keskiviikko 19. elokuuta 2026

Proteiinit, aminohapot ja peptidit ihonhoidossa

Äkkiseltään voisi ajatella, että nämähän ovat sama asia – mutta ei aivan. Proteiinit ja niiden pienemmät rakennuspalikat (peptidit ja aminohapot) ovat elintärkeitä ihon rakenteelle. Voiteissa olevat kokonaiset proteiinit ovat liian suuria tunkeutuakseen syvälle ihoon, joten ihonhoidossa käytetään yleensä pieniä peptidejä tai aminohappoja kosteuden sitomiseen, ihon pinnan tasoittamiseen ja ihon kiinteän näköisen ulkonäön edistämiseen.

Pdeptideistä olenkin kirjoitellut aiemmin oman postauksensa, ja se on luettavissa täällä. Joten keskitytäänpä tässä nyt sitten lähinnä proteiineihin ja aminohappoihin vs. peptidit.

Kylläähän proteiineista pon puhuttu jo kauan, eikä tarvitse mennä kauemmaksi kuin ruokakauppaan, kun proteiinipitoisia juomia, vanukkaita yms. on tarjolla pilvin pimein.

Vaikka tämä lihaksia rakentava makroravintoaine on jo pitkään ollut vakiintunut osa ravitsemusmaailmaa, se on nyt näköjään tehnyt tuloaan myös kauneusrutiineihin. Ei ruoan kautta, vaan ihonhoitotuotteiden avulla, jotka lupaavat tehdä juuri sitä, mihin proteiini on tarkoitettu, eli korjaamaan ja vahvistamaan ihoa. Törmäsin netissä termiin "proteinmaxxing".

Photo by Sunny Ng on Unsplash

Mutta mitä tämä pitää sisälllään?

Ensinnäkin on syytä huomata, että termi ”proteinmaxxing” on kyllä todellakin markkinointitermi eikä mikään tieteellinen käsite. Ihossa on tietenkin runsaasti rakenneproteiineja, kuten kollageenia, elastiinia ja keratiinia, joten ajatus kuulostaa kyllä aika höpöhöpöltä. Proteiinin lisääminen ihon pinnalle ei  automaattisesti tarkoita, että proteiinia olisi enemmän ihon sisällä.

Tärkeää on itse asiassa ainesosan laatu, molekyylikoko, koostumus, stabiilisuus sekä se, pääseekö se oikeasti siihen kohteeseen, jossa sen on tarkoitus vaikuttaa. Todellinen tieteellinen peruste on tietenkin pikemminkin peptideissä, jotka ovat proteiinien osasia. Mutta niistähän tässä ei pitänyt kirjoittaa.

Proteiinit ovat suurempia kuin peptidit tai aminohapot ja ne toimivat ihon pinnalla hoitavina tai kalvon muodostajina

Ihan ensimmäisenä täytyy muistuttaa, että peptidit, aminohapot ja esimerkiksi kollageeni eivät ole samaa proteiinia. Vaikka aminohapit ovat peptidien tapaan proteiinien rakennusaineita, niillä on oma roolinsa ihon luonnollisen kosteustekijän osana, joten ne vaikuttavat ihon suojakerrosta tukevasti. Peptideillä taas on omat roolinsa.

Kollageenin kohdalla asia on mutkallisempi, koska paikallisesti iholla käytetty kollageeni ei aivan korvaa dermiksessa menetettyä kollageenia. Kollageeni on erittäin suuri proteiini. Iholle levitettävä kollageeni ei yksinkertaisesti tunkeudu dermikseen ja eikä se korvaa ikääntymisen myötä menetettyä kollageenia. Se voi kuitenkin toimia erinomaisena kosteuttavana ja kalvonmuodostavana ainesosana. Hydrolysoitu kollageeni sisältää pienempiä fragmentteja, älä usko väitteitä siitä, että voide voisi rakentaa uudelleen dermiksen kollageenia. Sitä ei tule tapahtumaan.

Lisäksi on keratiini-, silkki- ja riisiproteiineja, joita – etenkin hydrolysoituina – käytetään ensisijaisesti ihon pinnan hoitamiseen, kosteuttamiseen ja siloittamiseen sen sijaan, että ne uudistaisivat ihoa syvemmällä tasolla. Ne voivat saada ihon pinnan tuntumaan sileämmältä ja vähentää kosteuden menetystä, mutta näillä kliiniset todisteet merkittävästä ihon uudistumisesta ovat aika heikot.

