torstai 29. heinäkuuta 2021

Myeloomakuulumisia

Eipä sitä juuri kukaan tiedä etukäteen, että mahdollisesti sairastuu vakavasti joskus elämässään. En osannut minäkään aavistaa, että näin tulee tapahtumaan, ja pahin on vielä edessä.

Hoidot ovat edelleet ja lääkkeiden määrä vain lisääntyy, eikä vähiten pahenneen alaselkäkivun takia. Kasvaimet painavat hermoja ja onpa siellä hiusmurtumakin. Bisfosfonaatti, eli luustoa vahvistava lääkitys on suunnitteliia, mutta sitä ennen pitää ensi viikolla käydä poistattamassa kaikki puoliksi puhjenneet viisaudenhampaani, sillä ellei sitä hoida kuntoon, voi uhata leukaluun kuolio. Nyt ajatellen olen ihan turhaan lykännyt noiden viisaudenhampaiden poistoa monen monituista vuotta, mutta vaikka ne eivät mahdu puhkeamaan leukoihin, ei niistä tosin ole mitään vaivaakaan ollut.


Sain pari viikkoa sitten ensimmäisen solumyrkyn, eli sytostaatin, syklofosfamidia. Siitä ei vielä pitäisi hiusten täysin lähteä, mutta tällä viikolla on pientä "sulkasatoa" ollut havaittavissa. Hiuksia on joka puolella ja varmaankin siivooja kiroilee, kun imuri on kohta tukossa niistä. 

Hiukset ovat myös kasvaneet, ja pitäisi käydä kampaajallakin, mutta pistäkö siihen lystiin toista sataa euroa, kun ne sitten aikanaan (en tiedä vielä millä aikataululla) saadessani melfalaani-sytostaattia lähtevät kokonaan?

Bortetsomibi-injektioiden vaste myelooman kevytketjuihin (kevytketju on M-komponentin osa ja niitä on tyyppiä: kappa-kevytketju tai lambda-kevytketju - minulla kappa-tyyppiä. Myeloomasolut erittävät enemmän jompaa kumpaa kevytketjua, ja silloin kyseisen kevytketjun määrä nousee ja niiden suhde muuttuu poikkeavaksi). on ollut hyvä. Ne ovat laskeneet noin kahdesta tuhannesta jonnekin sataan kolmeenkymmenen, mikä on hyvä. M-komponentti (eli paraproteiini, pahanlaatuisten myeloomasolujen tuottama viallinen valkuaisaine) huitelee samoissa kuin aluksi, mutta sitä ei ole mitattu vielä syklofosfamidin jälkeen. Ehkä asia selviää tällä viikolla.

Mitä tulee noihin lääkityksiin, bortetsomibi annetaan kahdesti viikossa ihon alle vatsanahkaan. Kun sen lisäksi käytössä on jokapäiväinen verenohennuslääkepiikki samaan paikkaan (nämä syöpälääkkeet saattavat aiheuttaa laskimotukoksia, joten halusin kunnon estolääkityksen, vaikka tämä tapa kallis onkin), on tuloksena todella kirjava ja mustelmilla oleva vatsanahka. Eilen jo jouduin hakemalla hakemaan sen hepariinin pistopaikkaa. Mutta toisaalta, enhän olekaan menossa bikineissä ranstulle, joten ulkonäköseikat sikseen.

Sairaalan kanssa tässä on todellakin "naimisissa", ja siellä joutuu juoksemaan tiuhaan tahtiin. Koska saan päättää pitkälle omat työaikani, se ei ole paljoa töitä haitannut, mutta kipeän selän kanssa tämä tramppaaminen on aika hankalaa. Huomennakin olisi sydämen ultraääni klo 8.30. keuhkofunktiot klo 9.45 ja hematologian poliklinikka (lääkäri + injektio) klo 13. Eli siinä se menee päivä.

Alaselässä on turvotusta, lieneekö deksametasonista (kortisoni) johtuvaa, koska siitä turpoaa muukin kroppa aika pahasti. Tämä on lisännyt kipua niin, että tuntuu, että välillä ihan mustenee silmissä ja jalat eivät kanna. Opiaattilääkityksellä mennään, koska munuaiset eivät kestä tulehduskipulääkkeitä. Opiaattien kanssa ei voi mennä auton rattiin, joten se haittaa elämää, ja kivun kanssa saa koko ajan pelätä, että pyörtyy siihen paikkaan ja teloo itsensä.

