perjantai 24. kesäkuuta 2022

Hyvää juhannusviikonloppua!

Piti kirjoittaa yönaamioista, mutta en saanut vielä kuin kuvat aikaiseksi, ja sitäpaitsi keksin vielä testata viidennenkin naamion ennen postausta. Saatte siis odottaa sitä vähäsen vielä.

Tänään piti laittaa omatekoista pizzaa, kun olin tehnyt taikinapalleroitakin sitä varten pakkaseen. Ensimmäistä kertaa pakastelin hiivataikinaa, ja hyvinhän se onnistui. Vaan sitä pizzaa en kuitenkaan vielä saanut tänään aikaiseksi, mutta pizzakivi on ostettuna. Sillä tulee nimittäin kaikista rapein pohja. Jäin samalla miettimään, miksi mikään pizzeria ei ole keksinyt toimittaa paistovalmiita pizzoja kotiin? Länsi-Lontoossa (Chiswick) asuessa me usein tilasimme paistovalmiin pizzan eräästä hyvästä pizzeriasta, ja se oli sitten takuulla vastapaistetun tuoretta kun sen omasta uunista otti ulos. 

Ruokailu siis kutistui uusiin perunoihin ja silliin, saa pizzataikina levätä ja kohota jääkaapissa vielä huomiseen. Oikeastaan silli ja uudet perunat ne vasta oikein juhannusruokaa ovatkin, ja hyvältähän ne maistuivat.


Rymättylän uusia perunoita, tilliä, voita ja rapumarinoitua silliä.
Jälkiruoaksi oli japanilainen kookos-mochi. Omnom!

Japanilaisesta ruoasta puheenollen, AVA-dieettini on nyt ohi! Juhlapäivä! AVA-dieetti on siis alentuneen vastustuskyvyn ruokavalio, jossa ei saa syödä mm. raakaa kalaa (mukaanlukien maustesilli), homejuustoja jne. Siis miltei kaikkea sitä, mistä pidän. Sinänsä sääli, koska voisin hyvin elää esimerkiksi pelkästään sushilla, ja kylläpä sitäkin on tullut nyt syötyä! Turun kauppahallin Kado-sushista saa kyllä maailman parhaat sushit! 
Kuvassa Hollywood-makirullia, joissa on halstrattua lohta, japanilaista majoneesia ja kevätsipulia sisällä.  Suosikkini! Kado on yksi niistä paikoista, josta saa tarpeeksi wasabia mukaan annokseen.

Mitäs teillä syötiin/syödään juhannusviikonloppuna? Onko tullut grillailtua jotakin, tai savustettua kalaa? Lapsuuteni juhannuksina mökillä oli aina savustuspönttö pöhisemässä, ja sinne saatiin katiskoilla mm. lahnaa. Ai että sekin maistui hyvälle uusien perunoiden kanssa, vaikkakaan mikään perunansyöjä en ole ikinä ollut.
Alppiruusut kukkivat ulko-oven vieressä.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

Dear Dahlia

Harvemmin tulee käytettyä huulipuna ihan loppuun saakka. Oikeastaan muistan elämäni aikana käyttäneeni vain muutaman näin tyystin. Yksi niistä on ollut Kanebon ruosteenruskea puna, josta pidin kovasti.

Niinpä ilahduin löytäessäni setin 1 ml:n mattapunia. Merkki on Dear Dahlia, joka on minulle ihan outo merkki. Brändin kosmetiikka on vegaanista ja eläintestaamatonta. 

En yleensä ole niinkään innostunut mattapunista, koska monet sellaiset ovat kittimäisen paksuja ja näyttävät huulilla jauhomaisilta. Päätin kuitenkin nämä ostaa testattaviksi.

Setissä on sävyt Seduction 1 ml + Guava 1 ml + Haute 1 ml + Teddy 1 ml + Bordeaux 1 ml + Cancan. Koska putkiloissa ei ole sävyn nimeä, en osaa sanoa, missä järjestyksessä nämä ovat.


Kuvakaappaus parfumdreams.fi -sivustolta ehkä selventää asiaa?

