Vuosi 2016: Muisteloita 10 vuoden takaa

Kannanpa minäkin korteni näitten muisteloitten kekoon., kun näkyvät jotkut muutkin palaavan mielessään tuohon vuoteen. Silloin tapahtuikin paljon. Ensitöikseni tammikuulla mursin pohjeluuni. Nousin autosta ja liukastuin lumipyryllä, enkä ensin käsittänyt ollenkaan, että luu on poikki, vaan yritin nousta ylös useampaan otteeseen. Joku pariskunta tuli auttamaankin. Vasta läsähdettyäni ties monennenko kerran istualleni jälkakäytävälle, huomasin, että oikea jalka sojottaa ihan väärään suuntaan, eli taaksepäin. Kipua en tuntenut ollenkaan.

Mutta sehän meni murskaksi koko nilkka siinä rytäkässä.

Eikun piipaa-autolla sairaalaan ja se leikattiin. Olivat laittaneet sitten iloisenvärisen kipsinkin, kun oli punaista varmaan jäänyt joulun jäljiltä.

Se nilkka murtui vielä lisää kun yritin nousta ylös, joten se jouduttiin leikkaamaan saman vuoden aikana kaikkiaan kolme kertaa, ja seuraavalla kerralla sain (oman toiveeni mukaan vähän hillitymmän värisen kipsin.

Kolmannella kerralla (kesä) ei kipsiä enää tullut, mutta sinne laitettu metallituki otettiin pois ja ortopedi vaan sanoi, ettei tuo tuon kummemmaksi tästä tule, vaan sen kanssa on elettävä.

Ennen kolmatta leikkausta ehdin käydä tämän koipeni kanssa Royal Ascotissakin. Mekko oli vaalea pitsimekko mustan pashminan kanssa, ja hattu oli yksi lemppareistani, mustalla harsolla ja rusetilla sen takana.

Kuva otettu ennen lähtöä papa Michaelin keittiössä Stamford Brookissa (Lontoo).

Eipähän ollut leveää lieriä jonka kanssa törmäillä ovenpieliin.

Laukkuna oli vanha kiiltonahkainen Kate Spaden "Duet"

 

Maltillista pelaamista, mutta kylläpä sillä(kin) reissulla taas shampanjaa meni

Niin, sitten heinäkuussa sain soiton Sveitsistä Rochelta. Tarvitsivat neljäksi kuukaudeksi "kiireapulaista" kliiniselle, ja kävin läpi pienen haastattelun samana päivänä kun koipi oli leikattu kolmanteen kertaan. Olin vielä hiukan sekaisin nukutuksen jäljiltä ja lupauduin, kun tarjosivat hommaa. 

Kun pää hiukan selvisi, aloin miettiä, että miten ihmeessä saan silloiset hommani paketoitua kahdessa viikossa, mutta niinpä vaan sain ja olin Baselissa kahden viikon päästä kyynärsauvoineni. Tietämättä edes missä asua.

Varasin sitten AirBnB:n Birsfeldenistä vanhan mummun luota, joka ei puhunut kuin Sveitsin saksaa, mutta hyvin meni kommunikointi (minä omassa huoneessani ja hän olkkarissa) Googlen avulla.

Parin viikon päästä minulla olikin sitten asunto Baselin vanhan kaupungin muurien sisäpuloella.

Asuin tästä vasemmalle kun kääntyy. Taustalla vanha kaupunginportti, Spalentor, joste meni läpi ratikka Ranskan puolelle.

Koko Sveitsissä vietetty aika venyi pariksi vuodeksi ja siellä viihdyin, kun siellä jo valmiiksi asui paljon vanhoja kavereita, brittejä ja suomalaisia eri läähefirmoista. Vaan tasan ei käy nallekarkit, parin vuoden päästä Rochelta sai lähteä iso osa vakkariporukkaakin, koska firman pipeline ei nyättänyt ollenkaan hyvältä.

Työporukan kanssa käytiin vähän melomassa Ranskan ja Saksan puolella ja tipahdin kerran kanootista, ja siitä sain kyllä kuulla vielä vuosia jälkeenpän. "Amy ei oikein ymmärtänyt, että pitää pysytellä sen kanootin päällä, eikä siellä alla". Mielenkiintoista oli kyllä katsoa kanootin alla kirkkaassa vedessä, kun kalaparvet lähtivät kiireesti karkuun. 

Välillä käytiin Saksan puolella Schwarzwaldissa patikoimassa. Kuvassa Todtnaun putoukset

Kavereita hyppäsi siellä kylässä usein ja kaikki vein aina Tinguelyn museoon, jossa oli merkillisiä härpäkkeitä. Lipun sai firman alennuksella.

Toinen käyntikohde oli aina Rochen tornissa (Sveitsin korkein rakennus ennen kuin se toinen torni valmistui) ylhäällä oleva ravintola Pebbles Bar.

Nykyäänhän siellä on vielä korkeampikin torni tämän vanhan vieressä. Sielläkin on ravintola yläilmoissa. 

