Voiko syöpiä estää?

MTV:n uutisissa oli raflaava otsikko - Professori varoittaa: Suomeen on tulossa syöpätsunami (linkki artikkeliin). Ajattelin hiukan kirjoitella nyt tästä aiheesta, sillä olen osallistunut viime viikkoina muutamalle aihetta sivuavalle luennolle.

Photo by National Cancer Institute on Unsplash

Kaikkien eliöiden DNA (perimä) rappeutuu ikääntyessä. Syövän voi estää vain se, ettei ikäänny, mikä on mahdotonta. Syöpiä ei siis voi estää, mutta riskiin sairastua voi merkittävästi itse vaikuttaa. Mehän kaikki esimerkiksi tiedämme auringonoton ja ihosyöpien yhteyden.

Syövän synty on usein myös sattumaa. Ihminen voi elää erittäin epäterveellisesti ja silti säästyä syövältä. Esimerkiksi suurimmalla osalla rintasyöpäpotilaista ei ole tunnettuja riskitekijöitä. Silti sairastumisriskiään voi itsekukin pienentää omilla valinnoillaan.

Arvion mukaan 40% uusista syövistä voitaisiin estää muuttamalla sellaisia riskitekijöitä, joihin ihmiset itse voivat vaikuttaa.

Mitkä tekijät sitten vaikuttavat syöpien syntyyn?

Elimistöstä johtuvat tekijät:

- perintötekijät

- mikrobiomi

- elimistön tulehdustila

- ikä ja sukupuoli

- elimistön puolustusjärjestelmä

Syöpä ei periydy, mutta alttius sairastua siihen saattaa olla perinnöllinen. BRCA1- ja BRCA2-geenit ovat parhaiten tunnetut periytyvään rintasyöpäalttiuteen liittyvät geenit. BRCA1- tai BRCA2-geenivirheen kantajanaisella on elämänsä aikana jopa 40–80 % riski sairastua rintasyöpään ja myös munasarjasyövän riski, haimasyövän ja eturauhassyövän riskit ovat suurentuneet. Paksu- ja peräsuolen syövissä on noin 5 %:ssa taustalla on korkean sairastumisriskin aiheuttava periytyvä alttius. Saman prosentuaalisen määrän arvellaan liittyvän yleiseen prosentuaaliseen alttiuteen sairastua syöpään.

Mikrobiomit ovat ihoa ja eri ruuminonteloiden limakalvoja asuttavia monimuotoisia bakteeriyhteisöjä ja niiden geenistöön eli metagenomiin. Ne ovat erottamaton osa ihmiskehoa. Eniten on tutkittu suoliston mikrobien yhteyttä suolistosyöpiin ja on näyttöä ruokavalion vaikutuksesta näihin syöpiin, sillä suolistomikrobit osallistuvat merkittävästi ravintojätteen muokkaamiseen.

Elimistön matala-asteinen tulehdustila voi nopeuttaa ikääntymistä ja se voi aiheutua mm. tupakoinnista, univajeesta, ylipainosta, liikunnan puutteesta, huonosta ruokavaliosta ja kroonisesta stressistä. Tällainen hiljainen tulehdus ei ole sairaus, vaan tila, jossa elimistö reagoi tilanteeseen erittämällä tulehdusvälittäjäaineita. Tilanteen pitkittyessä se muuttuiu haitalliseksi ja se liitetäänkin useisiin sairauksiin ja ikääntymisen nopeutumiseen, joka taas liittyy syöpien esiintyvyyteen.

Kuten jo todettiin, suurin osa syövistä liittyy ikääntymiseen. Sukupuoli vaikuttaa myös (esimerkkinä munasarjasyöpä ja eturauhassyöpä). Toinen esimerkki on kurkunpään syöpä, jonka ikävakioitu esiintyvyys on miehillä kymmenkertainen naisten sairastuvuuteen verrattuna. Keuhko- ja huulisyöpien esiintyvyydessä on myös sukupuolieroja, jotka osin selittyvät tupakointitapojen muutoksilla.

Mikäli kehon puolustusjärjestelmä ei toimi normaalisti, riski sairastua syöpään kasvaa. Elimistön puolustusjärjestelmä on monimutkainen, ja siitä voi lukea lisää täältä.

Ympäristötekijät:

- virukset ja bakteerit

- UV-säteily

- radon

Ympäristössä voi olla syöville altistavia aineita, kuten teollisuuden ja liikenteen päästöt, joilla on marginaalinen merkitys syöpien syntyyn tupakointiin verrattuna. Juomaveden puhdistaminen klooraamalla sekä porakaivovesien arseenilla näyttäisi olevan hieman virtsaelinten syöpiä lisäävä vaikutus.

Ionisoivaa säteilyä esiintyy kaikkialla, ja säteilyä saadaan myös ravinnon mukana maankuoressa olevista  luonnollisista radioaktiivisista aineista. Huoneilmassa on myös radonia, jota saadaan keskimäärin puolet kokonaissädeannoksesta vuodessa, ja se kohdistuu vain keuhkoihin. Radon saattaa aiheuttaa kohonnutta keuhkosyöpäriskia varsinkin tupakoitsijoille.

Syövän takia sädehoitoa saaneilla on suurempi riski sairastua leukemiaan ja joihinkin muihin syöpiin, mutta hoidon hyödyt ovat suuremmat kuin riskit.

Ionisoimatonta säteilyä ovat ultraviolettisäteily sekä magneetti- ja sähkökentät. Ultraviolettisäteilyä saadaan lähinnä auringonvalosta ja solariumista, ja se aiheuttaa ihosyöpiä. Ihomelanooman tärkein aiheuttaja on ihon toistuva palaminen liiallisen UV-säteilyn takia etenkin lapsena ja nuorena.

Eräät virusinfektiot lisäävät syöpävaaraa. Eniten tutkittu syöpävaaraa aiheuttava virusperhe ovat papilloomavirukset (HPV, human papilloma virus), joista osa aiheuttaa kroonisen tulehduksen ja sitä kautta kohdunkaulan syövän. Papilloomavirukset saattavat aiheuttaa myös muita syöpiä, kuten nielusyöpää.

Myös bakteerien aiheuttamat infektiot saattavat suurentaa tiettyjen syöpien vaaraa. Bakteereista esimerkiksi Helicobacter pylori suurentaa mahasyövän vaaraa. Krooniseen maksatulehdukseen (hepatiitti B – ja C -virusinfektioihin) liittyy suurentunut maksasyövän vaara. 

Ruokavalio ja elintavat:

- ravinteet

- energian saanti

- alkoholi

- fyysinen aktiivisuus

- tupakointi

- ravinnon karsinogeenit

Tupakka aiheuttaa jopa 1/3 syöpäkuolemista

Alkoholi aiheuttaa Suomessa vuosittain n. 1500-2000 syöpää aiheuttamalla hapettumisvaurioita soluihin.

Alkoholi sisältämä etanoli muuttuu elimistössä asetaldehydiksi. Asetaldehydi on myrkyllinen kemikaali, joka vahingoittaa DNA:ta ja estää soluja korjaamasta näitä vahinkoja. Asetaldehydi myös vaurioittaa proteiineja ja lisää estrogeenipitoisuutta elimistössä. Asetaldehydi on myös tehokas liuotin, joka edesauttaa tupakan yhdisteiden imeytymistä.

Ylipaino liitetään myös syöpiin, kuten

- vaihdevuosien jälkeinen rintasyöpä

- paksusuolen ja peräsuolen syöpä

- kohdunrungon syöpä

- haimasyöpä

- ruokatorven syöpä

- munuaissyöpä

Liikunta ehkäisee syöpiä monellakin tavalla, mahdollisesti

- lisää suoliston liikettä, jolloin suolistossa olevan massan ja sen mahdollisesti sisältämien syöpää aiheuttavian tekijöiden, kuten karsinogeenien läpimenoaika lyhenee

- parantaa insuliiniherkkyttä

- vähentää insuliinin ja insuliininkaltaisen kasvutekijän (IGF) määrää

- vähentää paksusuolen solujen jakausutmista

- vaikuttaa solukuolemaa säätelevien proteiinien esiintyimseen paksusuolen limakalvoille

- vaikuttaa edullisesti immuunipuolustusjärjestelmään

- vaikuttaa hormonitoimintaan

- lisää energiankulutusta ehkäisten ylipainoa ja vähentäen rasvamassaa

- vähentää vapaiden radikaalien määrää ja parantaa elimistön kykyä muuttaa ne harmittomiksi

Tieteellistä näyttöä on kertynyt siitä, että liikunta suojaa erityisesti rintasyövältä, paksusuolen syövältä, kohdunrungon syövältä ja eturauhasen syövältä (www.dietandcancerreport.org).  Liikunta myös ehkäisee jo hoidetun syövän uusiutumista.

Ravinto ja syöpäriski

Syöminen vaikuttaa syöpäriskiin monella eri mekanismilla

- mikrobiomin kautta (tarjoa mikrobiomille tarpeeksi esim. kuitua, jotta se voisi hyvin)

- jotkut ravintotekijät, kuten prosessoitu liha, voivat itsessän altistaa syövälle

- syöpää aiheuttavia aineita voi esiintyä ravinnossa esim. pilaantumisen ja epäpuhtauksien vuoksi - esimerkkinä joidenkin homeiden tuottamat aflatoksiini, jota voi olla esim. pähkinöissä

- ruoanvalmistuksessa, kuten käristämisessä, savustamisessa ja grillaamisessa voi muodostua syöpää aiheuttavia yhdisteitä, jotka altistavat mm. suolisto- haima ja eturauhassyöville.

