normaali osa ikääntymisprosessia.

Joskus syynä ovat huonot hiustenhoitotavat, jotka on yleensä helppo korjata. Hiusten liian voimakas hankaaminen pesun aikana, hiustenkuivaajan käyttö korkealla lämmöllä, peseminen voimakkailla shampoilla, voimakkaiden muotoilutuotteiden käyttö ja märkien hiusten liian voimakas hankaaminen pyyhkeellä voivat edistää hiustenlähtöä.

On olemassa pari paljastavaa merkkiä siitä, että hiustenhoitorutiini voi olla syyllinen. Jos merkittävässä määrässä suihkussa irronneita hiuksia ei ole pientä tuppea päässä ja ne ovat lyhyitä ja rosoisia, keskimääräistä suurempi hiustenlähtösi johtuu todennäköisesti katkeilusta.

Jos ikä tai hiustenhoitorutiini eivät ole syynä lisääntyneeseen hiustenlähtöön, varmaankin on suositeltavaa konsultoida ihotautilääkäriä tai hiustasiantuntijaa ongelman selvittämiseksi. Ongelmahan voi viitata esimerkiksi fysiologiseen tai henkiseen stressiin, hormonaalisiin muutoksiin, ravintoainepuutoksiin tai hiustenlähtö voi olla geneettistä.

Mitä voi tehdä estääkseen karvanlähtöä suihkussa?

Hiustenlähtö on säännöllinen osa hiustenkasvusykliä, eikä sitä voi pysäyttää kokonaan millään tavalla.

Jotkut uskovat, että suihkussa käynnin harventaminen pysäyttää tai hidastaa hiustenlähtöä, mutta näin ei ole. Pesun väliin jättäminen voi pahentaa päänahan tulehdusta, mikä vaikuttaa negatiivisesti hiustenkasvuun.

Versace Bright Crystal

Katsastetaanpa taas pitkästä aikaa yksi tuoksu, eli Versacen Bright Crystal. Tuoksu kuuluu kukkais-hedelmäiseen kategoriaan ja se on lanseerattu vuonna 2006.

Versace Bright Crystal (2006) on espanjalaisen mestariparfymööri Alberto Morillasin suunnittelema raikas kukkais-hedelmäinen tuoksu. Siinä on voimakkaita yuzu-, granaattiomena- ja jäätuoksuja, jotka johdattelevat pionin, lootuksen ja magnolian sydäntuoksuun, ja jossa on myski, mahonki ja meripihka pohjatuoksussa. Kevyestä, feminiinisestä ja hieman makeasta aromistaan ​​tunnettu tuoksu sopii erinomaisesti päivittäiseen käyttöön, mielestäni erityisesti keväällä ja kesällä. Runsaat hedelmäiset nuotit antavat tälle tuoksulle jopa gourmand-vivahduksen.

Tämä on helppokäyttöinen ja elegantti tuoksu, joka ei tainnuta ketään läsnäolollaan. Käytöltän se on monipuolinen, sopii hyvin joka tilanteeseen ja sen kestävyys iholla on kevyt tai kohtalainen, tyypillisesti noin 4–5 tuntia.

Tyyliltään se on raikas, valoisa ja elegantti, ja suhteellisen kevyt.

Jauhemaksapihvit (ja suppilovahverokastike)

Monet eivät maksasta pidä, mutta minusta se on todella hyvää, kunhan sen osaa kunnolla laittaa. Nyt tuli laitettua jauhemaksapihvejä, jotka kruunattiin suppilovahverokastikkeella (edelleen kiitos suppiksista, Tuija!)

Tarjoan tosiaan nämä pihvit mieluiten suppilovahverokastikkeen ja peruna-palsternakkamuusin kanssa (viimeksimainittu on ihan einesruoka, mutta hyvä sellainen, purkissa myydään eineshyllyssä). Ylläolevassa kuvassa myös höyrytettyjä neulapapuja ja pikaisesti uunin kautta käytettyjä miniluumutomaatteja, näin tomaattien lykopeeni-antioksidantti imeytyy paremmin.

Suppilovahverokastikkeeseen laitan vain jäisestä köntsästä pakasteesta rouhittua suppilovahveroa voissa paistettuna, pari tippaa nestemäistä valkosipulia, rouhittua Tellicherry-pippuria ja kermaa (+ suolaa). Keitän hiukan kasaan ja se on siinä.

Kastikkeen voi toki tehdä klassisemminkin silppuamalla sipulia ja paistamalla se sienisilpun kanssa voissa.Sitten kermaa, valkopippuria ja suolaa ja se on siinä.

Nestemäinen valkosipuli on muuten aika herkullinen mauste, ja sitä saa näemmä Suomestakin.

Oman nestemäisen valkosipulini toin Saksasta, eikä sitä tarvita tähän soosiin kovin paljoa (yhden hengen kastikesatsiin riittää noin max puoli teelusikallista.

Mitä tulee näihin jauhemaksapihveihin, ne ovat yllättävänkin helppoja tehdä.

Jauhemaksapihvit (n. 11 kpl paksuja lettupannulla paistettuja + 3 pientä koepihviä)

2 raakaa perunaa

1 sipuli

1 omena

350 g jauhettua naudan maksaa (ellei kaupan palvelutiskillä ole, katso pakasteista)

1 muna

1 tl suolaa (tai maun mukaan)

1/4 tl jauhettua valkopippuria (tai maun mukaan)

1/2 tl meiramia (tai maun mukaan)

Itse tykkään maustaa hiukan reilummin, nämä reseptin mitat eivät riitä minulle mitenkään..

Kuori ja raasta perunat, sipuli ja omena.

Sekoita aineet ja paista öljyssä tai voissa "koepihvi" ja säädä mausteita sen mukaan, jos tarvitsee.

Laitoin nämä paistinpannulta suoraan foliovuokaan ja peitettynä vielä joksikin aikaa 180 C uuniin, että taikinassa ollut peruna ja sipuli pehmenisivät.

Lisukkeeksi sopivat myös rakuunaporkkanat, tai paistetut porkkanat ilman rakuunaa.

Nyt sattui olemaan kaapissa useita naposteluporkkanapusseja, joten silppusin yhden pannulle ja paistoin voissa sopivan kypsäksi. Hiukan suolaa ja tässä tapauksessa sekaan meni rakuunaa.

