sunnuntai 13. kesäkuuta 2021

Elämän kulkua

Tämä blogi sai joskus yli kymmenen vuotta sitten alkunsa sairastamastani syövästä. Samalla meni elämä kokonaan uusiksi, parisuhdetta myöten.  Sitä aiemmin sama tapahtui kymmenisen vuotta tästä aiemmin, panoksenaan taas koko elämä.

Jäin nyt miettimään sitä, että elämä nyt vaan näyttää menevän uusiksi noin kymmenen vuoden sykleillä.

Eikä kaikki edes ole niin yksinkertaista. Joskus jollakin esimieskurssilla jouduimme piirtämään aikajanaa elämistämme niin, että rinnakkain oli yksityiselämän käyrä ja työelämän käyrä, molemmat kaikkinen huippuineen ja notkoineen. Minulla ne menivät aika hyvin yksiin, eli notkahdusvaiheessa tuntui, että kaikki on huonosti. Joillain muilla taas yksityiselämä ja parisuhde kantoi paremmin silloin, kun töissä meni huonosti. Mielenkiintoisia havaintoja nämäkin. 

Näiden käyrien myötä onkin hyvä reflektoida hiukan omaa suhtautumistaan elämään ja ongelmiin yleisemminkin. Omalta osaltani tulin siihen tulokseen, että hyvin helposti sulkeudun itseeni ja pyrin tulemaan toimeen itsenäisesti ja muita kuormittamatta, mikä ei aina ole ihan järkevää sekään. Varsinkin kun yleisesti turvaverkko ja läheisten piiri on olemassa, mutta tämä tapa on vaan niin lujittunut osaksi omaa itseäni, etten haluaisi mitenkään kuormittaa ympäristöäni esimerkiksi omien sairauksien tai muiden ongelmien takia.  Mietin myös sitä, miksi sen avun ottaminen vastaan voi olla niin hankalaa.

Ellet ole koskaan kokeillut piirtää kyseisenlaisia käyriä, kokeilepa. Aikajana voi olla vaikka 10 vuotta ja käyrä saa mennä ylös ja alas paperilla, mutta merkkaa kuitenkin kaikki huiput, syvänteet ja käännöspisteet, ja analysoi niitä. Voit todella yllättyä, kun tarkastelet tulosta.

lauantai 12. kesäkuuta 2021

Ihonhoitoa ja vähän muutakin

Kylläpä tuo isoannoksinen kortisoni pistää pään sekaisin!  Aamulla tuli pari tekstaria TYKSistä palautepyyntöineen ja käväisin samalla kuuden aikaan vessassa ihan umpiunessa. Sänkyyn palatessani selitin miehelle, että nyt mua tullaan hakemaan ambulanssilla (!!!!) Ruoholahteen labroille. Vasta kun pääsin sänkyyn, aloin itsekin miettiä, että mitä oikein höpötän... Ruoholahteen (Helsinki) taitaisi olla aika pitkä matka pelkille labrakokeille  Turusta 😄😆. Ai kauheeta! Siinä sitten hekoteltiin miehen kanssa koko jutulle, enkä tietenkään edes muistanut, että on lauantaiaamu - mitäs labroja nyt lauantaisin olisi ollut muutenkaan.

No tulipa hyvät naurut heti aamutuimiin ja ehti vielä vetäistä tirsat ennen kuin siivooja saapui.

Kortisonilääkitys ohentaa pidemmän päälle ihoa, ja kun iho alkaa vanheta joka tapauksessa tässä iässä, on hoitoonkin kiinnitettävä enemmän huomiota. Olen tullut siihen tulokseen, että vetisemmät voiteet kosteuttavat paljon paremmin kuin rasvaiset sellaiset, ja nyt löysinkin hyvän kasvovoiteen Irlannista. It Cosmeticsin voiteita myy Suomessa Kicks.


Olisin ostanut täysikokoisen, mutta päädyin tilaamaan Bootsin kantispisteillä kaikenlaisia matkakokoja, joista tämä oli yksi. Tämä Confidence in a Gel Lotion Moisturizer on siis ohut ja rasvaton geelivoide, jossa on keramideja, glyseriiniä ja kaktusuutetta vesipohjassa. Se uppoaa hyvin ihoon, kosteuttaa ihan uskomattomasti. Jos rasvaa kaipaa, sen päälle voi lisätä vaikka ihoöljyä lukitsemaan kosteus. Voiteessa on myös hyaluronaattia, kollageenia (joka ylläpitää myös ihon kosteutta) ja ihoa rauhoittavaa aaloeta.

