sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Työlästä ja kallista

Täytyy sanoa, että alan ymmärtää, miksi monet hiuksensa menettäneet eivät halua peruukkia. Se on nimittäin vielä hankalampi hoidettava kuin oikeat hiukset. Jos pidät päässäsi päivät pääksytysten pelkkää sytomyssyä tai pipoa, ne on helppo laittaa pyykkikoneeseen, mutta samaa ei voi tehdä peruukille. Työlästä ja kallista on tekotukan ylläpito hankinnasta puhumattakaan.

En voinut vastustaa kiusausta, vaan hankin netistä vielä yhden peruukin. Tällaisen metsänvihreän otsiksella. Ilmeisestikin tämä malli on todella suosittu, sillä sitä joutuu odottelemaan viikkoja. Täällä lisää tästä peruukista. Ihana on sen väri!

Kuituhiusperuukit (ihan kuten aitohiusperuukit) vaativat omat pesu- ja hoitoaineensa, kuivatustelineensä ja jopa harjansa (harjaustyylikin on ihan eri: eli aloitetaan varovaisesti latvoista, eikä koskaan harjailla tyvestä latvaan, kuten normaalisti hiuksia selvitellessä). 

Varsinkin pitkille peruukeille joutuu käyttämään hoitoaineen lisäksi päivittäin hoitosuihketta, joka poistaa sähköisyyttä ja suojaa hiusta kulumiselta, sillä sitä tapahtuu hiuksen hangatessa esimerkiksi vaatteisiin. Kuituhiukseenkin voi tulla poiskulumisen lisäksi kaksihaaraisia. 

Nämä kuituhiusten hoitotuotteet muuten eivät ole mitään halpoja, löysin 200 ml:n hoitosuihkeen halvimmillaan noin 17 eurolla, ja 200 ml kuluu aika nopeaan pitkiin suortuviin. Yleensä tuon kokoiset pullot maksavat n. 25 euron tietämillä kappale.

Peruukki jota ei voi muotoilla, palaa muotoonsa (kiharat etc.) kun sen pesee, mutta muotoiltavat peruukit ovat eri juttu. Ne pitää kihartaa tai muotoilla uudelleen pesun jälkeen. Esimerkiksi minun muotoiltavat peruukkini pitää kuumakäsitellä joko suoristusraudalla tai vaatehöyrystimellä aika ajoin (kyselin nyt vasta peruukkiliikkeestä miten usein, mutta ilmeisimmin joka pesun jälkeen). Hankin siihen vaatehöyrystimen, sillä muistaakseni GHD:n suoristusrautani jäi Irlantiin (jouduin jättämään muutaman kassillisen tavaroita ystävieni Maryn ja Peterin luo säilytykseen muuttaessani).

Työtä siis vaatii varatukan ylläpito joka päivä! Paljon enemmän siinä on hommaa kuin omissa hiuksissa. Omia hiuksia voi odottaa samaan pituuteen varmaan vasta joskus puolentoista-parin vuoden kuluttua. Vuosi sitten ne näyttivät tältä, ja olivat jopa kuvanottohetkellä hankalan ylipitkät.


Nyt ei voi paljoa näillä jäljellejääneillä haivenilla ylpeillä. Nekin sitten lähtevät muutaman viikon päästä melfalaani-infuusion jälkimainingeissa. Tunnen hiukan ahdistusta siitä, miten kauan omien hiusten kasvamista saa odotella. Solunsalpaajan poistuminen kropasta ottaa pisimmillään muutaman kuukauden, ja vasta sen jälkeen voi odotella omien hiustuppien heräävän jälleen henkiin. Toivottavasti heräävät, sillä on niitäkin, joilla hiuksettomuus jää solunsalpaajahoidon jälkeen pysyväksi tilaksi.

Nyt hiuspohja näyttää varsin surulliselta ja harvalta. Jollakin se pitää peittää, sillä se on sairauden symboli. Muutenhan kuntoni on varsin hyvä, eikä ilman verikokeita yms. sairaudesta olisi paljoa tietoakaan. Mutta tämä sulkasato...

En todellakaan ole mikään pipo- tai sytomyssytyyppi. Haluan, että päässäni on jotakin normaalimpaa, eli hiuksia, olkoonkin, että nyt niiden on oltava tekosellaisia. Aidoista hiuksista tehdyt peruukit maksavat halvimmillaan liki pari tonnia kappale, joten sellaista en edes harkitse.

Kivointa on tietty vaihdella peruukkeja, värejä ja tyylejä, jos nyt jotakin positiivista tästäkin asiasta voin hakea. Odotellessa omien hiusten kasvua takaisin hankin varmaan vielä lisääkin näitä tekohiuksia, mutta näillä neljällä peruukilla mennään varmaan kesään saakka. Ainakin. 

Täältä muuten näkee nuo tuon sinisen peruukin lisäksi harkitsemani peruukkien värit. Ostin siis Ice Blue ja Rosewood -sävyiset peruukit. Rosewood olisi ollut ihan mahtava, jos se olisi vastannut kuvassa olevaa sävyä, mutta se on paljon tummempi. Tummempi kuin tuo kallein "ykkösperuukkini" edellisessä postauksessa. Harkitsin siis myös sävyjä Rose Blonde ja Lavender.

Rose Blonde punaisine "lowlightseineen" oli kyllä päässäni ihan kamala! Se söi yllättäen ihan kaiken värin kasvoiltani. Lavender taas oli aika hyvä platinablondi, mutta mies piti tuota hiukan tummempaa sinistä peruukkia parempana, ja koska hän siis minua ja sitä peruukkia joutuu enemmän katselemaan, Ice Bluen ostin. Farkkumekon kanssa se on aika hyvä pari! Jäihän se Lavender kuitenkin hiukan vaivaamaaan, joten saattaa olla, että sen vielä hankin  - joskus myöhemmin, koska se ei ollut pahemmin edes hinnalla pilattu.

Onhan minulla toki myssyjäkin ja turbaaneja, mutta ne ovat lähinnä yökäyttöön, koska peruukin kanssa ei todellakaan nukuta, jo ihan siitäkin syystä, että ne kuluvat ja takkuuntuvat turhaan tyynyä vasten. Eikä se kai tuntuisikaan mukavalta. Samettinen turbaani tai bambukuituinen myssy on se paras yöpäähine.

