Kaikenlaista vipinää

Piti kirjoittaa jostakin ihan muusta, mutta... Kuten totesin, seuraelämä on paisunut sellaisiin mittakaavoihin, että sitäkin pitää jotenkin "järkeistää", koska 24/7 ei kohta riitä mihinkään ja puhelimessa/WhatsAppissa/somessa roikkumista on viime aikoina ollut ihan liikaa. Pakko tehdä joitain rajoituksia. Tosin kivaahan se on ollut, mutta yksinkertaisesti ei aika riitä, koska jotakin muutakin pitää saada aikaan.

Olen viime aikoina jutellut mm. bloggaamisesta erään mielenkiintoisen toimittaja/tuottajan kanssa, ja saanut vähän uusia näkökantteja tähänkin hommaan. Tämä on näkynyt myös blogin jutuissa, kuten ehkä olette huomanneet. Blogin fokusta en aio muuttaa, mutta jotakin muutoksia on jo näkynyt, ja sille linjalle on tarkoitus jäädä.

Hän kyseli tekoälyn käytöstäni. Kyllä, käytän sitä joskus ainakin kuvien tekoon. Asiapitoisten tekstien kanssa homma on hankalampaa.

Oma tyylini kirjoittaa on aina kummallinen. En tiedä, tekevätkö muut tällä tavalla, mutta minä roiskaisen ensin kaikki ajatukset suunnitellusta aiheesta läjään yhteen aihioon. Kun se sitten alkaa olla ajankohtainen julkaistavaksi, tutkin sitä tarkemmin, ja tässä vaiheessa vasta aiheelle tulee otsikko ja sekin saattaaa muuttua. Jäsentelen sitten ajatukseni ja siivoan ylimääräiset, hankin kuvituksen ja julkaisen.

Hän ehdotti, että tekoäly tekisi aiheesta tiivistelmän, koska nuo aihioitten ajatusryppäät ovat aina varsin pitkiä ja sekavia.

Minä olen sitä mieltä, että tekoäly tekee liikaa virheitä ja niiden tarkistamiseen menee aikaa. Kirjoitan mieluummin itse. Varsinkin silloin, kun substanssi on tuttu.

No, hyviä vinkkejä kuitenkin. Jatkan silti entiseen malliin. Ainakin toistaiseksi.

Kuten aiemmin kerroin, uusia ihmisiä (ja joskus niitä "vanhojakin") tapaa mitä kummalllisimmissa paikoissa. Kuten marketin parkkipaikalla, mistä mainitsin tämän postauksen kommenteissa. En vieläkään kehtaa kertoa, mitä tapahtui, mutta joskus äärimmäisestä hajamielisyydestä on näköjään hyötyäkin. Kaksi miestä juoksi perässäni pitkin parkkipaikkaa ja toisen kanssa päädyin kahville ja samalla vaihtuivat puhelinnumerot.

Yhden tapasin roskapussia viedessä. Noh, oli vanha tuttu, mutta en kai minä muistanut yhtään (lue: tunnistanut), kun ei olla yli kahteenkymmeneen vuoteen nähty. Ihmettelin vaan ensin, että mikäs se tällainen pitkä mies on, joka tarraa käsivarteeni kadun varressa. Tämä oli vähän kuin "apinan tuntevat kaikki, mutta apina ei tunne ketään" 🙈. Punaiset hiukset näköjään jäävät ihmisten mieleen 🤣.

Hän on todella ihan huipputyyppi, hyvin sivistynyt ihminen, joka on myös asunut pitkään ulkomailla ja jonka kanssa juttua riittää. Ihana ihminen.

Huomenna menossa taas lounaalle hyvässä seurassa. Tänäänkin tapahtuu jotakin kivaa.

Se yksityisasioistani. Sanonpa vaan, että paistaa se päivä risukasaankin viime vuoden murheen alhon jälkeen. Suru muuttaa muotoaan, vaikka ei unohdu koskaan. Siihen tarvitaan myös fiksuja ihmisiä ympärillä.

Kerron näistä, koska siitä voi olla apua sellaiselle, joka tällä hetkellä räpistelee siellä "syvässä päässä" pääsemättä pinnalle.

Enkä näistä kertoessani unohda niitä bestiksiäni, jotka olivat tukena viime vuoden tapahtumien keskellä.

