Porkkanakuuri talvenkalpealle iholle

Äitini aina kertoo juttua omituisista ruokamieltymyksistäni kun olin pieni. En olisi kuulemma suostunut syömään paljoa muuta kuin porkkanaa ja punajuuria. Tuloksena olikin sitten varsin kellervä iho varsinkin noitten porkkanoitten takia ja kuulemma oli sitten konsultoitu jopa lääkäriä siitä, että onko tuollainen määrä porkkanaa edes terveellistä minun ikäiselleni muksulle. Kuulemma asia oli OK ja porkkanansyönti jatkui ennallaan.

Photo by David Holifield on Unsplash

Porkkanoitahan minulla on aina jääkaapissa. Tuli vaan mieleen, että pitäisiköhän ottaa pieni tehostettu porkkanakuuri talvenkalpealle iholle?

Saksan Glamour-lehdessä osuikin silmiin artikkeli aiheesta. Referoin sitä hiukan tähän.

Jutun kirjoittanut toimittaja kertoo, että pieni rusketus saa hänet heti hyvälle tuulelle, koska se takaa kauniin hehkun kasvoille, jotka normaalisti ovat talvella ja lumen valkoiset. Hänellä ei ollut minkäänlaista luonnollista rusketusta ihossaan. Hän ei myöskään halunnut käyttäää itseruskettavia tuotteita tai solariumia, koska itseruskettavissa aineissa on kaikenlaisia kemikaaleja ja kaikihan tietävät myös UV-säteiden vaarat.

Toimittaja oli kuullut porkkanoiden vaikutuksesta ihoon, mutta halusi ennen kokeilun aloittamista keskustella ihotautilääkärin kanssa siitä, onko tämä ajatus järkevä. Ihotautilääkäri vahvisti, että kyllä, porkkanat voivat muuttaa ihon väriä. Hän kuitenkin varoitti myös, että sävy ei yleensä ole yhtä ruskea kuin auringosta saatava rusketus, vaan pikemminkin oranssi.

Haastatellun ihotautilääkärin mukaan tämä johtuu porkkanoiden beetakaroteenista ja A-vitamiinista, jolla on paitsi ihoa suojaavia ominaisuuksia, myös väripigmenttejä. Tällä on myös kirjaimellinen lääketieteellinen nimi: karotenemia.

Vaikka porkkanamehua pidetään yleisesti terveellisenä (sehän on kuitenkin kasvismehua), sillä on joitakin mahdollisia sivuvaikutuksia, joista on hyvä olla tietoinen.

Porkkanat ovat täynnä ravintokuitua, joka on hyväksi terveelle ruoansulatukselle ja suolen säännöllisyydelle. Kuitenkin, kun muutat syömäsi (tai tässä tapauksessa juomasi) kuidun määrää, ruoansulatuksesi voi tilapäisesti muuttua elimistösi sopeutuessa. Saatat huomata sivuvaikutuksia, kuten vatsanpuruja tai muutoksia suolen toiminnassa.

Porkkanoiden syöminen toimisi myös ihotautilääkärin mukaan, mutta niitä pitäisi syödä valtavasti, jotta tuloksia näkisi. On parasta juoda noin 300 ml päivässä, jotta rusketus saadaan aikaan noin neljän viikon kuluttua.

A-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini – joten homma toimii vain, jos se imeytyy yhdessä öljyn kanssa. Toimittaja juo porkkanamehunsa päivittäin ruokaöljytipan kanssa – tai yhdistää sen ateriaan, jossa on paljon luonnollisia rasvoja.

Toimittaja juo porkkanamehua päivittäin ja huomasi, että se on melko helppo sisällyttää päivittäiseen rutiiniin. Jos hänellä on aikaa, hän mehustaa tuoreita porkkanoita mehumyllyllään. Kun hänellä on kiire, hän ostaa valmista porkkanamehua. Jos juureksen maku on liikaa, porkkanamehun voi yhdistää vaikka appelsiinimehuun.

Tulokset?

Noin kolmen viikon kuluttua toimittaja alkaa nähdä jo eron – ja hienovaraisen sävyn ihossa. Kuten ihotautilääkäri varoitti, myös kämmenet ja jalkapohjat ovat värjäytyneet. Nämä pysyisivät normaalisti valkoisina, jos rusketus tulisi auringossa.