- ruokavaliosta puuttuu, tai siinä on liian väähän syövältä suojaavia ravintotekijöitä ja kuiotuja, joita saa etenkin kasviksista

- yksittäistä ravintoainetta tärkeämpää on kuitenkin koostaa ruokavalio oikein

Tutkimusten mukaan joka kolmas syöpätapaus voitaisiin estää tasapainoisella ruokavaliolla.

Sokerin ja valkoisen viljan runsas käyttö on yhteydessä kohtusyöpään ja mahdollisesti myös suolistosyöpään, joskaan yhteyttä kaikkiin syöpätyyppeihin ei ole ainakaan toistaiseksi havaittu. Syöpäsolut saavat ravintonsa ihan missä tahansa tilanteessa, joten syöpäsolujen "näännyttäminen" sokerittomalla tai karppausruokavaliolla ei toimi.

Ruoan lisäaineet eivät ole vaarallisia, mutta liikaa suolan käyttöä, nitriittejä ja fosforia tulisi vältellä. Näitä yleensä löytyy prosessoiduista elintarvikkeista. Runsas suolan käyttö lisää mahasyövän riskiä. Nitriitti taas koska nitriitti voi reagoida vatsahappoihin ja muodostaa syöpää aiheuttavia yhdisteitä. Fosfori on elimistölle välttämätön, mutta liikasaanti eiole hyväksi. Fosforia lisätään moniin prosessoituihin elintarvikkeisiin. Elimistössä lähes kaikki fosfori yhdistyy hapen kanssa muodostaen fosfaattia. Fosfaatti on terveydellisistä hyödyistään huolimatta kiistanalainen aine ja etenkin lisätyn fosfaatin vaikutus terveydelle on vielä epäselvä.  Suomalaiset saavat yleisesti ottaen hieman liikaakin fosforia ravinnosta.

Orgaanista fosfaattia saadaan luontaisesti esim. maitotuotteista, mutta se imeytyy huonommin kuin lisäaineena käytetty epäorgaaninen fosfaatti, jota käytetään yleisesti lisäaineena mm. lihatuotteissa, sulatejuustoissa (sulatesuola) ja kolajuomissa.

Kasvikset, hedelmät ja marjat ehkäisevät syöpiä, koska ne sisältävät runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita sekä ravintokuitua. Kasviksissa on myös erilaisia syövältä suojaavia yhdisteitä (esimerkiksi polyfenoleja), jotka suojaavat soluja vaurioitumiselta.

Punaisen lihan (yleisimmin sian- ja naudanliha) runsas syönti lisää paksusuolensyövän ja peräsuolen syövän riskiä. Riittävä ravintokuidun saanti taas vähentää sitä. 

Omaan syöpäriskiinsä siis voi vaikuttaa - ja aika paljonkin.

PS: Tiesitkö, että syyskuu on verisyöpien tietoisuuskuukausi?

Lähteet:

UKK-instituutti

healthtree.org

docrates.com

ilmansyopaa.fi

puhti.fi

Suomen Syöpäjärjestöt

Duodecim Terveyskirjasto

Työlästä ja kallista

Täytyy sanoa, että alan ymmärtää, miksi monet hiuksensa menettäneet eivät halua peruukkia. Se on nimittäin vielä hankalampi hoidettava kuin oikeat hiukset. Jos pidät päässäsi päivät pääksytysten pelkkää sytomyssyä tai pipoa, ne on helppo laittaa pyykkikoneeseen, mutta samaa ei voi tehdä peruukille. Työlästä ja kallista on tekotukan ylläpito hankinnasta puhumattakaan.

En voinut vastustaa kiusausta, vaan hankin netistä vielä yhden peruukin. Tällaisen metsänvihreän otsiksella. Ilmeisestikin tämä malli on todella suosittu, sillä sitä joutuu odottelemaan viikkoja. Täällä lisää tästä peruukista. Ihana on sen väri!

Kuituhiusperuukit (ihan kuten aitohiusperuukit) vaativat omat pesu- ja hoitoaineensa, kuivatustelineensä ja jopa harjansa (harjaustyylikin on ihan eri: eli aloitetaan varovaisesti latvoista, eikä koskaan harjailla tyvestä latvaan, kuten normaalisti hiuksia selvitellessä). 

Varsinkin pitkille peruukeille joutuu käyttämään hoitoaineen lisäksi päivittäin hoitosuihketta, joka poistaa sähköisyyttä ja suojaa hiusta kulumiselta, sillä sitä tapahtuu hiuksen hangatessa esimerkiksi vaatteisiin. Kuituhiukseenkin voi tulla poiskulumisen lisäksi kaksihaaraisia. 

Nämä kuituhiusten hoitotuotteet muuten eivät ole mitään halpoja, löysin 200 ml:n hoitosuihkeen halvimmillaan noin 17 eurolla, ja 200 ml kuluu aika nopeaan pitkiin suortuviin. Yleensä tuon kokoiset pullot maksavat n. 25 euron tietämillä kappale.

Peruukki jota ei voi muotoilla, palaa muotoonsa (kiharat etc.) kun sen pesee, mutta muotoiltavat peruukit ovat eri juttu. Ne pitää kihartaa tai muotoilla uudelleen pesun jälkeen. Esimerkiksi minun muotoiltavat peruukkini pitää kuumakäsitellä joko suoristusraudalla tai vaatehöyrystimellä aika ajoin (kyselin nyt vasta peruukkiliikkeestä miten usein, mutta ilmeisimmin joka pesun jälkeen). Hankin siihen vaatehöyrystimen, sillä muistaakseni GHD:n suoristusrautani jäi Irlantiin (jouduin jättämään muutaman kassillisen tavaroita ystävieni Maryn ja Peterin luo säilytykseen muuttaessani).

Työtä siis vaatii varatukan ylläpito joka päivä! Paljon enemmän siinä on hommaa kuin omissa hiuksissa. Omia hiuksia voi odottaa samaan pituuteen varmaan vasta joskus puolentoista-parin vuoden kuluttua. Vuosi sitten ne näyttivät tältä, ja olivat jopa kuvanottohetkellä hankalan ylipitkät.

Nyt ei voi paljoa näillä jäljellejääneillä haivenilla ylpeillä. Nekin sitten lähtevät muutaman viikon päästä melfalaani-infuusion jälkimainingeissa. Tunnen hiukan ahdistusta siitä, miten kauan omien hiusten kasvamista saa odotella. Solunsalpaajan poistuminen kropasta ottaa pisimmillään muutaman kuukauden, ja vasta sen jälkeen voi odotella omien hiustuppien heräävän jälleen henkiin. Toivottavasti heräävät, sillä on niitäkin, joilla hiuksettomuus jää solunsalpaajahoidon jälkeen pysyväksi tilaksi.

Nyt hiuspohja näyttää varsin surulliselta ja harvalta. Jollakin se pitää peittää, sillä se on sairauden symboli. Muutenhan kuntoni on varsin hyvä, eikä ilman verikokeita yms. sairaudesta olisi paljoa tietoakaan. Mutta tämä sulkasato...

En todellakaan ole mikään pipo- tai sytomyssytyyppi. Haluan, että päässäni on jotakin normaalimpaa, eli hiuksia, olkoonkin, että nyt niiden on oltava tekosellaisia. Aidoista hiuksista tehdyt peruukit maksavat halvimmillaan liki pari tonnia kappale, joten sellaista en edes harkitse.

Kivointa on tietty vaihdella peruukkeja, värejä ja tyylejä, jos nyt jotakin positiivista tästäkin asiasta voin hakea. Odotellessa omien hiusten kasvua takaisin hankin varmaan vielä lisääkin näitä tekohiuksia, mutta näillä neljällä peruukilla mennään varmaan kesään saakka. Ainakin. 

Täältä muuten näkee nuo tuon sinisen peruukin lisäksi harkitsemani peruukkien värit. Ostin siis Ice Blue ja Rosewood -sävyiset peruukit. Rosewood olisi ollut ihan mahtava, jos se olisi vastannut kuvassa olevaa sävyä, mutta se on paljon tummempi. Tummempi kuin tuo kallein "ykkösperuukkini" edellisessä postauksessa. Harkitsin siis myös sävyjä Rose Blonde ja Lavender.

Rose Blonde punaisine "lowlightseineen" oli kyllä päässäni ihan kamala! Se söi yllättäen ihan kaiken värin kasvoiltani. Lavender taas oli aika hyvä platinablondi, mutta mies piti tuota hiukan tummempaa sinistä peruukkia parempana, ja koska hän siis minua ja sitä peruukkia joutuu enemmän katselemaan, Ice Bluen ostin. Farkkumekon kanssa se on aika hyvä pari! Jäihän se Lavender kuitenkin hiukan vaivaamaaan, joten saattaa olla, että sen vielä hankin  - joskus myöhemmin, koska se ei ollut pahemmin edes hinnalla pilattu.

Onhan minulla toki myssyjäkin ja turbaaneja, mutta ne ovat lähinnä yökäyttöön, koska peruukin kanssa ei todellakaan nukuta, jo ihan siitäkin syystä, että ne kuluvat ja takkuuntuvat turhaan tyynyä vasten. Eikä se kai tuntuisikaan mukavalta. Samettinen turbaani tai bambukuituinen myssy on se paras yöpäähine.

Jos sinulta lähtisivät hiukset päästä, olisitko enemmän peruukki- vai myssytyyppi? Vai lähtisitkö taiteilemaan erilaisista huiveista turbaaneja ja päähineitä kaljun peitoksi? Vai kantaisitko kaljusi ylpeästi ja julkisesti? Viimeksimainittuja naisia näkee sairaalan polilla yllättävän paljon. Minulle se ei olisi todellakaan edes vaihtoehto, jota voisin harkita sillä pääni malli ei ole tarpeeksi kaunis siihen.

