Monet eivät maksasta pidä, mutta minusta se on todella hyvää, kunhan sen osaa kunnolla laittaa. Nyt tuli laitettua jauhemaksapihvejä, jotka kruunattiin suppilovahverokastikkeella (edelleen kiitos suppiksista, Tuija!)
Tarjoan tosiaan nämä pihvit mieluiten suppilovahverokastikkeen ja peruna-palsternakkamuusin kanssa (viimeksimainittu on ihan einesruoka, mutta hyvä sellainen, purkissa myydään eineshyllyssä). Ylläolevassa kuvassa myös höyrytettyjä neulapapuja ja pikaisesti uunin kautta käytettyjä miniluumutomaatteja, näin tomaattien lykopeeni-antioksidantti imeytyy paremmin.
Suppilovahverokastikkeeseen laitan vain jäisestä köntsästä pakasteesta rouhittua suppilovahveroa voissa paistettuna, pari tippaa nestemäistä valkosipulia, rouhittua Tellicherry-pippuria ja kermaa (+ suolaa). Keitän hiukan kasaan ja se on siinä.
Kastikkeen voi toki tehdä klassisemminkin silppuamalla sipulia ja paistamalla se sienisilpun kanssa voissa.Sitten kermaa, valkopippuria ja suolaa ja se on siinä.
Nestemäinen valkosipuli on muuten aika herkullinen mauste, ja sitä saa näemmä Suomestakin.
![]() |
| Oman nestemäisen valkosipulini toin Saksasta, eikä sitä tarvita tähän soosiin kovin paljoa (yhden hengen kastikesatsiin riittää noin max puoli teelusikallista. |
Mitä tulee näihin jauhemaksapihveihin, ne ovat yllättävänkin helppoja tehdä.
Jauhemaksapihvit (n. 11 kpl paksuja lettupannulla paistettuja + 3 pientä koepihviä)
2 raakaa perunaa
1 sipuli
1 omena
350 g jauhettua naudan maksaa (ellei kaupan palvelutiskillä ole, katso pakasteista)
1 muna
1 tl suolaa (tai maun mukaan)
1/4 tl jauhettua valkopippuria (tai maun mukaan)
1/2 tl meiramia (tai maun mukaan)
Itse tykkään maustaa hiukan reilummin, nämä reseptin mitat eivät riitä minulle mitenkään..
Kuori ja raasta perunat, sipuli ja omena.
Sekoita aineet ja paista öljyssä tai voissa "koepihvi" ja säädä mausteita sen mukaan, jos tarvitsee.






Mä tykkään maksasta. Koulussakin oli maksalaatikko yksi lemppareista. Ja äiti teki usein jauhemaksapihvejä. Olivat hyviä. Syön nytkin taas säännöllisesti maksalaatikkoa ja verilättyjä, kun rauta-arvot laski. havahduin, etten saa ruoasta riittävästi rautaa ja vanhan toimiston katossa oli kosteusvaurio. Onneksi ei enää olla siellä, vaan muutettiin loppuvuodesta pois . Siitä kosteusvauriosta sitten allergisena sain kunnollisen poskiontelontulehduskierteen, joka vielä vaikutti negatiivisesti sen vähäisenkin raudan imeytymiseen. Havahduin siinä kohtaa, kun uimahallin rappusissa hengästytti ja hiuksia lähti tosi paljon. Olin (muutto)stressiä epäillyt ja en oikeastaan edes ajatellut rauta-asioita. Sitten kun mietin omaa syömistäni, niin totesin, että kalassa ei vissiin taida olla riittävästi rautaa. Yritin purkista syödä rautaa, mutta tuli huono olo siitä. Ehkä pitäisi kokeilla uudelleen, sillä se sama merkki on toiminut aikaisemmin leikkauksen jälkeen vuosia sitten.
VastaaPoistaMaksa on kyllä ihan liian aliarvostettu raaka-aine.
PoistaOletko kokeillut Salus Floradixin rautavalmistetta? Syön sitä aina silloin tällöin, eikä se saa vatsaa sekaisin, kuten tavalliset rautatabletit.
En ole (vielä) kokeillut. Useampi on tuota kehunut.
PoistaTäytyypä kokeilla.
Suomesta tuota Floradixia taitaa olla aika vaikea saada tabletteina, liuoksena kyllä löytyy. Nyt kun Googlella hain, joitain tablettien myyjiä tosin löysin.
Poista