Kuvakaappaus ennen -  neljän viikon jälkeen, Glamour Germany

Kuten ennustettiin, sävy on myös oranssimpi kuin toimittajan toivoma oliivin sävy. Mutta koska toimittajan ihossa on joka tapauksessa punainen pohjasävy, oranssius ei ole kovin huomattava.

Kunnollista rusketusta ei voi saavuttaa pelkällä porkkanamehulla, mutta toimittajan mukaan hän näytti silti terveemmältä sen iholleni antaman kevyen sävyn ansiosta. 

Vitamiinien lisäksi toimittaja piti myös hyvänä asiana, että beetakaroteeni suojaa ihoa. Kun kevätauringon auringon ensimmäiset säteet osuvat ihoon, hän todennäköisesti ruskettuu pikemmin. 

Porkkanamehulla saatava tulos vaihtelee myös yksilöllisen ihonsävyn mukaan. 

Taidanpa minäkin tässä aurinkoisia kevätsäitä odotellessa kaivaa tuoremehumyllyni kaapista. Ei tuosta nyt ainakaan haittaakaan ole, päinvastoin.

Vuosi 2016: Muisteloita 10 vuoden takaa

Kannanpa minäkin korteni näitten muisteloitten kekoon., kun näkyvät jotkut muutkin palaavan mielessään tuohon vuoteen. Silloin tapahtuikin paljon. Ensitöikseni tammikuulla mursin pohjeluuni. Nousin autosta ja liukastuin lumipyryllä, enkä ensin käsittänyt ollenkaan, että luu on poikki, vaan yritin nousta ylös useampaan otteeseen. Joku pariskunta tuli auttamaankin. Vasta läsähdettyäni ties monennenko kerran istualleni jälkakäytävälle, huomasin, että oikea jalka sojottaa ihan väärään suuntaan, eli taaksepäin. Kipua en tuntenut ollenkaan.

Mutta sehän meni murskaksi koko nilkka siinä rytäkässä.

Eikun piipaa-autolla sairaalaan ja se leikattiin. Olivat laittaneet sitten iloisenvärisen kipsinkin, kun oli punaista varmaan jäänyt joulun jäljiltä.

Se nilkka murtui vielä lisää kun yritin nousta ylös, joten se jouduttiin leikkaamaan saman vuoden aikana kaikkiaan kolme kertaa, ja seuraavalla kerralla sain (oman toiveeni mukaan vähän hillitymmän värisen kipsin.

Kolmannella kerralla (kesä) ei kipsiä enää tullut, mutta sinne laitettu metallituki otettiin pois ja ortopedi vaan sanoi, ettei tuo tuon kummemmaksi tästä tule, vaan sen kanssa on elettävä.

Ennen kolmatta leikkausta ehdin käydä tämän koipeni kanssa Royal Ascotissakin. Mekko oli vaalea pitsimekko mustan pashminan kanssa, ja hattu oli yksi lemppareistani, mustalla harsolla ja rusetilla sen takana.

Kuva otettu ennen lähtöä papa Michaelin keittiössä Stamford Brookissa (Lontoo).

Eipähän ollut leveää lieriä jonka kanssa törmäillä ovenpieliin.

Laukkuna oli vanha kiiltonahkainen Kate Spaden "Duet"

 

Maltillista pelaamista, mutta kylläpä sillä(kin) reissulla taas shampanjaa meni

Niin, sitten heinäkuussa sain soiton Sveitsistä Rochelta. Tarvitsivat neljäksi kuukaudeksi "kiireapulaista" kliiniselle, ja kävin läpi pienen haastattelun samana päivänä kun koipi oli leikattu kolmanteen kertaan. Olin vielä hiukan sekaisin nukutuksen jäljiltä ja lupauduin, kun tarjosivat hommaa. 

Kun pää hiukan selvisi, aloin miettiä, että miten ihmeessä saan silloiset hommani paketoitua kahdessa viikossa, mutta niinpä vaan sain ja olin Baselissa kahden viikon päästä kyynärsauvoineni. Tietämättä edes missä asua.

Varasin sitten AirBnB:n Birsfeldenistä vanhan mummun luota, joka ei puhunut kuin Sveitsin saksaa, mutta hyvin meni kommunikointi (minä omassa huoneessani ja hän olkkarissa) Googlen avulla.

