Mietteitä

Takana mielenkiintoinen viikko.

Minulla oli miesvieras. Ei siis mitään sen kummempia, vaikka emme todellakaan ekaa kertaa samassa sängyssä nukkuneet (olisi minulla tosin ollut vierashuonekin). Tosin tässä kyllä olisi potentiaalia kehittyä hyvinkin kiihkeäksi rakkaussuhteeksi, mutta joku asia hidastaa hommaa. En tiedä, mikä.

Hän on älyllisesti erittäin haastava, mikä todellakin sopii minulle erinomaisesti. Tyhmiä ihmisiä en jaksa kauaa katsella. Tai kuunnella. Eikä sellaisten kanssa löydy mitään yhteistä.

No, se vierailu ei mennyt ihan yksiin omien toiveitteni kanssa, mutta katsotaan, mitä tapahtuu. Vai tapahtuuko yhtään mitään millään saralla. Hirveästi kyllä ikävöin, kun ollaan erossa, mikä on todella hämmästyttävä juttu. Aivan uusi asia minulle. Ymmärsin, että tunne on molemminpuolinen.

Toinen juttu, mikä hämmästyttää on se, että ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin olevani yksin. Siis viime syksynä ja vielä pahemmin nyt. Yksin oleminen ei ole ollut ongelma edes lapsuudessani, mutta nyt olen senkin kokenut. Eikä se ole hyvä tunne. Ei ainakaan pidemmän päälle.

Mutta tosiaan, katsotaan, mitä tapahtuu, ja voi tosin olla, ettei tapahdu mitään. Onhan tuosta elämänkumppanini kuolemastakin vasta suhteellisen vähän aikaa.

Kävin hautausmaallakin eilen. Jopa kahteen otteeseen. Aina se kirpaisee. En voinut kuvitellakaan koko asiaa vuosi sitten. Minulla on rautainen tahto, mutta silläkään ei pidetä ihmisiä hengissä. Mietin vieläkin, että olisinko voinut tehdä jotakin toisin ja vaikuttaa asiaan. Olisinko voinut aikaistaa paluutani Suomeen, mikä oli aika mahdoton ajatus, koska irtisanomisajat ovat Saksassa pitkiä ja viime toukokuussa oli vielä se leikkaus, jonka halusin hoitaa Saksassa, koska Suomessa olisi ollut kyseiseen operaatioon pitkät jonot.

Ei mikään parisuhde ole ongelmaton, eikä se sitä aina ollut meilläkään. Minä olin lähdössä siitä useaan otteeseen, mutta silti se piti. Piti lujasti. Vaikka olimme niin eritahtisia. Tässä vähän valaistusta asiaan, vaikka meillä se lähinnä hannasi toisista syistä. Hänkin tiedosti todella hyvin, missä oli vika, ja asiasta keskusteltiin useaan otteeseen ihan avoimesti.

Silti se menetys on ollut ihan valtava.

Kummasti kyllä elämä kantaa. Olin niin rikki viime syksynä, etten olisi voinut edes kuvitella elämääni eteenpäin nyt keväällä. 

Syksystä kun selvisin, niin seuraelämä on ollut varsin vilkasta. Tämä varmaan johtuu siitä, että olen "kulkenut silmät auki". Hyvä näin.

*****

Onko rakkaus itsekäs tunne?

Tämä voi olla varsin monitahoinen kysymys. Rakkauteen liittyy sekä omaa hyvinvointia edistäviä (itsekkäitä), että toista huomioivia (epäitsekkäitä) piirteitä.

Rakkauden itsekkyys (omat tarpeet):

• Hyvän olon tarve: Rakkaus on tunne, joka saa meidät tuntemaan itsemme hyväksi, turvalliseksi ja merkitykselliseksi
• Omat tarpeet: Joskus rakkauden taustalla voi olla tarve täyttää omia alitajuisia tarpeita tai riippuvuutta, mikä voi tuntua raastavalta, eikä niinkään aidolta rakkaudelta.
• Itserakkaus: Aito rakkaus alkaa usein itsensä rakastamisesta. Nyt voi myös kysyä, että pystyykö koskaan rakastamaan toista, ellei hyväksy ja rakasta itseään.

