Monet ihmiset haluavat siirtyä luonnonkuiduista, kuten 100%:sta puuvillasta valmistettuihin vaatteisiin, mutta asiantuntijoiden mukaan on paljon muutakin otettavaa huomioon.
Ainakin minun somesyötteeseeni putkahtelee usein mainoksia luonnonkuiduista valmisteuista vaatteista. Eli vaatteita, jotka on valmistettu 100 % puuvillasta, pellavasta, silkistä tai villasta – eivätkä synteettisistä kuiduista, kuten polyesteristä.
Ihmisillä on monia syitä vaihtaa vaatteensa luonnokuituisiin. Jotkut tekevät sen mukavuuden vuoksi, kun taas toiset suojellakseen ympäristöä, noudattaakseen "myrkytöntä" elämäntapaa tai vain välttääkseen polyesteriin luonnostaan kuuluvia muoveja.
Mikään tässä ei kuitenkaan ole mustavalkoista. Luonnonkuidut, kuten puuvilla, eivät ole kaikki hyviä, eivätkä synteettiset kuidut, kuten polyesteri, ole kaikki huonoja.
Mutta on totta, että polyesteri on muovia. Se on muovikuitu. Polyesteri on valmistettu yleisestä muovista, joka tunnetaan nimellä polyeteenitereftalaatti eli PET.
Polyesterin valmistamiseksi valmistajat ottavat PET-lastuja, sulattavat ne ja puristavat ne sellaisen suodattimen läpi, joka näyttää hiukan suihkupäältä.
Nestemäinen polyesteri tulee ulos tämän laitteen kautta ja sitä voidaan teksturoida monin eri tavoin jäljittelemään muita kuituja, kuten puuvillaa. Tästä sitten valmistetaan mekko, jonka ostat, tai muita vaatekappaleita, joita tilaat verkosta.
Polyesterillä on suuri vaikutus ympäristöön
Polyesteri on kansainvälisesti eniten tuotettu kuitu. Pelkästään vuonna 2024 sitä tuotettiin 77 miljoonaa tonnia.
Polyesteristä luopuminen johtuu osittain itse kuidusta ja myös tekstiilien massakulutuksesta. Emme itse asiassa voi puhua polyesteristä ja oikeastaan vaateteollisuudesta ollenkaan puhumatta massakulutuksesta.
Polyesteri on edullinen kuitu, joten ihmiset voivat ostaa sitä korkeaan hintaan. Nykyään on normaalia, että ihmiset ostavat kertakäyttöisiä juhlapaitoja tai uuden mekon jokaiseen juhlatilaisuuteen. Tämä ei ollut yleinen tapa vuosikymmeniä sitten.
Koska taloutemme kaipaa pikamuotia ja kulutusmahdollisuuksia, hinta on todella kriittinen tekijä. Näiden tuotteiden on oltava edullisia, jotta ihmiset ostavat yhä enemmän ja enemmän.
Tässä vaiheessa on syyytä huomauttaa, että Iranin sota ja Hormuzinsalmen sulkeminen uhkaavat polyesterin kohtuuhintaisuutta, koska polyesterin valmistukseen tarvittavien petrokemikaalien hankkiminen vaikeutuu ja kallistuu valmistajille.
Ympäristövaikutuksiakin on tietenkin, kun ostat vaatteen käytettäväksi vain kerran tai muutaman kerran. On arvioitu, että 66 % poisheitetyistä vaatteista ja tekstiileistä päätyy kaatopaikoille.
Ja polyesterin hajoaminen kestää todella, todella kauan. Sen luonnollinen hajoaminen kestää yli 300 vuotta.
Kun tekstiilit hajoavat kaatopaikoilla (ei vain polyesteri – myös puuvilla), ne vapauttavat kasvihuonekaasuja ja mahdollisesti ikuisesti kemikaaleja, jos tekstiilejä käsitellään tietyillä kemikaaleilla, jotka tekevät niistä hikeä ja tahroja hylkiviä. Molemmat näistä voivat saastuttaa ilmaa ja vettä.
