Kommunikaatiosta

Pakko kirjoittaa tästäkin asiasta, siihen kun meillä törmää miltei joka päivä. Naurulla siitä on selvitty, mutta kyllä se on niin huvittavaa, miten erilaisia ihmiset voivat olla kommunikaatiotaidoiltaan. Otetaan siis esimerkiksi eräs täällä asuva insinööri ja minä.

Herralla asia liihottelee jossain ilmoissa, kunnes löytyy sopivan tuuhealatvainen puu, mihin se voi pikkuhiljaa laskeutua polveillen sieltä alaspäin ja käyden niin monella oksalla kuin mahdollista. Vaaditaan liuta tarkentavia kysymyksiä, tyyliin "koskeeko asia ruuhkaista liikennettä/kadonneita hansikkaita/känsää jalkapohjassa vai ehkä jotakin jonkun toisen ihmisen kertomaa?". Pikkuhiljaa näiden kysymysten avulla juttu tarkentuu lähemmäksi puun runkoa ja lopulta edelleen monien kysymysten säestämänä aletaan päästä puun tyveen, eli itse asiaan.

Tässä vaiheessa omat käämini ovat yleensä jo hiukan alkaneet savuta.

Minun kommunikointitapani taas alkaa sieltä puun tyvestä, etenee siitä ylöspäin, ehkä poikkeaa joillekin oksille ja kun ne oksat haaroittuvat latvukseksi, tuleekin yhtäkkiä todella monta pohdinnan aihetta, joista osa ei liity mitenkään alkuperäiseen asiaan. Huomaahan tämän tästä blogistakin.

Luulisi, että homma on toisinpäin, mutta ei.

Viikonloppuaamuisin tulee yleensä höpötettyä sängyssä niitä näitä. Kuten tänäänkin. Juttu alkoi tukkoisesta nenästä, jatkuen tilhiin ja mustarastaita syöviin ranskalaisiin päätyen monen mutkan kautta omenapuun istutukseen ja virtahepoihin. Tässä vaiheessa herrashenkilö pakeni paikalta. Tosin siivooja rymisteli alakerrassa sisään ulko-ovesta, joten oli hyväkin (teko)syy häippäistä.

Jäin makaamaan sänkyyn ja mietin, että hetkinen, mites tähän kaikkeen päädyttiinkään?

Photo by Headway on Unsplash

Kyky kommunikoida vaikuttaa niin moneen asiaan niin yksityiselämässä kuin töissä. Tavoite on tietysti välttää väärinymmärryksiä ja niistä johtuvia virhetulkintoja, ja myös varmistaa, että viesti on mennyt perille sellaisena kuin se on tarkoitettu.

Nokakkain jutellessa on helpompi selvitä jutun rönsyilystä tai epätarkkuuksista, koska siinä tilanteessa on vastapuolen helpompi esittää tarkentavia kysymyksiä.

Näin ei kovin usein ole nykyisten viestintävälineiden kanssa, kuten esimerkiksi sähköpostin. Harva alkaa kysellä lähettäjältä, että tarkoititko nyt sitä vai tätä, jos asiassa on hienosäätöä.

Myös viestin vastaanottajan oma tausta, kokemukset, persoona, mieliala, kulttuuri, jne. vaikuttavat viestin tulkintaan. Esimerkki:

Suomalaiset:

Moi,

Huomasin, että mainitsemaasi dokumenttia ei ole elektronisessa arkistossa. Laitatko sen sinne pikimmiten.

Terveisin,

Amy

(tätä muuten pidettäisiin todella tylynä joissain maissa/kulttuureissa)

Jossain muualla:

Dear Thomas (tai vaikka Sehr geehrte Frau Dr. Professor Schröer),

I hope this email finds you well and that you had a relaxing break.

I'm writing to you because I cannot find the document you mentioned before your holiday. Maybe I missed it as I did not find the right folder [in SharePoint]?

May I kindly ask you to check your files and upload it to this folder (LINK) at your earliest convenience. Alternatively, please could you send me either the document or the folder link, if it is already uploaded somewhere.