Toinen versio neulapavuista voisi olla se, että ne höyrytyksen jälkeen laitetaan ensin kylmään veteen (värin säilyttämiseksi) ja sitten niputetaan pieniin nippuihin, kääritään pieneen savupekonisuikaleeseen (laita hammastikulla kiinni) ja sitten nämä joko paistetaan pannulla tai laitetaan uuniin. Näitä aion laittaa huomenna lisukkeeksi noiden porkkanoiden ja tomaattien rinnalle. Toivottavasti muistan laittaa kuvan tähän.

Huomaa, että puolukkahilloa voi tietty laittaa tarjolle näitten pihvien kanssa, mutta minä en siitä kombosta pidä, ja mielestäni se hiukan riitelee tuon kastikkeen kanssa, mutta toki makunsa kullakin.

Kortisolinaama

Kortisoli on lisämunuaisten tuottama steroidihormoni, joka toimii kehon tärkeimpänä stressihormonina ja säätelee elintärkeitä toimintoja, kuten aineenvaihduntaa, verenpainetta ja immuunivastetta. Se säätelee uni-valverytmiä, ja sen pitoisuus on korkeimmillaan aamulla koska se auttaa sinua heräämään.

”Kortisolikasvot” on sosiaalisessa mediassa suosittu termi, joka kuvaa pyöreää, turvonneen näköistä kasvojen ulkonäköä, joka johtuu stressihormoni kortisolin korkeista pitoisuuksista. Kortisoli aiheuttaa rasvan ja nesteen kertymistä kudokseen. Vaikka kyseessä ei ole virallinen lääketieteellinen diagnoosi, se muistuttaa ”kuukasvoja” (cushingoid facies, moon face), joka on oire vakavista taustalla olevista sairauksista, kuten kroonisesta stressistä, steroidien käytöstä tai Cushingin oireyhtymästä. Oireita ovat kasvojen rasvan lisääntyminen, akne, punoitus ja ihon oheneminen. 

Liian suurina määrinä kortisoli voi kuitenkin vaikuttaa imukudosjärjestelmäämme ja aiheuttaa turvotusta silmien, poskien ja leuan alueella. Vaikka ”kortisolikasvojen” ilmiötä koskevaa tieteellistä tutkimusta ei ole juurikaan tehty, kokemusperäistä (anekdoottista) tietoa kyllä löytyy. Arvelen kuitenkin, että niin sanottujen ”kortisolikasvojen” (moon face) oireet voivat itse asiassa liittyä steroidien käyttöön (kortisoni) tai Cushingin oireyhtymään, joka on erittäin harvinainen sairaus, joka ilmenee, kun keho tuottaa liikaa kortisolia.

Liian korkea kortisolitaso liian pitkään ei ole hyväksi kenenkään terveydelle. Ihannetilanteessa keho laskee kortisolitasoja luonnollisesti, kun stressi tai koettu uhka on ohi, mutta jos stressi jatkuu pitkään, korkeat kortisolitasot voivat pitää kehon ”taistele tai pakene” -tilassa. Tämä voi heikentää immuunijärjestelmää ja muuttaa suolistomikrobiomia, mikä tekee meistä alttiita tulehduksille ja infektioille sekä voi aiheuttaa väsymystä, ärtyneisyyttä, päänsärkyä, aivojen sumua, aknea, unettomuutta, painonnousua ja jopa ahdistusta ja masennusta.

Elämän kaikkea stressiä on lähes mahdotonta poistaa kokonaan. On kuitenkin olemassa keinoja hallita sitä olipa kyse sitten tietoisuusharjoituksista (mindfullness), meditaatiosta, pranayamasta, joogasta, kohtuullisesta liikunnasta tai yksinkertaisesti säännöllisestä, laadukkaasta unesta. Samoin terveellinen ja tasapainoinen ruokavalio, jossa on vähän puhdistettua sokeria, tyydyttyneitä rasvoja, liikaa alkoholia ja kofeiinia voi auttaa. Kaikki nämä voivat nostaa kortisolitasoa, mutta runsas määrä omega-3-rasvahappoja, magnesiumia, kuitua ja antioksidantteja, voi auttaa torjumaan kortisolin vaikutuksia.

Tässä sitten muutamia asiaa kuulemma auttavia ruoka-aineita. Jos listattu ruoka-aine on hapatettua, tarkasta, ettei sitä ole kuumakäsitelty, sillä silloin. siinä ei ole terveellisiä suolistoprebiootteja.

Kimchi

Tämä fermentoitu superruoka on syystäkin keskeinen osa korealaista ruokakulttuuria. Probioottisista bakteereista täynnä oleva kimchi auttaa säätelemään suoliston toimintaa (jota monet lääketieteen ammattilaiset kutsuvat ”toiseksi aivoiksi”). On siis loogista, että kimchin terveyshyödyt, joihin kuuluu suolistobakteerikannan vahvistuminen, johtavat parempaan stressin sietokykyyn suolisto-aivo-akselin kautta.

Täysjyvävilja

Eräässä vuonna 2019 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että täysjyväviljasta saatavien hiilihydraattien lisääminen ruokavalioon voi parantaa kortisolin vaikutusta elimistössäsi päivän aikana. Tällaisia elintarvikkeita ovat esimerkiksi täysjyväleipä, ruskea riisi, kaura ja hirssi.

Jogurtti

Jogurtin suhteen kannattaa valita kreikkalainen vaihtoehto. Kreikkalaisessa jogurtissa on paksumpi koostumus, kaksinkertainen määrä proteiinia sekä runsaasti kalsiumia. Se sisältää myös enemmän probiootteja, jotka auttavat pitämään suolisto-aivo-akselin tasapainossa, sekä vähemmän sokeria, mikä auttaa sinua pysymään kylläisenä ja tasapainoisena koko päivän ajan. 

Sitrushedelmät

Appelsiinit, sitruunat ja greipit sisältävät kaikki valtavan määrän C-vitamiinia, jonka on tutkimusten mukaan todettu vähentävän kroonisen stressin aiheuttamien sairauksien riskiä.

Banaanit

Banaanit eivät ole hyödyllisiä vain kaliumin saannin tavoitteiden saavuttamisessa (kaliumi on välttämätön mineraali sydämen, lihasten ja hermoston toiminnalle). Niissä on myös runsaasti magnesiumia (tärkeää mineraalia, jonka tiedetään auttavan unen säätelyssä) sekä B6-vitamiinia, joka on keskeinen serotoniinin (onnellisuushormonin) tuotannossa.