Viime perjantaina lääkäri määräsi pitkävaikutteisen opiaatin, jota voi ottaa vain kaksi kertaa päivässä, aiemmin käyttämäni saman vaikuttavan aineen kolmen tabletin sijaan. Ihmettelen vieläkin, että mikä järki siinä on, koska se pitkävaikutteinen on 5 mg (eli sitä saa ottaa 10 mg/vrk), kun taas kolmasti otettava on myös 5 mg, eli sitä saa ottaa vuorokaudessa 15 mg. Jälkimmäinen toimii tietystikin paremmin. Jotakin tähän kyllä tarvittaisiin muuta(kin), sillä eivät nuokaan kipua saa pois kunnolla.

Itse asiassa kunhan tuon kivun saisi pois, minulla olisi aika OK olo. Kortisoni tosin aiheuttaa omat ongelmansa, kuten välillä koko kropan tärinän, unettomuutta, levotonta oloa ja tietenkin nämä turvotukset. 

Hematologin arvoi hoidon kestosta on n. 5 kk. Tiedä sitten, miten se pitää paikkaansa, ja riippuuhan sekin niin monesta tekijästä. Yllätyksiä saattaa tulla matkan varrelle, sehän on jo nytkin nähty.

Sairaustaminen muuttaa aina elämää hirveästi. Olen aina ollut perusterve (mitä nyt kaksi rintasyöpää taustalla), joten sopeutuminen tähän raihnaisuuteen on kyllä kiven takana edelleen. Mies on tukenut hyvin, mutta jotenkin, kun inhoan itseäni tällaisena "vajavaisena", on taipumus ajatella, ettei kukaan muukaan siedä sairasta ihmistä. Tällaisesta ajattelusta tietty pitäisi päästä pois ja keskittyä siihen, että tilanne on nyt tämä, mutta suurella todennäköisyydellä se on hoitojen jälkeen parempi. Kunpa sen vaan saisi pidettyä mielessään.

lauantai 24. heinäkuuta 2021

Kuivalle iholle

Vaikka tuntuukin, että esimerkiksi kasvot hikoilevat helteillä, eikä niille siis tarvitse laittaa yöksikään mitään paksumpaa voidetta, on kuitenkin sellaisia ruumiinosia, joiden iho yksinkertaisesti vain kuivuu, oli vuodenaika mikä hyvänsä. Koivet, esimerkiksi. Tai käsivarret. En milloinkaan mene nukkumaan, ellen voitele niitä. En halua rypistyviä polvia tai käsivarsia.

Joskus kuvittelin, että rasva on se, jota tarvitaan, ja monasti puhutaan "kosteuttavista" voiteista, kun tarkoitetaan rasvapitoisia tuotteita. Se ei ole näin, sekin on minulla viime vuosina valjennut. Kuiva iho tarvitsee humektantteja, eli vesipitoisia ja sitä sitovia aineita.


Viime viikolla tarttui apteekista käteen todella paljon hypetetyn CeraVen kosteusvoide - tai itse asiassa kosteusmaito (Moisturising Lotion), joka on tarkoitettu kuivalle ja erittäin kuivalle iholle. Tämä on ihan kiva käsilaukkukoko mukana kuljetettavaksi. Hämmästyin kuitenkin sen erittäin kevyttä koostumusta.

Enpä hämmästele enää. Emulsio toimii erittäin hyvin, ja todellakin kosteuttaa! Kokeiltuani kävin hakemassa apteekista myös ison pumppupullon yläkerran kylppäriin. Aivan loistavaa kosteutusta ja se on myös hajusteeton ja sopii herkälle iholle.

Emulsio sisältää kolmea keramidia ja runsaasti ihoa kosteuttavaa glyseriiniä (tässä muuten kiva pieni artikkeli humektanteista, mukaanlukien glyseriini) ja jonkin verran hyaluronaattia.

Ihan loppukaneettina: Muistan joskus kärsineeni hilseilevästä ihosta teininä ja levitin siihen sitten tuskissani jopa vaseliinia "kosteuttamaan", mutta eihän siitä mihinkään ollut. Iho vaan meni rikki... Nyt onnekseni tiedän paremmin, millä asia pitäisi hoitaa!

PS: Samalla periaatteella mielsetäni kynsinauhaöljyt ovat pääsääntöisesti ihan skeidaa, sillä ei niitä kynsinauhoja saa korjattua ilman kosteutusta pelkän rasvan voimalla. Jokainen voi kokeilla itse.

PS: Tämä ei edes maksa paljoa, joten käyttäisin vaikka seerumin asemesta kasvoille.

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!

keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

The Ordinary Amino Acids + B5

Nyt kesäkuumillä ei tarvita kovinkaan rasvaisia voiteita, ja ainakin minulla saavat seerumit riittää - jopa yöksi.

