tiistai 17. helmikuuta 2026

Sitä sun tätä

Täytyy sanoa, että eilen kärsin sellaisesta päänsärystä, että oksat pois. Olin ulkona ja jotenkin tuo raaka pakkasilma kävi keuhkoille ja yskin sitten niin, että melkein oksensin sen jälkeen. Seuraus: tämä päänsärky. Minullä särkee päätä ehkä noin kerran viidessätoista vuodessa ja eilen oli totisesti se päivä.

Muistatteko, kun kirjoittelin siitä, että rakennepaikkaavien hoitoaineiden turhan tiheä käyttö jäykistää hiusta? Nyt olen yrittänyt harventaa niiden käyttöväliä ja huomasinkin heti eron hiuksissa. Nuo rakennepaikkaavat aineet tekevät tosiaan hiuksesta jopa suoran, mikä oli kyllä ihan toivottavakin juttu, mutta kyllä minä huomaan pientä katkeiluakin sen seurauksena.

Tuulenpesähiukset palasivat.

Jossain suomalaisessa lehdessä oli haastateltu jotakin kampaajaa, joka oli myös korostanut sitä, että pakkassäillä pitäisi käyttää ennemminkin kosteuttavaa shampoota ja hoitoainetta. Taidan olla samaa mieltä. Ainakin omat hiukseni ovat ihan erilaiset, ja vaikka en tästä käkkärästä pidäkään, niin saahan sen sitten suoristusraudalla sileämmäksi.

*****
Minun on pitänyt jo kauan kehua viime syksynä tekemäni pikkuostos. Ostin meikkivoidesiveltimen, vaikka sitä olen aina pitänyt hiukan turhakkeena. Yleensä ne ovat aika kapeitä, joten niitten kanssa tuhertelu vie aikaa. Nyt kuitenkin sellaista käytettiin niillä viime syksyn Sokoksen meikkitapahtumissa olleilla meikkauskursseilla, joten kun löysin sopivan leveän, ostin sen. 7,50 euroa Sokoksen -20% alennuksella (normaali hinta kympin).


Tämä on e.l.f.-brändin Contour Brush, mutta jotenkin ajattelen tämän siihen hommaan hiukan taas liian leveä, mutta meikkivoiteen levitykseen tämä on oikeinkin hyvä, eikä siinä hommassa tarvitse tussaroida kauaa, vaan tulee sileään ja tasaista jälkeä hetkessä.

Joku oli moittinut tätä myymälän nettisivuilla yhden pisteen arvoiseksi ja "kertakäyttöiseksi", mutta minä nyt olen käyttänyt tätä syyskuusta lähtien ja hyvin pelittää. Suosittelen.

Sitten pientä hölmöilyä: ostin Catricen luomiväripuikon.

Puikko teksteineen on väärinpäin...



Kotona vasta huomasin, että se onkin tosiaan luomiväripuikko, eikä huulipuikko. Se nimittäin oli näytteillä joidenkin huulituotteiden seassa.

Tuollaisena metallinsävyisenä se olisikin ihan liikaa minun luomilleni, joten meneehän se huulillakin.


Tämä päänsärky muuten alkoi taas. Tnutuu olevan jostakin syystä niskatkin jumissa. Toivottavasti seuraava postaus on hiukan järkevämpi.

maanantai 16. helmikuuta 2026

Köln, Saksan karnevaalin pääpaikka, mitä siellä oikein tapahtuu?

Tänään on karnevaalien pääpäivä, Rosenmontag (Ruusumaanantai). . Ensi viikolla "fasching" alkaa sitten Baselissa.

Lisää Saksan karnevaaleista voi lukea täältä aiemmasta postauksestani. Olen hengessä mukana 🤡.


lauantai 14. helmikuuta 2026

Riisi ihonhoidossa (ulkoisesti)

Nyt kun mainitsin riisilipidien hyödyt ihonhoidossa (postaus on luettavissa täältä), niin nyt huomaan törmääväni netissä joka paikassa riisiveteen, jolla mainitaan olevan iholle edullisia ominaisuuksia.