Lehtivihannekset

Lehtivihannekset, kuten pinaatti, rucola ja lehtikaali, ovat täynnä vitamiineja, kivennäisaineita ja antioksidantteja. Ne sisältävät runsaasti folaattia, joka voi auttaa säätelemään kortisolitasoja ja edistää suoliston mikrobiomin terveyttä. Tämä on välttämätöntä serotoniinin kaltaisten välittäjäaineiden tuotannolle, sillä serotoniini on toinen kortisolia hillitsevä tekijä.

Tumma suklaa

Ei ole mikään uutinen, että pienet määrät tummaa suklaata, jossa on vähintään 70 % kaakaota, tekevät hyvää terveydelle. Antioksidanttirikas tumma suklaa on terveellisempää kuin maito- tai valkosuklaa. Vähemmän tiedetään siitä, että kaakaon sisältämät flavonoidit voivat auttaa lieventämään lisämunuaisten stressireaktiota ja siitä seuraavaa kortisolin vapautumista.

Vihreä tee

Vihreä tee sisältää runsaasti katekiineja, jotka ovat antioksidanttisia polyfenoleja, sekä L-teaniinia, rentoutumista edistävää aminohappoa. Se on samalla sekä rauhoittava että virkistävä, joten se on ihanteellinen juoma stressaavissa tilanteissa. Voit nauttia sitä irtoteenä, teepussina tai matchana. Sitä voi myös lisätä smoothieihin ja jälkiruokiin.

Lohi

Lohi on kenties iholle kaikkein suotuisin ruoka. Se (kuten muutkin terveellisiä rasvoja runsaasti sisältävät kalalajit, kuten sardiinit ja makrillit) voi auttaa säätelemään kortisolitasoja sen tulehdusta hillitsevien omega-3-rasvahappojen ansiosta. Joissakin tutkimuksissa onkin havaittu, että kalaöljyt voivat hillitä lisämunuaisten toimintaa stressitilanteissa.

Avokado

Avokado on toinen iholle hyvä ruoka, joka sisältää runsaasti kaliumia sekä magnesiumia, eli stressiä lievittävää mineraalia, joka edistää unta ja lihasten rentoutumista auttamalla torjumaan kortisolin vaikutusta. Yhdistä se paahdetulle täysjyväleivälle keitetyn tai uppomunan kanssa tasapainoisen aamiaisen saamiseksi.

Palkokasvit

Kikherneet, pavut ja härkäpavut sekä linssit, herneet ja lupiinit ovat kaikki erinomaisia kuitujen lähteitä, jotka edistävät suoliston terveyttä ja säätelevät verensokeria. Lisäksi ne sisältävät runsaasti B-vitamiineja ja magnesiumia, jotka molemmat edistävät hermoston tervettä toimintaa.

Marjat

Karhunvatukat, mustikat, puolukat, vadelmat ja muut vastaavat marjat ovat pieniä antioksidanttien voimanpesä, jotka torjuvat vapaita radikaaleja. Tämän ansiosta ne vähentävät oksidatiivista stressiä ja kortisolitasoja. Lisää marjoja smoothieihin ja jogurttiin tai nauti niitä kourallisen manteleiden ja saksanpähkinöiden kera.

Pähkinät

Mantelit, saksanpähkinät, hasselpähkinät, cashewpähkinät ja parapähkinät sisältävät kaikki stressiä lievittäviä ominaisuuksia, sillä ne sisältävät terveellisiä rasvoja, magnesiumia, B-vitamiineja ja antioksidantteja. Lisää niitä salaatteihin ja pastaruokiin tai pidä niitä käden ulottuvilla välipalaksi aterioiden välillä.

Munat

Sen lisäksi, että munat ovat erinomainen laadukkaan proteiinin, vitamiinien ja kivennäisaineiden lähde, ne sisältävät koliinia, joka on välttämätön ravintoaine. Koliinilla on tärkeä rooli aivojen terveyden kannalta, ja se auttaa vähentämään stressiä ja ahdistusta parantamalla henkistä hyvinvointia. Proteiinipitoisen, munapohjaisen aamiaisen syöminen aamulla voi olla helppo tapa pysyä kylläisenä ja tyytyväisenä lounaaseen asti.

Chia-siemenet

Chia-siemenet sisältävät runsaasti tulehdusta hillitseviä omega-3-rasvahappoja, ja ne auttavat alentamaan kortisolitasoja sekä edistävät rauhallisuuden tunnetta. Valmista chiavanukasta maito- tai kasvimaidolla, lisää niitä smoothieihin tai tee helppoa suklaamousse-jälkiruokaa liottamalla siemeniä mantelimaitoon ja sekoittamalla ne sitten puhdasta kaakaota sekä pari teelusikallista vaahterasiirappia tai hunajaa makeutta varten.

La Roche-Posay Cicaplast Baume B5+

Jospa sitten vakavampien aiheiden jälkeen tänään hiukan kevyemmin, eli kosmetiikkaakin vähäsen.  

La Roche-Posayn Cicaplast Baume B5+ on ihovoide, jota kuvaillaan nimensä mukaan balmimaiseksi, täyteläiseksi ja uudistavaksi voiteeksi kuiville ihoalueille. Tuote sopii koko perheelle aina kolmivuotiaasta ylöspäin, ja se on testattu 14 eri käyttöaiheessa.

Voide sisältää mm. glyseriiniä, sheavoita, madecassosidejä, pantenolia, Centella asiatican eli rohtosammakonputken lehtiuutetta, yacon-kasvin (Polymnia sonchifolia) juuriuutetta, jolla on ihoa hoitava ja antioksidanttinen vaikutus, kosteuttavaa mannoosia, sekä Tribiome-nimistä ainesosaa, josta hiukan lähemmin alla.

Tribiome on prebiootti, joka on sekoitus seuraavista ainesosista:

Alfaglukaanioligosakkaridi, joka on luonnollisista sokereista (sakkaroosi ja maltoosi) entsymaattisella synteesillä saatu ihoa suojaava ainesosa. Sen väitetään olevan bioselektiivinen substraatti, joka suojaa ja stimuloi ihon hyödyllistä mikrobikasvustoa vaikuttamatta samalla taudinaiheuttajiin tai haitalliseen kasvustoon. Se stimuloi myös keratinosyyttien (ihosolujen) tuottamia antimikrobisia peptidejä.