Asiat menevät eteenpäin

Kävin hematologin juttusilla eilen TYKSissä. Nyt olikin ko. lääkäri vaihtunut. Sitä ihmetellessäni tämä uusi totesi, että jos ehdottomasti haluat pitää sen vanhan, niin sekin järjestyy.

No en välttis halua. Kunhan on kunnon erikoistunut lääkäri, eikä mikään erikoistuva. Siitä "vanhasta" sen verran, että hän oli kovaääninen nuorimies, joka onnistui ymppäämään nimeni noin puolisentusinaa kertaa joka lauseeseen. Joskus jopa piirtelin puhelun aikana rukseja paperiin joka kerta, kun nimi mainittiin.

Yksi ns. bonuslapsistani vaimoineen ovat yleislääkäreitä, ja taannoin kyselin, onko tällaista potilaan kohtaamista ehkä opetettu lääkiksessä? Molemmilla oli vaikeuksia pitää naamansa peruslukemilla (eikä se onnistunutkaan).

Viikolla Hb on taas sukeltanut sataseen, ja se tuntuu kyllä kunnossa. Voi olla nyt alempikin, koska eilen tunsin oloni todella raihnaiseksi ja selkäkivut vaivaavat. Lisäksi minulla on ollut viiltävä päänsärky jo yli viikon. Kipulääkkeiden käyttöä on valitettavasti rajoitettu radikaalisti heikentyneen munuaisfunktion takia, joskin sekin on hiukan parantunut, eli viikolla kreatiini oli 135. Se pitäisi saada alle 90.

Toinen ihmetyttävä juttu on ylös pumpsahtanut CRP (eli "tulehdusarvo", kuten kansankielessä siihen referoidaan). Sen pitäisi olla alle 10, jota se jo jonkin aikaa olikin, mutta nyt se oli 19. Olo ei tunnu sairaalta, enkä oikein usko, että missään on mitään yhtäkkistä infektiotakaan. Maanantaina se mitataan uudelleen, koska sytoa ei voida aloittaa, jos jossakin on tulehdus.

Eli nyt siis alkaa se sairaalassa hyppääminen. Maanantaina labrat, tiistaina eka sytostaatti (syklofosfamidi), joka onkin suonensisäinen, vaikka yritin kinuta tabletteja (joita niitäkin on saatavilla samasta valmisteesta). OK, ymmärrän, että i.v. -muodossa biologinen hyötyosuus lienee suurempi, eli homma saadaan nopeammin pois päiväjärjestyksestä. Sopii minulle hätähousulle.

Kortisonia tulee tulevaisuudessa sitten enemmän, ja kauhulla lähiviikkoja odotan. Sain lääkemääräyksen tematsepaamia (10-20 mg), jolla kyllä ehkä nukahtaa, mutta ongelma on se, että herään viimeistään kello 3 aamuyöstä. Mies on muutamaan otteeseen tullut alakertaan ihmettelemään, kun siivoan keittiötä siihen aikaan, mutta kun ei nukuta, niin ei nukuta, ja deksametasoni tekee levottoman olon muutenkin. Seuraava päivä sujuukin hiukan kuin pienessä humalassa.

Sairastuneen kannattaa muuten aktiivisesti osallistua lääkehoitonsa suunnitteluun! En tosin sano, että kaikki voivat olla "alan asiantuntijoita" (ja minulla on tosin ollut ilo tehdä liki 30 vuotta hommia lääketutkimuksessa), mutta netistä löytyy paljon tietoa, ja ihan maalaisjärkeäkin voi käyttää.

Syklofosfamidilla on muistaakseni noin 10% kohonnut veritulppariski. Hematologi oli eilen määräämässä sen estoon asetosalisyylivalmistetta (Primaspan kauppanimeltään - eli tuote, jossa on päällä kalvo ja se imeytyy vasta suolistossa ärsyttämättä mahalaukkua, jota niin monet ASA-valmisteet tekevät). Tätä en halunnut, vaan aiemminkin nilkkaleikkausten yhteydessä käyttämäni piikkimuodossa olevan enoksapariininatriumin, joka on taatusti tehokkaampi kuin ASA. Kuolihan pikkusiskoni viime vuonna syvään laskimotrombiin ja isävainaallakin oli jotakin hyytymäongelmia (mikä selvisi hänen kuoltuaan), eli en halua riskeerata. Kallista se varmaan on, eikä tässä tapauksessa korvattavissa, mutta varmaan sen väärti. Hematologi muuten kysyi ennen sen määräämistä, että onko minulla ongelmia piikittämisen kanssa 😄. No ei todellakaan, ja mieskin minua kerran aamutuimiin piikitteli ohjeiden mukaan.

Pyysin myös etukäteen pahoinvointilääkkeen sytostaatin oheen. En muuta kuin toivo, että se tulisi olemaan turhaa.

Mutta kyllä on ollut heikko olo tänä viikonloppuna! Vanhan opiskelukaverini piti tulla tänne ja meidän piti mennä hiukan ihastelemaan Aurajoen rantaa ja ehkä Vaakahuoneelle psiatattelemaan päivää, mutta peruin eilen, sillä olo oli niin kamala, että tuskin pystyin kävelemään selkäkipujen takia! Toki alhaisella hemoglobiinillakin on osuutta asiaan.

Olo on piirun verran parempi tänään. Söin eilen mustaa makkaraa (hemoglobiinin saamiseksi ylös) ja sain EPO-piikin polilla (erytropoietiini). Mutta eihän sekään päivässä tai parissa auta. Tunsin kuitenkin oloni suorastaan rikolliseksi, sillä niin huono maine tuolla aineella on, kun urheilijat sitä väärinkäyttävät suorituksensa parantamiseen 😕

Olen joskus itse muuten lanseerannut beta-epoetiinin Suomessa. Höh. Kaksi vuotta lääkemarkkinoinnissa riitti, vaikka mielenkiintoista se olikin. Sittemmin palasin tutkimuksen pariin.

Elämä on yhtä jännitysnäytelmää

Kunpa se olisikin sitä positiivisessa mielessä... Olen lähdössä huomenna Irlantiin tyhjentämään kämppäni. Onneksi on "juokseva" sopimus, eli vuokrasopimusta ei ole tehty määräajaksi, vaan voin irtisanoa sen nyt ensi kuun vaihteessa. Muuten olisikin hankalaa, sillä joutuisin maksamaan vuokrat sopimusjakson päättymiseen saakka.

Kahden viikon karanteeni siis pitää olla Irkuissa, sanktiot sen rikkomisesta ovat kovat (ja karanteenia vahditaan), eli 2500 euroa sakkoa ja ehkä jopa 6 kk vankeutta siihen päälle. Ei tee mieli kokeilla onneaan... Meillä on tosin iso puutarha, jossa sopii ulkoilla, jos siis säät sallivat. Harvemmin sallivat. Kuten intialainen työkaverini osuvasti totesi, Irlannissa on joka päivä neljä vuodenaikaa, toisinsanoen siis ainakin osan päivästä vihmoo vaakasuoraan vettä.

Meillä on iso, kolmiomainen piha, jonka keskellä on suihkulähde. Kuva on pihan nurkkauksesta, eli kunnolla sitä ei näe. Kun kaksi vuotta sitten tänne muutin, oletin istuvani kesällä päivät pääksytysten penkillä lukemassa kirjaa, mutta se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Yhtäkään kertaa en ole siellä istuskelemassa käynyt. Katsotaan, miten käy karanteeniviikoilla.

*****

Sain myös koronarokotteen viikko sitten. Ikäni puolesta en olisi sitä saanut, mutta hematologi käski laittamaan syyksi alkavat sytostaattihoidot. Sain vielä valita rokotteen ja siksi valikoitui Pfizerin Comirnaty. Työnantajani valmistaa sitä lisenssillä Sveitsissä, mikä on aika yllättävää, sillä tuotantomaana Sveitsi on kallis.

Kävin eilen myös lentoa varten koronatestissä. 9Lives on kyllä kätevä, ja varmaan myös nykyisistä paikoista edullisin. Tulos tuli tänä aamuna ja oli negatiivinen. Todistuksen sai ladattua kätevästi verkosta.

Irlantiin matkustaessa joutuu myös täyttämään Passenger Locator Formin, joka on online-lomake. Henkilökohtaisten ja saapumista koskevien tietojen lisäksi siinä on muuta infoa:

Maahan tullessa sähköpostiin saatu kuittaus on esitettävä, ja siinä on siis tieto, missä aiot olla koko karanteenin ajan. Jännä nähdä, miten gardaí (poliisi) sen tarkistaa.

*****

Kävin taas keskiviikkona luuydinpunktiossa. Täytyy sanoa, että hampaat kalisivat kirjaimellisesti kauhusta, sillä eka sellainen oli aika pelottavan kivulias. TYKSissä ottavat sen suoliluun harjanteesta ja sain varmaan todella lastenannoksen esilääkitystä silloin ekalla kerralla. Eka kerta oli tosiaan kyllä aika hirveä: Ronski nuori nainen ei edes puuduttanut aluetta kunnolla ja alkoi survoa sinne paksua neulaa (paksuhan se neula on, jolla näyte imaistaan). Neula raapi luun pintaa ja meni pari kertaa tukkoonkin, joten se piti vaihtaa. Sama kärsimys uudelleen, ja huusin kivusta.