Rakkauden epäitsekkyys (toisen huomioiminen)

• Välittäminen: Rakkaus on tunne, joka saa välittämään toisesta ihmisestä hyväksyen tämän heikkoudet ja tekemällä jotain toisen eteen.
• Pyyteetön rakkaus: Kun rakkaus ylittää itsekkyyden, se muuttuu syväksi, epäitsekkääksi yhteydeksi, jolla kunnioitetaan toista.
• Terve rakkaus: Rakkaus ei ole itsekäs, vaan on terveessä määrin epäitsekäs.

Rakkaus valintana:

• Rakkaus on ensisijaisesti valinta, tekoja ja sitoutumista, ei vain tunne.

• Rakkaus on myös hormonien ohjaama tunne, kun taas rakastaminen on päätös toimia toisen parhaaksi.

Yhteenvetona voin todeta, että rakkaus sisältää itsekkyyttä (tarve tulla rakastetuksi), mutta sen kypsässä muodossa korostuu epäitsekkyys ja halu tuottaa toiselle onnea.

Paljonko on paljon, kun puhutaan suihkussa irronneista hiuksista?

Siivosin kylppäriäni ja totesin, että viemärin sihdissä on taas tukku hiuksia. Toistaiseksi en ole vielä huomannut merkittävää eroa hiusteni määrässä ennen suihkua ja sen jälkeen. Mutta silti aina mietin, onko suihkussa menettämieni hiusten määrä tyypillistä vai merkki ongelmasta.

Onko hiustenlähtö suihkussa yleistä, ja miksi? Ja kuinka paljon hiustenlähtöä on liikaa? Voisiko suihkussa käymisen harvempi tiheys olla hiustenlähdön hidastamisen salaisuus? Vai mikä...?

Luonnollinen kasvusykli on merkittävä tekijä hiusten irtoamisen kannalta. Kirjoittelin tästä asiasta aiemmin täällä. 

Monet hiussuortuvat jäävät kiinni johonkin kehomme irrotettua ne

Vaikka joinakin päivinä saattaa vaikuttaa siltä, ​​ettei hiuksia irtoa lainkaan ja toisina niitä irtoaa paljon, hiustenlähtö on yleensä tasaista päivästä toiseen. Menetämme luonnollisesti 50–100 hiusta päivässä osana normaalia kasvukiertoa.

Useimmilla ihmisillä irtoaa yksittäisiä hiuksia päivän aikana, eikä sitä edes huomaa. Suurin osa irtoavista hiuksista ei kuitenkaan irtoa välittömästi. Tämä johtuu siitä, että monet näistä hiuksista pysyvät "loukussa" tai takertuneina muihin hiuksiin, mikä pitää ne edelleen päässämme.

Takertuneet hiukset irtoavat yleensä suihkussa

Jumiutuneet hiuskarvat irtoavat lopulta, mutta niiden irrottaminen vaatii yleensä hieman työtä. Monille meistä tämä työ tapahtuu hiustenpesun yhteydessä. Suihku on ensisijainen hiustenlähtöpaikka mekaanisen toiminnan vuoksi. Päänahan hierominen shampoota pestessä ja veden paino auttavat irrottamaan jo kasvamisen lopettaneita ja irtoavia hiuksia.

Hiustupon näkeminen viemärisihdissä voi aiheuttaa huolta, mutta useimmissa tapauksissa se on täysin normaalia. Syy siihen, miksi monet meistä näkevät tämän hiuskasan suihkussa aina hiukset pestyään, on se, että nämä jumiin jääneet hiukset tulevat ulos kaikki kerralla eivätkä vähitellen päivän mittaan.

Pitäisikö suihkussa irtoavien hiusten määrää vahtia?

Voi olla houkuttelevaa tarkkailla sitä määrää varmistaaksesi, että hiustenlähtösi on normaalin rajoissa tai ettei se pahene. Se ei kuitenkaan ole hyvä ajatus. Tämä voi johtaa tarpeettomaan ahdistukseen.

Jos huomaat lattialla suuremman hiuskasan yhden suihkun jälkeen, yleisin syy siihen saattaa olla niinkin yksinkertainen kuin hiukan pidempi pesuväli. 

