"Pastatonta katkarapupastaa", siis low carb -versio

Laitetaanpa vaihteeksi tänne ruokaresepti. Eli kyseessä on ikiherkkuni, pastaton sinihomejuusto-katkarapupasta. Ohje on "pöllitty" erään turkulaisravintolan ruokalistalta joskus ikiaikoja sitten. 

Alkuperäisessä ruoassa oli pennepastaa katkarapu-sinihomejuustokastikkeessa, mutta tässä on kesäkurpitsaa pastan asemesta.

Ohje on ollut täällä aiemminkin, ja normaalisti suikaloin kesäkurpitsan pitkulaisiksi "tagliatelleiksi", mutta nyt ei oikein näillä näpeillä onnistunut. Eikä minulla ole täällä juustohöylääkään, millä tehdä se, joten keksin, että kyllähän se kesäkurpitsa menee paloinakin. Leikkasin sitten vielä veitsellä sormeenikin kurpitsaa paloitellessani, joten hyvin menee...😠.

Ainesten määrien kanssa ei ole ollenkaan nokonnuukaa. Tähän taisi mennä neljä pientä kesäkurppaa. Eli kurpitsat paloiksi ja pannulle, johon olin hulauttanut hiukan oliiviöljyä, jossa oli liotettu hiukan chiliä ja tuoretta valkosipulia. Chili toimii hyvin sinihomejuuston kanssa.

Siinä sitten hiukan paistellaan niitä ja lisätään kermaa, töräys ketsuppia ja cayennepippuria. Cayennepippuri on ihan must tässä ruoassa. 

Kesäkurpitsat haudutellaan sopivaan kypsyysasteeseen ja sitten lisätään pala Aurajuustoa, joka sulaa keitokseen. Minulla tosiaan oli pala tätä Suomesta tuotua herkkua jääkaapissa. 

Sitten maun tarkistus, hiukan rouhaistua mustapippuria (minä ostan aina Tellicherry-mustapippuria koska olen aivopesty siihen ajatukseen, että se on mustapippurien rolls-royce). Katkaravut laitetaan sekaan viimeisenä ja niitä ei enää keitellä. Nämä ravut on ostettu Hollannin puolelta, ja kuten vaaleanpunainen värikin kertoo, ne ovat jo kypsennettyjä. Raakanahan nuo ovat harmaita.

Tämä on kyllä ihan superhyvä ruoka ja valmistuu nopeasti!

*****

Sitten taas hiukan kerjäläisasiaa, vaikka olette takuulla kyllästyneet näihin juttuihin...😂. Kävin eilen illalla hiukan kävelemässä ja asioikseni tuossa raatihuoneen toisella puolella olevassa REWE-marketissa. Muutaman kymmenen metrin matkalla oli kolme kerjäläistä. Tapani mukaan ostin kaikille kolmioleivät, joiden hinta oli viime viikosta yllättäen noussut 1,79 eurosta 1,99 euroon. 

Minä en koskaan katso, mitä joku tuote marketissa maksaa, mutta näitten kerjäläisten myötä olen tullut hyvinkin kolmioleipähintatietoiseksi. Sanoisin, että joka ruokakauppareissulla menee ainakin kymppi noihin valmiiksipakattuihin leipiin. Itse en juurikaan leipää syö, mutta ne näyttävät ihan herkullisilta ja kyllähän kaksi isoa per pakkaus ihan ateriasta käy.

Kuinkas ollakaan kun pääsin ulos kaupasta, kaikki kolme kerjuulla ollutta olivat häippäisseet torilta, mutta ei hätää, menin hieman kiertotietä kotiin ajatellen, että kyllä sillä matkalla taas muutama ilmoittautuu, niinkuin tekikin, ja kaikki kolme leipäpakkausta löysivät oikeisiin osoitteisiinsa ja otettiin kiitollisuudella vastaan ja ottajia olisi ollut enemmänkin, mutta minulla siis oli vain nuo kolme pakkausta. Ylimääräistä lenkkiä taisi tulla vain noin kymmenen metriä, ehkä ei sitäkään.

Kotiin palattuani kyllä tosissaan katsoin omaa naamaani peilistä. Näytänkö minä rahojani ympäriämpäri levittelevältä tyypiltä, vai miksi nuo kerjuulla olevat ottavat niin ahkerasti kontaktia aina kun astun ulko-ovesta ulos? En tiedä, vaikka tosin tämä on aika kallista asuinaluetta ihan vanhankaupungin ydinkeskustassa. Asun siis tuossa ylemmässä kuvassa oikealla olevassa rakennuksessa. Tosin en usko, että tässäkään rakennuksessa asuvilla on loputtomasti rahaa törsättävänä näihin lukuisiin kodittomiin.