Valahdin ihan valkoiseksi kun vastaanotolla hematologi sanoi, että pitää tsekata luuytimen tila. Tuskanhiessä kerroin, miten kävi viime kerralla, ja sainkin kunnon esilääkityksen (2 mg loratsepaamia ja fentanyyli-kielenalustabletin kipua lievittämään). Kombo toimi kohtalaisesti ja paikalla oli kaksi lääkäriä (hematologi vakuutti, että suorittaja on taitava, mutta jäi kuva, että tämä nuori nainen teki homman ohjattuna). Jäi kuva kuitenkin, että nyt toimittiin minun ehdoillani ja kuunneltiin kiputilaani. Yksi homman kivuliampia tilanteita on se luuytimen imaisu. Se tuntuu lähinnä puukottamiselta. Ekalla kerralla se tehtiin yhtenä pötkönä, nyt pikkuhiljaa, joten se helpotti paljon.

Esilääkityksestä sen verran, että kun pääsin kotiin, simahdin tykkänään läppärin ääreen.

Kyllähän tässä tosin tulee kivuliaampiankin aikoja eteen. En edes uskalla miettiä sitä.

Vieraileva bloggari: Syövän jälkeistä elämää

Blogissa on aiemmin pariin otteeseen vieraillut pari kertaa syöpää sairastanut lapsuudenystäväni. Pyysin häntä kertomaan kuulumisiaan. Millaista on elämä ollut viimeisimmän syövän jälkeen? Aiemmat postaukset voi lukea täältä ja täältä. Syöpä ei aina ole maailmanloppu, eikä kuolemaksi!

*****

Vuonna 2011 keväällä todetusta rintasyövän toteamisesta on nyt kulunut 9 vuotta ja terveenä ollaan edelleen. Silloin kun sairaus todettiin, keräsin asiasta aivan valtavasti tietoa ja verkossa kirjoitin nimimerkillä tuntemuksia ja sairauden kulkua yms. hyvin aktiivisesti ja hain vertaistukea sieltä sun täältä. Lueskelin alan kirjallisuutta ja pari kirjaa, joissa rintasyöpään sairastunut julkkis kertoi omista kokemuksistaan. Kalastelin tosi paljon tietoa myös siitä miten aiemmin saamani sädehoito on syövän kehittymiseen vaikuttanut. Olin jo lähes onkologian kandi. Hain myös tietoa naistenlehdistä, televisiosta ja netistä erilaisista lääketieteellisistä julkaisuista. Tavallaan tällä lailla työstin asiaa. Sitten lopetin tietojen bongailun kun tsekkasin erilaisia tilastoja. 

Silloin tällöin rintasyöpä "kummittelee" mielessä, mutta aika on tehnyt tehtävänsä, enkä enää murehdi asiaa. Kahdeksan kontrollikäynnin jälkeen olen saanut ns. terveen paperit. Suihkussa käydessä ablaatio tulee mieleen, mutta olen sinut asian kanssa.  Perusteellisen harkinnan jälkeen päädyin siihen, että rekonstruaatiota ei tehdä. Sairastettuani lapsuudessa Morbus Hodginin sain niin paljon ylämanttelin sädehoitoa, ettei sitä voitu enää uudestaan antaa. Siksi olenkin kiitollinen kun rinta poistettiin kokonaan ja annettiin sytostaatit. Kun päädyin siihen, että uutta rintaa ei enää tehdä niin tilannetta helpotti sekin, että olen pienirintainen niin puoliero ei ollut kovin iso, ja annettiin ymmärtää että uudelleenleikkauksessa on omat riskinsä. 

Rintasyöpää hoidettiin OYS:ssa ja siellä on kolmen vuoden viive, kunnes uusioleikkaus tehdään, jos potilas niin haluaa. Ehdin jo noiden vuosien aikana tottua tilanteeseen ja mieheni antoi minulle täysin vapaat kädet, että teen niin kuin itsestä tuntuu. Maksusitoumuksella saatavat proteesit ovat hyviä. Voi olla, että jos olisin ollut silloin paljon nuorempi, olisin ehkä voinutkin kallistua rinnan uusinta-leikkaukseen ja jos minun tapauksessa syöpä ei olisi ollut niin ärhäkkä mitä se silloin oli. Kukin tekee päätöksen oman tilanteensa ja mielensä mukaan ja molemmat vaihtoehdot ovat hyviä.

Kiitollinen saa olla, että selvisin syövästä. Minulla on taipumus miettiä ja murehtia asioita ennakkoon, mutta sehän on aivan turhaa. "Enkelit osaavat lentää sillä he ottavat itsensä kevyesti".

Enää sairauden pohtiminen ei ahdista niinkuin silloin alussa. Näillä mennään ja omasta hyvinvoinnista tietenkin kannattaa huolehtia. 

Photo by National Cancer Institute on Unsplash

Joulun välipäivien mietteitä - ja hiukan syöpätilannekatsausta

Joulu on onneksi ohi taas kerran. Hirveätä hössötystä koko aika. Varsinkin nyt, kun tuosta sädehoidosta on alkanut olla jotakin haittojakin eli se oletetustikin ärsyttää sisuskaluja hieman.

Uuden lukijat voivat lukea lisää täältä ja täältä. Jokaisen sairaanhoitopiirin nettisivuilta löytyy varmaan ohjeita myös sädehoidon varalle. Toki niitä saa myös jokainen, joka kyseistä hoitoa saa.

Tuossa ensimmäisessä laittamassani linkissä on myös tarkempi kuvaus näistä kasvaimista.

Enää about puolitoista viikkoa jäljellä! Olen valittanut sitä, että sairaalaan meno joka ikinen päivä, plus parkkimaksu siellä ovat aika hankalia (vaikka eipä minulla sinne omalla autolla ajelu kauaa kestä, eikä hoidon aikana parkkeerauskaan kuin yleensä max 1,50 euroa).

Luin uusimmasta Syöpä-lehdestä, että ahvenanmaalaiset joutuvat käymään Turussa joka päivä. Kun lentoja Maarianhaminasta Turkuun tulee yksi aamulla ja menee yksi illalla, niin aika hankalaa on. En valita enää. Nykyisin ei ilmeisimmin ole muutenkaan maassa kovin montaa sädehoitopistettä, joten maakunnista kestää aikaa tulla sinne. Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksellä tosin on edullista majoitusta, jos joutuu siihen tilanteeseen.

Kurjinta tässä on ollut jo viikkoja kestänyt suoliston ärsytys kaikkine lieveilmiöineen. Ilmeisimmin säde myöskin ärsyttää jotenkin munasarjoja, koska jonkinlaista hormonaalista ärsytystä on havaittavissa ilmeisimmin tietty  munasarjojen ollessa lievästi maalilinjalla, ja  naamassa on sen myötä havaittavissa jopa joitakin finnejä.

Joulu on muuten tältä osin ohi, ja stressi myös. Uudellevuodelle ei ole mitään suunnitelmia, mutta sen jälkeiselle ajalle kyllä. Vähintään raclettebileet ystävien kanssa. Menen myös käymään Sveitsiin noutamaan loput muuttotavaroistani. On myös uusi työrupeama keskustelun alla, joskin toivon, että se työ ei ole Sveitsissä.

Toiveikkain mielin olen kuitenkin :)

Seitsemän kertaa sädehoitoa takana - kuulumisia ja kivunhoitoa

Minulla on aina ollut tarkoitus kirjoittaa tätä blogia joka päivä, mutta aina se ei onnistu. En olisi uskonut, että tämä sädehoito sotkee asioita, mutta niin se vaan tekee. Halusin kirjoittaa hiukan tilanteesta. Ehkä joku hyötyy näistä kokemuksista. Todella moni ihminen kuitenkin saa jonkinlaisen syövän elämänsä aikana.

Ihan aluksi täytyy edelleen toistaa, että itse sädehoidossahan ei ole mitään pelottavaa, eikä se tunnu miltään. Kuitenkin, kuten kaikilla hoidoilla  - lääkkeitä myöden  - sillä saattaa olla joitain sivuvaikutuksia (tai haittoja - olen itse sitä mieltä, että jos jollakin hoidolla ei niitä ole, on hoito itsessään tehoton, ja näitä "haittojahan" saattaa olla jopa psykiatrisessa hoidossa - on siis aina punnittava hoidon hyöty vs. haitat).

Pitkä intro  - enkä minä halua pelotella ketään. Huomaan vaan, että monet pitävät sädehoitoa suoranaisena kauhistuksena. Ehkä se on aika tekninen termi. Kertokaa minulle, mikä siinä kauhistuttaa! Minulle se on tuttu homma tässä vaiheessa.

Rintasyöpää hoidettaessa minulla ei ollut mitään sen kummempia tuntemuksia, paitsi että iho paloi loppusuoralla, mistä olen aiemmin kertonut. Nyt sitten selkä kipeytyi muutaman hoitokerran jälkeen ja töin tuskin pystyin kävelemään, mikä oli aika inhottavaa. Varsinkin portaat olivat hankalia.

Tätä saattaa tapahtua hoidon alussa, eli tuollainen sädetys turvottaa kudoksia.

Olin todellä ällistynyt, että TYKS:issä kipuasia otettiin todella vakavasti (!!!! - eikä sillä, etteikö kipua yleensäkin pitäisi hoitaa heti alkuunsa, ennen kuin se kroonistuu). Sädelääkäri soitti yhtenä päivänä kuudelta illalla, ja pohdimme sitten siinä yhdessä lääkityksen säätämistä.

Olen itse aika kriittinen lääkitykseni suhteen, mutta jos teissä lukijoissa on kivusta kärsiviä, neuvoisin hoidattamaan kivut kunnolla, sillä ne saattavat kroonistua.