Jos sinulta lähtisivät hiukset päästä, olisitko enemmän peruukki- vai myssytyyppi? Vai lähtisitkö taiteilemaan erilaisista huiveista turbaaneja ja päähineitä kaljun peitoksi? Vai kantaisitko kaljusi ylpeästi ja julkisesti? Viimeksimainittuja naisia näkee sairaalan polilla yllättävän paljon. Minulle se ei olisi todellakaan edes vaihtoehto, jota voisin harkita sillä pääni malli ei ole tarpeeksi kaunis siihen.

torstai 13. tammikuuta 2022

Niitänäitä

Kaikkea sitä voikin sattua. Nousin aamulla ylös ja hinauduin keittiöön, jonka pöydän ääressä tavallisesti teen töitä.  Keittiön työtasolle oli sattunut jäämään paketillinen After Eight -suklaita, ja otin yhden, puraisin siitä puolikkaan ja vilkaisin samalla LinkedIniä.

Tiedättehän, nykyään kun ihmisiä luokitellaan eri sukupuolien lisäksi "ei-binäärisiin" jne. ovat monet alkaneet lisätä esimerkiksi sähköpostiallekirjoituksiinsa nimensä jälkeen selvennyksenä sukupuolestaan esimerkiksi "(He/Him)". Hoksasin tällä samalla sekunnilla LinkedInissä vanhan brittikamuni Grahamin lisänneen profiiliinsa tällaisen tuikitarpeellisen maininnan. 

Minusta Graham on aina ollut mitä miehisin nimi (tai mistäs minä sen tiedän, alan jopa epäillä nyt sitäkin!), mutta tämä selvennys sai aikaan pientä suuremman tyrskähdyksen, varsinkin, kun kuvassa oleva herrasmies on todellakin vanhempi herrashenkilö, ja vaikka hänen sukunimensä tarkoittaa eräänlaista pikkuleipää tai keksiä, joka feminiiniseksi saatettaisiin helposti ymmärtääkin. En mene yksityiskohtiin, vaikka nimi hauska onkin 😂😄. Säilytetään yksityisyys sentään.

Sukunimen kun luki mukaan siitä tosiaan seurasi naurunpuuska, jonka seurauksena suuhun haukattu puolikas After Eightiä joutui jotenkin sisäkautta nenääni, ja voitte vain arvata kirvelikö! Niistelin vielä suklaata iltapäivälläkin, ja se ei ollut kivaa.

*****

Nyt se sitten tapahtui. Siis hiukset tippuivat. Kunpa se olisikin ollut joistain hoidoista kiinni, mutta ei, tämä liittyi vain kantasolujen luovutukseen eli afereesiin. Kolme viikkoa syklofosfamidiannoksesta ja noita pahuksen hiuksia oli joka puolella. On edelleenkin.

Vähän puhetta, paljon villoja, vai miten se menikään?

Kävin ostamassa peruukin. Maksusitoumuksen sain n. 252 eurolle apuvälinekeskukselta, mutta paljon enemmänhän koko lysti maksoi. Itse peruukki oli 320 euroa mutta siihen joutui ostamaan pesu- ja hoitoaineet + kuivatustelineen. Ihan näin "oman punaista" peruukkia ei löytynyt kirveelläkään, eli piti tyytyä rusehtavampaan. Mitäs tykkäätte? Kuva on vähän kuin kultaiselta 70-luvulta, päivää!

Koko hommeliin meni noin 450 euroa, ja sitten ostin siihen vielä pari varaperuukkia, koska yksi (tai kaksi) on kuitenkin aina pesussa, eikä sen kuivumista voi pahemmin nopeuttaa sillä sen pitää valua telineessä pesuvadissa kuivaksi.

Ne kaksi muuta peruukkia ovat saman mallisia, mutta pidempiä suortuviltaan, ja niitä voi kihartaa ja suoristaa, eli ne ovat lämmönkestäviä aina 180 C saakka. Tämä kuvassa oleva ei ole ja sen kiharat ovat aina samanlaiset, satoi tai paistoi. Toinen niistä lämmönkestävistä on punerva, kuten tämä kuvassa oleva, ja toinen on sinertävä. Siis sellainen muodikas siniharmaa, jossa on farkunsinisiä suortuvia. Kuva alla.

Tässä siis tämä hiukan "räyhäkkäämpi" väri! Näyttää tosin tässä kuvauspimeydessä harmaalta, mutta varmaan kesällä kivasti näkyvät nuo farkunsiniset raidatkin. Ilman kesääkin näkyvät kivasti kortisonista peräisin olevat kaksoisleuat...


Kummasti sitä toleranssi kasvaa tämän koko prosessin aikana! Otin hiustenlähdön aika hyvin, enkä ollut ollenkaan niin "hysteerinen" kuin alunperin olisin voinut kuvitella olevani. Epämukavaahan se on, enkä ole ollut asiasta mitenkään ilahtunut (kukapa nyt olisikaan?), mutta enemmän suhtautuminen on ollut kuitenkin uteliaan ärsyyntynyt epämukavuudesta. Sen vielä sietää. Ehkä minulla ensi kesänä jo on pari sentti hiusta. Kiharaa sellaista. Hiuksen laatuhan kuulemma ainakin aluksi muuttuu.

Muutenkin täytyy sanoa, että kummasti olen sietänyt paljon sellaisiakin asioita, joiden olisin voinut kuvitella suistavan itseni ihan epätoivon partaalle (eikös olekin hienon dramaattinen ilmaisu?) aiemmin. Kuten tuollaisen kaulakanyylin laitto olisi ollut minulla ihan kauhistus vielä puoli vuotta sitten. Niitäkin on nyt sitten kaksi takanapäin, kolmas tulossa ensi kuun alussa.  Puhumattakaan suun leikkauksesta, mikä tapahtui tuon leukaluun katkeamisen jälkitiloissa.