Vitreoscilla-bakteerin käymistuotetta. Vitreoscilla on termaalisista lähteistä löytyvä rihmamainen gramnegatiivinen bakteeri. Sen on osoitettu vaikuttavan immuunijärjestelmään. Termaaliveden kutinaa lievittävät ja tulehdusta hillitsevät ominaisuudet ovat hyvin tunnettuja, ja dermatologista kylpylähoitoa määrätään atooppista ihottumaa ja psoriaasia sairastaville potilaille. Tässähän on myös La Roche-Posayn tuotteille tyypillisesti tuota termaalivettä.

Tutkimuksissa on osoitettu, että vitreoscillafermentin paikallinen käyttö vaikuttaa suoraan ihoon lievittämällä seborrooista dermatiittia ja atooppista ekseemaa rauhoittamalla ihoa, palauttamalla ihon suojakerroksen, ja siten ihon mikrobiomin tasapainon.

Maitohappobakteerit (lactobacillus). Laktobasillipohjainen probioottinen fermentti tukee ihon luonnollista mikrobiomia rauhoittamalla ja hoitamalla ihoa. Se myös lievittää punoitusta, jolloin iho näyttää tasaisemmalta ja säteilevämmältä.

Omat kokemukseni:

Voide on kyllä paksuhkoa, mutta tuntuu varsin "kuivalta", mikä johtunee zea mays -nimisestä ainesosasta, joka on maissista valmistettu, valkoinen tai kellertävä, jauhomainen aine

Sillä on jonkin verran mattapintaista vaikutusta, se vähentää rasvaisuutta ja tahmeutta sekä auttaa koostumusta levittymään helposti ilman valkoista jälkeä tai kiiltoa. 

Käytöstä neuvotaan, että voidetta levitetään puhtaalle ja kuivalle iholle kaksi kertaa päivässä avohaavoja ja silmänympärysihoa välttäen. Mutta höh, enhän minä ikinä käyttöohjeita lue, ja kokeilin vetää paksun kerroksen heti silmänympärysihollekin. Ei ongelmia. Sinne voide jätti vaalean kalvon, vaikka jossain tuoteselosteessa tosiaan sanottiinkin, ettei näin käy. Tämä johtui varmaankin tuosta maissipohjaisesta jauheesta, voiteessa olevasta sinkkiglukonaatista tai trihydroksistearaatista, tai näistä kaikista yhdessä. Minusta tuo voisi toimia hyvin meikin alla silmänympäryksillä, mutta älkää te kovin herkkäihoiset kylläkään kokeilko 🤔

Ihmissuhteita ja sinkkuuden "ihanuutta"

Tiesittekö, että ihmiset pääsääntöisesti tunnistavat ensin toisissa ihmisissä niitä piirteitä, joita heillä itsellään on?

Tuli vaan mieleen, kun minua taannoin haukuttiin "isoegoiseksi". Minä nyt en vaan sellaista tunnistaisi omaksi piirteekseni. Enkä kyllä kenenkään toisenkaan, ei, vaikka sellainen ihminen tuotaisiin eteeni esiteltäväksi. Syynä siihen on se, etten minä ole mikään sellainen. Enkä myöskään ole mikään ääliö näissä(kään) asioissa.

Kaikkinainen tällainen toisen, tuntemattoman ihmisen arvostelu (tai arviointi) osoittaa vaan jonkinlaista arvostelukyvyn puutetta.

Sitten kun kuvioissa on vielä rähinäviinaa tai jotakin muita nupinhimmennysaineita, niin homma kohoaa ihan omiin sfääreihinsä, ja se on ruma näky. Mielenterveysongelmaiset ovat sitten vielä oma lajinsa, tosin näistä olen aika hyvin saanut pysyteltyä erossa.

Photo by Kenny Eliason on Unsplash

Tuli vaan mieleen, kun nyt olen viettänyt hiukan normaalia vilkkaampaa seuraelämää, niin "haaviin" jää/on jäänyt vähän vaikka mitä. Ihan ilman etsimistä.

Useimmiten vieraiden ihmisten kanssa on ihan kiva jutella. Mutta sitten on näitä, yleensä vastakkaista sukupuolta olevia, jotka ajattelevat olevansa vapaita menemään hiukan liian pitkälle. Kuten nyt taannoisella laivaristeilyllä, jonne lähdin yksin.

Se, että nainen nyt sattuu olemaan yksin risteilyllä, kuuntelemassa musiikkia ja syömässä hyvin, ei tee hänestä kenellekään vapaata riistaa. "Tuu mun hyttiini", ja kaikenlaista puolivillaista ehdotusta kyllä takuulla saa osakseen, mutta se lopputulema laivalla oli vain sitä, että halusin olla hetken yksin ja tehdä mitä haluan. Tähän ei kuulunut millään muotoa miehen pyydystys siltä paatilta.

Kieltäytymisen ja ehdotusten torjumisen jälkeen seuraa yleensä vielä pahempaa kieltä, koska nämä ehdottelijat olivat odottaneet jotakin muuta. Sitten nakellaan niskoja ja ikäänkuin kostetaan se. Jos menet mukaan siihen sanailuun, tuloksena on vaan karrelle palanut taistelukenttä, jossa ei enää kasva yhtään mitään. Paha mieli. Kannattiko? Ei takuulla.

Juttuseura olisi minulle kyllä kelvannut. Järkevä sellainen.

Minulla on netin keskustelupalstoilta tutuksi tulleita ihmisiä, joiden kanssa en ole koskaan tavannut. Enkä tiedä, tulenko edes tapaamaan. Saatan jutella näitten kanssa joka päivä. Milloin mistäkin.

Nyt viime joulun aikaan olin kolme päivää myös risteilyllä. Ei kuulu tapoihini kuulutella netissä, että asuntoni on tuon ajan tyhjillään. No mitä tekee eräskin miekkonen, joka ei kolmeen päivään saanut vastausta viestiinsä? "Pullon hengen" avulla (ilmeisesti) oli syntynyt niin räävitön tuotos, joka kuului suurinpiirtein näin: "Vedä sinä v...u päähäsi ja häivy s......n huora, ellei kunnon mies kelpaa". Eikä se ollut mikään deittipalsta, vaan keskusteltiin yhteisesti kiinnostavista aiheista. Häivy? Minne? Siellä olen edelleen ja toivon säästyväni tällaisilta Adoniksilta. Jos on joulu ja olen reissussa kaverini kanssa niin en kai minä somessa roiku kaiket päivät.

Arvostan itse hyviä käytöstapoja yli kaiken.

Photo by Priscilla Du Preez 🇨🇦 on Unsplash

Mutta jospa keskustellaan vielä noista piirteistä, jotka ensimmäisinä huomaat vieraassa ihmisessä. Kuten sanoin, ne ovat omia piirteitäsi, joita arvostat.

