Ymmärrys parisuhteessa on intiimimpää kuin rakastetuksi tuleminen

Miksi ymmärretyksi tuleminen luo emotionaalista turvallisuutta ja syvempiä ihmissuhteita?

Teini-ikäisenä sitä ajatteli romanttisesti (ja naaivisti), että rakkaus riittäisi aina. Jos kaksi ihmistä rakastaisi toisiaan, ajattelin, että he selviäisivät melkein mistä tahansa. Vaikeat päivät kuluisivat ohi. Erimielisyydet jotenkin liukenisivat sen tunteen alla. Kuten William Morris kirjoitti, rakkaus riittäisi aina.

Mutta vanhetessani ja siirtyessäni läpi elämän ja ihmissuhteiden aloin huomata jotain, mitä en ollut aiemmin ymmärtänyt: kaksi ihmistä voi aidosti rakastaa toisiaan ja silti epäonnistua saamaan toisiaan tuntemaan oloaan emotionaalisesti turvalliseksi. He voivat välittää syvästi, mutta silti jatkuvasti ymmärtää väärin toistensa sisäistä maailmaa. Joskus he eivät yksinkertaisesti tiedä, miten kohdata toisensa emotionaalisesti. Toisinaan he päättävät olla tekemättä niin, vaikka he väittävätkin, että rakkaus on aitoa.

Ja silloin kysymys alkoi hiljaa seurata minua: Jos rakkaus ei aina riitä, mitä me todella etsimme?

Mielenkiintoinen kysymys.

Kuva: Pixabay

Rakkaus ≠ Ymmärrys

Olen tullut siihen tulokseen, että rakkaus ja ymmärrys, vaikka ne ovatkin syvästi yhteydessä toisiinsa, eivät ole sama asia.

Joku voi aidosti rakastaa sinua ja silti ymmärtää ahdistuksesi väärin ylireagoinniksi.

Hän voi rakastaa sinua ja sivuuttaa rajasi, koska hän uskoo tietävänsä, mikä on parasta.

Näin ei aina tapahdu, koska hän ei välitä – päinvastoin. Joskus hän ei yksinkertaisesti osaa ymmärtää kokemuksia, joita hänellä itsellään ei ole koskaan ollut. Toisinaan hän on niin vakuuttunut siitä, että hänen tapansa rakastaa riittää, että hän lakkaa olemasta utelias edessään seisovaa henkilöä kohtaan. Hänen mielessään se kuulostaa suunnilleen samalta:

Jos sanon sinulle, että rakastan sinua, jos pysyn uskollisena, jos teen uhrauksia puolestasi, jos todella välitän onnellisuudestasi, niin mitä muuta voisit enää toivoa?

Tästä näkökulmasta voi tuntua hämmentävältä, kun toinen henkilö sanoo: "En vieläkään tunne itseäni ymmärretyksi."

Loppujen lopuksi mitään pahaa ei ole tapahtunut. Hän yrittävät rakastaa edessään olevaa henkilöä parhaalla mahdollisella tavalla.

Rakkaus ja ymmärrys eivät ole keskenään vaihdettavissa olevia käsitteitä

Rakkaus on tunne. Ymmärrys on käytäntö. Käytäntö, joka pyytää meitä pysymään uteliaana oletusten tekemisen sijaan. Se vaatii meitä jatkuvasti oppimaan, kuka toinen ihminen on, koska ihmiset eivät ole staattisia. Heidän pelkonsa muuttuvat. Heidän tarpeensa kehittyvät. Asiat, jotka saavat heidät tuntemaan olonsa turvalliseksi tänään, eivät välttämättä ole samoja asioita, joita he tarvitsivat viisi vuotta sitten.

Tässä on yksinkertainen tapa ajatella eroa: Rakkaus on kuin antaisi jollekulle kauniisti käärityn lahjan. Tarkoitus on aito, kiintymys on aitoa ja toivot vilpittömästi, että hän rakastaa laatikon sisältöä. Ymmärrys on ajan ottamista sen selvittämiseen, mitä laatikkoon kuuluu, ennen kuin paketoit sen. Se on riittävän huomion kiinnittämistä siihen, mitä toinen ihminen todella tarvitsee sen sijaan, mitä oletat hänen tarvitsevan.

