Voiko mikromuoveille altistumista välttää?

Tätä mietin usein. Kuten monilla, niin minullakin on käytössä muovisia astioita, taikinakulhoja sun muuta, ja niistä ei ole helppoa luopua kokonaan.

Kosmetiikasta koituvasta muovijätteestä ja mikromuoveista kirjoittelinkin jo täällä aiemmin.

Tutkimukset osoittavat, että syömme vuosittain 39 000–52 000 mikromuovihiukkasta ruoan mukana.

Se on kyllä toisaalta käsittämätöntä, että voimme tässä elintarviketurvallisuuden ja turkitusti hyvän ravitsemuksen aikakaudella ahmia muovia, kun kaikki tutkimukset osoittavat, että se todennäköisesti vahingoittaa jokaisen terveyttä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Vuonna 2024 tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin muovia, jota löytyi 16:sta eri proteiinin lähteestä (yhdysvaltalaisessa) ruokavaliossa (en löytänyt ihan vastaavaa eurooppalaista tutkimusta). Tutkimuksessa havaittiin, että pelkästään näistä elintarvikkeista koostuva keskimääräinen ateria sisälsi 74–220 mikromuovihiukkasta.

Tämä ei siis sisällä juomapulloista tai ruokapakkauksista peräisin olevia hiukkasia. Se ei myöskään sisällä keittiövälineistä irronneita muovihiukkasia, jotka päätyvät myös lautasille.

Mikromuoveja on löydetty myös juomavedestä, suolasta, riisistä, hunajasta ja jauhemaisista ravintolisistä. Ne liukenevat teepusseista ja irtoavat muovisista leikkuulaudoista. Jopa hedelmät ja vihannekset sisältävät mikromuoveja, jotka ovat imeytyneet niiden juurien kautta saastuneesta maaperästä ja vedestä.

Muovi on läsnä kaikkialla elintarvikeketjussamme, ja tutkimukset ovat vasta alkaneet antaa meille selkeän kuvan sen vaikutuksista.

Tutkimukset ovat osoittaneet yhteyden mikromuovien altistumisen ja sydän- ja verisuonitautien, joidenkin syöpien ja aineenvaihduntasairauksien riskin kasvun välillä.

Sen lisäksi, että mikromuovit vahingoittavat kudoksiamme fyysisesti, ne voivat aiheuttaa tulehduksia, muutoksia mikrobiomissamme ja altistaa meidät haitallisille kemikaaleille, kuten per- ja polyfluoroalkyyliaineille (PFAS), ftalaateille ja bisfenoli A:lle.

Tutkijat ovat alkaneet nyt pohtia, voiko ehkä ravintokuitu vähentää ruoansulatuskanavaan kertyvien mikromuovien määrää.

Vuonna 2024 julkaistussa artikkelissa spekuloidaan, että kuidun imukykyiset ominaisuudet saattavat mahdollistaa sen sitoutumisen suolistossa oleviin mikromuoveihin, jolloin niitä erittyy suurempia määriä ulosteen mukana wc-pönttöön.

Ajatuksena on, että liukoiset ja liukenemattomat kuidut muodostavat geelimäisen esteen, joka estää mikromuovia kulkeutumasta suolen seinämän läpi verenkiertoon. Koska muovilla ei ole muuta paikkaa minne mennä, se huuhtoutuu muiden jätteiden mukana.

Tätä mekanismia ei ole vielä tutkittu tai havaittu suoraan ihmisillä, mutta vuonna 2025 japanilainen tutkimusryhmä osoitti, että vastaava mekanismi toimii rotilla.

Tokai-yliopiston tutkijat Japanissa ruokkivat rotille valikoiman sulamattomia ravintokuituja, joihin oli sekoitettu mikromuovia. He havaitsivat, että rotat, joita ruokittiin kitosaaniksi kutsutulla kuidulla, erittivät huomattavasti enemmän mikromuovia kuin muut. Kitosaani näyttää sitoutuvan mikromuoveihin ja sitä voisi käyttää kaikissa elintarvikkeissa, joissa kitosaanin rakenne säilyy.