Parin viikon päästä minulla olikin sitten asunto Baselin vanhan kaupungin muurien sisäpuolella.

Asuin tästä vasemmalle kun kääntyy. Taustalla vanha kaupunginportti, Spalentor, joste meni läpi ratikka Ranskan puolelle.

Koko Sveitsissä vietetty aika venyi pariksi vuodeksi ja siellä viihdyin, kun siellä jo valmiiksi asui paljon vanhoja kavereita, brittejä ja suomalaisia eri läähefirmoista. Vaan tasan ei käy nallekarkit, parin vuoden päästä Rochelta sai lähteä iso osa vakkariporukkaakin, koska firman pipeline ei nyättänyt ollenkaan hyvältä.

Työporukan kanssa käytiin vähän melomassa Ranskan ja Saksan puolella ja tipahdin kerran kanootista, ja siitä sain kyllä kuulla vielä vuosia jälkeenpän. "Amy ei oikein ymmärtänyt, että pitää pysytellä sen kanootin päällä, eikä siellä alla". Mielenkiintoista oli kyllä katsoa kanootin alla kirkkaassa vedessä, kun kalaparvet lähtivät kiireesti karkuun. 

Välillä käytiin Saksan puolella Schwarzwaldissa patikoimassa. Kuvassa Todtnaun putoukset

Kavereita hyppäsi siellä kylässä usein ja kaikki vein aina Tinguelyn museoon, jossa oli merkillisiä härpäkkeitä. Lipun sai firman alennuksella. Tässä vielä Baselin maamerkki, Tinguelyn suihkulähde.

Toinen käyntikohde oli aina Rochen tornissa (Sveitsin korkein rakennus ennen kuin se toinen torni valmistui) ylhäällä oleva ravintola Pebbles Bar.

Nykyäänhän siellä on vielä korkeampikin torni tämän vanhan vieressä. Sielläkin on ravintola yläilmoissa. 

Komeat olivat näkymät Reinille, ja olihan siellä parvekekin.

Roskapolitiikka toi Sveitsissä hiukan päänvaivaa. Siellä oli aika tarkkaa roskien lajittelun suhteen ja minun lähelläni oli esimerkiksi paikka, johon sai viedä vanhat silmälasit. Täällä lisää aiheesta.

Basel on siitä kiva paikka, että siellä tapahtuu jotain kaiken aikaa. Kun syysmessut olivat ohi, avattiin joulutorit.

Matkustaminen sieltä oli edullista, Easyjetillä pääsi esim. parilla kympillä Nizzaan. Jos halpislentofirmoja mollataan, niin Easyjetille annan täyden kympin, hyvä palvelu ja laaja verkosto.

Marraskuussa ehdittiin käydä Lontoossakin, Kew Gardensin valon polulla, mukana nuori neiti Suomesta (miehen lapsenlapsi). Täällä juttua siitä.

Jouluksi tietystikin tulin Suomeen, ja siinä se vuosi 2016 sitten olikin. Paljon ehti tapahtua vuoden sisällä, eikä tässäkään ollut vielä ihan kaikki. Jotakin olisi saanut jäädä sattumattakin, kuten tuo koiven katkaisu ja kanootista tippuilu 😂, josta entiset työkaverini edelleen naljailevat. Sattuuhan sitä. Tekevälle ainakin.

Kutsu kauneuteen -tilaisuudet maaliskuun alussa

Huomasittehan, että Sokoksilla on taas ympäri Suomen Kutsu kauneuteen -tilaisuuksia? Kannattaa ilmoittautua varasijalle, vaikka haluamasi tilaisuus olisikin jo täynnä. Ainakin Turussa pääsi syyskesällä varasijaltakin ihan hyvin mukaan. Kirjoittelin viime vuoden puolen tilaisuuksista aiemmin täällä.

Kuvakaappaus: Sokos

Humpuukijuttuja?

Netistä sitä löytää ihan mitä vaan. Kuten kolmen päivän ihoa ihmeellisesti muuttavan purkkisardiinidieetin ohjeet. Minäkin voin liki kaikkea kokeilla huvikseni, mutta tähän en usko pätkääkään. Tosin se tulisi halvemmaksi kuin monet muut kokeilut 😆.