Mitä ymmärtäminen oikeastaan ​​tarkoittaa?

Pitkään jopa ajattelin, että jonkun ymmärtäminen tarkoittaa samaa mieltä olemista hänen kanssaan. Jos olin eri mieltä heidän mielipiteestään tai ajattelin, että hän reagoivat liian voimakkaasti, oletin, etten voisi mitenkään ymmärtää häntä.

Ajan myötä kuitenkin tajusin, että nämä ovat kaksi hyvin eri asiaa.

Ymmärtäminen on kykyä astua toisen ihmisen tunnemaailmaan uteliaasti eikä tuomitsemalla. Se on yrittämistä ymmärtää, miksi hän tuntee niin kuin hän tuntee, kunnioittamista sen suhteen, että hänen kokemuksensa voivat olla hyvin erilaisia ​​kuin omasi, ja hänen tunteittensa sallimista sen sijaan, että yrittäisit heti korjata, korjata tai väitellä sitä vastaan.

Parisuhteessa tämä luo emotionaalista turvallisuutta, (tästäkin olen aiemmin kirjoitellut) tunteen siitä, että voit paljastaa sisäisen maailmasi ilman jatkuvaa huolta siitä, että sinua kritisoidaan, torjutaan tai ymmärretään väärin.

Sopimus taas tarkoittaa yksinkertaisesti hänen mielipiteensä jakamista tai uskomista, että hän on oikeassa. On myös tärkeää tietää, että ymmärtääksesi kumppaniasi sinun ei tarvitse olla samaa mieltä kaikesta, mitä kumppanisi ajattelee, tuntee tai tekee.

Ymmärtäminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ymmärtää, miksi hän tuntee niin kuin tuntee ja myöntää, että hänen emotionaalinen kokemuksensa on järkevä hänen elämänsä kontekstissa.

Ymmärryksen vaikutus hyvinvointiin

Eräässä tutkimuksessa tutkijat pyysivät 128 yliopisto-opiskelijaa täyttämään päivittäistä päiväkirjaa kahden viikon ajan. Joka ilta osallistujat arvioivat, kuinka ymmärretyiksi tai väärinymmärretyiksi he olivat kokeneet itsensä päivän vuorovaikutustilanteissa, sekä heidän päivittäistä elämäntyytyväisyyttään ja kokemiaan fyysisiä oireita. Sen sijaan, että tutkijat olisivat vertailleet eri ihmisiä, he tarkastelivat muutoksia kunkin henkilön sisällä päivästä toiseen. He havaitsivat, että päivinä, jolloin ihmiset tunsivat olonsa tavallista ymmärretymmiksi, he raportoivat myös suuremmasta elämäntyytyväisyydestä ja vähemmän fyysisistä valituksista.

Mielenkiintoista kyllä, näitä tuloksia eivät ennustaneet suuret romanttiset eleet tai jatkuva vakuuttelu, vaan yksinkertainen kokemus siitä, että toinen ihminen todella "ymmärsi" heidät, tunne siitä, että heidän ajatuksensa, tunteensa ja kokemuksensa oli nähty ja tunnustettu oikein. Tämä viittaa pohjimmiltaan siihen, että ymmärtäminen on enemmän kuin lohduttava tunne; se liittyy läheisesti jokapäiväiseen psykologiseen hyvinvointiin.

Kun me tunnemme olevamme täysin ymmärrettyjä jonkun luotettavan henkilön toimesta, hermostomme siirtyy usein pois jatkuvasta valppaudesta kohti suurempaa turvallisuuden tunnetta. Sen sijaan, että pysyisimme valmiina torjuntaan, kritiikkiin tai väärinymmärryksiin, kehomme oppii vähitellen, että yhteys voi olla levon paikka pikemminkin kuin uhka.

Siksi ymmärretyksi tuleminen voi tuntua lähes fyysiseltä. Hartiasi rentoutuvat. 

Et enää tunne kantavasi tunnemaailmaasi yksin.

Sokoksen Shop The Look - tilaisuudet ja silakkamarkkinat

Sokoksilla oli viime viikolla eri firmojen meikkidemoja. Maanantaisen tilaisuuden missasin, koska yskäni äityi niin pahaksi, etten viitsinyt mennä häiritsemään. sinne muita. Se olisi ollut Cliniquen tilaisuus.