Komeat olivat näkymät Reinille, ja olihan siellä parvekekin.

Roskapolitiikka toi Sveitsissä hiukan päänvaivaa. Siellä oli aika tarkkaa roskien lajittelun suhteen ja minun lähelläni oli esimerkiksi paikka, johon sai viedä vanhat silmälasit. Täällä lisää aiheesta.

Basel on siitä kiva paikka, että siellä tapahtuu jotain kaiken aikaa. Kun syysmessut olivat ohi, avattiin joulutorit.

Matkustaminen sieltä oli edullista, Easyjetillä pääsi esim. parilla kympillä Nizzaan. Jos halpislentofirmoja mollataan, niin Easyjetille annan täyden kympin, hyvä palvelu ja laaja verkosto.

Marraskuussa ehdittiin käydä Lontoossakin, Kew Gardensin valon polulla, mukana nuori neiti Suomesta (miehen lapsenlapsi). Täällä juttua siitä.

Jouluksi tietystikin tulin Suomeen, ja siinä se vuosi 2016 sitten olikin. Paljon ehti tapahtua vuoden sisällä, eikä tässäkään ollut vielä ihan kaikki. Jotakin olisi saanut jäädä sattumattakin, kuten tuo koiven katkaisu ja kanootista tippuilu 😂, josta entiset työkaverini edelleen naljailevat. Sattuuhan sitä. Tekevälle ainakin.

Kutsu kauneuteen -tilaisuudet maaliskuun alussa

Huomasittehan, että Sokoksilla on taas ympäri Suomen Kutsu kauneuteen -tilaisuuksia? Kannattaa ilmoittautua varasijalle, vaikka haluamasi tilaisuus olisikin jo täynnä. Ainakin Turussa pääsi syyskesällä varasijaltakin ihan hyvin mukaan. Kirjoittelin viime vuoden puolen tilaisuuksista aiemmin täällä.

Kuvakaappaus: Sokos

Humpuukijuttuja?

Netistä sitä löytää ihan mitä vaan. Kuten kolmen päivän ihoa ihmeellisesti muuttavan purkkisardiinidieetin ohjeet. Minäkin voin liki kaikkea kokeilla huvikseni, mutta tähän en usko pätkääkään. Tosin se tulisi halvemmaksi kuin monet muut kokeilut 😆.

Photo by Teo Zac on Unsplash

Jos purkkisardiinit olisivat ainoa ravinnonlähde kolmen päivän ajan, voisi ainakin sanoa, että näin vähähiilihydraattisella ravinnolla turvotukset lähtisivät aika hyvin.

Tämän lisäksi niistä saisi hyviä Omega-rasvahappoja, proteiinia, D-vitamiinia, kalsiumia (varsinkin kalan ruodoista, jotka ovat säilönnässä pehmenneet), B12-vitamiinia, seleeniä jne. Eri asia on sitten, kannattaako purkkisardiineja syödä joka päivä. Raskasmetallit eivät yleensä ole ongelma sardiinien suhteellisen lyhyn eliniän takia.

Mutta: kolmessa päivässä iho ei voi muuttua miksikään, sillä ihon uudistuminen kestää liki kuukauden.

Toinen asia, joka ehkä kiinnostaisikin saattaisivat olla ns. mikroneulalaastarit, mutta kun tästäkin enemmän lukee, niin en oikein usko tähänkään.

Mikroneulalaastareissa käytetään pieniä, jähmetetystä hoitovasta aineesta tehtyjä liukenevia "piikkejä" jotka lävistävät ihon sarveiskerroksen. Laastari painetaan iholle ja aktiiviaineiden annetaan vaikuttaa. Ja ei, se ei satu vaan saattaa tuntua vain pienenä kihelmöintinä. Esimerkiksi salisyylihapon kuljettaminen ihonalaiseen finniin saattaa auttaa sitä paranemaan nopeammin. haluronihapon vieminen juonteiselle alueelle taas saattaa siloittaa ihoa. Hmmm...

Remescar Microneedling Patches silmänalusten ryppyihin ja tummuuteen. Kuvakaappaus valmistajan sivuilta

En tiedä, paljonko tätäkään uskoisin, mutta niistä on kuulemma hyötyä hyvin kohdennettuihin ongelmiin. Hyöty ei koske pelkästään "mikroneulojen" käyttöä, vaan se on näitten ja itse okklusiivisen laastarin yhdistelmä. Laastari suojaa alueen ja samalla se sulkee aktiiviset ainesosat sisään.

Tästä syystä mikroneulalaastarit voivat olla erityisen hyödyllisiä esimerkiksi ihossa syvällä sijaitsevien aknekystojen, juonteiden ja jopa aknearpien hoidossa. Ne eivät kuitenkaan korvaa esimerkiksi ammattimaista mikroneulausta, laserhoitoja tai injektoitavia aineita. 