Kiitos heille. #tiedättekylläkeitäolette

Ihminen on fysiologiansa orja

Kaikkea sitä pitääkin miettiä. Halusin vaan selvennellä tätä ihmisen fysiologista (tai oikeastaan tämä meni vähän neurotransmitteripuolelle) taustaa, koska mitäänhän ei tapahdy ilman tiettyjä neurokemiallisia prosesseja. Tämä liittyy siis tähän aiempaan postaukseen. 

Rakastuminen laukaisee voimakkaan neurokemiallisen ketjureaktion, joka jolloin aivoihin virtaa dopamiinia, noradrenaliinia ja kortisolia aiheuttaen euforiaa, sydämentykytystä ja pajatuksien pakonomaisuutta. Tätä voimakasta ja usein riippuvuutta aiheuttavaa alkuvaihetta ohjaa serotoniinin lasku, jota seuraa ajan myötä sitoutumishormonien, kuten oksitosiinin, lisääntyminen.

Image by JUrban from Pixabay

Mistä se kaikki alkaa?

Rakastuminen alkaa usein ihastuksesta ja voimakkaasta vetovoimasta toiseen. Tätä aivojen dopamiinin ja noradrenaliinin nousu ajaa eteenpäin, aiheuttaen euforiaa, sydämentykytystä ja keskittymistä henkilöön. Tämä alkuvaihe, usein tiedostamaton, sisältää limbisen järjestelmän (aivojen syvissä osissa oleva aivorunkoa ympäröivä rakenne, jota kutsutaan myös tunneaivoiksi), joka aktivoi palkitsemiskeskuksia, jotka motivoivat olemaan kumppanin kanssa.

Tottakai siihen kaikkeen antaa sykäyksen se toisen persoonan vetovoima, ne ominaisuudet, joita hänessä arvostat. 

Vetovoima (himo/ihastuminen) on vaihe, joka sisältää sukupuolihormonien ohjaamista (estrogeeni/testosteroni) ja aivokemikaalien (dopamiini, adrenaliini) vaikutusta. Tällöin tyypillisesti esiintyy voimakasta halua, jännitystä ja joskus ahdistusta.

Biologinen "huuma" tulee siitä, kun aivojen palkitsemisjärjestelmä (ventraalinen tegmentaalialue, keskiaivoissa sijaitseva aivojen alue, joka toimii keskeisesti aivojen palkitsemis- ja mielihyväalueena – tämä on myös aivojen dopaminergisten hermoratojen alkupiste) aktivoituu, samoin kuin samalla aktivoituu riippuvuutta aiheuttava, euforinen huuma, jolloin kumppani vaikuttaa täydelliseltä.

Mitä sen jälkeen tapahtuu?

Rakkaushormonit ovat aivojen ja kehon kemiallisia viestinviejä. Ne ovat pääasiassa oksitosiinia ja vasopressiinia, jotka edistävät kiintymyksen, siteen ja luottamuksen tunnetta. Fyysisen kosketuksen, läheisyyden ja sosiaalisen kanssakäymisen kautta vapautuvat hormonit edistävät pitkäaikaisia ​​ihmissuhteita ja turvallisuuden tunnetta. Varhaisessa intohimossa ne toimivat usein dopamiinin ja adrenaliinin rinnalla.

Mielenkiintoista sinänsä, attä rakastuminen vapauttaa dopamiinia, kemikaalia, joka saa palkitsemisjärjestelmän käyntiin, kuten aiemmin todettiin. Dopamiini aktivoi palkitsemisjärjestelmän, mikä auttaa tekemään rakkaudesta miellyttävän kokemuksen, joka muistuttaa hyvin paljon kokaiinin tai alkoholin käyttöön liittyvää onnellisuuden tunnetta.

Tästä eksyinkin lukemaan tutkimuksia siitä, voiko alkoholin käytöllä korvata lähimmän ihmissuhteen. Henkilökohtaista kokemusta on tällaisesta hamassa menneisyydessäni (se ihminen ei siis ole vaikuttanut elämässäni enää pitkiin aikoihin, ihan vaan selvennyksenä asiaan).