Ehkä se on näin, että mikä ei tapa, se vahvistaa.
Aamun insidenttiä on taas hyvä muistella kun valvon illalla katsoen The Great British Bakeoffia, joka on suosikkiohjelmani, vaikka ihana Mel ja (syvästi inhoamani) Sue (Perkins) eivät siinä enää meitä ilahdutakaan Suomessa menossa olevalla kaudella. Mihin myös hävisi Mary Berry? Aina kun hän maisteli leivonnaisia, jaksoin ihmetellä, että onko hänellä kokotekarit vai ei, se pureminen näytti aina niin hankalalta. Tai sitten vaan kuvittelin niin!

torstai 6. tammikuuta 2022

Nollaig na mBan (eli irlantilainen pikkujoulu joulun jälkeen)

Nollaig na mBan (lausutaan jotakuinkin suomalaisittain "nall-ag na mon") on iirin kielellä 6. tammikuuta vietettävä naisten joulujuhla, jolla juhlistetaan joulun aikana töitä paiskoneita naisia. Tämä koskee siis jouluvalmisteluja, joissa naisilla on edelleen suurin työtaakka ja vastuu kotioloissa.

Photo by Jason Briscoe on Unsplash

Siinä missä koko läntinen kristitty maailma viettää loppiaista Jumalan ilmestymisen kunniaksi ja keskiajalla muodostuneen perinteen mukaan itämaan tietäjien Beetlehemiin saapumisen kunniaksi 12. päivänä joulusta, on tämä naisten joulu, eli (irlantilainen) pikkujoulu (Little Christmas) päättää myös "virallisesti" joulun ja on yksi Irlannin suurimpia traditioita. Tällöin juhlitaan naisia, naiset järjestävät omia keskinäisiä tapaamisiaan ja silloin myös otetaan joulukoristeet alas ja säilöön seuraavaa joulua varten. Muussa tapauksessa seuraa huono onni koko vuoden. Entisinä aikoina, kun ei ollut varaa muihin koristeisiin kuin ulkona kasvavasta piikkipaatsamasta tehtyihin köynnöksiin ja kimppuihin, ne otettiin alas tänä päivänä ja poltettiin huonon onnen pitämiseksi visusti loitolla.

Nykyäänkin tänä pikkujoulupäivänä naiset tapaavat kokoontua toistensa koteihin tai varsinkin nykypäivänä pubeihin tapaamaan toisiaan jättäen miehensä hoitamaan kotiaan ja perhettään, ja tämän miehet tekevätkin ilomielin, tai ainakin haluaisin näin uskoa, sillä ainakin maaseudulla Irlanti on hyvinkin patriarkaalinen ja vanhanaikainen.

Irlannissa vitsaillaankin, että Jumala lepäsi maan luotuaan seitsemäntenä päivänä, mutta naiset ottavat vapauden levätä vasta 12. päivä!

Traditio on voimakkaimmillaan läntisessä Irlannissa ja irlantilaisille tämä päivä on varsinkin äitien juhlaa, ja ymmärrettävistäkin syistä, sillä perheet olivat ja edelleen ovat traditionaalisista syistä tässä katolisessa maassa varsin isoja, ja joulun aikaan perheiden kestitsemisessä ja joulun järjestämisessä koko muun kodin ja perheen hoidon lisäksi riittää puuhaa. Nämä naiset saavat turhankin vähän kiitosta osakseen, joten päivä on varmaan heille kovin tärkeä.

Nykyään tosin on kasvamassa uusi sukupolvi hyvin koulutettuja, voimakkaita ja itsenäisiä naisia, joten se jää nähtäväksi, mikä tämän juhlapäivän merkitys on tulevaisuudessa. Nyt traditio vielä näyttää olevan voimissaan.

tiistai 4. tammikuuta 2022

The Inkey List

Arvostan edullista ja järkevää kosmetiikkaa, siis sellaista, josta näet heti, mitä ostat. Kosmetiikka ei saa olla mitään mutulla kivaksi havaittua, vaan siinä pitää olla myös tehoa ja perustelut sille.

The Inkey List on yksi nistä sarjoista, joista heti näkee, mitä purkissa on, ja miten se toimii. 

Tämän brändin ongelmana on ollut saatavuus, sillä tietääkseni sitä ei Suomessa kivijalkamyymälöistä saa. Jotkut nettikaupat toki myyvät sitä, mutta senkin kuvion on Brexit ja sen mukana tulleet tullausongelmat sekoittaneet. Nyt huomasin, että brändillä on myös EU-nettikauppa, jonka löydät täältä.


Tempoilen edelleen tämän ylenpalttisen kortisonin aiheuttaman aknen kanssa ja ennen kuin huomasin tämän brändin EU-myyntisivuston, ehdin jo tilata Beautybaysta tämän yllä näkyvän näppyläihon hoitogeelin. 


Vaikka täytyykin myöntää, että kohdallani ei mistään massiivisesta aknesta olekaan kyse, paikoitellen poskiin ja leukaan ilmestyvät näppylät ovat varsin kiusallisia, varsinkin, kun en osaa pitää näppejäni niistä erossa.

Tämä geelimäinen tuote on nimenomaan yöksi iholle taputeltava hoito, joka on pakattu hygieenisesti pumppupulloon. Geeli sisältää ihoa kuorivaa salisyylihappoa, ihoa ja sen punoitusta rauhoittavaa, antioksidanttista ja varsinkin C-vitamiinin kanssa kollageenisynteesiin vaikuttavaa madecassosidia sekä antioksidanttista lootuksensiemenuutetta. 

Madecassosidi on mielenkiintoinen ja tänä päivänä varsin muodikaskin raaka-aine. Sitä saadaan Centella asiaticasta, eli rohtosammakonputkesta, jota myös tiikeriruohoksi kutsutaan. Lainaan alle hiukan otosta Laponien sivuilta (www.laponieskincare.com):

"Madecassoside on rohtosammakonputken puhdistettu ja glykosyloitu triterpeeni. Se aktivoi kollageenin tuotantoa, normalisoi keratinosyyttien liiallista uusiutumista, omaa tulehduksia ehkäiseviä ominaisuuksia ja se vaikuttaa näkyvästi ihon liialliseen hilseilyyn.

Madecassoside on erinomainen raaka-aine herkälle ja erittäin kuivalle iholle (mukaan lukien myös psoriaasikseen taipuvaiselle ja atooppiselle iholle), koska se vähentää ihon punaisuutta, kutinaa ja hilseilyä sekä rauhoittaa ihoa. Edellä mainittujen lisäksi, madecassoside on myös ihoa kosteuttava ja sillä on ihoa uudistavia ominaisuuksia, mikä tekee siitä erinomaisen ainesosan arpien hoitamiseen." 