On muuten erittäin miellyttävä voide, ja sopii myös meikin alle hyvin. Vahva suositus!

tiistai 8. kesäkuuta 2021

Sairaalassa, akuutti tilanne

Viime viikko meni tuon kadonneen koronanäytteen takia ihan pipariksi, kun en tietty päässyt labroille enkä hematologille ilman negatiivista lähetettä. Se kadonnut näytekin siis löytyi lopulta, ja sain kaksi negatiivista tulosta viikonloppuna ja pääsin vihdoin maanantaina labraan.

Tänäaamuna sitten hematologi soitti kukonlaulun aikaan ja komensi välittömästi päivystykseen, lääkitys pitäisi aloittaa heti, sillä munuaiset ovat tilttaamassa. No, tottelin ja olen tälläkin hetkellä osastolla, eikä lääkitystä ole vieläkään aloitettu. Omasta mielestäni munuaiset toimivat ihan OK, mutta labrojen perusteella ne eivät toimi. Kummallista.

Olisivat nyt vaan aloittaneet sen kortisonin jo aamulla, sillä se pistää nyt ikävästi yöksi "ylikierroksille", ja todennäköisesti en nuku ollenkaan. Tiedän kokemuksesta.

Huomenna olisi myös proteasomin estäjä bortetsomibin eka tiputus suoneen. Toivottavasti hoitavat sen nyt sentään aamulla, ja pääsisin sitten pois.

Tietenkin vielä piti saada huonekaveriksi metelöivä vanhempi täti 😒. Ihan täydellistä.

lauantai 5. kesäkuuta 2021

Kun ei mikään suju

 Ei taas menneellä viikolla oikein ole mikään sujunut. Palasin siis Suomeen viikko sitten lauantaina, ja sain muuttotavaroitten kanssa puljatessani selkäni niin kipeäksi, että piti tilata pyörätuoli lentokentille. Sillä huristelu tosin avustettuna kyllä helpottikin matkantekoa suunnattomasti, se täytyy sanoa. Lähdön päähän jopa Dublinin kentällä tehtiin nopsaan ostokset ennen porttia.

Osin varmaan tuohon selän kipeytymiseen vaikutti sekin, että toissatorstaina heitin aika pitkän kävelylenkin Dún Laoghairessa (Dunleary) käydessäni siellä koronatestissä.

Kuva: THL

Mistä päästäänkin koronatestiasiaan. Finnair vaatii lennoilleen tulevilta negatiivisen koronatestin (saa olla joko pika-antigeenitesti tai PCR) tai rokotustodistuksen (yksi annos rokotetta riittää, tai todistuksen sairastetusta koronasta toipumisineen. Olin jo ehtinyt varata ja maksaa tuon PCR-testin, kun kahta päivää ennen lähtöä tuli tuo rokotustodistussääntö. Senhän olisi voinut kätevästi printata mukaan Oma Kanta -sivuilta.

Suomeen paluun jälkeen voi aikaisintaan 72 tunnin karanteenin jälkeen käydä ilmaisessa koronatestissä (varaus: finentry.fi). Näin minäkin tein. Negatiivinen testi katkaisee karanteenin, joka muuten kestäisi kaksi viikkoa. Kyseessä on HUSin koordinoima palvelu ja tulokset tulevat tekstiviestinä noin 24 tunnin kuluttua. Paitsi että minulle ei tuloksia kuulunut.

Parin päivän odottelun jälkeen aloin soitella HUSLABiin ja selvisi, että näyte ei ollut koskaan kirjautunut systeemiin, eikä siis sitä löytynyt. Muutaman puhelinsoiton jälkeen selvisi, että näin oli käynyt muutamalle muullekin Turussa otetulle näytteelle.

Likipitäen koko perjantai meni siis soitellessa sinne ja tänne. Lopulta hermostuin ja buukasin uuden näytteenottoajan, joka olikin päivän viimeinen ja ajallisesti 10 minuutin päästä buukausajankohdasta. Sinne sitten huristelin autolla tuhatta ja sataa ruuhka-aikaan, ja juuri ja juuri ehdin ennen kuin henkilökunta poistui paikalta. Huomautin kadonneesta näytteestä ja minulle kommentoitiin, että "ei se kadonnut oo, joku vaan unohti lähettää sen laukun HUSLABiin". Jassoo.

