Kosmetiikan biomimeettiset ainesosat

Biomimeettinen saattaa olla joillekin tuntemattomampi sana. Se viittaa ainesosiin tai yhdisteisiin, jotka rakenteellisesti tai toiminnallisesti jäljittelevät ihon luonnollista biologiaa (kuten hyaluronihappo), jolloin keho voi hyödyntää niitä tehokkaammin.

Ihonhoidossa on panostettu paljon aktiiviaineisiin – on vahvempia happoja ja korkeampia aktiiviainepitoisuuksia, joiden toivotaan tuottavan nopeampia tuloksia. Näin ei tosin aina käy. Kerrostamisen ja liiallisen kuorinnan väliin kätkeytyy kuitenkin uusi ilmiö, jonka tarkoituksena on puhua ihon omaa "kieltä": biomimikointi. Kirjaimellisesti "elämän kopioimiseksi" käännettynä ihonhoidon biomimeettiset ainesosat perustuvat erityisesti koostumuksiin, jotka usein peilaavat ihosi luonnollisia prosesseja.

Biomimeettisen yhdisteet ovat ihonhoidossa käytettäviä ainesosia, jotka ovat rakenteellisesti samanlaisia ​​kuin fysiologiset ihon omat aineet molekyylitasolla. Niiden toiminta jäljittelee keskeisiä biologisia rooleja, kuten nesteytyksen ylläpitämistä, ihon suojakerroksen eheyden tukemista ja soluviestinnän säätelyä. Niiden korkea bioyhteensopivuus tarkoittaa, että ne ovat yleensä hyvin siedettyjä ja häiritsevät vähemmän todennäköisesti ihon normaalia fysiologiaa.

Biomimeettiset ainesosat tavallaan puhuvat ihon kieltä, mikä tarkoittaa, että iho tunnistaa ja käyttää niitä tehokkaammin matkien aineita, kuten lipidejä, proteiineja tai signalointimolekyylejä.

Photo by Enecta Cannabis extracts on Unsplash

Ainesosa voidaan luokitella biomimeettiseksi vain, jos se peilaa tarkasti ihon luonnollisten molekyylien rakennetta ja toimintaa ja integroituu saumattomasti ihon fysiologiaan. Termiä käytetään usein liikaa markkinoinnissa, jossa sitä käytetään löyhästi luonnollisista, hellävaraisista tai bioteknologiaan perustuvista ainesosista. Ne eivät välttämättä täytä dermatologisessa tutkimuksessa asetettuja tiukempia kriteerejä.

Miksi biomimeettiset ainesosat ovat tärkeitä nykyaikaisessa ihonhoidossa?

Ankarat mekaaniset aprikoosinkivikuorinnat ja intensiiviset happokuorinnat hallitsivat aikoinaan ihonhoitoa. Nykyään ollaan siirtymässä pois tällaisista rankoista hoidoista. Ihmiset haluavat edelleen tuloksia, mutta myös tervettä ihoa pitkällä aikavälillä eivätkä ihon ärsytystä. Painopiste on nyt ihon suojakerroksen korjaamisessa ärsytyksen sijaan, ihon suojelemisessa pakotetun kuorinnan sijaan ja pitkäaikaisessa ihon terveydessä nopeiden ihovaurioihin perustuvien tulosten sijaan.

Biomimeettiset ainesosat sopivat tähän tarkoitukseen. Sopusoinnussa ihon biologian kanssa toimiva aktiiviaine, että se on vähemmän häiritsevä ja tehokkaampi lähestymistapa hoitaa ongelmia, kuten suojakerroksen toimintahäiriöitä, kuivumista ja ikääntymistä. Tämän seurauksena ne ovat paremmin siedettyjä, sopivat herkälle iholle ja sopivat hyvin pitkäaikaiseen ylläpitoon.

Hyödyt iholle

Vahvistaa ihon suojakerrosta: Vahvistaa lipidikerrosta suojatakseen ympäristön stressitekijöiltä ja estää kosteuden haihtumista.

Parantaa kosteustasapainoa: Houkuttelee ja säilyttää vettä ihossa pitäen sen täyteläisenä ja tasapainoisena.

Tukee kollageenin korjausta: Signaalittaa ja tukee luonnollista uudistumisprosessia, mikä puolestaan ​​ylläpitää ihon rakennetta ja kiinteyttä.