Photo by Teo Zac on Unsplash

Jos purkkisardiinit olisivat ainoa ravinnonlähde kolmen päivän ajan, voisi ainakin sanoa, että näin vähähiilihydraattisella ravinnolla turvotukset lähtisivät aika hyvin.

Tämän lisäksi niistä saisi hyviä Omega-rasvahappoja, proteiinia, D-vitamiinia, kalsiumia (varsinkin kalan ruodoista, jotka ovat säilönnässä pehmenneet), B12-vitamiinia, seleeniä jne. Eri asia on sitten, kannattaako purkkisardiineja syödä joka päivä. Raskasmetallit eivät yleensä ole ongelma sardiinien suhteellisen lyhyn eliniän takia.

Mutta: kolmessa päivässä iho ei voi muuttua miksikään, sillä ihon uudistuminen kestää liki kuukauden.

Toinen asia, joka ehkä kiinnostaisikin saattaisivat olla ns. mikroneulalaastarit, mutta kun tästäkin enemmän lukee, niin en oikein usko tähänkään.

Mikroneulalaastareissa käytetään pieniä, jähmetetystä hoitovasta aineesta tehtyjä liukenevia "piikkejä" jotka lävistävät ihon sarveiskerroksen. Laastari painetaan iholle ja aktiiviaineiden annetaan vaikuttaa. Ja ei, se ei satu vaan saattaa tuntua vain pienenä kihelmöintinä. Esimerkiksi salisyylihapon kuljettaminen ihonalaiseen finniin saattaa auttaa sitä paranemaan nopeammin. haluronihapon vieminen juonteiselle alueelle taas saattaa siloittaa ihoa. Hmmm...

Remescar Microneedling Patches silmänalusten ryppyihin ja tummuuteen. Kuvakaappaus valmistajan sivuilta

En tiedä, paljonko tätäkään uskoisin, mutta niistä on kuulemma hyötyä hyvin kohdennettuihin ongelmiin. Hyöty ei koske pelkästään "mikroneulojen" käyttöä, vaan se on näitten ja itse okklusiivisen laastarin yhdistelmä. Laastari suojaa alueen ja samalla se sulkee aktiiviset ainesosat sisään.

Tästä syystä mikroneulalaastarit voivat olla erityisen hyödyllisiä esimerkiksi ihossa syvällä sijaitsevien aknekystojen, juonteiden ja jopa aknearpien hoidossa. Ne eivät kuitenkaan korvaa esimerkiksi ammattimaista mikroneulausta, laserhoitoja tai injektoitavia aineita. 

Some By Mi -brändin mikroneulalaastarit finnien päälle. Kuvakaappaus iHerb

Vielä sitten yksi hullutus, joka on pyörinyt TikTokissa (en seuraa ko. mediaa, mutta luin tästä muualta netistä) on liukuvoiteen käyttö primerinä.

No näitähän on sitten silikoni-, öljy- ja vesipohjaisia, jotka eivät käyttäydy samalla tavalla kasvoilla. Eikä niitä ole testattu kasvojen iholla, eli seuraukset voivat olla arvaamattomia. Ainakin ne saattavat tukkia huokosia.

Kyllähän monet noista sisältävät samoja ainesosia kuin primerit (kuten silikonit ja kosteuttavat aineet), ne voivat ärsyttää ihoa ja silmänympäryksiä pahasti.

Erityisesti öljypohjaiset liukuvoiteet tukkivat todennäköisesti ihohuokosia. Luin, että liukuvoiteet voivat sisältää myös ainesosia, kuten säilöntäaineita tai hajusteita, jotka ärsyttävät tai vahingoittavat ihoa. Lisäksi spermisidit, jota saattaa löytyä joistakin liukuvoiteista, on melko voimakas ja mahdollisesti ärsyttävä ainesosa hierottavaksi kasvoille. 

Toisekseen, jos ajatellaaan genitaaleja, tuskin kukaan käyttää liukkaria koko päivän, kun taas meikki on yleensä kasvoilla koko ajan.

Minä en ole näihin aineisiin tutustunut tarpeeksi kommentoidakseni juuta eikä jaata - eikä ole todellakaan tunnut mieleenikään käyttää niitä primerinä, kun kasvoille tarkoitettujakin aineita on saatavilla.

Löytyyhän näitä kaikkia merkillisyyksiä, kun oikein nettiä selaa...