Some By Mi -brändin mikroneulalaastarit finnien päälle. Kuvakaappaus iHerb

Vielä sitten yksi hullutus, joka on pyörinyt TikTokissa (en seuraa ko. mediaa, mutta luin tästä muualta netistä) on liukuvoiteen käyttö primerinä.

No näitähän on sitten silikoni-, öljy- ja vesipohjaisia, jotka eivät käyttäydy samalla tavalla kasvoilla. Eikä niitä ole testattu kasvojen iholla, eli seuraukset voivat olla arvaamattomia. Ainakin ne saattavat tukkia huokosia.

Kyllähän monet noista sisältävät samoja ainesosia kuin primerit (kuten silikonit ja kosteuttavat aineet), ne voivat ärsyttää ihoa ja silmänympäryksiä pahasti.

Erityisesti öljypohjaiset liukuvoiteet tukkivat todennäköisesti ihohuokosia. Luin, että liukuvoiteet voivat sisältää myös ainesosia, kuten säilöntäaineita tai hajusteita, jotka ärsyttävät tai vahingoittavat ihoa. Lisäksi spermisidit, jota saattaa löytyä joistakin liukuvoiteista, on melko voimakas ja mahdollisesti ärsyttävä ainesosa hierottavaksi kasvoille. 

Toisekseen, jos ajatellaaan genitaaleja, tuskin kukaan käyttää liukkaria koko päivän, kun taas meikki on yleensä kasvoilla koko ajan.

Minä en ole näihin aineisiin tutustunut tarpeeksi kommentoidakseni juuta eikä jaata - eikä ole todellakaan tunnut mieleenikään käyttää niitä primerinä, kun kasvoille tarkoitettujakin aineita on saatavilla.

Löytyyhän näitä kaikkia merkillisyyksiä, kun oikein nettiä selaa...

Sitä sun tätä

Täytyy sanoa, että eilen kärsin sellaisesta päänsärystä, että oksat pois. Olin ulkona ja jotenkin tuo raaka pakkasilma kävi keuhkoille ja yskin sitten niin, että melkein oksensin sen jälkeen. Seuraus: tämä päänsärky. Minullä särkee päätä ehkä noin kerran viidessätoista vuodessa ja eilen oli totisesti se päivä.

Muistatteko, kun kirjoittelin siitä, että rakennepaikkaavien hoitoaineiden turhan tiheä käyttö jäykistää hiusta? Nyt olen yrittänyt harventaa niiden käyttöväliä ja huomasinkin heti eron hiuksissa. Nuo rakennepaikkaavat aineet tekevät tosiaan hiuksesta jopa suoran, mikä oli kyllä ihan toivottavakin juttu, mutta kyllä minä huomaan pientä katkeiluakin sen seurauksena.

Tuulenpesähiukset palasivat.

Jossain suomalaisessa lehdessä oli haastateltu jotakin kampaajaa, joka oli myös korostanut sitä, että pakkassäillä pitäisi käyttää ennemminkin kosteuttavaa shampoota ja hoitoainetta. Taidan olla samaa mieltä. Ainakin omat hiukseni ovat ihan erilaiset, ja vaikka en tästä käkkärästä pidäkään, niin saahan sen sitten suoristusraudalla sileämmäksi.

*****

Minun on pitänyt jo kauan kehua viime syksynä tekemäni pikkuostos. Ostin meikkivoidesiveltimen, vaikka sitä olen aina pitänyt hiukan turhakkeena. Yleensä ne ovat aika kapeitä, joten niitten kanssa tuhertelu vie aikaa. Nyt kuitenkin sellaista käytettiin niillä viime syksyn Sokoksen meikkitapahtumissa olleilla meikkauskursseilla, joten kun löysin sopivan leveän, ostin sen. 7,50 euroa Sokoksen -20% alennuksella (normaali hinta kympin).

Tämä on e.l.f.-brändin Contour Brush, mutta jotenkin ajattelen tämän siihen hommaan hiukan taas liian leveä, mutta meikkivoiteen levitykseen tämä on oikeinkin hyvä, eikä siinä hommassa tarvitse tussaroida kauaa, vaan tulee sileään ja tasaista jälkeä hetkessä.

Joku oli moittinut tätä myymälän nettisivuilla yhden pisteen arvoiseksi ja "kertakäyttöiseksi", mutta minä nyt olen käyttänyt tätä syyskuusta lähtien ja hyvin pelittää. Suosittelen.

Sitten pientä hölmöilyä: ostin Catricen luomiväripuikon.

Puikko teksteineen on väärinpäin...

Kotona vasta huomasin, että se onkin tosiaan luomiväripuikko, eikä huulipuikko. Se nimittäin oli näytteillä joidenkin huulituotteiden seassa.

Tuollaisena metallinsävyisenä se olisikin ihan liikaa minun luomilleni, joten meneehän se huulillakin.

Tämä päänsärky muuten alkoi taas. Tnutuu olevan jostakin syystä niskatkin jumissa. Toivottavasti seuraava postaus on hiukan järkevämpi.