Alkoholi stimuloi aivojen palkitsemisjärjestelmää  (mesolimbistä dopamiinirataa, joka kuljettaa dopamiinia ventraaliselta tegmenttialueelta accumbens-tumakkeeseen, jolla on tärkeä osa esimerkiksi riippuvuuksien synnyssä, mutta myös mielihyvän kokemisessa). Tämä aiheuttaa dopamiinin, hyvän olon välittäjäaineen aallon erityisesti juuri nucleus accumbensissa. 

Tämä dopamiinin alkuryöppy aiheuttaa euforiaa, mielihyvää ja rentoutumista, mikä vahvistaa halua juoda enemmän. Krooninen käyttö johtaa kuitenkin yleisesti alhaisempiin dopamiinitasoihin ja reseptorien vähenemiseen, mikä aiheuttaa usein riippuvuutta ja vieroitusoireita. Lisäksi jatkuva alkoholin käyttö voi vaurioittaa aivojen palkitsemisjärjestelmää pysyvästi vaikeuttaen tai jopa estäen mielihyvän kokemisen muista asioista. Tässäpä se nyt sitten tulikin, tämän haman menneisyyteni tuttavuuden ongelma. 

Mutta palataanpa taas aiheeseen, eli parisuhteeseen.

Jos puhutaan kiintymyssuhteesta, niin ajan myötä nämä kemialliset purkaukset voivat muuttua syvemmäksi siteeksi, jota usein helpottaa oksitosiini, jota voisi kutsua läheisyyshormoniksi.

Mitä tulee suhteen kehitykseen liittyviin tekijöihin, rakkaushan kasvaa usein parhaiten jaettujen kokemusten, haavoittuvuuden ja sen hyväksynnän sekä henkilökohtaisen (molemminpuolisen) emotionaalisen yhteyden ja sen tarpeen myötä.

Tämä kaikki vaatii toisen huomiointia, tietynlaista tunneälyä ja tietenkin myös sitoutumista sekä toimivaa kommunikaatiota (vuorovaikutusta).

(lyhentelin tätä nyt aika reilusti, että jaksaisitte sen lukea – paljon mielenkiintoista jäi pois)

Alkoholittomat vs. alkoholipitoiset tuoksut

Tiesitkö, että hajuvedet sisältävät keskimäärin 70–90 prosenttia alkoholia koostumuksesta riippuen? Sitä käytetään tuoksun eri vivahteiden levittämiseen ja vahvistamiseen, ja se haihtuu nopeasti vapauttaen tuoksumolekyylejä, jotka parantavat hajuelämystä. Se luo myös kevyen, suihkutettavan koostumuksen ja toimii luonnollisena säilöntäaineena, joka pidentää säilyvyyttä ja estää bakteerien kasvua.

 Vuosikymmenten ajan se on ollut luksustuoksujen näkymätön selkäranka, joka vastaa tuoksuaineiden diffuusiosta iholla. Mutta kosmetiikan trendien siirtyessä kohti puhtaampaa ja ihotietoisempaa lähestymistapaa alkoholia aletaan yhä enemmän tarkastella sen potentiaalisen kuivattavan tai ärsyttävän vaikutuksen vuoksi, mikä on johtanut siirtymiseen kohti hellävaraisempia, alkoholittomia vaihtoehtoja.

Alkoholi ei ole vain pohja, vaan se on aktiivinen osa sitä, miten tuoksu herää eloon. Se toimii haihtuvana kantajana, joka nostaa aromaattiset molekyylit ja levittää ne ilmaan, jolloin hajuvesi voi heijastua ja hengittää ihon läpi.

Photo by William Bout on Unsplash

Aromipsykologian näkökulmasta kantaja-aineen leviäminen muokkaa myös sitä, miten tunnemme tuoksun emotionaalisesti, sillä alkoholipohjaiset tuoksut luovat usein tunnelmallisemman kokemuksen;. Ne tunkeutuvat henkilökohtaiseen tilaasi ja ympärilläsi oleviin tiloihin vaikuttaen paitsi omaan mielialaasi, myös siihen, miten muut reagoivat sinuun. Samaan aikaan alkoholi voi olla herkistävää tai kuivattavaa joillekin ihmisille, minkä vuoksi monet hakevat nyt muita vaihtoehtoja.

Alkoholin tarkoitus? 