Punat ovat juuri sopivan ohuita ja voidemaisia, eli pelkäämäni kalkkijauhovaikutelmää ei päässyt syntymään.


Tässä vielä pari kuvaa, joista ensimmäinen on otettu luonnonvalossa, toinen keinovalossa. Punat ovat samassa järjestyksessä kuin ensimmäisessä ja toisessa postauksen kuvassa. Alemmassa kuvassa on neljännen sävyn päällä omituinen punainen rantu, josta en osaa sanoa, mistä se on siihen tullut. Lienee kameran kepposia, sillä kuvatessa en sitä huomannut, eikä sitä myöskään ole sitä edeltävässä kuvassa, nehän on otettu peräkkäin.

Setti on kiva vaihtoehto niille, jotka eivät osaa päättää, mitä sävyä haluavat ostaa, tai niille, jotka haluavat kuusi huulipunaa yhden hinnalla! Yksittäinen puna on myös kompaktin kokoinen ja sujahtaa hyvin vaikka kolikkokukkaroon.

Pysyvyys huulilla on ihan hyvä, ei huippuluokkaa, mutta harva huulipuna sitä kuitenkaan on. Punia myy mm. Lookfantastic ja edellä mainittu Parfumdreams. Ei kaupallista yhteistyötä.

maanantai 20. kesäkuuta 2022

Bresaolasalaatti

Laitetaanpas pitkästä aikaa yksi ruokaresepti. Nyt kesällä tekee mieli hiukan kevyempää ruokaa, ja mikäs sen kevyempää paljon olisikaan kuin salaatti. 

Huomasin Lidlissä myynnissä bresaolaa, harvinaista herkkua täällä Suomessa. Bresaola on ilmakuivattua, suolattua naudanlihaa, jota on ikäännytetty kahdesta kolmeen kuukautta. Se on kotoisin Italian Lombardian alppilaakso Valtellinasta. Tässä salaatissa on proteiinina bresaolan lisäksi myös vuohenjuustoa. 



Bresaolasalaatti


2:lle hengelle tarvitaan:

n. 100 g babypinaattia
n. 80 g ohuita bresaolasiivuja
n. 50 g murenevaa vuohenjuustoa 

Kastike:

n. 1/2 dl oliiviöljyä
n. 1/2 dl tummaa balsamicoa
suolaa, mustapippuria (ripaus sokeria)

Huuhtaise pinaatti lävikössä ja valuta se hyvin. Sekoita salaatinkastike, ja lisää siihen tarvittaessa sokeria maun mukaan (riippuen käyttämäsi balsamicon makeudesta). 

Kaada pinaatti kulhoon ja sekoita siihen salaatinkastike. Jaa pinaatti kahdelle lautaselle ja levitä bresaolaviipaleet siihen päälle. Murustele päällimmäiseksi vuohenjuusto ja nauti hyvän punaviinin kanssa.

Meillä pantiin mies asialle, eikä hän sitten ollut ostanutkaan sitä murustuvampaa  vuohenjuustoa, joka olisi ollut paksummassa pyöreässä pötkössä kuin tämä. Mutta käyhän se näinkin, herkullista se oli joka tapauksessa!

sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Dior Capture Totale Super Potent Serum Foundation

En kyllä tarvitsisi enää yhtään meikkivoidetta kokoelmiini, mutta tämä Diorin seerumimeikkivoide on kummitellut mielessäni jo kuukausia. Kun Sokoksilla oli asiakasomistajapäivät ja kaikki alennuksessa, hankin sen sitten vihdoin, eikä se mikään huono ostos sitten ollutkaan.



Voide on pakattu ylelliseen ja painavaan huurrelasiseen pumppupulloon. En voi olla ajattelematta, että kun tällainen pullo lipeää käsistä ja tipahtaa kylppärin lattialle, siinä on takuulla laatta jos toinenkin hajalla.

Itse voide on todella tuhtia ja - niin - voidemaista! Jotenkin oletin, että se olisi ollut juoksevampaa, koska se on nimenomaan seerumimeikkivoide. Tämä tuli siis tilattuna ihan sokkona, koska en ollut päässyt kokeilemaan sitä myymälässä.