Olisi joku voinut valistaa asiasta HUSLABin asiakaspalvelijaakin, joka kuulemma oli hukkua tiedusteluihin eilen, eikä osannut sanoa asiasta yhtään mitään.

Näyte otettiin siis uudelleen ja sain vielä saman päivän aikana tuloksen: negatiivinen.

Paljon tästäkin näyterumbasta aiheutui haittaa. Jouduin perumaan labrat ja ajan hematologian polille. Peruttu aika aiheuttaa poliklinikkamaksun (yli 40 euroa). Lisäksi tieto perumisesta/ajan siirtämisestä ei mennyt hematologille itselleen joka soittaa että "missä oot, sunhan piti olla täällä mun vastaanotolla just nyt".

Labroilla ja vastaanotolla olisi ollut aika kiire, koska kävin Irkuissa vain kerran labroissa ja hematologin määräys oli käydä parin viikon välein. Hän oli myös huolestunut tästä selkäkivusta ja sanoi, että minun pitäisi ottaa ambulanssi ja mennä päivystykseen, jossa asia tutkittaisiin ja saisin kipuun hoitoa. Jos selkärangassa olisi murtuma, se voisi jopa halvaannuttaa minut lopuksi elämääni.

Sitä hiukan itsekin aprikoin mielessäni. Alkuviikosta en tosiaankaan päässyt kunnolla edes kävelemään, mutta nyt on tilanne parantunut aika lailla - onneksi.

Varsinainen härdelliviikko siis. Onneksi selkä on nyt paljon parempi, ja labrat maanantaina ja hemapoli siis keskiviikkoaamuna. Siitä se lähtee sitten tämän myelooman hoito.

sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Suomen ja Irlannin välisiä eroja

Mitä enemmän aikaa viettää ulkomailla, sen enemmän arvostaa Suomen toimivuutta. Luen usein todella hämmöstyneenä keskustelupalstoja, joilla on (nuoria ja ilmeisen kokemattomia) ihmisiä, jotka haukkuvat kotimaataan ja joiden suutin unelma on päästä esim "jenkkeihin" (kaikki karvani ousevat pystyyn aina kun kuulen tämän ilmaisun, USA on muutakin kuin "jenkkejä", eli sana jenkkihän (yankee) viittaa nimenomaan USA:n Uuden Englannin (New England) tai Pohjoisvaltioiden asukkaisiin.

Niin, toki sinne muuttaa voi jokainen, mutta ilman hyvää ammattia ja tuloja voi elämä olla aika ankeaa ja ikävä kotosuomeen saattaa iskeä pikemmin kuin arvaakaan.

Noh, pieni sivujuoni tähän juttuun, piti puhua Irlannista.

Iso kukkaketo eilen Dublinin lentokentän T1:n edessä. Kedolla oli myös muutama hyönteishotelli.

Palasin siis viime yönä Suomeen syöpähoitoihin. Kuten viime kuussa mennessäni irlantiin purkamaan asuntoni, piti nytkin selitellä matkustamistani moneen otteeseen. Kentän ulkopuolella oli Gardaí (paikallinen poliisi) barrikadeineen vaatimassa selitystä. Ilmeisimmin väliaikainen poistuminen maasta ei olisi riittänyt selitykseksi, vaan minun piti vakuuttaa häipyväni "for good" (ja mistäs minä paluusta vielä mitään tiedänkään, ainakin puoli vuotta kemoterapiaan menee).

Olimme perjantaina "ulkona" erään Dublinissa asuvan suomalaisen ystäväni kanssa. Päätimme juoda pari lasillista viiniä, mutta eiväthän ravintolat ole siellä olleet auki sitten maaliskuun 2020. Jotkut paikat tosin myyvät seinässä olevista luukuista alkoholia (tai sitten kuljettavat sitä kotiin tilauksesta), ja löysimme pubin, josta sai tällaisesta kioskin luukusta juomia. Ongelma oli vaan siinä, että vaikka pubin pihalla oli penkkejä, ei juomia saanut nauttia lähempämä kuin 100 m ko. pubista. ystävällinen baarimikko tuli ulos kopistaan ja osoitti kadunkulmassa oleva kahta penkkiä ja sinne sitten lompsimme muovimukeinemme. 

