Blogi terveydestä, terveellisestä ruoasta, kosmetiikasta, luontaistuotteista ja yleensä maailmanmenosta aikuisen naisen silmin nähtynä. Kaksi kierrosta syövän sairastelua värittää elämääni ja kolmas jäi pysyväksi riesaksi. Arkielämän psykologiaa ja johtajuuttakin saatetaan blogissa sivuta. Taustaltani olen pitkän linjan lääketutkimusammattilainen, ja ruodin postauksissa mm. kosmetiikan ja luontaistuotteiden ainesosia ja tehoa omien käyttökokemusten ohella.
Vuokraisännän piti eilen tulla asentamaan asuntoni kattoon uusi palohälytin. Lähdin siksi jaloista pois Hollannin puolelle Vaalsiin shoppailemaan. Täällä Saksassahan kaupat eivät ole auki sunnuntaisin, ja tarvitsin kalaa kalakeittoa varten.
Parkkeerasin itseni Albert Heijn -markettia vastapäätä sijaitsevan Vols Brasserien terassille, ja söin siellä vuohenjuustovoileivän, joka olikin aika tuhti.
Joskus Amsterdamin aikoina naureskeltiin brittieksäni kanssa, että hollantilaiset syövät aina joko kinkkua juustolla tai juustoa kinkulla, ja se kyllä tästäkin ruokalistasta päätellen pitää paikkansa. Ehkä runsaan proteiininsaannin myötä tuo kansa onkin maailman pisintä.
Albert Heijnin edessä oli myös sillikoju, jossa kävi varsinainen kuhina koko iltapäivän. Minua eivät nämä, tavallisesti sipulisilpun kanssa pyrstöineen tarjottavat hiukan pikkelöidyt sillit houkuttaneet, mutta täkäläiselle väelle ne näyttivät maistuvan.
Sain marketista kalani (kylmäsavustettua Norjan lohta ja Tyynenmeren sockeye-lohta, siis punalohta). Palailin illan puoleen Aacheniin. Elisenbrunnenissa oli italialaiset markkinat.
Ihania juustoja. Maistelukierroksen jälkeen päädyin ostamaan kimpaleen.
Sisilialaisia cannoleja sai jos vaikka minkälaisilla täytteillä.
Parkkeerasin itseni Elisenbrunnenin jätskibaariin jäätelölle. Pienessä annoksessa oli pallo tryffelijätskiä, hasselpähkinää ja Malaga-nimistä jäätelöä, joka osoittautui rommirusinan sukulaiseksi. Hyvää.
Pari viikkoa sitten olin Hollannissa, aikeena oli mennä Margrateniin katsomaan Amerikkalaissotilaitten hautausmaata, mutta ajelin bussilla muutaman pysäkin ohi lumoutuneena puissa olevista mistelipalloista, jotka näkyivät nyt hyvin, kun puissa ei ollut vielä lehtiä. Tästä johtuen jouduin kävelemaan 12 km, ja kun saavuin hautausmaan kohtaan, se olikin jo suljettu. Täytyy tehdä uusi reissu ja olla tarkkana ja jäädä bussista pois oikealla pysäkillä.
Kävin sillä reissulla samaisessa Vols Brasseriessa syömässä elämäni herkullisimman Vitello Tonnaton ja ahnehdin jälkkäriksi Crème Brûléen.
Mistelipalloja oli puissa Albert Heijnin marketinkin takana. Turussakin on ainakin yksi paikka, missä näkee mistelleitä. Se on Pitkässämäessä olevan S-marketin parkkipaikka. Harvinaisuushan nämä mistelit Suomessa ovat.
Kun saavuin kotiin, se palohälytin oli edelleen asentamatta, mutta tikapuut olivat hävinneet ulko-oven vierestä. Mikä lienee este tullut Georgille.
Tässä vähän jatkoa eiliseen postaukseen. Ainahan siellä Kölnissä kaikenlaista tapahtuu. Toissapäivänä katedraalin aukiolla ilmeisesti totuteltiin koiria ihmistungokseen. Mikä on parempi paikka kuin tuo aukio. Koiruudet omistajineen menivät myös vieressä olevan päärautatieaseman sisälle, ja siellä vasta tungosta riittääkin.
Aukiolla on yleensä jos jonkinlaista performanssia, tällä kertaa näköjään Rojavan kurdit olivat laittaneet tanssiksi.