Alkoholin tarkoitus on toimia tuoksuöljyjen diffuusorina, auttaen tuoksua leviämään iholle ja kestämään pidempään. Alkoholi auttaa tuoksua haihtumaan nopeasti, luoden alkutuoksun ja antaen tuoksun kehittyä.

Kun suihkutat tuoksua ja annat sen vaikuttaa iholla minuutin ajan, alkoholi haihtuu paljastaen tuoksun aidoimmassa muodossaan. Tässä mielessä alkoholi ei ole itse tuoksu, vaan se on tarkoitettu korostamaan tuoksun syvyyttä ja parantamaan sitä, miten hajuvesi koetaan.

Katse historiaan?

Vastoin yleistä uskomusta alkoholittomat tuoksut ovat aina olleet tärkeä osa hajuvesien valmistusta. Se on ainoa ja ainoa tapa, jolla hajuvesien valmistus sai alkunsa, erityisesti itäisessä maailmassa. Esimerkiksi monilla arabimarkkinoilla tämä konsepti ei ole uusi. Historiallisesti vesi oli niukkaa aavikkoalueilla, joten tuoksurituaalit kehittyivät eri tavalla. Voimakkaita attaria ja rikkaita puupohjaisia ​​öljyjä levitettiin pieninä pisaroina pulssipisteisiin, ei vain ylellisyytenä, vaan osana päivittäistä ihonhoitoa.

Vasta länsimaisten hajusteiden kaupallistumisen myötä alkoholipitoisista koostumuksista tuli maailmanlaajuinen normi, jota arvostettiin niiden iholle leviämisen, skaalautuvuuden ja helppokäyttöisyyden vuoksi.

Muutos trendeissä

Nykyinen muutos on sekä kuluttajavetoinen että parfyymikkojen kehityskulku. Kasvava tietoisuus ihon herkkyydestä, hyvinvoinnista ja ainesosien läpinäkyvyydestä lisää kiinnostusta, mutta samalla se avaa myös uusia muotoja ja tapoja kokea tuoksu. Alkoholittomat pohjat houkuttelevat intiimimpään, ihoa lähellä olevaan suhteeseen tuoksun kanssa. Pikemminkin kuin korvaavana, se nähdään parfymöörin paletin laajentumisena.

Äkillinen kiinnostus alkoholittomia tuoksuja kohtaan johtuu myös kuluttajien kysynnästä luonnollisuutta ja puhdasta kauneutta kohtaan, ja se edustaa samalla teknologista kehitystä hajuvesien alalla. Ihmiset haluavat puhtaampia ja hellävaraisempia vaihtoehtoja, ja näemme yhä enemmän uusia teknologioita, jotka tekevät alkoholittomista koostumuksista kannattavampia.

Alkoholittomien koostumusten edut?

Alkoholittomat tuoksut ovat yleensä hellävaraisia ​​iholle, mikä tekee niistä erityisen houkuttelevia herkille käyttäjille. Lisäksi niille on ominaista läpinäkyvyys. Kuluttajien tietoisuuden lisääntyessä tuotteidensa sisällöstä alkoholittomat koostumukset sopivat yhteen tämän laajemman muutoksen kanssa kohti tietoista, ainesosavetoista kosmetiikkaa.

Öljy- tai balsamimuotoiset tuoksut voivat usein tuntua ravitsevammilta tai kosteuttavammilta, ja ne tuntuvat miellyttävältä iholla sen sijaan, että haihtuisivat siitä. Tuloksena on pehmeämpi ja intiimimpi tuoksukokemus, sellainen, joka pysyy lähellä ja tuntuu henkilökohtaiselta eikä liian voimakkaalta.

Alkoholittomien tuoksuöljyjen alkuperällä on ratkaiseva rooli niiden vuorovaikutuksessa ihon kanssa. Kun käytetään korkealaatuisia öljyjä ja hyvin koostumuksia, alkoholittomat tuoksut voivat olla parempi vaihtoehto herkälle iholle. Jos hajuveden alkuperä ja koostumus ovat kuitenkin epäselviä, alkoholipohjainen sekoitus voi olla turvallisempi valinta, koska näitä testataan yleensä laajemmin turvallisuuden, ärsytyksen ja allergeenipotentiaalin varalta.

Vaikuttaako alkoholin poistaminen kestävyyteen ja säilyvyyteen?