Ihan kuin työhaastattelussa, se antaa yhteistä pohjaa ja usein perustuukin arvomaailmalle ja kiinnostuksen kohteille. Niihin asioihin, joita sinä priorisoit elämässä.

Nyt kun sivuttiin parisuhteita, niin sama pätee tällaisiin. Tai ystävyyssuhteisiin yleensäkin. Kun tutustutte paremmin, alkaa hoksottimiin tarttua ne puolet, joiden suhteen teillä ei olekaan enää yhteistä. Se, miten se perusta on luotu, auttaa kestämään tämän, muutenhan se olisi aika paha breaking point. Tässä vaiheessa se (suhde siis) saattaakin katketa.

Bruce Tuckmanin kehittämä tiimien kehitysmalli sopii erinomaisesti myös parisuhteeseen, koska parisuhde on periaatteessa kahden hengen tiimi joka pyrkii yhteiseen tavoitteeseen.. Tämä  malli on varmaan monille tuttu, mutta laitan senkin vielä tähän.

1. Forming (Muodostuminen tai tutustumisvaihe)

Tämä on rakastumisen aikaa. Osapuolet ovat kohteliaita, varovaisia ja näyttävät parhaat puolensa. Konflikteja vältellään ja keskitytään yhteisen kiinnostuksen kohteiden löytämiseen. Tavoitteena on turvallisuuden ja hyväksymisen ilmapiiri.

2. Storming (Kuohunta tai konfliktivaihe)

Todellisuus iskee, kun yksilölliset erot ja mielipiteet tulevat esiin. Syntyy valtataisteluita ja konflikteja kun testataan rajoja. Parisuhteessa ilmenevät ensimmäiset suuret riidat ja erimielisyydet arjen tavoista tai arvoista. Tässä vaiheessa monet suhteet päättyvät, koska henkilöiden välisiä eroja ei molemminpuolisesti hyväksytä.

3. Norming (Vakiintuminen tai normien luominen)

Konfliktit selvitetään ja osapuolet oppivat ymmärtämään toisiaan. Luodaan yhteiset pelisäännöt, arvostetaan yksilöiden välisiä eroja ja löydetään yhteinen sävel. Sitoutuminen syvenee ja opitaan kompromisseja, jaetaan vastuut ja luodaan yhteinen arki ja kasvatetaan luottamusta.

4. Performing (Toimiva yhteistyö ja suoriutumisvaihe)

Suhteen osapuolet toimivat yhdessä tehokkaasti ja joustavasti. Keskinäinen luottamus on korkealla ja molemminpuolinen tuki on itsestäänselvyys.Yhteinen elämä sujuu ilman jatkuvaa konfliktien selvittelyä. Kumppanuus on syvää ja molemmat tukevat toistensa kasvua, jakavat ilot ja surut ja toimivat hyvin yhdessä vaikeissakin tilanteissa.

Parisuhteen kehitys ei välttämättä ole suoraviivaista, vaan kumppanukset voivat palata Storming-vaiheeseen esimerkiksi elämänmuutosten (lapsen syntymä, muutto) myötä. Tuckerin mallin ymmärtäminen auttaa hyväksymään sen, että konfliktit (Storming) ovat normaali osa kehitystä kohti syvempää suhdetta (Norming, Performing).

*****

Minä olin herkästi päreeni polttavana (lue: temperamenttisena) ihmisenä onnellisessa asemassa tässä viimeisessä parisuhteessani. Kumppani oli onneksi varsin lempeä mies, joka ei turhista suuremmin hötkyillyt. Eikä olisi tullut pieneen mieleenikään ruveta hänen kanssaan koskaan haastamaan mitään riitaa. Asiat saatiin aina muuten sovittua.

Eipä tullut mieleenikään, että joku voisi kuolla noin ykskaks ja kyllä se yksinäisyys potkaisi aika lujasti silloin syksyllä. Nyt ovat asiat toisin ja tämäkin pääsiäisviikonloppu on mennyt ihan hauskoissa merkeissä ja paljon on tullut tavattua ihmisiä. Se on kummallista, että hihaan tarttuu uusia tuttavuuksia suurinpiirtein kaupan kasssajonosta. Kävin torstaina yhdessä täkäläisessä supermarketissa, jossa on käytössä ns. sinkkukorit. Aioin ensin ottaa sellaisen, mutta pyörsin päätökseni ja otinkin ihan tavalliset ostoskärryt. Nyt tällä hetkellä en tarvitse yhtään uutta hihasta nykijää, elämä on muutenkin täyttä. Katsotaan asiaa uudelleen sitten vaikka puolen vuoden päästä. 

Toisaalta eihän siihen parisuhteeseen tarvita kuin se yksi hyvä ❤️. Ja tämä sydän oli sitten eräälle tietylle henkilölle. #tiedätkylläkukaolet

Jos tätä tahtia mennään, niin elämä voi olla silloin puolen vuoden päästä päälaellaan ihan toisella tavalla. Toivottavasti positiivisesti 🤔. Ainakin haluan uskoa näin.

Suoliston terveys

Suoliston mikrobiomi on bakteerien ja muiden mikro-organismien muodostama monimutkainen ekosysteemi. Yhdessä ne tukevat keskeisellä tavalla koko kehon hyvinvointia ja vaikuttavat kaikkeen immuunijärjestelmästä ruoansulatukseen ja mielialaan. Näiden mikro-organismien joukossa ovat probiootit, jotka auttavat pitämään suoliston bakteeriflooran tasapainossa. Niitä voi saada probioottilisistä ravintolisistä, mutta parempi ja terveellisempi vaihtoehto on yksinkertaisesti noudattaa terveellistä ruokavaliota, joka sisältää runsaasti luonnostaan probioottipitoisia elintarvikkeita. Uskon, että noista ravintolisistä ei oikeastaan ole kovinkaan paljoa hyötyä loppupeleissä.

Photo by Sasun Bughdaryan on Unsplash

Mitä probiootit ovat?

Yksinkertaisesti sanottuna probiootit ovat eläviä hiivoja ja bakteereja. Nämä mikro-organismit elävät kehossamme luonnostaan, ja (kun niitä on sopiva määrä) ne edistävät terveyttämme torjumalla muita, haitallisia mikro-organismeja, kuten bakteereja. Probiootteja on pääasiassa kahta sukua, Lactobacillus ja Bifidobacterium. Nämä kaksi sukua käsittävät laajan valikoiman kantoja, joista olet ehkä kuullut, kuten L. acidophilus, L. casei, Bifidobacterium longum, Bifidobacterium breve ja muita.