Kaikki testatut kuitutyypit eivät toimineet samalla tavalla, joten tarvitaan lisätutkimuksia sen selvittämiseksi, mitkä rakenteet ovat tehokkaita.

Sillä välin saattaa olla muitakin tapoja, joilla kuidut vähentävät mikromuovien terveysvaikutuksia. Yhdysvaltain Bostonin yliopiston tutkijat havaitsivat, että hiirillä kuitulisä voi huuhdella pois PFAS-yhdisteitä, joita käytetään usein muovien käsittelyssä ja jotka päätyvät tavalla tai toisella elimistöön.

Tutkijat havaitsivat, että geeliä muodostavat kuidut toimivat eräänlaisena magneettina PFAS-yhdisteille suolistossa, mikä auttaa jälleen poistamaan ne kehosta.

Tutkijat yrittävät edelleen selvittää, mitkä ravintokuidut auttavat poistamaan muovit ja PFAS-yhdisteet, sillä se ei ole vielä ihan selvää.

Siitä huolimatta kuitujen saannin lisääminen on yleisesti suositeltavaa monista terveydellisistä syistä, aina sydän- ja verisuoniterveydestä syöpäriskin vähentämiseen.

Vaikka mikromuovit ovat nykymaailmassa väistämättömiä, on olemassa muita keinoja vähentää niiden määrää keittiössä.

Tutkimuksen alla on myös se, miten pakkauskemikaalit vaikuttavat ruokaan.

Altistumista mikromuoveille voi myös minimoida ostamalla hedelmät ja vihannekset torilta ja pyytämällä, että ne pakataan johonkin muuhin kuin muovipussiin*, ja välttämällä esimerkiksi muovilla vuorattuja kertakäyttöastioita.

On hyvä välttää myös muovisten astioiden lämmittämistä mikroaaltouunissa, sillä lämpö nopeuttaa hiukkasten liikettä ja vapautumista. Kannattaa sen sijaan käyttää lasia tai keramiikkaa.

Muovia ei voi välttää kokonaan, mutta voi yrittää ainakin vähentää sen käyttöä.

Tämä ainakin minulla on tarkoitus, vaikka se ei kertaheitolla onnistukaan.

* Tästä tulee aina mieleen, kun asuessani Baselissa jotkut punnitsivat irtomyynnissä olevat hedelmät ja kasvikset suoraan ilman pussia ostoskoriinsa ja lätkäisivät hintalapun hihaansa, josta kassatyöntekijä ne skannasi ja ostokset pakattiin sitten kestokassiin.

Palsternakka-päärynä-aurajuustokeitto

Nyt on menossa jonkinlainen soppakausi, joka tosin sopiikin hyvin näihin pakkasiin. Hiukan erikoisempiakin makuyhdistelmiä sopii kokeilla, kuten Aurajuuston parittaminen keitossa palsternakan ja  ja päärynän kanssa. Porkkana on varmaan myös hyvä vaihtoehto palsternakalle.

Kokeilin reseptiä nyt toiseen kertaan ja ensimmäinen kokeilu sisälsi perunaa palsternakan sijaan, ja kävihän sekin hyvin.

Palsternakka-päärynä-Aurajuustokeitto

50 g voita

1 sipuli silputtuna

1 valkosipulinkynsi silputtuna

1 palsternakka kuorittuna ja paloiteltuna

1-2 kiinteää päärynää (kuori ja paloittele)

1 laakerinlehti

2 rkl vehnäjauhoja

6 dl kana- tai kasvislientä

2 dl kermaa

pala Aurajuustoa (tai maun mukaan enemmän)

valkopippuria

cayennepippuria

Kuullota sipulisilppua ja laakerinlehteä voissa, varo ruskistamasta. Lisää jauhot ja tee suurus lisäämällä kana- tai kasvisliemi. Lisää palsternakka ja kypsennä palat. Lisää päärynä loppuvaiheessa ja soseuta keitto (täräytin muuten ostamani biopäärynät sekaan kuorineen, mutta jos on kovin paksukuorisia päärynöitä, niin neuvoisin kuorimaan ne).