Photo by Mariia Shalabaieva on Unsplash

Voivatko proteiinit kiinteyttää ihoa?

Kyllä ja ei – ja tämä riippuu suuresti siitä, mitä ”proteiinilla” tarkoitetaan. Aminohapot, hydrolysoidut proteiinit ja tietyt peptidit voivat parantaa ihon kosteustasapainoa ja tukea ihon suojakerrosta – mutta eri mekanismeilla. Paremmin kosteutettu iho näyttää automaattisesti sileämmältä, pulleammalta ja väliaikaisesti joustavammalta.

Tietyt bioaktiiviset peptidit voivat myös vaikuttaa fibroblastien toimintaan ja kollageeniin liittyviin prosesseihin, ja laboratorio- sekä joitakin kliinisiä tutkimustuloksia tukee valittujen peptidien vaikutuksia. Näitä tuloksia ei kuitenkaan voida yleistää koskemaan kaikkia peptidejä sisältäviä tuotteita.

Juuri tässä kuluttajien on oltava kriittisiä. Kollageenivoide ei toimi samalla tavalla kuin kollageenisignaloiva peptidi. Ensimmäinen vaikuttaa pääasiassa ihon pinnalla; jälkimmäinen voi puolestaan olla vuorovaikutuksessa kollageenin tuotantoon liittyvien solutason reittien kanssa. Peptidin ei aina tarvitse tunkeutua syvälle ihoon, jotta sillä olisi biologinen vaikutus.

Paikallisesti voiteiden sun muiden topikaalistesti käytettävien tuotteiden sisältämä kollageeni voi vain lisätä ja sitoa ihoon kosteutta tekemällä siihen suojakalvon ja sikäli tasoittaa ihon pintaa pehmentämällä hienoja juonteita.

Mikä saattaa todella toimia?

Kaikista proteiinipohjaisista ainesosista tietyt bioaktiiviset peptidit ovat luultavasti tieteellisesti vakuuttavimpia. Mutta tässäkin asiassa yksityiskohdat ratkaisevat. Eri peptidit toimivat eri tavoin – niillä on erilaiset vaikutusmekanismit, pitoisuudet, annostelumenetelmät ja näyttötaso. Yhden peptidin kliinisiä tuloksia ei voi käyttää toisen peptidin markkinointiin.

Proteiinipohjaiset ainesosat voivat olla hyödyllisiä erityisesti kuivalle tai kuivuneelle iholle, ja nimenomaan ihon suojakerroksen vahvistamiseen sekä tiettyjen peptidien osalta ihon ikääntymisen hidastamiseen. 

On hyvä erottaa tuotteen ainesosaluettelossa proteiinit (kosteuden sitojat, kalvonmuodostajat), peptidit (ihonhoidon viesti- ja rakennusaineet) ja aminohapot (ihon normaaliin kosteustekijän osat), sillä näillä kaikilla on hieman erilainen rooli.

Mitä tulee sitten "proteinmaxxingiin" hiusten hoidossa, siitäkin ja sen riskeistä olen kirjoittanut aiemmin täällä

maanantai 17. elokuuta 2026

Höyrylaivoja Aurajoen rantamilla

Turun Forum Marinumissa oli viikonloppuna Meri tulee Turkuun! – tapahtuma, jossa oli näytillä tällä kertaa höyrylaivoja. 


Satamajäänsärkijä S/S Turso valmistui sodan aikana tammikuussa vuonna 1944, ja menetettiin sotakorvauksena Neuvostoliitolle jo helmikuussa vuonna 1945. Suomeen alus palasi 2004, ja aluksen entisöinti on saatu yli 10 vuoden vuoden työn jälkeen valmiiksi. Etualalla yksi Turun erikoisuuksista, vuokrattava piknikvene LÅNA. Näitä sähkökäyttöisiä piknikveneitä on Turussa neljä kappaletta, ja voit lukea niistä lisää ja tehdä varauksen täällä.
S/S Lokilla on varsinainen tarina. Alus on ehtinyt olla uponneenakin. Alus palasi upeassa kunnossa liikenteeseen 2014, ja on sittemmin ajellut ulkomaita myöten, kotisatamanaan Helsinki. Lue Lokin tartina täältä.