Korkkasin pari viikkoa sitten Dublinin varastoistani löytyneen The Ordinary Amino Acids + B5:n ja se tuntuu liki vesimäisen kirkkaasta koostumuksestaan huolimatta kosteuttavan hyvin.



Seerumi sisältää siis aminohappoja ja niiden johdannaisia, joita sen painosta on 17%, mikä jäljittelee ihon omia, kosteuttavia aminohappoja, jotka löytyvät ihon omasta suojavaipasta. B5-vitamiinia - tai oikeastaan se esiastetta dexpantenolia (D-pantenoli) löytyy tästä seerumista 5% painosta, ja tämä aine rauhoittaa, kosteuttaa ja auttaa ihoa korjautumaan ulkoisista rasitteista.

Seerumin koostumus ei ole rasvainen, eikä siinä rasvaa olekaan. Hyvin herkällä iholla käyttö saattaa hiukan kirvellä (tätä ei tapahtunut minulla), mutta silloin seerumia voi sekoittaa vaikka pieneen tilkkaan jotakin perusvoidetta, jolloin koostumus laimenee.

Suositellaan käytettäväksi aamuin ja illoin ja rasvattomana kosteuttajana tämä sopiikin hvyin meikin alle, jopa näin lämpimillä keleillä.

tiistai 13. heinäkuuta 2021

Suunnitelmat sotkeutuivat

Vähän tämä blogi alkaa kiertyä tämän syövän hoitojen ympärille, mutta tässä pikaisesti viimeisimmät kuulumiset. Viikolla sitten toivottavasti vähän jotakin muutakin.

Viime viikonloppuna oli aika heikottava olo, eikä ihmekään tuon hemoglobiinin kanssa. Erytropoietiini nostaa sitä hitaasti, eli maanantaina se oli 110. Muut veriarvot ovat "maagisen hyvät", kuten hematologini asian ilmaisi. Kovat alaselkäkivut tosin varjostavat elämää aika paljon.

Mutta maanantaina CRP (eli se "tulehdusarvo" oli pinkaissut ad 26 ja leukkarit (leukosyytit) olivat myös nousussa ja 8.8. No eivätpä ne viimeksimainitut nyt paljoa vielä ole koholla, mutta tässä tilanteessa kokonaisuus viittaisi jonkinlaiseen tulehdukseen jossakin. Koko viikko siis menee uusiksi ja piikit ja infuusiot on peruttu toistaiseksi.

Kaiken kukkuraksi viikonloppuna kieleni vasempaan syrjään ilmaantui kummallinen, valkoinen patti. Ei se kovin kipeä ole, mutta ikävä joka tapauksessa. 


Kävin juuri eilen labrojen jälkeen noutamassa viikon "lukujärjestykseni" hemapolilta, eli siis siinä oli, missä pitäisi olla minäkin päivänä (labroja, sytoja jne.). Sitten huomasin nuo epänormaalit veriarvot Omakannasta ja tänään sitten aamulla hoitaja soitteli polilta ja sanoi, että tämän päiväinen sytotiputus + bortetsomibipiikki perutaan. Kyseli myös, että onko minulla kuumetta, vaan kun en omista kuumemittaria, niin sitä en osannut sanoa (no se mittari kyllä hankittiin myöhemmin tänään, eikä kuumetta ollut).

Ei siis tarvitse ottaa myöskään sitä pahuksen kortisonia, mutta sen sijaan viruksenestolääkitys, eli asikloviiri aloitetaan annoksella 800 mg x 3 ja minun pitäisi myös mennä polille käymään, että saavat näytteen siitä kielen patista. En kyllä usko, että se on herpestä, mutta asia selvinnee aikanaan. Bortetsomibi nimenomaan saattaa edesauttaa herpes zoster -viruksen uudelleenaktivoitumista, eli aina kun bortetsomibia määrätään, tulee estolääkitys myös (valasikloviiri onkin mennyt suhteellisen pienellä annoksella tähän mennessä).

Kunnon hoito nyt taas sitten viivästyy viikolla, ja lääkepakkaukset pöydälläni vaan lisääntyvät. Ai että vihaan tätä sairautta ja sen aiheuttamaa kipua.

lauantai 10. heinäkuuta 2021

Asiat menevät eteenpäin

Kävin hematologin juttusilla eilen TYKSissä. Nyt olikin ko. lääkäri vaihtunut. Sitä ihmetellessäni tämä uusi totesi, että jos ehdottomasti haluat pitää sen vanhan, niin sekin järjestyy.