Alkoholittomat tuoksut saattoivat aikoinaan olla epäedullisessa asemassa kestävyyden suhteen, mutta tämä käsitys on muuttumassa. Koostumuksen ja teknologian kehittyessä monet niistä tarjoavat nyt hyvän kestävyyden ja pysyvät iholla vakaampina ja tasaisempina.

Siitä huolimatta ne eivät välttämättä toimi paremmin, vaan eri tavalla. Öljy- ja balsamipohjat voivat kestää iholla pidempään, koska ne haihtuvat hitaammin. Koostumuksessa tähän pyritään rakentamalla vahvempia pohjarakenteita, käyttämällä fiksaattoreita ja tasapainottamalla tuoksut huolellisesti ilman alkoholeja.

Lopuksi, koska alkoholi ei haihdu nopeasti, tuoksumolekyylit eivät nouse ja leviä ilmaan yhtä voimakkaasti, joten tuoksu pysyy lähempänä ihoa.

Öljyt vs. balsamit vs. vesi

Öljyt ja balsamit käyttäytyvät iholla samalla tavalla. Ne ovat täyteläisiä ja pehmentäviä, sulavat ihoon ja leviävät lähelle luoden intiimimmän tuoksun. Vesipohjaiset koostumukset sitä vastoin imeytyvät nopeasti, mutta hiki ja kehon kemia häiritsevät niitä helpommin, mikä usein johtaa heikompaan tuoksupilveen ja vähemmän diffuusiin, lyhyempään kestoon. Vesipohjaiset hajuvedet eivät ole paras tapa tehdä hajuvesiä, koska ne kantavat tuoksuaineita vähemmän, levittyvyys on pienempi ja niissä on hieman kostea jälkiaromi, joka tulee tuoksuun.

Mitä sitten tapahtuu, kun alkoholi poistetaan? Tässä on kaksi yleisimmin käytettyä vaihtoehtoa.

Öljypohjaiset: Näissä koostumuksissa käytetään kasviperäisiä kantajaöljyjä – kuten jojobaa, mantelia tai kookosta – tuoksun asteittaiseen vapauttamiseen. Ne jättävät pehmeämmän tuoksujäljen ja samalla ravitsevat ihoa.

Vesipohjaiset: Näitä vesipohjaisia ​​koostumuksia kutsutaan usein tuoksuvesiksi. Koostumus on kevyt, lähes huomaamaton eikä jätä jäämiä iholle. Viimeaikaiset edistysaskeleet hajuvedessä ovat laajentaneet tämän alkoholivaihtoehdon mahdollisuuksia. Teknologiat, kuten mikrokapselointi – jossa tuoksumolekyylit suljetaan pieniin pisaroihin – parantavat sekä leviämistä että pysyvyyttä, nostaen suorituskykyä tinkimättä koostumuksesta tai mukavuudesta.

Alkoholi vai alkoholiton: Kumpi on parempi?

Ajatuksena ei ole korvata toinen toistaan. Markkinat selvästi laajenevat hyvinvoinnin, kulttuuristen mieltymysten ja ihoystävällisten koostumusten kysynnän vetämänä. Alkoholipohjaiset hajuvedet jatkavat johtoasemaansa kun taas alkoholittomat muodot raivaavat tilaa intiimimmille, henkilökohtaisemmille tuoksukokemuksille ilman ihoärsytystä.

Mietteitä

Takana mielenkiintoinen viikko.

Minulla oli miesvieras. Ei siis mitään sen kummempia, vaikka emme todellakaan ekaa kertaa samassa sängyssä nukkuneet (olisi minulla tosin ollut vierashuonekin). Tosin tässä kyllä olisi potentiaalia kehittyä hyvinkin kiihkeäksi rakkaussuhteeksi, mutta joku asia hidastaa hommaa. En tiedä, mikä.

Hän on älyllisesti erittäin haastava, mikä todellakin sopii minulle erinomaisesti. Tyhmiä ihmisiä en jaksa kauaa katsella. Tai kuunnella. Eikä sellaisten kanssa löydy mitään yhteistä.

No, se vierailu ei mennyt ihan yksiin omien toiveitteni kanssa, mutta katsotaan, mitä tapahtuu. Vai tapahtuuko yhtään mitään millään saralla. Hirveästi kyllä ikävöin, kun ollaan erossa, mikä on todella hämmästyttävä juttu. Aivan uusi asia minulle. Ymmärsin, että tunne on molemminpuolinen.