S/Y Anya on tässä kotisatamassaan Turussa. 
Luokka: D
Kotivaltio: Suomi
Valmistusvuosi: 1998
Takila: Bm Sloop
Korkeus: 26.64 m
Pituus: 24.45 m
Purjehdusoppilaita aluksella: 5
Miehistön määrä: 5

Vanhat Wärtsilän nosturit on hauskasti jätetty Aurajoen rantaan. Tässä nosturin alla on ravintola Nobi, jota voin ruoan puolesta suositella lämpimästi. Näkymätkin ovat hyvät lasiterassilta.

Forum Marinumin. edustan punavalkoinen sektoriloisto.



Hinaaja Vetäjä V on myös Forum Marinumin rannassa kotisatamassaan. Lue täältä siitä lisää. Laiturin toisella puolella on pikkuruinen höyryalus Lalli.




S/S Kirvesniemi, entiseltä nimeltään Lempi, on historiallinen suomalainen höyryvene, eli höyrysluuppi. Sen tarkkaa valmistumisvuotta ei tiedetä, mutta sen arvioidaan olevan peräisin 1800-luvun lopulta (usein mainitaan vuosi 1881). Lue täältä siitä lisää.



Torpedoja ja merimiinoja.


Forum Marinumin edessä ovat myös tykkivene Karjala ja miinalaiva Keihässalmi. Taaempana laivahostelli Bore, entinen Kristina Regina.


Tervan polttoa ja veneenvalmistusta.

Lasten leikkipaikan miniföri ja pieni laiva.

...ja tietenkin se suurin ja kaunein, eli Suomen Joutsen.

lauantai 15. elokuuta 2026

Taiteiden Yö 2026 Turun Taidemuseossa

Turun Taidemuseossa oli eilen Eggert Péturssonin Millefleurs-näyttely, joka olikin aika upea. Näyttely on siellä aina 13.9. saakka, kannattaa käydä katsomassa!

Islantilaisen Eggert Péturssonin taiteen ytimessä on arktinen kasvisto. Tuliperäisen maiseman ja flooran syvällinen tuntemus luo perustan taiteilijan fantastisille sommitelmille, joissa maanläheisyys, kasvitieteellinen täsmällisyys ja mielikuvitus kietoutuvat erottamattomasti yhteen. Tundran sitkeiden kukkien, sammaleen ja jäkälän mittakaavaan mukautuen Pétursson maalaa eteemme kokonaisen universumin.









Olimme opastetulla kierroksella.






Bongaatko taulusta siihen piilotetun Muumipeikon? Kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi.


Oman lisänsä kekkereihin toi livejazzbändi. Helsingissä asuva islantilaiskitaristi Sigurdur Rögnvaldsson toi huippukvartettinsa Turun Taiteiden yöhön. Yhtyeen ohjelmisto koostuu Rögnvaldssonin sävellyksistä hänen Lúna-albumiltaan (2023) sekä hänen Dark Forest -yhtyeensä repertuaarista. Kvartetin musiikki liikkuu lyyrisen ilmaisun ja vapaan improvisaation rajapinnoilla, ja sen pohjoismainen kaiho, intensiivinen vuorovaikutus ja avara tunnelma kutsuvat kuulijan syvälle äänen ja hetkessä syntyvän yhteyden maailmaan. Yhteistyössä Jazz City Turku. Yleensä en ole jazzin ystävä, mutta näillä meno oli mahtavaa, kuten filkasta voi kuulla! Improvisaatiotakin oli ilmassa. Livejazzia saa kulla vielä kahtena torstaina samassa paikassa vaikka viinilasillisen ääressä.


Terassilla nähtiin myös tanssiesitys. Figure Lunaire on ensiesityksensä Taiteiden yönä saanut paikkasidonnainen soolotanssiteos, jossa ihmiskeho näyttäytyy hetkellisesti monumenttina, ilmestyksenä ja liikkeessä olevana veistoksena. Tyhjälle jalustalle asettuva tanssija käy vuoropuhelua ympäröivän kaupunkitilan kanssa. 

Tanssi: Jattamarie Rauhaluoto
Koreografia ja puvustus: Favela Vera Ortiz
Kiitos:  Taide-ja Kulttuurivirasto

Tämä tanssija muuten tekee päivätyötään Finnairin lentoemäntänä, seuraan hänen Fb-kanavaansa.

Oli kyllä ihan huippuhauska ilta!

keskiviikko 12. elokuuta 2026

Astaksantiini, ruokavalio ja auringonvalon sietokyky

Olen jo pari kuukautta syönyt astaksantiinipapseleita sekä porkkanaa, ja saanut niillä ihooni hämmästyttävän kauniin rusketuksen. Ihan ilman aurinkoa.