No en välttis halua. Kunhan on kunnon erikoistunut lääkäri, eikä mikään erikoistuva. Siitä "vanhasta" sen verran, että hän oli kovaääninen nuorimies, joka onnistui ymppäämään nimeni noin puolisentusinaa kertaa joka lauseeseen. Joskus jopa piirtelin puhelun aikana rukseja paperiin joka kerta, kun nimi mainittiin.

Yksi ns. bonuslapsistani vaimoineen ovat yleislääkäreitä, ja taannoin kyselin, onko tällaista potilaan kohtaamista ehkä opetettu lääkiksessä? Molemmilla oli vaikeuksia pitää naamansa peruslukemilla (eikä se onnistunutkaan).


Viikolla Hb on taas sukeltanut sataseen, ja se tuntuu kyllä kunnossa. Voi olla nyt alempikin, koska eilen tunsin oloni todella raihnaiseksi ja selkäkivut vaivaavat. Lisäksi minulla on ollut viiltävä päänsärky jo yli viikon. Kipulääkkeiden käyttöä on valitettavasti rajoitettu radikaalisti heikentyneen munuaisfunktion takia, joskin sekin on hiukan parantunut, eli viikolla kreatiini oli 135. Se pitäisi saada alle 90.

Toinen ihmetyttävä juttu on ylös pumpsahtanut CRP (eli "tulehdusarvo", kuten kansankielessä siihen referoidaan). Sen pitäisi olla alle 10, jota se jo jonkin aikaa olikin, mutta nyt se oli 19. Olo ei tunnu sairaalta, enkä oikein usko, että missään on mitään yhtäkkistä infektiotakaan. Maanantaina se mitataan uudelleen, koska sytoa ei voida aloittaa, jos jossakin on tulehdus.

Eli nyt siis alkaa se sairaalassa hyppääminen. Maanantaina labrat, tiistaina eka sytostaatti (syklofosfamidi), joka onkin suonensisäinen, vaikka yritin kinuta tabletteja (joita niitäkin on saatavilla samasta valmisteesta). OK, ymmärrän, että i.v. -muodossa biologinen hyötyosuus lienee suurempi, eli homma saadaan nopeammin pois päiväjärjestyksestä. Sopii minulle hätähousulle.


Kortisonia tulee tulevaisuudessa sitten enemmän, ja kauhulla lähiviikkoja odotan. Sain lääkemääräyksen tematsepaamia (10-20 mg), jolla kyllä ehkä nukahtaa, mutta ongelma on se, että herään viimeistään kello 3 aamuyöstä. Mies on muutamaan otteeseen tullut alakertaan ihmettelemään, kun siivoan keittiötä siihen aikaan, mutta kun ei nukuta, niin ei nukuta, ja deksametasoni tekee levottoman olon muutenkin. Seuraava päivä sujuukin hiukan kuin pienessä humalassa.

Sairastuneen kannattaa muuten aktiivisesti osallistua lääkehoitonsa suunnitteluun! En tosin sano, että kaikki voivat olla "alan asiantuntijoita" (ja minulla on tosin ollut ilo tehdä liki 30 vuotta hommia lääketutkimuksessa), mutta netistä löytyy paljon tietoa, ja ihan maalaisjärkeäkin voi käyttää.

Syklofosfamidilla on muistaakseni noin 10% kohonnut veritulppariski. Hematologi oli eilen määräämässä sen estoon asetosalisyylivalmistetta (Primaspan kauppanimeltään - eli tuote, jossa on päällä kalvo ja se imeytyy vasta suolistossa ärsyttämättä mahalaukkua, jota niin monet ASA-valmisteet tekevät). Tätä en halunnut, vaan aiemminkin nilkkaleikkausten yhteydessä käyttämäni piikkimuodossa olevan enoksapariininatriumin, joka on taatusti tehokkaampi kuin ASA. Kuolihan pikkusiskoni viime vuonna syvään laskimotrombiin ja isävainaallakin oli jotakin hyytymäongelmia (mikä selvisi hänen kuoltuaan), eli en halua riskeerata. Kallista se varmaan on, eikä tässä tapauksessa korvattavissa, mutta varmaan sen väärti. Hematologi muuten kysyi ennen sen määräämistä, että onko minulla ongelmia piikittämisen kanssa 😄. No ei todellakaan, ja mieskin minua kerran aamutuimiin piikitteli ohjeiden mukaan.

Pyysin myös etukäteen pahoinvointilääkkeen sytostaatin oheen. En muuta kuin toivo, että se tulisi olemaan turhaa.