Suurin osa noista kerjäläisistä on ihan harmittomia, mutta kyllä minua säälittää. Kai se kesällä jotenkin vielä menee tuo kodittomuuskin, mutta talvella täällä (kuten Irkuissakin) sataa jatkuvasti, joten makaaminen myttynä kadulla on varmaan todella rankkaa.

*****

REWEn ystävällinen, englantia puhuva kaupantäti muuten muistutti ystävällisesti, että meillä on bank holiday huomenna, eli siis pyhäpäivä, ja kaikki paikat kiinni.

Viikon varrelta

Taas on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Se on niin ihmeellistä, miten pienet piirit voivat tällä alalla ollakaan.

Edes ihan lähimmät työkaverini eivät vielä tiedä lähdöstäni, ja nyt jo on kaikenlaista headhunteria soitellut. Tai kyllähän noita soittoja tulee viikottain, mutta ei todellakaan näin paljoa kuin nyt.

Olen kyllä ajatellut palata Suomeen, moninaisista syistä, kuten aiemmassa postauksessani sanoin. Yksi suurimmista syistä on se, että en koe täällä saavani niin hyvää seurantaa tälle luustohakuiselle taudilleni, kuin Suomessa TYKS:issä saa. TYKS:in hematologin mukaan PET-CT on se tärkein seurantaparametri, mutta täällä joudut maksamaan siitä pari tonnia, koska Krankenkasse ei sitä maksa. En oikein usko, että pelkkä verikoe on riittävä tässä taudissa.

Silti alkaa tuntua jo nyt, että vuoden päästä olen taas jossain muualla. En tiedä. Levoton sielu olen.

Täällä on ihanan kesäinen auringonpaiste. Toinen orkidea vasemmalla tiputti yhtäkkiä kaikki kukkansa ja kasvatti parissa päivässä ällistyksekseni uuden kukkavanan! Minä en muuten ole kumpaakaan orkideaa täälläoloaikanani kastellut, joten on ihme, että ovat hengissä. Ehkä siivoojani on niille jotakin tehnyt? Jos joku ihmettelee tuota pientä möykkyä ikkunalaudalla, se on osterin kuori :)

Olen aiemmin kertonut näistä kodittomista kerjäläisistä ja kaikenmaailman piripäistä tässä katedraalin aukioitten liepeillä. Olin toissapäivänä menossa rokotukselle (tuon kantasolusiirronhan aikana menivät kaikki elämäni aikana saadut rokotukset nollille, ja uusintarokotukset vievät vielä vuosia). Matkalla bussipusäkille tuohon viereisen puiston toiselle puolelle ranteeseeni tarrasi ilmiselvästi ihan aineissa ollut pitkä häiskä.

Samainen tyyppi juoksi kerran talvella pienellä vanhankaupungin pimeällä ja autiolla kujalla perässäni kerjäten rahaa, ja muutama viikko sitten näin hänet Grosskölnstrassella (mistä muuten näppikseltä saa tuon saksalaisen kaksoisässän...eihän tuota sanaa nykyään saisi kahdella tavallisella ässällä kirjoittaa) kävelemässä huojuen ja karjuen ja paukuttamassa nyrkeillään kaikkea muuta kadulla paitsi ihmisiä. Kiersin kaukaa, eikä kukaan muukaan näyttänyt reagoivan muuten kuin pitämällä pientä välimatkaa.

Olen käynyt itsepuolustuskurssin ja tiesin, miten heilauttaa käteni tuosta ranneotteesta, mutta valitettavasti menetin tasapainoni siinä hommassa ja lensin maahan oikean käteni päälle. Nyt ovat molemmat ranteet mustana ja turvoksissa, eikä tämänkään postauksen naputtelu suurinpiirtein yhdellä vasemman käden sormella ole helppoa, mutta aika käy hiukan pitkäksi, joten jotakin toimintaa on oltava.

Niin, onneksi olin menossa lääkärille sen rokotuksen takia, ja hän passitti röntgeniin ja selvisi, ettei ainakaan luita ole poikki tai murtunut. Silti ikävä jomotus molemmissa raajoissa, mustelmia ja kädet turvoksissa.

Kaksi viikkoa saikkua! En kyllä ole ollenkaan varma, kestääkö käsien parantuminen niin kauan, mutta kyllähän tuollainen fyysinen hyökkäys on aika järkyttävää. Tällä hetkellä suorastaan kauhistuttaa lähteä ulos, mutta ei asia pelkäämällä parane, aion kyllä lähteä kävelylle ja kauppaan tänään, oli mikä oli.

