Täytyy sanoa, että alan ymmärtää, miksi monet hiuksensa menettäneet eivät halua peruukkia. Se on nimittäin vielä hankalampi hoidettava kuin oikeat hiukset. Jos pidät päässäsi päivät pääksytysten pelkkää sytomyssyä tai pipoa, ne on helppo laittaa pyykkikoneeseen, mutta samaa ei voi tehdä peruukille. Työlästä ja kallista on tekotukan ylläpito hankinnasta puhumattakaan.
En voinut vastustaa kiusausta, vaan hankin netistä vielä yhden peruukin. Tällaisen metsänvihreän otsiksella. Ilmeisestikin tämä malli on todella suosittu, sillä sitä joutuu odottelemaan viikkoja. Täällä lisää tästä peruukista. Ihana on sen väri!
Kuituhiusperuukit (ihan kuten aitohiusperuukit) vaativat omat pesu- ja hoitoaineensa, kuivatustelineensä ja jopa harjansa (harjaustyylikin on ihan eri: eli aloitetaan varovaisesti latvoista, eikä koskaan harjailla tyvestä latvaan, kuten normaalisti hiuksia selvitellessä).
Varsinkin pitkille peruukeille joutuu käyttämään hoitoaineen lisäksi päivittäin hoitosuihketta, joka poistaa sähköisyyttä ja suojaa hiusta kulumiselta, sillä sitä tapahtuu hiuksen hangatessa esimerkiksi vaatteisiin. Kuituhiukseenkin voi tulla poiskulumisen lisäksi kaksihaaraisia.
Nämä kuituhiusten hoitotuotteet muuten eivät ole mitään halpoja, löysin 200 ml:n hoitosuihkeen halvimmillaan noin 17 eurolla, ja 200 ml kuluu aika nopeaan pitkiin suortuviin. Yleensä tuon kokoiset pullot maksavat n. 25 euron tietämillä kappale.
Työtä siis vaatii varatukan ylläpito joka päivä! Paljon enemmän siinä on hommaa kuin omissa hiuksissa. Omia hiuksia voi odottaa samaan pituuteen varmaan vasta joskus puolentoista-parin vuoden kuluttua. Vuosi sitten ne näyttivät tältä, ja olivat jopa kuvanottohetkellä hankalan ylipitkät.
Täältä muuten näkee nuo tuon sinisen peruukin lisäksi harkitsemani peruukkien värit. Ostin siis Ice Blue ja Rosewood -sävyiset peruukit. Rosewood olisi ollut ihan mahtava, jos se olisi vastannut kuvassa olevaa sävyä, mutta se on paljon tummempi. Tummempi kuin tuo kallein "ykkösperuukkini" edellisessä postauksessa. Harkitsin siis myös sävyjä Rose Blonde ja Lavender.
Rose Blonde punaisine "lowlightseineen" oli kyllä päässäni ihan kamala! Se söi yllättäen ihan kaiken värin kasvoiltani. Lavender taas oli aika hyvä platinablondi, mutta mies piti tuota hiukan tummempaa sinistä peruukkia parempana, ja koska hän siis minua ja sitä peruukkia joutuu enemmän katselemaan, Ice Bluen ostin. Farkkumekon kanssa se on aika hyvä pari! Jäihän se Lavender kuitenkin hiukan vaivaamaaan, joten saattaa olla, että sen vielä hankin - joskus myöhemmin, koska se ei ollut pahemmin edes hinnalla pilattu.
Onhan minulla toki myssyjäkin ja turbaaneja, mutta ne ovat lähinnä yökäyttöön, koska peruukin kanssa ei todellakaan nukuta, jo ihan siitäkin syystä, että ne kuluvat ja takkuuntuvat turhaan tyynyä vasten. Eikä se kai tuntuisikaan mukavalta. Samettinen turbaani tai bambukuituinen myssy on se paras yöpäähine.