Mutta kyllä on ollut heikko olo tänä viikonloppuna! Vanhan opiskelukaverini piti tulla tänne ja meidän piti mennä hiukan ihastelemaan Aurajoen rantaa ja ehkä Vaakahuoneelle psiatattelemaan päivää, mutta peruin eilen, sillä olo oli niin kamala, että tuskin pystyin kävelemään selkäkipujen takia! Toki alhaisella hemoglobiinillakin on osuutta asiaan.

Olo on piirun verran parempi tänään. Söin eilen mustaa makkaraa (hemoglobiinin saamiseksi ylös) ja sain EPO-piikin polilla (erytropoietiini). Mutta eihän sekään päivässä tai parissa auta. Tunsin kuitenkin oloni suorastaan rikolliseksi, sillä niin huono maine tuolla aineella on, kun urheilijat sitä väärinkäyttävät suorituksensa parantamiseen 😕

Olen joskus itse muuten lanseerannut beta-epoetiinin Suomessa. Höh. Kaksi vuotta lääkemarkkinoinnissa riitti, vaikka mielenkiintoista se olikin. Sittemmin palasin tutkimuksen pariin.

maanantai 5. heinäkuuta 2021

Maanantain menoa

Kyllä on hellettä! Vaikka ei saisi valittaa, Dublinissa on 17 C ja vettä tulee, eli siis ihan normaali kesäsää.

Istun täällä tiskivuoren keskellä, sillä meillä oli vieraita Brysselistä viikonloppuna. EU:lla töissä oleva suomalais-walesilainen pariskunta koirineen. Siinä meni muutama pullo kuoharia, punaviiniä ja jääkahvia ja keittiö on nyt kuin atomipommin jäljiltä. En vaan jaksaisi tiskata noita kultakoristeisia lautasia ja pöytähopeita käsin. Nyt on liian kuumakin tiskata tai tehdä mitään fyysistä.



Pääruoaksi oli coeur de filet, uunissa paahdettuna puikulaperunoita, brokkolinia ja kukkakaalta pippurikastikkeella höystettynä, joten halusin alkuruoasta hiukan kevyemmän. Päädyin tekemään vesimelonista "voileipiä", joiden väliin tuli kerros kreikkalaista fetajuustoa. Tarjoilin ne oliiviöljy ja balsamicon sekä mintunlehtien kanssa jääkaappikylminä. 

Hieman haasteellista on ruoanlaitto nyt, kun tuo menossa oleva syöpälääke on vaikuttanut makuaistiin, eli siis hävittänyt liki koko makuaistin. Mies ja vieraat kuitenkin vakuuttivat, että alkupalat olivat herkullisia.

No toisaalta olen noita ennenkin tehnyt ja ne hyviksi havainnut.

Winnie Brysselistä kyläili myös meillä viikonloppuna.

Tänään olisi ollut labrapäivä, mutta olin unohtanut sen autuaallisesti. Tällä viikolla ei ole piikkilääkitystäkään, mutta hemapoli on sitten perjantaina - ja koronarokotteen tehostepiikki. 

Noista ihon alle annettavista syöpälääkepiikeistä jää vatsanahkaan "kivasti" soikioita lämisköjä, eli keskivartalo on kivan kirjava kuin gepardilla. Mietin, että mahtavatko ne häipyä ajan mittaan? Toivottavasti, vaikka en ajatellutkaan bikineissä minnekään rantsulle mennä tänä(kään) kesänä.

Tuo makuaistin menetys harmittaa. Söin äsken lihapullia ja muusia, ja sai oikeasti tehdä töitä että annoksen sai alas. Viimeiset kaksi-kolme viikkoa olenkin syönyt miltei yksinomaan sushia johon laitan yliannostellen wasabia. Se on oikeastaan ainoa, joka joltakin minun suussani maistuu.

Vaikka ei saisi valittaa! Ensi viikolla tietääkseni alkaa syklofosfamidi-sytostaatti, ja se voi jopa tehdä huonovointiseksi. Suunnitelmana olisi kuitenkin jatkaa töitä normaalisti, mutta katsotaan, miten käy. En nyt oikein haluaisi sairaslomailemaankaan ruveta - ei ainakaan kovin löyhin perustein.

Mutta katsotaan, mitä tapahtuu.

perjantai 2. heinäkuuta 2021

Essence Camouflage + (vs. tarte Shape Tape)

Tarten Shape Tape on miltei finaalissa ja tarvitsin uuden peitevoiteen lähinnä nenänpielille, sillä krooninen sinuiitti saa niistelemään nenää läpi vuoden ja seuraukset kyllä tunnetaan.