Vähentää tulehdusta: Rauhoittaa ihoa ja minimoi ärsytystä toimimalla synkronoidusti sen luonnollisen biologian kanssa.

Yleisiä biomimeettisiä ainesosia

Keramidit: Täydentävät ihon suojakerrosta ja vahvistavat sen lipidikerrosta estäen kosteuden haihtumisen.

Hyaluronihappo: Sitoo ja pitää vettä ihossa, ylläpitäen nesteytystä solunulkoisessa matriisissa.

Peptidit: Toimivat solujen viestinviejänä, jotka viestivät kollageenin tuotannosta ja tukevat ihon rakennetta.

Kasvutekijät (EGF, epidermal growth factors): Matkivat proteiinisignaaleja edistääkseen ihon korjausta ja uudistumista.

Nämä ainesosat on suunniteltu peilaamaan ihon omaa rakennetta ja biologista rytmiä, minkä ansiosta ne voivat integroitua intuitiivisemmin kuin perinteiset aktiiviaineet. Biologisella tasolla tämä tapahtuu täydentämällä ihon sarveiskerroksen (ihon ulkokerroksen) ehtyneitä lipidejä, sitomalla vettä hyaluronihapon kaltaisten molekyylien kautta ja vuorovaikuttamalla solureseptorien kanssa vaikuttaakseen uudistumisaktiivisuuteen ja proteiinisynteesiin. Koska nämä mekanismit heijastavat normaalia ihon fysiologiaa, niiden vaikutukset ovat yleensä asteittaisia, kumulatiivisia ja paremmin siedettyjä ajan myötä.

Ne myös parantavat ihon vastustuskykyä parantamalla ihon kykyä toipua stressistä, mikä johtaa tasaisempaan ja terveemmän näköiseen ihoon ajan myötä.

Ne auttavat myös korjaamaan suojakerroksen toimintahäiriöitä esimerkiksi ekseemassa ja toimenpiteiden jälkeisessä ihossa, auttavat akneen taipuvaiselle iholle korjaamalla aknehoitojen aiheuttamia vaurioita ja tukevat ihon yleistä suojakerroksen vastustuskykyä. Ne auttavat myös vakauttamaan ja säilyttämään ihon terveyttä ajan myötä vahvistamalla ihon luonnollista puolustusjärjestelmää, mikä on erityisen hyödyllistä ikääntyvälle iholle.

Biomimeettiset vs. perinteiset aktiiviaineet

Toimimalla ihon olemassa olevien biologisten reittien sisällä biomimeettiset ainesosat matkivat alkuperäisiä molekyylejä tukeakseen prosesseja, kuten ihon suojakerroksen korjaamista, nesteytystä ja solusignalointia. Perinteiset aktiiviaineet, kuten hapot ja retinoidit, puolestaan ​​aiheuttavat muutoksia kiihdyttämällä uusiutumista tai laukaisemalla kontrolloitua ärsytystä.

Tästä syystä biomimeettiset aineet ovat yleensä paremmin kohdistettuja ja fysiologisesti kohdennettuja. Ne tarjoavat asteittaisia, tukevia vaikutuksia nopeiden korjaavien sijaan. Biomimeettiset aineet toimivat ihon kanssa, kun taas retinoidit ajavat ihoasi parempaan suuntaan.

Bioteknologia edistää biomimeettistä ihonhoitoa mahdollistamalla ihoidenttisten molekyylien tarkan ja kohdennetun tekniikan. Siitä huolimatta formulaatioiden tulevaisuus on todennäköisesti synergistinen sekoitus laboratoriossa suunniteltuja aktiiviaineita ja hyvin karakterisoituja luonnollisia ainesosia, ei täydellinen korvaaminen.

Ihonhoito on siirtymässä kohti hybridilähestymistapaa, jossa yhdistyvät biotekniikka ja kasvitieteelliset ainesosat luodakseen tasapainoisempia ja yksilöllisempiä koostumuksia.

Syntymäpäivähulinaa

Vietin 2.6. syntymäpäivääni. Meni vähän pitkäksi, kun homma jatkui vielä eilen, kun eräs miespuolinen ystävä (tämä viime viikon taidegalleriaseuralainen ja pienen päiväreissun kaveri) halusi vielä tarjota lounaan eilen.