Valitsin sävyn omistamani toisen Diorin meikkivoiteen, Dior Backstage Face & Body Foundationin perusteella. Sävy on siis 2CR, joka on viileä, punapohjainen sävy (CR = Cool Rosy).

Voide sisältää mm. ihoa kosteuttavaa hyaluronihappoa, longoza-kukan uutetta (Hedychium coronarium, joka ilmeisimmin hoitaa ihoa - kasvia käytetään myös luonnonlääkinnällisiin tarkoituksiin) ja glyseriiniä. Koko INCI löytyy täältä selostettuna.



Voiteen paksuus enemmän kuin epäilytti. Miten se käyttäytyisi herkästi kiiltelevällä sekaihollani? Imeytyisikö se edes siihen kunnolla?


Epäilykset osoittautuivat turhiksi. Se imeytyi loppujen lopuksi oikein hyvin, ja valoaheijastavine hiukkasineen tekikin oikein yllättävän kauniin pinnan ja peittikin hyvin.


Katsotaanpa vielä, miltä se näytti kasvoilla. Ensimmäisessä kuvassa kasvojen ihoa paljaana, toisessa onkin sitten tätä voidetta hyvin kevyesti puuteroituna läpikuultavalla puuterilla (Make Up Forever HD High Definition Powder). Ei. muuta meikkiä huulten rajausta lukuunottamatta (Lumene Luminous Colour -kynä, sävy 3 Vanamo).



Kuvat on otettu hiukan eri valaistuksessa ja ilman mitään suodattimia. Pienenä kuriositeettina on kerrottava, että toisessa kuvassa ehdin jo hajamielisyyksissäni niistää nenäni ennen kuvan ottoa 😊. En korjannut asiaa. Kumma kyllä meikkivoide ei lähtenyt mitenkään pahemmin paperinästyykiin. Kappas vaan, miten hyvin tämä häivyttää suurentuneet ihohuokosetkin!

Voidetta saa 13 eri sävyssä, ja voin sanoa, että oli hyvä ostos. Ei ihan heti kiiltele kasvoilla, ja hoitaakin ihoa virheiden peittämisen ohella. Tuoksua siinä on INCI:stä päätellen jonkin verran, mutta siitä ei ainakaan minun tukkoinen heinänuhanenäni mitenkään häiriintynyt. Spf20 lienee suurimmaksi osaksi voiteen sisältämän titaanioksidin ansiota (fysikaalinen suoja).

Toivon mukaan käyttö rauhoittaisi tuota punoitusta ja kirjavuutta ajan mittaan.

Kiinnostuitko?

lauantai 18. kesäkuuta 2022

ShopShopShop (Feelunique, Zalando, Asos ym.)

Feeluniquella oli alennusmyynti, ja tulihan taas sieltäkin ostettua. Vähän hassuja ostoksia tällaiselle kotoilevalle ja varsin vähän meikkaavalle ihmiselle, katsotaanpa tässä nyt yhden merkin saalis. Lottie London on edullinen brittimerkki, eivätkä nämä onneksi paljoa maksaneet.

En osannut päättää, minkä luomiväripaletin ottaisin, niin otin sitten ne kaikki. Vai mahtoiko tässä ollakaan koko valikoima? Mukaan lähti myös merkin heleyttävä kookospitoinen meikinpohjustusaine, josta tulee myöhemmin postausta. Tuotteet olivat muutaman euron kappale. Tarkastellaanpa nyt lähemmin noita paletteja.




Tuossa on arkimeikkiin sopivia paletteja, kuten The Rose Golds, The Mauves ja The Rusts. otin sitten kuitenkin noita kirkkaampiakin värejä, josko innostuisin kokeilemaan. Perhepiirissä on kyllä nuoria neitejä, joille ne varmaan kelpaisivat, ellen itse käytä. Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.

Olen pitkän aikaa katsellut kevyttä nahkatakkia itselleni, ja sellainen läytyikin Saksan Amazonista miltei satasen halvemmalta kuin Zalandolta. Merkki on Oakwood ja takki on todella klassisen kaunis, erittäin kevyt ja pehmeää nappanahkaa. 