Seuraavana oli vuorossa Estée Lauderin meikkidemo. Kuvat ovat hiukan epäselviä valaistuksesta johtuen.

Sitten Clarins. Huomaan, ettei minulla ole tuosta demosta kuin yksi onnistunut kuva 😫.

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä oli eilen Guerlain.

Juu, ja tulihan sitä kaikenlaista sitten taas osteltuakin, mutta kerron niistä erikseen. 

Viikolla oli myös tuossa parvekkeeni alla silakkamarkkinat. Kävin tänään, ja lähdin sitten sieltä päin kausirokotuksille (COVID-19 ja influenssa). Tätä tämä immuunivammaisen alämä on, täytyy pitää rokotukset kunnossa. Lancet Oncologyssa oli juuri juttu siitä, muten monet syövät saavat alkunsa virusinfektioista. Koko juttu on tuon edellisen linkin takana englanniksi, ja tässä aiheesta suomeksi. Tuo on oikeasti aika pelottavaa, varsinkin, kun tiedetään, kuinka muuntautumiskykyisiä varsinkin virukset ovat. 

Sitten hiukan silakkamarkkinoiden tunnelmia:

Tulipa sentään yksi kalatuotekin kuvattua. Ja ostettua. Jumalaisen hyvää pikkelöityä haukea.

Kummallinen kuva oli eksynyt mukaan. Punatukkainen avaruusolio kullanvärisessä takissaan ja Oura-sormus sormessaan.

Edullinen DIY –hiusnaamio

Jälleen hiukan hiusasiaa, koska oma tuulenpesämäinen luonnonkiharapilveni vaatii sen seitsemän konstia pysyäkseen jotenkin kuosissaan ilman takkuja.

Luin sitten tällaisesta omatekoisesta naamiosta, jossa käytetään sitä kaikille tuttua, siniseen peltipurkkiin pakattua Nivean voidetta ja kookosöljyä. En tosin ole vielä sitä kokeillut, mutta...

Mitä kumpikin ainesosa todellisuudessa tekee?

Nivea Cremellä on paksu, okklusiivinen koostumus. Voide on pääosin valmistettu mineraaliöljystä, mikrokiteisestä vahasta ja lanoliinialkoholista. Tällainen koostumus sulkee kosteuden hiuksiin ravitsemisen sijaan. Toisin sanoen se toimii okklusiivisesti.

Kookosöljy toimii eri tavalla. Journal of Cosmetic Science -lehdessä vuonna 2003 julkaistussa tutkimuksessa tutkijat A.S. Rele ja R.B. Mohile vertasivat mineraaliöljyä, auringonkukkaöljyä ja kookosöljyä hiuksissa. Vain kookosöljy vähensi proteiinihävikkiä sekä vaurioituneissa että vahingoittumattomissa hiuksissa, kun sitä käytettiin ennen pesua. Tutkijat yhdistivät tämän sen tärkeimpään rasvahappoon, lauriinihappoon, jolla on korkea affiniteetti hiusproteiineihin ja joka on riittävän pieni tunkeutumaan hiusvarteen. Mineraaliöljyllä, joka on monien täyteläisten voiteiden pääainesosa, ei ollut tätä vaikutusta. 

Tämä on siis sekoituksen taustalla oleva logiikka: yksi tuote, joka tunkeutuu hiukseen, toinen, joka lukitsee kosteuden hiussuortuvaan.

Kuva: Pixabay

Kenelle tämä seos sopii?

Tämä seos voi kosteuttaa kuivia tai erittäin kuivia hiuksia hyvin yhdellä ehdolla: sitä levitetään vain hiusten puoliväliin ja latvoihin, ei koskaan tyveen. Paksut, karkeat hiukset, jotka näyttävät talvella usein elottomilta ja oljenkorren kaltaisilta, ovat paras vaihtoehto.

Kenen kannattaa jättää se väliin?