Lisää kerma ja murustettu Aurajuusto ja kuumenna niin, että juusto sulaa.

Tarkista maku, poista laakerinlehti ja tarjoa. Lämmittäessä soppaa kannattaa hiukan varoa, sillä juustopohjainen keitto kärähtää pohjaan helposti.

Jälkkäriksi valikoitui pieni Dubaisuklaajäätelömochi, joita myydään viiden kappaleen rasioissa pakasteena

*****

Uskomatonta, mutta tänään tuli viisi kuukautta miesystävän kuolemasta. Koko syksy meni jotenkin ihan sumussa, eikä ihme. Enkä ole vieläkään saanut näitä muuttotavaroitanikaan sortteerattua mitenkään 😭.

Pentavitin

Törmäsin netissä tällaiseen kosmetiikan ainesosaan, joka on minulle ihan outo. Pitihän siitä etsiä sitten lisää tietoa.

Mitä on Pentavitin®?

Pentavitin® on sakkaridi-isomeraatti -nimisen ainesosan tuotenimi. Se on peräisin kasviperäisistä sokereista, tyypillisesti vehnästä. 

Se on kestävä hiilihydraattikompleksi, joka jäljittelee ihon luonnollisia kosteuttavia tekijöitä (NMF - eli natural moisturizing factors), jotka ovat ihon ylimmässä kerroksessa (sarveiskerroksessa) esiintyvä ryhmä aineita, mukaan lukien aminohapot, rasvahapot, maitohappo, sokerit, mineraalit ja peptidit.

Pentavitin tehostaa esimerkiksi hyaluronihapon toimintaa ja pitää kosteutta jopa 72 tuntia ihossa. Se myös estää kosteuden haihtumista.

Miten Pentavitin vaikuttaa ihoon?

Pentavitinia kutsutaan kosmetiikkateollisuudessa "kosteuden magneettiksi". Se tarjoaa jopa 72 tuntia syvää kosteutusta sitoutumalla ihon keratiiniin – ja sitä ei edes hyaluronihappo ei pysty saavuttamaan.

Tämä sitoutuminen tarkoittaa, että Pentavitin ei huuhtoudu pois, vaan pysyy aktiivisena ihon pinnalla ja auttaa ylläpitämään kosteutta pitkään levityksen jälkeen. Se tukee myös ihon omaa hyaluronihapon tuotantoa, mikä tekee siitä ihanteellisen ainesosan kosteutta vailla oleville ihotyypeille.

Pentavitin vahvistaa ihon suojakerrosta, estää kuivumista ja parantaa ihon yleistä kimmoisuutta. Se myös tunkeutuu syvälle ihon ulkokerroksiin, mikä takaa pitkäkestoisen kosteutuksen.

Pentavitin auttaa korjaamaan ja vahvistamaan ihon suojakerrosta, rauhoittaa kuivaa, kutiavaa ja ärtynyttä ihoa, minkä vuoksi se on erinomainen valinta herkälle iholle. Syvä kosteutus parantaa ihon kimmoisuutta ja auttaa saamaan kiinteämmän ja joustavamman ihon, ja vähentää kuivumisesta johtuvia hienoja juonteita.

Kun Pentavitin otetaan osaksi rutiinia, tuotteen koostumuksella on merkitystä. Pentavitin on loistava lisä ihonhoitorutiiniin, mutta se toimii parhaiten yhdessä muiden kohdennettujen ainesosien kanssa, jotka on tarkoitettu esimerkiksi hyperpigmentaatioon, punoitukseen, ryppyihin jne.

Haittoja?

Pentavitin voi tuntua tahmealta, jos sitä ei ole formuloitu tehokkaasti. Tämän vuoksi se vaatii huolellista miettimistä ainesosien yhdistämisessä, jotta lopputulos on miellyttävä käyttäjälle ilman, että tehokkuus kärsii.