Toinen juttu, mikä hämmästyttää on se, että ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin olevani yksin. Siis viime syksynä ja vielä pahemmin nyt. Yksin oleminen ei ole ollut ongelma edes lapsuudessani, mutta nyt olen senkin kokenut. Eikä se ole hyvä tunne. Ei ainakaan pidemmän päälle.

Mutta tosiaan, katsotaan, mitä tapahtuu, ja voi tosin olla, ettei tapahdu mitään. Onhan tuosta elämänkumppanini kuolemastakin vasta suhteellisen vähän aikaa.

Kävin hautausmaallakin eilen. Jopa kahteen otteeseen. Aina se kirpaisee. En voinut kuvitellakaan koko asiaa vuosi sitten. Minulla on rautainen tahto, mutta silläkään ei pidetä ihmisiä hengissä. Mietin vieläkin, että olisinko voinut tehdä jotakin toisin ja vaikuttaa asiaan. Olisinko voinut aikaistaa paluutani Suomeen, mikä oli aika mahdoton ajatus, koska irtisanomisajat ovat Saksassa pitkiä ja viime toukokuussa oli vielä se leikkaus, jonka halusin hoitaa Saksassa, koska Suomessa olisi ollut kyseiseen operaatioon pitkät jonot.

Ei mikään parisuhde ole ongelmaton, eikä se sitä aina ollut meilläkään. Minä olin lähdössä siitä useaan otteeseen, mutta silti se piti. Piti lujasti. Vaikka olimme niin eritahtisia. Tässä vähän valaistusta asiaan, vaikka meillä se lähinnä hannasi toisista syistä. Hänkin tiedosti todella hyvin, missä oli vika, ja asiasta keskusteltiin useaan otteeseen ihan avoimesti.

Silti se menetys on ollut ihan valtava.

Kummasti kyllä elämä kantaa. Olin niin rikki viime syksynä, etten olisi voinut edes kuvitella elämääni eteenpäin nyt keväällä. 

Syksystä kun selvisin, niin seuraelämä on ollut varsin vilkasta. Tämä varmaan johtuu siitä, että olen "kulkenut silmät auki". Hyvä näin.

*****

Onko rakkaus itsekäs tunne?

Tämä voi olla varsin monitahoinen kysymys. Rakkauteen liittyy sekä omaa hyvinvointia edistäviä (itsekkäitä), että toista huomioivia (epäitsekkäitä) piirteitä.

Rakkauden itsekkyys (omat tarpeet):

• Hyvän olon tarve: Rakkaus on tunne, joka saa meidät tuntemaan itsemme hyväksi, turvalliseksi ja merkitykselliseksi
• Omat tarpeet: Joskus rakkauden taustalla voi olla tarve täyttää omia alitajuisia tarpeita tai riippuvuutta, mikä voi tuntua raastavalta, eikä niinkään aidolta rakkaudelta.
• Itserakkaus: Aito rakkaus alkaa usein itsensä rakastamisesta. Nyt voi myös kysyä, että pystyykö koskaan rakastamaan toista, ellei hyväksy ja rakasta itseään.

Rakkauden epäitsekkyys (toisen huomioiminen)

• Välittäminen: Rakkaus on tunne, joka saa välittämään toisesta ihmisestä hyväksyen tämän heikkoudet ja tekemällä jotain toisen eteen.
• Pyyteetön rakkaus: Kun rakkaus ylittää itsekkyyden, se muuttuu syväksi, epäitsekkääksi yhteydeksi, jolla kunnioitetaan toista.
• Terve rakkaus: Rakkaus ei ole itsekäs, vaan on terveessä määrin epäitsekäs.

Rakkaus valintana:

• Rakkaus on ensisijaisesti valinta, tekoja ja sitoutumista, ei vain tunne.

• Rakkaus on myös hormonien ohjaama tunne, kun taas rakastaminen on päätös toimia toisen parhaaksi.

Yhteenvetona voin todeta, että rakkaus sisältää itsekkyyttä (tarve tulla rakastetuksi), mutta sen kypsässä muodossa korostuu epäitsekkyys ja halu tuottaa toiselle onnea.