Hienot hiukset, rasvoittuvat hiukset ja herkkä päänahka ovat sitten ihan toinen juttu. Erittäin hienot hiukset rasvoittuvat ja likaantuvat nopeasti tällaisen seoksen käytön jälkeen. Kiharahiuksisten kannattaa muistaa, että Nivea on kehitetty iholle, ei hiuksille, ja että kaikki kiilto tai pehmeys yleensä katoaa seuraavan pesun yhteydessä. Lisäksi sen vahamaiset, öljyperäiset ainesosat voivat kertyä hiuksiin, latistaa niitä ja joskus vaatia voimakkaamman shampoon poistamiseen, mikä on päinvastoin kuin mitä hauraat hiukset kestävät.

Kokeile sitä näin

Pidä määrä pienenä: Lämmitä pieni määrä Nivea Creme -voidetta, noin teelusikallinen, kämmenten välissä ja lisää suunnilleen sama määrä kookosöljyä, kunnes ne sulavat tasaiseksi seokseksi.

Käytä vain latvoihin: Levitä sitä kuivien hiusten puoliväliin ja latvoihin, ja pidä muutaman sentin päässä päänahasta.

Lyhyen aikaa, ei yön yli: Anna vaikuttaa 20–30 minuuttia ja pese sitten shampoolla, tarvittaessa kahdesti, jotta mitään ei jää jäljelle.

Enintään kerran viikossa: Jos hiuksesi tuntuvat raskailta jälkikäteen, se kertoo, etteivät ne tarvitse tätä.

Testaa ensin: Kokeile sitä pienelle osiolle, varsinkin jos päänahkasi reagoi helposti.

Jos todellinen ongelmasi on ainoastaan pörröisyys eikä kuivuus, muotoilutuote voi olla parempi vaihtoehto kuin naamio.

Yhteenvetona

Nivea-voide ja kookosöljy voivat toimia yhdessä: öljy imeytyy hiuksiin, voide pitää kosteuden hiuksessa. Paksuille ja kuiville latvoille se on edullinen talvihoito, jota kannattaa kokeilla. Hienoille, rasvoittuville tai kiharille hiuksille se ei ole paras mahdollinen hoitomuoto.

Tunteet ovat tietoa, eivät ohjeita

Kuvitellaanpa seuraavanlainen tilanne: Keskustelet ystäväsi kanssa, joka on ollut viime aikoina etäinen. Hänen viestinsä ovat lyhentyneet, hän harvoin aloittavat keskusteluja, ja kun lopulta kysyt, onko jokin vialla, hän sanovat olevansa vain kiireinen.

Sinua loukataan. Sitten tunnet vihaa. Osa sinusta haluaa lähettää pitkän viestin, jossa selität, kuinka epäoikeudenmukaisesti sinua on kohdeltu. Toinen osa haluaa vetäytyä kokonaan, lopettaa yhteydenpidon ja antaa heidän kokea, miltä tuntuu menettää yhteys sinuun.

Impulssi tuntuu oikeutetulta. Loppujen lopuksi olet ehkä loukkaantunut syystä.

Mutta ennen kuin toimit sen mukaan, mieti asiaa: entä jos tunteesi kertovat sinulle jotain tärkeää kertomatta välttämättä, mitä sinun pitäisi tehdä?

Photo by Joanne Glaudemans on Unsplash

Mitä tunteet yrittävät meille kertoa?

Tunteet ovat osa tapaa, jolla tulkitsemme ja reagoimme ympäröivään maailmaan. Ne voivat kiinnittää huomiomme uhkiin, täyttämättömiin tarpeisiin, merkityksellisiin kokemuksiin ja meille tärkeisiin tilanteisiin.

Viha voi syntyä, kun koemme epäoikeudenmukaisuutta.

Ahdistus voi syntyä, kun kohtaamme epävarmuutta.

Surua voi liittyä menetykseen tai täyttämättömiin odotuksiin.

Ilo voi heijastaa yhteyttä, saavutusta tai yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Nämä tunteet antavat vihjeitä sisäisestä kokemuksestamme. Ne auttavat meitä huomaamaan, mikä meille on tärkeää, mitä arvostamme ja mikä saattaa vaatia huomiomme.

Mutta vihje ei ole sama asia kuin täydellinen selitys.

Kuvittele, että esittelet saamasi idean työpaikalla ja esimiehesi vastaa osoittamalla useita puutteita. Tunnet olosi hämmentyneeksi ja puolustuskannalla olevaksi. Välitön ajatuksesi saattaa olla:

"He eivät kunnioita minua. He pitävät minua epäpätevänä."