Jos sinulta lähtisivät hiukset päästä, olisitko enemmän peruukki- vai myssytyyppi? Vai lähtisitkö taiteilemaan erilaisista huiveista turbaaneja ja päähineitä kaljun peitoksi? Vai kantaisitko kaljusi ylpeästi ja julkisesti? Viimeksimainittuja naisia näkee sairaalan polilla yllättävän paljon. Minulle se ei olisi todellakaan edes vaihtoehto, jota voisin harkita sillä pääni malli ei ole tarpeeksi kaunis siihen.
Uskon että käyttäisin peruukkia. Kaljuna olisi ainakin näin kokeilematta ajateltuna vaikea kulkea yleisillä paikoilla ja ehkä kotonakin. Kesällä voisi olla kuumina päivinä tuskastuttavaa pitää peruukkia. Oma tukkani on tosi lyhyt, joten peruukkikin olisi ja voisi siten olla hiukan helpompi hoidettava kuin pitkähiuksinen.
VastaaPoistaKyllä uskon lyhyen peruukin olevan helppohoitoisempi Se ei ainakaan hierrä takaa niin helposti kauluksuu yms.
PoistaPeruukkiliikkeessä kokeilin useita lyhyempi malleja, ja vaikka minullakin on ollut suuren osan elämää lyhyehköt hiukset, mutta nyt ne saivat minut näyttämään jotenkin ikäistäni vanhemmalta, mistä en pitänyt. Olen ehk tottunut liikaa tähän puolipitkään :)
Mulla on nytkin tämmönen hyvin lyhyt tukka, joten en usko, että hankkisin peruukkia vaivoikseni.
VastaaPoistaVarmaan siinä ei kauheasti olisi eroakaan, os ennestään jo on tottunut lyhyisiin hiuksiin.
PoistaNiin luulen. Mulle hiusten menetys ei olis kova paikka, mutta luulen, että silmäripsien menetys olis kova pala.
PoistaMissään nimessä en hankkisi peruukkia. Kotioloissa olisin kaljuna ellei se sitten tuntuisi liian vilpoiselta ja ulkona pitäisin huivia tai myssyä. Minäkään en pidä oman pääni muodosta enkä usko että kaljuus kaunistaisi, mutta toisaalta vanhemmiten ulkonäkö tuntuu aika yhdentekevältä muutenkin. Joillekin kalju sopii niinkuin alunperin punatukkaiselle ystävälleni ja samoin tyttärelle joka kyllästyi tukkaansa ja antoi poikakaverin ajella sen pois. Nyt hän valitettavasti kasvattaa taas tukkaa, harmi kun kalju oli hänellä niin kaunis ja persoonallinen. EE
VastaaPoistaOhhoh, kumpi tyttäristä kyllästyi tukkaansa? Nykyään ei tietty nuorillakaan kalju ole mikään kovin erikoinen kummallisuus. Minulle se kuitenkin tässä tilanteessa edustaa vahvasti sairauden ilmentymää.
PoistaSe on totta, että vanhemmiten ei niin enää hirveästi kiinnitä omaan ulkomuotoonsa huomiota ja hyvä niin, kun muistaa, millaista tempoilemista sen ulkomuodon kanssa oli esimerkiksi teini-ikäisenä :D
Monet tosiaan sanovat, etteivät hankkisi peruukkia, mutta jos sen hankkimisesta ei ole kustannuksia, eikö sitä voi hankkia noinniinkuin "varmuuden vuoksi"? En tiedä... Tai tuleeko sitten tilanteita, joissa sitä kaipaisi. Monet sanovat myös, ettei tullut.
Tuosta kallon muodosta vielä sen verran, että tässä(kin) taudissa joutuu syömään kortisonia sen verran, että se aiheuttaa naamaan turvotuksia, joten kallon muotoa ei sekään yhtään paranna, päinvastoin :(
K On ilmeisimmin toipunut hyvin ja rokotusohjelma on jo menossa hyvää vauhtia?