Ei ihme, että tämä geeli tuntuu toimivan hyvin, ja näpyt ovat selkeästi vähentyneet. Kun ei hintakaan ole päätä huimaava, niin geeli saa vahvan suositukseni.

*****

Pitkä "kesälomani" loppui ja raahauduin siis aamulla hiukan vastahakoisesti taas sorvin ääreen. Olisihan sitä voinut vielä laiskotellakin, tällaiseen kun tottuu valitettavan äkkiä.

Meiliä oli - kuten arvelinkin - varsin teollinen määrä. Kahlasin niitä läpi aamupäivän aikana, ja chattailin Teamsin kautta Hyderabadissa asustavan assarini Karthikin kanssa. Hänen mukaansa käynnissä ei ollut mitään akuuttia, joten saatoin rauhassa lukea meilejäni vielä varmaan seuraavanakin päivänä. 

Päätin, että järkkään palaverin back-upini Marian kanssa vasta tiistaille, ja hän saa siirtää minulle takaisin kaikki omat hommani, jotka vielä olivat hänen hoteissaan kesken.

Erinomaisen hiljainen tuntui maanantai kyllä olevan! Nekin ihmiset, jotka normaalisti tuuttailivat Teamsin ryhmät täyteen kaikenlaista, olivat yllättävän vaitonaisia, eli Teamsissa ei oikeastaan tapahtunut mitään. Aamupäivällä tietystikin amerikkalaiset uinuivat vielä ja Basel on pääsääntöisesti vielä tämän viikon kiinni/lomilla, mutta yleensä niin aktiiviset irkut eivät kunahtaneetkaan.

Laitoin muutaman uudenvuodentervehdyksen kollegoilleni, jolloin joku vastasi, ja kommentoi hetken chattailyn päästä, että "muistathan sinä, että tänään on bank holiday"?

Kas, sitä en ollut ollenkaan muistanut! Öh. Kun varsinainen bank holiday (tässä tapauksessa siis uudenvuodenpäivä) osuu viikonlopulle, sehän tietty siirtyy seuraavalle arkipäivälle!

Voi kökkö, suotta minä niin aikaisin työmeilitulva-ahdistuksissani aamulla sängystä ylös kömmin!

Huomenna uusi yritys 😂😂😛.

torstai 30. joulukuuta 2021

Hämmästyttävän hyvä kynsilakka

Lykon joulukalenterista tuli varsin nudensävyinen kynsilakka. En yleensä mitenkään innostu creme-lakoista, koska ne menevät kynsillä samean näköisiksi alta aikayksikön (ja varsinkin, jos rasvailee käsiään), eikä niiden kestävyyskään ole yleensä mitään huippuluokkaa.

Tämän lakan kanssa homma oli täysin toinen. Nyt väri on ollut kahdella kerroksella peittävä ja kestänyt jo viikon, plus säilyttänyt kiiltonsa. Olen lievästi sanottuna hämmästynyt.


Kyseessä on ilmeisestikin Lykon oma merkki nimeltään London Grace. Sävy on nimeltään Blossom ja sitä näkyy saavan Lykolta, useat muut sävyt näyttävät olevan (tilapäisesti) loppuunmyytyjä. Alla hiukan todenmukaisemmat ja enemmän päivänvalossa otetut kuvat sävystä. Pigmenttiä riittää.


Lykon sivuilla näitten kynsilakkojen kuvaus lienee konekäännetty, sillä siinä on jopa humoristisia piirteitä. Vai mitä sanotte esimerkiksi tästä: "London Grace on kymmenen ilmainen kynsilakka.....". Tarkoittaa ilmeisimmin 10-free nail varnish. Tällainen lakka ei yleisimmin sisällä tolueenia, formaldehydia, parabeeneja, ksyleeniä, (synteettistä) kamferia, hartseja, styreenejä, ftalaatteja, diputyylia ja bentsofenoni-1:stä. Täällä avataan asiaa lisää.

Käännöksistä vielä, minulle ei ihan selvinnyt, mitä tämä tarkoitti muutaman lakan kuvauksessa: "London Grace -tuotteet ovat, kuten aina, vegaanisia, 10-vapaita ja julmia ilman pysyvää tulosta." Ahaa! Selvisihän sekin sitten! Eli tarkoittaa, että tuote on eläintestaamaton (cruelty-free) ja se on pitkäkestoinen kynsillä. En kyllä ymmärrä, miten siinä automaattikäännöksessä on päästy tuollaiseen tulokseen... Ja onhan siellä muitakin pikku fiboja käännöksissä, kaikkea en jaksa listata tähän.

Aion tilata tuolta ainakin päällyslakan ja jotakin muutakin. Nyt kun alan päästä tämän Blossomin kautta sinuiksi noiden creme-lakkojenkin kanssa!

perjantai 24. joulukuuta 2021

Oikein ihanaa joulunaikaa kaikille lukijoilleni!


Kuvassa taustalla Aurajoki ja joulupukin pikku apulaisena eli virallisena Joulukoirana Kuwaitintulianen, aavikkokoissu Sere (Sere eli vuosina 1995-2012, oli aivan ihana pieni ja arka hörökorvaneiti), jonka tassuttelua parketilla olen vieläkin aika-ajoin kuulevinani 💔.

torstai 23. joulukuuta 2021

Löytö kosmetiikkakalenterista

Minulla on tänä vuonna Lykon Skinderella-kalenteri ja Douglasin eBaysta bongattu viimevuotinen kosmetiikkakalenteri. Olen pitänyt kovasti noista Douglasin kalentereista, ja ihan vinkkinä, että edellisvuotisia saa eBaysta (eBay.de) noin 30-40 euron hintaan, eivätkä postikulut Saksasta ole yleensä pahat.

Lykon kalenteri tuli varsin tukevassa laatikossa, jolle on varmaan käyttöä jälkeenpäin säilytyslaatikkona. Se, mistä en niin hirveästi pidä on se, että tuotteet ovat siellä mustissa keinokuitupussukoissa. Tykkään vanhanaikaisista luukuilla varustetuista kalentereista, kuten tuo Douglasin kalenteri on. Tosin Lykon kalenterissa on sen verran täysikokoisia tuotteita, joten koko virityksen koko voisi olla luukkumallissa ongelma.