Astaksantiini toimii sisäisenä, ravinnosta saatavana suojana auringolta. Neutraloimalla UV-säteilyn aiheuttamia vapaita radikaaleja se auttaa vähentämään auringonpolttamia, ihon tulehdusta ja kollageenin menetystä. Vaikka se rakentaa vastustuskykyä sisältäpäin, se ei kuitenkaan estä UV-säteitä ja sitä tulisi aina käyttää yhdessä paikallisesti iholla käytettävän aurinkosuojavoiteen kanssa.

Astaksantiini on luonnossa esiintyvä karotenoidia, jota joskus kuvataan "sisäiseksi aurinkosuojaksi" ja luonnolliseksi suojaksi valoikääntymistä vastaan.

Tämä ilmaus on sinänsä hyvä, mutta ei täysin tarkka. Astaksantiini ei estä UV-säteilyä samalla tavalla kuin aurinkosuoja. Sen sijaan jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että se voi auttaa kehoa sietämään paremmin auringonvalon aiheuttamaa oksidatiivista stressiä.

Mitä on astaksantiini?

Astaksantiini on punainen karotenoidipigmentti, jota tuottavat mikrolevät, erityisesti Haematococcus pluvialis.

Se aiheuttaa lohen, katkaravun, krillin tai flamingojen vaaleanpunaisesta tai punertavan värin. Nämä eläimet keräävät yhdistettä ruokavalionsa kautta.

Toisin kuin monet antioksidantit, astaksantiinilla on ainutlaatuinen molekyylirakenne, jonka ansiosta se voi läpäistä solukalvoja ja suojata sekä solujen sisä- että ulkokerroksia oksidatiiviselta stressiltä. Tämä on erityisen tärkeää kudoksille, jotka altistuvat ympäristöstressin aiheuttajille, kuten:

- iholle, joka altistuu ultraviolettisäteilylle

- silmille, jotka altistuvat siniselle valolle ja auringonvalolle

- soluille, jotka altistuvat tulehdukselle ja oksidatiiviselle stressille

Koska auringonvalo laukaisee oksidatiivisia prosesseja ihosoluissa, tutkijat ovat selvittäneet, voisiko astaksantiini auttaa tukemaan ihon luonnollista vastustuskykyä auringonvalolle.

Astaksantiini ja ihon suoja auringonvalolta

Lisääntynyt vastustuskyky UV-säteilyn aiheuttamille ihovaurioille

Jotkut ihmisillä tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että astaksantiinilisä voi lisätä ihon auringonsietokykyä, eli käytännössä tämä tarkoittaa, että iho saattaa sietää hieman enemmän auringonvaloa ennen palamista. Eli toisinsanoen iho kestää paremmin sitä UV-säteilyn määrää, joka tarvitaan näkyvän ihon punoituksen ja valoikääntymisen aiheuttamiseksi.

Ehdotettu mekanismi on oksidatiivisten vaurioiden väheneminen ihosoluissa, jotka altistuvat ultraviolettisäteilylle. Laboratoriotutkimukset osoittavat, että astaksantiini voi merkittävästi vähentää UV-altistuksen tuottamia reaktiivisia happilajeja (ROS), jotka ovat yksi ihon tulehduksen ja ikääntymisen keskeisistä tekijöistä.

Ihon kosteus ja ihon suojakerros

Auringolle altistuminen ei ainoastaan ​​aiheuta auringonpolttamaa. Se vaikuttaa myös ihon suojakerrokseen ja sen nesteytykseen.

Satunnaistettujen ihmiskokeiden meta-analyysi osoitti, että astaksantiinin nauttiminen lisäravinteena paransi ihon kosteutta ja elastisuutta lumelääkkeeseen verrattuna, mikä viittaa ihon suojakerrosta suojaavaan vaikutukseen.

Eläinkokeet ovat myös osoittaneet parannuksia:

- ihon vedenpidätyskyvyssä

- elastisuudessa

- dermiksen rakenneproteiineissa

ravinnosta saatavan astaksantiinin nauttimisen jälkeen.

Nämä havainnot viittaavat siihen, että yhdiste voi tukea ihon terveyttä ympäristörasituksessa, mukaan lukien UV-altistus.

Astaksantiini ja altistuminen siniselle valolle

Auringonvalo ei ole ainoa nykyaikainen valostressin aiheuttaja. Ihmiset viettävät nykyään valtavasti aikaa katsellen näyttöjä, jotka lähettävät runsaasti energiaa tuottavaa sinistä valoa, mikä voi osaltaan aiheuttaa silmien rasitusta digitaalisessa maailmassa. Tätä on tosin herätty tutkimaan vasta viime vuosina.