Kieltämättä tuli aika hassu olo! Vaikka kyseessä ei ollutkaan klassinen puistonpenkki, hiukan tuli puliakkamainen olo 😂. Tuollainen on ihan laillista Irkuissa, mutta kokeilepa Suomessa, niin poliisit ovat varmaan paikalla hyvin äkkiä. Paikalla oli lukuisasti kaljaporukoita katukäytävällä.

Ankea paikkahan se oli istuskella viinillä, ja välillä sataa tihuutti. Muutakin kaljaporukkaa riitti, olihan perjantai-ilta.

Siinä sitten tuli turistua maiden ja kulttuurien sun muiden erilaisuudesta. Kumpikin on asunua monessa eri maassa.

Mitä Irlannissa olen oppinut, niin ehkä se on kärsivällisyyttä. Siellä on tiettyä rentoutta, kaikki tehdään ehkä vähän sinne päin, eikä kukaan ole kovin täsmällinen missään. Suomesta (tai eritoten Sveitsistä tulevalle, kuten minä), käytäntä sahaa hermoja. Muutenkin kaikki rempsottaa, enkä puhu yleensäkin edes asunnoista.

Asunnoista suurin osa on tasoa, joissa ei kukaan suomalainen edes asuisi. Kalustettuihin vuokra-asuitoihin on kerätty sekalainen kokoelma puolirikkinäisiä kalusteita, ja astiat ovat samaa kaliiberia. Minun asuntoni (jaettu kaksio) on ollut jopa paikallisiin standardeihin verrattuna hieno ja tässä kaikki käytössä olevat astiat, kolmea kattilaa ja ruokailuvälineitä (jotka kaikki olivat eri paria) lukuun ottamatta.



Jos irlantilainen vuokraa asunnostaan osan ulkopuoliselle, saa hän aina 30k saakka tuoton verovapaana. Tämä johtuu maan suuresta asuntopulasta, ja siitä tosiasiasta, että yritysverotus on Irlannissa ainoastaan 14%. Siksi maassa Euroopan majaansa pitävät mm. Google ja Facebook. Tämä on johtanut sihen, että mm. autotalleja on konvertoitu asunnoiksi. Voin vaan kuvitella, kuinka paljon hiiriä ja rottia ne vilisevät, eikä varmaan ole mitään päivänvaloa tai edes ilmastointia.

Vaikka mitäpä siellä ilmastoinnilla edes tekisi, yksinkertaiset ikkunat vetävät jo tarpeeksi muutenkin. Vanhoihin taloihin ei edes saa laittaa tuplalaseja.

Rakennusten suunnittelu on myös ihan "Persiasta". Mm. minun makuuhuoneeni oli todella katutasossa, eli ison ikkunan ohi kulki porukkaa yötä päivää, ja se oli todellakin juuri näkölinjalla ja ulko-oven vieressä, joten sisään näkyi hyvin. Nyt yöt menivät hiukan rauhallisemmin, koska ravintoloiden ja pubien kiinni ollessa ei liikennettä ollut niin paljoa. Toinen juttu on myös se, että mainitussa ulko-ovessa ei ollut mitään ovipumppua tai vastaavaa systeemiä, ja se läjähti kiinni äänekkäästi joka kerta, kun siitä joku kulki.

Myös näin Sveitsistä tulleean häiritsee se, etä Irlannissa ei paljoakaan tunneta yöllä jopa Suomessa vaadittavaa hijaisuutta. Vielä viime viikkoina joku rakennuksessa teki remppaa, ja siellä porailtiin ja hakattin jopa miltei kahteen saakka yöllä. Toinen juttu on öinen pyykinpesu. Luulen, että makkarini naapurissa oli ainakin kaksi keittiötä (harvemminpa siellä pesukone on kylppärissä) ja ihmiset laittavat pesukoneen päälle vaikka puolenyön aikaan. Nuku nyt sitten siinä kun linko alkaa jyskyttää joskus kahden-kolmen aikaan yöllä.


Jos nyt ajatellaan positiivisia puolia, niin niitä ei ainakaan löydy säästä. Turhaan Suomessa valitetaan sateisista kesistä, sillä täällä on ympäri vuode sateista. Oikeastaan joka päivä sataa, hyvin harvinaisia ovat päivät, jolloin aurinko paistaisi koko päivän. Tai edes kesällä lämpö nousisi yli 20°C.