Piti siis puhua tänään Lykon kalenterista tulleesta täysikokoisesta eCooking-merkkisestä päivävoiteesta. Voide tuli raskaassa lasipurkissa (kannattaa varoa pudottelemasta kylppärin laatoitukselle, voipi olla, että laatat halkeavat tämän painosta) ja on päivävoiteeksi todella tuhtia, eli lähinnä kuivaihoisille sopinee erinomaisesti. 

Minä en niin tuhtia voi käyttää päivisin meikin alla, sillä naama kiiltelisi alta aikayksikön, eikä mikään meikki pysyisi sen päällä, olkoonkin, että se imeytyy todella hyvin. Käytän siis yöksi seerumin päällä, ja siinä se toimii enemmän kuin hyvin.

Voide sisältää ihan listan kärkipäässä muun muassa sheavoita ja aprikoosinsiemenöljyä, glyseriiniä, vehnäuutetta (antioksidantti), hyadisiinia (toimii kuulemma hyaluronihapon tavoin), trylageenia (peptidikombinaatio, joka vaikuttaa ihon kollageenin tuotantoon ja suojaamiseen) ja auringonkukansiemenöljyä. Öljyt ja rasvat todella tuntuvat ja tekevät voiteesta paksun ja ihoa tehokkaasti pehmentävän (en pidä sanasta "kosteuttava" öljyjen ja rasvojen ollessa kysymyksessä, sillä eiväthän ne  kosteuta per se).

Voide tuntuu kyllä todella hyvältä, olen yllättynyt! En tiedä, mitä mahtaa maksaa vapailla markkinoilla. Pikainen tutkailu osoittaa, että noin 34-40 euron välille asettuu hinta, eli ei ihan mikään "markettihintainen" tuote.

Vahva suositus, ainakin, jos sinulla on kuivemmansorttinen iho. Minulla on helposti öljyyntyvä sekaiho, ja se pelittää yöllä hyvin siinäkin. Tähän tutustuttuani olisi kiva nähdä, mite tuhti se yövoide mahtaakaan olla!!? 

Mukavaa joulun odotusta, minulla on kaikki vielä alkukantimissa, siivooja tulee tänään ja jospa sen jälkeen saisin lahjatkin paketteihin. 

lauantai 18. joulukuuta 2021

Skin Treat

Jälleen yksi silmänympärysvoide on tullut elinkaarensa loppuun kosmetiikkavalikoimissani, ja se on Skin Treat -merkkinen. Tämä Skin Treat Bakuchiol + Peptide Eye Cream, eli nimensä mukaisesti muotiraaka-aine bakuchiolia ja peptidejä sisältävä aika kevyenoloinen silmänympärysvoide on pakattu tuubiin, ja hyvä onkin, sillä tällainen löysähkö massa ei purkissa pysyisi.

Tilasin tämän hiukan sokkona Kicksistä, enkä siis testaillut sitä ollenkaan etukäteen. Huomio kiinnittyi suhteellisen edulliseen hintaan ja ennestään minulle tuntemattomaan merkkiin. Jos olisin testannut sen etukäteen, tuskin olisin ostanut, koska olisin arvellut sen turhan kevyeksi, sillä olen tuhdimpien silmänympärysvoiteitten käyttäjä.


Hyvä, että tilasin tämän, sillä näennäisestä keveydestään huolimatta se kosteutti aika hyvin, varsinkin, kun sitä hieman kerrosti.

Tämän voiteen sisältämä bakuchiol on noussut viime vuosina suosioon lempeämpänä vaihtoehtona retinolille. Bakuchiolin ja tehokkaiden peptidien lisäksi voide sisältää mm. kosteuttavaa betaiinia (kaurasta), glyseriiniä, kollageenia (sekin toimii kosteuttajana!), hyaluronihappoa ja ihoa pehmentäviä öljyjä, kuten avokado- , camelina- ja rypsiöljyä. Erinomaisena antioksidanttina tämä voide sisältää kaktusviikunauutetta. Varsin pätevä ainesosalista siis! Säilöntäaineena siinä on muuten fermentoitunutta retiisinjuuriuutetta, mielenkiintoista... 💪.

En olisi ihan testerin perusteella tätä voidetta valinnut, mutta nyt ajattelen, että hyvä, että tuli ostettua sokkona. Ei tämä todellakaan mikään huono ole! Paksumpaa se olis ehkä saanut olla, mutta se on toisaalta pikkujuttu, jos/kun se kerran näinkin toimii. Konsistenssi on vain oma päähänpinttymäni.

Kuten mainitsin, en ollut aiemmin koko merkistä kuullut yhtään mitään. Mielenkiintoinen ruotsalainen brändi se kuitenkin näkyy olevan, valmistavat 100% vegaanista kosmetiikkaa luonnon antimia hyväksikäyttäen. Ehkäpä kuulemme lisää tästä tuotemerkistä vielä tulevaisuudessa tämänkin blogin kautta.

perjantai 17. joulukuuta 2021

Viimeinen kvartaali

Vitsailen aina töissä, että meidän sidosryhmillemme tulee vuoden loppu ja joulu aina yhtä yllätyksenä, vaikka joulu on joka vuosi samalla paikalla, ja me kaikki tiedämme, mihin vuosi loppuu, eli joulukuuhun. Tarkoitan tällä sitä, että firmoissa eletään kvartaalitaloudessa, joka huonosti istuu tutkimuksen puolelle, mutta silti meillä on sama "paperihässäkkä" vuoden lopussa kuin muillakin yksiköillä.

Olen onneksi siitä rallista nyt säästynyt, kun olen kesälomalla. Ihan jouten ei tässä nyt ole kuitenkaan oltu.

Kuva: Unsplash

Pari viikkoa sitten sain jumboannoksen syklofosfamidia i.v.. Syklofosfamidi on sytostaatti eli solunsalpaaja, jota tällä kertaa käytettiin herättelemään elimistöstäni kantasoluja. Edellisellä kantasolujen keruukerralla käytettiin siihen hommaan vain filgrastiimia (kasvutekijä) pistoksina noin viikon verran ennen keruuta, mutta koska keruun saalis oli aika huono päätettiin nyt yrittää toisella tavalla, eli isommalla annoksella filgrastiimia ja tuolla syklofosfamidilla.