Käväisin paikallisessa Citymarketissa ja tapani mukaan katsastin myös Essencen ja Catricen hyllyt. Ostin Essencen Camouflage + -peitevoiteen, koska muistan nähneeni sitä jossain kehuttavan. Valitettavasti sävystä 30 Light Honey ei ollut testeriä, mutta noin edullisen nyt ostaa sokkonakin.


Tuote tulee samantapaisessa putkilossa kuin Shape Tape. Korkki on tosin 94% kierratetystä muovista, joka sekin on positiivista.


Alla vertailun vuoksi Shape Tapen nyttemmin jo kulahtanut ja tyhjähkö putkilo.


Minä olen oikeastaan pitänyt kovin tuosta Tarten peitevoiteesta. Sen sävy Light Medium Honey on sulautunut liki täydellisesti ihooni, ja osoittautui hiukan punertavammaksi kuin tuo Essencen sävy.



Kuvissa molemmat peitevoiteen ranteen sisäpuolella. Vasemmalla Tarte, oikealla Essence. Hapettuvat kyllä muistuttamaan toisiaan, mutta siltikin ovat eri sävyä. Essencestä tuli jopa piirun verran tummempi, ja kellervämpikin se on.

Essencen voide tuntui juoksevammalta kuin Tarten. Molemmat kuitenkin levittyvät hyvin. Essence lupaa matan lopputuloksen, mutta siitä en osaa sanoa mitään näillä helteillä. Normaalisti tosin ilman helteitäkin meikit helposti liejuuntuvat kasvoillani.

Verdict: Essence on aina hintaansa parempi ja toimii! Peittääkin ihan hyvin, ja käsittääkseni tätä voi käyttää myös kasvojen muotoiluun.

sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Juhannuksestakin sitten selvittiin

Varsin oli tavallinen viikonloppu, ellei hellettä lueta lukuun. Syömisetkin olivat tyyliin silliä ja uusia perunoita, mutta hyväähän sekin on. Juhannustaikoja ei tullut tehtyä.

Mies on häärännyt puutarhassa ja minä chattaillut netissä ystävien kanssa ja välillä katsellut YLEn Areenasta ohjelmia. Löysin todellisen aarteenkin, eli kaksiosaisen sarjan nimeltä Häjyt. Se on vuodelta 1978 ja komiat ovat maisemat latomerineen! 

Suurin yllätys oli se, että Kauhavan ruman vallesmannin oikeaa kättä näytteli nyt jo edesmennyt kummisetäni, Jaakko Sippola.

Tämän Isotalon Antista ja Rannanjärvestä kertovan kaksiosaisen TV-sarjan näet täältä.

Häjyylylle löytyy myös oma taustansa, ja siitä voi lukea täältä. Tiedä sitten, paljonko tarinassa on totta, mutta se on totta, että siellä aikoinaan oli paljonkin varallisuutta, ja monet lähtivät alueelta Amerikkaan, koska heillä oli varaa tehdä niin. Yritteliäisyys on aina ollut siellä kunniassaan, ja sitä arvostan, vaikka en koskaan voisi kuvitellakaan palaavani sinne uudelleen asumaan. Silti olen todella ylpeä juuristani!

lauantai 26. kesäkuuta 2021

Tallinkin verkkokauppa

Varastoistaan sitä löytää joskus vaikka mitä. Nyt löysin varmaankin viime vuonna tehdyn Tallinkin nettikaupan tilauksen jämät, eli puuterin, jonka olin unohtanut korkata. Ihan vaan muistutuksena, että kyseisestä nettikaupasta voi todella tehdä erinomaisen hintaisia löytöjä, ja tuotteet tulevat kotiovelle. Ei ole maksettu mainos!





Edellinen puuterini veteli viimeisiään, joten hankin tämän Givenchyn Prisme Visagen. Sävyn nimi on 3. Popeline Rose.

Pakkauksen mukaan se tasoittaa kasvojen sävyä, korostaa sitä ja muotoilee kasvoja. 

Itse puuteri on aika ohutta, suorastaan silkinohutta, ja olisin vaikka voinut vannoa, että se ei sisällä talkkia, mutta kyllä siellä talkki kuitenkin ihan INCIn kärkilistoilla on, kuten niin monissa muissakin puutereissa.

Näillä hellekeleillä mikä tahansa liejuuntuu kasvoilla, joten en osaa sanoa, miten hyvin tämä normaaleissa olosuhteissa kestää. Tuskin kuitenkaan huonommin, kuin mikään muukaan puuteri. Tuotteen keveys on tässä valttia, ja se ei ainakaan tunnu kakkuuntuvan kasvoille.