Nämä probiootit elävät ruoansulatuskanavassa, johon kuuluvat mahalaukku, suolisto ja paksusuoli, ja parantavat suolistoflooran tasapainoa, mikä puolestaan edistää tervettä ruoansulatusta ja yleistä immuunijärjestelmän terveyttä monimutkaisen suoli-aivoakselin kautta. 

Suolistobakteerit osallistuvat aivojen toimintaa säätelevien välittäjäaineiden, kuten serotoniinin ja dopamiinin tuotantoon. Noin 90-95% serotoniinista, joka vaikuttaa mielialaan, syntyy suolistossa.

Suoliston hyvä bakteerikanta pitää myös suolen seinämän tiiviinä, mikä estää haitallisten aineiden pääsyn verenkiertoon. Tämä vähentää elimistön matala-asteista tulehdusta, joka on yhdistetty masennukseen ja ahdistukseen.

Suolistobakteerit voivat vaikuttaa hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori -akseliin (HPA-akseli), joka säätelee elimistön stressihormoni kortisolin eritystä. Tasapainoinen suoliston mikrobiomi auttaa hillitsemään liiallista stressiä.

Bakterit tuottavat kuitupitoisesta ruoasta butyraattia ja muita lyhytketjuisia rasvahappoja, jotka suojaavat aivojen terveyttä ja jotka voivat vaikuttaa positiivisesti mielialaan.

Suoli on myös yhteyksissä aivoihin vagushermon välityksellä ja bakteerit voivat välittää mieltä rauhoittavia suoria signaaleja aivoihin.

Suolistoa kutsutaankin usein ”toiseksi aivoiksi”, koska kuten huomaat suoliston terveys vaikuttaa kaikkeen mielialasta ahdistukseen.

Hyvät suolistobakteerit voivat tietystikin myös auttaa ehkäisemään tai hoitamaan suolistosairauksia, kuten ärtyneen suolen oireyhtymää (IBS) ja infektioita. 

Monet elintarvikkeet sisältävät probiootteja luonnostaan. Jos siis haluat lisätä suolistosi luonnollisten probioottien määrää, valitse elintarvikkeita, jotka sisältävät eniten erilaisia probioottikantoja. Probiootit ovat tekijöitä, jotka tarjoavat tehokkaan strategian monien sairauksien ehkäisemiseksi tai lievittämiseksi.

Missä elintarvikkeissa on probiootteja?

Probiootteja löytyy pääasiassa fermentoiduista, eli hapatetuista elintarvikkeista. Fermentointiprosessin aikana hyvät bakteerit lisääntyvät ja rikastuttavat elintarviketta elävillä mikro-organismeilla.

Yleisimmin kulutettu fermentoitu elintarvike on luultavasti jogurtti, mutta fermentoituja elintarvikkeita on monia muita, kuten miso, hapankaali, kirnupiimä, hapatettu voi (huom. maailmalla kaikki voi ei olet tehty hapatetusta kermasta ja sen huomaa jo mausta - olen itse joutunut etsimään näitä maista, joissa olen asunut), kefiiri ja kombucha. Kun ostat fermentoituja elintarvikkeita ruokakaupasta, etsi tuotteita, joissa on merkintä ”sisältää eläviä bakteerikulttuureja” tai ”sisältää aktiivisia probiootteja”, jotta niistä saisi mahdollisimman paljon hyödyllisiä eläviä mikro-organismeja.

Tässä on luettelo 10 parhaasta probioottipitoisesta elintarvikkeesta terveen suolistomikrobiomin ylläpitämiseksi

1. Jogurtti

Jogurtti on yksi suosituimmista ja helpoimmin saatavilla olevista probioottipitoisista elintarvikkeista. Se valmistetaan maitoa fermentoimalla, ja se sisältää runsaasti Lactobacillus- ja Bifidobacterium-bakteereita, jotka molemmat auttavat tasapainottamaan suolistoflooraa ja edistävät ruoansulatusta. Parhaan hyödyn saamiseksi valitse luonnollista jogurttia, mieluiten luomua, joka ei sisällä lisättyä sokeria tai keinotekoisia lisäaineita. Kreikkalainen jogurtti on yleensä probioottipitoisin, koska siinä on runsaasti proteiinia ja maitoentsyymejä.

Kannattaa kuitenkin huomioida, että meillä Suomessa jogurtit ovat useimmiten pastöroituja eli kuumakäsiteltyjä, jolloin prosessi tappaa hyviäkin bakteereja, jolloin tuote ei ole enää probioottinen. Joissain jogurteissa tosin on niihin lisättyjä eläviä bakteriviljelmiä, jolloin siitä on merkintä pakkauksen kyljessä ja maininta siihen lisätyn bakteerikannan lajista, esim. L. acidophilus.

2. Kefiiri

Kefiiri on maidosta valmistettu fermentoitu juoma. Vaikka markkinoilla on myös kookosmaitosta valmistettuja (ainakin Saksassa näitä näin, varmaan Suomestakin löytyy - myös soijamaidosta voi kefiirinsiemenellä tehdä juomaa), maitotuotteita sisältämättömiä versioita, suurin osa kefiiristä valmistetaan maidosta. Kummassakin tapauksessa kefiiri sisältää monenlaisia bakteerikantoja ja hiivoja, mikä tekee siitä yhden probioottirikkaimmista lähteistä. Kefiirin hyödyt ulottuvat ruoansulatushäiriöiden aiheuttamien turvotusten lievittämisen ja vahvan immuunijärjestelmän ylläpitämisen lisäksi myös luuston terveyden parantamiseen sen korkean kalsiumpitoisuuden ansiosta.

Parmesaania. Photo by Kelly Visel on Unsplash

3. Kypsytetyt juustot

Yllättävää kyllä, kypsytetyt juustot, kuten parmesan, gouda ja cheddar, sisältävät fermentointiprosessin ansiosta luonnollisia probiootteja. Vaikka ne eivät sisällä yhtä paljon eläviä mikro-organismeja kuin jogurtti tai kefiiri, kypsytetyt juustot ovat silti hyvä hyödyllisten bakteerien lähde. Niillä on myös toinen etu: ne ovat runsaasti kalsiumia ja rasvaliukoisia vitamiineja, jotka edistävät luuston terveyttä.