Sain syklofosfamidia kerran kesällä 800 mg, ja nyt annos oli 4k. Kummastakaan en tullut huonovointiseksi (sain tosin molemmilla kerroilla antiemeettiä), itse asiassa se kesäinen i.v. annos ei tuottanut mitään tuntemuksia. Tämä isompi tuotti sellaisen "semikrapulaisen" olon koko viikonlopuksi, eli vähän kuin olisi päätä kivistänyt ja oksettanut, mutta ei oikein sitten kuitenkaan 😒. Tiedätte kai tunteen? Muistoja villistä nuoruudesta...

Filgrastiimi sen sijaan tuottaa näköjään joka kerta helvetillisen päänsäryn. Joillekin se tuottaa koko luuston kipuja, koska tuottaakseen kantasoluja koko luuydin "pullistelee" Minulla on ilmeisimmin kalloluussa luuydintä (sehän häviää normaalisti aikuisiässä), koska tuo päänsärky ilmenee. Muuten se ei tuntunut muissa luissa mitenkään. Ihmettelen.

Joka tapauksessa keräys tehtiin maanantaina ja saalis oli hyvä, ja niin veriarvoista ennen operaatiota voi arvellakin. Istuin noin viitisen tuntia pläräämässä läppäriäni erottelukoneessa letkutettuna ja voilá, saalis oli noin kahteen siirtoon, eli nyt minulla on varastossa kolmen siirron solut. Ei huono!

Keruun jälkeen veriarvot tosin romahtivat niin, että sain yhden pari pussia punasoluja ja pari pussia verihiutaleita. Kiitos niiden luovuttajille! Olo ei tosin Hb:n ja trombosyyttien mataluudesta huolimatta ollut juurikaan tavallista kummempi, mutta pitihän niitä arvoja korjata ennen kuin päästivät sairaalasta kotiin. Taidan olla aika kovapäinen, sillä moni muu kai olisi ollut ihan raato noin kahdeksankympin hemoglobiinilla.


Kantasolujen palautus oli jo sovittu heti joulun jälkeen, mutta se siirtyy nyt, sillä minulla ilmeni pieni iho-ongelma. Mitään infektioita tai rikkinäistä ihoa kun ei saisi olla, sillä se on riski suuremmalle tulehdukselle, sillä palautusprosessin alussa annettava suuriannoksinen melfalaani ajaa immuniteetin ihan nollille.

Uudesta ajankohdasta ei ole tietoa vielä joten homma ja hoito jatkuu entiseen malliin uuteen aikaan saakka. 

Maanantaina jaoin huoneen toisen, muutamaa vuotta nuoremman, mutta eri sairautta potevan naisen kanssa. Kierrolla ei ollutkaan meidän "normaali" hematologimme, vaan vieraileva tähti alakerran polilta. Tämän tyypin vastaanotolla kävinkin jo kesällä. 

Luin netistä päivän uutisia ja kuuntelin hajamielisesti syrjäkorvalla, mitä tämä kovaääninen heppu selitti tälle aralle naiselle hänen sairaudestaan. Lopputulema oli se, että ko. nainen oli kierron jälkeen täysin paniikissa ja itkeskelevä ja oli ymmärtänyt, että hän kuolee nyt tähän. 

Sairaus on tietty parantumaton, mutta ei ko. lääkäri olisi saanut sitä ihan tuohon tylyyn tyyliin selittää. Ei tämän huonekaverin sairaus ollut sellainen, joka ihan heti hengen veisi, joskin kroonisesta sairaudesta oli kyse, eikä ennustekaan mikään huono yleensä tällä sairaudella ole. Hoitojen kanssa on todennäköisesti ihan hyvää elämää vielä paljon jäljellä. Moni syöpä on nykyään tällainen, eikä syöpä todellakaan aina tarkoita kuolemantuomiota "hetipaikalla".

Yritin siinä sitten "suomentaa" lääkärien kapulakieltä ja lohduttaa kämppistä. Hän ei ymmärtänyt esimerkiksi, miten voi olla mahdollista, että lääkkeistä "jotkut arvot menevät ylös ja jotkut alas". Selitin, miten lääkkeet saattavat vaikuttaa labra-arvoihin. Noinniinkuin yleisellä tasolla siis (mainitsin, etten tiennyt hänen saamistaan hoidosta mitään, ja että hänen tulisi ehdottomasti jutella meidän "normaalin" lääkärimme kanssa). Siinä keskustelussa menikin tunti poikineen, tosin enhän minä sen tipan kanssa mihinkään olisi voinut karatakaan. Ehkä hän hiukan rauhoittui. Sanoin, että hoitava lääkärimme varmaan puhuisi mielellään myös naisen pojan kanssa (ainoa lähiomainen), joka myös oli huolissaan, koska äitinsä ei osannut selittää tilannettaan, kun ei itsekään sitä ymmärtänyt, ja oli ymmärtänyt jotkut asiat kierrolla ihan väärin (koska ne esitettiin hyvin tökstöks-tapaan, mikä on hyvin tyypillistä tälle polin lääkärille).

Kun minulta poistettiin CVK-kanyyli, mainitsin myös hoitajille, että meillä oli/on huoneessa pieni "tilanne" päällä kierron jälkeen. He kertoivatkin vakkarilääkärimme palaavan torstaina ja toivottavasti siis huonekaverini on nyt sitten saanut selkokielisemmän selityksen sairaudestaan ja hoidoistaan. 

Suututti kyllä tuollainen töksäyttely, vaikka tiedän, että jotkut eivät osaa sorvata sanomaansa kuulijan vastaanottokyvyn mukaan. Lääkäreiltä jos keneltä voisi odottaa pientä diplomaattisuutta, vaikka vakavasta asiasta onkin kyse. Tai juuri sen takia, että on vakavasta asiasta kyse. Pitäisi myös varmistaa, että viesti menee perille, ja jos potilas panikoi (kuten nyt), ja on ihan poissa raiteiltaan, voisi ottaa jonkun lähiomaisen mukaan keskusteluun heti alkuunsa.

Sain kuitenkin huonekaverini hiukan rauhoittumaan, mutta itkuinen ja hyvin huolestunut ja poissa tolaltaan hän oli lähtööni saakka, ja varmaan vielä sen jälkeenkin. Toivottavasti hoitajat huomioivat asian.