Olen käyttänyt jo vuosia Givenchyn vastaavaa irtopuuteria, ja pitänyt siitä kovin, joten en yhtään epäile, etteikö tämä olisi ihan yhtä toimiva tuote käsilaukkuun. Pigmenttiä ei tässä tuotteessa paljoa ole, joten jäin miettimään, että onko se kuitenkin enemmänkin korostustuote, vaikka se toimiikin mattaavasti kasvoilla.

perjantai 25. kesäkuuta 2021

Ei vielä tunnu Juhannukselta

Tänään oli normaali työpäivä. Tai oikeastaan Dublin-flexi, joka on jokaisen työntekijän oikeus puolipäivävapaaseen Irlannissa (toisinsanoen, minulla oli iltapäivävapaa). Eihän siellä muuten saisi koskaan hoidettua juoksevia asioitaan, sillä kaikkea ei voi hoitaa netissä ja varsinkin julkisilla kun kulkee, niin aikaa kuluu helposti se puoli päivää.

Yritän nyt orientoitua suomalaiseen Juhannukseen, mikä on aika hankalaa, sillä mitään ihmeellisempää ei ole tänä viikonloppuna luvassa 😎 . Pitääkö sitä aina ollakaan...

Lääkitys (bortetsomibi), jota olen nyt saanut muutaman kerran ihon alle viikottain, on ehkä vienyt hiukan ruokahaluja. Tai sitten se on tämä helle. Joka tapauksessa ainakin makeanhimo on mennyt, mikä on hyvä juttu. Olen päivittäin kuitenkin ahminut sushia, jonka kanssa pitää olla suorastaan teollinen määrä wasabia ja soijaa. Se kyllä maistuu, kunhan vaan wasabia on tajunnanräjäyttävä määrä.

Tuota bortetsomibia muuten saan ihon alle (vatsanahka) kerran viikossa, ja joka piikistä jää ihmeellisen soikea, ruskea kuvio sinne. Hiukan ärsyttävää näyttää gepardilta siitä suunnasta, vaikka tarkoitus ei olekaan keekoilla kesän aikana biksuissa missään rantsulla.



Turussa ehdottomasti paras ja kallein paikka on Kauppahallin Kado. Paras sushi ikinä! Kumpikaan kuvan annoksista ei tosin ole sieltä. Pitää hiukan hillitä tätä hinkua, nyt tällaista kotiintilausruokaa on harrastettu koko mennyt viikko.

Mistä tulikin mieleen, että toukokuussa söin Dublinissa päivittäin kotiin tilattua safkaa, ja osin se oli aika korkeatasoistakin. Laskun maksoin kesäkuun puolessavälissä, ja oikeasti sillä luottokorttilaskulla ei ollut mitään muuta kuin näitä tilauksia, ja totaali oli hiukan yli 720 euroa. Hiukan kirpaisi!!!!!

Mitä tulee tähän tautiin, on olo ollut ihan OK. TYKS oli unohtanut viikon verikokeista perusverenkuvan, joten en osaa sanoa, mikä esimerkiksi hemoglobiini nyt on, mutta eipä olossa ole valittamista, ja hematologikin ilmaisi tyytyväisyytensä asiaan. Kemoterapia alkaa sitten parin viikon päästä. Kauhulla odotan.

Oikein mukavaa Juhannusta kaikille, seuraavaksi tuleekin kosmetiikkapostauksia! Vaihteeksi!

tiistai 22. kesäkuuta 2021

Erinomainen silmänympärysvoide yöksi

Olen aina tykännyt Estée Lauderin tuotteista, ja ihan napakymppi on myös tämä Bootsilta hankkimani Advanced Night Repair Eye Supercharged Complex Synchronized Recovery - silmänympärysvoide. Laitoin bonusrahani suurimmaksi osaksi matkakokoisiin tuotteisiin, mutta varmaankin tätä pitää hankkia täysikokoinenkin, kun purkki on tyhjä.

Avattuani purkin huomasin, että itse voide on geelimäistä, mutta silti tuhtia ja uppoaa silmänympärysihoon hyvin. INCI-listan mukaan siinä on kasvisperäisiä aineita (mm. koivu-, vesimeloni-, linssi-, kamomilla-, narsissi-, levä- ja omenauutetta, poria-sientä, kofeiinia ja glyseriiniä. INCI-lista on aika pitkä, ja sisältää myös ihoa tasoittavia silikoneja, joita en pidä niin pahana ollenkaan. Voide tuntuu samettiselta silmänalusilla.