Pentavitin on kosteudesta riippuvainen ja toimii parhaiten kohtalaisessa tai korkeassa kosteudessa. Erittäin kuivassa ilmastossa se ei välttämättä ime riittävästi kosteutta ympäristöstään, mikä voi aiheuttaa ihon tilapäistä kuivumista, ellei sitä yhdistetä vesipohjaisiin, pehmentäviin tai okklusiivisiin aineisiin. Joillakin henkilöillä voi esiintyä lievää herkkyyttä sen kasviperäisen alkuperän vuoksi, tosin tämä on harvinaista.

Onko Pentavitin hypetyksen arvoinen?

Pitkäkestoinen kosteutus ja suojaava vaikutus tekevät Pentavitinista erinomaisen ainesosan kuivalle tai herkälle iholle, erityisesti hyvin formuloiduissa tuotteissa. Sen kyky sitoutua ihoon ja pysyä tehokkaana myös huuhtelun jälkeen erottaa sen yleisemmistä kosteuttajista, kuten hyaluronihaposta.

Pentavitin on monipuolinen ihonhoitoaine, mikä tarkoittaa, että se voidaan helposti yhdistää muihin iholle hyviin aineisiin. Kosteuden ja suojan saamiseksi käytä Pentavitiniä yhdessä hyaluronihapon, keramidien tai peptidien kanssa. Ihon suojakerroksen toiminnan parantamiseksi niasiiniamidi on anti-inflammatorinen ja ihon suojakerrosta vahvistava ainesosa, joka toimii hyvin yhdessä Pentavitinin kanssa. C-vitamiinin ja Pentavitinin yhdistelmä voi auttaa kirkastamaan sameaa tai elotonta ihoa. Jos käytät retinolia, Pentavitin voi auttaa lievittämään A-vitamiinijohdannaisten aiheuttamaa ihon kiristystä ja kuivumista.

Mistä sitä löytyy?

Hyödyistään huolimatta Pentavitinia ei näköjään vielä käytetä ihonhoidossa yhtä laajasti kuin joitakin vakiintuneempia kosteuttavia ainesosia. Selasin hiukan nettiä ja löysinkin muutaman tuotteen, joiden INCIstä tätä löytyy.

ACO Pigment Reduce -yövoide. Kuvakaappaus Yliopiston Apteekin sivuilta.

Cerave Skin Renewing Peptide Cream. Kuvakaappaus Olo+ Apteekki

Peter Thomas Roth Water Drench Hyaluronic Cloud -voide. Kuvakaappaus Lookfantastic

Environ Focus Care Moisture+. Kuvakaappaus Vitamion

Dr. Jart Vital Hydra Solution Hydro Plump Water Cream. Näköjään tämän tuotelinjan muissakin tuotteissa on Pentavitiniä. Kuvakaappaus Notino

Kuivan hiuspohjan ja käsiteltyjen hiusten pelastus: HEÖ Hydra Shampoo. Kuvakaappaus Headline Shop

Samaan sarjaan kuuluu myös kosteuttava hoitoaine, jossa on myös sakkaridi-isomeraattia. Laitanpa ostoslistalle. Tuotteet ovat vegaanisia ja sulfaatittomia. Tässä hoitiksessa on väri- ja UV-suoja. Löytyypä näihin myös lisäksi kosteuttava spray, jossa sakkaridi-isomeraatti on kärkijoukossa INCIssä. Tuotteet ovat kotimaisia.

Kiinnostiko joku näistä tuotteista?

Voivatko rakennepaikkaavat hiustenhoitotuotteet olla jopa haitallisia hiuksille?

Jostakin luin tästä, mutta tietystikin kadotin sen lähteen heti. Asia vaati siis lähempää tutkiskelua, koska itselläni on juurikin paljon käytössä tallaisia hoitotuotteita hiuksille.

Aloitetaanpa alusta, eli hiuksen rakenteesta:

Hius muodostuu keratiinista, joka taas koostuu 23:sta eri aminohaposta eli valkuaisaineesta. Hius on siis proteiinia. 