Luulin ensin, että tuo raidallinen on Liettuan lippu, mutta ei, värit ovat väärässä järjestyksessä.
Joukossa näkyi myös YPG:n ja YPJ:n lippuja, kuten huomaatte.
Katedraali on kyllä mahtava, en vieläkään ymmärrä, miten se toisen maailmansodan aikana säästyi pommituksilta, kun kaupunki silloin pommein jyrättiin aika lailla raunioiksi.
Toinen ihmetyksenaihe on kirkko katedraalia vastapäätä. Tosin niinhän täällä Aachenissakin on, kirkko katedraalin vieressä.
Asemalla, katedraalin puoleisessa päädyssä, on iso Douglasin kosmetiikkapuoti (en käynyt).
Aseman toisessa päädyssä oli suorastaan mesmerisoiva leikkijunanrata, jota katselin tovin.
...ja 50 minuutin junamatkan jälkeen olinkin takaisin Aachenin Rothe Erden asemalla.
Eilen iltapäivällä ajattelin lähteä Hollannin puolelle rajaa Kerkradeen uudelleen katsomaan karnevaalinjälkeistä elämänmenoa. Sitten tuli mieleen, että kun nyt olin suht' aikaisin menossa, niin samalla voisi vaihtaa illanviettoajatuksen Monschauhun, jonne on pidempi, noin tunnin matka. Olin bussipysäkillä Rothe Erdessä ja SB66 ajoi pysäkille - mutta bussi oli ihan tupaten täynnä, eikä huvittanut seisoa.
Tuli mieleen, että vähemmän aikaa vie lähteä vaikka Kölniin ja kun Rothe Erden asemakin vielä oli ihan vieressä, niin saapastelin sinne ja hyppäsin junaan.
Junassa tuli mieleen, että jospa Kölnissä saisi iltapäiväteetä! Irlannissahan se oli jokasunnuntainen hupini. Selasin puhelimen nettiä ja paikka löytyi: Hieno Excelsior Hotel Ernst ihan katedraalin vieressä.
En ollut tehnyt mitään varausta, mutta ystävällinen henkilökunta sanoi, että eiköhän se järjesty - mutta ei sitten järjestynytkään. Olin hiukan pettynyt, eikä listalta löytynyt mitään kovin houkuttelevaa, kun olin kerran sen iltapäiväteen päähäni saanut.
Selasin taas puhelimen nettiä ja selvisi, että pienen kävelymatkan päässä oli paikka nimeltä Scotia Spirit, joka tarjoilee iltapäiväteetä. Hintakin oli kohtuullinen, n. 25 euroa sisältäen drinksun (Ernstissä ilman kuohuvaa hinta oli 75 euroa, ja shampanjalla olisi satanen varmaan mennyt rikki - toki sen olisin maksanut, mutta kun ei niin ei).
Scotia Spirit olikin viskikaupan, tasting roomien, baarin ja herkkukaupan risteytys. Paikan emäntä, Fiona, oli vanhempi nainen, joka oli todella itse ystävällisyys. Britti, joka on eksynyt Saksaan...
Oli hiukan aikaista iltapäiväteelle, joten paikka oli aika tyhjä. Onnekseni, koska Fionalla oli siten aikaa lörpötellä minun kanssani.
Teeserviisiin kuului tietystikin teetä (valikoimissa mm. oli heille ekskusiivisesti sekoitettuja blendejä - unohdin ottaa kuvan menusta ☺️), pikkuvoikkareita ja makeana joko sconeseja clotted creamin ja hillon kera, tai vaihtoehtoisesti porkkanakakkua (tarjoiltuna lemon curdin kanssa) tai englantilaista hedelmäkakkua. Kaikki itse leivottuja. Olin jo hypätä kattoon, kun kuulin tuosta hedelmäkakusta, mutta se oli valitettavasti loppu eilen. Teen kanssa sain sitten sconesin niine tavallisine lisukkeineen, ja ostin mukaan kotiin vietäviksi kaksi isoa siivua porkkanakakkua. Niin, ja hintaan kuului lasillinen ginilikööriä, kermaista viskilikööriä, viskiä, olut tai soft drink. Sinä päivänä heille oli tullut valikoimaan myös viinejä, mutta minä otin sen skottilaisen kermaliköörin, joka olikin oikein hyvää.