Hassua kyllä, se ei vaikuta kovinkaan rasvaiselta, mutta siloittaa senkin edestä. Voisin kuvitella käyttäväni tätä meikin alla päiväkäytössäkin, mutta toisaalta se on yövoide.

Pitääpä hankkia täysikokoinen. Suosittelen.

torstai 17. kesäkuuta 2021

Parempi viikko

Onneksi moni asia on korjaantunut viime viikosta, ja hemoglobiinikin näyttää nousseen ysikymppisestä tiistaiseen 112, mikä sekään ei ole vielä ihan hurrattava, koska naisten alaraja on 117.

Sairaalastakin siis tulin jo pois, vaikka se "kova luu" hematologi olisi halunnut, että olen siellä maanantaihin. Ihan turhaa, sanon minä. Olin jo töissä torstaina normaalisti. Epikriisiin oli infektio-osaston erikoistuva laittanut, että "työkiireet stressaavat, eikä potilas osaa sitoutua osastohoitoon", ja seuraavassa lauseessa oli, että "potilas ei tarvitse osastohoitoa, joten kotiutetaan". Höh.


Ihanat irlantilaiset työkaverini piristivät minua maanantaina kukka- ja suklaalähetyksellä. Vahinko vaan, etten viime viikkojen koronatesti- ja sairaushässäkässä ollenkaan ollut muistanut kertoa, että olen jo Suomessa, joten lähetys tuotiin Irlannin-asuntoni oven taakse. Vuokraemäntäni sai siis nautittavakseen tämän ihanan kimpun ja suklaarasian. Kimppu on todella yksi kauneimpia ikinä, ja varsin isokin! Olin suorastaan häkeltynyt.

Hematologi soitti eilen aamulla, ja oli tyytyväinen labratuloksiin. Munuaisten kreatiiniarvo huitelee vielä hiukan alta 200, mutta on alenemaan päin, ja pitäisi saada se kaksinumeroikseksi luvuksi ennen kuin sytostaatti lisätään lääkelistalle. Bortetsomibi on nyt mennyt kerran viikossa ihon alle, mutta senkin annostus on normaalisti tiuhempi. Maksa-arvo (ALAT) on hiukan koholla, johtunee lääkkeistä.

Hematologi sitten huomautti, että jaa, sulta on otettu luuydinnäytekin, ja että "sitä nyt ei olisi välttis tarvinnut, koska edellisestä ei ole niin hirveästi aikaa", mutta "tulipa nyt sitten sekin otettua varmuuden vuoksi". Tämä hiukan harmistutti, sillä minulla on taas siitä sohimisesta ollut selkä älyttömän kipeä (TYKSissä ottavat sen suoliluun harjanteesta selän puolelta) jo toista viikkoa. Ei ollut infektiotauteihin erikoistuva tietenkään varmaan kovin paljoa harjoitusta tuossa toimenpiteessä saanut ja verikin roiskui pitkin petiä niin, että toimenpiteen jälkeen näytti siltä kuin siinä olisi teurastettu joku pieni eläin.

Kortisoni on edelleen aina bortetsomibi-piikkipäivää ennen ja jälkeen isona annoksena ja se kyllä toden totta lisää kierroksia ankarasti. Öisin ei nukuta ja jos nukuttaa, unet ovat vähintäänkin pimeitä. Onneksi kortisonia ei mene joka päivä (ainakaan toistaiseksi). Työenergiaa se kyllä lisää, mutta aiheuttaa myös keskittymisongelmia.

Mutta ei olisi uskonut, kuinka paljon tuo kohonnut, vaikkakin edelleen alakanttiin oleva hemoglobiiniarvo tekee olotilalle, olen ihan kuin eri ihminen, jos vertaa viime viikkoon!

PS: Täytyy kehua hiukan KELAa. Hematologi muisti eilen aamulla, että hänen pitää kirjoittaa B-lausunto KELAlle noista syöpälääkkeiden korvattavuuksista. Jäin miettimään, että mitä minun pitää sen B-lausunnon saatuani sille tehdä, kun KELAsta soittaa ystävällinen naishenkilö, joka kertoo heidän saaneen sen lausunnon ja tehneen päätöksen korvattavuudesta, uusi KELAkortti tulisi postissa. Olin aika mykistynyt tästä nopeudesta. Hän myös kertoi, että saan takautuvasti korvaukset nyt jo ostamistani syövän hoitoon tarkoitetuista lääkkeistä. Tätä en edes osannut odottaa, eli todella hyvää palvelua!