Omalta osaltani voin vaan sanoa, että jo se helpottaa, että saa tietää sädehoidon olevan hyvä kivun lievittäjä. Oletan siis, että tämän pahenemisvaiheen jälkeen kipu alkaa helpottaa, mitä se nyt on jo jonkin verran tehnyt. Lääkitsen itseäni tarpeen mukaan.

Onko teissä lukijoissa ketään syöpää sairastavaa/sairastanutta? Hyvin moni sairastuu, ja se kävi minulla aika nuorena. Enkä ole ainoa.

PS: Parin päivän kuluessa tulee se lupaamani jouluarvonta. Koska joulu tulee aika pian, osallistumisaika on varmaankin aika lyhyt. Tämä ennakkovaroituksena. Arvonta on VAIN vakkarilukijoille. Liittyä aina voi, tietty.

Nyt asiaa: Miten voit auttaa syöpäsairasta?

Syövät ovat ryhmä erilaisia ja eri asioista johtuvia sairauksia. Niiden sairastajatkin ovat erilaisia. Vaikka mainitsenkin tässä postauksessa omia fiiliksiäni, yritän kirjoittaa tämän kuitenkin koulutettuna paikallisen syöpäyhdistyksen tukihenkilönä.

Mitä syöpäsairas haluaisi sinun ennen kaikkea tekevän?

Vastaus on yksinkertainen. Toimivan apuna normaaliin elämään. Ei syöpäsairas välttämättä tilitä pelkojaan ja tuntojaan, tai sitten tilittää. Tärkeintä on edustaa siinä tilanteessa normaalia elämää ja kuunnella aktiivisesti, jos toinen haluaa puhua. Ei tarvitse paljoakaan kommentoida.

Yhdessä tekeminen on myös arvokasta. Jos tuettavasi käpertyy yksin kotiin, se ei ole hyvä asia. Houkuttele hänet ulos elämään mahdollisimman normaalia elämää. Tähän voin vaan sanoa, että minä olen sitä kotiin ja omiin ajatuksiini käpertyvää sorttia, eikä siitä seuraa mitään hyvää. Mielikuvitus laukkaa ja kärpäsestä tulee härkänen alta aikayksikön.

Seuranpitoa ilman mitään hössötystä!

Tästä tuli mieleen, kun saattohoitoksikössa vierailleet omaiset olivat kerran todella närkästyneitä, kun siellä vaan illalla paistettiin lettuja ja naurettiin porukassa! OK, mitä siellä sitten olisi pitänyt tehdä? Veisata virsiä ja puhua kuolemasta? Siinä oli ryhmän voima, joka auttoi jaksamaan, vaikka kukin tiesi kuolevansa pian. Laatuaikaa kuolevalle, ja ehkä pientä hauskanpitoakin. Kaikki varmaan ymmärrämme sen, eikä minun tarvitse sitä sen enempää selittää.

Huomio syöpäsairaan lähipiiri

Ei kai ole sellaista tilannettakaan, jolloin vakavasti sairaan lähipiiri ei kärsisi. Tämä pätee muihinkin kuin syöpäsairaisiin. Isävainaallani oli Parkinsonintauti ja (osin tietty taudista riippuen), todella lempeästä ihmisestä tuli jossain määrässä jopa hämmästyttävän ilkeä.

Monet karkoittavat tällä toisia ihmisiä ympäriltään vakavan sairauden tullen, mikä on läheisille hankalaa ymmärtää. Sanotaan, että "on helpompi jättää, kuin tulla jätetyksi", ja vaikka se kuinka absurdilta kuulostaakin, sairas voi (alitajuntaisesti) karkoittaa muut ympäriltään ettei suru olisi niin suuri, kun/jos kuolema korjaa. Ei se aina ole ilkeyttä vaan vääristynyttä ajattelua, joka on inhimillistä sekin, joskin ympäristölle todella vaikeaa ymmärtää.

Harvat kyselevät omaisten ja muitten läheisten vointia, ja minäkin huomaan, että mies on hiukan toisissa maailmoissa, ja yritän parhaani mukaan selittää mitä tulee tapahtumaan, vaikken itsekään ole mistään varma.

Kahden edellisen syövän aikana minut on kumppanini dumpannut. Ei helppoa sekään. Enkä ole ainoa, sillä tämä on suhteellisen tavallinen kuvio. Eihän mies lähde, ellei sillä ole joko toinen nainen tai kumppanilla vaikea sairaus. Näinhän se yleensä menee.

Tieto voi lisätä tuskaa - tai sitten lievittää sitä

Jotkut ihmiset eivät kestä kuulla juuri mitään sairaudestaan. Jotkut (kuten minä) taas haluavat tietää siitä kaiken, mukaan lukien hoitojen riskit. Ammattilaisten tehtävänä on käydä ne läpi potilaan kanssa. Joskus asia sujuu hyvin, joskus huonosti.

Kun minulla oli nuorena ekaa kertaa rintasyöpä ja viimeisellä sädehoitoviikolla nahka hävisi tyystin koko vartalon oikeasta yläneljänneksestä yön aikana, menin päivystykseen ja siellä naispuolinen onkologian päivystäjä alkoi käydä läpi A:sta alkaen kasvaimen hormonireseptoristatusta, S-faasifraktiota ym. katkaisin jutun sanoen, että tottakai tiedän sen.

Hieman kärsimätön vastaus hänelle, MUTTA oikeasti joskus syöpäpotilaalle saa toistella näitä asioita, sillä yleensä koko sairauden aiheuttama järkytys ei edesauta muistia mitenkään päin. Jos siis olet syöpäpotilaan seurana vastaanotolla, kyselkää paljon, sillä joillekin ammattijargon voi olla liikaa, ja sitä valitettavasti viljellään. Olin silloin tietty lukenut kaikki rintasyövästä ja kiitos silloisen työpaikkani, minulla oli pääsy viimeisimpään tutkimustietoon.

Jos sairastut itse

Näinkin voi käydä, sillä hyvin harva syövältä välttyy elämänsä aikana. Siksi suosittelen, että liityt jo nyt oman paikkakuntasi/alueesi syöpäyhdistykseen. Pieni jäsenmaksu, mutta paljon hyötyä, vaikka ei sairastuisikaan.

Jos sairastut, paikallisilla syöpäyhdistyksillä on tukihenkilöitä, jotka ovat itse sairastaneet vastaavanlaisen syövän. Minun suurin tukihenkilöni oli Elina jo sairaalassa, kun ensimmäistä kertaa sairastin. Olin sen verran nuori, että olin jopa huolissani siitä, että miltä lumpektomoitu (eli siis syöpäpatti, joka  otettu pois tarvitulla marginaalilla) rinta näyttää, joten hän (oli samassa huoneessa) kiskaisi paidan pois päältään ja näytti. Hänet oli leikattu muutamaa kuukautta aiemmin ja hän oli sairaalassa sädehoidon vuoksi kenkkuilleen sydämensä kanssa. Tosin hänen "pattinsa" oli ihan eri paikassa kuin minun, mutta silti rauhoituin hiukan. Pidimme hänen kanssaan pitkään yhteyttä, mutta hänet vei sittemmin maksaan metastoitunut syöpä. Muistelen häntä aina kiitollisuudella.

Vielä tänäkin päivänä jotkut ajattelevat, että syöpä on tavallaan häpeä. Teoreettisesti siihen voi vaikuttaa elintavoilla, mutta kuka pystyy määrittelemään milloin syöpä johtuu tietyistä syistä? Aika harvoin. Kuten sanottu, se voi, ja tuleekin monen ihmisen kohdalle, varsinkin, mitä vanhemmaksi elämme. Siihenkin kannattaa varautua.

Onneksi sentään hormoniriippuvaiset syövät, kuten rinta- ja eturauhassyöpä (rintasyöpä silloin, kun kasvaimessa on hormonireseptoriherkkyyttä) ovat paremmin hoidettavissa ja sikäli hyväennusteisia. Tällöin siis voidaan sädehoidon ja solumyrkkyjen asemesta/lisäksi dumpata kasvainta "ruokkivat" hormonit alas, eli hoitokeinoja on yksi lisää.

Kaikki ei aina kuitenkaan mene näinkään, kun selitin. Kannattaa siis olla herkkä signaaleille ja omata "suuremmat korvat kuin mitä suu on".  Tätä korostetaan myös johtajuuskoulutuksissa, joten ei liene huono neuvo kenellekään.

Kuvat: kuten huomaatte, pinkki nauha ei ole ainoa tuen merkki!

Toivottavasti tästä postauksesta oli apua, ja vastaan mielelläni mahdollisiin kysymyksiinne.

Miten voit auttaa ystävääsi, joka sairastaa syöpää?

Tuli vaan mieleen tällainenkin aloitus. Minulla todettiin rintasyöpä ensimmäistä kertaa reilusti alta nelikymppisenä, ja tulos oli suuri kauhu ja lopulta miinus avopuoliso. Toinen kerta, ja miinus mies. Ei tietty kaikille tarvitse näin käydä, mutta se eka kysyi minulta, kun uutisen kerroin, että "meneeks sulta nyt tukka". Sen kuulen korvissani vielä edelleenkin. Toinen sitten jo alkoi seurustella toisen kanssa sinä aikana, kun uutta syöpää vasta tutkittiin. Tiesi epäilyn.

Kerron lisää jos haluatte kuulla.

Noin joka kolmas kokee elämänsä aikana syövän. Se voit olla myös sinä.

Toivon tähän vastauksia pikaisesti, kiitos. Kipeä asia, mutta haluan jakaa. Postailen sitten sen mukaan, mitä kiinnostusta on.