Zalandon alennusmyynneistä ostin kaksi mekkoa. Kuvakaappaukset ovat Zalandon sivuilta. Varsinkin tuo alimmainen on todella ihana, värit ovat loistavat ja kangas hyvin laskeutuvaa satiinia. Merkki on Niza.


Aldolla on jaloille todella mukavia lenkkareita, joissa on hiukan korkoa. Minulla on entuudestaan kolmet eriväriset korkeavartiset, ja nyt ostin Asokselta nämä Adwiwia-nimiset valkoiset. Kuva kaapattu Youtubesta.

Alaselkäni kiukuttelee edelleen, ja tiistaina sain passituksen ortopedille, koska siellä (sacrumissa) on edelleen murtumia, jotka eivät ole parantuneet ollenkaan. 


Aldon kengät jo ostettuani hoksasin, että Virtanen Boutique Helsingissä myy verkkokaupassaan ortopedisiä kenkiä, ja kun sellaiset puoleen hintaan sai, piti nekin vielä saada. Jospa ne auttaisivat tähän selkäkipuun? Firman sivut olivat kyllä aika huonolla kieliasulla varustetut, joten luulen, että nuo kengt tulevat jostain Kiinasta. Jos ovat hyvät jaloissa, niin hyvä juttu Eivät ne ainakaan paljoa maksaneet. Mitäpä sitä ei tekisi, että tuo selkä tuntuisi paremmalta.

Kirjoittelin aiemmin täällä jokakeväisesti puutarhahössötyksestäni. En ole muistanutkaan mainita, että ostin netistä myös vaaleanpunaisen kielon ja parsan taimia.



Kuvakaappaukset puutarha.com, josta taimet myös ovat peräisin. Parsan taimet olivat yllätyksekseni kuin yli puoli metsiä halkaisijaltaan olevia jättimäisiä hämähäkkejä. Kylmästä keväästä huolimatta kaikki  taimet ovat lähteneet hyvin kasvamaan, ja ehkä ensi keväänä parsaa voi korjata jo omasta maasta. Odotan (ja toivon) myös kielojen vielä kukkivan, kunhan tuosta kasvavat.

torstai 16. kesäkuuta 2022

Toinen tuoksu 80-luvulta ja sen flankkeri

Kirjoittelin aiemmin eräästä 80-luvulla todella suositusta hajuvedestä. Postaus sai odotettua suuremman suosion lukijoitten keskuudessa, joten postaanpa toisesta 80-luvulla suursuosiota nauttineesta tuoksusta. Se edellinen postaus, johon viittasin on muuten luettavissa täältä

Giorgio Beverly Hills on ainakin minulla suhteellisen tuntematon merkki, mutta muistan kyllä hämärästi brändin ikonisen "keltaisen" tuoksun mainokset. Tuoksu lanseerattiin vuonna 1981. Nuorempana minulla ei kelvannut tällaisten "tuntemattomampien" brändien parfyymit, vaan piti olla jotakin klassisempaa ja mielellään ranskalaista.

Nyt, kun huomasin parfyymi-klikkaus.fi:ssä myytävänä tätä keltaista tuoksua hintaan 7,25 euroa, klikkasin sen ostoskoriini - ihan vaan tuoksutellakseni, että onko se todella niin ihana, kuin sitä on kuvailtu. Ja olihan se.

Kuvakaappaus: Fragrantica

10 ml:n pullo ei ole suurensuuri, mutta minulle ihan sopivasti. Pullon saatuani oli todellakin yllättynyt tuoksusta: tässähän on jopa jotakin guerlainmaista! Pidän kovin Guerlainin parfyymeista.

Olen todella positiivisen yllättynyt. Miksi ihmeessä koin joskus tämän merkin niin hyljeksittävänä? En edes ole tainnut aiemmin sitä tuoksutella.

Kuvakaappaus: Fragrantica

Tuoksu avautuu aprikoosilla, appelsiininkukalla, persikalla ja bergamotilla ja se on todella herkullinen, syventyen tuberosaan, gardeniaan, ylang-ylangiin, jasmiiniin, orkideaan ja vienoon ruusun tuoksuun. Pohdin, tekevätkö gardenia ja jasmiini tähän sen Guerlain-mielleyhtymän? Vai onko se makea puuterisuus, joka tuoksua hallitsee, ja jota hedelmäisyys taittaa?