Lyhytaikainenkaan hiustenlähdön lisääntyminen ei yleensä viittaa ongelmaan. Väliaikaista hiustenlähdön lisääntymistä voi esiintyä sairauden, synnytyksen, vakavan stressin tai uuden hiusrutiinin aloittamisen jälkeen. Tämän tyyppisen hiustenlähdön pitäisi vakiintua kahden tai kolmen kuukauden kuluessa.

Jos haluaa seurata hiustenlähtöään, voi olla parempi seurailla poninhännän halkaisijaa tai jakauksen näkyvyyttä seuraavan kuuden kuukauden ajan. Pienempi halkaisija tai leveämpi jakaus kuuden kuukauden kuluttua voi viitata siihen, että menetät jatkuvasti enemmän hiuksia kuin tyypilliset 50–100 hiussuortuvaa päivässä, hän sanoi. Jos näin tapahtuu, voi olla aika hakeutua asiantuntijan puheille.

Entäs sitten, jos näissä tapahtuu muutoksia?

Jos huomaat odottamatta menettäväsi enemmän hiuksia, voi olla hyödyllistä selvittää, miksi näin.

Joillakin ihmisillä hiustenlähtö on normaali osa ikääntymisprosessia. Naisilla kiihtynyt hiustenlähtö voi alkaa 40-vuotiaana. Miehillä hiustenlähtö voi alkaa 20–30-vuotiaana, ja jopa 50 prosentilla miehistä on ohuemmat hiukset 50-vuotiaana. Jos kuulut tähän ikäryhmään, hiustenlähtösi on todennäköisesti normaali osa ikääntymisprosessia.

Joskus syynä ovat huonot hiustenhoitotavat, jotka on yleensä helppo korjata. Hiusten liian voimakas hankaaminen pesun aikana, hiustenkuivaajan käyttö korkealla lämmöllä, peseminen voimakkailla shampoilla, voimakkaiden muotoilutuotteiden käyttö ja märkien hiusten liian voimakas hankaaminen pyyhkeellä voivat edistää hiustenlähtöä.

On olemassa pari paljastavaa merkkiä siitä, että hiustenhoitorutiini voi olla syyllinen. Jos merkittävässä määrässä suihkussa irronneita hiuksia ei ole pientä tuppea päässä ja ne ovat lyhyitä ja rosoisia, keskimääräistä suurempi hiustenlähtösi johtuu todennäköisesti katkeilusta.

Jos ikä tai hiustenhoitorutiini eivät ole syynä lisääntyneeseen hiustenlähtöön, varmaankin on suositeltavaa konsultoida ihotautilääkäriä tai hiustasiantuntijaa ongelman selvittämiseksi. Ongelmahan voi viitata esimerkiksi fysiologiseen tai henkiseen stressiin, hormonaalisiin muutoksiin, ravintoainepuutoksiin tai hiustenlähtö voi olla geneettistä.

Mitä voi tehdä estääkseen karvanlähtöä suihkussa?

Hiustenlähtö on säännöllinen osa hiustenkasvusykliä, eikä sitä voi pysäyttää kokonaan millään tavalla.

Jotkut uskovat, että suihkussa käynnin harventaminen pysäyttää tai hidastaa hiustenlähtöä, mutta näin ei ole. Pesun väliin jättäminen voi pahentaa päänahan tulehdusta, mikä vaikuttaa negatiivisesti hiustenkasvuun.

Versace Bright Crystal

Katsastetaanpa taas pitkästä aikaa yksi tuoksu, eli Versacen Bright Crystal. Tuoksu kuuluu kukkais-hedelmäiseen kategoriaan ja se on lanseerattu vuonna 2006.

Versace Bright Crystal (2006) on espanjalaisen mestariparfymööri Alberto Morillasin suunnittelema raikas kukkais-hedelmäinen tuoksu. Siinä on voimakkaita yuzu-, granaattiomena- ja jäätuoksuja, jotka johdattelevat pionin, lootuksen ja magnolian sydäntuoksuun, ja jossa on myski, mahonki ja meripihka pohjatuoksussa. Kevyestä, feminiinisestä ja hieman makeasta aromistaan ​​tunnettu tuoksu sopii erinomaisesti päivittäiseen käyttöön, mielestäni erityisesti keväällä ja kesällä. Runsaat hedelmäiset nuotit antavat tälle tuoksulle jopa gourmand-vivahduksen.