Sidokset ovat hiusten atomien välisiä liitoksia (kuten vety ja rikki), jotka pitävät hiusten rakenteen koossa.  Sidokset yhdistävät keratiiniproteiineja ja näin ne muodostavat hiuskuidun rakenteen. Ne mahdollistavat hiuskuidun muuttamisen lämmön, kylmän, kemikaalien ja jännityksen avulla ja niiden avulla voi myös edistää hiusten pinnallista korjautumista sekä kosteuden säilyttämistä ja joustavuutta. Kun sidokset rikkoutuvat, hiukset voivat näyttää ja tuntua vaurioituneilta, haurastuneilta, haurailta ja kuivilta.

Photo by Lesly Juarez on Unsplash

Keratiinirakenteessa on pääasiallisesti kolmea erilaista sidosta

Vetysidokset: Nämä sidokset rikkoutuvat, kun hius on märkä. Tämä helpottaa hiusten muotoilua. Tällöin myös hius katkeilee helposti. Näitä sidoksia on hiuksissa kaikista eniten ja ne ovat sidoksista heikoimpia ja näihin myös helposti vaikuttaa haitallisesti lämpökäsittely, kuten esimerkiksi föönaus.

Ioniset (suola)sidokset: Nämä sidokset ovat keskivahvoja ja näihin voidaan vaikuttaa tuotteiden pH-arvolla. Ionisidokset voivat katketa emäksisillä käsittelyillä (korkea pH-arvo), mutta tilanteen voi korjata happamalla aineella, jotka alentavat pH-arvoa ja sulkevat hiussuomut. 

Jotkut ns. rakennepaikkaavat tuotteet vaikuttavat vain näihin kahteen sidostyyppiin ja vaikutus on helposti poistettavissa hiusten pesulla, eli se ei ole pitkäaikaista.

Kovalenttiset sidokset (disulfidit ja peptidit): Tässä päästään sitten siihen, miten esimerkiksi K18 ja Olaplex toimivat. Disulfidisidokset ovat hiuksen rakenteen vahvimpia sidoksia, sillä ne pitävät hiuksen yksittäiset polypeptidiketjut yhdessä. Näitä sidoksia ei voida korjata helposti. vaan homma vaatii erityistekniikoita ja -molekyylejä, joilla päästään hiuksen kuoren sisälle. Nämä sidokset vaurioituvat hiusta värjätessä tai vaalennettaessa, ja ellei niitä korjaa, tulos on harjatessa tai muotoillessa katkeileva hius.

Kuinka sidokset katkeavat?

Kuten tässä kerrotaan, jotkut hiusten sidokset katkeavat helpommin kuin toiset. Vetysidokset, jotka ovat heikoimpia, voivat katkeaa altistuessaan vedelle ja lämmölle. Ionisidokset katkeavat myös veden ja emäksisten aineitten vaikutuksesta. Näitä on kemiallisissa hoidoissa, kuten pysyvissä hiusväreissä, jotka muuttavat hiusten pH-arvoa. Vahvat disulfidisidokset voivat rikkoutua äärimmäisen kuumuuden ja kemiallisten käsittelyjen, kuten valkaisun ja hiusta muuttavien käsittelyjen, kuten suoristusten, permanenttien ja keratiinihoitojen, vaikutuksesta. Lisäksi sidokset voivat heikentyä terveydentilan, iän ja tiettyjen lääkkeiden sekä kovakouraisten muotoilutekniikoiden vaikutuksesta.

Hiusta voi suojella vähentämällä liiallista pesua ja kemiallisten hoitojen sekä kuumien työkalujen käyttöä (erityisesti koskien korkeita käsittelylämpötiloja). Vältä myös hiuksiin kohdistuvaa jännitystä välttämällä tiukkoja kampauksia ja käytä metallittomia harjoja, sileitä kangaspäähineitä ja silkkityynyliinoja kitkan vähentämiseksi.