*****
Olen muuten repsahtanut juomaan taas kahvia! Silloin tällöin iltapäivällä, viikonloppuisin aamiaisella - ja sitten salainen paheeni - kylmä latte! En olisi ikinä uskonut, mutta tämä kauramaitolatte maistuu ihan taivaalliselta! Eikä ole maksettu mainos! Kokeilkaas!


Mukavaa alkavaa viikonloppua!

PS: FB-ryhmässämme oli varsin ikävä ilmoitus, että sairaalassa kerran huonekaverinani ollut nainen oli kuollut juuri ennen itsenäisyyspäivää. Hän oli tavatessamme viime kuussa varsin hyväkuntoisen oloinen, mutta kertoi jo silloin, että häneltä oli löytynyt plasmasytoomapesäkkeitä ympäri kroppaa. Eikä kroppa sitten vaan kestänyt hoitoja. Hyvin, hyvin surullista 😢. Näköjään tässä törmää monenlaisiin kohtaloihin.

lauantai 11. joulukuuta 2021

Kuulumisia

 En ole kirjoitellut tänne paljoakaan kuulumisia viime aikoina, ja syynä on ollut eräs sukulainen, joka on joko tahallaan, tai silkkaa tyhmyyttään väärinymmärtänyt monia asioita. 

Äitini ei tiedä tästä sairaudestani mitään, sillä turhapa sitä on on vanhaa ihmistä huolestuttaa tällä asialla - eikä asiassa ole edes mitään huolestumista. En ole kuoleman kielissä, enkä ole ollut edes huonossa kunnossa, sillä olen tehnyt töitä koko ajan, enkä tosiaankaan ole ollut edes millään sairauslomalla. Silti tämä henkilö on ollut todella tahditon ja ajattelematon, ja esim. soitellut äidilleni ja huolestuttanut hänet aivan tarpeettomasti lukemalla joitakin osia blogistani ja kehoittamalla äitini soittamaan minulle "koska olen sairaalassa". No olin sairaalassa käymässä, ja äitini soitti minulle kauhuissaan, kun olin jo kotona ja ottamassa osaa erääseen koulutukseen. Vastasin tietysti, vaikka olimme sopineet, ettei hän soita minulle työpäivieni aikana, koska luulin, että jotakin on tapahtunut, kun hän soittaa noin merkilliseen aikaan.

Kimpaannuin koko jutusta. Tämä henkilö, joka katsoi asiakseen levitellä asioitani, pysyköön jatkossa poissa blogistani, älköönkä sekaantuko yksityisasioihini. Luulisi aikuisesta ihmisestä löytyvän sen verran älyä ja tilannetajua, että hän tajuaisi, että kerron kyllä äidilleni asiasta, jos se on tarpeen. Nyt sille ei ole tarvetta, koska en ole kuoleman kielissä, enkä edes huonossa kunnossa. Menköön tämä nyt hänen ajattelemattomaan päähänsä. Eli rautalangasta, että ko. henkilö varmasti nyt ymmärtäisi: Lopeta minun asioitteni raportointi äidilleni, osaan kyllä itse kertoa, jos on tarpeen (eikä se ole mitenkään hänen asiansa raportoida minun asioita äidilleni). Tuo hipoo jo ilkeyttä hätäännyttää vanha ihminen. Eikä ole mitenkään tarpeen äidin kautta lähetellä minulle viestiä, että ottaisin yhteyttä, jos tarvitsen apua jossakin asiassa. Hirveää itsetehostuksen tarvetta tämäkin sinulta, en todellakaan tarvitse SINUN apuasi (enkä juuri kenenkään muunkaan), ja miksi juoksisin SINULTA apua pyytämäänkään, emmehän ole olleet tekemisissä vuosikymmeniin tai oikeastaan koko aikuisiän aikana. Toivottavasti tämä nyt tulee täysin ymmärretyksi. 

*****

Täällä asiat etenevät hyvään malliin. Havahduin siihen, että on jo joulukuu pitkällä ja pitäisi miettiä paluuta Irlantiin. Tai ainakin saattaa se mietinnän asteelle, sillä eihän meillä edes ole toimisto auki vielä, vaan sinne pääsee vain erikoisluvalla. Joten mitä minä vielä siellä tekisinkään, ainakaan vielä alkuvuodesta. Muuten voin sanoa, että minulla alkoi kesäloma, sillä jo syksymmällä hoksasin, että koko vuoden lomat ovat pitämättä, ja nyt ne sitten irlantilaisittain on pakko pitää ennen vuodenvaihdetta, sillä muuten menetän ne päivät.

Sairaus on hyvällä mallilla, ja olen nyt ollut lomalla sairaalastakin, koska lääketiputuksia ei ole, veriarvot ovat loistavat, mutta menen huomenna takaisin sinne, koska maanantaina kerätään vielä hiukan lisää kantasoluja. Ensimmäisellä kerralla saatiin pettymyksekseni nippanappa yhtä siirtoa varten. Tosin hematologi sanoi, että siitäkin saa olla onnellinen, sillä joiltain asiakkailta ei saada kuin "vettä pussiin", eli ei ollenkaan mitään. Tavoite olisi saada soluja niin moneen siirtoon kuin mahdollista, sillä tämä on krooninen sairaus, joka todennäköisesti uusii, ja sitten olisi siirtosolut jo valmiina labrassa nestemäisen typpeen säilöttynä.

Tällä kertaa olen pistellyt itseeni viikon verran päivittäin suorastaan hevoskuurin filgrastiimia, kasvutekijää, joka herättelee kantasolut. Lisäksi sain viikko sitten todella suuren annoksen syklofosfamidi-sytostaattia, jonka pitäisi myös herätellä kantasoluja. Kumma kyllä en voinut pahoin siitäkään annoksesta (kesällä ehdin saada yhden paljon pienemmän annoksen, eikä sekään tuntunut missään), paitsi että tiputusta seuraavana viikonloppuna oli hiukan krapulaiselta vaikuttava olo.

Filgrastiimi saa joillain luuston hirveän kipeäksi, koska se saa luuytimen pullistelemaan, eikä siihen auta mikään kipulääke juurikaan. Minulla ainoa oire on päänsärky, joka johtuu varmaan siitä, että kallossani on luuydintä. Yleensä luuydin häviää kallosta aikuisiässä, mutta minulle sitä on näköjään jäänyt ja sen pullistelu aiheuttaa päänsärkyä. Eipä siinä mitään sen kummempia. 