Mutta ihmiset ovat todella sydämellisiä.

sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Mossa Glow Cocktail

En erityisesti harrasta luomukosmetiikkaa, mutta nyt hankin tämän Mossa-merkkisen Glow Cocktail -seerumin.

Mossa on latvialaisen Mádaran tuotelinja. Se on Ecocert/Cosmos -serifioitua luonnonkosmetiikkaa, joka on vegaanista, gluteenitonta, pähkinätöntä ja eläintestaamatonta.


Tämä Glow Cocktail on voidemainen, vaikka se nimen mukaan seerumiksi luokitellaankin. Koostumus on emulsiomaista.

Se sisältää kvittenin ja lakan happoja, joten se kevyesti kuorii ihoa, ja vaikuttaa näin myös pigmenttiläiskiin hellävaraisesti. Tuotteessa ei ole parabeeneja, silikoneja, polymeereja, formaldehydiä tai synteettisiä tuoksuaineita, mineraaliöljyjä tai niiden johdannaisia, synteettisiä väriaineita tai raskasmetalleja.

Tehoaineita seerumissa on mm. glyseriiniä, jojobaöljyä (joka itse asiassa taitaa olla vaha), setearyylialkoholia (joka nimestään huolimatta pehmittää ihoa), hyaluronihappoa, maitohappoa ja kvittenin hedelmähappoa ja lakansiemenöljyä. Mica heleyttää ihoa valoa heijastavilla hiukkasillaan.

Vaikka seerumi sisältää luontaisia tuoksuaineita, on tuoteen haju silti mielestäni aika tympeä ja luonnonmukaisille tuotteille niin varsin tavanomainen. Tuoksu tosin häipyy iholta nopeasti.

Summa summarum: Ehkä en osta toista pulloa, ei oikein vakuuttanut! Ei oikeastaan tehnyt mitään omalle iholleni. Parempiakin voiteita/seerumeita löytyy tuosta hintaluokasta.

lauantai 22. toukokuuta 2021

Glamglow'n silmänympärysvoide

Pitää välillä kirjoittaa jostakin muustakin kuin tästä sairaudesta. Bootsilta tienaa hyvin bonuksia ja minulla niitä oli kertynyt pitkälti toistasataa euroa. Pitihän ne tietty hassata, koska en tiedä, milloin pääsen uudelleen tänne Irlantiin. Ostosten mukana oli tietty silmänympärysvoide, Glamgow Brighteyes, sillä niitä aina tarvitaan.




Glamglow on ollut jo vuosia varsin hypetetty merkki, mutta en ole oikein itse ollut kovin vaikuttunut niistä tuotteista, joita olen kokeillut. Merkki on hyvin brändätty, kuten yllä näette, pakkauksissa on kivoja juttuja. Tämäkin pakkaus on oikein kaunis, ruusukultainen.

Jotenkin olin siinä uskossa, että tässä voiteessa on sävyä, mutta ei, vaan siinä on kuitenkin valoa heijastavia hiukkasia. Itse voide on aika paksua, mikä miellyttää kovin kuivia silmänalusiani. Se sisältää runsaasti hyaluronihappoa, peptidejä, antioksidanttista linoleenihappoa ja vesimeloni-, omena ja narsissiuuttetta (viimeksimainituista en ole varma, miten ne toimivat). Vaikka voide on paksua, se imeytyy aika hyvin. Tuoksua siinä ei juurikaan ole.

Olin kyllä aika vaikuttunut! Tämä on ehkä yksi ihan parhaista silmänympärysvoiteista, mitä olen kokeillut! Jos kiinnostuit, tätä merkkiä myy mm. Sokos.

lauantai 15. toukokuuta 2021

Ei enää hankalammaksi voi mennä!

Kohta kolme viikkoa on mennyt jäljittäessä jotakin GP:tä (General Practitioner, eli yleislääkäri, jollainen jokaisella on perhelääkärinä), joka voisi laittaa minulle lähetteen verikokeisiin. Suomalaisen hematologin mukaan labrat pitäisi tsekata 2-3 viikon välein, kun täällä olen, ja nyt viimeisistä on kulunut jo kuukausi tässä häslingissä.

Täällä on systeemi kuten UK:ssa; eli health care centerit ovat yleensä yksityisiä, ja sinun tulee olla rekisteröitynyt johonkin niistä. Rekisteröityminen on tosin vapaaehtoista, mutta saadakseen mitään palveluita, se pitää olla. Minä en sitä maahan tullessani yli pari vuotta sitten tehnyt, koska ei tullut mieleen tällainen tilanne.