Mielikuvitus laukkaa syöpätutkimuksissa (saa nauraakin, muuten vakavaakin asiaa...)

Hirvitys, että ihmisellä pitää olla valtava mielikuvitus. Muistan, kun kerran, vuosia sitten osallistuin serkkuni kanssa Ruissalossa mindfullness-päivään, jolloin piti pitää suunsa kiinni koko päivän. Todella hankalaa...

Päivä alkoi - kuten intialaisessa ashramissa (olen joskus ollut) - sisätiloissa keskittymisellä, johon kuului tietynlaisia kumarruksia ja "mielen tyhjentämistä". Valitettavasti satuin vilkaisemaan maton kuvioita ja löysin niistä Egyptin pyramidit ja Niilin laakson. Se siitä keskittymisestä!

Kävin siis tänään viettämässä yli puoli päivää TYKSin isotooppiyksikössä, jossa tehtiin kokovartalon gammakuvaus luustometastaasien poissulkemiseksi (tai niiden löytämiseksi). Päivä alkoi kuvauksella yllämainitunlaisessa vehkeessä, ja sitten laitettiin radioaktiivista ainetta suoneen ja sain odotella kolme tuntia, että sen menisi luustoon ja sitten tunnin kuvat taas. Nyt olen todella säteilevä (siis kirjaimellisesti!) vielä huomennakin ja pitää pitää parin metrin "hajurako" vähintäänkin lapsiin ja raskaana oleviin naisiin.

Yleensä kuvantamisessa pitää maata hiljaa ja suljenkin silmäni sen ajaksi. Luustokartoituksessa (siis tämä gammakuvaus) jalat teipataan yhteen, että saadaan yhtenäistä kuvaa, eivätkä jalkaterän asennot muuta lantion asentoa kuvissa.

Kun sitten olkavarsien kohdille laitettiin laipiot, jotka pusersivat kropan vierellä suorina olevia käsivarsia vartalon viereen, tuli ihan sellainen olo kuin olisi ollut ruumisarkussa (kun ruumiit laitetaan sairaalassa, jalat sidotaan, joskin myös leuka sidotaan normaaliasentoon ja kiinni, ettei jäykistyisi auki  - tosin sitä ei tässä tehty  - onneksi :)). Siinä sitten puolen tunnin aikana mielikuvitus laukkasi oikein urakalla. Pidin silmäni kiinni, sillä tiesin kameran tulevan miltei nenään kiinni ja se on epämiellyttävän lähellä. Toisella kierroksella kamera otti lannerangasta kuvaa pyörien ympärilläni, eli ei niin paha.

Kun isäni kuoli, halusin tuntea, että hän todellakin on kuollut ja koskettelin hänen kasvojaan, kun hän makasi arkussa. Ihan kuin en olisi kuollutta ihmistä ennen koskettanut, mutta sehän olikin oma isäni tässä tapauksessa. Samalla kosketin arkun tyynyä, joka oli ilmeisesti paperisilpulla täytetty. Käytännöllistähän se on, tietty, mutta hiukan sama fiilis tuli tästä tuon koneen pritsille asetetusta tyynystä paperisine päällysteineen.

Siinä maatessa sitä ehtii miettiä! Toinen mielikuva koski Münchenin lähellä sijaitsevan Dachaun keskitysleirin uuneja ja niitä paareja joilla kaasutetut uhrit sinne laitettiin palamaan! Olen joskus käynyt siellä ja olihan se aika hurja näky, mutta varsin alkeellista touhua verrattuna myöhempiin natsien tappokoneistoihin massiivisine uuneineen.

*****

Noh, kuten sanottu, mun mielikuvitukseni on ihan rajaton. Joskus toivonkin, että sitä voisi jollakin muullakin tavalla hyödyntää kun aiheuttamalla itselleen mitään paniikinomaisia kuvitelmia, mutta tällaista se nyt on. Ainakin minun päänupissani.

*****

Halusin vaan vielä kiinnittää huomion erääseen tärkeään seikkaan. Kuinka moni teistä lukijoistani kuuluu paikalliseen syöpäyhdistykseen? Jos et(te) kuulu, niin kannattaa liittyä. Täällä Lounais-Suomessa maksu on 20 Euroa ja jos satut sairastumaan syöpään, saat esimerkiksi pientä rahallista tukea ja ylipäätään vaikka et sairastuisikaan, ihan hyviä alennuksia yksityisiltä lääkäriasemilta. 

Olen itse syöpäyhdistyksen tukihenkilö ja tukihenkilön palvelut toki saa, vaikka ei olikaan jäsen, mutta suosittelen silti liittymään, sillä koskaan ei tiedä, milloin se iskee omalle kohdalle. Minäkin olen saanut tämän "lottovoiton" jo kolmasti, ja syöväthän yleistyvät. Hoito rokottaa kuitenkin kukkaroa, vaikka Suomessa hoito olisikin "ilmaista". Puhun kokemuksesta.

Odotettavissa oleva leikkaus

Olen tässä yrittänyt toipua ensijärkytyksestäni ja lukenut myös netistä paljon kyseisen tyyppisistä kasvaimista. Siis se suurin, ja yhtäkkiä nopeasti kasvanut kasvain on alaselän S1-nikaman sisällä (ks. kuva), ja siksi nikama pitää poistaa kokonaan.

Eikä muuten mitään, mutta  - kuten tiedämme - selkäranka kokonaisuudessaan on täynnä hermoja, joiden vaurioitumisriski on suuri tämäntyyppisissä leikkauksissa.

Tällainen syöpä on todellakin kuin lottovoitto, koska sen esiintyvyys on 1:1 miljoona ihmistä. Todennäköisimmin sillä ei ole yhteyttä aiemmin sairastamiini rintasyöpiin, vaan laukaiseva tekijä on itse asiassa jäänne sikiökaudelta. valitettavasti nämä kordoomat ovat siinä mielessä pahanlaatuisia, että aluksi ne voivat kasvaa hyvinkin hitaasti, kunnes sitten kasvu pyrähtää nopeampaan vauhtiin, kuten nyt tässä tapauksessa. Kuvissa näyttäisi kuitenkin siltä, että kasvain on aika tarkkarajainen, eikä se ole lävistänyt muita elimiä  - vielä. Etäispesäkkeitä nämä kasvaimet harvemmin tekevät, mutta pitää pitää mielessä, että niitä on vielä kaksi muutakin siellä, ja kaikki nämä uusiutuvat hyvin herkästi.

Hoitona ei oikeastaan ole muuta kuin leikkaus, sillä tämä kasvaintyyppi ei ole kovinkaan herkkä sädehoidolle tai solumyrkyille.

Leikkauksen riskit ovat myös melkomoiset, liikuntakyky, virtsan- ja ulosteenpidätyskyky jne. saattavat olla vaarassa. Ellei sitä kasvainta leikkaa pois, ainoa lopputulema on yhä paheneva kipu ja sitten hermojen tuhoutuminen.

Tällaisia mietin tänään. Mieli hiukan maassa.

Kävin eilen näyttämässä tuota turvottelevaa nilkkaani toiselle ortopedille ja kolmas operaatio odottaa sitäkin. Kunhan tämä vakavampi homma on ensin saatu hoidettua alta pois. Nyt tuota selkää ja nilkkaa onkin "leivottu" sen verran, että elän kipulääkkeillä.

Kolmas kierros syöpää?

Eilen jäi kirjoittelematta, koska mielessä pyörivät nyt ihan muut asiat. Huomenna minulla on aika ortopedille, sillä tämä kaksi ja puoli vuotta sitten rikki riksahtanut nilkka on alkanut pikkuhiljaa kevään mittaan vihoitella enemmän ja enemmän, ja epäilen, että sinne asennetusta metallilevystä taas ruuvit törröttelevät ja aiheuttavat nilkkaan turvotuspussin. Huomasin tänään, etten pääse kunnolla kävelemään portaita, koska nilkka ei taivu. Kahteen kertaanhan se on jo leikattu koko koipi, mutta ei tuollainen turvotuspussikaan ihan normaalia ole.

Eikä tässä vielä kaikki... Muistattehan, kun ennen Sveitsiin lähtöäni kerroin lannerangastani löytyneestä kolmesta kasvaimesta? Selkäkivut ovat pahentuneet parin vuoden aikana, ja viime kuussa lannerangasta otettiin magneettikuva, jonka synkät tulokset kuulin tänään. Suurin näistä "möykyistä" on mitä suurimmalla todennäköisyydellä pahanlaatuinen ja sen koko on tuplaantunut, eli on nyt noin 3 cm, eli ei ihme, jos alaselkää raastaa kipu kaiken aikaa.

Ohjemistossa olevan uuden ulkomaantyöpaikan saan siis haudata tällä erää ja se korvataan leikkauksella, josta seuraa pitkä sairausloma, sillä selkärangasta tullaan poistamaan kokonaan yksi nikama (kasvain sen sisässä) ja jotakin kosmeettista "paikkaa" tehdään tuon terveen pohjeluun luusta.

Voitte arvata, ettei naurata. Postailen, kunhan olen ensin hiukan saanut sulateltua tätä uutista.

Hiukan työstäni ja lääkkeiden käytöstä

Vuonna 1995 päädyin työssäni yllättäen lääketutkimuksen piiriin. Se on ollut pitkä oppimisen matka. Hyvin mielenkiintoinen sellainen, enkä olisi kuvitellutkaan eteneväni näinkin pitkälle.