Tutkimukset osoittavat, että kaatopaikkojen lähellä asuvilla ihmisillä on todennäköisemmin terveysongelmia, kuten astmaa, syöpää ja muita.
Myös puuvillalla voi olla myös suuri ympäristövaikutus
Puuvilla on polyesterin jälkeen toiseksi eniten maailmanlaajuisesti tuotettu kuitu. Vuonna 2024 sitä tuotettiin 24 miljoonaa tonnia.
Kaikenlaisten kuitujen, myös puuvillan, tuotannossa on laaja kirjo vastuun asteita.
Perinteinen puuvilla, joka on puuvillalajikkeista laajimmin viljelty, on geneettisesti muunnettu siten, että sen kuitujen väri on valkoisempi, kuitukomponentin tuotanto suurempi ja siinä on kaikenlaisia ominaisuuksia. Tämä on johtanut kasviin, joka on erittäin riippuvainen valtavasta määrästä keinokastelua ja torjunta-aineiden käyttöä.
Esimerkiksi yksien farkkujen puuvillan tuottamiseen kuluu 7 500–10 000 litraa vettä. Se vastaa yhden ihmisen noin 10 vuoden aikana tarvitseman juomaveden määrää.
Puuvilla ei ainoastaan vaadi paljon vettä kasvaakseen, vaan sillä on myös pitkä kasvukausi, ja monet alueet, joilla puuvillaa kasvatetaan, eivät pysty vastaamaan veden kysyntään. Monilla näistä alueista ei myöskään ole vankkaa juomavesi-infrastruktuuria.
Esimerkiksi alueilla, joilla puhdasta vettä todella tarvitaan, ja valitettavasti pelkästään vedenkäytön määrän, mutta myös kaikkien tavanomaisen puuvillan viljelyyn käytettyjen torjunta-aineiden vuoksi se voi olla todella haitallista näille yhteisöille ja heidän juomavedelleen Torjunta-aineet voivat myös saastuttaa maaperän, jossa puuvillaa kasvatetaan.
Luomupuuvilla tai ympäristöystävällinen puuvilla voi olla ympäristöystävällisempi vaihtoehto, mutta se ei ole kaikkien saatavilla.
Entäs luomupuuvilla?
Tiedostaessaan perinteisen puuvillan ympäristö- ja yhteisövaikutuksia yhä useammat ihmiset ja yritykset pyrkivät siirtymään ympäristöystävälliseen puuvillaan ja luomupuuvillaan, jotka sopivat paremmin kasvuympäristöönsä. Tietoisuutta tulisi kuitenkin yhä edelleen lisätä.
Ympäristökeskeisistä kuiduista kasvatetut tuotteet ovat usein kalliimpia kuin vaihtoehto. Ihmiset voivat myös harkita sekoitusten ostamista, kuten luomupuuvillasta ja synteettisestä materiaalista valmistettuja tuotteita, jotka voivat olla edullisempia.
Kuluttajien kannattaa ottaa huomioon kaikki nämä eri tekijät, kun he miettivät, mihin rahsnas laittavat.
Jos on varaa ostaa luonnonkuidusta valmistettu, korkealaatuinen vaate ja pestä se kemiallisessa pesussa ja huoltaa sitä, onhan se hienoa, mutta en tiedä, onko se todellisuutta jokaiselle perheelle, mutta mahtaako monellakaan olla sellaisiin mahdollisuutta?
Polyesteri on edullinen vaihtoehto ja sitä voi olla helpompi huoltaa
Polyesterillä on etuja, minkä vuoksi siitä tuli niin suosittua, kun se kehitettiin 1950-luvulla. Ne ovat helpompia, toisin kuin puuvilla ja muut materiaalit, ne olivat todella rypistymättömiä.
Polyesteri on myös hydrofobinen, eli se hylkii vettä, joten se ei tahraannu niin helposti. Tämä voi olla hyväksi tuotteen pitkäikäisyydelle. Jos se tahraantuu vähemmän, sitä voi todennäköisesti käyttää pidempään.