Yksi hypetetyimmistä tuotteista näkyy olevan korealaisen I'm From -brändin Rice Toner. Kuvakaappaus Lyko

Kun luin lisää aiheesta, niin huomasin, että riisiveden käyttö ihonhoitoon ei suinkaan ole mitään uutta. Itse asiassa tätä ikivanhaa ainesosaa on käytetty Aasiassa jo pitkään sekä ihon- että hiustenhoidossa. Sanotaan, että jo 2000 vuotta sitten naiset Kiinassa, Koreassa ja Japanissa käyttivät riisivedestä valmistettuja seoksia saadakseen posliinisen ihon ja upeat hiukset. Esimerkiksi kosmetiikkabrändit kuten Tatcha, Thank You Farmer ja Beauty of Joseon käyttävät kaikki riisivettä ihonhoitotuotteissaan rauhoittamaan ärsytystä, parantamaan kosteutta ja hoitamaan ihon suojakerrosta.

Riisiveden sanotaan olevan:

- tulehdusta ehkäisevää

- suojaa vapaita radikaaleja ja ympäristön stressitekijöitä vastaan

- rauhoittaa ihottumaa ja atooppista ihottumaa

- kosteuttavaa

- kevyesti kuorivaa

- ja se sopii kaikille ihotyypeille

Beauty of Joseon Glow Replenishing toner. Kuvakaappaus K-ruoka

Hmmm... Mutta onko näissä uskomuksissa mitään perää? Aiheesta löytyi ihan juttua PubMedistäkin. Joten riisistä ja sen ainesosista eristetyillä aineilla on laaja käyttöpotentiaali ihonhoito- ja kosmetiikkatuotteissa. Linkissä on tiivistetty useita julkaistuja tutkimuksia, toteaa, että riisin yksittäisiä ainesosia ovat fenoliyhdisteet, betaiini, skvaleeni, trisiini ja riisileseet. Näiden riisistä peräisin olevien ainesosien on todettu olevan ikääntymistä ehkäiseviä, tulehdusta hillitseviä, valkaisevia, valolta suojaavia ja kosteuttavia.

Riisiveden ainesosat tarkemmin listattuna:

Ferulahappo: Ferulahappo on voimakas antioksidantti, joka auttaa neutraloimaan vapaita radikaaleja, vähentämään haitallisen UV-säteilyn vaikutuksia ja stabiloimaan C- ja E-vitamiineja ihonhoitotuotteissa.

Kanelihappo: Edistää riisin antioksidanttisia ominaisuuksia ja auttaa suojaamaan ihoa oksidatiivisilta vaurioilta.

P-kumariinihappo: Tarjoaa antioksidanttisia etuja, auttaa suojaamaan ihoa ympäristön aiheuttamilta vaurioilta ja vähentämään ikääntymisen merkkejä.

Trisiini: Ainutlaatuinen flavoni (antioksidanttti), jota löytyy riisileseistä, joka tunnetaan tulehdusta ja antioksidanttisia vaikutuksiaan vastaan, mikä voi auttaa vähentämään ihon tulehdusta ja suojaamaan ihoa oksidatiiviselta stressiltä.

Protokatekiinihappo: Toinen antioksidantti, joka edistää suojaavia vaikutuksia vapaiden radikaalien aiheuttamilta vaurioilta.

Rasvahapot: Riisileseöljy on runsaasti rasvahappoja, kuten öljyhappoa ja linolihappoa. Nämä edistävät öljyn kosteuttavia ominaisuuksia, auttavat vahvistamaan ihon suojakerrosta, säilyttämään kosteutta ja pitämään ihon kosteutettuna.

Fosfolipidit: Nämä ovat solukalvojen välttämättömiä osia, joilla on ratkaiseva rooli ihosolujen rakenteen ja toiminnan ylläpitämisessä. Riisiöljyn fosfolipidit auttavat palauttamaan ihon suojakerroksen, suojaamaan ympäristön haittavaikutuksilta ja kosteuttamaan ihoa.