Sanotaan lääkefirmoista mitä tahansa, niin lääkkeitä tarvitaan. Paljon on myös puhetta siitä, että indikaatioita keksimällä keksitään, mutta mitäs jos ei niin tehtäisi? Olisi paljon kärsiviä potilaita, joille ei olisi apua tarjolla. Sairauksien indikaatiot on luotu ihan muualla kuin lääketeollisuudessa, ja standardeja löytyy kyllä netistä, joten siitä ei sen enempää.

Lääkäri tietty määrää lääkkeen käytöstä. Apteekki taas Suomessa voi vaihtaa määrätyn lääkkeen edullisempaan vaihtoehtoon, jos lääkäri ja potilas (inhoan tätä sanaa) suostuvat. Ainoa ongelma edullisemman (siis yleensä halvemman, ns. geneerisen) lääkkeen käytössä on se, että se ei välttämättä toimi ihan yhtä hyvin kuin alkuperäinen, sillä sellaisen lääkkeen rekisteröimiseen vaadittavan ns. bioavailabiliteetin (olisiko sopiva käännös hyötyosuus) on tietyn deltan (ikkunan) sisässä, eli voisi sanoa, että "noinniinkuin", eikä tarkalleen sama kuin alkuperäisen. Toivottavasti tämä on ymmärrettävä selostus. Tiedän lääkkeitä, joiden geneeristen vastineiden käyttö vaatii esim. korkeampaa annosta. Mutta älä ikinä säädä annosta itse, vaan ota yhteys joko apteekkiin tai hoitavaan lääkäriin! Joskus voi olla kyse asiasta toisinpäin, ja lisäoireita saattaa sattua sen takia.

On aika mutkikasta selittää, mistä lääkkeet saavat alkunsa, enkä edes yritä tehdä sitä tässä. Olen kuitenkin ylpeä siitä, mitä täällä tehdään esimerkiksi juuri syöpäsairaille. kehitys menee eteenpäin vinhaa vauhtia ja ollaan siirtymässä vanhanaikaisista ns. pienistä molekyyleistä (synteettisistä) ns. suuriin molekyyleihin, jotka ovat biologisia.

Käytännössä tämä tarkoittaa biologisia aineita, kuten nämä. Tottakai nämä kiinnostavat minua henkilökohtaisestikin, mutta myös siksi, että syöpä vaan yleistyy, ja mitä vanhemmaksi eletään, sitä todennäköisemmäksi se muuttuu. Nykyiset hoidot saattavat olla aika rankkojakin.

Olen oikeastaan aika ylpeäkin siitä, että olen näiden lääkkeiden kehitystiimissä! Firman motto onkin, että "tehdään nyt sitä, mitä potilaat tarvitsevat seuraavaksi". Syövästä itsekin kärsineenä/kärsivänä tämä on hieno asia.

Viikonloppua!

Olen tänään ihmetellyt yhtä juttua; miksi poankista toiseen rahansiirto kestää niin kauan? Siirsin omalta Nordean tililtäni omalle OP:n tililleni rahaa, ja kesti viikon, ennenkuin se ilmestyi näkyviin OP:n tilillä. Osaako joku selittää miksi se kestää niin kauan? Kenen käytössä ovat rahat sillä aikaa? Jos nyt vaikka siirto olisi jokin suuri summa, esimerkiksi 100 k euroa, nin joku korjaa korot, vähintään. Samantapainen tilanne sattui kun eräs henkilö maksoi omalta OP:n tililtään minun OP:n tililleni rahaa, ja sekin näkyi online vasta parin päivän päästä.

Olen taas ruvennut käymään kuntosalilla, neljä kuukautta oli sairausvapaata, eikä ranne oikein vieläkään ole kunnossa, mutta jotakin sentään voin tehdä. Ihanaa, että pääsen taas vanhaan rytmiin! Raskaan liikunnan puute alkoikin jo rassata, ja pahasti.

Mitä tulee lannerangan kasvaimiin, luulen, että liikunta on ihan hyvä juttu siihenkin kipuiluun. Kävin viime viikolla seurannassa (magneettikuvaus) ja vastaukset soittaa lähettänyt lääkäri vasta kuun lopussa, koska on lomalla. Kukaan ei ajattele, että minua ehkä kiinnostaisi kuulla ihan tuoreeltaan tilanne. Nyt on ollut tosin niin kiirettä, etten ole oikein ehtinyt ajatella koko asiaa, ainakaan paljoa. Joku muu voisi jo olla ohan hermoraunio viiveen takia.

*****

Asiasta seitsemänteen: Olen niitä ihmisiä, jotka tykkäävät pitää pientä käsivoidetuubia aina mukana. Jotkut tuubit vaan ovat sellaisia, joista korkki irtoaa helposti ja koko laukun sisältö on sitten töhnässä.

Olin shoppailemassa ja huomasin, että pyöreihin hylsyihin pakatuista huulirasvoistaan tunnettu EOS on ruvennut valmistamaan myös käsivoiteita. Tai voi tietty olla, että niitä on ollut tarjolla jo pitkän aikaa, mutta en vaan ole niitä hoksannut.

Purkki näytti käsilaukkuun sopivan malliselta ja niinpä ostin kurkuntuoksuisen. Ihana tuoksu ja voide imeytyy käsiin nopeasti, joten tykkään, ja voin suositella! Tarjolla oli myös kukkaistuoksuista, mutta ostin nyt alkuun tämän yhden. Todennäköisesti tämän loppuun käytettyäni kokeilen myös sitä toista!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kiirettä pitää

Kylläpä taas on kaikenmaailman kiireitä. Viime viikolla kävin magneettikuvauksissa  pitkään vaivanneen alaselkäkivun takia, ja sain samantien passituksen luustokarttaan,koska lannerangasta löytyi joku hiukan yli 1 cm:n muutos. Tänä aamuna sitten heti keskussairaalan isotooppiyksikköön "laatuaikaa viettämään" ko. tutkimuksessa menee radioaktiivisen aineen kanssa monta tuntia), ja siinä se sitten päivä kohta jo olikin mennyt.

Kaikista hulluinta tässä on se, että vaikka tutkimukseen pääsikin ihan heti magneetin jälkeen, niin tulokset saa vasta liki parin viikon päästä, kun lähettävä lääkäri on tullut lomalta. Kauhean piinaavaa odottaa ja pelätä, josko se syöpä on nyt sitten levinnyt sinne rankaankin.

Sitten hiukan kevyempääkin aihetta. Löytyi uusi, vanha ihastus, eli Shiseidon Perfect Refining Foundation. Kosmetologini joskus tätä kehui, eikä suotta. Kasvoilla oleva sävy on 040, Natural Fair Ochre. Peitttävyys on keskinkertaisesta peittävään. Kätkee hyvin ihon virheet ja ennen kaikkea ihohuokoset. Mukava juttu on sekin, ettei tämän voiteen kanssa tarvita paljoa peiteaineita, kunhan tätä tuputtaa hiukan enemmän peitettävien kohtien ylle. Nyt tosin kuvassa nenänpielet hiukan punoittavat, koska olin juuri niistänyt :)

Tässä samaa sävyä kämmenselällä paksumpi kerros, ihan vaan, jotta näkyisi, miten hyvin se levitettynä kasvoilla mukautuu omaan ihonväriin. Nyt siis ei ole levitetty sitä kunnolla käden päälle.

Onko tämä voide kenellekään tuttu ennestään?

Altistutko kadmiumille?

Kadmium on raskasmetalli, jonka on todettu olevan niin ympäristölle kuin terveydellekin vaarallista. Jos sille pääsee altistumaan tarpeeksi, on sen todettu lyhentävän telomeereja, (telomeerit ovat ihmisen kromosomien päitä, jotka suojaavat DNA:ta), eli käytännössä altistus voi vanhentaa ihmistä noin 11 vuotta kronologisen iän päälle.

Telomeerien lyhentyminen on yhteydessä nopeaan vanhenemiseen ja syöpien syntyyn. Lyhyet telomeerit liittyvät kolminkertaiseen syöpäriskiin ja vastaavasti keskipitkät telomeerit kaksinkertaistuneeseen syöpäriskiin. Telomeerien lyheneminen liitetään myös kohonneeseen riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, osteoporoosiin, diabetekseen, munuaissairauksiin ja se voi myös tuhota aivojasi ja aiheuttaa lapsettomuutta tai aiheuttaa sikiölle vaurioita.

Kadmiumille altistumisen on todettu kuitenkin vaikuttavan etenkin rintasyöpäriskiin. Tämä johtuu siitä, että kadmiumilla on hormoneja matkivia ominaisuuksia, joten se tavallaan toimii elimistössä keinotekoisena hormonihäiritsijänä.

Mistä sitten kadmiumia voi saada? Jos olet tupakoija, saat sitä tupakasta (myös sähkötupakasta). Ellet tupakoi, saat sitä esimerkiksi kasviksista, jotka eivät ole luomutuotettuja (luomutuotetuissa on yleensä enemmän myös antioksidantteja, jotka toimivat kadmiumin vaikutuksia korjaavasti).

Kadmiumia saa jonkin verran liki kaikista elintarvikkeista, mutta nykyajan terveysbuumin aikana sen saanti voi olla runsasta jos käytät paljon pellavansiemeniä ja esimerkiksi kaakaonibsejä. Tai jos kulutat paljon suklaata tai kaakaojauhoja. Kaakaossa voi olla myös toista myrkyllistä ainetta, eli lyijyä.