Toisaalta, onhan minulla tavallaan kaksi syntymäpäivää. Toiseksi voi laskea helmikuun 2021 alun, jolloin sain autologisen kantasolusiirron, jonka ansiosta olen voinut elää terveen ihmisen syöpävapaata elämää. Sain uuden elämän silloin. Olen siis CR-statuksella (complete response), mikä ei tosin vielä tarkoita täydellistä paranemista. Sellaistahan ei tässä taudissa ole.

Itse synttärilounasta söin ravintola Mamissa, joka on Turussa aika pomminvarma paikka jokirannassa.

Vitello tonnato alkuruokana.

Kuhaa muhennetuilla tilliperunoilla, beurre blanc -kastiketta ja vihreää parsaa.

Naapuripöydän kutsumaton vieras.

Näkymä joen yli Pinellan pylväikköön, missä oli ammoisina aikoina höyrylaivasatama.

Suklaakakkua ja vaniljakastiketta.

Oli aika hevi lounas, joka vaati sitten kahvia sen jälkeen, olihan siinä mennyt pari lasia viiniäkin. Mami on muuten siitä mukava paikka, että siellä saa lounasta aina klo 15 saakka. Menin sinne juuri ennen sitä.

Kylmä latte ja lisää kukkia. 

Olin saanut jo edellisenä iltana kauniin kukka-asetelman, mutta siitä on hiukan hankalaa ottaa kuvaa. Se on siis asetelma, jossa on punainen ruusu, pari valkoista orkideaa ja harsokukkaa oasis-sieneen aseteltuna astiassa, jossa on sydänleikkauksia.

Latte muuten oli aika kiva etu S-kortilla. Muuten tämä olisi maksanut liki seitsemän euroa, mutta nyt siis oli ilmainen synttärietu. Samalla sain Fazerin sinisen suklaalevyn synttärilahjaksi. Mikäs siis tässä on ollessa...

Seuraavana päivänä syötiin ahventa Brasserie Améliessa, siinä edellisen päivän lounastelupaikan kupeessa.

Jäin vielä viipyilemään torille...

Päivänsankari itse. Hymy on herkässä ja lukulasit unohtuivat päähän kuvaa otettaessa.. Normaalisti siis pidän laseja vain lukiessani.

Ostin vadelmia, ne ovat hyviä vaniljakerman kanssa.

Jokirannan puissa oli taidetta. Käytiin C:n kanssa ihailemassa.

Loppuviikosta pitäisi sataa. Ottavatkohan nuo taideteokset sitten pois, vai jättävätkö kastumaan? Voisi noita käydä vielä kerran ihailemassa.

Torin pehmiskioski, eli vanha ratikka oli poistettu paikalta rakennusaitojen takia. Mahtavatko nyt korjata torin irvistelevää kivilaatoitusta länsipuolella, kun torin itäpuoli saatiin joltisenkinlaiseen kuntoon. Silti sielläkin joutuu katsomaan mihin astuu, koska osa laatoista on edelleen vinksallaan. Hmm.

Ulkomailla ei koskaan saanut pehmistä, joten nyt olisi sellainenkin maistunut.

Korealaisen kosmetiikan trendaavat ainesosat

Kuten me kaikki tiedämme, korealaiset kauneustrendit kehittyvät nopeasti. Kauppojen hyllythän ovat siellä täynnä koostumuksia, jotka yhdistävät ihotautiopin tieteen TikTok-valmiisiin tekstuureihin ja pakkauksiin. Mutta mitkä ainesosat nyt nousevat esiin selkeinä edelläkävijöinä, jotka muokkaavat seuraavan sukupolven korealaista kauneutta?

Photo by Alexandra Tran on Unsplash

Näiden joukossa on merestä peräisin olevaa PDRN:ää, mikroneulan kaltaisia ​​aineita (spicules), sipuliuutetta, erilaisia ihon suojakerrosta vahvistavia fermenttejä ja peptidejä sekä erilaisia kosmetiikan aktiiviaineiden annostelusysteemeitä.

Puhutaan myös nestemäisestä mikroneulauksesta. Kosmetiikassa nämä "neulaavat" partikkelit ovat mikroskooppisia, neulanmuotoisia rakenteita, jotka on kerätty useimmiten merisienistä (yleisimmin Spongilla-lajit) tai kasveista. Ne ovat yleensä osa sienten luonnollista, sisäistä "luurankoa".