Tämä on helppokäyttöinen ja elegantti tuoksu, joka ei tainnuta ketään läsnäolollaan. Käytöltän se on monipuolinen, sopii hyvin joka tilanteeseen ja sen kestävyys iholla on kevyt tai kohtalainen, tyypillisesti noin 4–5 tuntia.

Tyyliltään se on raikas, valoisa ja elegantti, ja suhteellisen kevyt.

Jauhemaksapihvit (ja suppilovahverokastike)

Monet eivät maksasta pidä, mutta minusta se on todella hyvää, kunhan sen osaa kunnolla laittaa. Nyt tuli laitettua jauhemaksapihvejä, jotka kruunattiin suppilovahverokastikkeella (edelleen kiitos suppiksista, Tuija!)

Tarjoan tosiaan nämä pihvit mieluiten suppilovahverokastikkeen ja peruna-palsternakkamuusin kanssa (viimeksimainittu on ihan einesruoka, mutta hyvä sellainen, purkissa myydään eineshyllyssä). Ylläolevassa kuvassa myös höyrytettyjä neulapapuja ja pikaisesti uunin kautta käytettyjä miniluumutomaatteja, näin tomaattien lykopeeni-antioksidantti imeytyy paremmin.

Suppilovahverokastikkeeseen laitan vain jäisestä köntsästä pakasteesta rouhittua suppilovahveroa voissa paistettuna, pari tippaa nestemäistä valkosipulia, rouhittua Tellicherry-pippuria ja kermaa (+ suolaa). Keitän hiukan kasaan ja se on siinä.

Kastikkeen voi toki tehdä klassisemminkin silppuamalla sipulia ja paistamalla se sienisilpun kanssa voissa.Sitten kermaa, valkopippuria ja suolaa ja se on siinä.

Nestemäinen valkosipuli on muuten aika herkullinen mauste, ja sitä saa näemmä Suomestakin.

Oman nestemäisen valkosipulini toin Saksasta, eikä sitä tarvita tähän soosiin kovin paljoa (yhden hengen kastikesatsiin riittää noin max puoli teelusikallista.

Mitä tulee näihin jauhemaksapihveihin, ne ovat yllättävänkin helppoja tehdä.

Jauhemaksapihvit (n. 11 kpl paksuja lettupannulla paistettuja + 3 pientä koepihviä)

2 raakaa perunaa

1 sipuli

1 omena

350 g jauhettua naudan maksaa (ellei kaupan palvelutiskillä ole, katso pakasteista)

1 muna

1 tl suolaa (tai maun mukaan)

1/4 tl jauhettua valkopippuria (tai maun mukaan)

1/2 tl meiramia (tai maun mukaan)

Itse tykkään maustaa hiukan reilummin, nämä reseptin mitat eivät riitä minulle mitenkään..

Kuori ja raasta perunat, sipuli ja omena.

Sekoita aineet ja paista öljyssä tai voissa "koepihvi" ja säädä mausteita sen mukaan, jos tarvitsee.

Laitoin nämä paistinpannulta suoraan foliovuokaan ja peitettynä vielä joksikin aikaa 180 C uuniin, että taikinassa ollut peruna ja sipuli pehmenisivät.

Lisukkeeksi sopivat myös rakuunaporkkanat, tai paistetut porkkanat ilman rakuunaa.

Nyt sattui olemaan kaapissa useita naposteluporkkanapusseja, joten silppusin yhden pannulle ja paistoin voissa sopivan kypsäksi. Hiukan suolaa ja tässä tapauksessa sekaan meni rakuunaa.

Toinen versio neulapavuista voisi olla se, että ne höyrytyksen jälkeen laitetaan ensin kylmään veteen (värin säilyttämiseksi) ja sitten niputetaan pieniin nippuihin, kääritään pieneen savupekonisuikaleeseen (laita hammastikulla kiinni) ja sitten nämä joko paistetaan pannulla tai laitetaan uuniin. Näitä aion laittaa huomenna lisukkeeksi noiden porkkanoiden ja tomaattien rinnalle. Toivottavasti muistan laittaa kuvan tähän.

Huomaa, että puolukkahilloa voi tietty laittaa tarjolle näitten pihvien kanssa, mutta minä en siitä kombosta pidä, ja mielestäni se hiukan riitelee tuon kastikkeen kanssa, mutta toki makunsa kullakin.