Pohjatuoksussa on kamomillaa, sammalta, vaniljaa, meripihkaa, myskiä, santelipuuta ja ihan hitusen patsulia ja sitäkin enemmän seetriä. Olen myyty.

Tästä tuoksusta on tietty useampia flankkereita eli versioita. Uteliaisuuttani ostin myös Red-version, joka oli saman kokoisessa pullossa ja saman hintaan.



Red lanseerattiin vuonna 1989, ja yllätyksekseni se on todella erilainen tuoksu kuin tuo alkuperäinen keltainen. Tämä ambratuoksu avautuu kirsikkaisena sekoittuen mm. aldehydeihin, hyasinttiin, bergamottiin, mustaherukkaan, ylang-ylangiin ja persikkaan. Keskellä tuoksua on mm. iiristä, tuberosaa, kieloa, neilikkaa (kukka, ei mauste), vienosti ruusua, jasmiinia ja litsiä. Pohjatuoksuna on mm. santelipuuta, vetiveriä, vaniljaista tonkapapua ja seetriä. Olen yllättynyt näiden tuoksujen erilaisuudesta!

Kuvakaappaus: Fragrantica

Aikamoinen cocktail. Olen hiukan hämmentynyt. Voiko tätä kutsuakaan flankkeriksi? Toisaalta niissä on kyllä samoja aineksia... Molemmat ovat miellyttäviä tuoksuja, mutta olen ehkä hiukan enemmän kallellaan tuohon alkuperäiseen, jota voisin ostaa jopa täysikokoisen pullon.

Ovatko nämä tuoksut sinulle tuttuja? 

keskiviikko 15. kesäkuuta 2022

Royal Ascot - omaa hattumuotia

Joka kesäkuu pidettävä, viisipäiväinen Royal Ascot -laukkakisa pyörähti käyntiin eilen. En päässyt sinne tänäkään vuonna, mutta ehkä ensi vuonna sitten onnistuu. Asu ainakin on valmiina ja sen voi nähdä aiemmasta postauksestani täältä. Vain hattu pitäisi hankkia.

Katselin netistä, millaisia hattuja naisilla on ollut tänä vuonna. Kieltämättä aika mielikuvituksellisia, ja Ladies' Day, jolloin ne hulluimmat hatut yleensä nähdään, on vasta huomenna. Täällä kuvakavalkadia eilisen avajaispäivän hatuista.

Teresan (jolla siis on tuo hassu punainen "voikukanhahtuvahattu")  perässä yleensä juoksee lauma lehdistöä. Hän oli toinen sponsorini Royal Enclosuren jäsenyyden saamiseksi. Jäsenyyden saa vain suositusten perusteella ja katsomo on siis se sama, jossa kuninkaalliset ovat, eli kuninkaallinen aitio.


"Ellu" yleensä avaa kisat saapumalla sinne hevoskärryillä kello 14.00.  Tänä vuonna uutisten mukaan häntä ei ole näkynyt.

Alla hiukan kuvia aiempien vuosien hatuistani ja joistakin asuista. Vihreä/violetti hattu kuului Lappi-teemaiseen asuuni, jossa valkoisen hameen helmassa ja laukussa oli lumipöllö kristalleineen, hatussa revontulia ja koruina hopeiset lumihiutaleet. 

Asu: Sibel Kantola/Belgrafik

Hattu: Elena Shvab Millinery London. Hattu kimalteli kaikissa sateenkaaren väreissä auringossa.

Hattu oli violettia ja vihreää.


Vaalea, hiukan kimaltava laukku löytyi pitkällisen etsinnän jälkeen  viime tipassa Lontoon House of Fraserilta.