 Kasvipohjaiset spikulat liukenevat yleensä muutamassa tunnissa levittämisestä, kun taas merestä peräisin olevat partikkelit pysyvät iholla hieman pidempään. Usein näitä  "pullossa olevaksi mikroneulaukseksi" kutsuttuja partikkeleita lisätään seerumeihin. Levitettäessä ne tunkeutuvat varovasti ihon pintakerrokseen ja tekevät ihoon mikrokanavia, mikä tehostaa aktiivisten ainesosien, kuten retinolin tai hyaluronihapon, imeytymistä.

Tästä aiheesta on tulossa erillinen postaus lähitulevaisuudessa.

Aiheeseen liittyvä postaus: Eksosomit ihoinhoidossa

Mutta ainesosa, joka hallitsee tällä hetkellä kaikkea shampoista kangasnaamioihin, on kiistatta PDRN – merestä peräisin oleva aktiiviaine, joka on siirtynyt ammattimaisesta klinikoiden haavanhoidosta kotikäyttöön tarkoitetuksi hehkuvaksi aineeksi.

PDRN: Mikä se on ja miksi se on suosittu

Lue aiempi postaus PDRN:stä täältä.

PDRN on lyhenne sanasta polydeoxyribonukleotidi, seos natriumsuola-DNA-fragmentteja (tyypillisesti kooltaan 50–1 500 kDa, mutta pienempiä ja suurempia kokoja on olemassa), jotka ovat alun perin peräisin lohen tai taimenen maidista.

Image by jackmac34 from Pixabay

Sipuli on hiusten ja päänahan terveyden uusi sankari

Sipulin välitön yhteys vetistäviin silmiin ja pistävään tuoksuun saattaa tehdä siitä vähiten odotetun aktiiviainesosan shampoossa. Mutta sosiaalinen media nauttii kaikesta epätavallisesta, ja sipulishampoo on trendikäs ja sen suosio on kasvanut yli 1 000 % viime vuoteen verrattuna, TikTokin johtaessa nousua. Hashtag #sipuliuute on noussut TikTokissa 309,7 %.

Ainesosaa ei ehkä käytetä laajalti hiustenhoitobrändien keskuudessa, mutta ne brändit, jotka tarjoavat sipulipohjaisia ​​tuotteita, ovat nähneet kiinnostuksen lisääntyvän.

Kokeilin Google-hakua, ja todellakin sillä löytyi sipulia hyödyntäviä hiustuotteita.

Miksi ihmiset käyttävät sipulishampoota?

Sipulishampoon ensisijainen kiinnostuksen aihe on sen väitetyt hiusten ohenemista ja lähtöä ehkäisevät hyödyt. Eräässä tutkimuksessa havaittiinkin, että sipuliuutteen paikallisesti levittäminen voi auttaa ihmisiä, joilla on alopecia areata (eli pälvikalju), autoimmuunisairaus, joka aiheuttaa hiustenlähtöä. Tutkimuksessa havaittiin, että uute auttoi hiusten kasvussa.

Useat markkinoilla olevat sipulishampoot, kuten Babaria's, käyttävät sipuliuutetta yhtenä pääainesosastaan, kun taas toiset (mukaan lukien Fable & Mane's Volumising Shampoo) käyttävät sitä enemmän tausta-ainesosana, täydentävänä lisänä. Tästä syystä termillä "sipulishampoo" on erilaisia ​​merkityksiä – eikä se yleensä tarkoita sipulimehun levittämistä suoraan päänahkaan, kuten edellä mainitussa tutkimuksessa kokeiltiin.

Kannattaako sitä kokeilla?

Ennen kokeilemista on otettava huomioon useita asioita. Ensinnäkin, on vain vähän näyttöä siitä, että sipuliuutetta sisältävällä shampoolla (toisin kuin suoraan sipulimehusta tehdyllä shampoolla) olisi paljon vaikutusta hiusten ohenemiseen tai uudelleenkasvuun. On myös tärkeää muistaa, että shampoot eivät ole ihanteellisia tiettyjen aktiiviaineiden paikalliseen käyttöön, koska ne huuhtoutuvat nopeasti pois eikä niillä ole siksi paljon vaikutusaikaa päänahassa.

Lisäksi on epäilyksiä sipulishampoon tehokkuudesta, pääasiassa siksi, että markkinointiväitteiden tueksi on vähän tieteellistä näyttöä. Kiinnostus sipuliuutetta kohtaan hiuksissa johtuu pääasiassa tutkimuksesta, joka koskee sipulimehun (Allium cepa, ruokasipuli) paikallista levittämistä päänahkaan, eikä niinkään nimenomaan shampoovalmisteista.