Should you have any questions, please let me know.

Many thanks and my apologies for the inconvenience/extra trouble!

I wish you a very pleasant rest of the day,

Amy

Tässä nyt hiukan kärjistettyjä ääripään esimerkkejä. Kumpi vaikuttaa ystävällisemmältä meililtä?

Globaaleissa hommissa olen oppinut, että viestiin pitää kohteliaisuudesta lisätä hiukan "liirumlaarumia", kuten myös puhekieleen.

Vielä esimerkki. Ajat autoa ja vieressä istuu toinen henkilö. Seisahdat punaisiin valoihin, etkä heti huomaa, kun valot vaihtuvat.

Vieressä istuva henkilö: 

No, paina nyt #€!&%ssä sitä kaasua jo, vihreä valo vaihtui jo ajat sitten!

tai

(Huomasitko, että) vihreä valo vaihtui (jo)?

Miten reagoit?

1. Näyttämällä keskisormea sille, joka lausui ekan kommentin.

2. Sivuutat kommentin ja painat sitä kaasua.

3. Kiität ja painat kaasua.

On niin helppo vastata kiukkuisesti epäystävälliseen kommenttiin, mutta parantaako se tilannetta?

Olen joskus kirjoittanut entiselle työpaikalleni neuvottelukäsikirjan (palana MBA-tutkintoani), joten jouduin miettimään näitäkin asioita. Halusin sisällyttää siihen hiukan pehmeämpiäkin juttuja kuin vain sen, että miten vastapuoli taivutellaan omiin tavoitteisiin. Tosin niinhän se ei ikinä käy, vaan neuvottelu on eräänlaista kaupankäyntiä, jonka osa-alueita ovat myös nuo ylempänä mainitut jutut. Tähtäimessä on  molempia osapuolia tyydyttävä win-win - ratkaisu tilanteeseen. Vastapuolen tuntemus on todella iso etu niin neuvottelupöydässä kuin kotona.

Vääriä/hätäisiä tulkintoja pitäisi välttää hinnalla millä hyvänsä (ellei tahallaan sellaista halua). Siksi tarkentavat kysymykset ovat aina paikallaan.

Tunnistitko itsesi näistä esimerkeistä? Vai olisiko sinulla muita esimerkkejä, koska tämä postaus ei todellakaan ole kaikenkattava.

Miltä ruusut tuoksuvat?

Kaikki ovat varmaan kuulleet puhuttavan "mummonruususta" tuoksujen yhteydessä. Minä taas väitän, ettei sellaista varmaan edes ole, koska erilaiset ruusut tuoksuvat niin erilaisilta.

Erilaiset tuoksut ovat pitkälti sidoksissa ruusun väriin. Yllättävää kyllä, ruusut tuoksuvat myös nuppuvaiheessa erilaiselta kuin silloin, kun kukat ovat avautuneet. Ruusun tuoksu voi myös vaihdella vuorokauden tai vuodenajan mukaan, sekä vaikka sen mukaan, onko ruusu pensaassa vai leikkokukkana.

Ruusun tuoksut voidaan jakaa sammaleisiin, teemäisiin, hedelmäisiin ja mausteisiin. "Traditionaalinen" mummonruusutuoksu lienee peräisin Rosa damascenasta, mutta eri ruusulajikkeissa on muitakin elementtejä, kuten vadelmaa, banaania, aprikoosia, myskiä, anista, persikkaa, sitruunaa, myrrhaa, anista, glögiä ja laakerinlehteä. 

Etenkin valkoiset ruusut tuoksuvat teenlehdiltä. Siis samalta kuin avattu irtoteepaketti tuoksuu.Punaiset ja pinkit ruusut tuoksuvat eniten traditionaaliselta, siis siltä "mummonruusulta". Vaaleat, kellertävät (kermanväriset) ruusut tuoksuvat koristekrassilta, orvokilta ja sitruunalta. Kirkkaankeltaiset ja oranssit ruusut taas tuoksuvat lähinnä orvokilta, erilaisilta hedelmiltä, koristekrassilta ja mausteneilikalta.