4. Omenaviinietikka

Omenaviinietikka on paitsi suosittu verensokeria tasapainottava mauste, myös probioottien lähde. Omenaviinietikka on etikkahappobakteerien (AAB) fermentoimaa, ja näillä bakteereilla on suolistolle hyödyllisiä ominaisuuksia. Pastöroimattoman omenaviinietikan (mieluiten luomun) nauttiminen edistää hyvien bakteerien kasvua ja parantaa ruoansulatusta. Se voi myös auttaa tasapainottamaan kehon pH-tasoa, mikä edistää terveellisempää mikrobiomia.

5. Kimchi

Kimchi on perinteinen korealainen ruokalaji, joka valmistetaan fermentoimalla kaalia tai muita vihanneksia ja maustamalla sitä esimerkiksi chilillä, valkosipulilla ja inkiväärillä. Fermentointiprosessin aikana syntyy laktobasillibakteereja, jotka rikastuttavat kimchiä probiooteilla. Se on paitsi probioottipitoista, myös täynnä vitamiineja ja kivennäisaineita, minkä ansiosta se auttaa vahvistamaan immuunijärjestelmää ja parantamaan ruoansulatusta.

Kombuchaa. Photo by Tim-Oliver Metz on Unsplash

6. Kombucha

Kombucha on fermentoitu, teepohjainen juoma, joka sisältää hyödyllisiä bakteereja ja hiivoja. Kombucha tunnetaan tulehdusta hillitsevistä ominaisuuksistaan, ja se on myös erinomainen probioottien lähde. Teen fermentointi ”scobyllä” (bakteerien ja hiivojen symbioottinen pesäke*) rikastuttaa juomaa monilla suoliston terveydelle hyödyllisillä bakteerikannoilla.

Valitettevasti suuri määrä kaupassa myytäviä kombuchajuomia on pastöroitu, joten niistä ei ole suolistolle mitään iloa. Kemikaalicoctail-blogissa oli tästä juttua (linkki).

* SCOBY (Symbiotic Culture of Bacteria and Yeast, eli elävä bakteeri- ja hiivakasvusto, jota tarvitaan kombuchan valmistuksessa. Se näyttää kumimaiselta, vaalealta kiekolta, joka kelluu teen pinnalla. Se toimii katalysaattorina, joka fermentoi makean teen happamanmakeaksi, hiilihappoiseksi probioottijuomaksi. Scoby kasvaa ja lisääntyy joka käyttökerralla.

7. Miso

Miso, soijapavuista valmistettu fermentoitu tahna, on japanilaisen keittiön perusraaka-aine. Aspergillus oryzae -sienen avulla tapahtuvan fermentaation ansiosta miso sisältää runsaasti probiootteja ja voi edistää ruoansulatusta, parantaa suolistoflooraa ja vahvistaa immuunijärjestelmää. Se on erityisen hyödyllinen kasvis- ja vegaaniruokavaliossa proteiinin, B12-vitamiinin, kivennäisaineiden ja myös probioottien lähteenä.

Näistäkin halvimmat ja pitkään säilyvät misot ovat yleensä pastöroituja. laadukas, eläviä probiootteja sisältävä miso löytyy yleensä kylmähyllystä. 

Kun käytät misoa ruoanlaitossa, älä kuumenna sitä vaan lisää se ruoanvalmistuksen loppuvaiheessa. Sama tietystikin pätee kaikkiin eläviä probiootteja sisältäviin ruoka-aineisiin.

Tempeh. CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=58076

8. Tempeh

Tempeh on toinen fermentoitu soijatuote, mutta toisin kuin miso, se on kiinteässä muodossa, tofun tapaan. Tempehin fermentointi edistää probioottisten bakteerien kasvua, jotka parantavat ruoansulatusta ja edistävät suolistoflooran terveyttä. Tempeh on erinomainen kasviproteiinin lähde ja sisältää runsaasti rautaa ja kalsiumia, minkä vuoksi se sopii erinomaisesti kasvisruokavaliota noudattaville.

9. Hapankaali

Hapankaali on fermentoitua kaalia, joka sisältää kimchin tavoin Lactobacillus-bakteereja. Tämä ruoka on erinomainen luonnollisten probioottien sekä C- ja K-vitamiinien lähde. Hapankaalin säännöllinen nauttiminen voi parantaa ruoansulatusta ja suoliston terveyttä sekä edistää immuunijärjestelmän terveyttä.

Natto. Tekijä: User:Gleam - Tiedoston alkuperäisen tallentajan oma teos, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=110873576

10. Natto

Natto on tahmeaa ruokaa, joka vaatii usein totuttelua, mutta sen terveellisten ominaisuuksien ansiosta se on totuttautumisen arvoista. Natto on perinteinen japanilainen ruoka, joka valmistetaan Bacillus subtilis -bakteerin avulla fermentoiduista soijapavuista. Se tunnetaan korkeasta K2-vitamiinipitoisuudestaan ja runsaasta probioottipitoisuudestaan. Natto edistää ruoansulatusta ja voi parantaa luuston sekä sydän- ja verisuoniterveyttä sen sisältämien luonnollisten proteiinien ja hyödyllisten entsyymien ansiosta.

Japanissa nattoa syödään yleisesti riisin kanssa aamiaisella. Siinä on omintakeinen, hieman pähkinäinen ja juustomainen maku. Riisin lisäksi sitä voi käyttää esierkiksi sushirullissa ja maustamaan vaikkapa nuudeleita.

Eksosomit ihonhoidossa

Eksosomit, eli erilaisten solutyyppien erittämät nanokokoiset vesikkelit, ovat nousseet esiin solujen välisen viestinnän, kudosten korjautumisen ja sairauksien patogeneesin keskeisinä välittäjinä. Niiden merkitys ihotautien alalla tunnustetaan yhä laajemmin, sillä ne vaikuttavat ihon terveyteen ja erilaisten ihosairauksien etenemiseen. Tarkastellaanpa nyt hiukan niitä lähemmin sekä niiden merkitystä ihotautien tutkimuksessa ja kliinisessä käytössä. 

Eksosomit ovat pieniä, soluista peräisin olevia vesikkeleitä ikään kuin biologisia ”viestikuplia”, joita solut vapauttavat välittääkseen signaaleja toistensa välillä. Niillä on keskeinen rooli solujen välisessä viestinnässä, ja ne auttavat säätelemään uudistumista, haavojen paranemista ja solujen korjautumista. Niitä voisi verrata ihosolujen välillä lähetettyihin "tekstiviesteihin", jotka välittävät ohjeita korjaamiseen ja uudistumiseen. Mutta kaikki eksosomit eivät ole samanlaisia, vaan niiden lähde määrää, mitä viestejä ne kuljettavat. Ihonhoidossa käytetään vain erittäin puhdistettuja, laboratoriossa viljeltyjä eksosomeja, joiden turvallisuus ja tasalaatuisuus varmistetaan tiukkojen valmistus- ja suodatusprosessien avulla.