Sibel on taitava graafikko, jonka käsialaa ovat mm. Kaarinan luontopolkujen ihanat kyltit. Hän myös pitää Kaarinassa mökkigalleriaa (Mökki Galleria), jossa kannattaa piipahtaa. Täältä muuten löytyikin kiva blogikirjoitus, jossa yksi kyltti oli kuvana ja galleriakin mainittu. Gallerian sivuilla on lisää kuvia ja tietoa luontopoluista. Pääkaupunkiseudulla asuvat/liikkuvat voivat vielä 23.6. saakka käydä ihastelemassa Sibelin satumaista taidetta Lauttasaaressa Galleria Foggassa.

Valitettavasti tuo revontulihattu ei ole enää minulla, sillä sitä lainasi opiskeluaikainen kämppikseni, joka kadotti sen reissuillaan ennenkuin ehti sen minulle palauttaa 😡.

Nuo sulat eivät päätyneet hattuun, se olisikin ollut turhan överi niiden kanssa. Hattu: Alma Takalahti




Tässä vihreä luomus, jossa oli orkideankukkia. Totesin, että noin leveälierinen hattu on aika hankala, kun sen kanssa törmäili muihin leveälierisiin (ja seiniin). Siihen myös joutui laittamaan tusinoittain hattuneuloja, että se pysyisi päässä, eikä se pysynytkään (ei, vaikka siinä on niskan taa menevä kuminauhakin). Kun kuningatar saapui, tuulenpuuska tarttui hattuun ja juoksin hatun perässä nurmikenttää alas. Kun tartuin viimein maahan pysähtyneeseen hattuun, nosti tuulenpuuska kellotetun helmani ahterini yli korviin - ja - lopun voitte arvata. Onneksi en kuitenkaan alushousut vilkkuen pyllistellen päätynyt mihinkään lehtien palstoille (vaikka olihan siinä tosin vielä ohuet, ihonväriset stay-upitkin), mutta yleisöä tälläkin näytöksellä oli ihan tarpeeksi, olivathan kaikki seuraamassa kuninkaallisten saapumista paikalle. 

Laukkuni pääsi kuitenkin MSN:n Style Highlights -uutisiin. Olipa epäedullinen kuva! Jos olisin huomannut kuvaajan zoomeineen, olisin varmaan vetänyt vatsaa sisään ja posettanut paremmin 😂. Seurueeni informoi minua vasta jälkeenpäin, että joku heppu pitkine kamerazoomeineen seuraili minua ja otti kuvia. 

Tuo hatun kuvun ympärillä oleva silkkikangas muuten shiftaa hienosti sinisen ja turkoosinvihreän sävyissä. Lierissä on ohuita hopealankoja, ja kupu on kermanvaalea, ja siinäkin on ohuita kultaisia ja hopeisia säikeitä. Ihanat värit!

Laukku: Kate Spade. Tuo pystysuuntainen musta luiru on muuten  villahuivi, mikä minulla oli mukana.


Tämä turkoosi hattu on mielestäni aika hauska. Tekijää en muista. Sen kanssa minulla oli tummansininen kotelomekko (tuo hatun harso on myös tummansininen) ja hatun värinen laukku + pashmina. Kengät taisivat olla mustat avokkaat. Batikkiviuhka on ostettu joltakin Balinreissulta. Nyt kun katson kuvaa, niin mietin, mikä kämmi mahtaa olla tullut hiusten värjäyksen kanssa, todella oudon tumma tuo väri.



Tämä perhoshattu on suosikkini! Hiukan tuuli siihen tarttui, mutta muuten konsepti oli aika kiva. Suunnittelija oli kalifornialainen FabHatters. Mekko sen kanssa oli tuollainen kermanvaalea pitsimekko, johon taas yhdistin tuon Kate Spaden kiiltonahkaisen pianolaukun (sen nimi taitaa oikeasti olla "Duet") ja mustan pashminan.



Tässä sitten hattu vaihteeksi ilman harsoa. En kyllä kuollaksenikaan muista, millainen mekko tuon kanssa oli! Jotenkin muistaisin sen olleen valkoinen, ja siinä olleen kirkkaita, harmaita ja mustia kristalleja - ainakin yläosassa. Laukku taisi olla sama Kate Spaden Duet ja jaloissa mustat korkkarit.

Mitä tykkäsit hatuistani?

Aiemmat Ascot-aiheiset postaukset löytyvät haulla täältä.