Astaksantiini näyttää kertyvän silmäkudoksiin ja voi auttaa suojaamaan silmiä oksidatiiviselta stressiltä. Tutkimukset viittaavat mahdollisiin hyötyihin, kuten:

- vähentynyt digitaalinen silmien väsymys

- parantunut verenkierto silmässä

- parantunut tarkennuskyky joissakin tutkimuksissa

Näiden vaikutusten uskotaan tapahtuvan silmäkudosten antioksidanttisten ja tulehdusta estävien mekanismien kautta. Ihmisille, jotka altistuvat päivittäin paljon tietokoneiden ja muitten elektronisten laitteitten näytöille, astaksantiinista keskustellaan yhä enemmän ravitsemuksellisena tukistrategiana silmien terveydelle.

Astaksantiinin turvallisuus: Mitä tutkimus kertoo?

Yksi syy siihen, miksi astaksantiini on herättänyt huomiota kokonaisvaltaisen terveyden ja biohakkeroinnin yhteisöissä, on sen vahva turvallisuusprofiili. Kliiniset tutkimukset ja sääntelyyn liittyvät arvioinnit osoittavat johdonmukaisesti, että luonnollinen astaksantiini on hyvin siedetty ihmisillä.

Kliinisten ja prekliinisten tutkimusten katsauksissa ei ole raportoitu merkittävää toksisuutta tai maksavaurioita edes säännöllisen lisäravinteiden käytön yhteydessä. Sääntelyyn perustuvissa arvioinneissa päädytään siihen, että ravintolisissä yleisesti käytetyt päivittäiset annokset (noin 4–12 mg päivässä) eivät aiheuta turvallisuusongelmia aikuisille.

Ainoa toisinaan raportoitu vähäinen vaikutus suuremmilla annoksilla on ulosteen punertava sävy, jonka aiheuttaa itse pigmentti. Tutkijat kuitenkin huomaavat tärkeän eron. Myös iho voi värjääntyä.

Luonnollisella astaksantiinilla on vahvaa turvallisuusnäyttöä, kun taas synteettisillä muodoilla on paljon vähemmän ihmisillä tehtyjä tutkimuksia.

Tästä syystä useimmat asiantuntijat suosittelevat mikrolevistä peräisin olevia astaksantiinilisiä.

Astaksantiini ei korvaa auringonsäteilyyn sopeutumista

Vaikka astaksantiinia markkinoidaan joskus "luonnon aurinkovoiteena", tämä kuvaus voi olla harhaanjohtava. Se ei estä ultraviolettisäteilyä.

Ihosi saa edelleen saman auringonvalon. Sen sijaan astaksantiini näyttää tukevan kehon sisäistä antioksidanttipuolustusta, mikä voi vähentää UV-altistuksen aiheuttamaa oksidatiivista stressiä. Tämä tarkoittaa, että terveellisen auringolle altistumisen perusperiaatteet pätevät edelleen ja iholla käytettävä aurinkosuoja puoltaa edelleen paikkaansa.

Iho tarvitsee aikaa sopeutuakseen auringonvaloon

Ihmiset viettivät historiallisesti paljon enemmän aikaa ulkona, minkä ansiosta iho ehti vähitellen sopeutua kausiluonteiseen auringonvaloon. Nykyaikaiset sisäelämäntavat tarkoittavat usein, että ihmiset kohtaavat voimakasta aurinkoa äkillisesti ja satunnaisesti, mikä lisää palovammariskiä.

Asteittainen altistuminen on avainasemassa. Auringonpolttamien välttäminen on edelleen yksi tärkeimmistä tekijöistä ihon terveyden suojelemisessa.

Ruokavalio ja auringonvalon sietokyky

Usein auringonvalon sietokykyyn vaikuttava tekijä on ruokavalion rasvan koostumus.

Jotkut tutkijat ja lääkärit ovat olettaneet, että runsas monityydyttymättömiä omega-6-rasvoja sisältävien teollisten siemenöljyjen saanti voi lisätä alttiutta oksidatiivisille vaurioille ja ihosyövälle UV-säteilyn seurauksena. Vuoden 1988 eläinkokeessa voitiin jo osoittaa dramaattinen vaikutus, kun taas toinen ihmiskoe osoittaa myös merkittävän geneettisen tekijän rasvahapposuhteessa.