Phipps huomautti, että koska luonnonkuidut ovat usein kalliimpia, ihmiset saattavat olla taipuvaisempia pitämään parempaa huolta kalliista, 100 % pellavaisesta mekostaan verrattuna halvempaan polyesterimekkoon.
Jälleen kerran polyesteri on edullisempaa kuin luonnonkuidut, mikä tekee siitä saavutettavan vaihtoehdon kaikentuloisille ihmisille. Lisäksi polyesteri on melko helppo pestä ja huoltaa, mikä ei aina päde luonnonkuiduista valmistettuihin vaatteisiin.
Joillakin tavoin näillä kuiduilla on näitä etuja, ja kun ajattelemme eri materiaalien kestävyyttä ja ympäristönäkökohtia, asioilla on puolensa ja puolensa. Se ei ole niinkään riippuvainen siitä, onko kuitu luonnollinen vai synteettinen, vaan kaikista muista huolenaiheista. Esimerkiksi viljelykäytännöt, vedenkulutus ja se, kuinka kauan vaatetta voi pitää ja käyttää.
Yhä useammat ihmiset ostavat myös käytettyjä vaatteita, mikä vähentää uusien vaatteiden kysyntää ja pitää vanhat tekstiilit poissa roskista, mikä on myös kestävän kehityksen etu.
Koska polyesteri on muovia – entä mikromuovit?
Kuten mainittiin, polyesteri on eräänlainen muovi, joten mikromuovien ongelma on todellinen. Joka kerta, kun peset polyesteristä valmistettua esinettä, siitä syntyy mikromuovia. Polyesteriä voikin ajatella samalla tavalla kuin kertakäyttömuoveja. Sillä on paljon samoja ympäristövaikutuksia.
Mutta polyesteriä on pyritty tekemään ympäristöystävällisemmäksi innovaatioilla.
Valmistajilla on tapoja tehdä siitä biohajoavampaa, ja on jopa polyesterikankaita, jotka on valmistettu kierrätetyistä muoveista, kuten merestä löytyvästä muovista.
Vaatteet ovat yksi mikromuovien lähde, mutta lähteitä on toki monia muitakin.
Silti tiedetään, että mikromuovit päätyvät valtameriimme ja ovat haitallisia vesieliöille ja itse merivedelle.
Ihmisillä tehty tutkimus on edelleen kehittymässä, mutta mikromuoveja on löydetty myös aivoista, maksasta ja verestä.
Tiedemiehet keskustelevat kiivaasti siitä, vaikuttavatko mikromuovit todella terveyteemme.
Jotkut tutkimukset viittaavat kyllä-ilmiöön, kuten pieni tutkimus, jossa havaittiin, että ihmisillä, joilla oli enemmän mikromuovia, oli suurempi aivohalvauksen ja sydänkohtauksen riski. FDA kuitenkin toteaa, että "nykyinen tieteellinen näyttö ei osoita, että elintarvikkeissa havaitut mikromuovien tai nanomuovien määrät aiheuttaisivat riskin ihmisten terveydelle".
Tämänkin väittämän tieteellistä taustaa turkitaan edelleen. Vaikka löysimme näitä mikromuovihiukkasia, tiedämmekö todella, kuinka haitallisia ne ovat? Tieteellisessä kehityksessä on varmasti vielä tulossa lisää tietoa.
Polyesterillä sanotaan olevan myös yhteys syöpään, hormonaalisiin häiriöihin ja hedelmättömyyteen, mutta tätä ei ole todistettu, eikä altistuminen syöpää aiheuttaville kemikaaleille vaatteiden kautta todennäköisesti riitä aiheuttamaan ongelmia.
Summa summarum: Vaikka polyesteriin liittyy huolenaiheita, kaikki puuvillatuotteet eivät ole sellaisia pelastajia, joina media ne antaa ymmärtää. Asiolla on aina kääntöpuolensa..