Mitä sitten asialle voi tehdä? Tupakoinnin lopettaminen ja tupakansavun karttaminen parantaa tilannetta jo huomattavasti. Syö myös vähemmän kaakaota, pellavansiemeniä, sisäelimiä, rapuja ja simpukoita. Spirulina ja sinkkipitoiset ruoat (ks. Fineli.fi:n taulukko alla) saattavat ehkäistä kadmiumin aiheuttamia vaurioita. Jos hemoglobiiniarvosi on matala, korjaa se rautavalmisteella, sillä kehon alhainen rautapitoisuus saa kadmiumin imeytymään helpommin suolistosta.

Pyri myös käyttämään luomutuotteita, sillä niissä on yleensä vain noin puolet tehotuotettujen ruoka-aineiden kadmiummäärästä. Kadmiumilla on taipumus kumuloitua elimistöön, ja koska sen puoliintumisaika on 10-30 vuotta, kannattaa todella katsoa, mitä suuhunsa laittaa, koska kadmium ei lähde kropasta kovin nopeasti!

#	Elintarvike	Pitoisuus / annos mg	Annospaino g
1	Lese, vehnälese	29.0	100
2	Vehnänalkio	17.8	100
3	Muro, vehnälese paahdettu, kellogg's all-bran plus	14.8	100
4	Ateriankorvike, keittojauhe, parsa/kala/kana/sieni, easy diet	10.4	100
5	Ateriankorvike, keittojauhe, tomaatti/texmex/thai, easy diet	10.3	100
6	Ateriankorvike, smoothie, juomajauhe, easy diet	10.1	100
7	Ateriankorvike, smoothie, juomajauhe, nutrifast	10.1	100
8	Ateriankorvike, smoothie, juomajauhe, tuotekeskiarvo	10.1	100
9	Ateriankorvike, keittojauhe, parsakaali/basilika/couscous, allevo	10.0	100
10	Ateriankorvike, smoothie, juomajauhe, allevo	10.0	100

I Love Me - messut ja ruokamyrkytys

Tänään on ollut tiukka päivä, aamu videokonferensseja, iltapäivä yliopistolla, sen jälkeen taidenäyttelyn avajaisiin ja siitä suoraan illalliselle pitkäsikaisen ystäväni kanssa. Nyt en jaksa kirjoitella sen kummempia, mutta oletteko sitä mieltä, että noissa syöpäpostauksissa pitäisi mennä syvemmälle solubiologisiin asioihin, vai jaksaako kukaan sellaisia lukea? Seuraavaksi ajattelin postailla siitä, miten ehkä rintasyöpää voidaan estää. PS: Ellet kerro, mitä haluat (lukea), tuskin saat koskaan toivomaasi, ja aina siis kannattaa kysyä!

Mediassa oli uutinen ruokamyrkytyksistä I Love Me  - messujen aikana. Satuin syömään lauantaina messujen jälkeen samaisessa ravintolassa, mutta en syönyt kanaa tai muutakaan siivekästä. Tässä linkki juttuun. Söin siikaa pääruoaksi, sienikeittoa alkuun ja jälkkärin piti olla Madeleine-leivosta, mutta minusta se ei ihan sellaiselta näyttänyt, mutta koko tsydeemi oli ihan OK, noin satasen viineineen. Ruoat siitä noin 50 euroa, joten hinta-laatu ehkä hiukan alakanttiin, joskin huonompiakin on syöty jopa joissain ranskalaisissa Michelin-ravintoloissa (olen siinä uskossa kokemani perusteella, että ranskalaiset suosivat omiaan, ja tästä voisin kertoa about sata tarinaa, jotka ovat todella omia kokemuksiani todennettuina seuralaisen mielipiteellä).

 

Jääkylmää leipää alkuun jonkinlaisen oliivitahnan kanssa, jossa luultavasti oli oliivimurskaa ja majoneesia.

Valitin leivästä ja se paahdettiin, mutta eipä enää auttanut.

Kala-annos oli ihan OK.

VIELÄ EHTII OSALLISTUA NIMIKISAAN !   Voittajan paketissa saattaa olla mukana jotakin ylimääräistäkin.

Pientä kasvissopparallin evaluointia + taas suoliston terveys & syöpä & muuta

Nyt olen sitten jo useampia viikkoja elänyt kasviskeitoilla, vihersmoothieilla ja salaatilla. Siis pääasiassa. Proteiinia olen saanut lähinnä hapanmaitotuotteista (rahka, jogurtti, raejuusto). Kuten olen ennemminkin sanonut, raakaravinto kaunistaa ihon aika nopeasti, mutta se, mikä selkeimmin tuntuu kasvisvoittoisen ruoan mukana tulevan, on makeanhimon väheneminen tai jopa katoaminen. Itse asiassa olen ollut pirteämpikin, jaksanut paremmin.

Kuva: Mirror.co.uk. Kuvaan liittyvä artikkeli ravinnosta ja kauneudesta on luettavissa täällä.

Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism on julkaissut tutkimuksen, jossa arvellaan suoliston bakteeriflooran monimuotoisuuden olevan tärkeä keino suojata hormoniriippuvaisilta syöviltä, kuten rintasyövältä. Terve suolisto vähentää riskiä sairastua.

 Sen lisäksi, että terve suolistofloora auttaa ruoan sulattamisessa, se myös vaikuttaa suuresti siihen, miten naisen elimistö käsittelee estrogeenia ja sen metaboliitteja. Bakteerit määrittävät sen, mikä osuus estrogeenista ja sen metaboliiteista poistuu virtsan ja ulosteen mukana, tasaten näin kehon estrogeenipitoisuutta niin, ettei se pääse nousemaan haitallisen suureksi. Erityisen tärkeää tämä on ylipainoisilla naisilla, koska rasvakudos jo itsessään erittää estrogeenia.

Niillä naisilla, joilla on laaja-alaisin suolistobakteerikanta, ylimääräinen estrogeeni ja sen aineenvaihduntatuotteet poistuvat normaalisti kehosta.

Kasvisten syönti  - varsinkin raakana, on hyvä tapa elättää suotuisaa bakteerikantaa. Sen lisäksi hapaptetut ruoat, aina maitotuotteista hapankaaliin toimivat suotuisasti suolistossa. Niitä vaan ei saa kypsentää, eikä kannata käyttää sokeroituja jogurtteja yms., koska sokeri on yksi suolistoflooran epätasapainon syy. Kreikkalainen jogurtti on hyvää, mutta katso tarkkaan, mitä ostat, sillä Greek STYLE yoghurt ei ole samaa kuin aito, vaan se on paksunnettu gelatiinilla ja maidon ainesosilla. Älä osta myöskään hapankaalia (säilyke)purkissa, sillä se on silloin kuumennuskäsitelty, eikä siitä ole hyötyä.

Tumma, vähintään 70% kaakaota sisältävä suklaa myös ruokkii hyviä bakteerikantoja nykytietämyksen valossa.

Luin juuri, että kuten antibioottien (mikrobilääkkeiden) käyttö sekoittaa suolen toimintaa, niin tekee myös pitkäaikainen ns. tavallisten kipulääkkeiden ja esim. alkoholin käyttä. Yhdessä ja erillään. Alkoholi tuotta myrkkyjä metaboloituessaan ja tavalliset tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa suoliston vuotamista ja tuhota elimistön hyödyllisiäkin prosesseja.

Minulle henkilökohtaisesti tuo makeanhimon häviäminen on suuri juttu. Ja kasvisruoat ovat ainakin nyt syksyllä suhteellisen edullista ruokaa, keittojen ollessa myös helppoja tehdä. Oikeastaan niihin voi laittaa vaikka mitä kasviskomboja, juuri nyt viimeksi tein soppaa parsakaalista, kukkakaalista, sipulista ja porkkanasta. Ja laitoin siihen vahingossa valkopippurin asemesta jauhettua kardemummaa, jota sattui oleman maustehyllyssä samanlaisessa lasiputelissa. Yllätysyllätys, sopasta ei tullut ollenkaan hassumpaa, vaan sellaista "intialaisentapaista". Kardemummasta olen kirjoitellut aiemmin täällä.

*****

Mutta asiasta seitsemänteen: posti toi minulle tänään hyvin paljon himoitsemani paketin, ja se kyllä teki heti aamusta niin kovin iloiseksi.

Vaikka kuinka muita parfyymeitä suitsuttaisin, Guerlainilla on muutama klassikko, johon aina palaan. Mitsoukoa minulla ei koskaan ollut, l'Heure Bleue'tä on mennyt useampi pullollinen ja nytkin sitä on miltei täysi pullo kaapissa samanlaisessa Baccarat'n lasipullossa. En osaa päättää, kumpi näistä kahdesta olisi se suosikkiparfyymini, vai olisiko se sittenkin harvinainen Nahema?

Jardins de Bagatelleä olen joskus käyttänyt, Shalimaria on mennyt monta pullollista, mutta sen vanilja-variaatiot kiinnostaisivat. Samsaraakin minulla on joskus ollut.

Kuinka moni teistä osaa ihan suoralta kädeltä kertoa lempituoksunsa? No, minä ainakin tiedän valmistajan nimen, tuoksuista sitten kolmen kärkeen varmaan menee tuo Shalimar myös. Ai kun joskus raaskisi ostaa vielä Nahemaa pullon.

Surrender to Chance on tosin paikka, josta jopa jo lopetettujakin parfyymeitä voi ostaa ihan pieninäkin määrinä. Postimaksut ovat hiukan nousseet tuosta postauksestani, mutta ovat edelleen ihan OK-luokkaa. Käykääpä katsomassa valikoimaa!

VIELÄ ON VAJAA VIIKKO SYYSKUUTA JÄLJELLÄ JA SIIS AIKAA OSALLISTUA SYYSARVONTAAN. TÄSSÄ LINKKI.