Hämmennys on todellista. Puolustusasenne on myös todellista. Mutta esimiehestäsi tekemäsi johtopäätös ei välttämättä ole oikea. Ehkä palaute on annettu huonosti. Ehkä esimiehesi yritti auttaa sinua parantamaan projektia, tai molemmat voivat pitää paikkansa.

Tunnereaktiosi kertoo, että vuorovaikutus vaikutti sinuun. Se ei itsessään määritä toisen henkilön aikomuksia.

Kun käsittelemme tunteita tietona, opimme esittämään erilaisia kysymyksiä. Sen sijaan, että heti päättäisimme, mitä tunne todistaa tai mitä meidän on tehtävä sille, meistä tulee uteliaita siitä, mitä se mahdollisesti viestii.

Mikä tässä vuorovaikutuksessa tuntui uhkaavalta?

Miksi tuo kommentti vaikutti minuun niin voimakkaasti?

Onko jotain, mitä minun täytyy ymmärtää, käsitellä tai viestiä?

Kun tunteista tulee ohjeita tai pakotteita:

Ongelma alkaa, kun tunne muuttuu kokemuksestamme joksikin, jota tunnemme pakottavaksi tottelemaan.

Ahdistus sanoo: Tämä voi mennä pieleen, ja kuulemme: Älä tee sitä.

Viha sanoo: Jokin tuntuu epäreilulta, ja kuulemme: Pakota heidät maksamaan.

Häpeä sanoo: Pelkään tehneeni virheen, ja kuulemme: Piiloudu ennen kuin kukaan saa tietää!

Suru sanoo: Jokin on minulle tärkeää ja sattuu juuri nyt, ja kuulemme: Mikään ei koskaan tunnu paremmalta.

Otetaan esimerkiksi opiskelija, joka saa pettymyksen arvosanan tärkeässä kokeessa. Hän tuntee olonsa hämmentyneeksi, turhautuneeksi ja pelkäävänsä jäävänsä jälkeen vertaisistaan.

Nämä tunteet voivat viestiä siitä, että tuloksella on hänelle merkitystä ja että hän on huolissaan tulevaisuudestaan. Mutta jos hän kohtelee näitä tunteita ohjeina, hän saattaa lopettaa tunneille menemisen, välttää avun pyytämistä tai päättelee, ettei hän yksinkertaisesti ole tarpeeksi älykäs menestyäkseen.

Tunne on viestinyt ahdistusta, mutta oppilas on tulkinnut ahdistuksen todisteeksi siitä, että vetäytyminen on oikea reaktio.

Sen sijaan, jos hän pysähtyisi ja tarkastelisi tunnetta, toinen reaktio tulee mahdolliseksi. Hän voisi tunnustaa pettymyksen, tarkastella, mikä meni pieleen, puhua opettajalleen ja laatia uuden opiskelusuunnitelman. Arvosanalla on edelleen merkitystä. Pettymys ei katoa taianomaisesti. Mutta oppilaan ei enää tarvitse tehdä päätöstä tulevaisuudestaan ​​yhden kokemuksen tuskallisimman tulkinnan perusteella.

Miksi tunteidemme sivuuttaminen ei toimi?

Joskus käskemme itseämme lopettamaan herkkyytemme, lopettamaan välittämisen tai pääsemään yli asioista, jotka jatkuvasti vaivaavat meitä. Tukahdutamme vihamme välttääksemme konflikteja, sivuutamme ahdistuksemme, koska uskomme, että meidän pitäisi olla itsevarmempia, tai teeskentelemme, että meillä on kaikki hyvin, koska surun myöntäminen tuntuu epämukavalta.

Mutta tunteen tukahduttaminen ei välttämättä ratkaise sen syytä.

Kuvittele ihminen, joka tuntee itsensä ylikuormitetuksi työmäärästään. Joka kerta, kun he huomaavat uupumuksensa, he kertovat itselleen, että kaikki muutkin työskentelevät kovasti, eikä heillä ole oikeutta valittaa.

He jatkavat lisävastuiden ottamista, vaikka heillä olisi vaikeuksia pysyä vauhdissa. Ulkopuolelta he saattavat vaikuttaa luotettavilta ja rauhallisilta. Sisäisesti heidän turhautumisensa kuitenkin kasvaa, heidän keskittymisensä kärsii, ja he alkavat paheksua juuri niitä ihmisiä, joita he suostuivat auttamaan.