Tokoferolit ja tokotrienolit (E-vitamiini): Riisiöljy on hyvä E-vitamiinin lähde, joka sisältää sekä tokoferoleja että tokotrienoleja. Näillä yhdisteillä on antioksidanttisia ominaisuuksia, jotka suojaavat ihoa oksidatiiviselta stressiltä ja valoikääntymiseltä sekä tarjoavat kosteuttavia hyötyjä.

Gamma-oryzanoli: Ainutlaatuinen antioksidantti, jota löytyy riisiöljystä ja joka koostuu ferulihappoestereistä ja steroleista. Gamma-oryzanolilla on antioksidanttisia, tulehdusta estäviä ja UV-suojaavia ominaisuuksia, jotka edistävät öljyn kykyä suojata ihoa auringon aiheuttamilta vaurioilta ja ikääntymiseltä.

Keramidit: Vaikka riisileseissä on niitä pienempiä määriä kuin muita lähteitä, ne voivat auttaa vahvistamaan ihon suojakerrosta, estämään kosteuden haihtumista ja suojaamaan ärsytykseltä ja saasteilta.

Oryzanoli: Ehkäisee kollageenin hajoamista, torjuen ryppyjä ja ihon veltostumista.

Inositoli: Tehostaa ihon kosteuden säilymistä, jolloin ihosta tulee täyteläinen ja sileä.

Aminohapot: Korjaavat ja nuorentavat ihoa edistäen tervettä suojakerrosta.

Mineraalit (magnesium, kalsium jne.): Välttämättömiä ihon korjausmekanismeille ja yleiselle terveydelle.

Thank You Farmer Rice Pure Essential Toner. Kuvakaappaus Cocopanda

Nämä riisistä peräisin olevat ainesosat voivat olla hyödyllisiä useiden ihosairauksien hoidossa. Esimerkiksi riisinleseiden tuhka-uute lisää melaniinin synteesiä ja suojaa säteilyltä ja ihovaurioilta ja taas fermentoitu riisinleseiden uute ja riisinleseiden liemi ovat osoittautuneet hyödyllisiksi atooppisen ihottuman hoidossa.

Toisin sanoen, riisistä peräisin olevien ainesosien, kuten riisiveden, käyttö iholla voi varmasti olla hyödyllistä. netissä kehutaan myös, joka parantaa huokosien ulkonäköä, sekä kuorivaa ominaisuutta. Vielä parempaa on, että riisivesi on helppo ja edullinen kotona valmistettava hoito, joka ei sisällä keinotekoisia kemikaaleja.

No eipäs olisi ihan äkkiä tullut mieleeni...

MUTTA: suurin osa kaupasta ostettavasta riisistä on kiillotettua ja jalostettua, eikä se välttämättä sisällä kaikkia luonnollisia ravintoaineitaan.

Luin, että riisiveden valmistamiseen on parempi käyttää raakaa, jalostamatonta riisiä, kuten orgaanista ruskeaa riisiä. Teoriassa riisin käymisessä voi vapautua tietty määrä vitamiineja, mutta vain siinä tapauksessa, että ei käytetä tavallista riisiä. Tavallinen riisi on yleensä jalostettu ja siitä puuttuu ravintoaineita, mikä ei takaa iholle hyödyllistä vaikutusta.

En tiedä, alkaisinko ihan itse tekemään riisivettä saati sitten fermentoimaan (hapattelemaan sitä käymisteitse), mutta näitäkin ohjeita netistä löytyy.

Riisivesi valmistetaan yleensä liottamalla keittämätöntä riisiä kylmässä vedessä ja sitten yksinkertaisesti siivilöimällä riisi pois. Jäljelle jäävä maitomainen vesi voidaan sitten levittää kasvovedeksi tai kasvonaamiona. Jotkut kekseliäät somevaikuttajat ovat jopa jäädyttäneet riisiveden jääpuikoiksi, joita he käyttävät ihon puhdistamiseen, virkistämiseen ja kiinteyttämiseen.