Millaisia rakennepaikkaavia hoitoja on olemassa ja koska niitä käytetään?

Hiuksia rakennepaikkaavia tuotteita on kahta päätyyppiä: vahvoja ja heikkoja. Ne eivät toimi ollenkaan samalla tavalla. Tässä postauksessa keskitytään näihin vahvempiin aineisiin.

Vahvoja sidosten korjausaineita on tietääkseni vain neljä: Olaplex, Epres, K18 ja Living Proof Triple Bond Complex. Ne ovat myös melko kalliita.

Nämä vahvat sidosten korjausaineet kohdistuvat kovalenttisiin sidoksiin, kuten disulfidisidoksiin, jotka ovat vahvoja sidoksia, jotka rikkoutuvat vain kahdessa tilanteessa, joita ovat:

- Kemiallinen käsittely (valkaisu, permanentti, suoristus, keratiinihoidot jne.)

- Äärimmäinen lämpövaurio

Jos sinulla ei ole näitä erityisiä vaurioita, et todellakaan tarvitse vahvoja sidosten korjausaineita. Tätä tulee harvemmin ajatelleeksi.

Toisekseen näitäkin aineita voi kuulemma käyttää liikaa, eikä niitä kannata käyttää ihan joka pesun jälkeen. Aina välillä kannattaa luottaa vain kosteuttavaan hiusnaamioon.

Hiusten rakennepaikkaavien hoitoaineitten liikakäyttö voivat tehdä hiuksista jäykät tai hauraat, jos niitä käytetään liikaa, sillä korkea proteiinipitoisuus voi johtaa hiusten rakenteen jäykiytymiseen tai proteiinin ylikertymiseen hiuksessa. Vaikka ne on suunniteltu vahvistamaan ja korjaamaan hiuksia, liiallinen käyttö voi estää luonnollisen liikkeen ja tehdä hiuksista kuivan oljen kaltaiset. Kuitenkin, kun niitä käytetään oikein ohjeiden mukaisesti, eikä liian usein, ne yleensä tekevät hiuksista vahvemmat, pehmeämmät ja joustavammat. 

Tässä hiukan tietoa hiusten jäykkyydestä ja rakennepaikkaavien aineitten liikakäytöstä

Oireita:

- Hiukset, jotka tuntuvat jäykiltä tai karheilta jopa juuri hoidon jälkeen.

- Elastisuuden heikkeneminen – hiukset katkeilevat venymisen sijaan.

- Kiillon tai pehmeyden puute hoidoista huolimatta.

- Kuiva, himmeä hius, joka ei reagoi muotoiluun.

- Hiukset tuntuvat menevän huonommiksi, eivät paranevan

Jäykkyys: Hoitojen, erityisesti proteiinipitoisten hoitojen, liiallinen käyttö voi jäykistää hiusta tai haurastuttaa sitä, mitä kutsutaan usein korjausväsymykseksi.

Proteiinin ylikuormitus: Kun hiuksissa on liikaa proteiinia, ne muuttuvat joustamattomiksi ja voivat tuntua kuivilta.

Väärä käyttö: Hiuksen  rakennetta paikkaavien aineiden liian tiheä käyttö ohjeiden vastaisesti (esim. joka 3–4 pesukerran jälkeen) voi johtaa jäykkään ja olkimaisiin hiuksiin., jotka katkeilevat helposti

Ratkaisu: Jos hiukset muuttuvat jäykiksi, puhdista hiukset ja käytä sen jälkeen syväkosteuttavaa hoitoainetta (hoitoainetta ilman proteiinia).

Kaikki hoidot eivät ole samanlaisia: Jotkut ns. rakennepaikkaavat tuotteet eivät sisällä proteiinia, mikä tarkoittaa, että ne eivät todennäköisesti aiheuta tätä jäykkää tunnetta.

Tämän välttämiseksi on suositeltavaa tasapainottaa proteiinipohjaisten rakennepaikkaavien tuotteiden käyttö kosteuttavilla tuotteilla pesujen välillä.