Tutkimukselliset todisteet  tehosta ovat hyvin rajalliset ja alustavat. Vaikka vuoden 2002 tutkimus on lupaava erityisesti alopecia areatan osalta, meiltä puuttuvat laajamittaiset, satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset, tutkimukset androgeneettisestä alopesiasta (perinnöllisestä hiustenlähdöstä, johon liittyy mieshormonien vaikutus) ja telogeenisestä effluviumista (telogeeninen hiustenlähtö) sekä tutkimus erityisesti sipuliuutteesta shampoovalmisteissa (poishuuhdeltavilla tuotteilla on lyhyempi kosketusaika päänahkaan verrattuna jätettäviin hoitoihin). Myös pitkäaikaista turvallisuutta ja tehokkuutta koskevaa dataa on vähän.

Polyesteri vs. luonnonkuidut, kuten puuvilla

Monet ihmiset haluavat siirtyä luonnonkuiduista, kuten 100%:sta puuvillasta valmistettuihin vaatteisiin, mutta asiantuntijoiden mukaan on paljon muutakin otettavaa huomioon.

Ainakin minun somesyötteeseeni putkahtelee usein mainoksia luonnonkuiduista valmisteuista vaatteista. Eli vaatteita, jotka on valmistettu 100 % puuvillasta, pellavasta, silkistä tai villasta – eivätkä synteettisistä kuiduista, kuten polyesteristä.

Ihmisillä on monia syitä vaihtaa vaatteensa luonnokuituisiin. Jotkut tekevät sen mukavuuden vuoksi, kun taas toiset suojellakseen ympäristöä, noudattaakseen "myrkytöntä" elämäntapaa tai vain välttääkseen polyesteriin luonnostaan ​​kuuluvia muoveja.

Mikään tässä ei kuitenkaan ole mustavalkoista. Luonnonkuidut, kuten puuvilla, eivät ole kaikki hyviä, eivätkä synteettiset kuidut, kuten polyesteri, ole kaikki huonoja.

Mutta on totta, että polyesteri on muovia. Se on muovikuitu. Polyesteri on valmistettu yleisestä muovista, joka tunnetaan nimellä polyeteenitereftalaatti eli PET.

Polyesterin valmistamiseksi valmistajat ottavat PET-lastuja, sulattavat ne ja puristavat ne sellaisen suodattimen läpi, joka näyttää hiukan suihkupäältä.

Nestemäinen polyesteri tulee ulos tämän laitteen kautta ja sitä voidaan teksturoida monin eri tavoin jäljittelemään muita kuituja, kuten puuvillaa. Tästä sitten valmistetaan mekko, jonka ostat, tai muita vaatekappaleita, joita tilaat verkosta.

Photo by Alyssa Strohmann on Unsplash

Polyesterillä on suuri vaikutus ympäristöön

Polyesteri on kansainvälisesti eniten tuotettu kuitu. Pelkästään vuonna 2024 sitä tuotettiin 77 miljoonaa tonnia.

Polyesteristä luopuminen johtuu osittain itse kuidusta ja myös tekstiilien massakulutuksesta. Emme itse asiassa voi puhua polyesteristä ja oikeastaan ​​vaateteollisuudesta ollenkaan puhumatta massakulutuksesta.

Polyesteri on edullinen kuitu, joten ihmiset voivat ostaa sitä korkeaan hintaan. Nykyään on normaalia, että ihmiset ostavat kertakäyttöisiä juhlapaitoja tai uuden mekon jokaiseen juhlatilaisuuteen. Tämä ei ollut yleinen tapa vuosikymmeniä sitten.

Koska taloutemme kaipaa pikamuotia ja kulutusmahdollisuuksia, hinta on todella kriittinen tekijä. Näiden tuotteiden on oltava edullisia, jotta ihmiset ostavat yhä enemmän ja enemmän.

Tässä vaiheessa on syyytä huomauttaa, että Iranin sota ja Hormuzinsalmen sulkeminen uhkaavat polyesterin kohtuuhintaisuutta, koska polyesterin valmistukseen tarvittavien petrokemikaalien hankkiminen vaikeutuu ja kallistuu valmistajille.