N. 20% ruusuista ei tuoksu millekään. Myös nykyinen ruusujen korjaaminen liian aikaisin ja pitkät kuljetusmatkat mm. Afrikasta vaikuttavat ruusujen tuoksuun. Ruusujen jalostaminen on myös tuottanut heikommin tuoksuvia lajikkeita.

Ruusun tuoksu häipyy helposti. Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että mitä tummempi ruusu ja mitä paksummat, samettiset terälehdet, sen voimakkaampi ja kestävämpi tuoksu.

Nykyään hajuvesiin käytettävä ruusun tuoksu on yleensä synteettistä. Tämä siksi, että ruusuöljy on äärettömän kallista. 1 g ruusuöljyä tarvitsee 10 tonnia ruusun terälehtiä.

Aidossa ruusuöljyssä on kuitenkin oma, hieno arominsa, ja se näköjään säilyykin todella kauan. Minulla on kaapissa Romaniasta tuotua ruusuöljyä, eikä se ole mennyt vuosikymmenissäkään miksikään, kunhan sen säilyttää pimeässä ja viileässä.

Ruusuvettä käytetään myös ruoissa tuoksujen, lääkinnän ja kosmetiikan lisäksi (lue lisää täältä).

Ruusuja viljellään esimerkiksi Bulgariassa (josta nuo ensimmäisen kuvan tuoksut ovat), Romaniassa, Hollannissa, Turkissa, Keniassa ja Ecuadorissa. Viimeksimainittu on maailman suurin ruusujen tuottajamaa.

Jos näissä maissa sattuu reissaamaan, suosittelen käyntiä ruusuviljelyksillä, sillä se on elämys.

Ruusujen kuvat omasta puutarhasta.

Ole Henriksen

Ole Henriksen syntyi ja kasvoi Tanskassa. Köyhän lapsuutensa jälkeen hän lähti Indonesiaan, jossa hänelle puhkesi kystinen akne. Hänen akneaan hoiti Lagita-niminen kosmetologi Jakartassa.

Aknea hoidettiin erilaisilla kasviperäisillä aineilla, mikä sytytti hänen kiinnostuksensa kosmetiikkaan. Hän muutti Lontooseen ja alkoi opiskella kosmetiikan kemiaa. Henriksen käyttää myös keittiötään kokeillakseen erilaisia kosmetiikan raaka-aineita.

Opiskeltuaan hän muutti USA:han ja avasi ensimmäisen spa'nsa Los Angelesiin. Vähitellen spa alkoi kiinnostaa julkkiksia ja yritys kukoisti.

Kolmen vuosikymmenen jälkeen yritys päätyi mutkien kautta LVMH:lle. Henriksen jäi yrityksen luovaksi johtajaksi yrityskaupan jälkeen.

Henriksen asuu nykyään Kaliforniassa ja Tanskassa aviomiehensä kanssa. Hänen tuotteitaan myydään 12 eri maassa.

Koska bakuchiol on nyt niin muodikas raaka-aine, hankin minäkin bakuchiolia sisältävän yövoiteen. Ole Henriksen TRANSFORM PLUS Goodnight Glow Bakuchiol Sleeping Crèmen.

Bakuchiolin lisäksi se sisältää mm. glyseriiniä, maito- ja glykolihappoa, lakritsinjuurta, pantenolia, erilaisia kasviuutteita ja sheavoita. Erikseen mainostetaan vielä sen sisältävän alppitähden kantasoluja. Ne eivät tietenkään korvaa ihmisen kantasoluja, mutta niiden sanotaan tukevan ihon uusiutumista.

Itse voide on aika tuhtia, ja vaalean lilaa väriltään. Se on hyvin miellyttävää käyttää ja se imeytyy ihoon hyvin ja tekee sen pehmeäksi.

Ainoa negatiivinen puoli on korkeahko hinta.

EDIT: Olen miettinyt pääni puhki sitä, miltä tämä voide tuoksuu. Nyt keksin sen! Sehän on juustokakun tai rahkapiirakan täytteen tuoksuista!