Tätä mietin usein. Kuten monilla, niin minullakin on käytössä muovisia astioita, taikinakulhoja sun muuta, ja niistä ei ole helppoa luopua kokonaan.
Kosmetiikasta koituvasta muovijätteestä ja mikromuoveista kirjoittelinkin jo täällä aiemmin.
Tutkimukset osoittavat, että syömme vuosittain 39 000–52 000 mikromuovihiukkasta ruoan mukana.
Se on kyllä toisaalta käsittämätöntä, että voimme tässä elintarviketurvallisuuden ja turkitusti hyvän ravitsemuksen aikakaudella ahmia muovia, kun kaikki tutkimukset osoittavat, että se todennäköisesti vahingoittaa jokaisen terveyttä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
Vuonna 2024 tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin muovia, jota löytyi 16:sta eri proteiinin lähteestä (yhdysvaltalaisessa) ruokavaliossa (en löytänyt ihan vastaavaa eurooppalaista tutkimusta). Tutkimuksessa havaittiin, että pelkästään näistä elintarvikkeista koostuva keskimääräinen ateria sisälsi 74–220 mikromuovihiukkasta.
Tämä ei siis sisällä juomapulloista tai ruokapakkauksista peräisin olevia hiukkasia. Se ei myöskään sisällä keittiövälineistä irronneita muovihiukkasia, jotka päätyvät myös lautasille.
Mikromuoveja on löydetty myös juomavedestä, suolasta, riisistä, hunajasta ja jauhemaisista ravintolisistä. Ne liukenevat teepusseista ja irtoavat muovisista leikkuulaudoista. Jopa hedelmät ja vihannekset sisältävät mikromuoveja, jotka ovat imeytyneet niiden juurien kautta saastuneesta maaperästä ja vedestä.
Muovi on läsnä kaikkialla elintarvikeketjussamme, ja tutkimukset ovat vasta alkaneet antaa meille selkeän kuvan sen vaikutuksista.
Tutkimukset ovat osoittaneet yhteyden mikromuovien altistumisen ja sydän- ja verisuonitautien, joidenkin syöpien ja aineenvaihduntasairauksien riskin kasvun välillä.
Sen lisäksi, että mikromuovit vahingoittavat kudoksiamme fyysisesti, ne voivat aiheuttaa tulehduksia, muutoksia mikrobiomissamme ja altistaa meidät haitallisille kemikaaleille, kuten per- ja polyfluoroalkyyliaineille (PFAS), ftalaateille ja bisfenoli A:lle.
Tutkijat ovat alkaneet nyt pohtia, voiko ehkä ravintokuitu vähentää ruoansulatuskanavaan kertyvien mikromuovien määrää.
Vuonna 2024 julkaistussa artikkelissa spekuloidaan, että kuidun imukykyiset ominaisuudet saattavat mahdollistaa sen sitoutumisen suolistossa oleviin mikromuoveihin, jolloin niitä erittyy suurempia määriä ulosteen mukana wc-pönttöön.
Ajatuksena on, että liukoiset ja liukenemattomat kuidut muodostavat geelimäisen esteen, joka estää mikromuovia kulkeutumasta suolen seinämän läpi verenkiertoon. Koska muovilla ei ole muuta paikkaa minne mennä, se huuhtoutuu muiden jätteiden mukana.
Tätä mekanismia ei ole vielä tutkittu tai havaittu suoraan ihmisillä, mutta vuonna 2025 japanilainen tutkimusryhmä osoitti, että vastaava mekanismi toimii rotilla.
Tokai-yliopiston tutkijat Japanissa ruokkivat rotille valikoiman sulamattomia ravintokuituja, joihin oli sekoitettu mikromuovia. He havaitsivat, että rotat, joita ruokittiin kitosaaniksi kutsutulla kuidulla, erittivät huomattavasti enemmän mikromuovia kuin muut. Kitosaani näyttää sitoutuvan mikromuoveihin ja sitä voisi käyttää kaikissa elintarvikkeissa, joissa kitosaanin rakenne säilyy.
Kaikki testatut kuitutyypit eivät toimineet samalla tavalla, joten tarvitaan lisätutkimuksia sen selvittämiseksi, mitkä rakenteet ovat tehokkaita.
Sillä välin saattaa olla muitakin tapoja, joilla kuidut vähentävät mikromuovien terveysvaikutuksia. Yhdysvaltain Bostonin yliopiston tutkijat havaitsivat, että hiirillä kuitulisä voi huuhdella pois PFAS-yhdisteitä, joita käytetään usein muovien käsittelyssä ja jotka päätyvät tavalla tai toisella elimistöön.
Tutkijat havaitsivat, että geeliä muodostavat kuidut toimivat eräänlaisena magneettina PFAS-yhdisteille suolistossa, mikä auttaa jälleen poistamaan ne kehosta.
Tutkijat yrittävät edelleen selvittää, mitkä ravintokuidut auttavat poistamaan muovit ja PFAS-yhdisteet, sillä se ei ole vielä ihan selvää.
Siitä huolimatta kuitujen saannin lisääminen on yleisesti suositeltavaa monista terveydellisistä syistä, aina sydän- ja verisuoniterveydestä syöpäriskin vähentämiseen.
Vaikka mikromuovit ovat nykymaailmassa väistämättömiä, on olemassa muita keinoja vähentää niiden määrää keittiössä.
Tutkimuksen alla on myös se, miten pakkauskemikaalit vaikuttavat ruokaan.
Altistumista mikromuoveille voi myös minimoida ostamalla hedelmät ja vihannekset torilta ja pyytämällä, että ne pakataan johonkin muuhun kuin muovipussiin*, ja välttämällä esimerkiksi muovilla vuorattuja kertakäyttöastioita.
On hyvä välttää myös muovisten astioiden lämmittämistä mikroaaltouunissa, sillä lämpö nopeuttaa hiukkasten liikettä ja vapautumista. Kannattaa sen sijaan käyttää lasia tai keramiikkaa.
Muovia ei voi välttää kokonaan, mutta voi yrittää ainakin vähentää sen käyttöä.
Tämä ainakin minulla on tarkoitus, vaikka se ei kertaheitolla onnistukaan.
* Tästä tulee aina mieleen, kun asuessani Baselissa jotkut punnitsivat irtomyynnissä olevat hedelmät ja kasvikset suoraan ilman pussia ostoskoriinsa ja lätkäisivät hintalapun hihaansa, josta kassatyöntekijä ne skannasi ja ostokset pakattiin sitten kestokassiin.