Nämä rasvat voivat kerääntyä ihosolujen kalvoihin ja ovat alttiimpia hapettumiselle ultraviolettivalolle altistettuina. Vaikka tätä hypoteesia tutkitaan edelleen aktiivisesti, monet aineenvaihdunnan terveydestä kiinnostuneet ihmiset päättävät vähentää pitkälle prosessoituja siemenöljyjä ja korostaa stabiilimpia rasvoja tai omega-3-pitoisia lähteitä, kuten:

- ekstra-neitsytoliiviöljy

- maitorasvat

- eläinrasvat, kuten tali

- kookosöljy

- kala ja kalaöljy (epävakaa, mutta hyvä omega-3:6-suhde)

Näistä maito-, eläinrasvat (poislukien kalaperäiset) sekä kookosöljy ovat ns. kovia rasvoja, joiden runsas käyttö nostaa haitallista LDL-kolesterolia (lue lisää kolesterolista ja sen alentamisesta aiemmasta postauksestani täältä).

Pelkkä ruokavalio ei määrää auringonvalon sietokykyä, mutta ravitsemukselliset tekijät ovat todennäköisesti tärkeässä roolissa. Astaksantiini voi edustaa toista ravitsemuksellista tukea.

Aurinkosuojan uudelleenajattelu: Miksi ihmiset etsivät vaihtoehtoja

Aurinkovoidetta tai peittäviä vaatteita suositellaan edelleen laajalti ensisijaisena suojana auringolle altistumista vastaan. Yleinen kiinnostus vaihtoehtoja kohtaan on kuitenkin kasvanut viime vuosina.

Usein mainittuihin huolenaiheisiin kuuluvat:

- kyseenalaisten kemiallisten ainesosien imeytyminen ihoon

- ympäristövaikutukset meriekosysteemeihin

- joidenkin yhdisteiden mahdollinen hormonaalinen aktiivisuus

- riippuvuus aurinkosuojasta, vaikka altistuisi edelleen korkealle UV-säteilylle

Tämän vuoksi monet ihmiset tutkivat lisästrategioita turvallisen auringolle altistumisen varmistamiseksi, kuten:

- asteittainen auringolle sopeutuminen

- ravitsemuksellinen tuki (mukaan lukien antioksidantit)

- varjon etsiminen UV-säteilyn huipputunteina

- suojavaatteiden käyttö

Suojavaatteet ja varjo ovat vanhimpia ja turvallisimpia aurinkosuojakeinoja, joita on käytetty eri kulttuureissa ympäri maailmaa kauan ennen nykyaikaisten aurinkovoiteiden olemassaoloa. Asteittaista auringolle sopeuttamiste ei suositella, ja ravitsemuksellinen tuki on vielä tutkimuksen alla oleva asia.

Muuta astaksantiiniin mahdollisesti liittyvää

Liikunnan jälkeinen palautuminen

Vuonna 2025 tehdyssä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa havaittiin, että astaksantiinin lisäravinteet vähensivät liikunnan aiheuttaman oksidatiivisen stressin ja lihasvaurioiden merkkejä intensiivisen pyöräilyn jälkeen.

Sydän- ja verisuonitautien merkit

Jotkut meta-analyysit viittaavat HDL-kolesterolin ja triglyseridien paranemiseen, kun astaksantiinilisää otetaan 6–20 mg päivässä.

Aivot ja kognitiivinen terveys

Koska astaksantiini voi ylittää veri-aivoesteen, tutkijat selvittävät sen mahdollista roolia hermoston suojauksessa, vaikka kliinistä tutkimusta tarvitaan lisää.

Mutta näistä siis vaaditaan lisää tutkimusta.

Kuinka paljon astaksantiinia tulisi ottaa?

Useimmissa ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa käytetään annoksia, jotka ovat 4–12 mg päivässä.

Astaksantiini on rasvaliukoinen, joten se tulisi ottaa ravintorasvaa sisältävien aterioiden kanssa optimaalisen imeytymisen saavuttamiseksi. Hyödyt näkyvät yleensä vähitellen 4–8 viikon aikana karotenoidien kertyessä kudoksiin.

Kaunis rusketus tällä ja porkkanoilla tulee, mutta kannattaa huomata, että rusotus koskee myös kämmeniä ja jalanpohjia. Kuvassa ranteeni ja osa kyynärvartta. Jos homman haluaa hoitaa porkkanalla, täällä on luettavissa aiempi postaukseni siitä hommasta.