Nyt kaikki HCC:t ovat täynnä, eivät ota uusia asiakkaita, koska niitä on jonoksi asti. Hematologi Suomessa sanoi, että ainakin sairaalaan voi mennä verikokeille, mutta valitettavasti sinnekään ei pääse ilman lähetettä.

Meni sitten pari viikkoa soitellessa ja meilaillessa sinne ja tänne. Kukaan ei näytä ottavan uusia asiakkaita. Sitten hoksasin soittaa Vhi:lle, joka on yksityinen sairausvakuutusyhtiöni. Siellä saa ilmaiseksi GP:n etäkonsultaatiota, ja sellaisen tilasin. Koska konsultoija on etälääkäripalvelu, tämä lääkäri pystyi vaan neuvomaan, että otan yhteyttä omaan GP:heni (jota siis ei ole), koska heillä ei ole fyysistä osoitetta, jonne verikokeiden tulosten pitäisi lähetteen jälkeen tulla. Tämäkin vielä. Asiakkaalle itselleenhän niitä tuloksia ei voi todellakaan suoraan lähettää.

Kuva: Pixabay

Yksi vaihtoehto hänen mielestään olisi ollut kotitestikitti. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että suuni loksahti auki hämmästyksestä. Ai että itse ottaisin verinäytteen sormenpäästäni ja lähettäisin sen labraan saaden sitten tulokset ladattavaksi Letsgetcheckedin sivuilta?

Homma kyllä tuntui erittäin epäilyttävältä. Tämän firman myymät kitit ovat aika standardoituja, mutta sieltä kuitenkin löytyisi munuaisten toimintaa mittaava kitti, mutta ei erikseen esimerkiksi veren kalsiumpitoisutta tai muuta tarpeellista mittaavaa. Eli hylkäsin ajatuksen.

Jatkoin netin kampaamista läpi ja vindoin löytyi Webdoctor, josta sai videoikonsultointia. Buukasin ajan, 35 euroa. Sieltä soittelikin sitten puolen tunnin sisällä hyvin empaattinen, vanhempi nais-GP, Edma, joka kirjoitti lähetteen tuotapikaa. 

Yritin sitten buukata näytteenottoajan paikallisesta yliopistosairaalasta, St. Vincent'sistä. Heillä on online-ajanvaraus, mutta ensimmäiset vapaat ajat ovat vasta kesäkuun puolessavälissä! Soitin sinne ja kerroin, että asialla olisi kiire. Ei kuulemma auta. Ellei GP soita ja buukkaa aikaa, ennemmin ei kuulemma pääse.

Otin taas yhteyttä tähän Edmaan ja pyysin apua. Webdoctorin support-tiimiltä tuli meilissä linkki ajanvaraukseen ja ohjeet toimia sen mukaisesti. Tässä vaiheessa alkoi pinnani kiristyä. Kerroin tietäväni asiasta ja soittaneeni sinne sairaalaan jo pariin otteeseen.

Webdoctorilta oli sitten toinen GP päivittänyt lähetteeni ja lisännyt siihen kiireellisyyden ja syyn siihen. Joku oli myös soittanut St. Vincent'siin ja varmistanut, että sen lapun kanssa voisin tulla sinne koska tahansa. Tässä vaiheessa tähän prosessiin oli jo tuhrautunut Webdoctorin kanssa yli kolme päivää.

Menin sitten eilen sinne. Sen lähetteen printtaamisen kanssa oli ongelmia, sillä minulla ei ole täällä kotona printteriä. Toimisto on kiinni, ja sinne pääsee vain johtoryhmän erityisluvalla, erittäin painavasta syystä ja varaamalla työtilan etukäteen netin kautta plus käymällä online-koulutuksen.

Kuulosti turhan monimutkaiselta, enkä voinut tietenkään syyksi kertoa yksityisasioihin liittyvän labralähetteen printtaamisen. Sitten juolahti mieleen, että vastaanotto on tietty auki 24/7, ja siellä on kaksi erittäin ihanaa ihmistä töissä.

Menin siis sen kautta läppärini kanssa ja siellä olikin paikalla toinen vastaanottovirkailija, Gerry, joka ilomielin auttoi kyselemättä ja lappu saatiin printattua mukaan. Samalla kulkukorttini aktivoitiin uudelleen, sillä olinhan ollut yli puoli vuotta poissa toimistolta, ja se oli itsestään deaktivoitunut.