Se oli esikoinen joka luopui tukastaan. Oli mulla ystäväkin (valitettavasti jo menehtynyt), itseni ikäinen, joka vähintään viimeiset 10 elinvuottaan viihtyi lyhyessä sängessä. Joka viikonloppu hänen miehensä ajelit tukan lyhyeksi. Eikä hän varmaan meikkejäkään omistanut. Olemme ulkonäköasioissa kovin erilaisia.
PoistaMinusta peruukki kuulostaa niin ikäväntuntuiselta härpäkkeeltä etten haluaisi sellaista päähäni, enkä ikinä jaksaisi huoltaa sitä. Onhan puuvillamyssy nyt varmaan paljon mukavamman tuntuinen kuin tiukka, "muovinen" peruukki. Toisaalta olisihan se hauskaa joskus sellaista kokeilla niin näkisi miten paljon oma ulkonäkö muuttuisi.
K on toipunut loistavasti. On ihan entisellään mun mielestäni vaikka itse valitteleekin ettei pysty ihan samoihin urheilusuorituksiin kuin ennen. Hänellä oli kantasolun palautuksen jälkeen yksi infektio (verenmyrkytys) vielä sairaalassa ollessa mutta sen jälkeen ei mitään vaivoja tai infektioita. Toivottavasti sinä pääset yhtä helpolla (jos nyt voi niin sanoa ks. palautuksen yhteydessä, tuskin se kenellekään ihan läpihuutojuttu on). K on saanut nyt 2 koronarokotusta on palaa maaliskuussa töihin.
Hei. Olin reilu kaksi vuotta sitten samassa tilanteessa kuin
VastaaPoistasinä nyt. Hiukset lähti kantasolu siirron jälkeen viikossa.
Sairastan muuten samaa syöpää, tällä hetkellä remissiossa.
Peruukin ostin ja käytin sitä kaksi kertaa.
Tsemppiä kyllä ne hiukset kasvaa nyt mulla saman pituiset kuin ennen hoitoja.
Remissio - mikä ihana sana! Siihen me kaikki tähtäämme, mutta tosiaan siirron tulokset näkee vasta sitten myöhemmin. Toivottavasti onnistumisprosentti on erinomainen.
PoistaIhana kuva sinusta ja ihanat omat hiukset. Kehuinkin jo aiemmassa postauksessa etenkin sinertävän harmaata peruukkiasi. Kaikki esittelemäsi ovat kauniita mutta ovatpa ne tosiaan työläitä hoitaa.
VastaaPoistaKyllä minä peruukkeihin päätyisin, jos sellaisia hoitoja saisin. Omat pitkähköt hiukseni ovat aina olleet minulle hyvin tärkeät. Kun tukka on hyvin, melkein kaikki muukin on hyvin, hah hah.
Kun sanoo näin, se ei tarkoita, että päähän ei mahtuisi mitään muita ajatuksia. Terveys edellä tietenkin sitä paitsi mennään.
Terveys edellä toki mennään, mutta kyllä se vaan on niinkin, että varsinkin naisille nuo hiukset ovat tärkeät.
PoistaEn olisi ikinä uskonut, että kestän tällaisen kaljuuntumisen, on se sen verran rajun ja kurjan näköinen juttu. Olen kuitenkin suureksi hämmästyksekseni ottanut asian paljon rauhallisemmin kuin ikinä edes olisin pystynyt kuvittelemaankaan.
Jotenkin tässä on sekaisin uuden kokemuksen aiheuttamaa jännitystä höystettynä erilaisten peruukkien tarjoamilla mahdollisuuksilla piristää omaa ulkonäköään. Tuntuu vähän siltä, että tämäkin tilanne tulisi hyödyntää mahdollisuuksien mukaan, vaikka luulisi staattisen tilanteen olevan aina helpompi sietää.
Mutta en kai minä oikeastaan koskaan ole mennyt siitä yli, missä aita on matalin, huoh, merkillinen luonne olen.