Sain yllättäen ajan kantasolujen palautukseen heti joulunpyhien jälkeen, eli 27.12. Oikein hyvä, että saadaan se asia pois päiväjärjestyksestä! Sen jälkeen pitää vaan saada kaikki rokotukset kuntoon, sillä siinä rytäkässä menevät kaikki lapsenakin saadut rokotukset nollille.

Toisinsanoen siis tämän sairauden suhteen nyt ei ole niin kauheasti uutisia tällä kertaa...  Jaa niin! Tuosta biologisesta lääkityksestä minulla on mennyt makuaisti aika hyvin. Sitten taas toisaalta hajuaisti, mikä minulla on aina ollut huono, on herkistynyt todella paljon. Eilen mies nassutti lakupötköä varsin kaukana minusta, mutta kykenin jopa haistamaan, mitä hän syö! Ihmeellistä. Luulisi, että maku ja haju ovat kytköksissä, mutta näköjään ei...

*****

Kohta olisi joulukin. Tilasin osan jouluruokia Feelia-kaupasta, josta olen tilannut aiemminkin ruokaa. Ei ole maksettu mainos, mutta heidän ruokansa ovat puolivalmisteita, joilla on hyvä säilyvyys, koska ne on pakattu vakuumiin. Otin joulun laatikot ja jotakin muuta, kuten rosolliaineksia ja marinoituja kasviksia. Ruoat ovat ihan hyviä, varsinkin, kun lisää itse hiukan mausteita (ja kermaa) valmistaessa. Ainoastaan heidän pinaattikeittonsa on ollut iso pettymys ja suorastaan kamalaa. Muut keitot ovat hyviä, ja ne on miltei kaikki meillä kokeiltu syksyn mittaan.

Joululahjatkin on kaikki ostettu verkkokaupoista. Meillä on ollut tavan mukaan töissä superkiire, kuten aina syksyisin, joten on ihan kätevää, että kaikki saa hankittua ellei nyt ihan ovelle kannettuna niin ainakin noutopisteeseen, joita meillä on kaksi tässä ihan naapurustossa.

Muuten joulu kai taas vietetään MsTeams-jouluna, koska kaksi "bonuslapsistani" on yleislääkäreitä, ja heille (kuten meille muillekin) lähikontaktien välttäminen koronan takia on tärkeää. Menihän se viime joulukin Teamsin kautta, eikä siinä mitään. Jos ei koronaa olisi, olisi koko lapsi- ja lapsenlapsikatras täällä syömässä jouluaattona, joten näin on vähemmän vaivaa ja tiskaamista (joo, onhan täällä kyllä tietenkin tiskikone, mutta hienoimpia posliineja, kristallilaseja ja hopeisia aterimia ei voi sinne laittaa).

Mukavaa viikonvaihdetta vaan kaikille! Nyt kun sain tuon postauksen alussa olevan asian puserrettua itsestäni ulos, niin voin varmaan päivittää tänne useammin asioitani, uskoen, että kukaan ei pahoita enää äitini mieltä. Täytyyhän tuon asian mennä tyhmemmänkin päähän.

keskiviikko 1. joulukuuta 2021

Laiskottelijan ihonhoitoa

Tuli mieleen eräästä kommentista tuohon mansikkakuorintanaamiopostaukseeni, että en ole minäkään aina kovin motivoitunut hoitamaan ihoani. Tosin nyt tuo kortisoni on tehnyt tilanteen niin hankalaksi, että hiukan on pitänyt asiaan paneutua.

Kaikista työläintä on käyttää eri tuotteita kasvoille, kun toivoisi tulevansa toimeen vain yhdellä. Toistaiseksi kuitenkin tarvitsen jotakin kuivattamatonta, jolla puhdistaa meikinrippeet, ja sitten jotakin kosteuttavaa sen jälkeen. Mitä vanhemmaksi tulen, sen seerumimaisempia ja vesipitoisia tuotteita käytän, tosin niiden päälle joudun laittamaan jotakin voidemaisempaakin, haihtumisen estämiseksi. Nyt keksin tällaisen suihkutettavan ja hyvin kosteuttavan tuotteen.




Jowae on ollut tähän saakka ainakin minulle tuiki tuntematon merkki. Nyt ostin pari tuotetta kokeiltavaksi ja toinen on tämä suihkepullollinen kosteuttavaa "vettä".

Vettä se ei itse asiassa ole, vaan voisi sanoa, että se on öljy vedessä - emulsio. Hyvin ohutta, mutta silti hyvin kosteuttavaa, ja mikä parasta, sitä voi kerrostaa tarpeen mukaan.

Jowae Hydrating Water Mist on hienojakoinen, suihkemuodossa oleva kosteuttaja, joka sisältää mm. glyseriiniä, kosteuttavia sokereita antioksidanttista lumifenolia (tästä ei paljoa löytynyt tietoa, mutta se on jonkinlainen mehikasvista - INCIn mukaan kattomehitähti - saatava antioksidantti) ja japanilaisesta kirsikankukasta tehtyä vettä (uutetta), joka ilmeisimmin tekee suihkeeseen varsin vahvan (kirsikankukkien)  tuoksunkin. Minusta tämä on varsin kiva kukkaistuoksu, joka tosin kaikkien luonnollisten tuoksujen tavoin häipyy nopeasti. Suihke on 90%:sti luonnollisista aineista tehty.

Tämä hienojakoinen suihke on todella riittoisaa! Olen käyttänyt nyt samaa pullollista jo pari kuukautta, suihkutellen sitä kasvoille myös kesken työpäivän. Hyvin tuntuu toimivan myös aamuin illoin suihkauteltuna. Tällöin kerrostelen sitä antaen aina edellisen kerroksen imeytyä. Iho tuntuu hyvin kosteutetulta tämän jälkeen.

Jowae on ranskalais-korealainen kosmetiikkasarja, jonka tuotteet on kehitetty etenkin herkälle iholle. Ranskalaiset tosin tässäkin suhteessa pitävät tuoksuista kosmetiikassa, eivätkä ole niin herkkiä niiden suhteen kuin suomalaiset.

Jowaeta saa monista apteekeista, mm. Yliopiston apteekista.