Ongelma ei ole se, että he kuuntelivat uupumustaan ​​ja irtisanoutuivat välittömästi työstään. Ongelma on se, että he kieltäytyivät kuuntelemasta sitä ollenkaan. Heidän uupumuksensa on saattanut viestiä levon tarpeesta, realistisemmasta työmäärästä tai keskustelusta odotuksista.

Tiedon myöntäminen ei vaatisi heitä luopumaan velvollisuuksistaan. Se saattaisi auttaa heitä täyttämään ne kestävämmin.

Tästä syystä tunteiden säätely eroaa tunteiden tukahduttamisesta.

Säätelyyn kuuluu tunteidemme tunnistaminen, niiden ymmärtäminen parhaalla mahdollisella tavalla ja reagointitavan päättäminen. Tukahduttaminen tarkoittaa usein tunteen katoamisen yrittämistä tutkimatta, mitä se voisi tarkoittaa.

Meidän ei tarvitse valita tunteidemme hallinnan ja teeskentelyn välillä. Voimme antaa itsellemme luvan tuntea jotakin täysin määrin ja silti valita käyttäytymisemme harkitusti.

Tunteesi ovat aitoja, mutta tulkintasi saattaa tarvita tarkistamista

Kuvittele, että olet lähettänyt viestin jollekulle, josta välität. Useita tunteja kuluu ilman vastausta. Alat tuntea olosi ahdistuneeksi ja sitten sinut torjutaan. Mielesi alkaa tuottaa selityksiä: ehkä olet ärsyttänyt häntä, tai hän on menettämässä kiinnostuksensa, tai välität tästä suhteesta enemmän kuin hän.

Ahdistus voi tuntua todisteelta siitä, että jokin on vialla.

Mutta mitä oikeastaan ​​tiedät?

Tiedät lähettäneesi viestin etkä ole vielä saanut vastausta. Saatat tietää, että henkilö on ollut viime aikoina vähemmän kommunikatiivinen. Et välttämättä tiedä, miksi hän ei ole vastannut tai mitä hän ajattelee.

Ahdistuksesi on silti syytä tunnustaa. Ehkä epävarmuus on sinulle erityisen vaikeaa. Ehkä on olemassa aito epäjohdonmukainen kommunikaatiomalli, joka ansaitsee keskustelun. Ehkä reagoit tähän tiettyyn tilanteeseen tai ehkä se muistuttaa sinua aiemmista kokemuksista, joissa joku etääntyi.

Voit tutkia näitä mahdollisuuksia pitämättä pelottavinta tosiasiana.

Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun nykyiset kokemuksemme koskettavat aiempia haavoja. Viivästynyt vastaus voi tuntua paljon uhkaavammalta henkilölle, joka on kokenut hylkäämistä tai arvaamattomia ihmissuhteita. Kriittinen kommentti voi tuntua musertavalta henkilölle, joka on oppinut yhdistämään virheet torjumiseen.

Tunnehistoriamme vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme nykyisiä tilanteita. Se ei tee reaktioistamme vääriä tai irrationaalisia. Se tarkoittaa, että harkitsemisen arvoisia tiedonlähteitä voi olla useampi kuin yksi.

Hyödyllinen kysymys on: Mitä tunnen, mitä tiedän ja mitä oletan?

Nämä kolme kysymystä auttavat meitä erottamaan tunnekokemuksen sen ympärille rakentamastamme tarinasta.

Voimme kunnioittaa tunnetta käsittelemättä jokaista sen tuottamaa ajatusta vakiintuneena totuutena.

Tilan luominen tunteen ja toiminnan välille: Miten alamme käsitellä tunteita informaationa ohjeiden sijaan?

Tavoitteena ei ole pysähtyä 20 minuutiksi ennen jokaista päätöstä tai muuttaa tavallisia kokemuksia monimutkaisiksi psykologisiksi tutkimuksiksi. Kyse on pienen tilan luomisesta, kun tunne on tarpeeksi voimakas työntämään meidät kohti impulsiivista reaktiota.

1. Nimeä, mitä tunnet.

Sen sijaan, että sanoisit: Kaikki menee pieleen, yritä tunnistaa tietty tunne.