Joku asia siis sujui hyvin tässäkin stoorissa, ja lompsin siitä sitten viereiseen St. Vincent'siin, jossa pääsin verikokeeseen jonottelematta.

Niin että Suomessa asiat sujuvat todella hyvin täkäläiseen verrattuna!!! Vielä en osaa sanoa, millainen lasku St. Vincent'sistä tulee. Kallistahan täällä on kaikki, jopa julkinen terveydenhuolto (joka on aika olematon), mutta onhan minulla vakuutus, joka täällä pitää olla kaikilla, koska esimerkiksi työterveyshuoltoa ei ole ollenkaan.

lauantai 8. toukokuuta 2021

Japanin ihmevoide

Olen varmaan tätä aiemminkin täällä mainostanut... Jos pitäisi autiolle saarelle ottaa mukaan vain yksi kosmetiikkatuote, se olisi tämä superkosteuttava Yu-Be-merkkinen voide.

Voide on paksua tahnaa, mutta ei ollenkaan kovin rasvaisen oloinen. Se sisältää runsaasti kosteuttavaa glyseriiniä, ja uppoaa ihoon hyvin. 

INCI: Glycerin, Water, Isopropyl Myristate, Stearic Acid, Glyceryl Stearate SE, Triethanolamine, Tocopheryl Acetate (Vitamin E), Glycyrrhetinic Acid, Camphor, Riboflavin (Vitamin B2), Hydrogenated coco-glycerides, Stearyl Alcohol, Polysorbate 80, EDTA, Ascorbic Acid, Sodium Hyaluronate.

Steariinihappo muodostaa iholle suojaavan kalvon ja estää kosteuden haihtumista pois. Se on kuitenkin ihoa tukkimaton, eikä sisällä parabeeneja tai tuoksuaineita tai väriä.

Tämä on todellinen monitoimivoide, joka toimii myös ärtyneellä ja vahingoittuneella iholla. Itse käytän nyt silmänympärysvoiteena (ja se ihan oikeasti siloittaa juonteita ja tulee posteineenkin halvemmaksi kuin monet kaupasta ostetut sy-voiteet toimien jopa paremmin) ja pehmittämään karheita kyynärpäitä - toki muuallekin.

Voidetta saa tilattua netistä (eBAY, Amazon jne.), eikä se maksa paljoa edes postikuluineen. Yuskin on vastaavanlainen japanilainen tuote.

Tukala viikko

Tämä viikko oli sentään lyhyt, koska maanantaina oli May Bank Holiday. Hiljaista täällä on tosin ollut. Suurin osa kaupoista, ravintolat ym. kiinni. Kotiinkuljetus kyllä toimii, miltei vaikka mitä tilaisi.

Kaksi viikkoa karanteenia on huomenna takana. Hiukan kuin olisi ollut vankilassa.

Saavuin 24.4., enkä ole oikein saanut kirjoiteltua. Tuntuu aika apealta tämä tilanne. Hematologi soitti keskiviikkoaamuna kukonlaulun aikaan (ei sitten muistanut, että täällä on kello pari tuntia Suomen aikaa jäljessä), ja olin aika umpiunessa, koska yö tuli suurinpiirtein valvottua naapurin öisen remppametelin (tai mitä olikaan) takia. Kummallista, että täällä joskus vasaroidaan keskellä yötä.

Oli sitten hyvä ja huonoja uutisia: Luuytimessä oli (ainakin sillä kohdalla, eli vasemmassa suoliluussa) vain 2% syöpäsoluja, eli ei ollut kokonaan saastunut. Pitäisi varmaankin ajatella positiivisesti, että 98% soluista on terveitä...

Mutta sitten minulla on amyloidoosi, joka käytännössä liittyy näihin kevytketjumyeloomiin (minulla tyyppiä kappa). Siis virheellisesti laskostunutta proteiinia kertyy kohde-elimiin, joita ilmeisimmin minulla ovat munuaiset. Osasin kyllä tätä hiukan epäilläkin, eli ei tullut yllätyksenä. Ellei sitä hoida, elinaikaa mitataan kuukausissa, ei vuosissa.

Huomenna tosiaan karanteeni loppuu. Pääsen hiukan jaloittelemaan muuallekin kuin Cranmer Placen puutarhaan, joka on sekin tosin täkäläiseksi suuri ja puistomainen.