Scone, eli teeleipä, joka pitää murtaa auki, ei leikata veitsellä. Cornwallissa laitetaan hillo ensin päälle, sitten clotted cream, ja muualla toisinpäin. Suosin itse jälkimmäistä tapaa.
Mutta nyt menen asioiden edelle. Kolmikerroksiselta tarjottimeltahan syödään ensin alimmalla tasolla olevat voileivät ja piiraat, ja sitten edetään ylemmille tasoille ja makeat ovat viimeinen ruokalaji.
Täällä oli ylimmällä vadilla perunalastuja, jotka jäivät sömättä, koska niistä en pidä.
Täällä oli todella hauskat teekannut. Valittu irtotee tarjoiltiin sellaisesta ja viereen tuotiin ajastin, joka kilahti, kun tee oli hautunut tarpeeksi. Haudutusaika määräytyi teelaadun mukaan ja oli keskimäärin 2-2,6 minuuttia.
Sitten kannu laitettiin mukin päälle ja se itsekseen suodatti teen mukiin, ilman mitään toimenpiteitä. Teefriikkinä ostaisin kyllä tällaisen vehkeen, kunhan vaan jostakin löytäisin.
Fiona kertoili puljun historiasta. Media-alalla ollut omistaja, Peter, vaihtoi 12 vuotta sitten uraa ja perusti viskikaupan, jossa järjestetään myös viskikursseja ja tastingeja. Myymälällä on valikoimissaan kunnioitettavat yli 250 eri viskiä. Kun naapurissa ollut baari lopetti, se hankittiin ravintolatilaksi.
Fiona muuten pitää täällä englanninkielisiä keskusteluiltoja, lisätietoja täältä tai nettisivuilta (nettisivut löytyvät Fb:sta). Kiva baariemäntä!
Tulihan sieltä ostettua niitten porkkanakakkusiivujen (jotka muuten olivat todella runsaita!) lisäksi muutakin. vain kyseiselle paikalle sekoitettua Speyside-teetä ja pari pakettia suuresti rakastamiani skottilaisia shortbread-pikkuleipiä.
Heillä on näköjään vastaava baari Düsseldorfissakin? Tai ainakin jotakin toimintaa siellä? En ihan nettisivuilta saanut selkoa asiasta...
Juttu jatkuu huomenna...
Paikassa oli vanhanaikaista charmia - aion mennä toistekin! Jospa silloin saisi sitä himoitsemaani hedelmäkakkuakin.
Piti kirjoittaa tämän päiväisestä Kölninreissusta, mutta kun meni hiukan myöhäiselle, niin laitetaanpa tällainen kevyempi postaus, kun täällä näkyy kiertävän haaste koskien erikoisia rakennuksia. Ilmeisestikin tämä haaste tuli Kristiinalta.
Joskin tätäkin piti miettiä hartaasti.
Funtsin Egyptin pyramideja ja Stonehengeä, sillä en ymmärrä, miten ne oikein saatiin joskus ammoisina aikoina rakennettua. Stonehengen kivetkin kuulemma raahattiin sen aikaisin menetelmin Walesista saakka paikalleen.
Kölnissä katselin katedraalia, joka on Pohjois-Euroopan suurin (britit ne väittävät, että Yorkin katedraali on suurempi, mutta molemmissa käyneenä olen Kölnin kannalla). Väitän, että nykyään ei tällaista pytinkiä olisi saatu (tai siis saataisi) ollenkaan aikaiseksi.
Päädyin kahteen vaihtoehtoon, joista toinen on Las Vegasissa.
Siellä nyt on tietty kaikenlaisia kummallisia rakennuksia, ja tässä esimerkkinä New York New York -kasino ja hotelli. Siinä on kaikki NYC:in maamerkit aina Coney Islandia myöten (vuoristorata).
Toinen vaihtoehto löytyy Prahasta alueelta nimeltä Pankrác.
Entisen työnantajani toimistorakennus on tuossa lähellä, ja tämä kuva on napattu hotellihuoneeni ikkunasta (muistaakseni).
En tiedä, mikä rakennus (tai mitä rakennuksia) nuo ovat, mutta ihan aivot menevät solmuun kuvaa katsellessa.
Lienevätkö edes lattiat vaakasuorassa tuossa kaltevassa pytingissä?