Tatcha The Rice Polish Deep. Kuvakaappaus Space NK

Täytyy kuitenkin aina muistaa käyttää puhdasta, hyvin huuhdottua riisiä. Riisivesi tulee säilyttää jääkaapissa ja käyttää muutaman päivän kuluessa.

Huuhtele ensin riisin kolme kertaa ja liotta sitä neljä tuntia, minkä jälkeen  jäljelle jäänyt riisivesi säilytetään jääkaapissa. Sen käyttämiseksi ota puuvillapyyhkeitä, kastele ne ja tee hellävarainen kuoriva puhdistuksen iholle.

Riisivesi vai riisiöljy?

Kuivalle ja ikääntyvälle iholle: Riisiöljy, jonka lipidipitoisuus on runsas, sopii paremmin kuivalle ja ikääntyvälle iholle, joka hyötyy sen pehmentävistä ja ikääntymistä ehkäisevistä ominaisuuksista.

Rasvoittuvalle ja herkälle iholle: Riisivesi sopii paremmin rasvaiselle tai herkälle iholle kevyemmän koostumuksensa ja rauhoittavien ominaisuuksiensa ansiosta. Se kosteuttaa ja kirkastaa ihoa lisäämättä sen rasvaisuutta.

Riisivesi: Rauhoittavien ominaisuuksiensa ansiosta riisivesi on ihanteellinen herkälle ja reagoivalle iholle. Se voi auttaa rauhoittamaan tulehdusta, vähentämään punoitusta ja rauhoittamaan ärsytystä, tarjoten hellävaraisen ratkaisun ihon terveyden ylläpitämiseen ilman herkkyyden laukaisemista.

Riisiöljy: Vaikka riisiöljy on täyteläisempää, se sopii myös herkälle iholle luonnollisten tulehdusta ehkäisevien ominaisuuksiensa ansiosta. Se voi auttaa vahvistamaan ihon suojakerrosta ja tarjoaa suojaa herkkyyttä aiheuttavilta ympäristöstressoreilta.

torstai 12. helmikuuta 2026

Toscanalaista kanaa ja kevätruokia

Tänään alkoi Saksassa karnevaali. Olisihan se kiva olla mukana niissä humuissa. Viikko katolisen karnevaalin jälkeen alkaa Baselissa maailman ainoa protestanttinen karnevaali, joka on kolmipäiväinen. Jos haluat lukea lisää näistä kekkereistä, täällä on aiempia postauksia ja linkkejä.

Päivät ovat jo paljon pidentyneet, sen huomaan siitä, kun parvekkeen kaiteeseen joulukuussa ostamani valosarja menee päälle klo 16, ja nyt ei enää ole pimeää siihen aikaan. Ehkä pidän sen parvekkeen kaiteeseen kiedottuna niin kauan kun täällä pimeää illalla riittää.

Täällä on pakkasia, Aurajoki on jäässä, mutta tämän kuvan olen ottanut Dublinin-hoodeillani helmikuun 2020 alussa. Puut kukkivat jo.

Kevään tuloon liittyvät myös jotkut ruoat. madekeitto on yksi sellainen. Mateen pyyntikausihan on parhaillaan, aina maaliskuun loppuun saakka, kun mateet kutevat matalissa vesissä. Tosin nyt on ollut kylmä talvi kaikkialla, joten tämäkin saattaa venyä. Eilen ei kauppahallin kalakauppiaalla ollut madetta, mutta kaipa sitä jossain vaiheessa tulee sinnekin.


Blinit miellän myös kevättalven herkuiksi. Kävimme eilen ystäväporukalla blinejä syömässä Turun Kellariravintolassa. Hyviä olivat, vastapaistettuja, rapeakuorisia ja kevyitä ja niiden kera omalle lautaselleni päätyi savustettua hauenmätiä (erittäin herkullista!), sekä tietty smetanaa, hakattua punasipulia, tilliä ja pikkelsikurkkua.