Toisaalta - mihin täällä paljoa mennä, koska kaupat (lukuunottamatta apteekkeja ja ruokakauppoja. - tosin joihinkin ruokakauppoihin pitää online varata shoppailuvuorot) ovat kiinni, ja niin ovat myös ravintolat.

Kun tulin taksilla lentokentältä, Dublinin keskusta oli jopa aavemaisen autio. Vähän ankeaa kaikkialla. Myös minun korvieni välissä.

lauantai 1. toukokuuta 2021

Hyvä seerumi

 Olen taas takaisin Irlannin-kodissa, joten säästytte ruokareseptipostauksilta joksikin aikaa 😄. Täällä kun ei ole kauheasti välineitä kokkailla, ja kaiken saa kotiin tuotuna ilman suurempia kustannuksia. Onhan täällä lockdown kestänyt jo toista vuotta pitkästi. Nyt saa sentään jo liikkua 20 km:n säteellä omasta asuinpaikasta, kun se tiukimmillaan oli suurimman osan aikaa vain 2 km. Ja gardaí vahtii....

Mutta piti puhua siis hyvästä ja kosteuttavasta kasvoseerumista, joka siis on Vichyn Mineral 89 Hyaluronic Acid Booster.


Tuo luku 89 tulee sen sisältämästä "vissyvedestä", eli Vichyn termaalisesta mineraalivedestä. Itse en osaa sanoa, mikä taika tällä aineella on, mutta ei se varmaan haitaksikaan iholle ole. Ranskalaiset tuntuvat sitä itse kovin arvostavan niin sisäisesti kuin ulkoisesti nautittuna.

Vaikka tuotteen nimessä liehuukin hyaluronihappo, on INCI-listan kärjessä vesi ja glyseriini, ja hyvä niin. Hyaluronaatti tulee vasta listassa myöhemmin, eli on pienemmällä pitoisuudella.

INCI:

688854 130 - INGREDIENTS: AQUA / WATER • PEG/PPG/POLYBUTYLENE GLYCOL-8/5/3 GLYCERIN • GLYCERIN • BUTYLENE GLYCOL • METHYL GLUCETH-20 • CARBOMER • SODIUM HYALURONATE • PHENOXYETHANOL • CAPRYLYL GLYCOL • CITRIC ACID • BIOSACCHARIDE GUM-1 (F.I.L. B199024/1).

Natriumhyaluronaattti tosin sitoo vettä hyvin, kuten tekevät myös glyseriini ja sorbitolista derivoitu biosakkaridi, joka on viimeisenä listalla.  Se on tosiaan polysakkaridi (eli eräänlainen polymeeri, joihin myös hyaluronihappo kuuluu), joka muodostuu hiilihydraattien fermentoitumisen kautta. Tässä tuotteessa olettaisin tuon listan viimeisenä komeilevan biosakkaridin toimivan kalvonmuodostajana ja sitä kautta auttavan kosteuden sitoutumista iholle.

Tämä seerumi on hiukan geelimäinen, joka osaltaan todennäköisesti myös johtuu tuosta biosakkaridista. Se kosteuttaa kaikenkaikkiaan todella hyvin, eikä minulla ole siitä mitään pahaa sanottavaa. Lyhyt ainesosalista minimoi allergeenit, joten se sopii hajustamattomana myös herkälle iholle. Suosittelen!

maanantai 26. huhtikuuta 2021

Clarins

 Taas yksi silmänympärysvoide. Hyväksi havaittu, mutta ei niin paksua tavaraa.


Jossakin "akkainlehdessä" tätä oli kehuttu, joten pitihän se testata, varsinkin, kun Sokoksen -20% ale sattui samoille hollille.

Olen pitänyt aika tuhdeista silmänympärysvoiteista, ja tämä on ollut keskinkertaista siinä mielessä. Kosteuttavaa se tosin on, glyseriini tulee INCI-listassa kärkipäähän.

Sheavoin lisäksi tässä kuvassa näkyvät muut tehoaineet. Minulla tosin eivät ole silmienaluspussit tai muut turvotukset mitenkään ongelma, joten en osaa sanoa, miten nuo kasviuutteet siinä suhteessa toimivat. 

Hinta tälle on kuitenkin mielestäni varsin suolainen. Luksusta tuo upea ja painava pullo, mutta käytön aikana olin koko ajan huolissani siitä, että se lipeää käsistäni ja rikkoo kylppärin laatat.