Irlannissa oli kerjäläisiä ja kodittomia vielä enemmän kuin täällä, mutta en koskaan kohdannut niin aggressiivista käytöstä heiltä kuin mitä näiltä täällä. Tosin asuin hienostoalueella, "Embassy Belt", niinkuin siellä sanotaan, ja ehkä se oli turvallisintakin aluetta. Toisaalta ei ollut yksi tai kaksikaan kertaa kun kollegani Bianca myöhästyi joka-aamuiselta yhteiseltä aamiaishetkeltä, koska paikallinen ratikka (Luas) ei päässyt keskustaan, koska kadut olivat aamulla suljetut jonkun puukotustapauksen vuoksi.

Jos ei tätä myelooman hoitoa oteta lukuun, täällä perusterveydenhuolto  tuntuu muuten olevan paljon parempi kuin Suomessa. Rokotuksen lisäksi halusin lääkäriltä tyroksiinireseptin (kilpirauhasen vajaatoiminta ongelmana), ja se poikikin perusteellisempia tutkimuksia. Verikokeita ei voinut ottaa, koska oli myöhäinen iltapäivä, ja tarvitsen vielä toisen rokotteen, joka pitää itse hakea apteekista, joten sain uuden ajan sinne.

Sama oli Sveitsissä, yhden reseptin takia piti hypätä Dr. Eleonora T:n luona Swican "terveysasemalla" useamman kerran, mutta toisaalta hyvä, että tutkivat tarkkaan.

Mutta että kaksi viikkoa saikkua! Millä ihmeellä oikein täällä aikaani kulutan? En ole muuten tästä halunnut "huudella" kotiväelle, huolestuvat turhaan turvallisuudestani. Kyllä tämä tästä, ehkä sitten kulutan aikaani postailemalla tänne useammin "yhden sormen menetelmällä". Tämänkin kirjoittaminen muuten vei puoli päivää, eikä varmaan auttanut tässä kipuasiassa, mutta olipahan edes jotakin tekemistä 😂😅.

Että voin inhota näitä piripäitä tässä lähimaastossa.

Ihan loistava aurinkosuoja

Tiedän, että Karkkipäivän Sannin suosituksia seurataan, ja hän on mainostanut Darphinin Intral -auringonsuojavoidetta. Postailin itsekin siitä, koska kosmetologini Olga Raision Myllyn Emotionissa sitä mainosti (ja möi sen minulle). Postaus täällä. 

Te kaikki varmaan ymmärrätte, että kosmetiikasta postailu on Sannin työtä ja että - niin hänkään ei ehdi testailla kaikkea ja suurin osa siitä postauksista on ns. "disclaimereilla" varustettua.

Minä olen käyttänyt ja mainostanut tässä blogissa tuota Darphinin tuotetta, mutta nyt löytyi Notinosta oikeastaan vielä parempi ja halvempi.

Hirvittävän hankalaa kuvata peilimäisiä pakkauksia!

Notinosta löysin korealaisen Neogen Dermalogy Airy Sunscreen - voiteen. Tai se lienee lotion, mutta tuntuu silti paksulta, upoten erinomaisesti ihoon. Se myös sisältää ihoa kosteuttavia ja rasvan tuotantoa rajoittavia ainesosia. Minulla on kuiva ja ikääntyvä iho, mutta en ole huomannut asian olevan ongelma, eli siis tämä voide ei ainakaan mikään hirveän kuivattava ole.

Aiemmin esittelin Nivean vastaava, ja tosiaan tuon Darphinin. Nivea on tosiaan ohut, mutta selkeästi rasvaisempi. Miniarvio täällä.

Neogen Dermalogy Airy Sunscreen SPF50 on korealaista kosmetiikkaa. Darphinin tuotteeseen verrattuna se on edullisempi (e.g. Notino) ja mielestäni sillä tavalla parempi, että se ei ole rasvainen meikin alla, ja meikkivoide pysyy paremmin kesäkuumallakin.

Tosin jos iho on todella kuiva, suosittelen tuota aiemmin arvioimaani Niveaa.

Tämä Neogen menee heittämällä tuon Darphinin tuotteen edelle, enkä puhu vain hinnasta!

Mitä aurinkosuojaa sinä käytät nykyään? Ei kai kukaan ole ilman sellaista?

Neogenin aurinkosuoja 50 ml:n tuubin hinta Notinossa nyt 22,40 euroa, kun taas Darphinin vastaava 30 ml maksaa esimerkiksi Sokoksella 51,90 euroa.

Minun ääneni siis menee ihan kirkkaasti tälle Neogenille, vaikka pakkaus onkin isompi kuin Darphinilla, eikä se sujahda siis käsilaukkuun tai taskuun niin helposti.