Leipäkorissa oli saaristolaisleipää ja vaaleaa limppua ruskistetulla voilla. Se oli hiukan turha lisä, mutta saaristolaislimppuhan on aina hyvää. Kotona en ikinä juurikaan syö leipää.

Jälkkäriksi valikoitui 

Pistaasi Crème Brûlée...

...mutta se ei ollut yhtä herkullinen kuin toisen syömäseuralaisen tilaamat punaviinissä keitetyt päärynät kinuskikastikkeella, kanelicrumblella ja timjami-vaniljakreemillä. Tämä täytyy yrittää toisintaa! Vieno timjamin maku oli ihan loistava!

Tänään muuten on karnevaalin Naisten Päivän lisäksi Rasvatorstai. Kaipa olet varmistanut hyvän onnen koko seuraavaksi vuodeksi syömällä vaikka munkin tänään? Lue täältä vanha postaus tästä traditiosta. Me onneksi kävimme eilen kauppahallin Paakari Puustilla blinien päälle ja söin aamulla heidän mustikkakermamunkkinsa. Iltateelle on vielä laskiaispulla varattuna.

Tämän päivän ruoaksi laitoin kananfileitä uunissa Toscanalaisen lohen reseptiä mukailemalla.

Maustoin kolme kananfilettä mustapippurilla, valkopippurilla, suolalla ja rakuunalla sekä yhden pienen sitruunan mehulla. Laitoin hetken mielijohteesta myös kuivattua rakuunaa ja fileet laakeassa uunivuoassa jääkaappiin maustumaan pariksi tunniksi.


Pannulla kuullotin oliiviöljyssä yhden sipulin, pari valkosipulinkynttä ja pussillisen sokeriherneen palkoja, niitä kun sattui olemaan jääkaapissa. Ne voi kyllä jättää poiskin, eivät juurikaan tuo lisäarvoa padalle. Sen sijaan pinaattia voi kyllä laittaa reilumminkin.

Kananpalojen päälle pilkoin rasiallisen hiukan kuivahtaneita miniluumutomaatteja. Siinähän ne pehmenisivät uunissa muitten ainesten mukana.

Sitten mukaan purkki kermaa, 3/4 pussillista parmesaaniraastetta ja purkki kermaa sekä puoli isoa pussillista babypinaattia. Koko seos kananpalojen ja tomaattien päälle.

Sitten koko homma 200 C uuniin n. 40 minuutiksi. Tämä taisi olla hiukan pidempäänkin, kun hölpötin puhelimessa ja väänsin uunista lämmön pois. Ainakin kypsyivät fileet kunnolla kermaliemessään.


Tämän voi tietty tarjota riisin, pastan tai perunoiden kera, mutta minä söin tätä ihan sellaisenaan. Aika hyvä oli kombo, happoa tomaateista, umamia parmesaanista ja vieno valkosipuli. 

*****
Tuli eilen juttua tuosta postaamastani Aurajuustokeiton ohjeesta. Netissä on reseptejä, joissa soppa "sidotaan" vehnäjauhoilla, mutta minusta se vaatii jonkin kasviksen. Tai juureksen. Kokeilin myös perunalla, mutta siitä tuli hiukan jauhoista minun makuuni. Porkkanasta tai palsternakasta saa sileämmän keittopohjan.

Siitä sitten juontuikin mieleen, että joskus tein aina jouluksi Aurajuustolla täytettyjä taateleita, joita oli mukava napsia punaisen portviinin kanssa. Tuoreita taateleita saa kaupasta ja siitä sitten viilto kylkeen, kivi pois sisältä, sen tilalle pitkulainen pala Aurajuustoa ja tarjolle joko coctailtikun nokassa tai paljain käsin syötäväksi. Ja se punainen portviini kruunaa makunautinnon. Kokeilkaapas!