1980-luvulla löydettyjä eksosomeja (termi muuten otettiin ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 1987) pidettiin aluksi solujen jätteinä. Kesti noin kymmenen vuotta, ennen kuin tutkijat ymmärsivät niiden aktiivisen roolin solujen toiminnassa ja viestinnässä. 

Eksosomeilla on ominaisia piirteitä, kuten niiden pieni koko, minkä vuoksi ne ovat pienempiä kuin muut solunulkoiset vesikkelit, kuten mikrovesikkelit ja apoptoottiset (ohjelmoituun solukuolemaan liittyvät) kappaleet. Lipidikerroksisella kalvolla ympäröityjen eksosomien sisältö on eristetty solunulkoisesta ympäristöstä, ja se koostuu erilaisista lipideistä, kuten kolesterolista, sfingolipideistä ja fosfolipideistä. Ne sisältävät ainutlaatuisen joukon proteiineja, jotka ovat tärkeitä eksosomien biogeneesille, lastin lajittelulle ja solujen väliselle viestinnälle.

Eksosomit kuljettavat monipuolista lastia, mukaan lukien proteiineja, lipidejä, nukleiinihappoja (DNA, RNA) ja bioaktiivisia molekyylejä, ja niiden tarkka koostumus vaihtelee alkuperäisen solun ja solukontekstin mukaan. Erityisen stabiilit eksosomit soveltuvat kuljetettaviksi kehon nesteissä, suojaten lastiaan hajoamiselta.

Eksosomit ovat vuorovaikutuksessa kohdesolujen kanssa sitoutumalla tiettyihin solupinnan reseptoreihin tai fuusioitumalla suoraan kohdesolun plasmamembraaniin. Tämä vuorovaikutus helpottaa niiden kantaman lastin siirtoa, joka koostuu signalointimolekyyleistä, geneettisestä materiaalista ja proteiineista, vaikuttamalla vastaanottaviin soluihin ja moduloimalla erilaisia soluprosesseja. Solujen välisen viestinnän välttämättöminä välittäjinä eksosomit ovat keskeisessä roolissa dermatologiassa, vaikuttamalla ihon biologiaan, haavojen paranemiseen, immuunivasteisiin ja dermatologisten sairauksien patofysiologiaan 

Tähän vielä huomautuksena, että jotkut eksosomit saattavat olla myös haitallisia esimerkiksi jos ne ovat peräisin syöpäsolusta tai tulehdussolusta. Mutta jos ne ovat peräisin verihiutaleiden kaltaisesta uudistavasta solusta, niillä voi olla myönteisiä uudistavia vaikutuksia.

Koska suurin osa soluista erittää eksosomeja, niitä voidaan saada monenlaisista viljelmistä, kuten ihmiskudoksesta (yleensä rasvakudoksesta, verihiutaleista tai kantasoluista), kasveista kuten cica-kasvista tai vihreän teen lehdistä sekä hedelmistä kuten greipistä tai vesimelonista. Markkinoiden edullisimmat seerumit sisältävät kasviperäisiä eksosomeja, kun taas kalleimmat tuotteet saattavat sisältää ihmisperäisiä eksosomeja.

Ihmisperäiset eksosomit valmistetaan biologisesti käyttämällä soluja, jotka on hankittu terveysviranomaisten vaatimusten mukaisista veripankeista tai rekistereistä. Lähdesolut asetetaan inkubaattoriin ja päällystetään nestemäisellä väliaineella, minkä jälkeen ne puhdistetaan ja kylmäkuivataan jauheeksi.

Se, mikä minua kiinnostaa nyt, koskee kliinisiä tutkimuksia tällä saralla. 

Ratkaiseva kysymys on, pystyvätkö eksosomit tunkeutumaan ihon suojakerroksen läpi, kun niitä levitetään iholle. Tutkimusten mukaan on yhä enemmän näyttöä siitä, että nanokokoiset eksosomihiukkaset pystyvät kuljettamaan lastinsa riittävän syvälle, jotta niillä olisi tehoa. Vuoden 2024 kirjallisuuskatsaus korostaa varhaisia kliinisiä testejä, jotka osoittavat positiivisia muutoksia hienoissa juonteissa ja ryppyissä, ihon kimmoisuudessa ja viskoelastisuudessa, tekstuurissa, paksuudessa ja jopa nopeutetussa haavojen paranemisessa. Tutkimus on vielä rajallista, joten ollaan vasta alkuvaiheessa niiden täyden potentiaalin ymmärtämisessä, mutta merkit ovat lupaavia.

Eksosomeilla lienee suuri potentiaali ja ne tulevat varmaankin lopulta yleistymään kauneus- ja ravintolisätuotteissa. 

Tässä muutamia kosmetiikkatuotteita, jotka sisältävät eksosomeja: 

Dr. Barbara Sturm Exoso-Metic Face Serum. Kuvakaappaus valmistajan sivuilta. Seerumi sisältää mm. laboratoriossa syntetisoituja eksosomeja ja epidermaalista kasvutekijää (EGF).

Medicube One Day Exosome Shot 7500. Kuvakaappaus iHerb.com. Sisältää mm. laktobasillien solunulkoisia vesikkeleitä.

The Inkey List Exoxome Hydro-Glow Complex. Kuvakaaappaus Stockmann. Sisältää mm. 1% kasviperäisiä eksosomeja, ektoiinia, hyaluronihappoa ja ubikinonia.

Dermalogica Phyto Nature E2 Exosom Treatment. Kuvakaappaus Niche-Beauty. Sisältää mm. eksosomeja ja kuorivaa kurpitsaentsyymiä.

Medicube Exosome Cica Serum. Kuvakaappaus iHerb. Seerumi sisältää mm. Centella-eksosomeja (cica, rohtosammakonputki) ja 60% Centella asiatican lehtivettä

PS: Viimeisen arvonnan voittaja selvisi. Pahoittelen viivästynyttä tiedottamista, on ollut vähän turhan(kin) vilkasta sosiaalista elämää viimeaikoina ja jopa pientä "pää pilvissä" -elämistä. Voittajan voi siis tsekata täältä.