Ympäristövaikutuksiakin on tietenkin, kun ostat vaatteen käytettäväksi vain kerran tai muutaman kerran. On arvioitu, että 66 % poisheitetyistä vaatteista ja tekstiileistä päätyy kaatopaikoille.

Ja polyesterin hajoaminen kestää todella, todella kauan. Sen luonnollinen hajoaminen kestää yli 300 vuotta.

Kun tekstiilit hajoavat kaatopaikoilla (ei vain polyesteri – myös puuvilla), ne vapauttavat kasvihuonekaasuja ja mahdollisesti ikuisesti kemikaaleja, jos tekstiilejä käsitellään tietyillä kemikaaleilla, jotka tekevät niistä hikeä ja tahroja hylkiviä. Molemmat näistä voivat saastuttaa ilmaa ja vettä.

Tutkimukset osoittavat, että kaatopaikkojen lähellä asuvilla ihmisillä on todennäköisemmin terveysongelmia, kuten astmaa, syöpää ja muita.

Myös puuvillalla voi olla myös suuri ympäristövaikutus

Puuvilla on polyesterin jälkeen toiseksi eniten maailmanlaajuisesti tuotettu kuitu. Vuonna 2024 sitä tuotettiin 24 miljoonaa tonnia.

Kaikenlaisten kuitujen, myös puuvillan, tuotannossa on laaja kirjo vastuun asteita.

Perinteinen puuvilla, joka on puuvillalajikkeista laajimmin viljelty, on geneettisesti muunnettu siten, että sen kuitujen väri on valkoisempi, kuitukomponentin tuotanto suurempi ja siinä on kaikenlaisia ​​ominaisuuksia. Tämä on johtanut kasviin, joka on erittäin riippuvainen valtavasta määrästä keinokastelua ja torjunta-aineiden käyttöä.

Esimerkiksi yksien farkkujen puuvillan tuottamiseen kuluu 7 500–10 000 litraa vettä. Se vastaa yhden ihmisen noin 10 vuoden aikana tarvitseman juomaveden määrää. 

Puuvilla ei ainoastaan ​​vaadi paljon vettä kasvaakseen, vaan sillä on myös pitkä kasvukausi, ja monet alueet, joilla puuvillaa kasvatetaan, eivät pysty vastaamaan veden kysyntään. Monilla näistä alueista ei myöskään ole vankkaa juomavesi-infrastruktuuria.

Esimerkiksi alueilla, joilla puhdasta vettä todella tarvitaan, ja valitettavasti pelkästään vedenkäytön määrän, mutta myös kaikkien tavanomaisen puuvillan viljelyyn käytettyjen torjunta-aineiden vuoksi se voi olla todella haitallista näille yhteisöille ja heidän juomavedelleen Torjunta-aineet voivat myös saastuttaa maaperän, jossa puuvillaa kasvatetaan.

Luomupuuvilla tai ympäristöystävällinen puuvilla voi olla ympäristöystävällisempi vaihtoehto, mutta se ei ole kaikkien saatavilla.

Entäs luomupuuvilla?

Tiedostaessaan perinteisen puuvillan ympäristö- ja yhteisövaikutuksia yhä useammat ihmiset ja yritykset pyrkivät siirtymään ympäristöystävälliseen puuvillaan ja luomupuuvillaan, jotka sopivat paremmin kasvuympäristöönsä. Tietoisuutta tulisi kuitenkin yhä edelleen lisätä.

Ympäristökeskeisistä kuiduista kasvatetut tuotteet ovat usein kalliimpia kuin vaihtoehto. Ihmiset voivat myös harkita sekoitusten ostamista, kuten luomupuuvillasta ja synteettisestä materiaalista valmistettuja tuotteita, jotka voivat olla edullisempia.

Kuluttajien kannattaa ottaa huomioon kaikki nämä eri tekijät, kun he miettivät, mihin rahsnas laittavat.

Jos on varaa ostaa luonnonkuidusta valmistettu, korkealaatuinen vaate ja pestä se kemiallisessa pesussa ja huoltaa sitä, onhan se hienoa, mutta en tiedä, onko se todellisuutta jokaiselle perheelle, mutta mahtaako monellakaan olla sellaisiin mahdollisuutta?