Oletko pettynyt, nolostunut, peloissasi, yksinäinen, katkera tai ylikuormittunut?

Tarkka tunnekieli voi auttaa meitä ymmärtämään kokemustamme selkeämmin. Se antaa meille jotain hyödyllisempää työskentelyyn kuin epämääräinen tunne siitä, että kaikki tuntuu sietämättömältä.

2. Kysy, mitä tunne mahdollisesti viestii.

Suuntaako vihasi kohti rajaa, jonka haluat asettaa?

Liittyykö ahdistukseesi epävarmuuteen tai valmistautumisen puutteeseen?

Liittyykö surusi menetykseen, jonka tunnustamiseen et ole antanut itsellesi aikaa?

Kohtele näitä mahdollisuuksina, älä kiinteinä sääntöinä. Viha ei aina tarkoita, että jokin raja on ylitetty, eikä ahdistus aina tarkoita, että olet valmistautumaton.

3. Tarkista faktat ja harkitse vaihtoehtoja.

Kysy itseltäsi, mitä tiedät tilanteesta ja mitä oletat. Voisiko olla olemassa toinen selitys?

Onko tämä tuttu kaava, joka on esiintynyt muissa tilanteissa?

Tarvitsetko vielä tietoa?

Sinun ei tarvitse vakuuttaa itseäsi siitä, että kaikki on hyvin. Sinun tarvitsee vain välttää pitämästä ensimmäistä mieleen tulevaa tulkintaa ainoana mahdollisena.

4. Päätä, mikä toiminta sopii tilanteeseen ja arvoihisi.

Kun olet tunnistanut tunteen ja pohtinut, mitä se voisi tarkoittaa, kysy, mitä haluat vastauksellasi saavuttaa.

Ehkä rehellinen keskustelu on useinkin sopivaa selvittämään tilanne. 

Oikea reaktio riippuu olosuhteista. Tunnetietoisuus ei tarkoita sitä, että jokaisesta tilanteesta tehdään rauhallinen tai miellyttävä. Joskus harkittu vastaus on kohdata ongelma.

Photo by Domingo Alvarez E on Unsplash

Voit tuntea jotakin syvästi antamatta sen määrittää seuraavaa siirtoasi tai elämääsi eteenpäin

On olemassa väärinkäsitys, että emotionaalisesti kypsät ihmiset ovat aina rauhallisia, huolettomia ja hallitsevat reaktioitaan. Mutta emotionaalinen kypsyys ei tarkoita sitä, etteivät he koskaan tunne mustasukkaisuutta, vihaa, ahdistusta, pettymystä tai loukkaantumista. Se tarkoittaa kyvyn kehittämistä kokea näitä tunteita antamatta niiden automaattisesti määrittää käyttäytymistämme.

Tässä ei ole kyse sisäisestä maailmastasi irtautumisesta. Kyse on suhteen rakentamisesta siihen, jossa tunteet voidaan tunnustaa, tutkia ja ottaa vakavasti ilman, että niistä tulee ainoa auktoriteetti seuraavassa ongelmatilanteessa.

Mitä enemmän harjoittelemme tätä erottelua, sitä vähemmän meidän tarvitsee pelätä omia emotionaalisia kokemuksiamme. Opimme, että jonkin tunteminen voimakkaasti ei tarkoita, että meidän on toimittava välittömästi, ja että tunteen olemassaolon salliminen ei tarkoita, että luovutamme kontrollin sille.

Voimme tuntea impulssin vetäytyä ja silti valita keskustelun. Voimme tuntea halun puolustaa itseämme ja silti kuunnella palautetta. Voimme tuntea pelkoa ja silti ottaa harkitun askeleen eteenpäin.

Tunteemme ansaitsevat huomiomme. Ne ovat osa sitä, miten ymmärrämme itseämme ja navigoimme maailmassa.

Mutta ne eivät ole koko kuva.

Tunteet voivat kertoa sinulle, mistä etsiä totuutta (ja itseäsi).

MUTTA

Ne eivät aina tiedä, minne sinun pitäisi mennä.

Kuuntele niitä. Ole utelias niitä kohtaan. Anna niiden vaikuttaa ymmärrykseesi itsestäsi. Opi.