Polyesteri on edullinen vaihtoehto ja sitä voi olla helpompi huoltaa

Polyesterillä on etuja, minkä vuoksi siitä tuli niin suosittua, kun se kehitettiin 1950-luvulla. Ne ovat helpompia, toisin kuin puuvilla ja muut materiaalit, ne olivat todella rypistymättömiä.

Polyesteri on myös hydrofobinen, eli se hylkii vettä, joten se ei tahraannu niin helposti. Tämä voi olla hyväksi tuotteen pitkäikäisyydelle. Jos se tahraantuu vähemmän, sitä voi todennäköisesti käyttää pidempään.

Phipps huomautti, että koska luonnonkuidut ovat usein kalliimpia, ihmiset saattavat olla taipuvaisempia pitämään parempaa huolta kalliista, 100 % pellavaisesta mekostaan ​​verrattuna halvempaan polyesterimekkoon.

Jälleen kerran polyesteri on edullisempaa kuin luonnonkuidut, mikä tekee siitä saavutettavan vaihtoehdon kaikentuloisille ihmisille. Lisäksi polyesteri on melko helppo pestä ja huoltaa, mikä ei aina päde luonnonkuiduista valmistettuihin vaatteisiin.

Joillakin tavoin näillä kuiduilla on näitä etuja, ja kun ajattelemme eri materiaalien kestävyyttä ja ympäristönäkökohtia, asioilla on puolensa ja puolensa. Se ei ole niinkään riippuvainen siitä, onko kuitu luonnollinen vai synteettinen, vaan kaikista muista huolenaiheista. Esimerkiksi viljelykäytännöt, vedenkulutus ja se, kuinka kauan vaatetta voi pitää ja käyttää.

Yhä useammat ihmiset ostavat myös käytettyjä vaatteita, mikä vähentää uusien vaatteiden kysyntää ja pitää vanhat tekstiilit poissa roskista, mikä on myös kestävän kehityksen etu.

Koska polyesteri on muovia – entä mikromuovit?

Kuten mainittiin, polyesteri on eräänlainen muovi, joten mikromuovien ongelma on todellinen. Joka kerta, kun peset polyesteristä valmistettua esinettä, siitä syntyy mikromuovia. Polyesteriä voikin ajatella samalla tavalla kuin kertakäyttömuoveja. Sillä on paljon samoja ympäristövaikutuksia.

Mutta polyesteriä on pyritty tekemään ympäristöystävällisemmäksi innovaatioilla.

Valmistajilla on tapoja tehdä siitä biohajoavampaa, ja on jopa polyesterikankaita, jotka on valmistettu kierrätetyistä muoveista, kuten merestä löytyvästä muovista.

Vaatteet ovat yksi mikromuovien lähde, mutta lähteitä on toki monia muitakin.

Silti tiedetään, että mikromuovit päätyvät valtameriimme ja ovat haitallisia vesieliöille ja itse merivedelle.

Ihmisillä tehty tutkimus on edelleen kehittymässä, mutta mikromuoveja on löydetty myös aivoista, maksasta ja verestä.

Tiedemiehet keskustelevat kiivaasti siitä, vaikuttavatko mikromuovit todella terveyteemme.

Jotkut tutkimukset viittaavat kyllä-ilmiöön, kuten pieni tutkimus, jossa havaittiin, että ihmisillä, joilla oli enemmän mikromuovia, oli suurempi aivohalvauksen ja sydänkohtauksen riski. FDA kuitenkin toteaa, että "nykyinen tieteellinen näyttö ei osoita, että elintarvikkeissa havaitut mikromuovien tai nanomuovien määrät aiheuttaisivat riskin ihmisten terveydelle".

Tämänkin väittämän tieteellistä taustaa turkitaan edelleen. Vaikka löysimme näitä mikromuovihiukkasia, tiedämmekö todella, kuinka haitallisia ne ovat? Tieteellisessä kehityksessä on varmasti vielä tulossa lisää tietoa.

Polyesterillä sanotaan olevan myös yhteys syöpään, hormonaalisiin häiriöihin ja hedelmättömyyteen, mutta tätä ei ole todistettu, eikä altistuminen syöpää aiheuttaville kemikaaleille vaatteiden kautta todennäköisesti riitä aiheuttamaan ongelmia.

Summa summarum: Vaikka polyesteriin liittyy huolenaiheita, kaikki puuvillatuotteet eivät ole sellaisia ​​pelastajia, joina media ne antaa ymmärtää. Asiolla on aina kääntöpuolensa..